Sano muikku

Meillä vietetään joulua taas perinteisesti eli eri osoitteissa. Minä lähdin Savonlinnaan, ja ukkeli jäi kotiin Espooseen, kun ei viitsi kuulemma tulla talvella Savonlinnaan. Ukkeli nähdään siis Savonlinnassa mahdollisesti taas kesällä. 😆

Koska pidemmän matkan ajaminen kitkarenkailla ei innostanut, piti tutkailla muita vaihtoehtoja teleportata itsensä Ääslinnaan. Äiti tiesi, että Savonlinnaan pääsee taas lentäenkin, ja lyhyt matkustusaika houkutti ja vei lopulta voiton. Sitä paitsi johan siitä oli viikko, kun olin istunut viimeksi lentokoneessa.

Savonlinnan lennot hoitaa vuoteen 2025 asti unkarilainen lentoyhtiö Budapest Aircraft Service Ltd, joka voitti Savonlinnan lentoliikenteestä käydyn tarjouskilpailun. Savonlinnaan lennetään kuitenkin Norppa.Aero-nimen alla. Sama yhtiö lentää myös Poriin, jolloin lennetään Karhu.Aero:na. Siellä ne norpat ja karhut suhaavat Suomen taivaalla. 😅 Tuoreessa muistissa oli vielä toissakesäinen lentokokemus Transaviabaltikalla Savonlinnaan, ja oli jännä nähdä, eroaisiko tämä lentoyhtiö edelliskertaisesta, ja jos eroaisi, niin miten.

Lentolipun ostotapahtuma herätti hieman hämmennystä, sillä lippu maksetaan sähköpostiin tulevalla laskulla. Laskun maksamista ohjeistettiin seuraavasti: "Laskun eräpäivä on 3 päivää lennon jälkeen. Suosittelemme maksamaan laskun vasta eräpäivänä, sillä maksettua lippua ei voi enää perua." Mikä se tällainen lentolippu on, jota ei saa maksaa kuin vasta kolme päivää matkan jälkeen? Järjestely sopi toki minulle, mutta olihan tämä nyt hieman erikoista.

Seuraava hämmennystä aiheuttanut asia oli sähköpostiin ilmestynyt tarkastuskortti. Alkuosassa ei ollut mitään muuta ihmeteltävää kuin sallitun käsimatkatavaran paino. En ole ikinä millään lentoyhtiöllä nähnyt, että käsimatkatavara saisi painaa kokonaiset 12 kiloa.

Tarkastuskortti jatkui: 

Mitä hittoa? 😆

Ajattelin, että nyt on sen verran poikkeuksellista toimintaa, että pitääpä oikein googlettaa kyseinen lentoyhtiö. Toki olisin voinut googlettaa sen jo ennen lennon ostamistakin, mutta mitäpä sitä suotta etukäteen varmistelemaan.

Minun piti mennä lähtöselvitystiskin kautta, koska meikäläinenhän ei tunnetusti pysty matkustamaan ns. kevyesti. Jos ruumaan saa ottaa tavaraa 23 kilon edestä, niin kyllä sitä melkein on jostain se 23 kiloa kaivettava, ettei tuuli vie laukkua.

Olin varautunut siihen, että turvatarkastuksessa olisi joulun takia ruuhkaa, mutta toisin kävi. Turvatarkastukseen ei mennyt kuin hetki, joten minulle jäi runsaasti luppoaikaa, ja päätin mennä kahvittelemaan Reloven kahvilaan, kun se näytti niin kivalta.

Nyt on kahvitteluolosuhteet kohdallaan! Harvoin näkee näin viihtyisää paikkaa lentokentällä.

Myö selvittiin turpatarkastuksesta ja kohta myö tavataan Enska! (Huomatkaa Pikkunallen uusi paita, jonka tein ihan omin pikku kätösin vanhasta tonttulakista ja kanttinauhasta. 😆)

Lento oli hieman myöhässä, mutta vihdoin pääsimme nousemaan koneeseen.

Lentokenttävirkailija tosin toivotti meidän tervetulleiksi lennolle Poriin, mikä aiheutti joissakuissa pientä hämmennystä. Poriin vai Savonlinnaan?

Lentokone (EMB-120) oli pieneksi koneeksi varsin hyvä, ainakin paljon parempi kuin se Transaviabaltikan kone, jossa pelkäsin putoavani lennon aikana penkiltä.

Paikat sai valita vapaasti, ja päädyin taas viimeiselle penkkiriville.

Vessa oli ihan vieressä, joten ei hätää. 😆

Täällähän on oikein lentoemäntäkin!

Matkatavaroiden säilytystilat olivat aika pienet, enkä tiedä, olisiko normikokoinen lentolaukku mahtunut hyllylle.

Kone oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä, joten ainakin näin joulun alla matkustajia oli ilahduttavan paljon. 

Valot pois ja kiitoradalle.

Hätäuloskäyntien valot näkyivät lattiassa kivasti.

Otin noususta taas videonkin: 

Aukko pilvissä.

Turvavöiden merkkivalon sammuttua kävi ilmi, että lennolla olisi tarjoiluakin. Jopas jotakin! Lentoemäntä riisui koneen takaosassa takkinsa, puki ylleen esiliinan ja aloitti tarjoilun. Transaviabaltikallahan ei ollut tarjoilua, kun ei ollut lentoemäntääkään, ja oli kiva yllätys, että näin lyhyellä lennolla (55 minuuttia) tarjotaan ylipäänsä jotain – ja vieläpä ilmaiseksi.

Ensiksi saimme suklaata.

Sitten oli vuorossa kahvia, teetä, mehua, vettä, virvoitusjuomia ja – Tintoa? Siis oikein viiniä?

Tämä valkoviini taitaa olla joltain ranskalaiselta viinitilalta.

Pitihän tuota pahvipurkkipunaviiniä maistaa, ja ihan punaviiniltä se maistui. 😆 Aika kirpakkaa se kyllä oli (terveisin viiniasiantuntija).

Viini kaadettiin kursailematta pahvimukiin, ja annoskoko oli reilummanpuoleinen..

Sitten lento olikin jo ohi, ja olimme perillä Savonlinnassa. Pääsisipä Savonlinnaan aina yhtä helposti ja nopeasti!

Juuri ennen laskeutumista näin kentän laidalle pysäköidyn auton, ja katsoin, että siinä oli joku löytänyt hyvän paikan katsella koneen laskeutumista. Hetken päästä kävi ilmi, että se "joku" olikin minun siskoni. 😂 Hän oli ottanut koneen laskeutumisesta hienon videonkin. 

Krediitit videosta siis siskolleni. 😘

Tällä lensimme. Matkalaukutkin on jo kaiveltu koneen uumenista.

Olemme siirtyneet arktisiin olosuhteisiin.

Olkipukit vahtivat, että laukkuhihnalla säilyy järjestys.

Sisko oli siis vastassa kentällä ja kyyti minut äidille. Joulun vietto saattoi alkaa.

Äidillä on aina liköörikonvehteja.

Liköörikonvehdithan kuuluu syödä sillä tavalla, että ensin puraistaan pää pois, sen jälkeen kaadetaan nestemäinen sisältö suuhun, ja viimeiseksi pureskellaan loppukarkki.

Tonttumme toivottavat sinulle oikein rentouttavaa ja hunajaista joulua!

😘