Kävimme katsomassa eilen yhtä uutta Hyderabadiin nousevaa ylellistä kerrostaloaluetta, Lodha Bellezzaa. Katsellessani siellä asuntojen pohjapiirustuksia tajusin, kuinka selvästi kulttuurierot näkyvät arkkitehtuurissakin, ja teki mieli kirjoitella tästäkin aiheesta. Olen muuten aina rakastanut katsella talojen pohjapiirustuksia, ja joskus olen itsekin huvitellut piirtelemällä unelma-asuntojani. Ehkä minusta olisi pitänyt tulla arkkitehti. 
Selvyyden vuoksi sanottakoon vielä, että emme todellakaan ole ostamassa mitään luksuskerrostaloasuntoa (esteenä on semmoinen pikkuinen tekijä kuin raha), mutta ainahan sitä voi käydä katselemassa ja unelmoimassa.
Lodha Bellezzan kerrostaloalueella tulee alueen valmistuttua (reilun vuoden päästä) olemaan kaikkiaan yhdeksän kerrostaloa, joista neljä on 32-kerroksista ja loput 39-kerroksisia. Suurin osa asunnoista on neljän makuuhuoneen asuntoja, mutta yhteen taloon tulee vain 3 makuuhuoneen asuntoja.
Alue on tyypillinen vartioitu asutusalue: aluetta ympäröivät korkeat muurit, ja vierailijoiden pitää kirjata portin vartijakopilla omat henkilötietonsa, ketä on menossa tapaamaan, tapaamisen syy sekä tulo- että lähtöaika. Alueelta löytyy niin paljon palveluja, että alueen ulkopuolelle ei välttämättä tarvitse lähteä ollenkaan. Siellä on muun muassa olympiakokoinen uima-allas, temppeli, juoksurata, jooga- ja meditointipaviljonki, krikettikenttä, kylpylä, kuntosali, sisäpeliareena, kerhorakennus kokoustiloineen, elokuvateatteri, kirjasto, ruokakauppa, kahvila ja lääkärin päivystyspalvelut. Nyt asuntojen esittely- ja myyntivaiheessa alueelle mentiin kerhohuonerakennuksen kautta, sillä kerhohuonekompleksista oli tehty asuntojen esittelytila, jossa oli pöytäryhmiä myyntikeskusteluja varten, pienoismallit taloista ja asunnoista sekä toimistohuoneita.
Asunnot ovat Intiassa huomattavan suuria, ainakin suomalaisittain ajatellen. Lodha Bellezzassa kolmen makuuhuoneen asunnot ovat kooltaan noin 320 neliötä ja neljän makuuhuoneen asunnot 442 neliötä. Kahden makuuhuoneen (tai sitä pienempiä) asuntoja rakennetaan täällä hyvin vähän, koska niin pienille asunnoille ei ole juurikaan kysyntää. Nuoret muuttavat pois vanhempiensa luota usein vasta naimisiin mentyään, joten sinkkuasunnoille ei ole tarvetta. Opiskelijat ja naimattomat työssäkäyvät ihmiset asuvat usein asuntoloissa (hostels), ja naisille ja miehille on (turvallisuus- ja mukavuussyistä) yleensä aina erikseen omat asuntolansa. Naimattomat voivat asua myös soluasunnoissa, joissa he jakavat keittiön ja muut yhteiset tilat mutta jossa jokaisella on oma makuuhuone. Kerrostaloasunnot tehdään perheitä varten, ja oletus on, että perheeseen kuuluu vähintään kaksi sukupolvea, usein myös kolme, joskus jopa neljäkin. Sukupolviajattelu näkyi selvästi Lodha Bellezzan asunnoissakin.
(Kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla, mutta jos ne eivät suurene, voisiko joku ystävällisesti vinkata.)
