Kas näin heiluu kassi

Singaporen kansallispäivää vietetään 9. elokuuta, ja sitä juhlitaan näyttävästi muun muassa ilotulituksin ja kulkuein. Kansallispäivän harjoittelu aloitetaan kuitenkin hyvissä ajoin, ja harjoitukset järjestetään peräti kuusi kertaa kesä-, heinä- ja elokuun aikana. Tiet tapahtuma-alueen ympärillä suljetaan harjoituspäivän aamuna, ja kulkeminen esimerkiksi Ritz-Carltoniin, joka sijaitsee tiesulkualueella, vaikeutuu huomattavasti. Illalla on ohjelmassa muun muassa sotilaskulkue lukuisine panssarivaunuineen, hävittäjien ylilentonäytös ja ilotulitukset. Kaikki tämä toistuu siis kuusi kertaa ennen varsinaista kansallispäivää, jotta kaikki sujuisi sitten kansallispäivänä täydellisesti.

Singapore Sling kuuluu pakollisiin kokemuksiin Singaporessa. Minä tosin vain maistoin tästä ukkelin juomasta, kun skumppa maistui itselleni paremmin.

 
Me satuimme olemaan Singaporessa viimeisenä kenraaliharjoituspäivänä 3. elokuuta, joten ilotulitukset oli luonnollisesti pakko nähdä. Väkeä alkoi kerääntyä Marina Bay -lahden ympärille jo useampi tunti ennen ilotulitusten luvattua alkamisaikaa, mutta meidän ei kuulemma kannattanut lähteä mihinkään, sillä näkisimme ilotulitukset parhaiten hotellihuoneistamme.

Ilotulitusten alkua odotellessa. Vasemmalla näkyvät Gardens by the Bayn superpuut iltavalaistuksessa.

Ihmettelimme, mistä ilotulitukset oikein ammuttaisiin, mutta pian tämäkin probleema selvisi.

No siinähän ne.

Otin pienen videonpätkänkin.  



Vanhempi siskontyttö pohdiskeli, että kylläpä Singapore osaa juhlia kansallispäiväänsä näyttävästi. (Singapore itsenäistyi Malesiasta vuonna 1965.) Heillä ei ole Amerikassa mitään vastaavaa. Heinäkuun neljännen itsenäisyyspäiväjuhlintaa toki on, mutta silloinkin jenkit vain grillaavat ja dokaavat. Entäs meidän suomalaisten itsenäisyyspäiväjuhlinta sitten? Mehän juhlimme itsenäisyyspäivää niinkin näyttävästi, että istumme kotona katselemassa telkkarista, kuinka ihmiset kättelevät presidenttiä. 

Singaporen lipun värein valaistu Marina Bay Sands. (Kuva on otettu yhdestä thairavintolasta, ja siksi kuvakulma on vähän pöljä.)

Hotellihuoneeseen oli tuotu kokoelma paikallisia makeisia kansallispäivän kunniaksi.

Huomenta!

Hunajakenno hotellin aamiaisella.

Chinatown oli tyttöjen nähtävyyslistalla, ja minä olin tästäkin käyntikohteesta täpinöissäni, sillä rakastan Chinatowneja. Ukkeli ei ole Chinatowneista kovinkaan innostunut. Hänen mukaansa kun on nähnyt yhden Chinatownin jossakin, on nähnyt ne kaikki.

Mukavasti haastetta ruoan tilaamiseen.

Kuvia helpottamassa tilauksen tekoa.

Rakastan Chinatowneja siksi, että ne ovat niin täynnä ihmisiä, tuoksuja, värejä ja elämää. On ihana vain kuljeskella väkijoukon keskellä ja kuvata kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Ainakin Singaporen Chinatownissa kannattaa kohottaa katseensa myös yläilmoihin, sillä värikkäät ovet ja julkisivut ovat hienoa katsottavaa.

