Vaikeneminen on kultaa, jeesusteippi hopeaa.


perjantai 4. kesäkuuta 2021

Kampaajajuttuja

Tulipa taas käytyä pari viikkoa sitten kampaajalla. Minullahan oli elämä varsin helppoa parikymppisestä aina vuoteen 2016,  kun tukkani oli tasapitkä, ja pidin hiuksiani melkein aina kiinni. Ei tarvinnut käydä kampaajalla laisinkaan, kun ukkeli tai äiti hoiti hiusteni lyhentämisen. (Minun on kyllä nyt jostain syystä ihan hirveän vaikea kuvitella ukkelia leikkaamassa hiuksiani, joten piti oikein varmistaa ukkelilta, että näin on joskus tosiaan tapahtunut ja ettei koko juttu ole vain minun kuvitelmaani.)

Vuonna 2016 rupesin siis käymään uudestaan kampaajalla, ja elämä vaikeutui huomattavasti. Sehän on nimittäin niin, että kun rupeaa käymään kampaajalla, siellä on sitten juostava jatkuvasti, ellei halua päästää kuontaloaan ihan hirveän näköiseksi. Minusta kaikki säännölliset huoltotoimenpiteet – oli kyseessä sitten tukka, hampaat, auto tai polkupyörä – ovat ihan hirveän rasittavia. Kun jokin asia laitetaan kerran kuntoon, sen pitäisi pysyä kunnossa hamaan loppuun asti! Ja minulla on sentään pidempitukkaisena vielä aika helppoa, kun voin venyttää kampaajakäyntien välit pariin kolmeen kuukauteen. En varmaan voi ikinä leikkauttaa itselleni lyhyttä tukkaa ihan vain siitä syystä, että minulle olisi sula mahdottomuus käydä kampaajalla esimerkiksi kerran kuussa.

Silloin viisi vuotta sitten tukkani oli ihan hirveässä kunnossa, koska olin pitänyt hiuksia parikymmentä vuotta ponnarilla. Kaikki sivuhiukseni olivat katkeilleet kumilenkkien nirhaamina monen sentin matkalta, ja kampaaja oli suorastaan järkyttynyt, kun näki hiukseni. Onneksi hän oli kuitenkin taitava ja kokenut ja sai muotoiltua kaameasta pehkostani tosi kivan kampauksen. 

Uuden kampauksen kanssa vuonna 2016 Tirupatissa Intiassa. Sitä ennen olimme käyneet Taj Mahalilla (postaus siitä täällä), ja Taj Mahalin -reissu olikin syy siihen, että olin mennyt viimeinkin kampaajalle.

Itse asiassa tykkäsin tuosta "pakon edessä saksitusta kampauksesta" niin paljon, että haluaisin uudelleen samanlaisen. Jotenkin koen, että tuommoinen voimakkaasti kerrostettu ja ehkä vähän räväkämpi tyyli sopii persoonalleni paremmin kuin nykyinen tätitukkani. En ole oikein kotonani nykyisessä hiustyylissäni. Kukaan kampaaja ei ole kuitenkaan ymmärtänyt, kun olen yrittänyt selittää, että haluan kerrostetun tukan. Kyllähän kampaajat ovat kerrostaneet hiuksiani, mutta eivät mielestäni tarpeeksi. Ehkä en ole ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi, tai ehkä en ole käynyt oikeanlaisella kampaajalla. Ukkeli on nimittäin opastanut minua menemään kampaajan sijaan hiusstylistille, mutta mikä se semmoinenkin stylisti on. Kuulostaa pelottavalta. Ja mistä sellaisia edes löytää? Sitten ovat tietysti myös nämä alemmuuskompleksit, ikäkriisit ja mitä näitä nyt on, jotka muistuttavat, että tällaisen vanhan eukon on ihan turha yrittää ponnistella ulkonäkönsä tähden. Voi että miten ihailen Lenita Airistoa ja muita hänen kaltaisiaan, jotka viis veisaavat iästään. He haluavat näyttää upeilta, ja niin he totisesti näyttävätkin!

Rakastaisin oikein räikeää punaista väriä hiuksissa, mutta kun punainen ei oikein tuppaa pysymään päässä. Kuva vuodelta 2017.

Se, millaiseksi kokemukseksi kampaajalla käyminen muodostuu, riippuu ihan hirveästi kampaajasta. Paras tilanne olisi minusta sellainen, että juttu luistaisi kampaajan kanssa vaivatta ja että kampaajakäynnistä jäisi hyvä mieli (mieluusti myös kampaajalle eikä vain minulle). Minusta on ihan hirveän kiusallista istua kampaajan tuolissa niin lähellä toista ihmistä tunti tai pari, jos juttu ei luista ollenkaan. Näin on käynyt varsinkin nuorten kampaajien kanssa, joilla ei ole ehkä vielä ollut hirveästi kokemusta kampaajatyöstä ja jotka elävät hyvin erilaista elämänvaihetta kuin minä itse, jolloin yhteistä keskusteltavaakaan ei oikein löydy. On kiusallista yrittää aloittaa keskustelua milloin mistäkin ja saada vastaukseksi vain sana tai pari. Minäkään en sitten viitsi väen vängällä yrittää saada jotain keskustelua aikaiseksi. 

Viimeisin pitkäaikaisempi kampaajani Espoossa oli tässä suhteessa ihan mahtava, sillä juttua riitti niin, että välillä melkein harmitti, kun tukka tuli valmiiksi ja oli aika lähteä kotiin. Olinkin todella harmistunut, kun kyseinen kampaaja joutui lopettamaan ja vaihtamaan muihin hommiin. Se tarkoitti tietysti myös sitä, että minun piti etsiä itselleni uusi kampaaja, mikä on yksi maailman ärsyttävimmistä puuhista. Ideaalitilanne olisi varmaan, jos joku osaisi suositella hyvää kampaajaa, mutta sekään ei välttämättä aina toimisi (mikä on hyvä yhdelle, ei ole välttämättä toiselle). 

Tämäkin tyyli on vuodelta 2017. (Kantti ei kestä laittaa näitä omia naamakuvia isoina!)

Päädyin parin mutkan kautta nykyiselle kampaajalleni, jolla olen käynyt nyt muistaakseni neljä kertaa. Yleensä jos juttu ei luista uuden kampaajan kanssa, äänestän jaloillani ja vaihdan paikkaa, mutta tämän kampaajan kanssa ei käynytkään niin. Kampaaja on nimestään ja vieraasta aksentistaan päätellen jostakin muualta kuin Suomesta, ja kun hän ei ensimmäisellä kerralla oikein intoutunut jutustelemaan, arvelin sen johtuvan ehkä puutteellisesta suomen kielen taidosta. En tiedä vieläkään, osaako kampaaja ihan täydellistä suomea, eikä sillä ole mitään väliäkään, sillä kampaaja on valtavan ystävällinen ja mukava, eikä minulla ole yhtään (tai ainakaan kovin paljon 😅) kiusaantunut olo, vaikka olemme enimmäkseen hiljaa. Kaiken lisäksi kampaaja on todella varmaotteinen ja nopea, joten voin istua penkissä luottavaisin mielin: homma hoituu kyllä. Olen myös ajatellut, että koska kampaaja työskentelee niin nopeasti, jutustelu saattaisi häiritä hänen keskittymistään. Mutta nämä ovat pelkkiä arvailuja, ja arvailuiksi ne varmaan myös jäävät.

Siitä ihan ensimmäisestä kampaajasta luopuminen harmitti myös, sillä hän oli todella pitkän linjan ammattilainen ja taitava leikkaamaan hiuksia. Hänellä oli keskikaupungilla oma kampaamo, ja kun kampaamossa ei ollut muita kampaajia, se tarkoitti myös sitä, että kampaamossa ei ollut koskaan muita asiakkaita samaan aikaan. Olen kova häiriintymään muista ihmisistä varsinkin silloin, jos koen itseni jollain lailla epävarmaksi, ja kampaajan tuoli on varsin otollinen paikka epävarmuuden tunteille (jo siitäkin syystä, että kampaamot ovat täynnä peilejä). Oli siis melkoista luksusta saada koko kampaamo itselleen. 

