Eräänlainen Kinder

Tervehdys koti-Suomesta! Loppumatka meni hyvin, vaikka olinkin ottanut uhkarohkeasti ikkunapaikan. Kerran piti pyytää käytäväpaikalla istunutta ukkoa väistymään, jotta pääsisin vessaan. Lento ei tosin kestänyt kuin reilut kaksi tuntia, joten useampi vessareissu olisi herättänyt varmasti ihmetystä.  😆

Näin koneen ikkunasta erikoisen näköisen saaren.

Googlen kuvahaku ehdotti, että tuo voisi olla Gotska Sandön, jota kutsutaan luemma myös Itämeren Las Palmasiksi. Saarella on kansallispuisto, ja hiekkarantaa on koko rantaviivan mitalta, kuten kuvastanikin näkyy. Hienon näköinen paikka!

Flightradarin lentohistoria paljasti, että lentomme reitti on todellakin kulkenut kyseisen saaren vierestä. Saari sijaitsee siis Gotlannin pohjoispuolella.

Hämmentävä seikka on kuitenkin se, että istuin lentokoneen vasemmalla puolella kulkusuuntaan nähden, jolloin saaren leveän pään pitäisi olla kuvan etualalla, mutta nyt saari on kuitenkin kuvassani "väärin päin". En ymmärrä. Jäänee arvoitukseksi.

Siellä Frankfurtin loungessa, jossa kävin suihkussa, suihkujen varaamisesta ja siivouksesta sekä wc-tilojen siisteydestä vastasi yksi tummaihoinen nainen. Kävin suihkun lisäksi pari kertaa vessassa ja huomasin, että naisella oli työtä enemmän kuin yksi ihminen ehtii tekemään. Kerrankin kun nainen oli luuttuamassa naisten vessaa, hänen ranteessaan oleva piippari rupesi piippaamaan, kun joku oli tulossa ilmeisesti suihkuun. Naiselle tuli kiire saada lattia luututtua, ennen kuin hän riensi suihkun vastaanottoon. Sama toistuu varmastikin monta kertaa päivässä: pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. 

Ennen loungesta lähtöäni tuli mieleeni, että tekisi mieli antaa naiselle tippiä, kun olin käyttänyt hänen palvelujaankin (hänhän se minunkin suihkuni siivosi). Ongelmana oli vain se, etten tiennyt, millainen tippikulttuuri Saksassa on ja miten tuollaisessa lentokentän loungen suihku- ja wc-tiloissa mahdettaisiin suhtautua tipin antamiseen. Nainenhan saattaisi vaikka suuttua, että minä en sinun almujasi tarvitse. Halusin kuitenkin osoittaa naiselle jollakin tavalla, että arvostin hänen työtään, enkä keksinyt parempaakaan keinoa. 

Kun sitten kävin ennen lennolle menoa viimeisen kerran loungen vessassa, nainen oli pesemässä yhtä wc-tilaa, jonka ovi oli auki. Hihkaisin ovenraosta seteli kädessäni, että halusin vain tulla antamaan sinulle tämän. Nainen pysähtyi yllättyneenä, pesi nopeasti kätensä ja kääntyi ottamaan rahan ilahtuneen näköisenä. Nainen toivotteli minulle, että "god bless you" ja "have a beautiful life", ja hän oli niin mielissään, että tiesin tehneeni oikein ja että viestini oli mennyt perille. Olin onnellinen, että olin uskaltanut tehdä tuon etukäteispeloistani huolimatta, sillä kaikkihan me haluamme, että työmme huomataan ja että sitä arvostetaan. Sitä paitsi mikään maailmassa ei ole ihanampaa kuin toisten ihmisten ilahduttaminen. 😊

Helsinkiin laskeuduttaessa katselin, että mitäs valkoista tuolla maassa on. 

Lunta, perkele! Suomessahan piti olla kevät. 

Maan pinnalla kävi ilmi, että ei sitä lunta nyt niin hirveästi ollutkaan ja että tietkin olivat ihan sulat ja kuivat. 

Muistatteko, kun Intiaan lähtöni jälkeen pohdin, olinko jättänyt yhden joulukynttelikön palamaan? Nyt kotiin päästyäni kävi ilmi, että eihän se kynttelikkö mitään palanut. Pimeä oli. Onneksi en stressannut asiaa matkalla ihan kauheasti. 🙈

Samana päivänä, kun saavuin tammikuussa Intiaan, vuokranantajaltamme tuli tiedote, että kahteen asuntoon meidän talossamme tultaisiin vaihtamaan uudet liesikuvut. Kuinka ollakaan, meidän asuntomme oli toinen niistä. Jouduin sitten soittelemaan Intiasta työmiehille, että he lukitsisivat ulko-ovemme turvalukon samalla lailla kuin se oli lukittu nytkin, koska olisimme vähän pidempään poissa kotoa. 