Makuuhuoneet on nimetty ja suunniteltu sen mukaan, kenelle ne on tarkoitettu: master bedroom (1) vanhemmille, kids' bedroom (2) lapsille, grand parents' bedroom (3) isovanhemmille ja vierashuone (4) vaikkapa leskeksi jääneelle isomummolle.
Toinen asia, joka näissä asunnoissa - ja intialaisissa asunnoissa yleensä - pistää silmään, on se, että perheiden oletetaan automaattisesti käyttävän kotiapulaista. Täällä tuskin kukaan olisi niin hullu, että yrittäisi ihan yksinään ja omin avuin pitää siistinä yli neljänsadan neliömetrin asunnon ja laittaisi vielä siinä sivussa kaikki ruoat perheelle, huolehtisi lasten koulunkäynnistä, miehen hyvinvoinnista, pyykkihuollosta, ostoksista, isovanhemmista ja muista sukulaisista. Johonkin väliin pitäisi vielä mahduttaa naapurien kanssa seurustelu ja television katselukin.
Tämän takia asunnoissa on usein erillinen huone palvelusväelle.
Kotiapulaisella on oma pieni wc:llinen huoneensa, johon on oma sisäänkäynti suoraan käytävästä. Palveluskunnalla on myös oma hissi, jotta palvelijoiden ja esimerkiksi tavarantoimittajien ei tarvitse käyttää samaa hissiä kuin talon asukkaiden tai näiden vieraiden. Hissejä onkin jokaista asuntoa varten kolme: yksi palveluskunnalle, yksi vierailijoille ja yksi itse asukkaille. Asukkaiden yksityinen hissi on asunnon sisäpuolella, ja sinne pääsee vain avainkortin avulla.
Seuraava hämmästyttävä asia on kylpyhuoneiden ja vessojen suuri määrä: tässä neljän makuuhuoneen asunnossa on kokonaiset seitsemän kylpyhuonetta tai vessaa! Jokaisessa makuuhuoneessa on oma kylpyhuoneensa, ruokailutilan vieressä on "puuterointihuone", ja toimistohuoneen yhteydessä ja palvelusväen tiloissa kummassakin yksi vessa. Onhan se mukavaa, kun vessoja on joka kulmalla, ettei kaikkien tarvitse jonottaa siihen yhteen otsasuonet pullistellen, mutta siivousvaiheessa näin monta vessaa ei hirveästi naurata.
Kuten jo sanoinkin, täällä siivoushommat hoitaa yleensä kotiapulainen, mutta sitten on näitä omituisia tapauksia, kuten minä, jotka haluavat siivota itse. Meillä vierailevat hämmästelevät aina kovasti, kun he kuulevat, että emme käytä kotiapulaista. Täällä kun pitää siivota vähintään joka toinen päivä (siis niin, että pesee ainakin lattiat), ja meilläkin kun on aika paljon tätä lääniä siivottavaksi (noin 230 neliötä) - aivan naurettavan paljon kahdelle ihmiselle. Mutta kuten sanoin, pienempiä hyviä asuntoja on täältä vaikea löytää. Alakerran asunnossa asuva nainen ei hänkään käytä kotiapulaista, ja syy tähän on vähintäänkin mielenkiintoinen: hän ei halua puhua kotiapulaisten kanssa! Syy muuttuu kuitenkin aika ymmärrettäväksi, kun ottaa huomioon, että nainen on muuttanut tänne Tamilnadusta, eikä hän osaa telugua.
Pohjapiirustusten katselun ja esittelypuheiden jälkeen pääsimme katsomaan yhtä 30:nnessa kerroksessa olevaa huonetta, joka oli sisustettu myyntiesittelyjä varten. En saanut valokuvata asunnossa, joten tyytyminen on Lodha Bellezzan nettisivuilta lainattuihin kuviin.
