Läksimme äitylin
kanssa pari päivää sitten Itä-Suomesta vähän pääkaupunkiseutua
katselemaan. Matkalla pysähdyimme etsimään paria geokätköä (tai
g-pistettä, kuten äiti sanoo 
),
ja löysimme molemmat. Ajomatkoista tulee paljon hauskempia, kun käy
välillä vähän tonkimassa pusikoita ja nostelemassa kiviä. 
Toinen löytämämme kätkö oli Taavetin linnoituksessa, jonka
olemassaolosta en ollut aiemmin edes tiennyt. Nyt tuli käytyä sielläkin,
ja paikka olikin kauniina päivänä vallan kaunis ja rauhallinen.
En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten ukkeli - joka taas on sellainen - hoitelee yleensä meillä kaikki tekniikkaan liittyvät asiat. Pari päivää sitten ukkeli yritti Intiasta käsin neuvoa minua, kuinka tehdään läppäristä langaton reititin iPhonelle. Minulla kun ei ole läppärissä kameraa enkä omista kuulokkeitakaan, joten en voi puhua puhua Skypessä läppärin kautta, ja siksi olenkin käyttänyt skypeilyyn aina kännykkää. Nyt kun minulla ei ole käytössäni langatonta verkkoa, joutuisin käyttämään skypeilyyn 3G-yhteyttä, joka tulisi arvatenkin kalliiksi.
Ukkeli yritti ainakin tunnin verran selvittää sitä, miten läppärin käyttö reitittimenä onnistuisi. Hän antoi minulle Intiasta käsin puhelimitse neuvoja, ja minä yritin parhaani mukaan toimia niiden mukaan. Homma ei kuitenkaan onnistunut, ja lopulta ukkeli totesi, että läppärini on varmaan liian vanha tämmöisiin leikkeihin. Kun olimme sitten tulleet Espooseen, jossa prepaid-mokkula toimii hieman nopeammin kuin rajamailla Itä-Suomessa, päätin kokeilla kerran vielä. Googletin asiasta, ja löysin tämän videon (Vistalle ja Windows 7:lle). Noudatin sivulla annettuja ohjeita, ja kappas vaan - onnistuin! Kyllä olin ylpeä itsestäni, kun ihan itse osasin!
Luontokin kunnioitti harvinaista ahaa-ilmiötäni, sillä taivaalle ilmestyi illalla hieno sateenkaari.
Eilen kävimme hieman ihmettelemässä Helsingin kesätunnelmaa. Tuli taas todettua, että Suomessa on kesällä aivan valtavan kaunista. Harmi vain, kun kesä on niin lyhyt; kyllä tästä nauttisi pidempäänkin kuin vain sen pari kolme kuukautta.
),
ja löysimme molemmat. Ajomatkoista tulee paljon hauskempia, kun käy
välillä vähän tonkimassa pusikoita ja nostelemassa kiviä.
Toinen löytämämme kätkö oli Taavetin linnoituksessa, jonka
olemassaolosta en ollut aiemmin edes tiennyt. Nyt tuli käytyä sielläkin,
ja paikka olikin kauniina päivänä vallan kaunis ja rauhallinen. 
En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten ukkeli - joka taas on sellainen - hoitelee yleensä meillä kaikki tekniikkaan liittyvät asiat. Pari päivää sitten ukkeli yritti Intiasta käsin neuvoa minua, kuinka tehdään läppäristä langaton reititin iPhonelle. Minulla kun ei ole läppärissä kameraa enkä omista kuulokkeitakaan, joten en voi puhua puhua Skypessä läppärin kautta, ja siksi olenkin käyttänyt skypeilyyn aina kännykkää. Nyt kun minulla ei ole käytössäni langatonta verkkoa, joutuisin käyttämään skypeilyyn 3G-yhteyttä, joka tulisi arvatenkin kalliiksi.
Ukkeli yritti ainakin tunnin verran selvittää sitä, miten läppärin käyttö reitittimenä onnistuisi. Hän antoi minulle Intiasta käsin puhelimitse neuvoja, ja minä yritin parhaani mukaan toimia niiden mukaan. Homma ei kuitenkaan onnistunut, ja lopulta ukkeli totesi, että läppärini on varmaan liian vanha tämmöisiin leikkeihin. Kun olimme sitten tulleet Espooseen, jossa prepaid-mokkula toimii hieman nopeammin kuin rajamailla Itä-Suomessa, päätin kokeilla kerran vielä. Googletin asiasta, ja löysin tämän videon (Vistalle ja Windows 7:lle). Noudatin sivulla annettuja ohjeita, ja kappas vaan - onnistuin! Kyllä olin ylpeä itsestäni, kun ihan itse osasin!
