Seikkailuja Hyderabadin lähiliikenteessä

Perjantaina tarvitsin kipeästi jotakin vaatetta häävastaanotolle, mutta olin todella kyllästynyt siihen, että aina on mukana joku, jolla tuntuu olevan kauhea kiire. En siis halunnut mukaani ketään - enkä varsinkaan yhtään autokuskia - vaan halusin kuljeskella ja katsella ihan rauhassa. Ongelmana vain oli, miten pääsisin kotoa kaupunkiin. Bussien aikatauluista ja reiteistä kenelläkään ei ole mitään havaintoa, ja autoriksalla minun ei anneta matkustaa, koska se ei ole turvallista, ei terveellistä (autoriksassa joutuu haistelemaan kaikki pakokaasut ja kuuntelemaan kaikki liikenteen melut) eikä edullistakaan, koska valkonaamana joutuisin maksamaan matkastani vähintään tuplahinnan. Pahimmassa tapauksessa minut voitaisiin kuulemma jopa ryöstää tai kidnapata.

Niinpä päätin, että matkustan paikallisjunalla. Tämäkään matkustusmuoto ei ole mitenkään ongelmaton, koska meiltä on matkaa lähimmälle rautatieasemalle 3 - 4 kilometriä. 39 asteen lämpötiloissa tuommoisen matkan käveleminen ei ole mitään herkkua, mutta kyllähän sisukas suomalainen tuon matkan nyt jaksaa taittaa! Minulla ei ollut mitään aavistusta junien aikatauluista, koska nettisivu, jolla aikataulut ovat, ei koskaan toimi. Menin siis asemalle perjantaina umpimähkään ja samoin tein eilenkin, jolloin kaupunkireissun motiivina oli leikkiä turistia ja katsella Hyderabadia. Molemmat reissut olivat mielenkiintoisia ja antoisia, ja tämä postaus onkin aika pitkä, mutta onneksi suurin osa tästä on sentään kuvia.


Tässä on selviytymispakkaukseni omatoimista kaupunkikierrosta varten.

Mukaan tarvitaan:

1. muovipussi
   
2. kartta, joka on kyllä vuosimallia aatami ja eeva; Hyderabad on muuttunut todella paljon kartan painamisen jälkeen, joten kartalla ei ole puoliakaan teistä
   
3. sateenvarjo - ei todellakaan sadetta, vaan aurinkoa vastaan. En ole vielä sateenvarjoa tässä tarkoituksessa koskaan käyttänyt, mutta olen nähnyt joidenkin paikallisten näin tekevän.
   
4. sanomalehti, joka sopii moneen tarkoitukseen: sitä voi tietenkin lukea, jos joutuu vaikkapa odottelemaan junaa, mutta sitä voi myös käyttää istuinalustana
5. fraasisanakirja, jonka ostin Frankfurtin lentokentältä
6. vesipullo, joka riittää vain alkumatkaksi; lisää on ostettava heti, kun kauppa tulee vastaan
   
7. Savett-pyyhkeitä, joilla on kätevä pyyhkäistä kädet, ennen kuin rupeaa syömään
   
8. laastareita, koska näin kuumissa olosuhteissa kengät hiertävät ihan ihmeellisistä paikoista
9. aurinkolasit, jotka pysäyttävät auringonsäteet ja tungettelevat katseet
10. nenäliinat, joita voi käyttää nenäliinoina, vessapaperina ja hien pyyhkimiseen
    
11. appelsiineja evääksi (jätin nämä loppujen lopuksi kuitenkin pois, koska ne painoivat liikaa :-D)

Lisäksi mukana oli tietysti lompakko, kamera ja muut perusjutut.

Perjantaina olin kävellyt Hafeezbetin juna-asemalle, mutta Googlen karttoja tutkailtuani tulin siihen tulokseen, että Hitechin asema olisikin ehkä lähempänä. Eilen päätinkin sitten kävellä Hitechin asemalle. Koska tuo omistamani kartta on niin surkea, keksin tämmöisen keinon: otan kuvia Googlen kartoista ja zuumailen niitä sitten kamerastani.

Vaikka nuo Googlen kartat ovat periaatteessa ihan hyviä, niissä on täällä Intiassa yksi iso ongelma: kartalla näkyvistä teistä ei tiedä, ovatko tiet julkisessa vai yksityisessä käytössä. Monesti kartalla näkyvä tie viekin johonkin firmaan tai suljetulle asuinalueelle, jolloin tien alkupäässä on vastassa puomi ja vartijat.

Eilen kävi juuri niin, että kartalla oleva tie, jota olin suunnitellut meneväni, olikin puomitettu ja päädyin käppäilemään tämmöisen maaston keskelle:

Täytyy myöntää, että täällä vähän pelotti, vaikka minua ei yleensä kovin helposti pelota. Täällä minut varmasti ryöstettäisiin tai tapettaisiin! Seuranani olivat vain nämä...

Jollakin ilveellä löysin kuitenkin asutustaajamaan, jonka läpi oli ollut tarkoituskin kulkea. Olin kuvitellut, että asutusalueella olisi kerrostaloja, kauppoja ja mitä lienee, mutta kuvittelemani tiheä kerrostaloasutus olikin jotain aivan muuta:

Aluksi hieman epäilytti tallustella tämän kylän läpi, koska olin kylässä niin outo näky kuin vain voi olla. Loppujen lopuksi kylä osoittautui oikein mielenkiintoiseksi paikaksi.