Ukkeli oli ennen asuntonäyttöön menoa antanut minulle ukaasin, että "et sitten rupea päivittelemään siellä suureen ääneen, että voi kamala, miten kallista". Vaikka olemme anopin kanssa monessa asiassa ihan erilaisia, meillä on ainakin yksi yhteinen piirre: jos jokin on omasta mielestä kallista, se pitää tuoda julki, ja mahdollisimman kovaäänisesti tietysti. Ukkelista tämmöinen käytös on moukkamaista (niin kuin varmaan onkin, mutta mitä sitten), ja siksi hän nytkin muistutti minua asiasta. Yritin käyttäytyä samalla muutenkin mahdollisimman sivistyneesti, ja siksi päätin kysyä luvan kuvaamisellekin - enkä tietenkään saanut sitä. Tuskin esittelijäukko olisi kuvaamista kieltänytkään, jos olisin alkanut vain räpsiä kuvia.
Asunto oli kiva, ja pohjaratkaisukin oli minusta aika onnistunut, paitsi hissi- ja käytävätilojen osalta, joissa oli aika paljon hukkaneliöitä. Sisäänkäynnin lähellä oli seinäpaneeli, josta säädeltiin kaikkia asunnon elektronisia laitteita, kuten ilmastointia, valaistuksen liiketunnistimia, moottoroituja verhoja, ovipuhelinta ja niin edelleen. Asuntoa vaivasi kuitenkin sama ongelma kuin niin monta muutakin intialaista taloa: viimeistelyn puute. Kaikki näytti esittelykirjasessa oikein hyvältä, mutta todellisuus ei ihan vastannutkaan sitä mielikuvaa, jonka asunnosta oli kirjasta katselemalla ja myyntipuheita kuuntelemalla saanut. Minua ärsyttää Intiassa muutenkin se, että täällä myydään ihmisille mielikuvia ennemminkin kuin totuutta: kuvat ovat upeita ja myyntipuheet kauniita, mutta myytävä tuote näyttää vaivoin valmiiksi hutaistulta. (Tästä löytyisi aika monta esimerkkiä jo meidän nykyisestä asunnostakin. Pitää ehkä joskus ottaa kamera käteen ja lähteä kuvauskierrokselle.) Hinta osataan asiakkaalta kuitenkin ottaa.
Mitä tämmöinen neljän makuuhuoneen kämppä sitten maksaisi? Asuntojen hinnat nousevat sitä mukaa, mitä ylemmäs mennään: ensimmäisen kerroksen asunto maksaisi 440 000 euroa, ylimmän kerroksen asunto 528 000 euroa ja loput jotakin näiden väliltä. Hinnat sisältävät huolto- ja ylläpitokustannukset kahden vuoden ajalta, jonka jälkeen kuukausittaiset huoltomaksut ovat noin 305 euroa. Myyntihinta sisältää kaiken muun paitsi puusisustuksen (vaatekaapit, hyllystöt ja sen sellaiset) sekä keittiökoneiston.
Minulle, joka rakastan katsella kaupunkeja yläilmoista ja varsinkin pimeän aikaan, tämmöinen korkealla oleva asunto olisi aika kiva - jos siellä alhaalla olisi jotain katseltavaa. Näistä taloista näkymät eivät nimittäin olleet kovin kummoiset, sillä alhaalla näkyi lähinnä vain hökkeliasutuksia ja tyhjä Rishikondan kenttä. Tuskin haluaisin muutenkaan asua täällä, vaikka olisi varaakin. Muurit ja tiukka vartiointi laukaisevat minussa jonkinlaisen ahdistuksen, jota en osaa oikein tarkasti määritellä. Kun intialaiselle muurit ovat sitä varten, että ne pitävät ulkopuoliset loitolla, minä koen ne kai jotenkin päinvastoin: olen muurien sisällä vankilassa. Vapauden tunne on minulle elinehto, oli vapaus sitten todellista tai kuviteltua.
Selvyyden vuoksi sanottakoon vielä, että emme todellakaan ole ostamassa mitään luksuskerrostaloasuntoa (esteenä on semmoinen pikkuinen tekijä kuin raha), mutta ainahan sitä voi käydä katselemassa ja unelmoimassa.