All by myself.

Tätä kuvaa (joka on ehkä vuodelta 2016 tai 2017) katsoessani huomasin, että käytin näköjään vielä tuolloin vihkisormusta. Minähän en ole käyttänyt vihkisormusta useampaan vuoteen siitä syystä, että se rupesi ahdistamaan. Kun jouduin lentämään aiemmin niin usein, sormeni turposivat aina lennoilla, ja sormusta oli mahdoton saada pois sormesta. Minusta tuntuu ihan hirveältä, jos sormus ei lähde sormesta pois (menen melkein paniikkiin), ja rupesin ottamaan sormuksen aina ennen lentoa pois. Sitten unohdin laittaa sormuksen takaisin, ja pikkuhiljaa sen käyttäminen unohtui kokonaan. Onneksi avioliitto ei ole yhdestä sormuksesta kiinni. 😆

Kävin sillä ensimmäisellä kampaajalla aika monta kertaa, mutta lopulta oli pakko myöntää, että huonoja puolia oli enemmän kuin hyviä: sovitut tapaamisajat eivät aina pitäneet, kampaaja oli aivan järkyttävän kallis, eivätkä väritkään kestäneet päässä paria viikkoa kauempaa. Joka tapauksessa olin iloinen, että olin päätynyt kyseiselle kampaajalle, sillä kampaajakammoni hävisi tai ainakin väheni hänen myötään. 

Kampaaja laittoi myös aina minulle jonkinlaisen kampauksen, ja oli kiva, kun tukka oli kerrankin laitettu.

Olen nykyään jotenkin alistunut samaan hiusmalliin siitäkin syystä, että en ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka menevät kampaajalle jonkin lehtileikkeen kanssa, että haluan tällaiset hiukset kuin Jennifer Anistonilla. En tiedä hiusjutuista yhtään mitään, ja siitä syystä toivoisin, että kampaaja osaisi tuoda omaa ammattitaitoaan esille, kertoa, millainen leikkaus ja väri minulle sopisi, ja sitten toteuttaa näkemyksensä. Kyllä kai nyt kampaajat näkevät, mikä sopii kenellekin? Minähän olen täysin tumpelo näissä asioissa, enkä osaa muutenkaan olla objektiivinen itseni suhteen, ja kaipaisin siitä syystä apua. Olen kuitenkin havainnut, että kampaajat eivät tee mielellään aloitteita leikkauksesta tai väristä, eivätkä he tuo mielipidettään mielellään julki sittenkään, vaikka sitä heiltä kysyisikin. En tiedä, onko se epävarmuutta, haluttomuutta ottaa vastuuta toisen hiuksista vai mitä. Asiakkaan pitäisi osata itse kertoa, mitä haluaa, ja minä taas haluaisin, että kampaaja osaisi ehdottaa minulle jotakin. Hänellähän sitä ammattitaitoa on; ei minulla.

Nykyinen tasapituisempi hiusmalli. Tulipa mieleen tätä kuvaa katsellessani, että pitänee alkaa käyttää taas meikkiä. Kyllä on kertakaikkisen alastoman näköinen naama. 😱

Kampaajat tuntuvat myös leikkaavan mielellään asiakkaan hiukset aina samalla tavalla. Olen yrittänyt muutaman kerran ehdottaa, että muutettaisiin hiustyyliäni jotenkin, mutta lopulta homma on mennyt kuitenkin aina siihen, että hiukseni on leikattu enemmän tai vähemmän samalla tavalla kuin ennenkin. Ehkä on laitettu jotain raitoja "piristykseksi", mutta siinä se. (Nyt tulee taas yksi epäsuosittu mielipide, ja se on se, että raidat ovat minusta ihan perseestä. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä järkeä niissä on.) Tuntuu, että jos haluaa radikaalimman muutoksen, on melkein vaihdettava kampaajaa. En tiedä, onko kyse osaamisesta, uskalluksen puutteesta vai ihan vain kommunikaatio-ongelmista. Minusta olisi hauska leikitellä hiuksilla, ja voisin suostua oikeastaan mihin vain (paitsi lyhyeen tukkaan!), jos kampaajalla olisi silmää nähdä, mikä minulle sopisi, ja jos kampaaja osaisi myydä ideansa minulle. 

Myymisestä tulee mieleen, että olen huomannut senkin, että kampaajat eivät ole kovin innokkaita myymään kampaamotuotteita. Tykkään ostaa kampaajakäynnin yhteydessä aina shampoon ja hoitoaineen, ja voisin ostaa muitakin tuotteita, jos niiden käytössä opastettaisiin. 😆 Joskus olen kohdannut suorastaan hämmennystä, kun olen kysynyt kampaajalta, mitä tuotteita hän voisi suositella minulle. Oletan, että kun kampaaja on puuhastellut hiusteni kimpussa sen tunnin tai pari, hän on kyllä havainnut, millainen hiuslaatuni on ja mitä hiukseni kaipaavat, ja siitä syystä toivoisin kampaajalta suosituksia. Innokasta myyjää en ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt. Mutta ehkä vika onkin minussa: ehkä olen vain liian vaativa ja vaikea asiakas.

41 kommenttia:

  1. Puhut asiaa. En ole löytänyt kampaajaa joka leikkaa niinkuin haluan, vaikka näytän kuvan hiuksista miten haluan niin ei silti!! En todellakaan ymmärrä miksi on niin vaikeeta. Viimeksi sanoin että pituus saa olla sama mutta hieman kerroksittain ja silti leikkas lyhyeksi?!?! Olen kokeilut kalliita ja halpoja,..... mutta ei..... Kivoja kuvia susta :) Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ymmärrä, mikä näissä hiusjutuissa on niin vaikeaa. Jos kyse on siitä, että asiakkaan haluamaa tyyliä ei ole mahdollista toteuttaa (vaikkapa hiuslaadun takia), eikö asiasta voisi sanoa ihan suoraan. Muutenhan sitä jää ihmettelemään, että miksi kampaaja ei leikannut niin kuin halusin...

      Vai onko kyse vain siitä, että ihmiset ymmärtävät asiat eri tavoin. Jos on niin, asiakashan voisi vaikka piirtämällä näyttää, millaisen kampauksen haluaa. :-) Hiuksilla on kuitenkin ihan valtavan iso merkitys ulkonäköön, ja siksi hiustyylin pitäisi olla sellainen, että se miellyttää kantajaansa.

      Kivaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  2. Sen itselle sopivan kampaajan löytäminen ei ole helppoa. Kun sellaisen löytää,niin toivoo tämän olevan ikuinen. Minusta on hyvä, että kampaajan kanssa voi hieman jutustella. Muutoin haluan lueskella lehtiä tai ihan vaan olla. Minusta on kiva & hyvä, jos kampaajalla olisi jotain uusia ideoita hiustenmallista tarjota. Minun pitäisi käydä kampaajalla... no, kesälomallahan sitä ehtii sitten käymään. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa ei! Ja jos hyvän kampaajan löytää, siitä pitää kyllä mielellään kynsin ja hampain kiinni (kuvaannollisesti :-D).

      Minä en osaa oikein lueskella lehtiä samalla kun kampaaja häärää hiusten kimpussa. Pelkään kai, että pää kenottaisi väärässä asennossa ja että se häiritsisi kampaajan työskentelyä.

      Minustakin olisi ihanaa, jos kampaaja ehdottaisi joskus jotain uutta. Ei jaksaisi aina samaa...

