Jos pää on mennyttä, ei kannata murehtia kampauksesta.


sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Liikuntaa, lonkeroa ja lääkkeitä

Kuvahaaste jatkuu.

Päivä 16.  Jotain kaunista

Muutama kuva kaupungilta: 

Hietalahden kauppahallin kello.


Tämän haasteen idea olisi kai laittaa vain yksi kuva kultakin päivältä, mutta eihän se meikäläiseltä onnistu. Enemmän on enemmän!

17. Mitä tein tänään

Kävin uimassa. 

 

Alkusyksystä uimahallissa oli tosi vähän porukkaa, ja pari kertaa kävi jopa niin, että sain uida koko ajan tyhjällä radalla. On kyllä aika luksusta, kun on koko rata omassa käytössä! 

Nyt syksyn edettyä väen määrä on lisääntynyt, ja hallissa on näkynyt myös koululuokkia ja uimaharrastusryhmiä. Vesijumppaakin oli vielä jokin aika sitten, mutta nyt jumpparyhmät ovat taas tauolla. Ettepä arvaakaan, minkä takia. (No tietysti siksi, että Trumppi hävisi presidentinvaalit.)

Muistin uimahallista vielä yhden superärsyttävän asian. Ai että minulla menee hermo sellaisten uimareiden kanssa, jotka jäävät altaan toiseen päätyyn seisoskelemaan ja räpläämään uimalasejaan. Siinä sitten mietitään syntyjä syviä, eikä ole kiirettä minnekään – kunnes minä olen lähestymässä altaan päätyä. Sitten saadaan äkillinen tarmonpuuska ja ponkaistaan liikkeelle – aivan minun eteeni tietenkin.

18. Lempiruokani

Tämä olikin vaikea kohta ja tuotti melkoista päänvaivaa. Minulla kun ei ole nykyään mitään yhtä ruokaa, jonka voisin nimetä lempiruoakseni. Tykkään tosi monesta ruoasta, ja helpompi olisikin luetella ne, joista en pidä. Niitä olisivat mm. maksa ja kaikki sisäelinruoat, munakoisoruoat, porkkanalaatikko, muikkukukko, kaalilaatikko, ratatouille ja uusimpana tulokkaana hernekeitto. 😆

Mutta jos pitäisi valita vain yksi ruoka, joka olisi ylitse muiden, niin se olisi ehkä intialainen dosa-lättynen. Koska sitä ei ollut keskiviikkona saatavilla kuvaamista varten, piti käydä kaivelemassa muutama kuva arkistoista.

Dosa plus chutneyvalikoima Hyderabadissa.

Tämän eteläintialaisen aamiaislautasen söin muistaakseni jollain lentokentällä.

Keskiviikkona löytyi myös uusi ruokainhokki. Kävin ystävälläni ja ostin matkalla Prismasta maisteltavaksi rapunyyttejä, joita en ollut koskaan ennen maistanut. Jo kun kaivoin paketin esille, siitä lähti kaamea haju, ja se vain voimistui, kun paketin avasi. 

 

Haju oli niin hirveä, että ei ollut mitään toivoa, että nyyttejä olisi pystynyt syömään. Yritin kyllä maistaa yhtä, mutta roskiinhan se lensi. Nyytit eivät voineet olla pilaantuneita, koska ne oli valmistettu samana päivänä, ja ihmettelenkin hajua suuresti. Kuuluuko nyyttien oikeasti haista sellaiselta, ja jos kuuluu, kuka niitä pystyy syömään?

19. Kävin täällä

Kävin salilla (kuvat ovat PT:n ottamia). 


Teimme rinnallevetoja, työntöjä saksauksella, romanialaisia maveja korokkeella ja etukyykkyjä. Rakastan tämäntyylisiä treenejä, ja tunti meni taas yhdessä hujauksessa.