Lodha Bellezzan kerrostaloalueella tulee alueen valmistuttua (reilun vuoden päästä) olemaan kaikkiaan yhdeksän kerrostaloa, joista neljä on 32-kerroksista ja loput 39-kerroksisia. Suurin osa asunnoista on neljän makuuhuoneen asuntoja, mutta yhteen taloon tulee vain 3 makuuhuoneen asuntoja.
Alue on tyypillinen vartioitu asutusalue: aluetta ympäröivät korkeat muurit, ja vierailijoiden pitää kirjata portin vartijakopilla omat henkilötietonsa, ketä on menossa tapaamaan, tapaamisen syy sekä tulo- että lähtöaika. Alueelta löytyy niin paljon palveluja, että alueen ulkopuolelle ei välttämättä tarvitse lähteä ollenkaan. Siellä on muun muassa olympiakokoinen uima-allas, temppeli, juoksurata, jooga- ja meditointipaviljonki, krikettikenttä, kylpylä, kuntosali, sisäpeliareena, kerhorakennus kokoustiloineen, elokuvateatteri, kirjasto, ruokakauppa, kahvila ja lääkärin päivystyspalvelut. Nyt asuntojen esittely- ja myyntivaiheessa alueelle mentiin kerhohuonerakennuksen kautta, sillä kerhohuonekompleksista oli tehty asuntojen esittelytila, jossa oli pöytäryhmiä myyntikeskusteluja varten, pienoismallit taloista ja asunnoista sekä toimistohuoneita.
 |
| Sisäänkäynti kerhohuonerakennukseen. Tornitalot näkyvät taustalla. |
 |
| Osa esittelyaulaa. Asiakkaat näyttivät olevan enimmäkseen ihan tavallisen oloisia perheitä. |
 |
| Pienoismalli kolmen makuuhuoneen asunnosta. |
Asunnot ovat Intiassa huomattavan suuria, ainakin suomalaisittain ajatellen. Lodha Bellezzassa kolmen makuuhuoneen asunnot ovat kooltaan noin 320 neliötä ja neljän makuuhuoneen asunnot 442 neliötä. Kahden makuuhuoneen (tai sitä pienempiä) asuntoja rakennetaan täällä hyvin vähän, koska niin pienille asunnoille ei ole juurikaan kysyntää. Nuoret muuttavat pois vanhempiensa luota usein vasta naimisiin mentyään, joten sinkkuasunnoille ei ole tarvetta. Opiskelijat ja naimattomat työssäkäyvät ihmiset asuvat usein asuntoloissa (hostels), ja naisille ja miehille on (turvallisuus- ja mukavuussyistä) yleensä aina erikseen omat asuntolansa. Naimattomat voivat asua myös soluasunnoissa, joissa he jakavat keittiön ja muut yhteiset tilat mutta jossa jokaisella on oma makuuhuone. Kerrostaloasunnot tehdään perheitä varten, ja oletus on, että perheeseen kuuluu vähintään kaksi sukupolvea, usein myös kolme, joskus jopa neljäkin. Sukupolviajattelu näkyi selvästi Lodha Bellezzan asunnoissakin.
(Kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla, mutta jos ne eivät suurene, voisiko joku ystävällisesti vinkata.)
 |
| Neljän makuuhuoneen ja keittiön asunto. |
Makuuhuoneet on nimetty ja suunniteltu sen mukaan, kenelle ne on tarkoitettu: master bedroom (1) vanhemmille, kids' bedroom (2) lapsille, grand parents' bedroom (3) isovanhemmille ja vierashuone (4) vaikkapa leskeksi jääneelle isomummolle.
