Jos lintu lentää ikkunaasi, älä säikähdä: se on vain Jumala, joka pelaa Angry Birds -peliä.


maanantai 25. syyskuuta 2023

Tyyntä myrskyn jälkeen

Kalajoella päätin hieman pitkin hampain, että matkani päättyisi tähän, ja palaisin seuraavana päivänä kotiin. Niin kivaa kuin päämäärätön paikasta toiseen ajelu olikin, en voinut jatkaa sitä ikuisesti. En kuitenkaan aikonut todellakaan palata suorinta tietä kotiin, sillä paluumatkalle oli löytynyt kivasti nähtävää. Kun sääkin oli suosiollinen, ulkoilmajuttuja oli taas kiva tehdä.

Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli Lohtaja, tarkemmin sanottuna Vattajanniemi, joka sijaitsee suunnilleen Kokkolan ja Kalajoen puolivälissä. Vattajalla on Euroopan havumetsävyöhykkeen suurin dyyniranta, joka on samalla myös yksi Pohjoismaiden pisimmistä hiekkarannoista (15 kilometriä). 

Nolona täytyy tunnustaa, etten ollut tätä ennen kuullutkaan Vattajasta, vaikka tuommoisen ison dyynirannan luulisi olevan suosittu matkailukohde. Vattajasta lueskeltuani ymmärsin, että paikka on haluttukin pitää vähän salassa. Vattajanniemi on nimittäin valtakunnallisesti merkittävä puolustusvoimien ampuma- ja harjoituskohde, ja liikkuminen alueella on rajoitettua. Sen lisäksi myös alueen herkkää luontoa on haluttu suojella. Mitään suuren luokan turistipalveluja – tai oikeastaan minkäänlaisia palveluja – Vattajalta on turha hakeakaan. 

Vattajanniemen kärjessä sijaitsee Ohtakarin kalastuskylä, jonka maisemissa kiertää parin kilometrin mittainen luontopolku. 

Ohtakarin kalastuskylä.

Ohtakariin rakennettiin mantereelta pengertie vuonna 1972, joten paikka on nykyään varsin helposti saavutettavissa. Ohtakarissa on noin 50 vapaa-ajan asuntoa, vierasvenesatama, kalastusmuseo, leirikeskus, grillikatos ja kesäkahvila, mutta juuri muuta siellä ei sitten olekaan. Kauppa-asiat täytyy hoitaa yhdentoista kilometrin päässä Lohtajan kylässä.

Tervetuloa Karihin!

Luontopolun alkupäässä on näkötorni, joka olikin kiinnostavan näköinen rakennelma. 

Portaiden alapäässä oli varoitus, että kiipeä varoen, ja minä ihmettelin, että mitä tässä muka pitää varoa – ja samassa iskin pääni poikittaispuuhun. 

Syyllinen.

Näköalat tornista olivat hienot.

Kuvan keskellä näkyy saarelle johtava pengertie.

Luontopolku kulki välillä metsässä, välillä kanervikossa, ja opastaulut matkan varrella esittelivät alueen luontoa.

Kiinnostavin kohde polun varrella oli minusta jatulintarha, sillä en ollut koskaan aiemmin nähnyt semmoista.

Tässä jatulintarhan kuvaus opastaulusta: 

Jatulintarhaa oli vähän vaikea vangita kokonaan kuvaan, kun se oli niin iso. 

Täälläkin oli jonkinlainen pirunpelto. 

Maankohoamista Vattajanniemellä.

Meri oli niin lempeä, että eipä olisi uskonut, että edellispäivänä oli ollut semmoinen tuuli.

Luontopolku oli äkkiä kierretty, ja sen jälkeen tutkiskelin Vattajanniemeä hieman lisää. 

Ajelin Kalsonnokkaan, jossa näkyi olevan myös jonkinlainen näkötorni. 

Torni oli kuitenkin ympäröity verkkoaidalla, ja myöhemmin kävikin ilmi, että kyseessä oli ilmeisesti puolustusvoimien vartiotorni ja että olin eksynyt vahingossa puolustusvoimien alueelle. Tien alkupäässä oli toki ollut jonkinlainen kieltomerkki, mutta puomi oli ollut auki, joten... 

Vielä ennen poislähtöäni pysähdyin Vattajan uimarannalla, joka hurmasi. 

Vattajanniemeltä Lohtajaa kohti ajallessani näin tien vieressä erikoisen kyltin, ja oikein piti peruuttaa takaisin varmistaakseni, olinko tosiaan lukenut oikein. Kyllä olin. 

Mitä ihmettä. 😂

Tämä piti oikein googlettaa, ja kävi ilmi, että Virtsa & kikkare on ilmeisesti lohtajalaisen jätekuljetusfirman nimi, ja kuvassa näkyvä alue on saman liikemiehen omistama pelto. Tietolähde tosin on eräs keskustelupalsta, joten suhtautuisin tietoon varauksella.

Lounastettuani Kokkolassa seuraava pysähdyspaikkani oli Menkijärven sotaperinnealue. Alue rakennettiin 1980-luvun lopulla, ja siitä tehtiin mahdollisimman autenttinen, jotta ihmiset saisivat hyvän kuvan siitä, millaista rintamalla on ollut. 

Juoksuhaudat, jotka olivat 150 metriä pitkät, olivatkin hienoimmat näkemäni. 

Korsu.

Matka jatkui kauniissa syyssäässä.

Alavudella ihmettelin lentokoneiden varalaskupaikkaa, että mitähän varten näitäkin pitää olla.