20. Alkaa T:llä: Taste of Finnair

Ruoholahden Citymarketissa oli myynnissä Taste of Finnair -ruoka-annoksia, ja niitä piti testata, vaikka hinta olikin pöyristyttävä: 12.95 euroa per annos. Pitäähän sitä nyt kotimaista yrittäjyyttä tukea.


Arvovaltainen raatimme koostui minusta ja ukkelista, joka oli tosin vielä illallakin niin täynnä intialaisessa ravintolassa syömästään lounaasta, että ei jaksanut muuta kuin vain maistella ruokia. Se oli minun onneni, sillä annokset olivat niin pienet, että tällaiselta suursyömäriltä ei kyllä yhdellä annoksella nälkä lähtisi. Mutta normaalistihan lentokoneessa olisi pääruoan tullessa naposteltu jo kulhollinen pähkinöitä, juotu aperetiivi, syöty alkuruoka ja mussutettu ehkä hieman leipää, joten nälkä ei olisi enää aivan mahdoton.

Kumpikin annos yllätti iloisesti, sillä ateriat olivat todella maukkaita ja tasapainoisia. Ainoa miinus tuli nieriän voimakkaasta hajusta (minusta on tullut viime aikoina jostain syystä hirveän herkkä hajuille), sillä koko huusholli haisi aterian mikrottamisen jälkeen savustetulle nieriälle. Mutta siis muuten 5/5.

Vaikka ateriat olivatkin erinomaisia, niin 12.95 euroa on minusta silti liikaa. Itse voisin maksaa annoksesta enimmillään kuusi euroa, ja utelin myös ukkelilta, kuinka paljon hän olisi valmis maksamaan annoksesta (ukkeli ei tiennyt tässä vaiheessa aterioiden hintoja). Ensin ukkeli sanoi, että vitosen, mutta muistettuaan, että nämä olivat gourmetannoksia, hän muuttikin mieltään ja sanoi, että olisi valmis maksamaan annoksesta kympin.

21. Tämä vai tuo 

Kevät oli minulle vähän hankalaa aikaa, sillä luulin menneeni yhtäkkiä ihan rapakuntoon, kun treenaaminen oli todella vaikeaa. En saanut kunnolla happea, suorituskykyni romahti ja pienimmästäkin liikunnasta tuli ihan jäätävät lihaskivut. Kävin urheilulääkärillä, joka epäili jonkinlaista urheilijan astmaa ja määräsi avaavaa lääkettä. 

Kesä menikin ihan hyvin, mutta kun jätin avaavan lääkkeen (lääkärin käskystä) alkusyksystä pois, vaikeudet palasivat entistä pahempina. Erityisesti uiminen oli ihan hirveää: eteneminen oli niin vaivalloista, että tuntui kuin olisin uinut tervassa, peukalot kramppasivat ja keuhkoista nousi limaa sekä uinnin aikana että varsinkin sen jälkeen. 

Menin takaisin samalle lääkärille kuin aiemminkin, ja hän laittoi minut spirometriaan. Kävi ilmi, että minulla onkin astma. Ei siis mikään ihme, että treenit eivät olleet oikein kulkeneet.


Lääketötsät ovat tuossa ruokapöydällä (kiva sisustuselementti), etten unohtaisi ottaa niitä. Pitää olla kumminkin tarkkana, pitääkö minun nyt ottaa hatsit tästä vai tuosta toisesta tötsästä.

Bonuskuva: Olut vai lonkero?

 

Tässäpä vasta pulma. 

(Oikeasti mitään pulmaa ei ole: tietenkin lonkero, koska se on isompi. 😆)

22. Ylösalaisin 


Ihmettelin, että mikäköhän idea tässäkin on. Pyörä oli vielä kaiken lisäksi lukittu. En ymmärrä. 

Semmoinen oli tämä viikko. 😘

P.S. Pissaava poika oli saanut tällä viikolla maskin naamalleen!


