Automaatilla käyminen on Intiassa hirveän työlästä. Automaatit (ATM) ovat yleensä pankkien yhteydessä eivätkä siellä, missä rahaa käytetään. Tämä tarkoittaa sitä, että jos huomaa ostoskeskuksessa, että käteinen on loppu, pitää lähteä etsimään lähintä pankkia, joka saattaa olla vaikka kuinka kaukana. Vasta ihan viime aikoina ostoskeskuksiinkin on alkanut ilmestyä raha-automaatteja, jotka toimivatkin aina silloin tällöin.
Pysäköinti pankkien läheisyydessä on sekin hermoja rassaavaa. Parkkipaikkoja ei ole tai jos onkin, ne molemmat ovat täynnä. Usein auto pitää pysäköidä kauas tien viereen, jossa on tietysti pysäköintikieltomerkki ja ukaasi siitä, kuinka monen rupian sakko on tiedossa, jos siihen pysäköi. Automaateille on myös aina ja poikkeuksetta jonoa, ja on ärsyttävää seisoa jonossa miettimässä, mitenköhän se auto siellä pysäköintikieltomerkin juurella jakselee. Kaiken kukkuraksi automaateilla ei ole mitään yhteistä toimintaperiaatetta, vaan eri pankkien automaatit toimivat eri lailla. Joissakin automaateissa kortin magneettijuova pitää laittaa alaspäin, joissakin ylöspäin ja joissakin toisinpäin. Joissakin kone imaisee kortin sisään ja palauttaa sen vasta sitten, kun koko tapahtuma on ohi, ja joissakin kortti laitetaan koneeseen sisään ja vedetään takaisin ulos, ennen kuin päästään edes näppäilemään tunnuslukua.
Helpoin ratkaisu olisi tietysti maksaa kortilla aina kuin vain mahdollista, jolloin käteistä ei tarvitsisi käydä nostelemassa. Ongelmana on vain se, että Intia toimii yhä edelleen erittäin vahvasti käteisellä, ja useat paikat hyväksyvät maksuvälineeksi vain käteisen. Sanomalehtitilausmaksut, kuukausittainen maitolasku ja roskienkeräysmaksu hoidetaan nekin käteisellä, kotiovelta. Vaikka monessa kaupassa kortilla voisikin periaatteessa maksaa, korttia ei välttämättä huolita maksuvälineeksi. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme ostamassa muutaman sängyn anoppilaan, ja ukkeli tarjosi maksuvälineeksi pankkikorttia. "Meillä ei korttimaksu oikein käy, kun yhteydet ovat niin hitaat... seli seli... olisiko mahdollista maksaa käteisellä?"
Ei auttanut muu kuin lähteä automaatille hakemaan käteistä. Niin sitä sitten ajettiin lähimmälle pankkiautomaatille nostamaan 60000 rupiaa: huonekaluliikkeen mies ajoi moottoripyörällä edeltä ja me autolla perässä. Koska kyseisen automaatin suurin mahdollinen kertanosto oli 10000 rupiaa, jouduimme tekemään kuusi eri kertanostoa, jotta saimme koko summan hyppysiimme. Maksimoidaksemme tehokkuuden käytimme kahta eri korttia ja kahta eri automaattia - mies nosti toisesta automaatista ja minä toisesta. Välillä huutelimme toisillemme väliaikatietoja, että miten menee. Kun monen sentin paksuinen rahatukko oli vihdoinkin saatu ulos automaatista, rahat piti luovuttaa moottoripyörämiehelle. Luovutus tapahtui automme oven raossa, joka oli siinä vilkkaan kadun varressa mahdollisimman suojattu paikka. Ensin rahat laski mieheni, kymppitonnin kerrallaan, ja sitten ne laski vielä huonekaluliikkeen mies. Kun kaikki rahat olivat lopultakin vaihtaneet onnellisesti omistajaansa, huonekaluliikkeen mies ja me saatoimme hajaantua omille teillemme.
Käteistä suositaan usein siksi, että niistä ei jää mitään merkintää mihinkään; korttimaksut kun näkyvät pankin rekistereissä. Käteisellä pystytään välttämään näppärästi veroja, kun missään ei ole virallista näyttöä maksusta.
Automaatilla käynti on siis ollut hyvin työlästä ja vastenmielistä, kunnes tähän ihan lähelle tuli jokin aika sitten uusi automaatti. Se on ihan täydellinen! Se sijaitsee rauhallisella sivukadulla, josta ajan päivittäin joka tapauksessa monta kertaa ohi, joten minun ei tarvitse varta vasten lähteä automaatille, vaan voin pistäytyä siellä ohimennessäni.
Automaatin vieressä on kokonainen rivistö parkkiruutuja, ja ne ovat yleensä kaikki vapaina. Parkkipaikkaa ei siis todellakaan tarvitse etsiä, ja yleensä saan auton vielä ihan automaatin viereen. Jippii!
