Erikoinen rakennus (ja muuta lätinää)

Ensimmäiseksi pitää muistaessani osallistua Kristiina K:n kuukausihaasteeseen, kun maaliskuun viimeiset päivät alkavat olla jo käsillä. Tämän kuukauden aiheena on ollut erikoinen rakennus, ja oma panokseni haasteeseen on Bangkokin King Power Mahanakhon, joka valmistui vuonna 2016. Sitä kutsutaan myös Pikselirakennukseksi, koska rakennus näyttää olevan hajoamaisillaan.  

Olen ottanut kuvat yhdeltä kattoterassilta, ja harmillisesti ilta ei ollut ihan kirkas ja alkoi jo hämärtyäkin, joten kuvat eivät ole parhaita mahdollisia. Alempi pikselikerros ei edes näy ottamistani kuvista, koska se jää edessä olevan rakennuksen taakse. Kävin siis pöllimässä Wikipediasta paremman kuvan vielä selvennykseksi. 🙈

On pitänyt taas soitella muutamaan virastoon. Minulla puhelut tuntemattomien kanssa alkavat aina sillä, että esittelen itseni. Olen saanut lapsuudesta semmoisen opin, että puhelimessa pitää aina ensimmäiseksi esitellä itsensä eli kertoa nimensä. 

Esittelyni jälkeen tulee kuitenkin usein syvä hiljaisuus, kun vastapuoli ilmeisesti mietti kuumeisesti, pitäisikö hänen tuntea tämänniminen tyyppi. Joskus hiljaisuus venyy niin kiusallisen pitkäksi, että rupean selittämään asiaani, ennen kuin vastapuoli on sanonut sanaakaan. Hiljaisuuden venyessä tulee niin tyhmä olo (ikään kuin olisin tehnyt suuremmankin sosiaalisen mokan), ja lopulta en jaksa enää odottaa, että vastapuoli päästäisi jonkin äänen. Suustaan siis.

En tiedä, esittelevätkö ihmiset enää nykyaikana itsensä vieraisiin paikkoihin soittaessaan, mutta omien kokemuksien perusteella tuntuu siltä, että eivät. Ehkä tapa on jo vanhanaikainen ja ehkä olisi parempi mennä vain suoraan asiaan? Minusta tuntuu kuitenkin hirveän vaivaannuttavalta ruveta selittämään asiaani toiselle ilman että olen kertonut, kuka olen. Olisi kiva kuulla, miten te toimitte ja mitä ajattelette asiasta ylipäänsä! Esitteletkö puhelun aluksi itsesi, vai onko sinulle luontevaa aloittaa puhelu ilman nimen kertomistakin? 

Eilen roskia viedessäni huomasin, että joku oli jättänyt keräyspaperijäteastian päälle ruokaa tarjolle.

Hetken mietin, pitäisikö ottaa nuo, kun eikös viisikymppinen ala jo olla seniori. 😆 Toisen tuotteen luvattiin myös parantavan nivelten terveyttä, mikä on hyvä asia varsinkin kypsempään ikään ehtineiden kohdalla. 

Jäin miettimään, miksi joku oli tuonut ruoat tuohon. Ettei vain jonkun lemmikki olisi siirtynyt koirien taivaaseen? 😢

Täytin taas tässä vuosia, ja ukkeli soitti minulle synttäripäivänäni, että miksi et avaa alaovea. (Siksi, koska ovisummeri ei ollut soinut.) Alaovella oli kuulemma joku lähetti, joka oli tuomassa pakettia. Ukkeli sanoi soittavansa lähetille, ja jäin odottelemaan toimintaohjeita. Meni hyvä tovi, ja ukkeli soitti taas. Eikö summeri soi vieläkään? Lähetti on edelleen alaovella odottelemassa! Katsoin nopeimmaksi mennä itse alaovelle, ja niin ryntäsin pari kerrosta alaspäin pieruverkkareissani ja ilman tissiliivejä. Luojan kiitos ei sattunut ketään naapuria matkan varrelle, koska viisikymppisen vapaana leijuvat tissit ovat pelottava näky. 

Onneksi vastassa oli aurinkoinen musta mies, joka ei näyttänyt olevan moksiskaan siitä, että oli joutunut odottelemaan varmaan ainakin kymmenen minuuttia. Minä sen sijaan olin kauhuissani, kun pohdin hänen odottelusta johtuneita tulonmenetyksiään. Olin katsonut Vietnamin-lennolla kiinalaisen elokuvan nimeltä Upstream, joka kertoi potkut saaneesta it-työläisestä, joka oli ruvennut ruokalähetiksi, ja tarina oli ilmeisesti jäänyt elämään päähäni. 

Lähetillä oli kädessään kukkapaketti, jolloin tajusin, että ukkeli oli tilannut synttärikukkia minulle. Olin kuitenkin väärässä, sillä paketti olikin tullut toiselta taholta. 🙊

Sain melkoisen hihittelykohtauksen, kun mietin, mitä kortin kirjoittaja oli mahtanut ajatella kirjoittaessaan lähettäjien nimiä. Että mitä ihmeen tyyppejä nämä ovat? Onko jonkun nimi oikeasti Germany? (Shorty on siis Pikkiksen englanninkielinen nimi.)

Ukkeli viestitteli vielä huolestuneena perään, olivatko kukkakaupassa osanneet kirjoittaa nimet oikein.  😂 

Kimppu oli kaunis mutta ei pääse meikäläisen kuvassa oikeuksiinsa. 🙈

Eilen kävin tapaamassa ystävääni maaseudulla. Sitä ennen piti kuitenkin käydä Redissä, koska kummipoika tykkää Arnoldsin tuotteista. 

Olen aina miettinyt, että jos auto hajoaisi jossakin parkkihallissa, pystyisikö hinausauto hakemaan auton hallista, mutta nyt sekin selvisi. Kyllä hinausautollakin näköjään pääsee parkkihalliin, jos se on tarpeeksi pieni (hinausauto siis).

Tiukille kyllä meni. Mä olisin varmaan törmännyt tuohon tolppaan. 

Mulla on paha tapa laittaa aina tankkauksen ajaksi lompakko auton katolle. Jännityksellä odotan, milloin se unohtuu sinne.

Tapaan kuvata aina tämän näkymän ystävälle mennessäni, koska jotenkin tämä peltomaisema sykähdyttää aina, oli vuodenaika mikä tahansa.

Olimme miettineet lounasvaihtoehdoksi ABC:n pizzabuffettia, mutta ystävä olikin taikonut pizzabuffetin kotiinsa. 😊 

En ollut koskaan maistanut päärynäpizzaa, mutta se oli ihan superhyvää – kuten kaikki muutkin pizzat! Synttärikakusta puhumattakaan! 

Sulo eli Sumppi. 😍

Auringonlasku Länsiväylällä.

Keväistä loppuviikkoa!