Melkein tippa linssissä

Tervehdys, immeiset. On tullut tässä pääsiäispyhinä valokuvailtua ahkerasti, ja siitä muistinkin, että minullahan on tämmöinen blogikin, jonne voin tunkea niitä kuvia. Muutama kuva olisi siis luvassa.

Olemme vietelleet pääsiäistä täällä Itä-Suomessa, ja pääsiäinen alkoi säiden puolesta oikein lupaavasti.

Luonnon keskellä kun ollaan, niin asiaan kuuluu tietysti, että minun pitää käydä tasaisin väliajoin pusikoissa pyörimässä kameran kanssa, jotta saisin jokaisen vesipisaran ja hassun näköisen kasvin ikuistettua.

Ei ihan vielä pääse uimaan.

Nettiyhteydet toimivat täällä korvessa nykyään paljon paremmin kuin ennen, mikä on taannut sen, että ukkelikin on viihtynyt täällä oikein hyvin. Heräsin viime yönä joskus neljän aikaan, ja siinä se ukkeli istui sängyssä läppäriään näpytellen. Aina on hyvä aika tehdä töitä.

Pitkäperjantaina ukkeli rupesi kuitenkin jo puolenpäivän jälkeen kyselemään, ovatko kaupat perjantaina auki, tai mahtaisiko kylillä olla jotain toimintaa. Olin itsekin jo sen verran tylsistynyt, että olin käynyt läpi paikalliset kirkkotapahtumat siinä toivossa, että seurakuntalaisille olisi tarjolla yömessu tai jotakin muuta jännittävää. Ei ollut. Kun äiti sitten ehdotti, että lähdettäisiinko hautausmaalle, olimme ukkelin kanssa heti valmiita lähtöön. Hautausmaalla käyntihän piristäisi kummasti. Saatoimme lähteä matkaan hyvillä mielin, sillä hautausmaalla käynti ei ole kuulunut kiellettyjen asioiden listalle. 

Aika moneen noista tuli perjantaina syyllistyttyä. (Ei työntekoon kumminkaan.)

Matkalla voi viihdyttää itseään esimerkiksi piirtelemällä hauskoja kuvia auton ikkunaan.

Hautausmaa. Kaikkien tylsistyneiden paratiisi.

Jätettiin haudalle yksi narsisti.

Hautausmaalta palatessamme muistin, että eipä ole koskaan tullut käytyä Kiteen lentokentälläkään. Koska muutkin olivat halukkaita lähtemään lentokentälle, kurvasimme siis sinne. En tiedä, mitä olin lentokentältä kuvitellut löytäväni, mutta aika pian kävi ilmi, että sitä tuskin löytäisin.

Onko tuo se kiitorata?

 Lähtöselvityshalli.

Voi Paolo, minkä teit.

Sekin on ihan huutava vääryys, että vatsaan ei mahdu kuin rajallinen määrä tavaraa.

Herkullinen pikku välipala.

Mämmiä en ole syönyt, kun mämmi ei kuulu minun pääsiäisnautintoihini, mutta ukkeli se veti mämmiäkin. On kuulemma syönyt sitä ennenkin, ja hyvin tuo näytti nytkin kelpaavan.

Pääsiäismunat sen sijaan  kelpaavat minullekin, ja niitäkin on onneksi saatu. Minä sain munista kaikkein paskimmat yllätykset, kuten aina. Olin hirveän kateellinen, kun äiti sai munastaan kaksi hienoa hyrrää.

Olen yrittänyt kovasti bongailla eläimiä, mutta vielä on sen verran talvi, että en ole onnistunut näkemään muuta kuin lintuja ja muurahaisia.

Eestä...

... ja takaa, eiku.

Google ehdotteli, että tämä olisi vihervarpunen. Ja minä kun luulin taas bonganneeni jonkin harvinaisuuden.

Löysin polulta jännittäviä papanoita, ja google paljasti, että ne saattoivat ehkä olla hirven tekosia. 

Nyt on jo vähän kesäisempää.

Olen toki tehnyt muutakin kuin vain laiskotellut. Tässä vien roskapussia.

Äidin kanssa harrastimme ns. liikuntaa, ja kävimme lontustelemassa läheisellä sillalla. Seisoimme kaikessa rauhassa sillalla katselemassa järvelle ja syljeskelemässä avoveteen.

Pian rauha kuitenkin rikkoontui, sillä rannalta lähti moottorikelkka kovaa vauhtia. Katsoimme kauhuissamme, kun moottorikelkka ajoi järven jäälle, aivan läheltä jään reunaa, avoveden vierestä. Mies putoaisi takuulla moottorikelkkoineen veteen! Äiti ei pystynyt enää edes katsomaan tämän itsemurhakandidaatin touhuja, vaan hän lähti menemään.

Vaan vähänpä tiesimme. Katsokaa itse, mitä sitten tapahtui.