Nyt saatte varmaankin yliannostuksen Ganeshaa, mutta tämä on
satavarmasti viimeinen postaus aiheesta, koska yksitoistapäiväinen
Ganesha-juhlakin saatiin eilen päätökseen.
Viimeisenä
juhlapäivänä Ganesha-patsaat upotetaan vesistöihin, mutta en ole itse
koskaan tätä Ganeshojen upottamista nähnyt. Tänä vuonna teki mieli nähdä
tapahtuma ihan omin silmin, joten suuntasin eilen Hyderabadin
tärkeimmälle upotuspaikalle, Hussain Sagar -järvelle kaupungin sydämeen.
Koko
järven ympäristö oli suljettu autoliikenteeltä, ja järven lähelle
saivat ajaa vain patsaiden tuojat. Olin nähnyt lehdessä listan
paikoista, joihin auton voisi jättää, joten jätin omani Khairatabadin
rautatieasemalle ja jatkoin matkaa kävellen. Oli ihan outoa, kun
Khairatabadin flyover (ylikulkusilta), joka on yleensä äärettömän
ruuhkainen, oli tyhjä autoista.
|
Keskikorokkeella on upouusia, kaupungin kaunistamisprojektin aikana istutettuja kasveja. |
Hussain Sagarin eteläpuoliset rannat olivat täynnä
nostureita, joita oli pystytetty rannoille vähän väliä. Nosturit olivat
isompien Ganesha-patsaiden upottamista varten, ja ne oli numeroitu,
jotta ihmiset tietäisivät mennä oikealle nosturille.
|
Nostureita - ja yksi iso Ganesha lähdössä viimeiselle matkalleen. |
Vaikka en (ilmeisestikään!) ole hindu, ja koen
uskonnot muutenkin itselleni aika vieraiksi, en voinut olla
tempautumatta mukaan siihen karnevaalitunnelmaan, joka paikalla oli.
Parasta (vai pahinta?!) hindujuhlissa onkin se, että niihin ovat kaikki
tervetulleita mukaan.
Minulle
tuli tästä Ganesha Visarjanista mieleen hieman holi-juhla, koska monet
olivat sotkeneet itsensä väreillä holi-juhlan tapaan.
Ganesha-patsaita
virtasi paikalle tasaiseen tahtiin, ja niitä tuotiin järvelle kaikin
mahdollisin kulkuneuvoin - sekä myös ilman kulkuneuvoja. Patsaat olivat
myös hyvin erikokoisia - oli ihan pieniä ja vastaavasti taas hyvinkin
isoja patsaita.
|
Kyydissä koko perhe ja Ganesha! |
|
Iso Ganesha ja pikku-Ganesha. |
Tavalliset kansalaiset eivät päässeet upottamaan
Ganeshoja, vaan se oli ammattilaisten hommaa. Pienemmät Ganeshat
upotettiin käsin: Ganesha ojennettiin aidan yli upottajille, jotka
kävivät sitten upottamassa patsaan veteen.
|
Hyvää matkaa, Ganesha! |
|
Niin kaunis patsas - ja kohta entinen. |
|
Pientä asettelua |
|
- ja sitten hukuttaminen. |
|
Sarjatyötä. |
|
Viimeinen silmäys. |
Isommat Ganeshat täytyi nostaa nosturilla veteen. Useimmat aseteltiin lavalle, jonka päällä ne sitten laskettiin veteen.
|
Lavalle nostoa odottelemassa. Huomatkaa hieno aurinkovarjo! |
|
Kaksi isoa Ganeshaa ja monta pientä lähdössä samalla kyydillä. |
|
Siellä ne nyt menevät. |
Ennen kuin Ganesha voitiin lähettää matkaan, sille piti suorittaa viimeiset puja-rituaalit.
|
Huomatkaa Ganeshan kädessä oleva laddu, joka on sirottu narulla kiinni, ettei se vain putoa matkalla. |
Uutiskanavat
lähettivät suoraa ohjelmaa eri puolilta kaupunkia, ja järven rannalle
oli pystytetty telineitä televisiokameroita varten, jotta kuvaajilla
olisi hyvä näkyvyys joka suuntaan.
