Taata on saavuttanut varsin kunnioitettavan 97 vuoden iän, ja luulen, että hänen pitkän ikänsä salaisuutena on kaksi asiaa: ayurveda ja jooga. Ayurveda on ikivanha intialainen terveydenhoitojärjestelmä, ja jooga on harjoittelumuoto, jolla parannetaan kehon ja mielen itsehallintaa.Taata on ikäisekseen huomattavan hyvässä kunnossa, varsinkin, kun ottaa huomioon sen, mitä hänelle tapahtui viisi vuotta sitten. Taata oli tapansa mukaan kävelyllä, kun moottoripyörä ajoi hänen päälleen. Taata kaatui katuun, eikä päässyt enää ylös. Moottoripyöräilijä pakeni paikalta, eikä kukaan muukaan paikalla olleista ihmisistä vaivautunut auttamaan taataa. Taatan lonkka murtui niin pahoin, että hänelle jouduttiin asentamaan tekonivel, 92-vuotiaana! Taata kuitenkin toipui onnettomuudesta ja leikkauksesta loistavasti ja kävelee taas kolmen, neljän kilometrin mittaisia matkoja. Hän vihaa henkilöautossa istumista, ja käyttääkin mieluummin omia jalkojaan ja bussia. Nytkin hän oli menossa yhtenä päivänä Nelloresta naapurikylään joihinkin häihin, mutta ei suostunut tarjoamaamme autokyytiin, vaan kieltäytyi siitä ehdottomasti. Saimme sentään kyyditä hänet bussipysäkille, josta hän sitten jatkoi matkaansa paikallisbussilla. :-)
Taatalla oli aikoinaan runsaasti viljelysmaita, ja sitä kautta hän kai ayurvedastakin kiinnostui. Taata alkoi opiskella ayurvedaa kirjoista, ja hänen ayurveda-kirjallisuuskokoelmansa on tällä hetkellä Nelloressa appivanhempieni luona. Minua harmitti vietävästi, kun minulla ei ollut aikaa perehtyä taatan kirjoihin paremmin. Tosin hänen kirjansa ovat kaikki teluguksi, joten tuskin olisin niistä kauheasti ymmärtänytkään. Toivottavasti ensi vierailulla kirjat ovat vielä siellä ja minullakin on enemmän aikaa tutkiskella niitä!
Taata opiskeli ayurvedaa kirjoista, keräsi luonnosta kasveja, joilla oli kirjojen mukaan lääketieteellisiä ominaisuuksia, ja teki niillä erilaisia kokeiluja. Taatasta tuli lopulta varsinainen ayurveda-asiantuntija, ja hän on kouluttanutkin monia ihmisiä, joista osa vienyt taatan oppeja edelleen ulkomaille, mm. Yhdysvaltoihin. Ei siis mikään aivan turha herra!
Vaikka taatan näkö on jo osittain mennyt, hän puuhastelee edelleenkin silloin tällöin luonnonlääkkeidensä kanssa.
Tässä taata on laittanut aurinkoon kuivumaan jotakin keräämäänsä kasvia.
Kun kyselimme taatalta hänen lääkkeistään ja ayurveda-kokemuksistaan, taata haki tavaroidensa joukosta ison riisisäkin, jossa oli hänen lääkekokoelmansa. Taata kaiveli riisisäkistä esiin pieniä sanomalehtipaketteja, joiden sisältä paljastui erilaisia hänen keräämiään ja kuivaamiaan kasveja ja kasvinosia. Osa kasveista oli jauhettu hienoiksi tai karkeammiksi jauheiksi, mutta paketeista löytyi myös kokonaisena kuivattuja kasvien osia, kuten kukintoja.
Taatan esitellessä varastoaan mieheni muisti, että olin valitellut vatsani toimivuutta (tai pikemmin toimimattomuutta). Mies arveli, että taatalta löytyisi varmasti jotain lääkettä ongelmaan. Löytyihän taatalta!Taata kaivoi riisisäkistään yhden sanomalehtikäärön, jossa oli tällaiseen ongelmaan auttavaa lääkettä: karkeaa rusehtavaa jauhetta. En päässyt tarkempaan selvyyteen, mistä jauheesta mahtoi olla kyse, mutta jos sitä ottaisin, vatsani toimisi kuulemma seuraavana päivänä kuin aseman kello.
