Ällöttävää

Sirokko heitti ilmoille hauskan haasteen, sillä hän haastoi muut ottamaan ällökuvan. Koska minustakin on hyvä muistaa, että elämä ei ole täynnä pelkästään kauniita asioita vaan että ällöttäviäkin juttuja löytyy, innostuin asiasta välittömästi - kun kaiken lisäksi Intiassa on paljonkin sellaisia asioita, jotka minua ällöttävät. Meinasinkin ensin tehdä kokonaisen postauksen kaikista mieleen tulevista ällöttävistä asioista, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että siitä postauksesta kaikkine oksettavine kuvineen olisi tullut ihan liian... ällöttävä.

Ällötyslistallani olisi ollut muuan muassa meidän hissi, jonka verkko-oven sivuihin ihmiset ovat räkineet punaisia paan-tahroja. Hissi näyttää sisäpuolelta niin oksettavalta, että en halua mennä sinne ollenkaan. Listalla olisi myös ollut virtsalta haiseva katuosuus erään bussipysäkin liepeillä, jonka ohi iltalenkkini kulkee. Täällähän ihmiset virtsaavat mihin sattuu, ja tuo bussipysäkki ja sen takana oleva korkea aita luovat harvinaisen otolliset puitteet vesipyssyleikkeihin. Joskus pysäkin takana on ollut pökäleitäkin, eivätkä ne varmasti ole olleet mitään koiran vääntämiä kikkaroita, vaikka kyllä täällä lemmikkikoiratkin jättävät tuotoksensa kadulle muiden ihailtavaksi. Koirankakkapussit - mitä ne ovat? Eräskin koiranomistaja meinasi tikahtua nauruun, kun kuuli, että jossakin päin maailmaa koiran pökäleet taltioidaan oikein pussiin.

Ällötyslistalleni olisivat tulleet myös kummalliset toukat, joita tapaa joskus huoneiden seiniltä. Toukat ovat noin senttimetrin pituisia, ja ne liikkuvat erittäin hitaasti niin, että niiden pää näyttää liikkuvan sisään ja ulos. Ötököiden elämänkaari näyttää olevan sellainen, että ne tulevat jostakin, kiipeävät seinää pitkin kattoon, jonne ne jäävät roikkumaan, kunnes lopulta kuolevat ja kuivuvat. Näitä kuivuneita toukkia meillä sitten roikkuu katossa, välillä enemmän, välillä vähemmän, kunnes ne joskus viimein putoavat maahan (lattialle!). En tiedä, mitä ihmeen toukkia nämä oikein ovat, mutta oletan - ja toivon! - että niiden esiintyminen ei johdu huonosta siivouksesta. Ehkä niitä vain on asunnoissa?

Siivouksesta päästäänkin sitten näppärästi varsinaiseen ällötyksen aiheeseeni: näihin hirveisiin siivousmoppeihin, joita näkee julkisten tilojen vessoissa.

Pelottavinta on se, että nämä eivät ole mitään vessan nurkkaan unohtuneita vanhoja moppeja, vaan näillä vielä ihan oikeasti siivotaan. Jos jonkin paikan siivousväline on tämännäköinen, minua ei hirveästi haluta käydä koko paikassa, vaikka se olisikin vain vessa.

Siivouksesta tuli mieleeni, että tein äsken Ilta-Sanomien sivuilla pienen testin "Millainen siivooja olet?" Vastaus ei suurestikaan yllättänyt, sillä sen mukaan olen himosiivooja.

Olet himosiivooja.
Sinulla on hyvä siivousrutiini, eikä kotonasi ole sotkuista. Pidät kiinni siivouspäivistä. Tykkäät myös siivota kotisi itse. Luultavasti et itse kuormitu siisteysstandardiesi ylläpitämisestä, mutta jos kodissasi asuu lusmusiivooja tai fiilissiivooja, törmäyksiä ei voine välttää.

Himosiivous johtuu kyllä tätä nykyä ihan olosuhteiden pakosta, sillä Suomessa minussa on himosiivoojaa huomattavasti vähemmän. :-)