Passi tiketissä

Loppumatka Medellíniin sujui hyvin, mitä nyt Bogotan maahantuloselvityksessä oli puolentoista tunnin mittainen jono. Kun vihdoin tuli minun vuoroni, ja pääsin luukulle, virkailija alkoi tentata minua kaikenlaisilla kysymyksillä, jollaisia minulta ei ole koskaan ennen kysytty (kuten että oliko minulla luottokortteja ja kuinka monta). Kun luulin, että homma oli vihdoin selvä ja pääsisin jatkamaan matkaani seuraavan lennon lähtöportille, mies ottikin passini ja lähti kävelemään sen kanssa jonnekin. Pinkaisin miehen perään ja päädyin miehen peesissä luukulle, jonka edessä olevassa kyltissä luki Grafólogo. Kopissa istuva mies tutki passiani jonkinlaisen suurennuslasin avulla, joten kysyin häneltä, oliko tässä nyt jokin ongelma. Mies totesi, että ei ollut, ja ojensi passini minulle takaisin. Minulle jäi hämärän peittoon, mitä mies passistani oikein tutki. Epäili kai, että passini oli väärennetty? Enpä ole ennen tuollaiseenkaan törmännyt. Olin kai niin räjähtäneen näköinen, että herätin virkailijan epäilykset. 😆 Huumeitahan minä tässä rahtailen, kun olen itsekin ihan pilviveikon näköinen. Tosin kuka nyt huumeita Kolumbiaan toisi; poispäinhän niitä täältä viedään.

Lentokoneessa oli väljää, joten nallekin sai oman istuimen. 😊

Medellínissä odotti vanha tuttu asunto, joten kotiutuminen oli helppoa. Täällä on nyt meneillään jonkinlainen sadekausi, ja ukkoskuurot kaatosateineen ovat ilmeisen yleisiä. En erityisemmin pidä sateista enkä Medellínin sään arvaamattomuudesta (auringonpaiste saattaa muuttua hetkessä kaatosateeksi), joten tässä on varmaan hieman opeteltavaa. Toki sateissa on se hyvä puoli, että ne puhdistavat Aburrán laakson ilmaa saasteista. Joka vuoden maaliskuussa ja syyskuussa - kuivan kauden ja sadekauden välissä - on tyypillisesti aika, jolloin ilmanlaatu on poikkeuksellisen huono, ja niin oli tänäkin vuonna. Mutta nyt siis ilmanlaatu on parantunut huomattavasti maaliskuusta.

Minun piti laittaa tähän video, jolle tallentui aika hurjan näköinen salama, mutta netti on tänä aamuna jostain syystä aivan järkyttävän hidas. Olen ladannut puolentoista minuutin mittaista videota Youtubeen jo kaksi ja puoli tuntia, eikä videosta ole latautunut vasta kuin 52 prosenttia. Laitan siis videon joskus toiste, ja nyt on tyydyttävä pimeään ukkosmaisemakuvaan.

Sadekausi harmittaa senkin takia, että pitkät kävelylenkit saattavat muuttua vähän ikäviksi, jos kesken lenkin alkaa sataa kaatamalla. Ei kiva. Uiminenkin pitää nyt vähäksi aikaa unohtaa, sillä minulla on kahden viikon uimakielto. Rinnastani löytynyt muutos päätettiin nimittäin poistaa, ja vielä kaksi päivää ennen lähtöäni olin Naistenklinikalla operoitavana. Onneksi operaatiota ei tehty kuitenkaan ihan lähtöä edeltävänä päivänä, ettei tarvinnut matkustaa tissi paketissa (siteen sai ottaa vuorokauden päästä pois). Normaalisti rinnan kudosmuutoksen poiston jälkeinen uimakielto on voimassa viikon, mutta toinen hoitajista hoksasi, että minun kannattaisi pysytellä pois uima-altaasta ehkä kaksikin viikkoa, etten vain saisi uima-altaasta jotain paikallista pöpöä. Uimatauko hieman harmittaa, sillä toin Suomesta vesijuoksuvyön, ja olisin halunnut päästä kokeilemaan sitä, mutta toisaalta eksoottinen kolumbialainen pöpö ei kuulosta hirveän houkuttelevalta, joten on kai vain maltettava mielensä.