16 kommenttia:

  1. Kai te muistitte syödä ateriat ahtaasti toistenne kyynärpäitä nyhkien? ;)

    Nyt on kyllä pyöränomistaja varmistellut viimosen päälle, ettei pyörää viedä. Kuka tommosta viritelmää jaksaa alkaa availla? Ja satulakin likainen, kun on maata vasten... Tai sit tää on joku kaveripränkki tyyliin "Kiitos pyörän lainasta, Pera!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipäs muistettu. :-D Tosin businessluokassa (noi ateriat oli siis ns. businessluokan aterioita) on tilaa ihan mukavasti, joten ei tartte syödä toisen kyynärpäät lautasella. :-)

      Mahtaisi Pera olla iloinen, kun löytäisi pyöränsä noin nätisti parkkeerattuna ja lukittuna. ;-D

      Poista
  2. Ihana kauppahallin kello!
    Olipa 3 kpl poronlihapullilla hirvee hinta..... Mäki tapaan Uimahallissa näitä tyyppejä jotka ponkaisee menemään just mun edessä ja sitt vielä polskutellaan jaloilla :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin tykästyin tuohon kelloon. Jännä juttu, että oon kävellyt tuosta ohi vaikka kuinka monta kertaa, mutta en ole koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota kelloon. Kauheeta, mitä kaikkea ihmiseltä jääkin huomaamatta!

      Juu, oli poropullat tyyriitä. Oli ne kyllä hyviäkin, mutta silti!

      Mukavaa viikon alkua! <3

      Poista
  3. Kylläpä Taste of Finnair on kallis näin kaupasta ostettuna(kin). En toki ykkösessä tai bisneksessä ole lennellyt kuin joskus kun on upgreidattu. Hankala kirjoittaa miten tuon voisi kirjoittaa suomeksi. :) Minusta ruuan pitää tuoksua hyvälle, jos se haisee kamalalle kuin tuo sinun annos, niin eihän sitä voi syödä! Vähän niinkuin hapansilakka…

    Kylläpä sie olet kova liikkuja, minun pitää nyt lähteä ulos kävelemään. Onneksi on kiva ilma, tosin on jo pimeää. Mukavaa alkavaa viiikkoa sinne ja reippaita kuvailukelejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi kallista ruokaa, mutta eilen kun katselin samoja annoksia Cittarissa, niin niiden hinnat olivat laskeneet euron. Olivatkohan laskeneet hintoja pysyvästi, vai olikohan päiväykset menossa vanhaksi...

      En ole koskaan nähnyt tai haistanut hapansilakkaa, mutta kuulostaa pelottavalta! :-D

      Mäkin olen miettinyt upgreidaukselle näppärää suomennosta, mutta en ole keksinyt, ja minäkin puhun vain upgreidauksesta. Matkustusluokan korotus tms. kuulostaa niin kömpelöltä.

      Liikunta on mulle oikeastaan tärkein ilonlähde elämässä, ja pelko perseessä odotankin, milloin uimahallit ja kuntosalit taas suljetaan. No jos ne suljetaan, niin sitten senkin tosiasian kanssa on vain elettävä, mutta toivottavasti siihen ei mennä. En ole treenannut kotona edelleenkään muuten kuin kehonpainolla, enkä jaksaisi roudata painoja alakerran varastosta takaisin ylös. :-D