Liikuimme ensi alkuun porukassa yhdellä pääkaduista, mutta pian päätin livahtaa omille teilleni, jotta pääsisin koluamaan Chinatownia oikein antaumuksella.

Durian-hedelmiä. Yksi kappale maksaa näköjään 15 Singaporen dollaria eli 9.6 euroa.

Durianin sanotaan olevan maailman pahanhajuisin hedelmä, ja tuossa myyntikojun ympärillä leijui kyllä kieltämättä hieman erikoinen haju. Monet paikat (esimerkiksi lentokentät ja hotellit) ovat kieltäneet tuomasta duriania sisätiloihin, ja Singaporessa durianin kuljettaminen kaikissa julkisissa liikennevälineissä on kielletty.

Palleroteetä eli kuplateetä.

Kiinnostavia sivukujia.

Ilmeisesti jonkinlainen alttari.

Kreta Ayerin aukiolla oli paljon ihmisiä, mikä tarjosi oivallisen tilaisuuden paikallisten ihmisten tutkailuun.

Nämä rouvat näyttivät kuuluvan paikalliseen reippailuryhmään nimeltä Brisk Walk.

Aukiolla oli meneillään veikeä musiikkiesitys, jota ei voinut katsoa hymyilemättä.

Otinpa videon tästäkin: 



Aukion toisella laidalla oli todella komea rakennus, jonka olemus selvisi vasta myöhemmin googlettelemalla.

Rakennus on nimeltään Buddha Tooth Relic Temple and Museum, joka on siis temppeli ja museo. Temppelissä säilytetään Buddhan hammasta, joka löytyy rakennuksen neljännen kerroksen kaksimetrisestä stupasta, joka on täyttä kultaa. Kylläpä kuulkaa kirpaisi, kun sain selville, että olin ollut noin lähellä tuollaista nähtävyyttä ilman että olin itse edes tiennyt sitä. Mutta tällaisia mokia voi käydä, kun ei ota asioista itse yhtään etukäteen selvää. Nyt täytyy selvitä loppuelämä ilman Buddhan hammasta.

Kumiankkoja mallia Chinatown.

Paikallinen streed food -alue.

 
Kävellessäni alkoi kuulua voimakasta kellon kilkatusta ja hinduseremonian ääniä, joten suuntasin ääntä kohti ja päädyin Sri Mariamman -temppelin portille.

Lueskelin (taas jälkeenpäin!), että Sri Mariamman on Singaporen vanhin hindutemppeli. Tuli äkkiä jotenkin hyvin kotoisa olo, kun näin intialaisia. ❤

Minä tunari meinasin saapastella temppeliin vahingossa kengät jalassa, mutta en ehtinyt oviaukkoa pidemmälle, kun yksi nainen huusi minulle, että kengät pois.

Sisäänkäynnin luona luki, että valokuvausta varten olisi pitänyt ostaa jokin lupalipuke, mutta minä päätin kokeilla, kuinka pitkälle pääsisin ilman lipuketta. Ostaisin sen vasta sitten, jos joku tulisi kyselemään minulta sellaista. (Ei tullut.)

Kellonsoittajakin löytyi.

Sitten olikin pakko palata matkamuistokauppojen luokse, jonne olin jättänyt muun porukan. Olin varma, että saisin hirveät valitukset, kun olin kadonnut omille teilleni mitään sanomatta ja viipynyt niin kauan, mutta en saanutkaan asiasta mikäänlaista palautetta. Ukkeli oli tosin yrittänyt soittaa pari kertaa, mutta olin jättänyt tarkoituksella katsomatta kännykkääni. En kysellyt, mitä muut olivat tuona aikana tehneet, mutta olin tyytyväinen, että olin käynyt heittämässä pienen lenkin. Ukkeli ja siskonsa olivat erittäin valmiita lähtemään pois Chinatownista, koska he olivat saaneet tarpeekseen siitä, että joka paikassa haisi kalalle. 