 |
| Vanhempien makuuhuoneeseen tullaan pienen eteistilan kautta, ja makuuhuoneessa on nukkumatilojen lisäksi myös pieni oleskelualue, oma avovaatehuone niin isälle kuin äidillekin, parveke sekä tietysti myös kylpyhuone. |
Toinen asia, joka näissä asunnoissa - ja intialaisissa asunnoissa yleensä - pistää silmään, on se, että perheiden oletetaan automaattisesti käyttävän kotiapulaista. Täällä tuskin kukaan olisi niin hullu, että yrittäisi ihan yksinään ja omin avuin pitää siistinä yli neljänsadan neliömetrin asunnon ja laittaisi vielä siinä sivussa kaikki ruoat perheelle, huolehtisi lasten koulunkäynnistä, miehen hyvinvoinnista, pyykkihuollosta, ostoksista, isovanhemmista ja muista sukulaisista. Johonkin väliin pitäisi vielä mahduttaa naapurien kanssa seurustelu ja television katselukin.
Tämän takia asunnoissa on usein erillinen huone palvelusväelle.
Seuraava hämmästyttävä asia on kylpyhuoneiden ja vessojen suuri määrä: tässä neljän makuuhuoneen asunnossa on kokonaiset seitsemän kylpyhuonetta tai vessaa! Jokaisessa makuuhuoneessa on oma kylpyhuoneensa, ruokailutilan vieressä on "puuterointihuone", ja toimistohuoneen yhteydessä ja palvelusväen tiloissa kummassakin yksi vessa. Onhan se mukavaa, kun vessoja on joka kulmalla, ettei kaikkien tarvitse jonottaa siihen yhteen otsasuonet pullistellen, mutta siivousvaiheessa näin monta vessaa ei hirveästi naurata.
Kuten jo sanoinkin, täällä siivoushommat hoitaa yleensä kotiapulainen, mutta sitten on näitä omituisia tapauksia, kuten minä, jotka haluavat siivota itse. Meillä vierailevat hämmästelevät aina kovasti, kun he kuulevat, että emme käytä kotiapulaista. Täällä kun pitää siivota vähintään joka toinen päivä (siis niin, että pesee ainakin lattiat), ja meilläkin kun on aika paljon tätä lääniä siivottavaksi (noin 230 neliötä) - aivan naurettavan paljon kahdelle ihmiselle. Mutta kuten sanoin, pienempiä hyviä asuntoja on täältä vaikea löytää. Alakerran asunnossa asuva nainen ei hänkään käytä kotiapulaista, ja syy tähän on vähintäänkin mielenkiintoinen: hän ei halua puhua kotiapulaisten kanssa! Syy muuttuu kuitenkin aika ymmärrettäväksi, kun ottaa huomioon, että nainen on muuttanut tänne Tamilnadusta, eikä hän osaa telugua.
Pohjapiirustusten katselun ja esittelypuheiden jälkeen pääsimme katsomaan yhtä 30:nnessa kerroksessa olevaa huonetta, joka oli sisustettu myyntiesittelyjä varten. En saanut valokuvata asunnossa, joten tyytyminen on Lodha Bellezzan nettisivuilta lainattuihin kuviin.
 |
| Olohuone. |
 |
| Keittiö. |
Ukkeli oli ennen asuntonäyttöön menoa antanut minulle ukaasin, että "et sitten rupea päivittelemään siellä suureen ääneen, että voi kamala, miten kallista". Vaikka olemme anopin kanssa monessa asiassa ihan erilaisia, meillä on ainakin yksi yhteinen piirre: jos jokin on omasta mielestä kallista, se pitää tuoda julki, ja mahdollisimman kovaäänisesti tietysti.