On pakko myöntää, että suhtaudun vähän epäillen tällaisiin luonnonlääketieteellisiin juttuihin, mutta päätin kuitenkin kokeilla lääkettä. Tuskin minä siinä ainakaan mitään menettäisin! Illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin taata oli neuvonut lääkeen ottamaan, olin valmis ottamaan lääkkeen. Anoppi kaivoi jauhepussukan jostakin jemmastaan ja toimi lääkkeen annostelijana. Taatan annosteluohje oli ollut puoli teelusikallista lääkettä, mutta anoppi kaatoi minulle täyden teelusikallisen. Mieheni seurasi tilannetta sohvalta ja alkoi huudella sieltä vastalauseita: Et kyllä ota sitä koko teelusikallista! Kaada siitä puolet pois! Äiti, oletko sokea, kun laitat sitä noin paljon!
Minä taas ajattelin, että kun kerran otetaan, niin otetaan nyt sitten kunnolla, ja kumosin kiireen vilkkaa koko lusikallisen kurkustani alas. Lääke oli todella kitkerää, eikä perään hulautettu vesilasikaan auttanut poistamaan pahaa makua suusta. Anopilla oli kuitenkin keinot valmiina: hän neuvoi syömään perään vielä ison lusikallisen sokeria. Siinä sitten natustelin karkeaa intialaista sokeria, jotta pahin tuska lientyisi.
Nukuin yöni makeasti unohtaen koko lääkkeen - kunnes puoli kahdeksalta heräsin siihen, että piti syöksyä vessaan. Taata oli edellisenä päivänä kertonut, että puolikkaalla lusikallisella vatsa tyhjenisi aamulla mukavasti ja sitten olisi taas lopun päivää hyvä olo. Kokonaisella lusikallisella vatsaa saakin sitten näköjään tyhjennellä pitkin päivää. Samapa tuo - ainakin lääke toimi! Taata kyseli minulta myöhemmin päivällä, oliko lääke auttanut ja oliko oloni parempi. Kyllä auttoi! On hyvä olo!
Taata kaivelee lääkettä sanomalehtipaketista. Myöhemmin mieheni pyysi taataa perehdyttämään minua joogaan, koska hän on, jostakin kumman syystä, saanut päähänsä, että minun tulisi harjoittaa meditointia.
Taata kertoili joogasta, jossa hänen mukaansa on kyse hengityksen kontrolloinnista: kun ilma kulkee kehossa vapaasti, se vaikuttaa terveyteenkin myönteisesti. Hänen mukaansa joogassa on loppujen lopuksi kyse hyvin yksinkertaisista asioista, mutta länsimaissa jooga on viety äärimmäisyyksiin. En tiedä, onko tämä vain taatan henkilökohtainen näkemys asiasta, vai onko asia ihan oikeasti näin.
Ikäänsä nähden taata on hyvin notkea ja hän näyttikin meille, kuinka käydään lootus-asentoon. Sitten harjoittelimme hengitystä, pranayamaa, ja hengittelimme lootus-asennossa istuen syvään ulos ja syvään sisään. Jo muutaman minuutin pranayama-hengittely aamuisin, tyhjällä vatsalla, auttaisi kuulemma parantamaan keskittymiskykyä ja vähentämään stressiä. Harjoitusta voi tehostaa toistelemalla aum- (tai om-) äännettä, mantraa, joka syventää keskittymistilaa. Aum sai sisuskalut värisemään hassusti, mutta tunsin ihan selvästi, että sen toistelu sai mielen tyhjenemään paremmin kuin pelkkä hengittely. Uloshengitettäessä mantran toistaminen oli helppoakin, ja homma kävikin hankalaksi vasta sitten, kun taata käski kokeilemaan samaa sisäänhengitettäessä. Eihän sisäänhengittäessä pysty mitään sanomaan! Tämä onkin kai tarkoitettu jo edistyneemmille oppilaille...
Harjoittelimme myös muutamia asanoita, jooga-asentoja, jotka aiheuttivat väkisinkin naurunpyrskähdyksiä - varsinkin, kun mukana jumppatunnilla oli mieheni kaksimetrinen kaveri, jolla on kokoa vähän joka suuntaan ja joka ei ehkä ole ihan maailman notkein sälli. :-D
voi hitsi miten mielenkiintoista! Olisi kyllä mukava oppia noita juttuja tuollaiselta herralta! :) Minullekin on suositeltu meditointia koska se niin auttaisi tämän ahdistuksen kanssa. Ei vain oikein tiedä että miten sitä tekisi. Pitänee lueskella uudelleen tuo mitä sinä kokeilit! :) Jos vaikka itsekin yrittäisi sitä.
VastaaPoistaVau mikä fantastinen taata! Ja olet kyllä onnellisessa asemassa,kun sulla on tuollainen asiantuntija,keneltä oppia asioita ayurvedaan tai joogaan liittyen.
