Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Masked Blogger

Kuukausi on mennyt uskomattoman äkkiä, ja marraskuun valokuvahaaste alkaa olla lopuillaan. Haasteesta on vielä jäljellä tämän viikon jälkeen yksi päivä, mutta voi olla, että minun haasteeni loppuu tähän sunnuntaihin – ellen sitten innostu osallistumaan joulukuun haasteeseenkin (eipä taida olla pelkoa).

23. päivä: Terävä

Maanantaina teki mieli makrokuvata, ja nappasin käteeni ensimmäisen terävän esineen, joka osui hollille.  




En osaa avata kirjeitä ilman kirjeveistä – tai siis osaan, mutta kuoren avaaminen sormella on sellaista räveltämistä, että hermo menee heti. Siitä syystä kirjeveitsen pitää olla koko ajan näkösällä. Tosin kirjeitä tulee nykyään entistä harvemmin, joten kirjeveistäkin tarvitsee entistä harvemmin.

24. päivä: Tyyneys

Osasin yhdistää tyyneyden vain mereen, ja koska meri ei ollut kyseisenä päivänä tyyni, oli turvauduttava vanhoihin kuviin. 

Kuvat on otettu viime kesänä (tarkemmin sanottuna kesäkuun 23. päivä) laivassa paluumatkalla Riiasta ja Tallinnasta kotiin. Oli todella lämmin päivä, ja meri on niin tyyni, että en muista, olenko nähnyt sitä koskaan yhtä tyynenä.

Minun pään sisälläni oli kaikkea muuta kuin tyyntä tiistaina, jolloin tuli tieto uusista koronarajoituksista. Vituttaa tämänhetkinen maailmantilanne niin paljon, ettei mitään rajaa. Toki olemme kaikki samassa liemessä, joten turha tässä on omaa vitutustaan mitenkään korostaa, eivätkä sadattelu ja pullikointi auta muutenkaan. On vain taas pakko sopeutua elämään rajoitusten kanssa.

Ärsyttää sekin, että yksi jos toinenkin ministeri tai terveydenhuollon edustaja esittää omia henkilökohtaisia mielipiteitään siitä, mitä heidän mielestään pitäisi tehdä, mitä tullaan mahdollisesti tekemään tai mihin tämä kaikki mahdollisesti johtaa. Kaikenlainen spekulointi ärsyttää ihan hirveästi, sillä se vain lietsoo epävarmuutta ja ruokkii ahdistuneisuutta. Keskittyisivät faktoihin ja pitäisivät mielipiteensä omana tietonaan.

25. päivä: Tämä vuodenaika

Tämä vuodenaika on kostea ja pimeä, mikä ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä. Onneksi jouluvalot sentään piristävät katukuvaa. 


 

Kävimme keskiviikkona syömässä Gaijinissa, ja teimme illallisen jälkeen pienen happihyppelyn kaupungilla. Kävimme Gaijinissa ensimmäistä kertaa, ja vaikka ruoka oli ihan hyvää, mitenkään erikoisen hyvää se ei ollut, ja tuskin menen Gaijiniin uudestaan. Teimme kaiken lisäksi (taas) sen virheen, että otimme maistelumenun, joiden ongelmana on usein se, että kaikki ruoat alkavat maistua enemmän tai vähemmän samoilta. 

Paahdettua päivän kalaa, grillattua mustekalaa, miso-kukkakaalipyre, takuwania, merileväkaviaaria ja shisoöljyä.

Jälkiruoka eli karamellisoitua omena-mantelikakkua, cassia-kanelilla maustettua suolakaramellia, uuniomenajäätelöä, poltettu misodressing.

Annokset olivat myös yllättävän suuria maistelumenuannoksiksi, ja olimmekin kaiken sen ruoan jälkeen ihan pökerryksissä. Taitaa olla muuten ensimmäinen kerta, kun meikäläinen valittaa liian suurista annoksista! 

26. päivä: Reuna

Tämän päivän aihe oli taas hieman kinkkinen, ja aivoni löivät totaalisen tyhjää. En keksinyt mitään kuvattavaa. Kävin illalla Indian Marketissa ostamassa intialaisia vihanneksia ja etsiskelin kuumeisesti currylehtiä: eikö niitä ollut tullutkaan tällä viikolla? Aikani hyllyjä skannailtuani bongasin ilokseni hyllyn reunasta hintalapun, joka ilmaisi currylehtien olinpaikan. 


Kaikin puolin silmiä hivelevä otos, vai mitä? 😆 Ihan kaamea kuva, mutta parempaan en pystynyt.  

 

Vihanneksia oli tullut kauppaan ihan kivasti, joten sain varsin mukavan saaliin.

Pullokurpitsa, intialaisia pikkukurkkuja, chikkudukaya-papuja, vihreä mango, valkosipulia, karvaskurkkuja, okraa, rumpukeppejä,vihreitä chilejä, korianteria ja niitä currylehtiä.