      Ihanaa iltakävelyä sinulle! Minä tulin just saunasta, ja rupean nyt jatkamaan sukan kutomista. Ja mukavaa viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  4. Hieno tuo Hietalahden hallin kello, kas kun en ole sitä koskaan nähnyt vaikka olen siellä useim käynyt .
    Minäkin tykkään tosi paljon dosa-lättysistä,ja teen aina välillö niitä, kun ovat kuitenkin suhteellisen helppotekoisia 💚
    Luinkin noista Finskin ruuista, että ovat hyviä, mutta hinta on kyllä kovin suolainen. Tsemppiä astman kanssa,oma astmani (en silloin vielä tiennyt siitä) alkoi vaivata Caeacasissa kun kåvellessä ylös Avila-vuorille en meinannut saada henkeä, ja tajusin etteivät keuhkot ole täysin kunnossa. Mutta toivottavasti sulla on lievä astma kuten mulla, jonka kanssa on helppo elää, mutta lääkettä pitää ottaa joka pv. Kivaa uutta viikkoa Satu ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään aiemmin kiinnittänyt huomiota kelloon, ennen kuin rupesin zoomailemaan sitä kameralla. Se ei ole luonnossa mikään hirveän iso, joten on jäänyt meiltä varmaan sen takia huomaamatta.

      Mä en oikein hallitse dosien tekoa vieläkään, tai sitten mulla on rima liian korkealla. Dosien kun pitäisi olla minusta sellaisia ohuen ohuita ja rapeita, kuten anopin dosat ovat. :-) Sähköliedellä on tosi vaikea saada oikeanlaisia dosia.

      Mullakin on nähtävästi lievä astma, mutta olen miettinyt, mahtaisiko astmalla ja tällä silmäprobleemalla olla jokin yhteys (jokin allergia?). Kummallisesti molemmat ilmenivät samoihin aikoihin, ja silmälääkärikin kovasti kyseli, että eikö mulla todellakaan ole mitään allergiaa (muuta kuin ilmeisesti se meikkiallergia), kun allergia kuulemma aiheuttaa usein tämäntyyppisiä silmäongelmia.

      Tsemppiä sinullekin astmasi kanssa, ja kivaa alkavaa viikkoa! <3

      Poista
  5. Aijai, keuhkohoitaja täällä alkoi suorastaan hykerrellä nähtyään Buventolin ja Bufomixin koteloissaan. Ota hatsit sinisestä ennen treeniä.... ;-)

    Täällä maalla ei ole tarjolla Finskin sapuskaa eikä dosa-lättysiä. Pitänee hankkiutua jossain kohtaa Uudellemaalle.

    Pirteää viikkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no minun tötsäni liippasivat sinua sitten tosi läheltä! Niin olen tehnytkin, että olen vetänyt sinistä ennen treeniä. :-) Mutta joskus ajatus ei ole ihan mun tekemisissä mukana, ja varsinkin illalla, kun olen väsynyt, pitää olla tosi tarkkana, ettei mene vahingossa väärää tavaraa.

      Tervetuloa vaan Uudellemaalle! Dosa-lättysiäkin saa täällä jo ihan ravintolasta, mutta en nyt muista ravintolan nimeä. Dosat kun kuuluvat eteläintialaisiin herkkuihin, ja eteläintialaisia ravintoita ei Suomessa juuri näe. Ei olla vielä testattu kyseistä ravintolaa, vaikka on ollut mielessä jo pitkään.

      Pirteää viikkoa sinullekin! Ja pusuterkut sinne karvaisille ystäville! <3

      Poista
  6. Voi että, olispa ihana välillä katsella näyteikkunoita, mutta meillä ei täällä sellaisia ole (ellei kukkakauppaa ja kampaamoja lasketa), kun kaikki vähäisetkin kivijalkaliikkeet joutui lopettamaan, kun iso Prisma tuli kaupunkiin. On vähän eri meininki kuin siellä teilläpäin, enkä enää edes muistanut, kuinka kivoja näyteikkunatkin voi olla.

    Ja kääk, mutta pelkkä ajatus noista sun treeneistä saa olkapään vihlomaan, kun itse pystyn tällä hetkellä tekemään kuntouttavia liikkeitä kuminauhoilla ja kilon käsipainolla :D. Mutta iloinen yllätys on ollut se, että vaikken koe tekeväni mitään, päivittäiset muutamat työn ohessa tehdyt tauottavat liikesarjat (ja ne ihanat venyttävät syväkyykyt) on selvästi lisänneet lihaskuntoakin ja hauiksetkin on taas muutakin kuin löllöä. Lähinnä tosin se lihasosuus muistuttaa jotain luumua kooltaan, mutta parempi sekin kuin ei mitään :).