Ukkelista tämmöinen käytös on moukkamaista (niin kuin varmaan onkin, mutta mitä sitten), ja siksi hän nytkin muistutti minua asiasta. Yritin käyttäytyä samalla muutenkin mahdollisimman sivistyneesti, ja siksi päätin kysyä luvan kuvaamisellekin - enkä tietenkään saanut sitä. Tuskin esittelijäukko olisi kuvaamista kieltänytkään, jos olisin alkanut vain räpsiä kuvia.Asunto oli kiva, ja pohjaratkaisukin oli minusta aika onnistunut, paitsi hissi- ja käytävätilojen osalta, joissa oli aika paljon hukkaneliöitä. Sisäänkäynnin lähellä oli seinäpaneeli, josta säädeltiin kaikkia asunnon elektronisia laitteita, kuten ilmastointia, valaistuksen liiketunnistimia, moottoroituja verhoja, ovipuhelinta ja niin edelleen. Asuntoa vaivasi kuitenkin sama ongelma kuin niin monta muutakin intialaista taloa: viimeistelyn puute. Kaikki näytti esittelykirjasessa oikein hyvältä, mutta todellisuus ei ihan vastannutkaan sitä mielikuvaa, jonka asunnosta oli kirjasta katselemalla ja myyntipuheita kuuntelemalla saanut. Minua ärsyttää Intiassa muutenkin se, että täällä myydään ihmisille mielikuvia ennemminkin kuin totuutta: kuvat ovat upeita ja myyntipuheet kauniita, mutta myytävä tuote näyttää vaivoin valmiiksi hutaistulta. (Tästä löytyisi aika monta esimerkkiä jo meidän nykyisestä asunnostakin. Pitää ehkä joskus ottaa kamera käteen ja lähteä kuvauskierrokselle.) Hinta osataan asiakkaalta kuitenkin ottaa.
Mitä tämmöinen neljän makuuhuoneen kämppä sitten maksaisi? Asuntojen hinnat nousevat sitä mukaa, mitä ylemmäs mennään: ensimmäisen kerroksen asunto maksaisi 440 000 euroa, ylimmän kerroksen asunto 528 000 euroa ja loput jotakin näiden väliltä. Hinnat sisältävät huolto- ja ylläpitokustannukset kahden vuoden ajalta, jonka jälkeen kuukausittaiset huoltomaksut ovat noin 305 euroa. Myyntihinta sisältää kaiken muun paitsi puusisustuksen (vaatekaapit, hyllystöt ja sen sellaiset) sekä keittiökoneiston.
Minulle, joka rakastan katsella kaupunkeja yläilmoista ja varsinkin pimeän aikaan, tämmöinen korkealla oleva asunto olisi aika kiva - jos siellä alhaalla olisi jotain katseltavaa. Näistä taloista näkymät eivät nimittäin olleet kovin kummoiset, sillä alhaalla näkyi lähinnä vain hökkeliasutuksia ja tyhjä Rishikondan kenttä. Tuskin haluaisin muutenkaan asua täällä, vaikka olisi varaakin. Muurit ja tiukka vartiointi laukaisevat minussa jonkinlaisen ahdistuksen, jota en osaa oikein tarkasti määritellä. Kun intialaiselle muurit ovat sitä varten, että ne pitävät ulkopuoliset loitolla, minä koen ne kai jotenkin päinvastoin: olen muurien sisällä vankilassa. Vapauden tunne on minulle elinehto, oli vapaus sitten todellista tai kuviteltua.
En minäkään tuollaisessa getossa haluaisi asua. Kas kun ei antaneet sun kuvata, olisi voinut vaikka myynti lähteä hyvin liikkeelle, kun sä julkaiset ne kuvat. :-)
VastaaPoistaMeillä oli kotona kanssa palvelijan huone, sinne pääsi keittiöstä ja se oli tosiaan talon piirustuksissa merkitty sillä nimellä ja vitsinä sitä alettiin kutsua niin eikä me aina itse varmaan muistettu, miten hassu nimitys se on. Palvelijasta ei ollut tietenkään tietoakaan.
Tuon alueen pinta-alasta 85 % tulee olemaan rakentamatonta aluetta, josta suuri osa on viheralueita, eli alueesta saattaa tulla ihan viihtyisäkin. Totuus voi tietysti olla toisenlainenkin.