Laitoin kuvan vihanneksista anopillekin, joka sitten soittikin minulle myöhemmin illalla pitkästä aikaa. Olen ollut maailman paskin miniä, enkä ole soitellut anopille moneen kuukauteen, ja soittelemiseni ovat vähentyneet muutenkin entisestään ihan minimiin. Puhelimessa lätiseminen ei vaan inspiroi yhtään. Anoppi ja appiukko katselivat parhaillaan Bigg Bossia, joka on teluguversio Big Brotherista. Harmittelin alkusyksystä, kun Bigg Bossia ei voinut katsella ilmaisena netistä, mutta ehkä parempi niin (on ollut ihan riittävästi katsomista suomalaisessa BB:ssäkin, joka onneksi loppuu tänään!). Teluguversion ihmiset vaikuttivat varsin mielenkiintoisilta, sillä mukana asukkaissa oli mm. 58- tai 59-vuotias nykyinen tubettaja, entinen maanviljelijä Gangavva.

Kuva: Wikipedia.

27. päivä: Kuva minusta

Nyt olikin hyvä tilaisuus esitellä maskeja, jotka tilasin jo heinäkuussa, kun alkoi vaikuttaa siltä, että tulee jonkinlainen maskinkäyttösuositus. Ajattelin vielä heinäkuussa, että jos maskeja pitää kerran alkaa käyttää, niin ainakin maskien pitäisi olla kivannäköisiä. 




No. Paljon on tapahtunut sitten heinäkuun, ja nykyään maskien ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, vaan pääasia on se, että maskin kanssa pystyy hengittämään mahdollisimman vaivattomasti. Käytänkin nykyään pelkästään kertakäyttömaskeja, sillä kangasmaskit ovat niin paksuja, että hengittäminen niiden kanssa on todella työlästä. 

Maskien kuvaamisen jälkeen keksin, että tulenpa samalla kaapista ulos meikittömän lärvini kanssa ja otan itsestäni kuvan myös ilman maskia. 

Enpäs kuollutkaan häpeästä.

28. päivä: Epätarkka

Mukataiteellinen otos lehdettömistä puista, jotka heijastuvat veteen.


29. päivä: Näkymä

Oli tarkoitus lähteä merta edemmäs kalaan ja mennä kuvaamaan jokin hieno maisema jonnekin, mutta sitten laiskuus yllätti, enkä jaksanutkaan lähteä mihinkään.

Viikko huipentuu siis parvekkeelta iltapäivällä kello kolmen jälkeen näpättyyn suttuisenharmaaseen maisemakuvaan.


Ukkeli bongasi muuten aamulla tuolta horisontista valaistun tornin, jota emme olleet aiemmin huomanneet. Vaikka zoomasin kameralla tornista lähikuvan, emme tulleet hullua hurskaammaksi. 


Torni näyttäisi olevan jossakin Kalasataman suunnalla, mutta miksi siinä on Stockmannin symboli? Voi voi, saakohan tässä nyt edes nukuttua, kun asia jää vaivaamaan niin kovasti.

😘

35 kommenttia:

  1. Näyttää minusta ihan Stockan omalta kattotornilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo torni ei voi olla Stockan torni, koska Tuomiokirkko jää tornin oikealle puolelle (ei näy tuossa kuvassa, mutta on kuvan ulkopuolella oikealla), eli torni on täältä linnuntietä katsottuna Clarionin ja Tuomiokirkon välissä. Katselin kartasta, että jos se olisi Stockan torni, sen pitäisi jäädä Tuomiokirkon oikealle puolelle (täältä katsottuna siis). Voin toki olla väärässäkin. Lisäksi se on minusta liian kaukana ollakseen Stockan torni. Tulipas tästä nyt päänvaiva. :-)

      Poista
    2. Nyt kun googletin Stockan tornin, niin kyllä se taitaa sittenkin olla se! (Kuva löytyy esim. täältä) Mitä hittoa, kaikki mun järkeilyt meni ihan suohon. :-D Ja miten en ole ennen tornia nähnyt (onkohan se valaistu vasta nyt marraskuun lopulla tai jotain...)

      Kiitos sinulle tiedosta, Tintti! :-)

      Poista
  2. Kiva postaus:) Minäkin inhoan avata kirjekuoria, joskus niistä voi saada naarmunkin, mutta kirjeveistä mulla ei ole. Onneksi esim. kaikki laskuni tulevat nykyään nettiversiona, joten onneksi vain harvoin kirjekuoria. Korona alkaa tosiaankin ärsyttämään, Täällä on mielestäni ollut rajoituksia melkein enemmän kuin suurimmassa osassa maailmaa, ja kohta täällä varmaan jo 3. lockdown. Kulttuurijutut ovat olleet suljettuna maaliskuusta, joten haaveilen leffaan menosta, mutta leffateatterit ovat olleet kiinni jo kohta 9 kk. Täälläkin on hoidettu asiat vähän niin ja näin, ja pitää toivoa että ensi vuonna, jos rokotteet purevat, tilanne on parempi,
    Tsemppiä vuodenajan kanssa, täällä ihan päinvastoin sillä rakastan tätä Välimeren talvea, joka on välillä kuin Suomen kesä, paitsi että valotunteja on paljon vähemmän. Ruoka ainakin näyttää hyvältä tuolla Gaijinissa, nätit annokset.
    Nuo kasvikset näyttävät tutullta;niitä on täällä esim,. filippiiniläisessä kaupassa. En tiennytkään että nuo moringan hedelmät ovat suomeksi rumpukeppejä , nyt sekin tuli opittua.Olen ostanut moringan lehtikimppuja, kuivannut lehtiä ja jauhanut jauheeksi kun se kuulemma on niin terveellistä.Karvaskurkun ostin kerran, ihan kokeeksi, mutta en oikein tykännyt, mutta varmaan oikealla tavalla tehtynä ihan hyvää. Kiva nähdä susta tuore kuva, eikös tukkasi ollut aiemmin vaalea? Ja tosi nättejä maskeja. Maskeja olen käyttänyt nyt (pakosta ...)kohta 9 kk, ja luulen että sen vuoksi mulle on tullut jotain allergioita, sillä saan nykyään aika monesta jutusta , kasviksista siis, aivastuskohtauksia.
    Teillä on kyllä siellä hyvät näkymät, jopa sumuisena ja harmaana marraskuun päivänä., Kivaa tulevaa viikkoa Satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja minäkin olen repinyt sormeni auki paperin terävällä reunalla. Meidän laskut tulee myös enimmäkseen netin kautta, mutta vielä on joitakin tyyliin kerran vuodessa tulevia laskuja, jotka tulevat vanhanaikaisesti postissa.