      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Hyvän kampaajan löytäminen onkin tosi tärkeää.
    Kävin äsken kampaajallani ensimmäistä kertaa yli 1.5 vuoteen, eli viimeksi kävin ennen toukokuuta syksyllä 2019, ja koronan pahimpana aikana leikkasin itse tukkani, mutta nyt oli ihan pakko päästä kampaajalle kun omat leikkaukset oli vähän niin ja näin.
    Mulla on ollut sama kampaaja nyt joku 6 vuotta ehkä, sitä ennen oli monen vuoden tauko. Löysin tämän kampaajan kun bussi ohitti hänen kampaamonsa, jossa oli mainoskyltti, ja päätin kokeilla. Kampaaja oli niin mukava ja hyvä, että tulin jatkossakin. Minun ei yleensä edes tarvitse sanoa mitä haluan, sillä hän tietää, mutta nyt pitkän tauon jälkeen en ollut ihan tyytyväinen, ja joskus kesän lopussa varmaan käyn uudelleen leikkauttamassa hiukset. Uuden kampaajan haku olisi ihan kamalaa, enkä mielelläni luopuisi tästä mukavasta kampaajastani, jonka pikkuisen kampaamon seinät on koristeltu hänen ja vaimonsa vähän lapsellisen tyylin maalauksilla:D
    Tosi ihana tuo kuva missä sinulla on nätti kampaus, ja muutenkin kiva tuo nykyinen kampauksesi. Hyvää viikonloppua Satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, olipa sinulla pitkä tauko kampaajakäynnissä, mutta hieno homma, että osaat leikata hiuksiasi itse! Mä olen näissä asioissa täysi tumpelo, ja takaa on muutenkin niin vaikea leikata itseltään hiuksia. Täällähän ovat kampaamot olleet koko koronan ajan auki (vai olivatko ne viime keväänä jonkin aikaa kiinni, nyt en muistakaan...), mikä oli kyllä onni niin asiakkaiden kuin kampaajienkin kannalta.

      Olet kyllä todella onnekas, kun olet saanut pitää saman kampaajan noin pitkään. :-) Ja tuommoiset persoonalliset yksityiskohdat kampaamoissa ovat tosi kivoja ja piristäviä. Siellä kampaamossa, jossa olen nyt nämä viimeisimmät kerrat käynyt, pyörii yleensä jonkun kampaajan koira. Koira on niin hauska, kun se käy haistelemassa asiakkaiden kassit ja varpaat.:-D Sitä katsellessa saa samalla eläinterapiaa. :-)

      Hyvää viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  4. Ihana postaus – ja sinä! Minäkin tykkään tuosta ekan kuvan hiusmallistasi! Toki muutkin sopivat sinulle, mutta siinä ekassa on jotain ihanan räväkkää. Itse en ole käynyt kampaajalla vuosiin. En muista milloin viimeksi. Lakkasin käymästä, koska en löytänyt kampaamoa joka hinnoittelisi leikkuut hiusten pituuden eikä sukupuolen mukaan. Suomessahan sellainen on kielletty, mutta kyllä tuollaista hinnoittelua siellä vielä näkyy (ainakin pari vuotta sitten) :D

    Sattui hassuun saumaan tämän hiuspostauksesi, kun juuri eilen vaadin että mies leikkaa hiukseni. Värjäilen tätä pehkoa itse kasviväreillä ja se on niin pitkä, että alkaa olla hankalaa. Jotain tarttis tehdä. :D

    Minulla muuten myös turpoaa sormet järkyttävän paljon lentokoneessa. Sormukset lentää käsilaukkuun ensi tilassa, koska ahdistaa pienikin puristus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja lisäys: luen kyllä edelleen blogiasi, vaikka en ole jaksanut kommentoida. On vähän sellainen plääh-kausi päällä. Mutta ihana aina lukea sinun blogiasi <3

      Poista
    2. Olipa ihana ja ilahduttava kommentti. <3 Tai siis molemmat!

      Mun täytyy tunnustaa, että olen ajatellut sinua monesti (näin ne blogiystävät pyörivät mielessä <3). Olen miettinyt, että toivottavasti sinulla on kaikki hyvin, kun sinusta ei ole kuulunut mitään, etkä ole päivittänyt Mielibideetäkään. Oli siis ihana, kun jätit merkin itsestäsi. Toivottavasti plääh-kausi päättyy pian! <3

      Jäin miettimään tuota sikäläistä kampaajahinnoittelua. Aika erikoista, että hinnoittelu perustuu sukupuoleen, kun onhan niitä pitkätukkaisia miehiäkin ja lyhyttukkaisia naisia.

      Hauska kuulla, että sielläkin on ollut mies leikkauspuuhissa! :-) Tuo minun eka kampaajanikin käytti muuten myös kasvivärejä (jos en nyt ihan väärin muista), ja siksi ne värit ei kai koskaan pysyneetkään päässä. Kun sitten värjäsin ekan kerran itse hiukset kaupan perusvärillä, olin ihan ihmeissäni, kun väri ei lähtenytkään pois. Paitsi se punainen. :-( Kerran ostin jonkin halpisvärin, kun se oli tarpeeksi räikeän punainen, ja väri lähti pään kastuessa aina niin, että vesi tuli ihan punaiseksi. En edes huomannut tätä ennen kuin uimahallissa valkoisia lattiakaakeleita vasten. Ja sitten en meinannut uskaltaa mennä uimaan, kun pelkäsin, että perääni jää punainen vana. :-D

      Hih, no meillä on sitten tämäkin yhteistä, ettei siedetä minkäänlaista puristusta. Mulla lähtee kotiin tullessa aina rintaliivitkin ja alkkarit vaihtuivat XL-kokoisiin kotialkkareihin, jotka eivät varmasti purista mistään. ;-D

      <3

      Poista
    3. Täälläkin hinnoittelu sukupuolen mukaan,miehille aina halvempaa, ärsyttävää!

      Poista
    4. Höh, no on todellakin ärsyttävää. Vaikka onhan täälläkin miehille tietysti yleensä halvemmat hinnat, mutta en sitten tiedä, millä perusteella pitkätukkaisen miehen leikkaus hinnoiteltaisiin, naisten vai miesten mukaan.

      Poista
  5. Tosi kiva postaus kampaajamietteistä. Itselläni on ollut kaksi ihanaa kampaajaa. Ensimmäinen jätti hommat allergian vuoksi melkein kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen. Sitten löysin Jorman, se oli aivan tajuttoman hyvä, taisi kutsua itseään juurikin hiustaiteilijaksi. Koska kävin aina viiden viikon välein kampaajalla laittamassa värin ja leikkauksen, niin tän kaverin kanssa käynnit vaikutti siten, että tunsin astuvani kampaamosta ulos kymmenen vuotta nuorempana. Hänellä oli ideoita ja kädet oli taitavat. Meidän huumorintaju oli niin samanlainen, että posket oli nauramisesta kipeät jo viiden minuutin jälkeen tuoliin istumisesta. Sitten kerran kesällä kaveri joutui onnettomuuteen ja menikö vuosi, kun hän joutui myös vaihtamaan töitä. Olen siitä asti, ehkä noin 6 v, ollut onneton ja kaivannut kaveria. Nykyinen kampaaja on sellainen hiljainen nainen, joka ei puhu sen kahden tunnin aikana, jolloin hän laittaa väriä ja leikkaa, paljon mitään. No nyt kun korona on pitänyt mut kotona töissä jo yli vuoden, niin hiukset on pitkät enkä ole käynyt kampaajalla. En varmaan jatka sen naisen luona, mutten tiedä mitä sitten pitäisi oikein tehdä.

    Sun kampauskuvat on hienoja. Mäkin tykkään varsinkin tuosta ensimmäisen kuvan kampauksesta ja punaiset hiukset on myös upeat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava lukea kampaajakokemuksistasi. :-) Minulla melkein sydämestä otti, kun tuo Jorma kuulosti niin mahtavalta tyypiltä, ja sitten teidän tienne erosivat. Todella surkeaa, että Jormalle kävi niin kuin kävi. Tuollaisen värikkään persoonan katoaminen elämästä jättää kyllä ison tyhjiön. On varmaan todella kurjaa istua nykyisen kampaajasi tuolissa hiljaa pari tuntia, kun tietää, millainen suhde kampaajaan voi parhaimmillaan olla.

      Mä olen miettinyt, pitäisikö marssia jollekin kampaajalle (tai stylistille tms.) tuon oman kuvani (siis tuon ekan) kanssa ja sanoa, että haluan tällaisen uudestaan. Mutta osaisiko hän sitten leikata samanlaisen kampauksen, se onkin jo sitten pelottavampi kysymys.

