Piippausta

Kuusamosta matkani jatkui Kajaanin ja Kuopion kautta kohti Savonlinnaa, sillä olin sopinut viettäväni viikonlopun siskoni perheen luona. Kuusamosta en nähnyt mitään muuta kuin hotellin, kun sää ei taaskaan innostanut kaupunkikierrokselle (illalla iski oikein kunnon ukkoskuuro), ja teki muutenkin mieli ottaa vain ihan rennosti. Olin varannut itselleni huoneen kylpylähotelli Kuusamon Tropiikista, kun minähän niin tykkään vedessä lillumisesta. Koko päivän hiessä kylvettyäni ja itseäni hyttysille syötettyäni olin aika iloinen, että olin kylpylähotellin varannut. Oikein teki mieli päästä altaaseen ja saunaan!

Yksi syy, miksi en kylpylöistä tykkää, on se, että minua aina vähän jännittää, osaanko toimia kylpylässä oikein. Eikä yhtään auta asiaa, että jokaisessa kylpylässä tuntuu olevan ihan omat sääntönsä. Olin kuullut muutama viikko aiemmin hupaisan kertomuksen siitä, mitä voi sattua, jos ei tiedä pukeutumistilojen olevan naisille ja miehille yhteiset. En ollut edes tiennyt, että sellainenkin on mahdollista, että miehillä ja naisilla on yhteiset pukeutumistilat!

Ennen kylpylään menoani jäin jostain syystä lueskelemaan kylpylän ovessa ollutta lappua. Kauhukseni tajusin, että tämä oli juuri sellainen paikka, jossa naisilla ja miehillä oli yhteiset pukeutumistilat! Vaatteet vaihdettiin pukukopeissa, eikä varsinaisissa pukutiloissa kuulunut nakuilla. Olipa onni, että olin pysähtynyt lappua lukemaan, kun normaalisti minulla ei ole tapana mitään lappuja lueskella.

Sain vaihdettua vaatteet menestyksekkäästi pukukopissa, mutta onnistuin sähläämään kuitenkin monen muun asian kanssa: en saanut pukukaappia lukkoon, en saanut suihkua toimimaan, en löytänyt omaa pyyhettäni ja jouduin kiertämään pesuhuoneen monta kertaa ympäri, unohdin ovikortin pukukaapin oveen. Kyllä yhdellä kylpyläreissulla saa paljon jännitystä elämään.

Kylpylässä muistin taas, miksi en yleensä kylpylöissä viihdy: altaassa lilluminen on äärettömän tylsää. Kaiken lisäksi tämän kylpylän allasosasto oli todella pieni. Tykkään sellaisista aikuiseen makuun tehdyistä kylpylöistä, joissa on paljon erilaisia saunoja. Täällä ei erilaisia saunoja ollut; oli vain yksi tavallinen sauna sekä miesten että naisten puolella. Kylpyläkäyntini jäikin hyvin pikaiseksi, sillä yksin kylpylässä on vielä tuplasti tylsempää.

Ruokaakaan en jaksanut lähteä etsimään hotellia kauempaa, mutta onneksi ruokaa sai hotellistakin. Eteeni kannettu alkupala aiheutti suurta ihmetystä. 

En ole nähnyt missään ravintolassa nähnyt, että alkupalaksi tuotaisiin korillinen poppareita!

Seuraavana päivänä oli tiedossa vajaan 600 kilometrin ajomatka Savonlinnaan, ja jostain syystä matka ei tuntunut tuona päivänä etenevän oikein millään.

Tähän mennessä olin jo sentään oppinut kasaamaan ennen lähtöäni kaikki tarvittavat rojut käden ulottuville: kamera, kännykkä, vesipullo, nenäliina, bluetooth-kaiutin, aurinkolasit, puhelimen laturi, kartta ja käsilaukku.

Tykkään seurata matkan etenemistä paperisesta kartasta, ja meillä on niinkin tuore kartta kuin vuodelta 2000. En ole uuttakaan karttaa viitsinyt ostaa, kun olen ajatellut, etteivät ne Suomen tiet nyt niin paljon ole viidessätoista vuodessa muuttuneet. Navigaattoriahan meidän autossa ei ole (paitsi se sammakko), joten joudun suunnistamaan kännykän avulla, mikä on ajaessa vähän hankalaa. Mutta ei ole yhtään sen helpompaa levitellä ajaessa tuollaista isoa paperikarttaakaan!

Bluetooth-kaiutinta tarvitsen sitä varten, että yhdeltäkään radiokanavalta ei tule sellaista musiikkia, jota jaksaisin kauan kuunnella. Sen takia kuuntelenkin musiikkia kaiuttimen kautta Spotifysta. Kaiuttimelle ei ole autossa oikein mitään hyvää paikkaa, joten se joutuu olemaan tuossa viereisellä istuimella. Aluksi pidin sitä kojelaudan päällä, kun musiikki kuului siitä huomattavasti paremmin, mutta sitten tajusin, että vehje on siinä melkoinen turvallisuusriski: kaiutin on niin painava, että äkkipysähdyksen tullessa se lentäisi kaaressa tuulilasin läpi.

