Intialaisia käsitöitä (osa 2) ja katoavaa kulttuuriperinnettä

Kun postasin aiemmin intialaisista käsitöistä, lupailin postaukselle jatko-osaa. No, tässä se nyt tulee, vaikka aikaa ehtikin vähän vierähtää - yli puolitoista vuotta! Kangashommelit jäävät kyllä vielä tässäkin postauksessa niin vähälle huomiolle, että kolmaskin osa intialaisista käsitöistä on ehkä vielä tulossa. Toivottavasti suhteellisen pian. :-/

Keskiviikkona rakastamassani Shilparamam-puistossa alkoi All India Craft Mela, Intian käsitöitä esittelevä myyntinäyttely, joka kestää joulukuun loppuun. Kävimme näyttelyssä torstaina, ja vaikka näyttely oli alkanut jo edeltävänä päivänä, kaikki kojut eivät olleet läheskään valmiita, vaan osaa vasta pystytettiin. Tapahtuman aikana puistossa järjestetään myös joka päivä jonkinlaista ohjelmaa, mikä oli minusta koko vierailun mielenkiintoisin osuus.

Toivoisin tuntevani käsityöt paljon paremmin, jotta osaisin kertoakin niistä jotain, mutta antaa kuvien puhua puolestaan, jälleen kerran. :-)

Portilla oli vastassa tanssivia ihmishahmoja, jotka olivat niin aidon näköisiä, että luulin niitä ensin ihan oikeiksi ihmisiksi. En aivan tajunnut, mikä näiden tarkoitus oli, mutta hahmot olivat minusta aika pelottavan näköisiä! Ehkä näiden tarkoitus oli karkottaa ihmiset pois. :-D

Näyttelyssä erityisesti kaikenlaiset puuesineet olivat hyvin edustettuina. Puusta oli tehty kaikkea ihanaa!

Kaiverrettuja puutauluja.

Yksityiskohtia taulusta.

Ruokapöytä. (Maksaa varmaan ihan hirveästi!)

Ja tuoleja.

Yksityiskohtia pöydästä.

Kaunis jakkara.

Intialaiset jumal- ja taruhahmot ovat aina hyvin vahvasti läsnä intialaisessa taiteessa ja käsitöissä.

Norsupäinen Ganesha. Yleensä Ganeshalla on vain yksi pää, mutta joskus se esitetään viisipäisenä, kuten tässä.

Huilua soittava Krishna. Koska Krishna paimensi nuoruudessaan lehmiä ja koska Krishnan katsotaan olleen eräänlainen lehmien suojelija, Krishna kuvataan usein lehmän kanssa. Jonkun teorian mukaan lehmän pyhyyskin juontaa juurensa Krishnan ajoilta.

Hindulaisuuden lisäksi taiteeseen ja käsitöihin otetaan aiheita muistakin uskonnoista. Näin mm. puisia seinätauluja, joihin oli otettu aiheita kristinuskosta, mm. viimeisestä ehtoollisesta.

Tässä kuitenkin Buddha.

Puinen ruukku. Taustalla puusta kaiverrettu kaunis pukeutumissermi.

Tanjore-maalaukset olivat uskomattoman hienoja, eikä alla oleva kuva tee ollenkaan oikeutta tauluille.

Sisällä istuvat naiset olivat ilmeisesti ostoaikeissa, koska he istuivat siellä teekupit kädessään...

Tanjore-maalaustaide tulee nimensä mukaisesti Tanjoren kaupungista Tamil Nadusta. Tanjore-taiteen tunnistaa erityisesti kirkkaista väreistä sekä runsaista koristeluista, joissa on käytetty mm. kultaa, helmiä tai puolijalokiviä.

Värit hehkuvat ja kulta kimaltaa tanjore-maalauksissa. Tämänkin maalauksen aiheena on Ganesha.

Esitteillä oli myös mattoja.

Nämä roikkuvat kalakoristeet oli kuulemma valmistettu nahasta. En tiedä, miten nahka oli käsitelty, koska se ei tuntunut ollenkaan nahalta, vaan hyvin ohuelta puulta, vähän niin kuin puulastulta.

Kaunis seinävaate. Kudottu? Maisema on minusta kuin suomalaisesta kesäpäivästä järven rannalla. Ja iskä on lähdössä kalaan... :-)

Marmorisia mortteleita. Nyt olisi varaa, mistä valita!

Messinkiesineitä.