Miehet eivät kuitenkaan saaneet hommaa kerralla tehtyä, ja sitten he soittelivat vuorostaan minulle Intiaan, että voisivatko he tulla seuraavan viikon torstaina uudestaan. Tuntui hieman epämiellyttävältä, että vieraat ukot ravaavat meidän asunnossamme yleisavaimella, kun olemme itse noinkin kaukana, mutta minkäs teet. Mieleeni tuli sellainenkin juttu, että pitäisikö pyytää työmiehiä tarkistamaan samalla, kun he käyvät meillä, ettei yksi joulukynttelikkö olisi jäänyt palamaan, mutta en kerta kaikkiaan kehdannut.  

Maustepurkit liesituulettimen yläpuolelta oli nosteltu kaikki siististi pöydälle.

Ennen kuin aloin purkaa ensimmäistään laukkua, oli lähdettävä käymään – kuka arvaa missä? No Prismassa tietenkin. 

Ihmettelin tyhjänä ammottavia leipähyllyjä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että oli jokin leipojien lakko. Onneksi mulla oli Puikuloita ja Makupaloja pakastimessa!

Ostoskärry täynnä tuttua tavaraa. Oli mulla vihanneksia ja hedelmiäkin, mutta ne ovat tuon kaiken muun alla. Seli seli... 

Sitten iski makeanhimo, ja päätin avata ensimmäisellä lennolla Lufthansalta saamani suklaapakkauksen. Paketista kipitti esiin epämiellyttävä yllätys. 

Laitoin asiasta palautetta Lufthansalle, mutta ainakaan vielä siellä ei ole reagoitu palautteeseeni millään lailla.

Kotiinpaluu ei tuntunut oikeastaan miltään, mutta muutamasta asiasta muistin iloita oikein todella. Ensinnäkin kotona on ihanan viileää! Anoppilassa en viitsinyt käyttää ilmastointia muuta kuin öisin, ettei appivanhemmille tulisi ihan hirveä sähkölasku, ja se kuumuus oli kyllä välillä aika uuvuttavaa. Sitten olivat hyttyset, jotka ilmestyivät aina iltaisin jostain salaisista piilopaikoistaan ja alkoivat imeskellä pahaa-aavistamatonta nukkujaa, jonka alkuyö kuluikin sitten raapimistoimenpiteiden parissa. Suomessa ei ole hyttysiä (tähän vuodenaikaan siis)! Kolmas ilonaiheeni on se, että pääsen taas katselemaan Katsomon ja Ruudun ohjelmia, jotka eivät näkyneet Intiassa. Lempiohjelmani Erikoisjoukotkin alkoi tänään!

Koska nykyisen vuokranantajamme periaate näyttää olevan, että minkään ei voi antaa olla ennallaan, vaan kaikki pitää laittaa uusiksi, viikoittaiset saunavuorotkin poistettiin. Aiemminhan jokaisella asunnolla oli yksi ilmainen saunavuoro kerran viikossa, ja saunavuoro oli aina samaan aikaan (meillä se oli lauantaina kuudesta seitsemään). Nyt saunavuoro pitää varata joka kerta erikseen kännykkäsovelluksesta, eikä mitään vakiovuoroja siis ole.

Vapaat saunavuorot keskiviikolle. Arki-iltoina hinta on 5 euroa per kerta.

Viikonloppuna saunominen maksaa seitsemän euroa.

Ensin ajattelin, että kyllä on paska systeemi. Haluan vakiovuorot takaisin! Hetken mietittyäni totesin kuitenkin, että tämähän on oikeastaan aika hyvä juttu. Nyt ei ole painetta mennä saunaan jollain tietyllä kellonlyömällä tiettynä päivänä, vaan voin varata vuoron ex tempore, silloin kuin sattuu huvittamaan. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä tykkään muutenkin tehdä asioita ennalta suunnittelematta. Kaiken lisäksi saunavuoroja näyttää olevan aina tosi hyvin vapaina, joten vuoron saa aina melkein silloin kuin haluaa. 

Heippa!