Tämän kyseisen autiotalon bongasin viime viikonloppuna. Se oli ihan moottoritien vieressä, joten eihän siinä auttanut muu kuin mennä tutkimaan taloa lähemmin.
Pihapiirissä oli neljä rakennusta, kaksi asuinrakennukselta näyttävää, yksi vaja sekä ilmeisesti jonkinlainen autotallirakennus. Autotallirakennus oli säilynyt parhaiten, ja asuinrakennukset olivat palaneet pahimmin.
En tiedä, mikä tämänkin talon tarina mahtaa olla - oliko talo hylätty jo siinä vaiheessa, kun se paloi, vai asuttiinko siellä vielä silloin? Paloiko talo vahingossa, vai poltettiinko se? Jos pitäisi veikata, arvaisin, että talo oli jo palohetkellä hylätty, ja talo tuhopoltettiin. Sekin jäi arvoitukseksi, milloin talo on mahtanut palaa.
Autioissa taloissakin on aina jonkinlaista liikettä. Tämänkin talon hiiltyneistä kattoparruista tiputteli vesipisaroita, katosta ja seinistä roikkuvat paperinpalaset lepattivat tuulessa ja vinksallaan olevat laudat natisivat. Juuri kun olin ottamassa kuvaa tästä vajasta, oikealla oleva ovi aukesi itsekseen (tuulen voimasta, tai ehkä sieltä tuli joku ulos...), ja säikähdin melkoisesti.
Pihapiirin ulkopuolella oli kaikenmoista roinaa, ja luulen, että aluetta on käytetty kaatopaikkana, ja ulkopuoliset ovat tuoneet sinne rojujaan. Tuskin metsän keskellä olisi muuten ollut esimerkiksi ihan ehjältä näyttävä telkkari.
Alueelle rakennetaan nähtävästi uusia taloja, sillä tien vieressä oli siitä kertova kyltti. Poislähtiessäni pelästyin vielä toisenkin kerran pahanpäiväisesti, kun kuulin jotain ääniä. Helpotuksekseni äänten aiheuttajaksi paljastuikin orava, joka tillitti minua oksalta uteliaasti.
Surullisesti päättyi tämän talon tarina.
Aavemaista ja haikeaa... ehkä semmoisten tunteitten pelossa monille ei tule mieleen piipahtaa katsomaan autiotaloihin sisään, mutta sinä olet muita rohkeampi!
VastaaPoistaRohkeudesta en tiedä, koska välillä kyllä pelottaa, mutta silti (tai ehkä juuri siksi!) on mentävä.
PoistaTuo ensimmäisen talo katto on....jännän näköinen...Surullisia kohtaloita noilla taloilla;sääli että ne on jätetty noin,ties mistä syystä.
VastaaPoistaOi ihana kurre! Erikoinen harrastus sulla;D Elegiahan on myös paljon kuvannut autiotaloja.
Minäkin ihmettelin tuota kattoa. Se on varmaan jotenkin sulanut ja vääntynyt tuollaiseksi. En tiedä, mitä materiaalia se mahtaisi olla.
PoistaElegian muistan kirjoitelleen ainakin Kruunuvuoren huviloista. :-)
Jees, ehdottomasti mielenkiintoinen harrastus, en ohittaisi tuollaista mahdollisuutta minäkään. Tosin saa olla varovainen ettei palkit putoa päähän tai lattia petä alta. Olis aika noloa soittaa palokunta vääntämään irti jostain jumista.. Mutta on tuolla näköjään käynyt muitakin ennen sinua graffiteista päätellen, hyvä ettei ollut mitään epämääräistä porukkaa missään piilossa..
VastaaPoistaTäällä ei vahinko vaan ole autiotaloja joihin mennä, aina on vartija vastassa tai luvattomia asukkaita missä tahansa raunioissa (jopa hautakammioissa).
Sitä ylimääräistä porukkaa minäkin lähinnä pelkäsin, ja siksi lähestyin paikkaa salaa metsän kautta. Takaisin saattoi jo kävellä sitten ihan tietä pitkin. Luvattomat asukit hautakammioissa kuulostavat aika hurjilta! Joka paikkaan sielläkin ihmiset menevät.
PoistaPutoavaa rojua ja pettäviä lattioita saa tuommoisissa paikoissa tosiaan varoa, ja naulaankin meinasin repäistä takkini. Nokea tarttui myös repun pohjaan jostain (mistähän lienee?), ja nyt on auton istuin noessa. En tiedä, miten selittäisin nokiläntin ukkelille.
Suomessa autiotaloja taitaa olla aika paljon, varsinkin maaseudulla. Näin toisenkin kiinnostavan näköisen autiotalon motarin varrella, mutta se oli niin näkyvällä paikalla (ympäriltä oli hakattu kaikki puut noin viidenkymmenen metrin säteellä), että en uskaltanut yrittää taloon. Sitten yhtenä päivänä se olikin purettu.
