Mitä maksaa?

Talonvahti kävi eilen ovella ja toi taas jonkin paperinivaskan. Papereita tutkiskeltuani totesin, että mitään niin mielenkiintoista en ollut vähään aikaan nähnytkään! Kyseessä oli eräänlainen talokirjanpitoraportti, vuosineljännes, johon oli merkitty kaikki talomme tulot ja menot kolmen viime kuukauden ajalta. Siihen oli merkitty todellakin ihan kaikki: 10 rupian pesusienet, Surf-pesuaineet, papereiden kopiointikulut, valvontakameroiden asennuskulut, autonkuljettajien sanomalehtikulut, nurmikonleikkauskulut, varageneraattorin korjauskulut, talonvahdin palkka ja - ainoana tulonlähteenä - asukkailta kerätyt kuukausittaiset huoltomaksut. Raportti oli tehty intialaisella tyylillä, käsin kirjoittamalla, ja suttuakin oli välillä joukossa, mutta raportti mikä raportti!

En ollut osannut edes kuvitella, että Intiassa kirjoiteltaisiin tällaisia raportteja. Edellisessä asuintalossammehan kävi niin, että talonvahti ja huoltopäällikkö teettivät kaikenlaisia "huoltotöitä", joita varten he keräsivät asukkailta rahaa. Muistan, kun he kävivät kerran meidänkin parvekkeella kurkkimassa kylpyhuoneen seinästä tulevaa putkea, minkä seurauksena he totesivat, että putki vuotaa ja että se pitää korjata (putkelle ei kuitenkaan koskaan tehty mitään). Lopulta selvisi, että näiden kahden miehen teettämät "huoltotyöt" olivat olleet täysin hatusta vedettyjä: mitään töitä ei ollut edes tehty, vaan niitä varten kerätyt rahat olivat menneet herrojen omaan taskuun. Lopputulos oli se, että huoltopäällikkö lähti käpälämäkeen ja talonvahti sai potkut. Tämmöisen tapauksen jälkeen pilkuntarkka kirjanpitoraportti talon kuluista onkin erityisen ilahduttavaa luettavaa.

Yksi asia, joka minua raportissa erityisesti kauhistutti, oli talonvahdin palkka. Talonvahti (watchman) on semmoinen henkilö, joka huolehtii talon yleisestä siisteydestä ja yleensäkin kaikista talon käytännön asioista. Kun kesällä esimerkiksi epäilimme ukkelin kanssa, että sähkölaskussamme on tapahtunut jokin karmea virhe, ja halusimme päästä syynäämään sähkömittareita (ne ovat lukkojen takana), suuntasimme talonvahdin puheille. Meidän sähkölaskumme kun oli yhtenä kesäkuukautena 6 000 rupiaa (noin 90 euroa) - yhdessä kuukaudessa! Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että laskumme oli ihan oikein; ilmastointilaitteet - varsinkin, kun halli-ruokailutila-olohuone -yhdistelmämme on yhtä avonaista isoa tilaa - vain kuluttavat aivan hirveästi sähköä.

Talonvahti asuu perheineen parkkipaikan sivussa olevassa kopperossa, joten hän on vähän niin kuin aina töissä. Vartiointi on toki järjestetty erikseen: pohjakerroksen hissien lähellä istuu aina yksi vartija yötä päivää, ja onhan meillä nyt ne valvontakameratkin. Talonvahti on Intiassa äärettömän tärkeä tyyppi, ja hänen persoonansa vaikuttaa yllättävän paljon ihan asumismukavuuteenkin. Talonvahdit tuntuvat olevan usein vähän flegmaattisia tapauksia, mutta meidän talonvahtimme on hauska ketterä pikkumies, jolla on iso pallomaha. Mies käyttää yleensä aina viirullista t-paitaa, joita hänellä on useita erivärisiä. Miehen vaimo on sen sijaan pitkä ja hieman pelottavan oloinen nainen, joka aina välillä kuuluu läksyttävän ukkoaan. Olenkin useasti miettinyt, että millähän perusteilla nuokin kaksi on oikein naitettu yhteen.