Havahduin, kun näin tien vieressä kyltin Hiljaisesta kansasta. Olin kuullut Hiljaisesta kansasta, mutta en ollut tiennyt, että se oli täällä! Sitä oli ihan pakko pysähtyä katsomaan, vaikka aikaa ylimääräisiin pysähtelyihin ei varsinaisesti olisi ollutkaan.

Olin yllättynyt siitä, miten iso bisnes turvepäisten hahmojen ympärille oli kehittynyt. Oli kahvilaa ja letunpaistoa sekä matkamuistomyymälää. Porukkaakin paikalla oli todella paljon (isohko parkkipaikka oli melkein täynnä), vaikka paikka sijaitsikin keskellä ei mitään.

Savonlinnan ABC näkyy jo. Vihdoinkin aletaan olla perillä!

Savonlinna on kaunis kesäkaupunki, jossa on monenlaista ihmeteltävää.

Kaupunkilainen on puhunut.

Herkkua on tähän vuodenaikaan tarjolla monenlaista.

Pientä välipalaa.

Ribsejä saa toki muulloinkin kuin kesällä, mutta eipä niitä saa syödä terassilla!

Sattuisiko joku tietämään, mistä seuraavassa ilmiössä on kyse? Olemme nimittäin aiempinakin vuosina seuranneet kesäiltana sellaista näytelmää, että lokit ilmaantuvat kaartelemaan talojen ylle illan hämärtyessä, ja sitten ilmassa alkaa näkyä isoja, ehkä peukalonpään kokoisia ötököitä, joita lokit käyvät nappaamassa ilmasta. Näytelmä on erikoinen varsinkin siksi, että lokkeja on niin paljon ja että ne lentävät aivan äänettömästi. Ötökätkin ilmaantuvat lentelemään vasta illan hämärtyessä. Onko joku sattunut kohtaamaan tällaisen ilmiön? Mistä ihmeen ötököistä voisi olla kyse?

Paistia odotellessa.

Harrastuksemme olivat nekin hyvin kesäisiä, ja sain tutustua uuteen harrastukseen, nimittäin metallinetsintään!

Olin kuullut metallinpaljastimista, mutta en ollut tiennyt, mitä joku niillä oikein tekee. Nyt sain pikaperehdytyksen harrastukseen, joka tuntui kyllä varsin mielenkiintoiselta. Minuahan kiinnostavat muutenkin kaikki tämmöiset etsimisjutut - etsittiin pusikoista sitten geokätköjä tai autiotaloja. :-D

Metallinpaljastimella etsitään metallin lähettämiä signaaleja eli piipataan.

Metallinpaljastimen lukemat antavat osviittaa siitä, onko piippauksen aiheuttaja esimerkiksi rauta tai kulta.

Kun metallin sijainti on paikallistettu ja kun on päätetty, että metalli on sellaista, että se kannattaa kaivaa ylös, aletaan kaivaa.

Hiekka valuu tämmöisestä "haavista" näppärästi läpi, ja muu aines jää haaviin. Sitten vain jännityksellä tutkimaan, mitä haaviin on tarttunut!

Tällä kertaa löysimme muun muassa avainpussukan sekä pennin rahan vuodelta 1965.

Metallinetsijöillä on olemassa oma aarteenetsintäfooruminsa, Aarre maan alla. Jos harrastus kiinnostaa, tuolta voi käydä katselemassa, millaisia hienouksia ihmiset ovat maan alta löytäneet. Metallinetsijöillä on myös oma yhdistyksensä, Suomen Metallinetsijät Ry.

Trampoliinilla hyppiminen on hauskaa aikuisestakin, ja sain siskontytöiltä hyvät opit erilaisiin temppuihin. Keksin myös omia liikkeitä, kuten pomppupunnerruksen: punnerrusasennossa tehtävän trampoliinipompun. Kun niitä tekee tarpeeksi monta peräjälkeen, saa rintalihaksensa aika kipeiksi. :-D Jos minulla olisi omakotitalo, haluaisin pihalle ehdottomasti trampoliinin!

Nalle sai toimia muotinäytöksen tähtenä. Poseeraaminen sujui kuin vanhalta tekijältä!

Afrikan tähteäkin tuli pitkästä aikaa pelattua, ja se oli juuri niin kivaa kuin muistinkin. Tosin aikuisten Afrikan tähti on vakava laji: tärkeintä on voitto, ja kaikki keinot ovat sallittuja. :-D

Kanarian saarilla voi tulla ryöstetyksi.

Voitin!

Kehä II ja Espoo. Kohta ollaan kotona!

Kun olin saapunut sunnuntai-iltana kotiin, äiti laitteli minulle viestiä, että oliko kiva tulla kotiin. Arvatkaapa, mitä vastasin? Että kyllä minä voisin taas huomenna jonnekin lähteä. :-D