Olisi kyllä tosi noloa soittaa palokunta tuommoiselle paikalle. :-D
Janna!
VastaaPoistaMina postasin pari kolme vuotta sitten autiotalosta taalla:
http://juudea.blogspot.co.il/2010/08/autioksi-on-talo-jaanyt.html
ja sain vahan vahemman ystavallisen kommentin talon omistajalta.
Olisi kuulemma pitanyt lupa kysya kuvien julkaisemiseen. Kenelta?
Ja kirjoitin mielsetani ihan kauniisti.
No jopas oli. :-( Tosiaan, keneltä luvan voisi autiotalojen tapauksessa kysyä?
PoistaKauniisti minustakin kirjoitit - ei tuossa ollut mitään pahaa. Ehkä omistaja otti kirjoituksesi kettuiluna, kun hän oli antanut talon olla vaan tyhjillään ja rapistua...
Mun mielestä sun harrastus on todella mielenkiintoinen, on kiva pohdiskella mitä ja miksi, keksiä omia tarinoita mitä talossa on mahdollisesti tapahtunut ja ketä siellä on asunut.. Mä olen itsekin aina tuntenut jotain kummaa vetoa autiotaloja kohtaan, mutta mun mielikuvitus kyllä asettaa pieniä esteitä tutkimiselle :)
VastaaPoistaMuiden ihmisten elämäntarinoiden kehittely on minustakin kiehtovaa. Harmi vaan, kun ei saa koskaan tietää todellisia tarinoita, mutta ehkä toisaalta on hyväkin, että salaperäisyys säilyy.
PoistaMullakin vilkas mielikuvitus on aiemmin estänyt autiotalojen tutkimisen, mutta en tiedä, mitä sille on nyt tapahtunut, kun uskallan mennä. Ehkä uteliaisuus on ottanut siitä voiton. :-)
Oli siinä rojua ja roinaa melkoisesti. Minusta tuolaiset ovat kiehtovia paikkoja! Voi kuvitella miten ja minkälaiset ihmiset siellä ovat eläneet. Vielä kaikkein vanhimmat ovat parhaita, joista on jäljellä hormi, muuri, tulisijoja ja korkeintaa jotain seinää kallellaan, jos sitäkään.
VastaaPoistaJoskus autolla ajellessa mies hermostuu/nauraa kun minun pitääpäästä katsomaan jotain rojuläjää.
Rojun määrästä ja kunnosta päätellen osa tavaroista on ihan selkeästi ulkopuolisten tuomia. Siinä on joku keksinyt ilmaisen kaatopaikan.
PoistaMeillä on ihan sama juttu, että ukko hermostuu, jos minun pitää päästä katsomaan jotain romuläjää. Siitä syystä kerronkin sille tietoa valikoidusti, ja esimerkiksi tästä keikasta en ole kertonut ollenkaan. Ensinnäkään ukko ei voisi ymmärtää, että mitä varten minun pitää käydä tällaisia paikkoja katsomassa, ja olisi se varmaan huolissaankin, kun voisihan tuolla sattua kaikenlaista.
Iiik, pyörryn! Helmen olet löytänyt - harmi vain, että joku tomppeli ehti ensin. Veikkaisin (niin kuin sinäkin), että kyseessä on autioitunut talo, joka on joutunut ilkivallan kohteeksi ja poltettu. :( Suututtaa sellainen! Minulla oli Suomessa pari vakiokohdetta, joissa käin säännöllisesti. Molemmat nuo talot lopulta poltettiin ja kyseessä todellakin oli tuhopoltto.
VastaaPoistaTuonne on tainnut tosiaan ehtiä muutamakin tomppeli ensin. Tosin tuo talo on niin näkyvällä paikalla, että ei ole siinä mielessä ihmekään.
PoistaOn tosi harmi, että joillakin on niin kova tuhoamisvimma, että kaikki pitää tuhota. En ymmärrä, mitä iloa siitä voi saada. :-(
Voi että mikä paikka. Minuakin kiehtoo tuollaiset vanhat autiotalot, mutta en uskaltaisi yksin mennä niitä tutkimaan. Pienenä (jotain 10v.) käytiin kavereiden kanssa tutkimassa meidän lähellä olevia vanhoja heitteille jätettyjä puutaloja säännöllisin väliajoin. Piti aina piiloutua naapureilta ja meillä oli muistiinpanovälineet ja taskulamput mukana :)
VastaaPoistaMinä taas olin lapsena ja nuorena ihan hirveä arkajalka. Käytiin kaverin kanssa aina säännöllisin väliajoin ihmettelemässä yhtä autiotaloa ulkoapäin, mutta juostiin aina melkein kirkuen paikalta pois, kun alkoi pelottaa niin paljon. :-) Ei puhettakaan, että oltaisiin uskallettu mennä sisälle asti.
Poista