      Korona on kyllä jyllännyt jo paljon kauemmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella, ja tuskin kukaan muukaan osasi tätä arvata. Vaikka tiedän, että harmittelu ei auta, niin silti ottaa päähän. Mutta Suomessa ollaan selvitty toistaiseksi vielä aika vähällä, ja rajoituksiakin on ollut paljon vähemmän kuin esimerkiksi siellä teillä. Saa nähdä, millaiseksi tilanne vielä muuttuu. :-(

      Omalla kohdallani tää marraskuu on sujunut yllättävänkin nopeasti, eikä pimeyskään ole lannistanut, ainakaan vielä. Toivottavasti sinne teille tulee oikein kiva - eli viileä - talvi. :-)

      En tiedä, onko rumpukeppien virallinen nimi suomeksi rumpukeppi, vai olenko itse keksinyt suomennoksen drumstickeistä. :-D Pitäis varmaan googlettaa. Moringasta en ollut kuullutkaan, mutta minä opin nyt sen nimen! Intiassakin käytetään varmaan moringan lehtiä, ja voi jopa olla, että olen itsekin käyttänyt niitä tietämättäni, kun tiedän monista intialaisista kasviksista vain telugunimitykset.

      Karvaskurkku ei ole minunkaan suurta herkkuani, mutta valmistan sitä aina joskus, kun se on niin terveellistä. Karvautta pystyy vähentämään sillä lailla, että pilkkoo vihanneksen pieniksi paloiksi (kun on ensin karkeasti kuorinut sen) ja sekoittaa sen suolan ja kurkuman kanssa ja antaa olla puolisen tuntia. Sitten irronnut neste puristellaan hyvin pois. Mä teen karvaskurkkua useimmiten intialaisen palmusokerin kanssa, ja sokerikin vie karvaudelta pahimman terän pois.

      Juu oli mulla aiemmin vaalea tukka, mutta siitä on jo aika pitkä aika. Se jatkuva vaalentaminen oli hiuksille myrkkyä, ja mun tukka olikin ihan hirveässä kunnossa. Kampaajakin meinasi pyörtyä. ;-D

      Mulle tulee samanlaisia aivastuskohtauksia, joinakin päivinä enemmän ja joinakin vähemmän. Joskus saattaa tulla sellaisia kuuden, seitsemän aivastuksen sarjoja tosi monta kertaa päivässä, ja minäkin olen pohtinut, mahtavatko ne johtua jostain allergiasta. Pyykkihommelit (silittäminen siis) saa ainakin aikaan massiiviset aivastukset, kuten myös mausteet.

      Kivaa viikkoa sinullekin, Jael! <3 <3

      Poista
  3. Miten sä muuten kokkaat nuo rumpukepit? Viimeksi kun olin filippiiniläisessä marketissa, katselin niitä uteliaana;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä teen niistä useimmiten painekeittimessä sambar-keittoa ja joskus myös curryn tyyppistä ruokaa. Sambariin tulee mm. toor dal-linssejä, tomaattia ja tamarindia, ja sitä voi tehdä monella tavalla. Löysin kivan kuuloisen reseptin täältä, jos haluat joskus kokeilla. :-)

      En tykännyt aluksi rumpukepeistä ollenkaan, kun ne olivat minusta niin vaikeita syödä. Rumpukepin palasia pureskellaan suussa, kunnes kuoret ovat enää jäljellä, ja kuoret syljetään pois (kuoret ovat niin kovia, että niitä ei edes pystyisi syömään). Nyt kumminkin tykkään rumpukepeistä tosi paljon, ja rumpukeppisambar onkin yksi lempikasvisruoistani. :-)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta:) Rumpukeppejä en ehkä taida ostaa, kun tuo tosiaankin kuulostaa vähän hankalalta, mutta saman kasvin lehtiä kyllä tulen jatkossakin ostamaan:) Tai ehkä pitäisi kerran kokeilla tuota rumpukeppiä, ja myös karvaskurkkua uudestaan.

      Poista
    3. Eipä kestä. :-) Rumpukeppejä suosittelen kyllä kokeilemaan (karvaskurkkuja en ehkä niinkään ;-D), koska ne ovat tosi hyviä esim. juuri sambarissa, kun ne imevät maut itseensä.