      Mukavaa kesäkuun jatkoa, Birgitta! <3

      Poista
  6. Ikuinen "ongelma" tuo pääkoppa ainakin ulkopuolelta. Joskus tuntuu, että myös sisäpuolelta ;D
    Minulla on ollut onnea kampaajien suhteen. Käyn sellaisilla kampaajilla, joissa olen aina yksin (+ kampaaja tietysti). Lisäksi hän kuuntelee ja ottaa koppia ehdotelmistani ja ehdottelee itsekin. Taidon lisäksi minusta on tärkeää, että kampaajalla on sitä omaa silmää ja luovuutta. Satunnaisia kertoja elämässä on ollut sellaiset eri kampaajilla käynnit, jotka tekevät sen saman leikkauksen pyynnöistä huolimatta tai sitten tulee jotain ihan muuta.
    Kovasti on puhetta käynnin aikana... ennemminkin toisin päin kun sulla... mutta hiustenlaiton lopputulos painaa kuitenkin vaakakupissa enemmän kuin tämä pieni haitta. ;)
    Minä olen raitaihminen. Vaaleat raidat sekoittuvat hyvin pohjavärittömyyteeni ja muokkaavat yleisilmettä, kuohkeuttavat joksikin aikaa hiuspohjaa. Lisäksi raidoitus ei kasva niin nopeasti juurikasvuärsyttävyyteen, jota en kestä. Leikkaus-/ tai käsittelyväli on yleensä sellainen 2-3kk ja raitoja joka toisella tai kolmannella kerralla.
    Minulla on ollut kaikenpituisia hiuksia, jopa kerran ihan kamalat jättipidennykset... sitä en haluaisi edes muistella... Enimmäkseen lyhyet tai lyhyehköt. Olen yrittänyt kasvattaa, mutta joko nää eivät kasva, tai alkavat haurastua olkapäihin osuessaan. Lisäksi työssä pitää saada hiukset joko kiinni, tai sitten lyhyet (oma mielipide ja suosituskin). Mikään ei ole ärsyttävämpää, kun kumarrut tekemään jotain haavahoitoa ja puolipitkät sivuhiukset valahtaa silmille, etkä voi käsin koskea, kun on hanskat jne. Mutta yhdestä asiasta kiitän MASKEJA (voitko kuvitella??). Niitä olen joutunut käyttämään töissä jatkuvasti jo reilusti yli vuoden. Sivuhiukset voi olla pitemmät, koska maskien kuminauhat pitää ne paikoillaan ;D Nyt olenkin sen takia antanut niiden vähän kasvaa. On ollu kiva huomata, että melko lyhyeenkin malliin saa tehtyä muutoksia leikkauksilla.
    Sormukset olen minäkin hylännyt jo tosi kauan sitten, kun niitä ei töissä voi pitää, niin ei niitä sitten muista laittaa muulloinnkaan. Joskus (hyvin harvoin) saatan käyttää jotain nk.keskiaika- tyyppistä sormusta. Ei tuo ukkeli ole kadonnut, vaikka ei sormusta olekaan. Eikä näytä olevan hänelläkään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, sama ongelma, että pääkoppa tuottaa joskus ongelmia niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. :-D

      Sinun kampaajasi kuulostavat ihan ideaalitapauksilta! Tai ainakin minun korvaani nuo jutut, että saa olla yksin kampaajan kanssa + kampaajan oma-aloitteisuus yhdistettynä luovuuteen kuulostavat juuri siltä, mitä haluaisin omalle kampaajallenikin. Kun en itse seuraa hiusmallien muuttumista ja trendejä yhtään, minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaisia malleja hiuksiin voisi leikata tai mikä on ylipäänsä mahdollista.

      Kyllä minullakin se varsinainen kampaajatyö painaa vaakakupissa enemmän kuin keskustelun sujuvuus, mutta koska olen sellainen toisia ihmisiä muutenkin ihan liikaa analysoiva, vaivaudun ja ahdistun todella helposti hiljaisuudesta ja tulkitsen tilanteen varmasti usein ihan väärinkin.

      Mullekin yksi kampaaja sai myytyä kerran raidat päähän juuri tuolla, että juurikasvu ei niin näkyisi, jos on raitoja päässä. No katin kontit. Ainakin minua se juurikasvu häiritsi ihan yhtä paljon, oli raitoja tai ei.

      Minä olen aina miettinyt noita hiustenpidennyksiä, että miten ihmeessä ne laitetaan (eikö siihen mene ikuisuus!) ja miten niiden kanssa pystyy edes elämään. :-D Hiusten juureen ne kai jotenkin liitetään, kun olen joskus jossain ohjelmissa nähnyt vilauksen niistä.

      Mullakin on kokemusta siitä, että töissä pitää olla hiukset kiinni, ja inhoan muutenkin sitä, jos hiukset tulevat yhtään silmille. Yritän olla ulkona aika paljon hiukset auki, jotta hiukset eivät taas nyrhiintyisi ihan kauhean näköisiksi, mutta heti kun tulen kotiin, laitan hiukset kiinni. Oikein jätän aina lähtiessäni hiusdonitsin ruokapöydän kulmalle, että saan sen siitä heti ensimmäiseksi kotiin tultua käsiini. :-D

      Kyllä maskeista löytyy hyviä puoliakin, jos oikein rupeaa kaivelemaan. Minä en ollut ajatellutkaan, että maskien kuminauhat voisivat toimia hiusten suitsijoinakin, mutta niinhän ne toden totta toimivat.

      Eivät sormukset tosiaan ihmisiä pidättele. :-) Ennemmin kannattaisi hankkia avioliiton symboliksi pallot jalkaan, jos avioliitto on ulkoisista tekijöistä kiinni. :-D Mun ukkeli pitää sormusta nykyään keskisormessa, kun hällä ovat vissiin sormet hoikentuneet sen verran, että sormus ei enää pysy nimettömässä.

      Poista
  7. Ah, kampaajat. Lempi-inhokkiaiheeni kosmetologien ohella.

    Vihasin kampaajalla käymistä vuosia ja vuosia, koska minulle oli kertynyt lähes pelkästään huonoja kokemuksia. Nuorempana kaveri, ihan ammattikampaaja, leikkasi hiukset ja homma tietenkin sujui kuin tanssi. Sitten muutin itse pois Suomesta ja kaveri joutui vaihtamaan alaa, ja kun sitten palasin takaisin Suomeen, niin piti löytää uusi kampaaja uudelta paikkakunnalta.

    Yksi kampaaja yritti yllyttää minua leikkaamaan hiuksiani vähän lyhyemmiksi, kun olisi halunnut käyttää minulta leikattuja hiuksia lisäkkeenä jossain halloween-asussaan. Leikkuutin silloin siis hiukset vyötärömittaisesta vähän olkapäiden yläpuolelle, mutta kuulemma kampaaja olisi saanut paremman asun, jos olisin ottanut vielä vähän lyhemmän kampauksen.

    Yksi kampaaja ravasi koko ajan vastaamassa kännykkäänsä, kun ex-mies soitteli ja meneillään oli huoltajuuskiista. Surullinen tarina, mutta ei varsinaisesti sitä, mitä itse haluan asiakkaana joutua kuuntelemaan kun olen kampaajan tuolissa. Kampaaja ehdotti, että voisi tehdä minulle lopuksi jonkun lettikampauksen, kun oli joutunut puhumaan sen ex-miehensä kanssa ja se varmaankin oli vähän estänyt minun rentoutumista. Sanoin, että ok, sehän sopii. Kampaaja sitten yritti laskuttaa siitä muutaman kympin extraa, kun taas minä olin ollut kampaajan kommenttien perusteella siinä uskossa, että se olisi ennemminkin hyvitys siitä, että hiustenleikkuu oli jatkuvasti keskeytynyt. En lopulta joutunut maksamaan, kun tämän pienen kampaamon omistaja sattui tulemaan paikalle juuri sopivalla hetkellä.

    Yksi kampaaja kertoi, että oli juuri tilannut uudet todella hyvät sakset Wishistä. No sellaista se jälkikin sitten oli...

    Sitten on nämä asiakaspalvelukokemuksen helmet, eli kampaaja valittaa jatkuvasti miten huonokuntoiset hiukseni ovat (eivät edes olleet mitenkään erityisen huonokuntoiset paitsi latvoista) tai kuinka vaikea on käsitellä tällaisia liukkaita hiuksia ja ärhäkkää pyörrettä joka minulla on jne.

