Chilliä ja kuravettä

Jos on kovin lyhytpinnainen ja kärsimätön ihminen, suosittelen tekemään pienen pinnanpidennysmatkan Intiaan. Intiassa kärsivällisyyttä oppii väkisinkin; tämä on taas saatu viime aikoina kokea.

Kaikki alkoi siitä, että ostimme jokin aika takaperin vaatekaapin. Kaappi toimitettiin meille muutama viikko myöhässä ja lisäkuluin, koska vaatekaappiin oli jouduttu tekemään muutostöitä. Kaappi toimi oikein hienosti peräti kaksi viikkoa, jonka jälkeen ruuvit alkoivat putoilla toisen oven saranasta yksi toisensa jälkeen. Ruuvit olivat tarkoitukseensa aivan liian pieniä, joten eiväthän ne kestäneet paikallaan ovessa, jota availlaan ja suljetaan jatkuvasti. Tämä on aika usein intialaisten työmiesten mentaliteetti: aivan sama, miten työ tulee tehtyä, kunhan se vain jotenkin tulee tehtyä. Laadulla ja tuotteen kestävyydellä ei ole niin kauheasti väliä. Sitä paitsi kaksi viikkoahan on oikeastaan aika pitkä aika!

Seuraavaksi ilmastointilaite alkoi tiputtaa vettä makuuhuoneen lattialle. Heräsin yhtenä yönä kummalliseen lotinaan ja ihmettelin, sataako ulkona - kunnes tajusin, että lotinahan kuuluu sisältä. Huoneen lattialle oli ilmestynyt ihan mukavan kokoinen lammikko, jossa olisi saattanut tehdä vaikka pienen souturetken. Vietimme muutaman hikisen yön, ennen kuin kolme nuorta herraa kävi korjaamassa vian. Samalla he tekivät myös jatko-osan olohuoneen ilmastointilaitteen vesiputkeen, jonka edelliset asentajat olivat jättäneet törröttämään rumasti seinästä. Oli taas ihana saada nukkua viileässä!

Viileää kun kerran kaipailin, niin seuraavaksi olikin sitten tarjolla kylmiä aamusuihkuja. Kylpyhuoneen vedenlämmittimen nappula nimittäin hajosi, joten vesi oli ja pysyi kylmänä. Toisen kylpyhuoneen vedenlämmitin toimi kyllä, mutta siellä itse suihku on niin surkea, että siellä olisi pitänyt ottaa saavisuihkuja. Koska minä en oikein saavisuihkuista tykkää, suihkuttelin sinnikkäästi kylmällä vedellä; ukkeli sen sijaan käytti lämmintä vettä ja toista kylppäriä. Onneksi on sentään kesä! Näin kuumalla kylmä suihku on itse asiassa ihan paikallaan ja virkistää oikein mukavasti. Vilvoittelin kylmissä suihkuissa reilun viikon verran, eiliseen asti, jolloin sähkömies kävi korjaamassa nappulan. Kyllä oli taas mukava saada suihkusta lämmintä vettä!

Sohva, jonka pohja romahti muutama viikko sitten, on edelleen korjaamatta. Puusepän piti tulla ensin eilen ja sitten tänään, mutta eipä ole miestä näkynyt. Epäilinkin jo etukäteen, että tänään hän ei ainakaan tule, koska tänään on kriketin maailmancupin finaali, ja koko Intia on liimautuneena tv-ruutujen ääreen, koska Intia pelaa finaalissa Sri Lankaa vastaan. Puuseppäkään ei takuulla suostu lähtemään mihinkään sohvankorjaushommiin, kun on kerran krikettiäkin tarjolla. Onneksi tilapäinen kehittelemäni tukiratkaisu - kasa vanhoja aikakauslehtiä sohvan alla - toimii vielä ihan moitteettomasti, joten sohvalla voi istua ihan mainiosti - ja katsella vaikkapa telkkarista krikettiä :-/.

Seuraava haaste odotti keittiössä: kun rupesin laittamaan ruokaa eilen illalla, ihmettelin, miksi mikro on ihan pimeänä, eikä keittiöön tule edes valoa. Pienen tutkimisen saldona oli, että ainoastaan kaksi pistorasiaa tiskipöydän puoleisella seinällä toimii, mutta muuten keittiöön ei tule sähköä lainkaan. Ei valoa, ei tuuletusta, ei mikroa eikä mitään muutakaan. Sulakekaappiakin kävin availemassa, mutta kaikki näytti siellä minusta ihan normaalilta, vaikka en sulakkeista mitään ymmärräkään - ja vielä vähemmän ymmärrän intialaisista sulakkeista. Koska ruoka laitetaan keittiössä kaasulla, ruoan valmistuksessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Mutta koska keittiömme on pieni ja pimeä nurkkaus, jossa on päivälläkin hämärää ja illalla pilkkopimeää, jonkinlainen valo on siellä päivälläkin tarpeen. Nyt valmistetaan ruokaa siis vain päiväsaikaan kaikki ovet levällään tai illalla romanttisesti kynttilänvalossa.

Enpä ole ennen tehnytkään roti-leipäsiä näin tunnelmallisissa olosuhteissa.

Aprillipäiväni kruunasi vielä se, että läppärini laturi sanoi itsensä irti. Koska läppärini toimii ilman latauspiuhaa vain jonkun hassun minuutin, laturi on aivan välttämätön. Nyt joudun käyttämään ukkelin laturia, kunnes saamme ostettua uuden laturin.

Nyt odotellaan siis puuseppää, sähkömiestä, uutta laturia ja uusia mahdollisia pulmia. On tämä elämä kyllä ihanaa.

Onneksi elämässä on sentään näitä pieniä ilojakin. :-)
Kupissa oleva suklaamousse oli ihan parasta!