    Voi Finnair-parkaa, kun on joutunut ilman omaa syytään konkurssin partaalle :(. Mietin, että olisko noi ruuat yritys pelastaa edes vähän tai saada ihmiset pitämään Finnairin lennot mielessä nyt, kun ei voi matkustaa oikein minnekään. Olisin heti valmis ostamaan annoksia, jos niitä täällä myytäisiin. On mulle kooltaan justiin sopivat lounaaksi ja näyttää hyvältä muutenkin.

    Pyörästä veikkaan, että se on ollut lukittuna oikeinpäin aidan tälle puolelle, mutta joku on siitä sen verran hermostunut, että on pyöräyttänyt sen toispuol aitaa. Kirjaimellisesti.

    Kiva kun jaksat haastekuvailla. Koskaan ei voi tietää etukäteen, mitä sun seuraava kuva tuo tullessaan ja se on just hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Näyteikkunoiden ihmeellinen maailma oli unohtunut minultakin, ja olen ollut ihan ihmeissäni kaupungilla kävellessäni, kun siellä on toinen toistaan hienompia näyteikkunoita ja kauppoja. Mietinkin viimeksi kaupungilla kävellessäni, että minun on vaarallista mennä kaupungille, kun en meinaa päästä sieltä pois, kun olisi niin paljon katseltavaa. :-) Sitä vaan toivon, että tämä nykyinen tilanne ei tekisi kivijalkakaupoista selvää jälkeä.

      Voi Annukka. <3 Et uskokaan, kuinka hyvin tiedän, millaista on, kun ei voi tehdä muuta kuin tuommoisia kuntouttavia juttuja. Minä olen joutunut aloittamaan niin monta kertaa nollasta mun polveni kanssa, ja ainoat jutut, joita olen pystynyt jaloilla tekemään, ovat just jotkut kevyet liikkeet kuminauhalla tai pienillä nilkkapainoilla. Siinä on ollut usko koetuksella, ja kun ongelmat ovat olleet minun kohdallani vielä itse aiheutettuja (ylirasitus ja/tai liian yksipuolinen liikunta), itku on meinannut tulla (ja on varmaan tullutkin) monta kertaa, kun olen manannut omaa tyhmyyttäni.

      Mutta se on ihan totta, että painoa ei tarvitse välttämättä olla paljon tai ollenkaan, sillä kehonpainoliikkeetkin voivat olla erinomaisen tehokkaita. Minä tuijotin aiemmin ihan liiankin kanssa painojen numeroita, mutta Athlean-X:n Jeff Cavalier sanoi kerran yhdessä videossa hyvin, että lihas ei osaa lukea painojen kyljestä numeroita, vaan lihas tunnistaa vain tehdyn työn. Lihasta voi rasittaa tehokkaasti muutenkin kuin vain raskailla painoilla (esim. tempoa muuttamalla ja pidoilla). Olenkin viime aikoina siirtynyt treeneissä toiminnallisempaan suuntaan, enkä yritä tavoitella aina (jos koskaan) isoimpia mahdollisia painoja. On niin paljon tärkeämpää, että kroppa toimii kokonaisuutena ja monella tapaa (löytyy tasapainoa, liikkuvuutta, nopeutta ja tietysti voimaakin) kuin että jaksaa nostaa penkistä sen ja sen verran. Kovasti voimia sinulle ja uskoa tulevaan! <3

      En tiedä, onko tuo Finnair Kitchen (joka siis valmistaa nuo ateriat) Finnairin alainen vai siitä ihan erillinen yritys, ja meneekö aterioiden tuotto siis Finnairille vai Finnair Kitchenille. Joka tapauksessa minäkin toivon aterioille menestystä!