      Poista
  4. Okrasta tykkaan. Taalla on vahan lyhyempaa mallia.
    Teilla on sentaan ravintolat olleet auki eli huonomminkin voisi olla.
    En edes muista koska olisin ulkona syonyt, varmaan ei siis maaliskuun jalkeen. Paitsi Suomessa kun nyt oltiin Ikean ravintolassa ja Sahalahden K-marketin lounaskahvilassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, huonomminkin voisi olla. Keväällä ravintolat olivat kiinni täälläkin, mutta nyt ne ovat vielä ainakin toistaiseksi auki. Saas nähdä, milloin ne suljetaan uudelleen...

      Okra ei ole mulle mikään lempivihannes, mutta sitäkin tulee ostettua aina silloin tällöin vaihtelun vuoksi. Tulee kokattua aina niitä samoja juttuja, ja ehkä siitäkin syystä okra tökkii. Pitäisi etsiä uusia okrareseptejä jostain. :-)

      Poista
  5. Yök, Marimekko... Mut sä oot nätti! Meillä pitää olla töissä maskit ja mä en kerta kaikkiaan pysty hengittämään kunnolla saati sitten puhumaan sen maskin kanssa, vaikka se onkin vain kertakäyttöinen maski.
    Katselin silti netistä hauskemman näköisiä maskeja ja yhdellä sivulla oli ihania maskeja, jotka naamalla sulle tulee pandan / koiran / possun /parrakkaan miehen naama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas vaan, Marimekkohan se tosiaan. Mietin pääni puhki, että tää kuosi on jostain tuttu, mutta en saanut päähäni, mistä. :-D

      On varmasti ihan hirveää käyttää töissä koko päivä maskia, oli se sitten kankainen tai kertakäyttömaski. :-(

      Repesin noiden vaihtoehtomaskien kohdalla. Olet kyllä semmoinen velmu, että voisin hyvin hyvin kuvitella sulla jonkin parrakkaan miehen naama -maskin tai muun vastaavan. ;-D

      Poista
  6. Olipa sinulla taas ekstootisia kuvia noista vihanneksista. En tietysti ole koskaan kuullutkaan kuin jostain okrasta. No olen aika konservatiivinen syöjä ja en esim. pysty syömään (allergia)kui harvoja aasialaisia ruokia, joten tuokin rafla on no-go minulle.

    Meillä oli eilen tai siis lauantaina eka etäväitös, ja eihän se mennyt ihan nappiin tuon tekniikan takia. Ihan ok toki, mutta äänet katoilivat välillä jne. mutta ohi on ja se on tärkeää. Muuten hyvä juttu, juhliminen vain jätetään suosiolla kevääseen tai siihen, kun voi tavata enemmän väkeä. Nyt juotiin skumppaa ulkona, mikä ei nyt ole se miten ajattelemme juhlimisesta. Saas nähdä miten joulun käy ja pääseekö lähtemään täältä jonnekin (siis Suomessa edes).

    Maskeista olen samaa mieltä, että pystyn käyttämään vain niitä kertismaskeja, kangasmaskien läpi en voi hengittää. Mutta pakkohan niitä on pitää jos on tuolla keskustassa käymässä tai bussilla kulkemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka-allergiat ovat kyllä harmillisia. Onneksi ravintoloissakin huomioidaan allergiat nykyään aika hyvin, ja tuollakin Gaijinissa kysyttiin tilaamisen yhteydessä, onko meillä mitään ruoka-allergioita tai -rajoitteita. Toki riippuu tietysti allergiasta, millainen ja miten paha se on, eikä ravintoloihin kannata mennä väkisin riskeeraamaan.

      Hyvä että etäväitös on nyt takanapäin, vaikka pieniä hankaluuksia olikin. Tekniikka on aina niin arvaamatonta. Tästä tuli mieleen yksi keskustelutilaisuus Hyderabadissa, jonka tähtinä olivat Sadhguru ja yksi näyttelijä. Äänentoistossa oli jotain vikaa, ja kummankin henkilön ääni kaikui avarassa hallissa niin pahasti, että puheesta ei meinannut saada mitään tolkkua. Tunsin myötähäpeää Sadhgurun ja näyttelijän puolesta, kun kumpikin turhautui ihan silminnähden. Ongelma saatiin korjattua vasta tilaisuuden puolessavälissä, mutta myöhäistä se silloin oli.

      Joulu jännittää minuakin, enkä mielelläni näkisi sitä tilannetta, että me kökimme ukkelin kanssa koko joulun kahdestaan kotona. Mutta jos sellainen tilanne tulee, niin eipä sillekään sitten mitään voi. Pitää vain yrittää ottaa siitäkin jollakin tavalla ilo irti.

      Mä luulin aluksi, että en pysty käyttämään maskia ollenkaan, kun en tajunnut, että kangas- ja kertismaskeissa on niinkin suuri ero. Onneksi tulin kokeilleeksi kerran kertakäyttömaskia ja havaitsin se huomattavasti käyttäjäystävällisemmäksi.