Kyllä se päivä tästä vielä valkenee.

Sitä mieltä miekin olen.

Vaikka aamu valkeni eilen aika tuhruisena, päivä kuitenkin kirkastui lähes aurinkoiseksi, ja päätimme lähteä ukkelin kanssa jonnekin. Ukkeli keksi, että lähdetään käymään Pueblito Paisassa, joka on minikokoinen kopio tyypillisestä 1900-luvun vaihteen antioquialaisesta kylästä. (Antioquia on tämä alue Kolumbiassa, jossa myös Medellín sijaitsee). Minä olin käynyt Pueblito Paisassa jo aiemmin, tammikuun alussa, mutta ukkeli ei ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Olin tykännyt paikasta, vaikka se olikin ollut täynnä turisteja, joten lähdin sinne ihan mielelläni uudestaan. 

Pueblito Paisa sijaitsee Nutibara-kukkulalla, joten sieltä on myös hienot näköalat lähes kaikkialle Medellíniin.

Nutibara-kukkula näkyy parvekkeeltammekin.

Kukkulalle pääsee joko kävellen kävelypolkuja pitkin tai taksilla. Olin viimeksi kivunnut polkua pitkin, mutta nyt menimme ylös taksilla.

Kylän keskellä on aukio, jonka ympärillä on muun muassa kirkko, antioquialainen talo, pormestarin toimisto, koulu ja parturi. Osa kuvista on tammikuulta, joten ei kannata ihmetellä kuvissa näkyviä joulukoristeita.

Osa kylästä on rakennettu materiaaleilla, jotka on pelastettu aikoinaan tulvan alle jääneestä antioquialaisesta kylästä.

Pueblito Paisassa on entisajan malliin rakennettu talo, joka oli minusta kaikkein kiinnostavin osa aluetta.

Talon patio.

Makuuhuone.

Keittiö.

Ruokailutila.

Olohuone.

Jo parkkipaikan liepeiltä oli mukavat näköalat.

Hän on löytänyt parkkipaikan palmun alta.

Maistoimme yhdessä alueen ravintoloista micheladaa, joka tarkoittaa oluesta valmistettua juomaa. Kolumbialaisessa versiossa olueeseen ei sekoiteta käsittääkseni kuin sitruunamehua, kun taas meksikolainen michelada on paljon mausteisempi.

En jostain syystä oikein pitänyt micheladasta. Taidan juoda olueni mieluummin ihan vain pelkkänä oluena. Tuo suolareunuskin ällötti tässä juomassa (margaritassa se ei sen sijaan tuota ongelmia).

Pueblitossa oli hopealla maalattu mies, joka poseerasi liikkumatta paikallaan. Ukkeli kävi sujauttamassa miehen pömpeliin rahaa, ja kun menimme kuvaamaan miestä lähempää, mies kaappasi meidät viereensä ja sitoi ranteisiimme värikkäät nauhat.

Sitten hän halusi poseerata kanssamme, ensin ukkelin ja sitten minun kanssani.

Ylempänä Puebliton laella on näköalapaikka, josta avautuu ehkä yksi Medellínin parhaista näköaloista.

Katsokaapa tätä puuta ja nurmikkoa sen ympärillä. Olen ottanut tämän kuvan silloin tammikuun alussa.

Puu ja nurmikko eilen:

Koko näköalapaikka oli tammikuun alussa aivan kuivunut, mitä en silloin edes tajunnut. Vasta kun vertasin kuvia eilen otettuihin, huomasin eron.

Tammikuun alussa.

Eilen.

Näköalatasanteelta näkyy myös pienempi, Medellínin kaupungissa sijaitseva, Olaya Herreran lentokenttä.

Meidän kotitalokin näkyi jotenkuten.

Medellínin keskustaa.

Ukkelikin tykästyi Pueblitoon, joten käymme tuolla varmasti vielä uudestaan. Nyt Pueblitossa oli aika rauhallistakin verrattuna tammikuun alkuun, jolloin oli vielä lomakausi, ja paikka oli aivan tupaten täynnä.

Tänään ajattelin yrittää käydä vähän salilla kokeilemassa, miltä treenaaminen tuntuu matkustamisen jälkeen. Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle! 😘