Automaatin edessä on vartijan tuoli, jolla yleensä istuu vartija. (Intiassa on automaattien luona muutenkin aina vartija. Oikeastaan Intiassa on joka paikassa aina vartija. Kuinkakohan monta vartijaa Intiassa oikein on?)
Kuvaushetkellä vartija oli kuitenkin karkuteillä, ja siksi uskalsinkin ottaa valokuvia automaatista. Muuten olisi tullut taas varmasti sanomista.
Automaatilla on hyvin harvoin ketään, joten sinne ei koskaan tarvitse jonottaa, eikä koskaan tarvitse pelätä, että joku kurkkii tunnuslukua olan yli.
Kaksi kertaa on kyllä käynyt niin hullusti, että olen pyrkinyt automaatille juuri silloin, kun panssaripaku on ollut lastaamassa automaattiin lisää rahaa. Silloin ei ole auttanut muu kuin etsiä toinen automaatti, ja sitten onkin taas ollut hirveä ressi päällä, että mille automaatille sitä oikein menisi.
Automaatteja on kaksi, mutta minä käytän aina jostain syystä tuota vasemmanpuolista. Koska käyn aina tällä samalla automaatilla, tiedän myös, miten kone toimii. Ei siis tarvitse miettiä, miten päin kortti tungetaan, meneekö kortti koneeseen sisään vai pitääkö se vain käyttää koneessa.
Tässä muutaman neliömetrin kokoisessa kopissa on kokonaiset kaksi ilmastointilaitetta! Hurraa!! Se takaa sen, että kopissa on taatusti viileää, vaikka ulkona olisi sata astetta. Minulla ei olekaan automaatilta koskaan mitään kiirettä ulos, koska haluan nauttia hetken viileydestä, ennen kuin taas pitää mennä ulos kuumuuteen. :-)
Jos ei viitsi ihan heti lähteä ulos paahteeseen, voi kirjoitella esimerkiksi aikansa kuluksi palaute- tai valituslappuja pankille ja sujautella niitä sinisiin reikiin. Vaahtosammutinkin näyttää kuuluvan varusteisiin.
Aikaansa voi kuluttaa myös lueskelemalla setelien aitoustekijöistä: mitä ihmeen pilipali-rahaa automaatti minulle oikein antoi?
Yhtä juttua olen aina ihmetellyt. Kenen on tämä kaapin päällä oleva vartijan lakki? Lakki on ollut samassa paikassa aina, alusta lähtien, eikä se koskaan liiku mihinkään. Jos olisi naamiaiset tiedossa, saattaisin vähän lainata sitä... :-)
Pysäköinti pankkien läheisyydessä on sekin hermoja rassaavaa. Parkkipaikkoja ei ole tai jos onkin, ne molemmat ovat täynnä. Usein auto pitää pysäköidä kauas tien viereen, jossa on tietysti pysäköintikieltomerkki ja ukaasi siitä, kuinka monen rupian sakko on tiedossa, jos siihen pysäköi. Automaateille on myös aina ja poikkeuksetta jonoa, ja on ärsyttävää seisoa jonossa miettimässä, mitenköhän se auto siellä pysäköintikieltomerkin juurella jakselee. Kaiken kukkuraksi automaateilla ei ole mitään yhteistä toimintaperiaatetta, vaan eri pankkien automaatit toimivat eri lailla. Joissakin automaateissa kortin magneettijuova pitää laittaa alaspäin, joissakin ylöspäin ja joissakin toisinpäin. Joissakin kone imaisee kortin sisään ja palauttaa sen vasta sitten, kun koko tapahtuma on ohi, ja joissakin kortti laitetaan koneeseen sisään ja vedetään takaisin ulos, ennen kuin päästään edes näppäilemään tunnuslukua.
Helpoin ratkaisu olisi tietysti maksaa kortilla aina kuin vain mahdollista, jolloin käteistä ei tarvitsisi käydä nostelemassa. Ongelmana on vain se, että Intia toimii yhä edelleen erittäin vahvasti käteisellä, ja useat paikat hyväksyvät maksuvälineeksi vain käteisen. Sanomalehtitilausmaksut, kuukausittainen maitolasku ja roskienkeräysmaksu hoidetaan nekin käteisellä, kotiovelta. Vaikka monessa kaupassa kortilla voisikin periaatteessa maksaa, korttia ei välttämättä huolita maksuvälineeksi. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme ostamassa muutaman sängyn anoppilaan, ja ukkeli tarjosi maksuvälineeksi pankkikorttia. "Meillä ei korttimaksu oikein käy, kun yhteydet ovat niin hitaat... seli seli... olisiko mahdollista maksaa käteisellä?"