      Poista
  7. No jopas, sinäkin kirjeveitsi-ihminen! Heihin törmää nykyään harvoin, ollaan kuolemassa kai sukupuuttoon – niin kuin ne kirjeetkin :D Minullakin siis kirjeveitsi avaa kirjeen ja jos veitsi on hukassa, jää kirje avaamatta. Minulla on peräti kolme kirjeveistä, joista kaksi on tällä hetkellä kateissa :D

    Vedet taitavat tosiaan olla tyyneintä, mitä maa nyt päällään kantaa eivätkä aina nekään. Me täällä vapaudumme lockdownista keskiviikkona ja siirrymme sulavasti toisenlaisiin rajoituksiin. Onneksi kaikki kaupat saavat taas avautua, koska ihminen joskus voi tarvita kaupasta jotain muutakin kuin ruokaa.

    Tunnelmalliset nuo iltaiset kaupunkikuvat <3

    Ja kauniita maskeja sinulla. Minulla on vain yksivärisiä kangasmaskeja ja varalla kertakäyttömaskeja, koska ei ole niin paljon kangasmaskeja että olisi aina puhdas saatavilla. Haaveilen kyllä ostavani jonkin oikein kauniin kangasmaskin, mutta veikkaan että jää haaveeksi. Ihana nähdä kasvosi, ihka oikea ihminen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, onpas kiva kuulla, että sinäkin olet kirjeveitsi-ihminen. :-) Minäkin olin ajatellut, että olen varmasti suurin piirtein ainoa ihminen maapallolla, joka käyttää yhä kirjeveistä. Sulkakynän käytöstä olen sentään jo luopunut. ;-D Olisikin hyvä olla olemassa myös varaveitsiä siltä varalta, että tuo yksi on kateissa, mutta eihän niistä varaveitsistä tietysti ole hyötyä, jos nekin ovat hukassa. ;-D

      Hyvä jos tilanne on siellä jo sen verran parempi, että rajoituksia voidaan hieman höllätä. Korona taisi yllättää Suomen päättäjät taas niin kuin talvi autoilijan, kun täällä herättiin tekemään rajoituksia vähän liian myöhäisessä vaiheessa. Kaipa täällä tuudittauduttiin uskomaan, että korona ei välitä tulla uudestaan tänne Pohjolan peränurkkaan, ja suomalaiset säästyvät toiselta aallolta.

      Mulla on ollut haaveissa tehdä kaupungilla sellainen iltakävelykierros, että ottaisin vain iltakuvia, mutta kappas vaan, kun en ole saanut aikaiseksi...

      Tykkään kovasti noista maskeistani, ja onkin tosi harmillista, että en voi käyttää niitä. Kangasmaskeja tuli vielä tilattua reilumpi määrä. :-D No onneksi osa on väriltään ja kuosiltaan sen verran neutraaleja, että ukkeli pystyy käyttämään niitä.

      Kiva jos et säikähtänyt naamaani. <3

      Poista
  8. Hyvä kuva sinusta ilman meikkiä!
    Täälä meilä 80-90 % ei käytä maskia, mulla on maski kun ajan yleisillä kulkuneuvoila. Jos sä olet paska miniä niin mä olen paska tytär, en soittele liian usein faijalle minäkään. Mutta mun puolustus on että hän oli aika paska isä kun oltiin lapsia.......
    Kivaa viikon alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulrika. Oikeastaan aika vapauttavaa julkaista meikitön ja maskiton kuva. Nyt mulla ei ole enää mitään salattavaa. :-D Tai siis on, mutta ei naaman osalta. ;-D

      Ai kaameta, ollaan me paskoja ihmisiä, kun ei jakseta soitella. Mutta ymmärrän hyvin, että jos suhde isään (tai keneen tahansa muuhunkaan) ei ole ollut paras mahdollinen, niin ei se kyllä ainakaan motivoi pitämään yhteyttä.

      Siellä teillä käyttää kyllä maskia tosi harva. Täällä maskia käytetään jo aika hyvin, mutta yhä edelleen kaupoissa, ratikoissa, kauppakeskuksissa jne. näkee jonkin verran maskittomia ihmisiä. Varsinkin nuoret tuntuvat välttelevän maskin käyttöä...

      Kivaa viikon alkua sinullekin! <3

      Poista
  9. No johan on mielenkiintoinen toi kasviskavalkadi, mistä tulikin mieleen, että munhan piti painostaa sua sen kasvisruokapostauksen tekemiseen :D En nyt kuitenkaan painosta, kunhan muistutan vaan!

    Kivan näköisiä maskeja! Mulla oli myös ensin ajatus, että pitää olla sitten nättejä, mutta käytännössä en ole pystynyt käyttämään muita kuin kertakäyttöisiä, niin ulkonäkö on loppujen lopuksi ollut ihassama. Ja nyt, kun olen taas etätöissä (prrrrkle), niin maskia ei onneksi edes tarvitse käyttää muuta, kuin kauppareissuilla.