    Ja kaikista parashan oli ulkomailla asuessani, kun kampaajani soitti lopulta kollegan paikalle ihmettelemään suomalaisia ohuita liruhiuksiani ja yrittivät siinä sitten yhteistuumin pohtia, että mitäs niille pitäisikään tehdä.

    Näitä tarinoitahan siis riittää... Huh, kiitos mahdollisuudesta purkaa traumoja. :D

    Onneksi nykyään olen löytänyt työkaverin suosituksesta vakkaripaikan, jossa on ollut oikein kiva käydä. Olen itse niin tylsä ettei ole kokemuksia sen erikoisemmista leikkauksista, mutta ainakin omiin tarpeisiini Bright Lights Fredan Sarah on ollut todella hyvä, mukava ja osaava kampaaja. :)

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vielä paljon kokematta, kun en ole käynyt eläissäni yhdelläkään kosmetologilla. Vai hetkinen, onko kulmien ja ripisen värjääjä kosmetologi...

      Luin kokemuksiasi eri kampaajista välillä epäuskoisena, välillä huvittuneena ja välillä ihmetellen, millaisia ihmisiä sitä asiakaspalveluun eksyykin. Tuo halloween-asujuttu on kyllä ihan uskomaton. :-D

      Jos muuten jotain vihaan kampaajalla, niin se on sellainen syyllistäminen tyyliin "kuka nämä sinun hiuksesi on viimeksi värjännyt/leikannut" tai "et kai vain käytä hiuksiisi jotain marketin halpatuotteita". En ymmärrä, mitä kampaaja kuvittelee tuollaisella syyllistämisellä saavuttavansa. En voi muutenkaan sietää sitä, että yritetään ylentää itseään muita alentamalla. Oikein vihaksi pistää.

      Enkä tajua kyllä tuotakaan, että päivitellään hiuslaatua tai kuinka vaikea sitä on leikata. Jos kerran kampaaja on niin epävarma, ettei koe osaavansa leikata senlaatuista tukkaa, niin eihän se asiakkaan vika ole. Ehkä kannattaisi mennä jollekin lisäkurssille, jolla opetellaan leikkaamaan liukkaita ja ohuita hiuksia!

      Kiitos kampaajavinkistä! Minäpä kuukkeloin! Ja kiva, että jaoit kokemuksesi, vaikka tietysti toivon, että olisit päässyt kampaajajutuissa helpommalla ja ettet olisi joutunut noiden kaikkien "ammattilaisten" käsiteltäväksi.

      Mukavaa kesän jatkoa!

      Poista
    2. Siis kosmetologit on kyllä pahimpia tuon huonon palvelukokemuksen kannalta. Joka kerta on ollut huono fiilis lähtiessä, kun on jonkun kasvohoitolahjakortin käynyt lunastamassa (itsehän en sellaisesta enää ikinä suostu maksamaan, koska kokemukset on niin kamalia...).

      Aina on jotain kauhistelua, että onpas täällä laajenneita ihohuokosia, ei kyllä varmasti enää palaudu, olisi pitänyt tulla aiemmin kosmetologille, tai ai että kun onkin kuiva kohta tai vaihtoehtoisesti että kylläpäs naama kiiltelee kuin talipallo. Sitä tuntee itsensä kerrassaan epäonnistuneeksi ihmiseksi ja jotenkin sen tunteen saavuttamisesta ei halua erikseen maksaa. Paitsi kerran kosmetologi kysyi, että minkä ikäinen olen, ja kun vastasin niin sanoi että ihosta kyllä luulisi että nuorempi, kun oli finnejä. Että tavallaan kehu kai tuo, eikös kaikki halua näyttää ikäistään nuoremmalta. :D

      -Anna

      Poista
    3. Hittolainen, nyt en taida uskaltaakaan mennä koskaan kosmetologille. :-D

      Ihan hirveää asiakaspalvelua olet kyllä saanut. Mä en vain voi ymmärtää, mitä kosmetologit kuvittelevat tuollaisilla kommenteilla saavuttavansa. Toki rehellisyys on hyvä asia, mutta asiatkin voi sanoa niin monella tavalla. Ei niitä tarvitse tuolla lailla töksäytellä.

      Ja juu, en minäkään maksaisi siitä, että saisin tuntea itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi. Toivottavasti kukaan muukaan ei koskaan osta mulle kosmetologin lahjakorttia. ;-D

      Poista
  8. Täällä yksi itsesaksija! Mulla on aina ollut pitkät hiukset (olkapääpituiset lyhimmillään) ja ne on sitten yleensä tasaillut äiti, mies tai itse. Kerran leikkasin omat hiukset tolleen kerrostetusti niin kuin sulla tossa ekassa kuvassa. Tykkäsin kovasti - ja sopii sullekin muuten tosi hyvin! - mutta en uskalla leikata niitä uudelleen kerroksittain, koska pelkään, että se edellisen kerran onnistuminen oli vahinko tai hyvää onnea.

    Musta olisi kiehtovaa mennä juurikin jollekin ihme hiusstylistille, joka sitten vaan sanois, että kuule sun pärstään sopii tän mallinen ja -värinen tukka ja sitten se vaan leikkais sen niks naks. Niin kuin niissä Huippumalli haussa - ohjelmissa, kun ne likat itkee, kun niiden tukka lähtee / lyhenee / saa uuden värin jne.

    Toisaalta sitten alan aina miettiä, että mitä jos se leikkaa mulle jonkun lyhyen? Ei mitään lyhyitä hiuksia vastaan, jos ne sopis mulle, mutta just se, että sitten juokset kampaajalla tuon tuosta, että malli säilyy ja pää on jokseenkin edustuskelpoinen.

    Ehkä mä vaan taas kesäloman kunniaksi haen pari tötsää väriä kaupasta ja saksin kuolinaisimmat kärjet veks...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi kun minäkin osaisin leikata itse hiukseni, niin kyllä elämä olisi paljon helpompaa! Mutta parempi olla yrittämättä leikata omia hiuksia, kun toisen hiusten leikkaaminenkaan ei onnistu (ukkelihan joutui ajamaan silloin kerran päänsä kaljuksi mun "parturoinnin" jälkeen :-D). Ja että olet osannut leikata vielä kerrostetut hiuksetkin, vau! Mutta juu, on parempi tosiaan olla kokeilematta, oliko leikkauksen onnistuminen vahinko, hyvää onnea vai ihan taitoa. ;-D

      Mä en ole koskaan tajunnut, miten ne malliohjelmien tytöt saavat joskus ihan hirveän kohtauksen, kun uusi tukka ei miellytäkään, kun lähes poikkeuksetta uusi hiustyyli on sopinut heille niin paljon paremmin kuin vanha. Mutta tuommoinen muuttumisleikki olisi minunkin unelma. Samalla voisi uusia vaatetuksenkin. :-D Mutta se pitäisi tosiaan varmistaa ensin, että lyhyttä tukkaa kampaaja ei saisi leikata. Pitäisi melkein tehdä kirjallinen sopimus asiasta. :-D

      Tötsistä tuli mieleen, että munkin pitäisi hakea taas tötsä kaupasta. Minähän en ole enää värjäyttänyt tukkaa pitkään aikaan kampaajalla, kun siellä pitäisi juosta jatkuvasti värjäyttämässä sitä juurikasvua. On paljon helpompi vetää kotona juuret piiloon parin viikon välein.

      Poista
  9. Minulla on sellainen raadollisen rehellinen kampaaja. Olen kokeillut monenmoista hiustyyliä ja suurin osa on ollut jotenkin ongelmallisia. Minulla on tosi liukkaat ja lasimaiset hiukset, hiuksia on sinänsä paljon, mutta yksittäinen hius on hyvin ohut. Melkein sama miten hiukset laittaa, niin ne lätsähtävät hyvin nopeasti. Lisäksi ne kasvavat epätasaisesti ja lyhyinä hyvin nopeasti. Eli pitäisi koko ajan ravata kampaajalla ja siltikin hiukset olisivat enemmän tai vähemmän huonosti. Käsittelyt tekevät hiuksistani hieman helpommat, mutta päänahkani ei ajoittain kestä mitään päänahkaan tulevia aineita. Kampaajani sanoi, että hänen mielestään olisi aika luovuttaa ja siirtyä polkkatukkaan. Se kuulemma toimisi parhaiten.