Kaiken
hälinän keskellä näin myös vähän miettiväisemmän näköisiä ihmisiä, ja
tulin miettineeksi, mahtavatkohan kaikki tykätä Ganeshaan liittyvästä
remuamisesta ollenkaan. Ehkä joku haluaisi juhlia vähän hiljaisemmin?
|
Mietteliäs mies pieni Ganesha sylissään. |
Olin mennyt paikalle vain uteliaisuuttani
norkoilemaan, mutta yllättäen juhla koskettikin minua odottamattomalla
tavalla. Useimmille Ganeshasta luopuminen näytti olevan ilonpidon ja
remuamisen aihe, mutta jotkut luopuivat Ganeshasta eleettömästi ja
hiljaisesti. Minuun tekivät vaikutuksen erityisesti nämä jälkimmäiset,
joista näki, että Ganesha ei ollut heille vain yksi syy juhlia vaan että
Ganesha-patsaalla oli oikeasti merkitystä. Ehkä heidän elämässään oli
tapahtunut jotain sellaista, jonka takia Ganesha oli tänä vuonna heille
jostakin syystä tavallistakin merkityksellisempi?
Vaikka
menin paikalle siis lähinnä vain töllistelemään, poislähtiessäni
minusta tuntui, että olin oppinut taas jotakin uutta hindulaisuudesta ja
ehkä intialaisistakin. Tunsin kunnioitusta hindujen vahvoja perinteitä
kohtaan, ja ymmärsin, että nykypäivän hektisessä elämässä uskonto tuo
ihmisille varmasti aika paljon lohtua ja turvaa. Samalla tunsin myös
pientä haikeutta siitä, että Suomessa on niin vähän juhlia - ja niitäkin
vähäisiä juhlitaan loppujen lopuksi aika huomaamattomasti.
Juhlan surullinen puoli on tietenkin aivan hirveä roskaaminen ja saastuttaminen. Kuvat puhuvat varmaankin puolestaan.
Normaalisti
kaiken tämän roskan ja jätteen siistimiseen menisi noin viikko, mutta
nyt järvi täytyisi saada edustuskuntoon jo yhdessä päivässä, kun
maanantaina alkaa kansainvälinen biodiversiteetti-konferenssi. Roskien
korjaaminen aloitettiinkin jo muutama päivä sitten, sillä järveen oli
upotettu jo ennen varsinaista juhlapäivää yli 5 000 patsasta. Jollakin
ihmeen konstilla kaupunki meinaa saada järven siistiksi maanantaihin
mennessä!
Khairatabadin ison Ganeshan 3 500 kilon
painoisen laddun kohtalosta kyseltiin edellisessä postauksessa, ja nyt
osaan kertoa, mitä sille tapahtui: sitä ei upotettu järveen, vaan se
jaettiin Khairatabadin Ganeshan palvojien kanssa. Sitä oli alettu jakaa
jo torstaiaamuna, ja torstai-iltaan mennessä laddusta oli jaettu yli
tuhat kiloa. Tarkoitus oli, että laddusta pääsisi nauttimaan
mahdollisimman moni.
Kun olin aikani Ganeshojen
upotusta seuraillut, oli aika lähteä kävelemään takaisin autolle. Olin
pysäköinyt autoni aseman katoksen alle toisen auton viereen, ja muita
ajoneuvoja ei paikalla sitten ollutkaan. Siinä näytti olevan minusta
hyvä ja turvallinen paikka autolle. Kun palasin muutaman tunnin päästä
takaisin parkkipaikalle, sain kokea pienen järkytyksen. Parkkipaikka oli
muuttunut moottoripyörien parkkipaikaksi, ja autoni oli jäänyt täysin
moottoripyörien saartamaksi!