Talonvahdin tärkeyden huomaa erityisesti silloin, kun hän on poissa. Muutama viikko huomasimme talonvahdin lähteneen jonnekin, kun kukaan ei kerännytkään roskapusseja aamuisin, vaan niitä alkoi kertyä oven taakse. Kukaan ei myöskään luutunnut käytäviä aamuisin, joten roskapusseille kulki lopulta aikamoinen muurahaispolku. Neljän päivän poissaolon jälkeen talonvahti palasi onneksi maisemiin, ja poissaolon syykin selvisi. Mies oli käynyt kotikaupungissaan allekirjoittamassa säännöstelykortin, jollainen vähätuloisten on mahdollisuus Intiassa saada. Kortti oikeuttaa välttämättömyystarvikkeiden (pääasiassa riisin, sokerin, suolan, vehnän ja kerosiinin) ostamiseen edullisemmalla hinnalla valtion ylläpitämistä fair price shop -kaupoista. Köyhyysrajan alapuolella saavat ostaa kaupasta enemmän kuin köyhyysrajan yläpuolella olevat. Köyhyysraja kulkee kaupungissa 859,60 rupian (12,8 euron) kuukausituloissa; maaseudulla 672,80 rupian (10 euron) tuloissa. Tämmöinen köyhimpien tueksi perustettu järjestelmä kuulostaa teoriassa oikein hyvältä, mutta käytännössä se ei aina toimi niin kuin pitäisi. Esimerkiksi ruoan laatu on reilun hinnan kaupoissa usein paljon yksityisiä kauppoja huonompi. Asiakkaita saatetaan huijata esimerkiksi niin, että valtiolta saatu hyvälaatuinen riisi vaihdetaan huonompilaatuiseen, joka menee asiakkaille. Hyvälaatuinen riisi puolestaan myydään vapailla markkinoilla korkeammalla hinnalla.

Fair price shop Tamil Nadussa. (Kuva: The Hindu.)

Raportista näin, että talonvahdin kuukausipalkka oli 4 500 rupiaa (67 euroa) kuukaudessa - ja sillä pitäisi maksaa neljän hengen, kahden aikuisen ja kahden lapsen, ylläpito. Talonvahdin vaimo tekee kotiapulaisen hommia joillekin talomme asukkaille, joten siitä tulee jonkin verran lisätuloja.

Kun rupesin siunailemaan talonvahdin pientä palkkaa, ukkeli totesi, että jos kerran palkka on sinusta niin pieni, niin maksa sinä hänelle enemmän! Minulta loppuivat siunailut siihen paikkaan, koska niinhän se on: on turha voivotella toisten kurjuutta, jos itse ei ole valmis tekemään asian hyväksi mitään. Voisin esimerkiksi palkata talonvahdin vaimon siivoamaan meille ja tuoda talonvahdin perheelle lisätuloja sitä kautta, mutta kun olen niin hemmetin jääräpää, että kaikki pitää tehdä itse.

Raporttia analysoidessani huomasin myös, että vuodenaikojen vaihtelu sekä vesi- ja sähkötilanne ovat suoraan luettavissa raportista. Tankkiauto kävi aiemmin päivittäin tuomassa tankillisen (5 000 litraa) juomavettä taloon, mutta syyskuun neljännen jälkeen tankkiauto ei ole enää käynyt. Talon omat vesivarastot ovat sadekauden jäljiltä ilmeisesti niin hyvällä mallilla, että vettä ei tarvitse enää ostaa. (Tankkiautollinen juomavettä maksaa muuten 410 rupiaa eli noin 6 euroa.) Varageneraattorin dieselin tarve on sen sijaan ollut lisääntymään päin, mikä johtuu tietysti siitä, että sähkökatkokset ovat pidentyneet, ja varageneraattori käy aiempaa useammin. (40 litraa dieseliä varageneraattoriin maksaa 2 047 rupiaa eli noin 30 euroa, ettäs tiedätte. ) Nyt kun kaupungissa on meneillään se biodiversiteettikonferenssi, kansainvälisille vieraille pitää taata katkeamaton sähköntarjonta, ja sitä kompensoidaan sillä, että tavallisille pulliaisille tuli yksi tunti sähkökatkoksia lisää. Maanantaina kaikki lehdet toitottivat: tästä päivästä alkaen sähkökatkot kestävät neljä tuntia aiemman kolmen sijasta. Senpä takia onkin kovin kummallista, että sähkökatkot ovat loppuneet ainakin meiltä kokonaan!

Olen aina marissut meidän huoltomaksuista, kun ne ovat minusta korkeat, 3 000 rupiaa (45 euroa) kuukaudessa. Olen kummastellut, että mihin ihmeeseen ne kaikki rahat muka oikein menevät. Nyt en taida valittaa huoltomaksuista enää yhtään, sillä eiväthän ne riitä kattamaan talomme kustannuksia alkuunkaan!