Tyylikkäitä nuorukaisia. :-)

Oli sunnuntaiaamupäivä, ja näin paljon parhaimpiinsa pukeutunutta väkeä. Tämä tyttö kuului aivan ehdottomimpaan kärkeen... :-)

Perjantaina Hafeezbetin asemalle saapuessani näin, että asemaiturilla oli jo paljon ihmisiä.

Ajattelin, että juna tulee varmaan justiinsa, ja hätäpäissäni ostin vain jonkinlaisen lipun, joka maksoi 3 rupiaa (noin 4 senttiä). Olin lukenut, että junassa on erikseen yleinen (general) osasto, naisten osasto (ladies compartment) ja ykkösluokka (first class), mutta en tiennyt, mihin oikeuttavan lipun olin ostanut.

Niinpä painelin sitten general-osastoon, kun näin siellä pari naisen päätäkin junan liukuessa asemalla. Kovin oli synkeän näköistä porukkaa täällä!

Tajusin myöhemmin, että nuo tällä yleisellä puolella matkustavat naiset matkustivat kaikki miehensä kanssa; ei täällä mitään yksittäisiä naisihmisiä näkynyt (paitsi meikäläinen :-D). Sathish-serkku kertoi myöhemmin, että olisin aivan hyvin voinut matkustaa naisten osastossa, koska ei sinne mitään erillisiä lippuja myydä. Mutta tulipahan tuo "ukkojen puolikin" nähtyä! Junassa saa tietysti istuakin, mutta oikeaoppinen tapa on matkustaa niin, että roikkuu oviaukosta (koska eihän junissa tietenkään mitään ovia ole) puoliksi ulkona. Minäkin olisin halunnut päästä tuohon oviaukkoon roikkumaan, mutta en kehdannut tunkea siihen ukkojen väliin. Pitkänmatkanjunissa olen tätä kyllä kokeillut, ja se on valtavan jännittävää - voittaa ihan kevyesti vuoristoradat ja muut vastaavat!

Oli asemalla ylikulkusiltakin, mutta kukapa sitä jaksaisi käyttää!

Olin eilen Hitech Cityn juna-asemalla puoli yhdentoista aikaan ja tyrmistys oli melkoinen, kun kohtasin lippuluukulla lapun, jossa luki, että sunnuntaisin junat eivät kulkisi puoli yhdentoista ja puoli neljän välillä lainkaan! Istuin asemalla hetken miettimässä vaihtoehtojani, ja niitähän oli tasan kaksi: kävellä takaisin kotiin tai ottaa autoriksa. Koska en ole helposti luovuttavaa lajia, aloin kallistua jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen.

Autoriksan ottaminen ei ollutkaan niin helppoa, sillä ensimmäinen kuski ei suostunut lähtemään niin kauas, mihin olin menossa, ja toisella oli mittari rikki(?). Kolmannella yrittämällä vasta onnisti. Niin sitten hyppäsin autoriksan kyytiin, ja se olikin todellista kyytiä. Vauhti ei mitenkään päätä huimannut, mutta jokainen kuoppa tiessä tuntui takamuksissa, sillä kuoppien kohdalla pomppasin penkiltä puoli metriä ylös. Jonkun ajan päästä kuski pysäytti ja hävisi johonkin, ja minä ihmettelin, että mitä nyt.

Tältä näyttää autoriksan ohjaamo matkustajan penkiltä katsottuna.

Sitten kuski ilmaantui kädessään iso pullo, jossa oli kellertävää nestettä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko kuskilla nyt joku vessatauko, mutta kuski pysähtyikin tankkaamaan... :-D

Ja taas mentiin!


Tuo peilin alla roikkuva musta juttu on autoriksan tööttäystorvi, ja siitä lähtee sellaista väsähtäneen linnun rääkäystä muistuttava ääni.

Perille päästyäni kiertelin eilen kaupungissa neljä, viisi tuntia, mutta noista Hyderabadin ihmeistä postaan toisen kerran. Kolmen jälkeen raahauduin Begumpetin asemalle, jonka lippuluukulla koin pelottavia hetkiä. Yksi lippua ostamassa ollut iso mies nimittäin rupesi rettelöimään lipunmyyjälle - en tiedä, mikä oli kiistan aihe - ja mies huusi todella kovaa ja todella törkeitä juttuja (nämä rumat sanat minäkin osaan teluguksi, heh heh). Mies huitoi ja metelöi siihen malliin, että olisi varmaan antanut lipunmyyjälle kuonoonkin, ellei myyjä olisi istunut turvassa omassa kopissaan.

Eilisellä paluumatkalla matkustin sitten naisten osastossa, ja voi hyvänen aika sitä kaakatusta ja meteliä tällä naisten puolella! :-D Muutama ukkokin oli naisten osastolla - ukot saavat kuulemma matkustaa tällä puolella vaimonsa kanssa.

Hyderabadissa on muuten intialaisittain ajatellen paljon muslimeja, kuten tästäkin kuvasta näkyy.
Meidänkin kodin lähellä on yksi moskeija, josta kuuluvat rukouskutsut meillekin.

Tästä alkaa kävelymatka asemalta kotiin!