PoistaMä olen varmaan ihan väärä kohderyhmä noille taloille, kun en ole mikään rikas intialainen. :-)
Oi todella mielenkiintoista! Kiitos!
VastaaPoistaMinäkin olen aina ollut jotenkin hulluna pohjapiirroksiin, mikähän kumma niissä on niin puoleensavetävää?
Kiva kun on muitakin pohjapiirustuksista kiinnostuneita! :-D En yhtään ymmärrä, mikä niissä niin kovasti kiehtoo. Toisaalta minua kiehtovat myös kartat – voisin katsella karttojakin vaikka kuinka kauan. :-)
PoistaKomeita lukaaleja, kyllä noissa palvelijan tarviikin eli en voisi asua semmoisessa. Täällä on myös tuollaisia vartioituja kerrostaloalueita, itse asiassa kaikki paremmat (siistimmät) talot, mutta ei niissä sentään noin tarkkoja portilla olla. Muureista olen kyllä oppinut tykkäämään, mitä korkeammat sen parempi :)
VastaaPoistaMinä kyllä varmaan yrittäisin pärjätä tuollakin ilman palvelijaa. Siinähän se aika kuluisikin rattoisasti, aamusta iltaan siivotessa. :-D
PoistaTäällä on muurien päällä usein vielä varmistuksena lasinsirpaleita, piikkilankaa, pystyssä olevia nauloja tms., jotta kutsumattomat vieraat pysyvät varmasti muurien ulkopuolella.
Minua riivaa tällaisten uutisten äärellä yhä pahempi maailmantuska: ei ihme etteivät rikkaat Intiassa tee juuri mitään köyhien eteen kun eivät rikkaat ja köyhät enää edes kohtaa kadulla (paitsi palvelijan kohdatessa emäntänsä). En varmaan henkisesti kestäisi jos minulla olisi palvelija jonka lapsilla ei olisi samoja koulutusmahdollisuuksia kuin omillani!
VastaaPoistaNiin se vain on, että täällä kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa entisestään, ja tällaisen omalle alueelle eristäytymisen tarkoituksena on kai vain kasvattaa sitä. Jos kadulla nähdään kerjäläinen, hänelle saatetaan antaa muutama lantti, joilla ostetaan hyvä mieli itselle, jotta voi taas rauhassa elellä siellä muurien suojassa.
PoistaMinusta intialainen luonne on ihan liian kohtaloon (tai karmaan) uskova – ei uskota, että omaan elämään voi vaikuttaa paljonkaan, vaan on elettävä sen mukaan, mitä on annettu. Minusta tämä aiheuttaa apaattisuutta ja passiivisuutta, sekä köyhissä että varsinkin rikkaissa. Rikkaiden ei muka tarvitse tehdä mitään, koska ei ole heidän "vikansa", että köyhillä menee huonosti.