|
Kuvan ulkopuolella on vielä lisää moottoripyöriä... |
Kun
ihmettelin parkkimaksuja ottavalta mieheltä, miten saisin auton sieltä
kaikkien moottoripyörien takaa, mies levitteli käsiään ja hymyili
minulle osaaottavasti: onko tuo sinun autosi; eihän sitä sieltä
mitenkään saa! Rupesin miettimään seuraavaa siirtoa: jättäisinkö auton
sinne, soittaisinko jonkun apuun vai rupeaisinko nostelemaan
moottoripyöriä edestä pois. Päädyin viimeiseen vaihtoehtoon, mutta
parkkipaikan ukko ja pari muuta miestä olivatkin jo päätyneet samaan
ratkaisuun ja alkaneet nostella moottoripyöriä edestä pois. Itsekin
yritin nostaa yhtä moottoripyörää, mutta se olikin paljon painavampi
kuin olin kuvitellut, enkä jaksanutkaan. Voin kyllä kertoa, että oli
mukava tunne päästä parkkipaikalta pois.
Oi, kiitos tästä postauksesta! Näin sitä oppi vähän itsekin. Jotenkin surrealistisen näköistä, kun upottavat noita Ganeshoja. Näyttää siis länkkärin silmään tosi erikoiselta, kiehtovalta. Voin kuvitella, että tunnelma paikan päällä on ihan omanlaisensa, jota voi olla vaikea muiden käsittää.
VastaaPoistaIkävä sivuvaikutus tuo roskaaminen. Ranta näyttää värikkäine kääreineen sekin ihan surrealistiselta. Jäin myös ihailemaan naisten kauniita kankaita ja kuoseja "mekoissaan".
<3 Minusta patsaiden upottaminen kuulosti etukäteen ihan järjettömältä ja naurettavalta ajatukselta, mutta sitten itse paikan päällä ollessani jotenkin lumouduin koko jutusta. Ei siinä minusta vieläkään mitään ”järkeä” ole, mutta nyt ehkä ymmärrän toimitusta paremmin – tai sitten en. :-D
PoistaNuo rannat olivat luonnossa vielä kaameamman näköiset kuin miltä ne noissa kuvissa näyttävät, mutta onneksi sentään siivoavat roskat pois! Surrealistinen on kyllä aika osuva sana kuvaamaan koko Ganesha-juhlaa. :-)
Ihanan värikäst menoa taas ja hieno kuvasarja.Minuta on jotenkuten kauhean surullista ja tuhlaavaa,että hienot patsaat upotetaan veteen ja ajattelinkin sitä saastuttavaa puolta,ja olitkin sitten kirjoittanut siitä.Jos mulla olisi tuollaien patsas,en heittäisi pois!
VastaaPoistaKiva kuulla että laddu kuitenkin jaettiin ihmisten kesken eikä joutunut veteen;D
Minä olisin halunnut tänä vuonna Ganesha-patsaan kotiin, ja jo katselinkin pieniä savipatsaita sillä silmällä. Mutta sitten ukkeli sanoi, että ei me voida Ganeshaa hankkia, kun sitä pitäisi sitten kanssa palvoa ja tehdä sille muitakin rituaalijuttuja, ja me molemmat ollaan yhtä urpoja niissä hommissa. :-D
PoistaOlisivat kalat ehkä saattaneet saada laddusta vatsansa kipeiksi. :-) Siis jos tuolla saastejärvessä edes on mitään kaloja...
Kiva, kun jätit viestiä. Löysin sinut. Laitan sinut blogloviniin ja palaan paremmalla ajalla tutkimaan Intian ihmeitä. Nyt laittamaan koululaisia nukkumaan....
VastaaPoistaMinä lisäsinkin sinut jo suosikkeihini. :-) Minä palailen samaten lukemaan juttujasi paremmalla ajalla - olen joskus itsekin hieman seikkaillut Turkissa, joten jotain kokemusta on sieltä minullakin. :-)
PoistaOlisipa mahtavaa päästä joskus itse kokemaan nämä juhlat! Aika erikoista näin länsimäisen silmin. :-) Tuo roskien määrä on kyllä ihan järkyttävää! Saadaanko nuo kaikki tosiaan "ongittua" takaisin tuolta järven pohjasta?!?