    Olen välillä niin kyllästynyt polkkatukkaan, pari vuotta sitten kokeilimme muuta ja kadutti välittömästi. Olisin taas tänä keväänä leikkauttanut polkkatukan pois, mutta kampaajani ei suostunut, koska tiesi edellisen katumuksen. Olisin tänä keväänä ottanut myös jonkun vähän näkyvämmän värin, mutta päänahkani oli taas niin huonokuntoinen, että kampaajani suostui ainoastaan raidoittelemaan sitä niin että raitaväri ei osu lainkaan päänahkaan. Mulla on periaatteessa kolme eri hiustyyliä: "omanvärinen" polkkatukka vaaleilla raidoilla jotka kätkevät omia harmaita, tumma polkkatukka jossa saattaa olla muutama raita tai sitten sellainen punaruskea polkkatukka :D :D :D

    Minulla ei ole edes olemassa vihkisormusta :) Olen kärsinyt nuoruudessani käsi-ihottamasta ja ennen naimisiinmenoa se puhkesi jälleen ja sormusten alle jäävä kosteus ja lika laukaisevat helposti ihottuman. Olin kyllä haaveillut tietynlaisesta timanttisormuksesta. Koska en voisi sellaista kuitenkaan käyttää, ei ollut järkeä ostaa sitä. En sitten kuitenkaan innostunut siitäkään, että satunnaisia käyttökertoja varten Hra Kepponen olisi ostanut jonkun simppelin ja edullisen vaihtoehdon. Hyvin on 21 vuotta avioliittoa sujunut ilman sormusta. Toki osa aina luulee, että elän avoliitossa, koska ei ole sormusta ja en käytä mieheni sukunimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kampaajasi taitaa tuntea sinut aika hyvin, mikä on kyllä tosi hyvä juttu! Moni kampaaja voisi helposti lähteä tekemään asiakkaan mieliksi kaikenlaista, vaikka tietäisikin jo etukäteen, että siitä ei hyvä seuraa. Rehellisyys on aina hyvä juttu! Jäin miettimään, oletko kokeillut kasvivärejä ja muita aineita, jotka ovat mahdollisesti hellempiä päänahalle. Vaikka varmasti olet, ja mä olen muutenkin tosi huono neuvomaan näissä asioissa. ;-D

      Olen monesti muuten miettinyt päänahka-asioita ja sitä, mahtaakohan noista kaupan väreistä liueta jotain päänahan läpi. Tuskin ne ovat ainakaan hyväksi millään lailla niin iholle kuin muutenkaan. Parasta olisi tietysti olla värjäämättä hiuksia ollenkaan, mutta kun mä olen sellainen ennenaikaisesti harmaantunut tapaus, enkä koe itseäni luonteen puolesta vielä yhtään harmaaksi (hyvä jos edes aikuiseksi!), niin en ikinä pystyisi olemaan harmaissa hiuksissa. Kalju olisi tietty toinen vaihtoehto. ;-D

      Minäkin olen haaveillut ruusukultaisesta timanttisormuksesta, mutta jätän ne haaveet ihan suosiolla haaveiksi, koska ei minunkaan olisi järkeä ostaa semmoista, kun en kuitenkaan käyttäisi sormusta. Sormukset ovat niin epähygieenisiäkin, mikä on tänä korona-aikana oikein korostunut. Sama juttu muuten täälläkin, että minäkään en käytä ukkelin sukunimeä. Ajattelin silloin naimisiin mennessä, että miksi hitossa luopuisin omasta sukunimestäni vain sen takia, että menen naimisiin, ja päätin pitää omani.

      Poista
  10. Olin 2-vuotiaaksi asti kalju - sitten kun hiuksia alkoi tulla, niitä tuli aikalailla keskimääräistä enemmän. Tukkani on tosi paksu ja siksi se on aina ollut aika lyhyt - läkähtyisin pidemmän kuontalon alle. Hiukseni myös kasvavat aika hitaasti, joten lyhyestä mallista huolimatta kampaamokäynti parin kk välein on ihan riittävä. Kampaamosuhteeni ovat aina olleet hyvin pitkäikäisiä, osin juuri hiusten paksuudesta, mutta vielä enemmän "jännittävistä pyörteistä" johtuen - ihan joka puolelta ei kannata saksia ihan miten sattuu, tai puolenpäätä on pystytukkaa...

    Edellinen kampaajasuhteeni päättyi, koska kampaajan kalenteri on aina täynnä kuukaudeksi-kahdeksi eteenpäin. Sehän ei sinänsä haitannut, kun pystyi aina varaamaan seuraavan ajan - mutta annas olla, jos aikaa piti siirtää omien menojen vuoksi, uusi aika olisi mennyt hamaan tulevaisuuteen... Nyt käyn kampaamossa, jonne voin varata ajan netistä vaikka edellisenä päivänä - kampaaja kyllä vaihtuu aika usein, kierto on aika vauhdikasta. Eniten tykkään sellaisesta kampaajasta, joka ei puhu mitään!! Töissä puhun ihmisten kanssa päivittäin niin paljon, että nautin vain hiljaisuudesta. Mieluiten nukkuisin kampaaja-ajan, mutta yksi kokemus on saanut pitämään silmät ammollaan koko leikkuun ajan: istuin koko parturoinnin ajan silmät kiinni ja sain palkaksi aivan hirvittävän leikkauksen! Siinä ei kyllä pyritty pysymään vanhassa mallissa (kuten olin toivonut, että siistitään vaan vähän), vaan kampaaja oli tehnyt ihan uuden mallin - ja rahasti myös mallimuutosleikkauksen mukaan. Valitettavasti tajusin sen vasta jälkikäteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kampaajasi taisi olla todella suosittu, kun kalenteri oli täynnä noin pitkäksi aikaa! Minusta on jotenkin hirveän rasittavaa, jos pitää tietää, että kahden kuukauden päästä sinä ja sinä päivänä olen menossa kampaajalle. Tykkään varata ajan lyhyellä varoitusajalla, koska mistä voi muutenkaan etukäteen tietää, mitä kahden kuukauden päästä tapahtuu, ja pääseekö silloin kampaajalle.

      Minäkin olen yrittänyt viime aikoina enemmän nauttia kampaajan tuolissa esimerkiksi päähieronnasta ja yrittää unohtaa kampaamon muun hälinän. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin. Yritän ajatella, että kampaamokäynti olisi semmoista omaa luksusaikaa eikä tunnin kidutushetki. :-)

      Ai kaamea, minkä kampaaja teki! Että kehtasikin! Mä en aina ihan ymmärrä, mitä kampaajien (ja muidenkaan asiakaspalvelijoiden) päässä liikkuu, kun ei pidetä sovitusta kiinni vaan tehdään jotain ihan omia. Törkeää.

      Poista
  11. Kiva, kotoinen aihe, sillä itse ollen pari viikkoa sitten kampaajalla. Ei ole kovin usein tullut koronan aikana käytyä. Minulla on täällä sukulainen kampaajana, hänen isänsä on minun toka serkku! Minusta on hyvittavaa, että sukulainen kampaajana. Hän on oikeasti hyvä ja tietysti paljon nuorempi minua.

    On ollut tosi kuumia päiviä, mutta en ole ehtinyt olla ulkona, kun olin ensin viikon työmatkalla Oulussa, siinä paskakaupunnissa ja nyt olen järjestellyt kämppää kun oli se sisäremontti. Töitä riittää siinä vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosiaan hauskaa, että sinulla on kampaaja melkein "omasta takaa". :-) Siinä on varmasti etunsa!

      Minä olen käynyt koronan aikanakin enemmän tai vähemmän säännöllisesti kampaajalla. Ei vaan kestä tuota tukkaa, kun se kasvaa liian pitkäksi ja roikkuu päässä kuin märkä rätti.