VastaaPoistaLaura, minustakin tuo meditointi on vähän hankalaa ihan samasta syystä; ei tiedä miten sitä tekisi. Vaikka taata nyt vähän neuvoikin, en siltikään tiedä, että riittäisikö vaan se, että istuisi ja hengittelisi syvään ja yrittäisi tyhjentää mielensä parin minuutin ajaksi... Sitten mua pelottaa, että mitäs sitten jos meneekin johonkin "transsiin"? :-) Ei siinä kai oikeasti sellaista vaaraa ole, mutta kaikenlaista sitä tuleekin kuvitelleeksi. :-D Ehkä nämä on vain keksittyjä tekosyitä, ettei "tarvitse" meditoida. Heh. Ja meditointi varmaan auttaisi ahdistukseen, jos vaan pystyisi tyhjentämään mielensä kaikista mieltä vaivaavista asioista. Tsemppiä, jos kokeilet! Pitäisi munkin ihan tosissani rohkaistua yrittämään.
VastaaPoistaYaelian, taata on tosiaankin aikamoinen pakkaus! :-) Tietoa hänellä olisi vaikka kuinka paljon; harmi vaan kun hän asuu niin kaukana, ja kun on vähän tuota kielimuuriakin. Kaikkia harmittaa se, että kukaan ei ole kiinnostunut jatkamaan taatan elämäntyötä, vaan kaikki ayurveda-tietous taitaa kadota taatan mukana, sitten kun sen aika tulee. :-(
hihii!!! Et kyllä usko tätä nyt... minä olen myös murehtinut ihan tuota samaa transsijuttua. hih! :) Ollaankohan me vähän hassuja:).
VastaaPoistaLaura, ei voi olla totta! :-DD Mä luulin olevani melko varmasti ainoa, joka voi saada jotain tollasta päähänsä!! Mutta kiva kuulla, että en olekaan ihan ainoa hupsu. :-) Joo, kyllä me tosiaan taidetaan olla vähän hassuja...! :-)
VastaaPoistaHei, googlasin joogasta ja löysin blogisi =) Mäkin tuota transsijuttua pelkäsin joskus =D mutta meditoiminen on yksinkertaistaen vain sitä, että tyhjentää päänsä ajatuksista, keskittyy "ajattelemaan ei mitään" =D Jos meditoimisella transsiin pääsiskin niin en usko, että se onnistuu mitenkään vahingossa. Tosiaan mahtavaa, että voi tuollaiselta ihmiseltä oppia noin paljon.
VastaaPoistaAnonyymi, ehkä tuo transsipelko on sitten yleisempää kuin olin luullutkaan. :-D Tuo "ei minkään" ajatteleminen kuulostaa helpolta, mutta on itse asiassa kauhea vaikeaa. Ajatukset lähtevät aina väkisinkin harhailemaan...
VastaaPoistaTaata on tosiaan melkoinen tietopankki, ja on hirveä harmi, että hänen elämäntyötään ei ole tallennettu mihinkään. Nykyajan ihmisilä ei tunnu olevan kiinnostustakaan tällaisiin asioihin, kun kaikenlaiset maalliset asiat ovat paljon tärkeämpiä ja aina on niin kova kiire.
Ihana lukea tätä tekstiäsi.Ja toivon että saisit nuo kirjat itsellesi,ne ovat arvokkaat!!!! Siellä on juuri se tieto mitä tarvitaan ja uskon vahvasti siihen että juuri Intiasta lähtöisin oleva tieto on oikeaa, enkä tykkää siitä että se on muutettu länsimaissa äärimmäisyyksiin kuten Taatasi sanoikin. Vaali tuota tietoa sinä olet etuoikeutetussa asemassa tämän asian tiimoilta. Hienoa!! Niin ja voisit sit kyllä minuakin opettaa kun saat kaiken sen tiedon sisäistettyä!!
VastaaPoistaMukava, että löysit tänne. :-)
PoistaTaata on nyt jo kuollut, ja kaikki tieto taisi mennä hänen mukanaan. :-( Kyselin kerran anopilta, missä taatan kirjat ovat, mutta anoppi ei osannut sanoa, mitä niille oli tapahtunut. Minusta tuntui, että appivanhemmat eivät oikein osanneet arvostaa taatan tietoutta vaan pitivät taatan ayurveda-juttuja vain höpsön vanhuksen puuhasteluina. Nelloren-talokin on jo myyty, joten kirjojen löytymisestä ei ole kyllä enää mitään toivoa.
Minä kyllä uskon, että sinulla on kuitenkin enemmän tietoa ayurvedasta kuin minulla. :-)