VastaaPoistaJos joku intialaisista juhlista on näkemisen arvoinen, niin se olisi kyllä varmaan tämä. :-)
PoistaMietin itsekin ihan tuota samaa, että saadaanko kaikki roskat muka kerättyä ylös. Eihän veden pinnan alle edes näe, missä kaikkialla niitä patsaita ja muita roskia on. Luulenkin, että rannat saadaan aika lailla siisteiksi ja että järvestäkin saadaan osa roinasta ylös, mutta kyllä sinne veteen varmaan aika paljon kaikkea jää. En uskalla edes arvailla, miten saastunutta tuo vesi mahtaa olla, kun patsaiden maalauksessa käytetään myrkyllisiä akryylivärejä, ja suurin osa patsaista tehdään edelleenkin kipsistä, jonka liukenemiseen kuluu kuukausia. :-(
Nyt toistan itseäni, mutta tämä blogisi on vaan niin mahtava! Minä täällä tarkistan melkeinpä joka päivä, josko uusi kirjoitus olisi ilmestynyt. Hyvää kannattaa odottaa! :)
VastaaPoistaT. Mape
Voi Mape, ei haittaa yhtään, vaikka toistaisitkin itseäsi! Se vaan kannustaa minua kirjoittelemaan, kun tiedän, että joku on kiinnostunut näistä mun höpötyksistä. :-) Kiitos kaunis. :-)
Poista
VastaaPoistaHauskaa, että päätit sittenkin kirjoittaa Ganeshasta :) Omasta mielestäni nämä intialaisten tapoihin ja kulttuuriin liittyvät bloggaukset ovat tosi mielenkiintoisia. Edellisen postauksen suuri Ganesha-patsas oli tosi vaikuttavan näköinen jo valokuvassakin. Tuntuu tosiaan oudolta, että kaikki patsaat upotetaan veteen juhlan päätteeksi. Eikö niitä voisi säilöä vuodeksi johonkin komeroon kuten muovisen joulukuusen? Vaikka eihän Ganeshan komeroon siirtämisestä saisi varmaan yhtä vertauskuvallista ja vaikuttavaa rituaalia :)
Huh, ihanien värikkäiden kuvien jälkeen nuo kuvat tuosta rannasta olivat aika pysäyttäviä. Onneksi ne sentään siivotaan.
Tiina
Mukava kuulla. :-)
PoistaHih, minustakin olisi näppärää, jos Ganeshan voisi tallettaa komeroon ensi vuoden pippaloita odottelemaan. Jos minä olisin patsaan ostanut, niin niin olisin varmaankin tehnyt. :-) Mutta jos yritän ajatella asiaa ”intialaisilla aivoilla”, niin varmaan olisi kodille hirveän epäsuotuisaa (suomeksi sanottuna siis huonoa onnea tuottavaa) säilytellä Ganeshaa jossain pimeän komeron perukoilla. :-)
En tähän asti ole oikein ymmärtänyt tuota koko upottamisseremoniaa ja sen tarkoitusta, ja yritin taas vähän googletella. Tällä kertaa onneksi nappasi, eli löysin asiasta semmoista tietoa, että minullekin meni jakeluun. :-)
Ganesha-patsas ei ole sama asia kuin Ganesha-jumala, vaan se patsas ikään kuin esittää Ganeshan ruumiillista puolta. Ganesha-jumalan henki tulee patsaaseen vasta silloin, kun sitä palvotaan. (Sama pätee muihinkin intialaisiin jumalkuviin.) Jos siis patsaan iskisi vain jonnekin olohuoneen hyllylle koristeeksi eikä sitä palvoisi lainkaan (niin kuin minä olisin varmaan tehnyt, hih), se pysyisi vain pelkkänä patsaana ilman, että siinä olisi mikään jumalan henki läsnä. Kun Ganesha-juhla päättyy, Ganeshan henki poistuu patsaasta ja jäljelle jää vain se tyhjä ulkokuori. Kyse on siis oikeastaan samasta elämän kiertokulusta ja jälleensyntymisestä kuin hindut uskovat ihmisten kohdallakin tapahtuvan. Henki poistuu kuolemassa ruumiista ja jäljelle jää vain tyhjä kuori, jolla ei ole enää mitään ”käyttöä”. Sielu sen sijaan syntyy seuraavassa elämässä uudessa ruumissa, ja tämä pätee Ganeshankin kohdalla ja selittää sen, miksi samaa Ganesha-pastasta ei voi enää käyttää seuraavan vuoden karkeloissa – koska Ganeshan pitää syntyä uudelleen uudessa ruumiissa.