    Ihana maskiton ja meikitön kuva 💛💛💛 Ensimmäinen hymy, minkä näin tänään: mies ehti lähteä aamulla töihin ennen mun heräämistä ja teini ei paljoa hymyile aamuisin. Joten kiitos päivän hymystä ja täältä virtuaalisesti takaisin semmoinen myös 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan nuo intialaiset vihannekset tosiaan aika erilaisia kuin mitä meidän kaupoistamme löytyy. Mutta onneksi on olemassa kauppoja, joista niitä saa, koska ne kasvattavat kokkausmahdollisuuksia aika kivasti. :-) Se kasvisruokapostaus on ollut kyllä mielessä, mutta voi olla, että sitä ei ihan lähiaikoina tule. ;-D

      Sulla kävi sitten maskien kanssa ihan sama juttu kuin mullakin. Olisi kyllä kiva, jos maski olisi ikään kuin asuste, ja voisi käyttää asuun sopivia maskeja, mutta kun ei niin ei. Ja oikeastaan mitä varten sitä panostaisi maskiinkaan, kun en jaksa miettiä vaatteitakaan nykyään yhtään. Aina vaan sama ulkoilutakki päälle ja menoksi. :-D

      Harmillista, että olet taas etätöissä, mutta onhan siinäkin tietysti hyvät puolensa, kuten tuo maskittomuus. Mutta varmasti se myös turhauttaa, kun ei ole suoraa kontaktia oppilaisiin (siis muuten kuin laitteiden välityksellä).

      Kiitos virtuaalihymystä myös sinulle! Hymyjä ei voi olla koskaan maailmassa liikaa! <3

      Poista
  10. Monta vuosikymmentä palomiehen rankkoja hommia tehnyt hyvä ystävä sanoi, että käyttäisi mieluummin töissä asemalla painepukua kuin maskia, jonka takana ei ole muuta hengitettävää kuin hiilidioksidi. Eli totistesti on hankala asuste pitkän päälle ja kyllä mua ainakin mietityttää, että kuinka terveellistä se sitten loppujen lopuksi on. Vaikka pointti kai lienee se, että sillä suojataan muita, mutta en ole silti varma. Itse olen onnenporsas, enkä maskia käytä/tarvi kuin ruokakaupassa käydessä (koska muualla en käy), mutta senkin heitän lennossa roskiin samantien, kun pääsen kaupasta takaisin ulkoilmaan. Eli isosti tulee kyllä rispektiä hoitoalalla työskenteleville ja ihan kaikille maski päässä työskenteleville.

    Veitsikuva on tosi hieno! Tuli ihan mieleen Excalibur-miekka.

    Aina mietin näitä kuvia katsoessa, mitä itse olisin sanojen innoittamana kuvannut ja reunasta mulle tuli ekana mieleen Rotvallin reuna, mutta siihen se sit jäikin. Sun erikoiskasvikset oli paljon mielenkiintoisempia.

    Rajoituksista mulla on samanmoiset fiilikset. Tarpeen tietty,mutta silti paska juttu :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin pitkään sitä mieltä, että maskeista ei ole mitään hyötyä, mutta nyt olen kai jotenkin alistunut hyväksymään niiden käytön (ja toki mulla on omia syitäni käyttää maskia). En tosin edelleenkään usko, että niistä olisi kovin suurta (tai mitään) hyötyä, kun kaikki eivät kuitenkaan niitä käytä, ja aika moni käyttää niitä varmasti väärinkin - itseni mukaan lukien. Nuukuus nimittäin iskee joskus, ja jos olen tehnyt vain pikaisen kauppakäynnin, saatan tunkea maskin hanskalokeroon ja käyttää sitä seuraavalla kauppareissulla uudelleen. Tällaisissa tapauksissa maskista ainakaan tuskin on kovin suurta hyötyä! Ja olen huomannut, että sitten kun ne maskit ovat naamalla, monelta unohtuu turvavälit, kun tuudittaudutaan siihen, että kyllä se maski suojaa pöpöiltä.

      Minustakin tuntuu, että maski tuskin on pidemmän päälle mitenkään terveellinen käyttää. Kaikkein hirveimmältä tuntuu se, että jotkut käyttävät maskia treenatessakin. Jenkeissähän (tai ainakin Floridassa) oli keväällä saleilla maskipakko, ja varmaan siellä on nyt sama tilanne. Minulta loppuisi treenaaminen siihen paikkaan, jos pitäisi pitää salillakin maskia naamalla. Ihan hirveää.

      Piti googlettaa Excalibur-miekka. :-) On niissä tosiaan samaa näköä.

      Ja sitten seuraavaksi piti googlettaa rotvalli. :-D Olin kyllä kuullut sanan ennenkin, mutta en muistanut, mitä se tarkoittaa. On se kyllä mielenkiintoista, miten erilaisia mielleyhtymiä eri ihmisille voi samoista sanoista tulla. Ja vastaavasti ärsyttää, kun omat aivot jumittavat joskus johonkin yhteen ajatustapaan, ja vaikka tietää, että muitakin näkökulmia varmasti on, ei pysty pakottamaan aivojaan ajattelemaan toisin.

      Kyllä tää korona on niin syvältä kuin olla ja voi. Mutta kaipa tämäkin kokemus jotain opettaa...

      Poista
  11. Onko tuo ihanannäköinen vihanneshylly siinä hakaniemen hallin nurkilla olevasta marketista? Tiedän suunnata joulunaikoihin sinne jos tuuri kävisi ja tuoreita currynlehtiä löytyisi pakastettavaksi... Eivät nuo kuivatut ihan samaa asiaa aja. Kävin vain kerran oletettavasti samassa kaupassa ja yllättäen ostosten hinta kassalla oli jotain ihan muuta kuin hintalappujen ja hyllynreunahintojen perusteella olisi pitänyt. Jotenkin tuli aito intiafiilis. :D

    Täällä mörönperseessä maskeja näkee vaihtelevasti. Itse en käytä koska lähes ainoa tartuntamahdollisuuteni on ruokakaupassa ja käyn siellä harvoin ja aikaan, jolloin koko hehtaarihallissa on muutama muu ihminen. Lisäksi epäilen, että kun tartuntaa levittävä ihminen pärskii pisaroita siihen maskiin ja sen jälkeen yrittää vielä hengittää voimakkaasti sen läpi, niin saataneen oikein päteviä aerosolilevittimiä aikaiseksi. Mutta olen vain yksi hitunen yhteiskunnan pohjasakassa mielipiteineni, niitä ei kannattane ottaa vakavasti.