      Hyvin mahdollinen tuokin pyöräteoria. Jalkakäytävä oli tuossa kohtaa vielä aika kapea, ja voi hyvinkin olla, että joku on ärsyyntynyt, että pyörä on ollut parkkeerattu väärään paikkaan.

      Ihana kuulla, että haastekuvat miellyttävät. <3 Minä itse jo ajattelin, että eihän näitä kukaan jaksa katsella, ja meinasin jo melkein luovuttaa tän vikan viikon kanssa.

      Poista
  7. Nuo sähkökaappimaalaukset on ihania! Alppilan suunnilla niitä on paljon. Muutenkin tykkään muraaleista sun muista katukuvan elävöittäjistä. Sinun ruokainhokkilistalla on useita minun herkkuja mm. kaalilaatikko (toki vegeversiona) :D Aika tyyriitä nuo Taste of Finnair -sapuskat, vaikka ovatkin olevinaan gourmeeta. Lentokoneruokaa sinänsä usein parjataan, mutta minulla ei ole siitä valittamista: ainakin vegeannokset ovat usein ihan syötäviä.

    Sussa on kyllä voimaa, wow! Ja tyylikkäät salitrikoot, just mun makuun olisivat nuo. Astma on sitten tylsempi juttu, höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään sähkökaappimaalauksista! Helsingissä niitä näkeekin ilahduttavan paljon. :-) Ja ihan sama juttu, että tykkään useimmiten muraaleista ja muista piristävistä yksityiskohdista kaupungin värittömien talojen keskellä. Tosin on myös muraaleja, jotka eivät miellytä silmääni (esim. jättikokoiset naamat), mutta samahan se on kaikessa muussakin, että yksi miellyttää ja toinen ei.

      Olen aina tykännyt myös lentokoneruoasta. :-) Kerran jollain lennolla annoksia oli jäänyt yli, ja kun lentoemo kysyi, haluaisiko joku toisen annoksen, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. ;-D

      Mulla on yleensä aika värikkäitä trikoita, mutta viime aikoina olen hankkinut myös vähemmän kirjavia, nuo kuvassa näkyvät muiden muassa. Ei salilla tartte aina olla kukertavankikertävä. :-)

      Astma on perseestä, varsinkin kun tuntuu, että nuo lääkkeet eivät oikein edes auta. Suorituskyky on nyt tosin varsin hyvä, mutta limaa tulee edelleen aina treenin loppupuolella. Kai se on niin, että kaikkea ei voi saada, joten pitää olla tyytyväinen edes tähän.

      Jakselemisiin. <3

      Poista
  8. Ihan kuin olisi ollut kaupunkikävelyllä, kiitokset kovasti :)

    Sulla on kyllä kovat treenit, mulle tulisi hengenahdistusta jo pelkästä katsomisesta tuolla salilla, hehee. Ja kun treenaa kunnolla, niin ei ole ihme, että tuo Finskin ateria tuntuu pieneltä. Hinta tuntuu aika kovalta mikroateriaksi, mutta jos nälkä lähtee ja ruoka maistuu hyvältä, niin miksipäs ei aina silloin tällöin kokeilisi :)

    Toi astmajuttu on ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvät. <3

      Mä en ole itse ajatellut, että mun treenit olisi kovia, mutta kyllähän ne ovat muuttuneet aika paljon, jos vertaan jonkun vuoden takaisiin aikoihin. :-) Edistystä lähti tapahtumaan siinä vaiheessa, kun tajusin, että vähemmän on enemmän ja että lepopäivät tekevät poikaa. Ja tottahan se on, että kun treenaa kovaa, niin pöperöäkin saa mättää naamaansa hieman enemmän kuin jos vaikkapa vain istuisi koko päivän.

      Astma on syvältä, mutta minkäs teet. Aina voisi olla pahemminkin. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3