Little Indiakin olisi kuulunut tyttöjen nähtävyyslistalle, mutta aikuisia ei mikään Pikku-Intia kiinnostanut (paitsi minua), kun se Iso-Intiakin odotti siellä Hyderabadissa. 😁

Minulla oli kierrokseni jälkeen ihan hirveä hiki, ja kun vesipullokin oli unohtunut matkasta, melkein pyörrytti. Singaporessa on sekä kuumaa että kosteaa, joten kuumuus voi tuntua hetkittäin varsin tukalalta. Seuraavaksi oli tarkoitus lähteä shoppailemaan, ja vaikka en itse oikein tykkää käyttää lomamatkoilla kallisarvoista aikaa shoppailuun, ilmastoitu ostoskeskus kuulosti kieltämättä varsin hyvältä ajatukselta. Oli minulla missiokin: minun piti saada uusi käsilaukku. Olin etsiskellyt uutta käsilaukkua jo pari vuotta, enkä voinut ymmärtää, miten mieleisen käsilaukun löytäminen oli muodostunut niin mahdottomaksi tehtäväksi. Olin päättänyt, että Singaporesta ei ollut takaisin tulemista ilman uutta käsilaukkua.

Orchard Road on täynnä ostoskeskuksia ja merkkiliikkeitä, ja suuntasimme ensimmäiseksi Orchard Mall -ostoskeskukseen. Heti sisälle astuttuani tiesin, että sieltä en ainakaan tulisi käsiveskaani löytämään. Keskus oli nimittäin täynnä merkkiliikkeitä Cartierista Louis Vuittoniin, ja koska en ole koskaan ollut mikään merkkien perässä juoksija, tunsin oloni varsin epämukavaksi. Äkkiä ulos!

Ukkeli tiesi (hänkin on käynyt aiemmin Singaporessa), että toisessa ostoskeskuksessa olisi tavaratalo Takashimaya, joten lähdimme ukkelin kanssa sinne ja jätimme muut Orchard Malliin.

Tavaratalosta löytyikin sitten minulle uusi laukku, mutta jo samana päivänä kadutti. Minulla oli ollut kolme kriteeriä: laukussa pitäisi olla runsaasti lokeroita/pikkutaskuja, laukun pitäisi olla värikäs tai kuvioitu (siinä pitäisi olla sitä jotain; tavallinen yksivärinen ruskea/musta/sininen/tms. ei kelpaisi), ja sen pitäisi olla isompi kuin nykyinen käsilaukkuni. Sitten menin ja ostin laukun, joka täytti vain yhden kriteerin eli ensimmäisen. En kestä!

Olin kuvitellut laukun isommaksi ja vähän kokeillutkin laukkua kaupassa. Ukkeli ja laukkuosaston myyjä neuvoivat minua nimittäin kokeilemaan, miten tavarani mahtuisivat laukkuun. Laitoin uuteen laukkuun kameran ja lompakon, mutta en mitenkään kehdannut kaivaa ihan kaikkia rojuja laukustani siinä myyjän silmien alla. Arvelin, että tavarani mahtuisivat laukkuun varmasti ihan hyvin. Pieleen kuitenkin meni, sillä uusi laukku on pienempi kuin vanha laukkuni! Mutta missio tuli täytettyä, eli uusi laukku tuli ostettua. 😆

Ajattelimme käydä tutustumassa pikaisesti myös Marina Bay Sands -hotellikompleksin kuuluisaan infinity pooliin eli äärettömään uima-altaaseen, jonka yhdeltä laidalta vesi valuu alas sillä tavalla, että uima-allas näyttää reunattomalta.

Hotellin aulassa saimme kuulla, että uima-altaalle eivät pääsisi kuin hotellivieraat. Voisimme kuitenkin ostaa liput katolla olevalle näköalatasanteelle, josta voisimme ihailla maisemia ja nähdä altaankin vilaukselta.