Luontokin kunnioitti harvinaista ahaa-ilmiötäni, sillä taivaalle ilmestyi illalla hieno sateenkaari.
Eilen kävimme hieman ihmettelemässä Helsingin kesätunnelmaa. Tuli taas todettua, että Suomessa on kesällä aivan valtavan kaunista. Harmi vain, kun kesä on niin lyhyt; kyllä tästä nauttisi pidempäänkin kuin vain sen pari kolme kuukautta.
Kauppatorilla tuli todettua, että Helsingissä on tähän aikaan aivan älyttömästi turisteja. Turistit erotti selkeästi vaatetuksesta ja muista asusteista. Suomalaisethan pukeutuvat kesällä kalenterin eikä säätilan mukaan.
 |
| Kauppatorin veneparkkiin oli ilmestynyt outo vene. |
 |
| Ostimme veneestä perunoita. Kylläpä olivatkin hyviä! |
Ulkona syöminen näytti olevan kesäisenä päivänä varsin suosittua puuhaa.
Mekin nautimme lounaan nautimme puistossa, vaikka vieressämme remusikin varsin äänekäs ryyppyjengi. Toimiamme seurasi vierestä varsin sinnikäs kaveri, joka olisi kovasti tahtonut päästä osille.
Ihana nähdä kuvia Helsingistä;pian olen minäkin siellä!
VastaaPoistaJa metsämansikoita,ihanaa! Toivottavasti niitä on vielä minullekin jäljellä kun tulen.Kiitos videolinkistä,ei sitä tiedä jos tuota joku päivä tarvitsisi...
En muista milloin viimeksi olen metsämansikoita syönyt! Olivat kyllä ihania, ja eiköhän sinullekin niitä vielä jää. ;-)
VastaaPoistaSiellähän näyttää olevan hyvät kelit! Toivottavsti vielä heinäkuun puolessa välissä, kun minä pääsen Suomeen lomailemaan. :-)
VastaaPoistaToi geokätköily kuulostaa tosi hauskalta. Pari mun työkaveria täällä Itävallassa harrastaa sitä myös. Geokätköily kuulostaa jus sellaiselta josta mä tykkäsin, täytyykin ottaa selvää miten se toimii jotta pääsen kätköjä etsimään!
Kelit on ihan hyvät, mutta mikään kuuma täällä ei ole, mikä ei Intian kuumuuden jälkeen harmita kyllä yhtään. Hyttysiä on ihan hirveästi!
PoistaMä jäin kätköilyyn heti koukkuun; varo vaan, ettet sinäkin jää. ;-) Intiassa on aika heikot kätköilymahdollisuudet, joten mulle tulee harrastukseen pakollinen tauko.
Ihania kuvia..mun ainainen Suomi negailu taitaa johtua siitä,että kuntiin tänne teen vaan töitä..just ihailin jotain blogii jossa esiteltiin frantssilan yrttitarhaa..mä olin kans ihan teepaitasillani ja shortseissa ekaa kertaa tänään,koko kesän näyttänyt varmaan samalta kuin noi turistit:)
VastaaPoistaHehe, mä en ole ollut shortseissa vieläkään, kun en edes omista semmoisia. :-) Intiassa en koskaan ole lyhkäsissä lahkeissa (paitsi kotona), ja Suomessa on melkein aina liian kylmä semmoisiin... Muutenkin olen niin kylmähinen, että farkut ja pitkät hihat on just sopiva asu Suomen kesään. :-D
PoistaTämä sinun blogisi on kyllä aivan ihana, tosi kiva lukea jonkun Intiassa pidemmän aikaa asuneen juttuja! Itse asuin Bangaloressa tämän kevään ja nyt kesäksi tulin Suomeen takaisin. Reissulta jäi jälkeen intialainen mies, joten syyskuussa olisi tarkoitus suunnata takaisin ennaltamääräämättömäksi ajaksi :) Tuli hirveä koti-ikävä sinne vaikka aika elävästi muistuikin taas mieleen, miten hullu maa se osaa olla. Vuoden verran taaksepäin ehdin nyt lueskella juttujasi, pitää toiselta istumalta tutustua blogisi alkutaipaleisiinkin! Ja niin, kivalta näyttää Suomi-kuvatkin, varmaan hienoa olla taas Suomessa :)
VastaaPoistaVoi miten ihana kuulla. <3 Ja onnea vaan kovasti matkaan; Intia (ja intialaiset, hihii) voivat viedä kyllä sydämen. :-) Minä ja ukkeli tavattiin vuonna 1997 Suomessa, mutta minä uskalsin ensimmäisen kerran Intiaan vasta yli seitsemän vuotta myöhemmin! En ollut läheskään yhtä rohkea kuin sinä; oikea jänishousu suorastaan. :-D
Poista