      Kuumaa on tosiaan ollut. Meillä ei enää parvekkeen lämpömittari tänään riittänyt (näyttää 40 asteeseen asti), vaikka parvekelasit oli auki. Jos ei tuule yhtään (kuten tänään), niin tämä on kyllä yksi helvetin pätsi. Mutta illalla on onneksi viileä – tosin viileä ilma ei tule sisälle asti. Viime yönä en saanut unta, ja makasin tuossa divaanilla yhteen asti läppäriltä ohjelmia katsellen. Siinä oli ihanan viileää ja raikasta.

      Sinulla on pitänyt kiirettä. Tsemppiä kämpän järjestelyhommiin!

      Poista
  12. Hauskaa, miten päinvastoin me koetaan asiat tässä kampaajahommassa :). Minä kun olen just se kampaajan painajainen tän ohuen hiirenhäntäni kanssa, josta pyydän yleensä vaan "tasoittamaan latvata" tai jotain muuta yhtä mitätöntä, kun en uskalla muuta, vaikka kampaaja aina ehdottelee radikaalimpia muutoksia siltä pohjalta, mikä hänen mielestään sopis mulle paremmin :). Sama homma värin kanssa. Otan korkeintaan niitä raitoja, koska sillä keinoin ei erotu niin paljon oma tuleva juurikasvu tai mikään, eikä tarvi käydä kampaamossa niin usein.

    Ja juttelunkin sijasta haluaisin mieluiten olla vaan ihan hiljaa. Etenkin jos tulen suoraan töistä ja olen siellä joutunut puhumaan päivän mittaan niin ettei enää huvita. Tai ainakaan en haluaisi käyttää kampaajakäyntiä esim. kampaajan oman avioeron setvimiseen niinkuin on joskus käynyt ja sen jälkeen aloin välttelemään kyseistä paikkaa.

    Sulle sopii kyllä monenlaiset hiukset ja olen kateellinen, kun ne on niin paksut. Toista on mun syntymäohuet haituvat.

    Ja viimeisen kuvan nähdessäni ajattelin, että oletpa meikannut tosi nätisti <3.

    Pahoittelut siitä, että on jäänyt lukeminen ja kommenttien kirjoittaminen vallan väliin jo pitkän aikaa. Mulla irtosi toisestakin silmästä lasiainen ja se oli sen verran raju keissi, että siitä tuli vielä enemmän haittaa kuin edellisestä silmästä. Siksi ei ole tehnyt mieli paljon koneella hengailla, vaikka välillä olen ajatellut, että mitähän kaikkea mulla on jäänyt kirjaimellisesti näkemättä. Varmasti paljon, mutta ei voi minkään. Kun ei näe, niin ei näe. Nyt on jo paremmin.

    Terkkuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan tosiaan aika lailla toistemme vastakohdat kampaajajutuissa. :-)

      Harmi kun mun kokemukset (joita on muistaakseni tasan kaksi) raidoista on niin huonoja. Olisi kyllä kätevää, jos raidat jotenkin estäisivät juurikasvun näkymistä tai pidentäisivät kampaajakäynnin väliä, mutta mun mielestä ne eivät ole auttaneet mulla yhtään mitään. Tosin nykyään hoitelenkin värjäyshommat itse ja käyn kampaajalla vain leikkauttamassa hiukset.

      Ymmärrän kyllä, että jos takana on hektinen työpäivä, niin varmaan mieluiten istuu kampaajan tuolissa ihan hiljaa ja vain nauttii palvelusta. Mutta mä olen niin kajahtanut, että käännän hiljaisuuden aina itseäni vastaan, ja hiljaisuus on muka aina sen merkki, että mä olen läpeensä tylsä ihminen, jonka kanssa ei viitsi edes jutella. Tulee vaivaantunut ja ahdistunut olo. Pitää kai siedättää itseään ja jatkaa käymistä tuolla nykyisellä kampaajalla ja totutella hiljaisuuteen. Mutta joo, eipä ole kiva joutua kampaajan henkilökohtaisen elämän vuodatuksen kohteeksi. Minullakin on kokemusta siitä. Ei tee kyllä mieli mennä sille kampaajalle toistamiseen.

      En ole itse koskaan ajatellut, että mulla olisi paksut hiukset, mutta taisi joku kampaajakin siitä joskus mainita, nyt kun tarkemmin muistelen. Vai meniköhän se niin, että mulla ei itse asiassa ole paksu tukka, vaan hiuslaatu on paksu, ja se tekee vaikutelman paksusta tukasta. En ole nyt ihan satavarma, menikö toi noin, ja kirjoitettuna näyttää kyllä aika epämääräiseltä. :-D

      Taisi mulla tuossa vikassa kuvassa olla ripset laitettu (siis kestovärjätty), että ihan ilman meikkiä en sinänsä ollut. :-)

      Eikä! Miten voi olla, että samalta ihmiseltä irtoaa kummastakin silmästä lasiainen. Ei voi puhua enää edes huonosta tuurista, vaan tuo on jo ihan kohtalon ivaa. :-( Kävin kuukkeloimassa ja lueskelemassa vaivasta enemmän, ja on kyllä todella ikävä juttu, kun ilmeisesti siihen ei ole edes mitään simsalabim-hoitoa. Kirjoititkin kyllä joskus aiheesta blogissasi, mutta en enää muista, mitä. Tuo viimeinen lause onneksi vähän huojensi mieltäni.

      Kiitos, että jaksoit kirjoittaa kommentin! Lämpimiä ajatuksia sinulle. <3

      Poista
  13. Täällä myös yksi joka käy harvoin kampaajalla. Mulla on tummat hiukset ja ne on ollut ihan melkein mustat vielä viime vuosiin. Nyt on ollut pakko blondata/raidoittaa tukka koska kukaan ei jaksa taistella noita harmaita haituvia vastaan jotka sieltä paistaa läpi.
    Kuvittelen että tässä vaaleassa ne eivät niin näy.. tiedä sitten onko se totta.
    Olen asunut yli 20v Ruotsissa ja mulle on ihan ylivoimaista ollut löytää kampaaja täällä. Joskus alussa ajattelin että ehkä ne ei ymmärrä mitä mä tarkoitan jos yritän huonolla ruotsilla selittää. Sen jälkeen kun kieli taittui niin iski piheys. Joten värjäsin tukkaa vain itse ja kun oli pakko pakko niin johonkin leikkaamaan kuivat latvat.
    No sehän sitten tietenkin tarkoittaa että koskaan ei mitään mallia tukassa. Pitkät jotka saa kiinni. Joskus olen juurikin "kerrostuttanut" tukkaa mutta ikinä en jaksa käydä toista kertaa niin nopeasti että joku vähänkin mallin oloinen pysyisi mallissa vaan aina se vaan kasvaa pois.
    Viimeiset vuodet olen käynyt Suomessa kaverin luona, mahtavaa.
    Monta kärpästä yhdellä kerralla ; Juorut, voi toivoa mitä vain, ja vähän edullisempi hinta.
    No sitten tuli pandemia ja taas jäi sinne Suomeen kampaaja.
    Ja uusi pelastus : Miehen veljen vaimo on kampaaja !! Hurraa hurraa hurraa. Joten juuri eilen tilasin uuden ajan hänelle .. että olisi edes vähän edustava kun tulee Suomeen häihin reilun kuukauden päästä eikä kukaan huomaa että minulla(kin) on niitä harmaita hiuksia ������.
    Se on muuten se suomen kampaaja kun menee naimisiin joten siitäkin syystä on parempi olla edustava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harmaat haituvat ovat syvältä. Mulla ei ole enää edes harmaita haituvia, vaan koko pehko on harmaa. Tai ainakin näin juurikasvusta päättelen. En ole koskaan uskaltanut olla värjäämättä tukkaa tarpeeksi pitkään, että olisin nähnyt, mitä sieltä päästä oikeasti kasvaa… Kyllä minäkin ajattelisin, että vaaleissa hiuksissa harmaat eivät näy yhtä hyvin kuin tummassa.

      Saattaisipa olla, että itseltänikin saattaisi vierähtää hyvä tovi, ennen kuin uskaltaisin mennä Ruotsissa kampaajalle. :-D Voi jopa olla, että ukkeli joutuisi takaisin leikkauspuuhiin.