Nappasin ala-aulan telkkariruudulta kuvan infinity poolista ylhäältä päin katsottuna.

Hissi nousi Skyparkin 57. kerrokseen yhdessä hujauksessa, eikä nousua edes oikein huomannut. Olisin kaivannut näköalahissejä, joista olisi voinut nähdä ulos, mutta ehkä tämmöinen ratkaisu ei olisi kovin hyvä korkeanpaikankammoisia ajatellen.

Skyparkin näköalatasanne.

Ensimmäiseksi piti tietenkin päästä sinne (helvetin pieneen) nurkkaukseen, josta saattoi nähdä infinity poolin.

Siellä se nyt on.

Kun zoomasin altaalle ja näin altaalla olevan ihmismäärän, kiitin mielessäni ukkelin veljeä, joka oli neuvonut olemaan majoittautumatta Marina Bay Sandsiin.

Hermohan siinä olisi mennyt, jos olisi pitänyt tunkea altaalle tuollaisen ihmismäärän kanssa. Hotellin aulassakin oli sellainen kansainvaellus, että markkinatunnelmasta ei jäänyt enää paljon puuttumaan.

 
Kuvan infinity poolista voi käydä katsomassa esimerkiksi täältä ja videon täältä. 

Näkymät Skyparkista olivat kuitenkin hienot.

Nuolella merkitty rakennus on Ritz-Carlton.

Gardens by the Bayn superpuut.

Gardens by the Bay ja kasvihuonekuvut (etualalla Flower Dome; taustalla Cloud Forest).

Marina Barrage -pato ja rahtilaivoja redillä.

Singapore Flyer -maailmanpyörä sekä Singaporen F1-rata.

Ihmettelimme muuten tuota maailmanpyörää, kun se ei näyttänyt liikkuvan koskaan. Oliko maailmanpyörä suljettu tai jotain? Viimeisenä päivänä yksi taksikuski kertoi meille, että pyörän yhteen kierrokseen kuluu peräti 45 minuuttia. Pyörimisliike on siis niin hidas, että sitä tuskin huomaa. Seuraavaksi pitikin sitten jo miettiä, että mitä ihmettä kopissa tekisi kolmen vartin ajan. Johan siellä ehtisi pitkästyä! Kopissa pitäisi olla baari tai jotain, jotta aikakin kuluisi rattoisammin.

Katsoin muuten, että Singaporen F1-kisat ajetaan syyskuun 22. päivä. Ne pitää kyllä katsoa, vaikka en muuten formuloista välitäkään. Telkkarissa kun saattaa näkyä tuttuja paikkoja...

Loppuun vielä kuva Ritz-Carltonin uima-altaasta, joka oli juuri niin ihana kuin olin kuvista päätellytkin.

Myös hotellin kuntosali oli huikea, joten hotellivalinta osui ihan nappiin. 😆

Nyt on lähdettävä ostamaan kalasoppa-aineksia. Täällä on vietetty oikein kunnon sairastupameininkiä, sillä ukkeli oli monta päivää korkeassa kuumeessa (kuume oli korkeimmillaan 39.8 astetta). Ukkeli alkoi yskiä jo Intiassa, ja sitten täällä Suomessa nousi kuume. Eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä, ja illalla tuntui oikein mukavalta, kun ukkeli jaksoi jo narista, että nuudelit oli väärin keitetty. Se on terveen miehen merkki, kun jaksaa valittaa.

Minulla oli ilmeisesti sama tauti, mutta todella paljon lievempänä. Minulla ei ollut muuta kuin puristavaa tunnetta rintakehässä, limaa keuhkoissa ja väsymystä. Kaiken lisäksi koko "tauti" oli minulla ohi kolmessa päivässä. Olenkin taas hämmästellyt sitä, miten hyvä vastustuskyky minulla näyttää olevan. Mutta hyvä niin.

Seuraavaksi onkin sitten luvassa kooste intialaisten naistenlehtien pulmapalstoilta!