Kylmä-Kalle tuli taloon

Olen ihmetellyt pieniä mustia papanoita, joita ilmestyy aina silloin toisen tyhjän makuuhuoneen seinänvieriin. Aluksi panikoin, että apua, onko meillä hiiri tai rotta. Yritin etsiä netistä, minkä eläimen papanoista mahtaisi olla kyse, mutta en oikein päässyt asiasta selvyyteen. Päätin lopulta olla huolestumatta papanoista sen ihmeemmin, koska papanoita oli vain siinä yhdessä huoneessa, vähänlaisesti ja harvoin, eikä huoneessa ollut syöty mitään (esimerkiksi verhoja tai yhdessä nurkassa ollutta matkalaukkua). Rotat järsisivät kaiken mahdollisen, minkä hampaisiinsa saisivat, ja hiiret hakeutuisivat minun järkeni mukaan keittiöön, jossa on jotain syötävääkin.

Viime viikolla papanoita oli ilmestynyt myös meidän makuuhuoneen kylpyhuoneeseen - sekä lattialle että seinälle. Aikamoinen akrobaatti tämä hiiri tai rotta, kun on käynyt tekaisemassa kikkareet pystysuoralle seinälle!

Nämä papanat auttoivat vihdoinkin oikean eläimen jäljille, sillä mustaan papanaan näytti kuuluvan toinenkin osa, valkoinen pallo: nämä olivat liskojen eli kotigekkojen jätöksiä. Gekoilla virtsa ja uloste tulevat ulos samasta reiästä, ja tumma pötkäle on ulostetta ja valkoinen pallukka kidemäistä virtsa-ainetta.

Pian löytyi kikkareiden alkulähdekin. 

Apua! Lisko meidän kylpyhuoneessa! Kuinka nyt uskallan mennä yöllä vessaan?

Ensimmäiseksi menin tietysti parkumaan ukkelille, että kylppärin seinällä on iso ja lihava lisko, tule katsomaan! Olento lymyili suihkun vedenlämmittäjän takana ja kurkki sieltä uteliaana: onko teillä jokin ongelma?

Ensiksi meinasin tehdä sen, mitä normaalistikin teen, jos havaitsen liskon sisätiloissa: haen luudan ja jahtaan sen lähimmästä ovesta tai ikkunasta ulos. Nyt en jaksanut kuitenkaan jostain syystä välittää. Kylpyhuoneen oven alla ei ole rakoa, joten lisko ei pääsisi tulemaan makuuhuoneen puolelle. Olkoon siellä!

Yöllä vessassa käydessäni piti tietysti tutkia, oliko lisko vielä siellä. Ei ollut. Se oli ilmeisesti puikahtanut avoimesta ikkunasta yön pimeyteen.

Aamulla se oli kuitenkin taas ilmestynyt kylpyhuoneeseen, samaan paikkaan vedenlämmittimen taakse. Tästä  muodostuikin hyvin pian liskon päivärutiini: aamuyöllä vedenlämmittimen taakse lämmittelemään ja lepäilemaan ja illansuussa taas baanalle!

Liskot tykkäävät lämpimästä, ja luultavasti siksi tämäkin kaveri on tämän paikan valinnut. Vedenlämmitin on aina hieman lämmin, ja jos joku käy suihkussa, se lämpenee vielä lisää. On siis hyvä olla aamulla valmiina passissa, jotta ehtii mukaan aamusuihkuun.

Ilma viileni huomattavasti muutama päivä sitten, ja tänään on tuntunut jo suorastaan kylmältä (aamulla oli vain 23 astetta). Liskokin on nyt vaihtanut paikkaa ja hakeutunut vieläkin lämpimämpään: se viettää nykyisin päivänsä vedenlämmittimeen kiinni liimaantuneena.

Minua hieman säälittää mokoma kylmähinen olento - et sinä kyllä Suomessa pärjäisi! Nimesinkin kaverin kylmä-Kalleksi.

Minusta Kalle on valtavan söpö ja fiksu - maailmassa ei varmasti ole toista yhtä fiksua liskoa! Ihan ehdotonta rakkauteni Kallea kohtaan ei vielä ole, sillä Kalle on minusta söpö vain silloin, kun se on paikallaan. Silloin kun Kalle liikkuu, se ei ole erityisen söpö, vaan edelleenkin hieman iljettävä. Tänään esimerkiksi yllätin Kallen alempaa seinältä, ja kun näin se kipittävän kankeasti vedenlämmittimen luokse turvaan, tuli sellainen reaktio, että se pitää ajaa ulos. Mutta eihän sitä voi, kun se on meidän Kalle! Kallen päiväkävelyn tuloksena lattialta löytyi taas mustavalkoinen kikkare, joten Kalle oli käynyt kai tällä kertaa lattianrajassa asioillaan. Olisi mukava, jos hän oppisi käymään pöntölläkin!