    Hyvältähän sinä näytät meikittäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hylly on juuri sieltä (täältä siis)! Kauppaan tulee tuoreet vihannekset aina torstaina kello 15 maissa, ja kannattaa olla haukkana paikalla melko pian tuon jälkeen, sillä currylehdet loppuvat yleensä aika pian. Kauppa ilmoittaa vihannesten saapumisesta yleensä Facebook-sivullaan, ettei tule tehtyä turhaa reissua. :-)

      Ja kuivatut currylehdet eivät ole todellakaan sama asia. Mä jätän currylehdet suosiolla pois, jos ei ole tuoreita.

      No jopas sattui hintojen kanssa. :-/ Mulle ei ole koskaan käynyt kaupassa mitään tuommoista, mutta toisaalta en ole tutkinutkaan kuittia koskaan sen tarkemmin. :-D

      Mie otan mielipiteesi vakavasti, koska olen itse ihan täysin samaa mieltä! Mä olisin halunnut itselleni sellaisen visiirin, kun jotenkin tuntui, että se suojaisi koronalta paremmin kuin maski (vaikka se tosin on alhaalta avoin, eli sitä kautta pääsee leviämään kaikenlaista). Mutta sitten en jaksanutkaan tilata niitä netistä, ja myöhemmin luin jostain, että ne suojaavat maskejakin huonommin. Ja nykytilanteessani niissä on myös sellainen ongelma, että niistä näkyy läpi. :-D Mutta kiitos kumminkin. <3

      Poista
    2. Niin ja currylehdet ovat useimmiten tuon vihanneshyllyn vasemmalla puolella olevassa kylmäkaapissa, ja siksi en meinannutkaan löytää niitä tällä kertaa, kun olivat "väärässä" paikassa. :-)

      Poista
    3. Kiitos vinkeistä.

      On pitänytkin jo pidempään kysyä, kun toin itselleni aikanaan intiasta Prestigen pienen painekattilan, mutten ole kertaakaan uskaltanut käyttää sitä ruuanvalmistukseen. Kokeilin joskus pelkällä vedellä, mutta uskallus loppui ennen aikojaan. Mitä sellaisen käytössä kannattaa ehdottomasti huomioida, ettei onnistu räjäyttämään koko laitosta katosta läpi naapurin puolelle? :D

      Poista
    4. Painekattila on kyllä todella hermostuttava väline, ennen kuin tulee sen kanssa tutuksi! Mulla on sellainen Kolumbiasta tuotu keitin, joka on vähän erilainen kuin Prestigen keittimet, mutta Intiassa mulla oli muistaakseni Prestigen keitin, ja se taisi olla vieläkin yksinkertaisempi kuin tuo Kolumbiasta tuotu. Lähinnä mulle tulee mieleen sellaisia asioita kuin että pitää varmistaa se, että se vihellyspilliosa (en tiedä, mitä on suomeksi) on puhdas ja että se "pillin hattu" pääsee liikkumaan vapaasti. Nämä on sulla ihan varmasti kunnossa, jos kerran keitin on uusi. Sitten pitää varmistaa se, että kansi on suljettu kunnolla. Mulla oli Intian keittimessä sellainen jännä lenkki, jolla kansiosa ja kahva liitettiin yhteen, mutta tuossa Kolumbian keittimessä on taas ihan erilainen systeemi. Jos sulla on ohjekirja tallella, niin siitä löytyy varmasti ohjeet kannen sulkemiseen (ohjekirja saattaa löytyä netistäkin).

      Itselleni eniten päänvaivaa tuon kolumbialaisen keittimen kanssa tuottanut asia on ollut veden määrä. Keitin on vähän liian iso meille, ja aluksi kun yritin keittää keittimessä vain pienen annoksen linssejä, vettä alkoi suihkuta sieltä pilliosasta kuin tulivuoresta laavaa. Sitten tajusin, että keittimen sisäpuolella on viivat, joilla on merkattu minimi- ja maksimitäyttömäärät. Jos linssien ja veden määrä jäi alle minimimin, syntyi tuo vedenpaisumusilmiö. Niinpä rupesin sitten tekemään kattilassa isompia määriä (esim. kokonaisen sambarkeiton pelkkien linssien sijaan), ja ongelma poistui. (Sulla tuskin on tätäkään ongelmaa, jos keittimesi on kerran pieni.) Jos haluan keittää esimerkiksi vain pienen määrän linssejä, se on tehtävä perinteisessä kattilassa, mikä on aika perseestä. :-( Niin ja tietysti paineen pitää antaa laskeutua, ennen kuin avaa keittimen. Monessa keittimessä on jonkinlainen nappula tai vipu, josta paineen saa ulos nopeasti, mutta toki paine laskee itsestäänkin, jos on aikaa odotella.