Nämä narusta tehdyt korit olivat minusta niin kiinnostavia, että melkein ostin tuon oikealla yläkulmassa näkyvän vihreän korin. Korit oli tehty jännästi narua päällekkäisiksi kerroksiksi kierittämällä, ja narukerroksen päällä oli jonkinlainen "suojakalvo". (Tai sitten naru oli uitettu jossain mömmössä, jotta narukerrokset oli saatu kiinnittymään toisiinsa. Teorioita kaikki nää...) Koreja oli erikokokoisia ja -mallisia; oli kynätelineeksi sopivaa pientä kokoa, laakeaa sipulikoriksi sopivaa mallia sekä isompaa paperikoriksi soveltuvaa koria. Lampunvarjostimiakin löytyi!

Kukkaruukkuinakin näitä olisi kuulemma voinut käyttää, mutta hieman epäilytti, kestäisikö kori todellakin vettä. Suojaruukuksi nämä kyllä varmasti ainakin sopisivat, jos eivät ihan kukkaruukuksi! Myyjä lupasi, että korit kestäisivät käytössä vähintään kolme vuotta. Niin paljon korit jäivät mieltäni kaivelemaan, että täytyy varmaankin hakea yksi tai pari tällaista omaksi. Harmittaa, kun tulin juuri muutama viikko sitten ostaneeksi makuuhuoneeseen tylsän metalliroskiksen - tällainen olisi ollut paljon kivempi!

Keramiikkaosastoa en nyt meinaa sen enempää esitellä, kun sitä tuli esiteltyä aiemmassa käsityöpostauksessa aika lailla. Muutama kuva kuitenkin.

Nämä terrakotta-saviesineet olivat minusta tosi hienoja!

Keramiikka-astioita.

Käsitöiden ja taiteen lisäksi puistosta löytyi muutakin kiinnostavaa.

Äiti Teresa, joka oli aivan todellisen näköinen!

Naisia teettämässä mehendejä eli hennamaalauksia (joita joskus hennatatuoinneiksikin sanotaan).

Puistossa järjestetään kaksiviikkoisen tapahtuman aikana kaikenlaista ohjelmaa, josta sain eilen jo aika hyvin esimakua. Näin puistossa montakin eri ohjelmanumeroa, jotka kuuluvat Andhra Pradeshin perinteiseen kulttuuriin. Menneinä aikoina, jolloin ei ollut internetiä ja muita teknisiä viihdytyslaitteita, kulttuuriperinne eli Intiassa erityisen vahvana. Erityisesti maaseutujen kylistä tuli monia taitavia esiintyjiä.

Pagati veshalu on eräänlainen kansanteatterin muoto, jossa yksi tai useampi ihminen jäljittelee yleisön edessä jotakuta toista hahmoa. Näyttelijä samastuu hahmoon meikillä, pukeutumisella ja muilla asusteilla, joskus naamareillakin. Nämä hahmot tapasivat tulla varsinkin dussehra-juhlan aikaan kotiovelle esiintymään, minkä jälkeen heille piti tietenkin myös maksaa esityksestä jotain.

Tämä pagati veshalu -hahmo oli pukeutunut Hanumaniksi, apinakasvoiseksi jumalaksi. Kuvassa olevien lapsien vanhemmat yllyttivät lapset hahmon kanssa valokuvaan, mutta poika ei vaikuttanut oikein innostuneelta... :-) Poika pitelee muuten kädessään Hanumanin häntää.

Monet kansanperinteen muodot ovat katoamassa, ja siksi perinteiset kulttuuriesitykset ovat Shilparamamissakin tärkeässä roolissa. Esityksillä pyritään antamaan esiintymisareena näiden taidemuotojen osaajille ja lisäämään ihmisten ylpeyttä omaa kulttuuriperinnettä kohtaan. Esityksiä ei oikein pysty kuvailemaan sanoilla tai valokuvilla, joten kuvasin esityksiä videolle.

Nukketeatteri oli maaseudun kylissä ennen hyvin yleinen viihdyke, ja sain nähdä Shilparamamissa (kaupallisen) version siitä, millaista nukketeatteri on ehkä ollut. Kaupallisen siksi, että nukketeatterilavan vasemmassa reunassa istui tyttö ja tytön edessä vauva, joiden avulla yritetään ilmeisesti saada ihmisiltä enemmän sympatiaa (lue: rahaa).



Toisessa esityksessä pari miestä heilui ensin rumpujen kanssa, minkä jälkeen seurasi akrobaattinen osuus: tehtävänä on poimia maassa oleva seteli suulla ylös. Vähän epäilen, että mies on lisännyt omat masalansa perinteiseen tanssiin, koska tuskin tuollainen lantion ketkutus kuului mihinkään Intian kulttuuriperinteisiin... :-D



Viimeisessä esityksessä miehet tanssivat tulisoihdut käsissä.