Ei auttanut muu kuin lähteä automaatille hakemaan käteistä. Niin sitä sitten ajettiin lähimmälle pankkiautomaatille nostamaan 60000 rupiaa: huonekaluliikkeen mies ajoi moottoripyörällä edeltä ja me autolla perässä. Koska kyseisen automaatin suurin mahdollinen kertanosto oli 10000 rupiaa, jouduimme tekemään kuusi eri kertanostoa, jotta saimme koko summan hyppysiimme. Maksimoidaksemme tehokkuuden käytimme kahta eri korttia ja kahta eri automaattia - mies nosti toisesta automaatista ja minä toisesta. Välillä huutelimme toisillemme väliaikatietoja, että miten menee. Kun monen sentin paksuinen rahatukko oli vihdoinkin saatu ulos automaatista, rahat piti luovuttaa moottoripyörämiehelle. Luovutus tapahtui automme oven raossa, joka oli siinä vilkkaan kadun varressa mahdollisimman suojattu paikka. Ensin rahat laski mieheni, kymppitonnin kerrallaan, ja sitten ne laski vielä huonekaluliikkeen mies. Kun kaikki rahat olivat lopultakin vaihtaneet onnellisesti omistajaansa, huonekaluliikkeen mies ja me saatoimme hajaantua omille teillemme.
Käteistä suositaan usein siksi, että niistä ei jää mitään merkintää mihinkään; korttimaksut kun näkyvät pankin rekistereissä. Käteisellä pystytään välttämään näppärästi veroja, kun missään ei ole virallista näyttöä maksusta.
Automaatilla käynti on siis ollut hyvin työlästä ja vastenmielistä, kunnes tähän ihan lähelle tuli jokin aika sitten uusi automaatti. Se on ihan täydellinen! Se sijaitsee rauhallisella sivukadulla, josta ajan päivittäin joka tapauksessa monta kertaa ohi, joten minun ei tarvitse varta vasten lähteä automaatille, vaan voin pistäytyä siellä ohimennessäni.
Tuolla sinisten kylttien alla on miun rakas.
Automaatin vieressä on kokonainen rivistö parkkiruutuja, ja ne ovat yleensä kaikki vapaina. Parkkipaikkaa ei siis todellakaan tarvitse etsiä, ja yleensä saan auton vielä ihan automaatin viereen. Jippii!
Automaatin edessä on vartijan tuoli, jolla yleensä istuu vartija. (Intiassa on automaattien luona muutenkin aina vartija. Oikeastaan Intiassa on joka paikassa aina vartija. Kuinkakohan monta vartijaa Intiassa oikein on?)
Missä sie oot, vartija-pieni, kun ei sinua näy?
Kuvaushetkellä vartija oli kuitenkin karkuteillä, ja siksi uskalsinkin ottaa valokuvia automaatista. Muuten olisi tullut taas varmasti sanomista.
Automaatilla on hyvin harvoin ketään, joten sinne ei koskaan tarvitse jonottaa, eikä koskaan tarvitse pelätä, että joku kurkkii tunnuslukua olan yli.
Rahakoneet.
Kaksi kertaa on kyllä käynyt niin hullusti, että olen pyrkinyt automaatille juuri silloin, kun panssaripaku on ollut lastaamassa automaattiin lisää rahaa. Silloin ei ole auttanut muu kuin etsiä toinen automaatti, ja sitten onkin taas ollut hirveä ressi päällä, että mille automaatille sitä oikein menisi.
Automaatteja on kaksi, mutta minä käytän aina jostain syystä tuota vasemmanpuolista. Koska käyn aina tällä samalla automaatilla, tiedän myös, miten kone toimii. Ei siis tarvitse miettiä, miten päin kortti tungetaan, meneekö kortti koneeseen sisään vai pitääkö se vain käyttää koneessa.
Sisustuselementit.
Tässä muutaman neliömetrin kokoisessa kopissa on kokonaiset kaksi ilmastointilaitetta! Hurraa!! Se takaa sen, että kopissa on taatusti viileää, vaikka ulkona olisi sata astetta. Minulla ei olekaan automaatilta koskaan mitään kiirettä ulos, koska haluan nauttia hetken viileydestä, ennen kuin taas pitää mennä ulos kuumuuteen. :-)
Mitäs kivoja terveisiä myö tänään laitettaisiin?
Jos ei viitsi ihan heti lähteä ulos paahteeseen, voi kirjoitella esimerkiksi aikansa kuluksi palaute- tai valituslappuja pankille ja sujautella niitä sinisiin reikiin. Vaahtosammutinkin näyttää kuuluvan varusteisiin.
Monopolihan myö kaikki tunnetaan.
Aikaansa voi kuluttaa myös lueskelemalla setelien aitoustekijöistä: mitä ihmeen pilipali-rahaa automaatti minulle oikein antoi?