      Mä luulen, että kattilan räjäyttäminen on aika mahdotonta, jos vain kattilassa on nestettä, ja kansi on suljettu kunnolla. Eipä näistä tainnut olla mitään apua, mutta toivottavasti rohkaistut kokeilemaan, sillä painekattila on ihan tolkuttoman kätevä ja nopea!

      Poista
  12. Sinullapas on hienoja maskeja. Meillä vedetään niillä kertakäyttöisillä.

    Minä olen muutaman kerran syönyt Gaijinissa ja siitä on jäänyt lähinnä mieleen epätasainen laatu. Joskus kaikki on ollut niin hyvää ja toisella kerralla taas vähän sinne päin ja yhdellä kerralla palvelu oli kertakaikkiaan kaameaa. Tosin kaikista Helsingin ruoka-annoksista muutama Gaijinin annos kuuluu suosikkilistalleni: ne ovat ribsit ja sitten ne pork bun leipäset. Aijai, alkoipa tehdä mieli niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, olet vaihtanut profiilikuvan! Onpas kiva! <3

      Harmittaa, että tuli tilattua noita kangasmaskeja vähän enemmänkin (lähti laukalle), kun ne ovat jääneet lähes käyttämättä. Onneksi ukkeli voi käyttäää osaa niistä.

      Luin jälkeenpäin Gaijinista arvosteluja Tripadvisorista, ja siellä ihmiset tuntuivat olevan aika lailla samoilla linjoilla kanssasi, eli kokemukset olivat hyvin vaihtelevia. Meille sattui onneksi ihan hyvä palvelu, eikä ruoassakaan ollut sinänsä mitään valittamista. Ribsit (minisellaiset, jotka kuuluivat maistelumenuun) olivat myös yksi minun suosikeistani, mutta pork buneista en sen sijaan tykännyt yhtään.

      Poista
    2. Kävin vielä tiirailemassa profiilikuvaasi lähemmin, ja vautsi miten nätti nainen! :-)

      Poista
    3. Kävin kampaajalla raidottamassa muutamat harmaat piiloon ja kampaajani päätti tehdä minulle arjen piristykseksi kiharoita. Kävin sen jälkeen vielä kaverillakin kylässä ja illalla klo 23 pakotin miehen ottamaan minusta kuvia, kun ehkäpä ensimmäistä kertaa korona-aikana minulla oli sekä hiukset laitettu, että vähän meikkiä :D :D :D

      Katselin itsekin jälkeen päin, että tekisi hyvää välillä laittautua eikä notkua päivästä toiseen röllipeikon näköisenä.

      Niin se on makunystyrät jokaisella omansalaiset, meilä voisi vetää niitä porkbuneja vaikka 10. Toki onhan mahdollista, että niissä on uusi huonompi resepti.

      Poista
    4. Hauska tarina kuvan takana! :-) Mikähän siinä onkin, että parhaat kuvat tulee otettua usein just joskus 23 aikaan illalla. ;-D

      Buneissa kokonaisuutena ei sinänsä ollut mitään vikaa, vaan mulla tökki se liha. Oli liian sellaista "joulukinkkumaista" koostumukseltaan ja mautonta. Jos liha olisi ollut hieman toisenlaista, olisin saattanut tykätäkin.

      Poista
  13. Olipa kiva nähdä sinut maskilla ja ilman. Olet oikein viehättävä! Mun maskit eivät kyllä ole kivoja ollenkaan, yksivärisiä ja synkkiä. Sopii varmaan käyttäjälleen.

    Mun mieleen jäi erityisesti tämä kuva hyllyn reunasta. Mun mielestä siinä oli sopivasti rosoa ja sanomaa. Konstailematon, toimiva kokonaisuus.

    Ensimmäisestä kuvasta ajattelin, että olet ryhtynyt arkipäivän sankariksi ja halkaiset solmuun joutuneet ja junnaavat asiat miekallasi. Sellainen maskiin verhoutunut ninja. Sitten selvisi, että se onkin kirjeiden avaamista varten. Mulla menee lähes kaikki kirjeet avaamatta roskiin (mainospostia), joten ihan saksilla olen toistaiseksi pärjännyt. Mutta olisihan tuollainen "miekka" hieno.

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sillä kai ole väliä, miltä maskit näyttävät, kunhan toimivat ja ovat mahdollisimman miellyttäviä käyttää. Toki nätti maski olisi kivempi pukea päälleen, mutta kun ei jaksa (minä siis) panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa muutenkaan, niin ihan sama, minkälaisessa maskissa sitä kulkee. :-)

      Hih, mun mielestä tuo hyllynreunakuva on ihan hirveä. :-D Mutta kyllähän siitä tulee asia selväksi.

      Juu en yhtään panisi pahakseni, jos olisi miekka ja vielä taitoa käyttää sitä. Toisaalta olen sellainen nollasta sataan nanosekunnissa kiihtyvä tyyppi, että ehkä on kuitenkin parempi pysytellä kaukana miekoista. Ties mitä tulisi halkaistua! Mutta tuo veitsi on oikeasti tosi kätevä, kun kirjeen saa aukaistua yhdellä vetäisyllä.

      En ehtinyt toivottelemaan hyvää itsenäisyyspäivää, mutta toivottelen nyt sitten vaikka mukavaa joulukuun jatkoa. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3