Karvapuusteja ja kalaisaa lihakeittoa

Tulin käymään taas Itä-Suomessa, sillä joulu jää minun osaltani tänäkin vuonna viettämättä, ainakin näissä maisemissa. Lähden nimittäin itsenäisyyspäivän jälkeen Kolumbiaan, jossa ukkeli jo odotteleekin.

Sopivan asunnon etsiminen on ollut vähän työlästä, sillä kaikkeahan ei voi tunnetusti saada, vaan aina pitää tehdä jonkinlaisia kompromisseja. Varasimme lopulta ainakin ensimmäiseksi kuukaudeksi yhden asunnon, joka näyttää ainakin kuvissa varsin kivalta. Todellisuuttahan ei tiedä, ennen kuin näkee asunnon oikeasti, mutta toivon, että kämppä on viihtyisä ja toimiva. Ukkeli pääsee näkemään asunnon jo tänä viikonloppuna, ja minä sitten ensi viikon lopulla, kun suoriudun perille.

On ollut mielenkiintoista huomata, miten erilaisiin asioihin minä ja ukkeli kiinnitämme huomiota asuntoa valitessamme. Ukkeli katselee enemmän yksityiskohtia, kuten sitä, millainen sohva tai televisio asunnossa on. Myös kylpyhuone on ukkelille tärkeä. Minä taas kiinnitän enemmän huomiota kokonaisuuteen, väreihin ja kotoisuuteen. Sohvaakin ajattelen enemmän käytännön kannalta: mahtuisimmeko me ukkelin kanssa kumpikin sohvalle mukavasti läppäreinemme. Myös keittiö on minulle tärkeä juttu, ja mitä suurempi ja paremmin varusteltu keittiö, sitä parempi.

Rakastamme kumpikin näköaloja, ja tämä tornitalohuoneisto veti minua kovasti puoleensa, juuri ikkunoista avautuvan näköalan takia.

Talon katolla olisi ollut kattoterassi uima-altaineen, ja saatoin jo kuvitella itseni katolla tuijottelemassa kaupungin valoja.

Mutta näköalat eivät yksistään riittäneet, sillä asunto vaikutti minusta jotenkin kovin kliiniseltä, melkein toimistomaiselta. Niinpä hautasimme haaveet tuosta asunnosta, ainakin toistaiseksi. Varaamassamme asunnossa ei ole hulppeita näköaloja, mutta siellä on parveke, jota ei noissa tornitaloissa juuri koskaan ole. Parveke tuntui kumminkin tärkeämmältä asialta kuin hulppeat näköalat ja kattoterassi, koska parveke on sellainen kiva henkireikä kaupunkielämän keskellä.

Mutta nyt olen kumminkin vielä Suomessa. Matkalla itään huomasin, että Koskenkylän ja Korian välille oli tullut uusia nopeusvalvontakameroita, jotka mittaavat nopeuden pidemmältä matkalta kuin vanhat peltipoliisit.

Minun piti tietenkin laskea, kuinka monta kameraa tuolla vajaan kuudenkymmenen kilometrin matkalla oli: kameroita oli 16 kappaletta, kahdeksan kumpaankin suuntaan. Oikein piti taas pahoittaa mielensä, kun autoilijoiden etenemistä tuolla lailla rajoitetaan. Kameran sijoittelulogiikka on kuitenkin varsin selkeä (kaikki kamerat on sijoitettu paikkoihin, joissa satasen nopeusrajoitus vaihtuu kahdeksankympin tai seitsemänkympin rajoitukseksi), joten jos on hereillä aina nopeusrajoituksen vaihtuessa pienempään, lopun ajan saa ajella aika huolettomasti. 😆

Itä-Suomessa oli jo jonkinmoinen talvi, sillä maassa on ehkä viisi senttiä lunta, ja pakkasta on ollut aika reippaastikin.

Järvi ei ole vielä jäässä, mutta rannalle on kerääntynyt hauskoja jäälauttoja, jotka pitävät erikoista kolinaa tuulen liikutellessa lauttoja.

Leivoin tänään jättiannoksen erilaisia pullia. Kun tein ensimmäistä pellillistä korvapuusteja ja leikkasin puusteja muotoonsa, rupesin katsomaan, että mitä hemmetin karvoja pullien kierteistä oikein sojottaa. Kävi ilmi, että äidin pullasudista lähti vähän karvoja, ja kun olin levittänyt sudilla taikinalevylle rasvaa, levy oli saanut samalla myös karvakuorrutuksen.

Sitten äiti teki lihakeittoa, ja kun keitto oli melkein valmista, äiti rupesi maistelemaan, että miten tämä maistuu ihan kalalle. Roskapussia tongittuaan äiti huomasi, että oli laittanut kasvisliemikuution sijasta keittoon vahingossa kalaliemikuution! Hienosti äiti sai kuitenkin mokansa peitettyä (mm. lipstikalla), eikä keitto maistunut yhtään kalalle. Aina ei kaikki mene ihan putkeen. Paras moka on ollut kuitenkin se, kun äidiltä katosi kerran yksi kiivi. Äiti etsi ja etsi kiiviä jääkaapista, mutta kiivi oli kadonnut jäljettömiin. Sitten äiti keitti myöhemmin perunoita ja rupesi ihmettelemään, että miten tämä yksi peruna on näin pehmeä. No siellähän se kiivi oli, perunakattilassa. 😀