      Mullakin rajoittaa tukkamallia aika paljon se, että hiukset pitää saada aina kiinni. Nyt hiukset ovat ehkä hieman liian lyhyet, kun niskahiukset eivät pysy ponnarilla/nutturalla, vaan ne valuvat aina alas. Mutta äkkiähän hiukset onneksi(?) kasvavat.

      On kyllä näppärää, jos kaveripiirissä tai suvussa sattuu olemaan kampaaja. Sinulla on käynyt tuuri! Meillä on suvussa (ukkelin puolelta siis) monta lääkäriä, eli aina on joku, jolta kysyä neuvoa. Tosin en tykkää häiritä sukua omilla vaivoillani, vaan mieluummin menen täkäläiselle lääkärille. Viimeksi ukkeli kysyi serkultaan neuvoa mun vatsa- yms. vaivoihin, ja ärsyttää, kun se serkku nyt painostaa menemään milloin minkäkinlaisiin testeihin.

      :-D Kyllä on tosiaan paras olla tukka edustuskunnossa, kun kerran kampaaja menee naimisiin. Vaikka ehkä hänellä on hääpäivänään muutakin mietittävää kuin häävieraiden hiukset. ;-) Hyviä bileitä teille!

      Poista
  14. Sen oikean kampaajan löytyminen voi tosiaan olla ihan älyttömän vaikeaa! Mulla oli kymmeniä vuosia tilanne se, että kävin vähän siellä sun täällä. Aina kaikki meni (suht) ok, mutta harmitti, ettei ollut semmoista luottotyyppiä. Kun muutettiin 9 vuotta sitten tänne uudelle paikkakunnalle, valitsin ekan kampaamon ihan summamutikassa ja kävikin tosi hyvä tuuri - olen käynyt koko tämän ajan samalla kampaajalla, joka tuntee mut (ja mun hiukset) jo tosi hyvin. Meillä toimii myös hyvin se, että välillä höpötetään koko aika, välillä ollaan hiljakseen - hän osaa selvästi lukea mun fiilikset tosi hyvin ja toimii itse sitten sen mukaan.

    Kivoja kuvia ovat kaikki tässä postauksessa olevat ja kaikki hiusmallit sopii sulle. Jos kysyttäisi, antaisin kuitenkin äänen tolle ensimmäiselle "revitylle" mallille, se sopii mun mielestä sulle parhaiten ja näytät siinä eniten siltä, miltä olen ajatellutkin sun näyttävän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa tosiaan on! Joskus lykästää heti ensimmäisellä yrittämällä (kuten sulla!), ja joskus sitä sopivaa ei tunnu löytyvän millään. Miten nää kampaajajutut voikin olla niin vaikeita? :-D Onneksi kaikki muut asiat elämässä ei ole yhtä vaikeita!

      Juuri tuommoinen kampaajan pitäisi ollakin, että osaa lukea tilanteita ja ihmisiä ja osaa sopeuttaa käytöksensä sen mukaan. Tuntuu että monelta asiakaspalvelijalta puuttuu psykologinen silmä ihan kokonaan.

      Revitystä tyylistä tykkään itsekin eniten. Nyt pitäisi vaan uskaltaa vaatia jotain kampaajaa tekemään samanlainen. :-)

      Poista
  15. Täytyy kyl sanoa, että sulle sopii noista jokainen leikkaus todella hyvin. Varsinkin tuo punaiseksi värjätty oli kiva. Mutta itellä myös punainen on saanut jäädä kun väri ei pysy kauniina kun muutaman pesu kerran.
    Ite oon sellainen partureiden/kampaamojen karttaja. Ainoastaan syynä kun haluan jotain hiuksille tehtävän ni se pitäisi tapahtua melko lähiaikoina ja mieluiten heti. Siksipä käytän ainoastaan tuttuja jotka omaavat kyvyn leikellä hiukset edes johonkin kuosiin.
    Ja ei et tarvitse alkaa käyttää meikkiä sen enempää. Oot hyvä ja kaunis just noin <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet sitä mieltä. <3 Itsekin tykkäsin punaisesta tosi paljon – mitä punaisempi, sen parempi – mutta ei viitsi värjätä punaiseksi, kun väri haalistuu kumminkin niin nopeasti pois.

      Hih, mulla kanssa kampaajalle pitää päästä just silloin, kun haluan. Vitsi kun mullakin ois tuollaisia tuttuja, jotka osaavat leikata hiukset! Jaa no osaahan se ukkelikin tietty, mutta vain tasoitella latvoja.

      Kiitos kommentistasi. Siitä tuli hyvä mieli. <3

      Aurinkoista kesän jatkoa!

      Poista
  16. Aivan loistava aihe, tartunpa tähän jossain kohtaa. Koska kampaaja jos joku on toden totta valinta, jota ei voi tehdä kevyesti.
    Ja allekirjoitan aivan täysin tuon, että joskus olisi ihana antaa "vapaat kädet" ja päätyäkin ulos ihan erilaisena, mutta yleensä tukka on tosiaan 3 cm lyhyempi edellisen kerran 2,5 cm sijaan. =/ Olen myös tyyppiä "käyn parturissa ehkä kolmesti vuodessa", joten mallin on oltava jotain muuta kuin napakasti korvien yli leikattu, joka kasvaa ulos muodostaan kuukaudessa. Koska sen jälkeen kiroilen ja olen surkea sen epäsiistin mopin kanssa seuraavat 3 kk kunnes taas tajuan, että sen ajan voi varata vähän nopeamminkin.

    Minä tykkäsin tuosta kuvasta, jossa sulla on rikotut hiukset. Pirteä!! Ota kuva mukaan ja vie se kampaajalle: halua tällaisen. (Tosin kokemuksesta, lopputulos voi silti olla se 1 cm lyhyempi kuin ennen käyntiä.....)

    Itse en värjää hiuksia. Olen blondi, vaikkakin kellertävä. Kesä polttaa aina luonnon raitoja, ja olkoon maantien värinen, en vaan jaksa sitä riesaa jostain juurikasvusta ja jatkuvasta uudelleenvärjäyksestä ja ja ja.... plus että olen kokeillut sekä punertavaa että tummempaa ja yllätyn aina itsekin nähdessäni peilikuvan sellaisena. En jotenkin tunnista itseäni muun värisenä.
    Sinulle toi punainen sopi hyvin. Tuo napakka leikkaus ja reipas punainen väri: avot!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartu ihmeessä aiheeseen!

      Olisi kyllä kiva saada sellainen täydellinen muodonmuutos, mutta ihan täydellinen se ei voisi tosiaan kuitenkaan olla, kun on noita omia rajoituksia. Mulla tärkein rajoitus on se, että tukka on saatava kiinni. En kestä sitä, jos tukka leuhottaa treenatessa ympäriinsä. Ja tuokin on erittäin tärkeä seikka, että mitä lyhyempi tukka ja "tiukempi" malli, sitä useammin on käytävä kampaajalla. Mutta ei oikein kehtaa leikkausta tilatessaan esittää, että leikkaa sellainen malli, että mun ei tartte tulla tänne kovin pian uudestaan. :-D

      Täytyy varmaan mennä ton kuvan kanssa jonnekin. Ensin täytyisi vaan löytää kampaaja tms., joka osaa takuuvarmasti leikata tuollaisen. Tosin en tiedä, onko tuommoinen rikottu kampaus mitään rakettitiedettä, vai onko ihan peruskauraa. :-)

      Olisi ihanaa, jos ei tarttisi värjätä hiuksia! Olet kyllä onnekas. :-) Mä olen sellainen ennenaikaisesti harmaantunut tapaus, enkä vaan kestä sitä harmaata juurikasvua.

      Mukavaa viikonloppua! <3 Ja terveisiä Espanjasta. :-)

      Poista
  17. Hei, haastan sinut vastaamaan 20 kesäiseen kysymykseen! Kysymykset löytyvät blogipostauksestani!

    Hyvää & aurinkoista kesää!💛

    https://jasukuvaa.blogspot.com/2021/06/20-kysymysta-kesasta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, Jasmin! Tulen kurkkimaan blogiisi. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3