Mietin sitäkin, että miksi patsaat pitää upottaa juuri veteen; eikö olisi jotain muuta ”helpompaa” tuhoamiskeinoa. Mutta ei patsaita voi varmaan oikein polttaakaan, koska ihmisethän poltetaan. Eikä niitä voi tietenkään heittää roskikseenkaan... hui kauhistus! (Vaikka sinnehän ne loppujen lopuksi oikeastaan menevät, vaikkakin kiertotietä.) Veteen upottaminen on kai sitten ainoa hävityskeino, tai en minä ainakaan mitään muuta keksinyt. Tietysti Ganeshat voisi lähettää vaikka avaruuteen - siinä olisi vielä enemmän spektaakkeliakin. :-D
Mahtavaa! Kaikin puolin, niin mittasuhteiltaan kuin riiteiltään. Jos tuota tehdään joka vuosi niin varmaan järvi jossain vaiheessa täyttyy.. Patsaiden pitää siis lojua siellä pohjassa jonkun aikaa että henki ehtii poistua vai hilataanko ne saman tien ylös, silmiini jäi kuva siitä järvenpohjasta täynnänsä patsaita.
VastaaPoistaNäissä suurissa tapahtumissa on jotain kovasti kiehtovaa vaikka olisikin muuten ulkopuolinen. Ja päällimmäiseksi jää tosiaan ajatus, että jotkut ne osaavat juhlimisen taidon, miksei Suomessa.. ja samaan aikaan kun haikeus siitä tulee myös helpotus, en kyllä viitseisi..
Ajattelin juuri tuota samaa, että kun tapahtuma on näin suuri, näkyvä ja julkisella paikalla, siihen on helppo kenen tahansa liittyä mukaan, vaikka ei tietäisikään juhlasta hölkäsen pöläystä. Ulkomaalaisellekin siis oiva tilaisuus nauttia kunnon hindubileistä. :-)
PoistaMinä käsitin sen jotenkin niin, että se henki on jo poistunut patsaasta ennen sinne järveen upotusta, eli periaatteessa ne patsaat voisi kai kiskoa saman tien takaisin ylös. :-) Yleensä jälkien siivoaminen aloitetaan seuraavana päivänä, ja vaikka sanovat, että kipsi liukenee veteen, niin eiköhän siellä järven pohjassa aika paljon niitä patsaita ole!
Huh, on kyllä totta, että tällaisissa juhlissa on ihan hirveä homma. Jo pelkästään se ruoan määrä, mitä juhlia varten pitää tehdä, tekisi minulle juhlasta työlään...
Vau kiitos kun linkitit tämän tosi mielenkiintoisen postauksen tuosta juhlasta! Aikamoista touhua, aika surullistakin hävittää noin kauniit patsaat.
VastaaPoistaOlipas kiva, että tulit lukaisemaan tämän. <3
PoistaOnhan tuo koko patsas-show aika käsittämätöntä touhua näin länsimaisin silmin katsottuna. Toisaalta niin on moni muukin asia Intiassa. :-D