Jos ihmisten työllistämistä ei pidettäisi hyväntekeväisyytenä, hyvänä tekona, jolla voi kerryttää omaa hyvää karmaansa ja jos kotitöiden tekemiseen olisi tarjolla jokin muu keino kuin köyhien palkkaaminen, luulen, että aika moni haluaisi pitää kotiapulaisetkin poissa omasta pikku maailmastaan. Kotiapulaisiin kun liittyy kaikenlaisia vaarojakin, kuten että he varastavat tai juoruavat perheen asioista ulkopuolisille. :-/
Taallakin on tallaisia asuinratkaisuja tosi paljon, asunnot ovat isoja mutta Turkissa kylla kaupungeissa jo löytyy pienempiakin, naissa condoissa on jopa ihan yhden makuuhuoneen asuntoja olemassa vaikka vahanlaisesti onkin. Olen asunut tamantyylisessa ratkaisussa vuoden Malesiassa, siina on puolensa eika meilla nyt noin luksusasuntoa ollut mutta en kylla voisi kuvitella ostavani asuntoa tuollaisesta, sama ahdistuus vaivaisi minua. Taallakin nuo tuppaavat jaamaan kesken, kun tarvittava maara kamppia on myyty niin viheralueet ja muut luvatut palvelut jaavatkin vahan niin ja nain, monesti ymparistö on myös kaikkea muuta kun luvattu green valley tai royal garden nimet lupaavat. Meilla kay siivooja harvoin, tekee valilla suursiivouksen mutta kun olen nyt kotona niin tuntuisi hassulta pyytaa hanet tanne joka vko, turkkilaisista siina ei ole mitaan hassua. Mina olenkin pihi suomalainen mutta sitten joskus kun palaan töihinn niin ulkoistan taman homman taysin hanelle :)
VastaaPoistaMe asuimme aiemmin tuollaisella vartioidulla asuinalueella (paljon vaatimattomammalla kylläkin!), ja voin sanoa, että se ei todellakaan ole minun juttuni. Mulle ei ylenmääräinen vartiointi sovi jostain syystä ollenkaan – kai minussa asuu pieni anarkisti. :-)
PoistaTäällä on myös sellaisia asuntoalueita, joista on pitänyt tulla vaikka mitä, ja sitten ihmiset ovat saaneet pettyä karvaasti, kun töitä ei ole tehtykään loppuun. Naurattivat nuo hienot nimet, koska täällä harrastetaan ihan samaa: mitä hienommalta kuulostava nimi, sitä parempi. :-)
Intialaiset käyttävät ihan surutta siivoojia ja muuta palvelusväkeä, vaikka he eivät olisi töissäkään. Onhan sekin työtä, kun pitää vahtia, että siivooja tekee työnsä kunnolla. :-)
Tel Avivissa on tuollainen alue,jossa suuria pilvenpiirtäjiä ja paljon palveluita asukkaille,siellä muurien takana.Kauppakeskukseen sentään pääsee tavallinenkin väki...Mutta nuo hinnat taitavat olla ihan halpoja siinen Tel Avivin paikkaan verrattuna...Täällä tavalliset asunnot eivät ole mitenkään isoja,mutta superkalliit asunnot pilvenpiirtäjissä voivat olla todella suuria.En kyllä itse haluaisi asua sellaisessa tornissa;mieluummin tavallisessa talossa.HUoltomaksut tuollaisissa tornitaloissa voivat olla tosi korkeita.Mutta muistan kun asuin Miamissa ja tykkäsin tosi paljon siitä,kun sikäläisen tuttavan 27.kerroksen asunnosta mentiin suoraan hissillä alas kuntosaliin;D
VastaaPoistaVoin vain kuvitella, mitä siellä mahtaa tornitalojen asunnot maksaa, kun täälläkin maksavat jo tuon verran.
PoistaMinua kyllä kiinnostaisi tornitalossa asuminen jo siksikin, että tykkään katsella kaupunkia korkealta, mutta silloin asunnon pitäisi tietysti olla todellakin siellä ylhäällä eikä missään ekassa kerroksessa. :-)
Hissillä kuntosaliin... se kuulostaa jo niin helpolta, että minäkin saattaisin innostua käymään kuntosalilla. ;-D
Tuo vessojen runsaus on samaa luokkaa Yhdysvalloissa. Suomalaisena sitä ei oikein tajua, kun miettii ensin siivouksen määrää...
VastaaPoistaHelsingissä on vanhoissa taloissa kanssa noita palvelijoiden huoneita ja sisäänkäyntejä. Ovat vaan palvelijat kadonneet elintason nousun ja tasa-arvoistumisen myötä.
Mielenkiintoista tietää, että Yhdysvalloissakin on asunnoissa paljon vessoja. En oikein ihan ymmärrä, miksi Suomessa pitää olla vain se yksi, vaikka olisi isokin asunto kyseessä. On kiva, kun vessoja on useampi, vaikka siinä siivousvaiheessa se kyllä sitten kostautuu...
Poista