Unohdettu koppalakki - ja kaikki valitus- ja palautelaput, jotka eivät ole päässeet tätä pidemmälle.
Yhtä juttua olen aina ihmetellyt. Kenen on tämä kaapin päällä oleva vartijan lakki? Lakki on ollut samassa paikassa aina, alusta lähtien, eikä se koskaan liiku mihinkään. Jos olisi naamiaiset tiedossa, saattaisin vähän lainata sitä... :-)
Onpas hankalaa nuo maksuasiat teilläpäin. Ja huh,että piti huonekalun maksuun ottaa pankkiautomaatista 6 kertaa rahaa,mulla olisi mennyt hermot! Täälläpäin kaikki hoituu kortilla ja käteiset maksan vain ihan pikkuostokset.Ilman luottokorttia on melkein vaikea olla,kun melkein kaikki maksut menee sitä kautta.
VastaaPoistaSiistin näköiset nuo teidän automaatit:)
Vautsi, onpa kyllä hieno automaattikoppero. Ja on kyllä ihmeellistä että siellä on kaksi ilmastointilaitetta. käääääääääk! Tuntui niin pieneltä kopilta että olisi kait yksikin riittänyt. Hih!
VastaaPoistaMutta ihan pakko kysyä, että mihin ihmeeseen ne siellä anoppilassa tarvitsee monta sänkyä? :)
Apua, en minä osaisi siellä Intiassa kyllä asua.. ehkä jos olisi oma kuski, ja tietenkin siivooja ja tiskityttö.. hmm... ja onhan siellä kyllä se hyvä silityspalvelukin ja autonpesut ja kaikki. hmm.. Pitäisikö sittenkin muuttaa sinne? :)
Yaelian, on ihan tavallista, että täällä joutuu ottamaan rahaa automaatista moneen kertaan. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tuota on harrastettu. :-/ Ja kyllä mullakin meinaa joka kerta hermot mennä!
VastaaPoistaMinäkin maksan Suomessa lähes kaiken kortilla (joskus vain yhden postimerkin, ja kerrankin myyjäpoika varmisti, että ”onko tässä kaikki?”, heh), ja on ollut tosi vaikea tottua Intian käteiskulttuuriin. Tuntuu, että vaikka just kävi automaatilla, taas on käteinen loppu - ja taas pitää mennä automaatille.
Laura, koppero on kyllä oikea luksusvarusteltu! Ei niissä yleensä ole ainakaan noin montaa ilmastointia, enkä tiedä, miksi tämä kyseinen koppi on näin pramea. Mutta hyvä että on. :-)
Anoppilaan on tulossa kesällä paljon vieraita (ukkelin siskoa, veljeä, serkkua ja muita), ja siksi niiden pitää varustautua ostamalla sänkyjä, kun ei siellä nyt ole kuin se, missä appivanhemmat nukkuu. Osa vieraista nukkuu tietysti lattialla, joten pari varavuodetta riittää – ei siis tarvitse ostaa vaikkapa kymmentä kappaletta, hihii.
Monen ulkomaalaisen mielestä Intia on varmaan paljon helpompi paikka asua kuin oma kotimaa, just sen takia, että työvoimaa on niin helposti saatavilla, eikä ihmisten palkkaaminen maksa juuri mitään. Täällä ei varmaan tarvitsisi itse tehdä yhtään mitään, ellei haluaisi! Mutta minä olen sellainen vapaa sielu, että minua ahdistaa hirveästi, jos minun täytyy olla koko riippuvainen autonkuljettajasta, siivoojasta, kokista tai jostakusta muusta, enkä sen takia halua yhtään apulaista meille. Ja kuvittelen myös olevani niin täydellinen siivooja, ruoanlaittaja ja autonkuljettaja, että kukaan muu ei kuitenkaan osaisi tehdä näitä hommia yhtä hyvin kuin minä. ;-) No autoa joku muu ehkä saattaa osata ajaa paremmin kuin minä... :-)
No vau miten hieno automaattikoppi, tuolla voisi istua muuten vaan viilenemässä ja pitää vartijalle seuraa.
VastaaPoistaMuuten aika lailla samat käytännöt kuin täälläkin, käteinen vaan kelpaa. Olenkin ihan uuno automaattien kanssa, Suomessa käytän enimmäkseen pankkikorttia.
Sirokko, harmi vaan, kun tuolla sisällä ei ole tuolia. ;-) Mutta vartijan tuolia voisi tietty lainata silloin, kun vartija itse ei istu siinä.
VastaaPoistaMinäkin olin vähän uuno automaattien kanssa, ja aina vähän jänskätti mennä automaatille, kun ei tiennyt miten se tulee käyttäytymään... Mutta nyt on huolet pois, kun on tämä ”oma” automaatti. :-)