Ukkeli ei ole erityisen viehättynyt meidän uudesta kotieläimestämme, eikä hän siis jaa iloani siitä, kun aamulla huomaan Kallen roikkuvan taas vedenlämmittimessä. Ukkeli on pelotellut minua, että liskojen jätökset syövyttävät, jos sellaisen sattuu päällensä saamaan. Ukkeli arveli myös, että lisko on minun poikaystäväni edellisestä elämästäni, ja siksi se viihtyy niin hyvin meillä. Mistä sitä koskaan tietää? Mietin vain, että mitähän sekin kurja ketale on sitten edellisessä elämässään tehnyt, kun on tällä kertaa liskoksi syntynyt.

Kallen innostamana perehdyin vähän tarkemmin gekkojen mielenkiintoiseen maailmaan. Ensinnäkin olin pohtinut kovasti Kallen nukkumista, kun sillä ei näyttänyt olevan koskaan silmät kiinni. Mahtaako kaveri nukkua kylpyhuoneemme seinällä vai oleileeko se siellä muuten vain kaiket päivät? Yllätyksekseni sain tietää, että kotigekoilla ei ole silmäluomia ollenkaan, vaan gekko sulkee silmänsä supistamalla pupillin mahdollisimman pieneksi. Siis ilmeisesti mitä pienempi pupilli, sitä todennäköisemmin gekko nukkuu.

Hereillä ollaan!

Ruokavaliokin minua ihmetytti - löytääkö gekko kodistamme jotakin syötävää, vai käykö se yöllä ulkona syömässä ja tulee sitten päiväksi kylpyhuoneeseemme nukkumaan ja kakkimaan? Muurahaisia ei ole näkynyt meillä enää moneen kuukauteen, ja mietin, mahtaisiko gekoilla ja muurahaisilla olla jokin yhteys?

Ilmeisesti gekot eivät kuitenkaan syö muurahaisia, vaan ne saalistavat lähinnä hämähäkkejä, heinäsirkkoja, torakoita, itikoita ja yöperhosia. Sisätiloissa ne tykkäävät päivystää valaisimien ja avoimien ikkunoiden lähellä, joista todennäköisimmin saa napattua makupalan. Muurahaiset ovat kadonneet meiltä siis jostakin muusta syystä - ja Kalle (ja hänen mahdolliset kaverinsa) pitää loputkin ötökät aisoissa. Monet pitävät gekkoja hyvinä eläiminä juuri tästä syystä, että ne pitävät kodin epätoivotuista öttiäisistä puhtaana. Gekoilla on myös ilmeisesti hassu tapa nuolla naamansa ruokailun jälkeen puhtaaksi, aivan kuten kissa tekee. Sen haluaisin kyllä ehdottomasti nähdä!

Gekkoihin liittyy myös monenlaisia uskomuksia. Ennen inhosin gekkoja, mutta suhtautumiseni muuttui sen jälkeen, kun joku sanoi, että liskot viihtyvät onnellisessa talossa. Totta kai minä haluan, että meillä on onnellinen koti! Tervetuloa vain kaikki liskot! Jos gekkoja on kotona samanaikaisesti kaksi, talo on kaksi kertaa onnellisempi. (Jee! Tänä aamuna näkyi taas siellä kakkamakuuhuoneessa yksi gekko, ja kerran näin kahden pikkugekon juoksevan lattian poikki. Eli onhan näitä. Ilmankos tässä onni kukoistaakin.)

Jos gekko putoaa vasemmalle olkapäälle, se tuottaa huonoa onnea, mutta jos gekko putoaa oikealle olkapäälle, se tuottaa hyvää onnea. Toisaalta taas, jos saa päällensä gekon jätöksiä, se tietää sairautta, jonka saa kuitenkin karkotettua sillä, että pirskottelee päälleen Ganges-joen pyhää vettä. Jossakin päin uskotaan, että jos gekko putoaa naamalle, ihmisestä tulee albiino. Jos taas gekko putoaa keittoastiaan, astia täytyy rikkoa ja heittää pois, koska astia ei ole enää puhdas. Gekkoa ei kuitenkaan saisi koskaan tappaa. Erityisesti kotirouville on tiedossa kovat ajat, jos menee listimään gekon: surmatyön seurauksena kotirouvan keitokset muuttuvat nimittäin mauttomiksi. Tuskin kukaan haluaa elää tämmöinen pelko persiissä.

Vai mitä?