Ilmeisesti varalaskupaikkoja käytetään lähinnä lentosotaharjoituksissa, mutta muuta virkaa en niille tiedä. Ihan pari päivää sitten näin lehdessä uutisen, että kaksi norjalaista monitoimihävittäjää oli laskeutunut maantietukikohtaharjoituksen aikana Tervon varalaskupaikalle.

Kaasujalka saa huilata hetken aikaa. 😆

Alavudella piti käydä tutustumassa paikalliseen nähtävyyteen, Tusan lasikotaan. 

Kotia on tullut nähtyä monenlaisia, mutta ei vielä yhtään lasista rakennettua! 

Kota sijaitsee hienolla paikalla Kirkkojärven rannalla.

Kodan järven puolella on tulipaikka ja istuskelualue, ja kodan sisällä on lasiseinäinen huone, josta voi ihastella järvimaisemaa. 

Aurinkoisena päivänä kodassa oli aika kuuma.

Kota rakennettiin vuonna 2018, ja se on avoinna vuoden ympäri kello 6–22. Talvella järven jäällä kulkevat hiihtoladut ja luistinrata, ja voisin kuvitella, että kota on silloin ihan mahtava paikka lämmitellä ja levätä. Harvemmin muuten kodassa näkee taulu-tv:tä, mutta täällä oli semmoinenkin.

Kierreportaita pitkin pääsee kodan ylätasanteelle.

Olipa hieno ja ainutlaatuinen paikka!

Totesin taas tällä matkalla moneen otteeseen sen, että kebabit ja pizzat näyttävät olevan Suomen kansallisruokaa. Melkein jokaisessa kyläpahasessa oli kebab- ja pizzaravintola.

Alavuden Milano.

Olin huomannut aamulla, että hyvänen aika, Helvetinjärven kansallispuisto on ihan matkani varrella! Olin aina halunnut nähdä Helvetinkolun, ja nyt siihen olisi tuhannen taalan paikka, eikä kansallispuistossa poikkeaminen pidentäisi matkaani kuin 15 kilometrillä. Seuraava osoite oli siis Helvetti.

Helvetinkoluun ja Helvetinjärven upeisiin järvinäkymiin pääsee tutustumaan näppärästi neljän kilometrin pituisella Helvetistä itään -kierroksella. Reitti tuntuu olevan äärimmäisen suosittu, ja se on myös erinomaisen hyvin merkitty maastoon. 

Ilahduin, kun lähtöpisteessä oli postilaatikko, josta sai ottaa mukaansa lainakartan.

Kartat olivat kuitenkin sen mallisia, että päätin jättää ne laatikkoon.

Helvetinkolu on suunnilleen reitin puolivälissä, mutta matka sinne tuntui pidemmältä kuin kaksi kilometriä, sillä reitin alkupuoli oli ihan helvetin tylsä. 😆

Helvetinkolulle saavuttuani heräsin.

Polku näköalatasanteelle.

Näköalatasanne.

Iso Helvetinjärvi.

Itse Helvetinkolu on pari metriä leveä ja noin 40 metriä pitkä sola, joka on syntynyt parisataa miljoonaa vuotta sitten kallioperän halkeillessa. Olin luullut, että Helvetinkolua pitkin pääsisi kävelemään ja laskeutumaan järven rantaan, mutta sola olikin aidattu, eikä solaan meneminen ollut sallittua sortumavaaran vuoksi. 

Helvetinkolu.

Hetken aikaa katselin Helvetinkolua ja mietin, kiipeäisinkö aidan yli, mutta järki voitti tällä kertaa. Joskus saattaa käydä näinkin. 😆 Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis laskeutuminen järven rantaan portaita pitkin. 

Alhaalla oli taukotupa tulipaikkoineen ja huusseineen. 

Sitten keksin, että menenpä katsomaan, miltä Helvetinkolu näyttää alhaaltapäin. Ehkä sitä voisi kiivetä ylös, vaikkei alaspäin saanut tullakaan?  

Mutta täälläkin oli vastassa aita varoituksineen.

Sortumavaara, liukastumisvaara ja putoamisvaara. Näin monta vaaraa!

Kiipesin kuitenkin aidan yli, koska piti tarkistaa, millaiselta tilanne Helvetinkolulla näytti.

Helvetinkolu alhaaltapäin.

Seisoskelin siinä solaa katsellen ja pohtien, lähtisinkö kiipeämään ylös vai en. Jostain kuitenkin ilmestyi taas se ärsyttävä järjen ääni, joka sanoi, että jospa et nyt kumminkaan tällä kertaa kiipeilisi. Palasinkin sitten samaa tietä (niitä portaita) ylös, vaikka pikkuisen jäi harmittamaan.

Myöhemmin luin, että Helvetinkolua pitkin on päässytkin aiemmin kapuamaan mutta että tänä kesänä sen ympärille rakennettiin aidat turvallisuussyistä. Solassa olevat kivenlohkareet kun ovat irtokiviä, jotka saattavat vieriä alempana rotkossa olevien päälle. Lisäksi kallioseinämästä putoilee irtokiviä, jotka saattavat olla pudotessaan vaarallisia. Oli siis ehkä ihan hyvä, että se järjen ääni kävi pitämässä puheenvuoron.

Helvetistä itään -reitin loppupuoli oli hieman alkupuolta kiinnostavampi, ja matkan varrelle osui pari suotakin.

Valitettavasti vain nämä suot eivät oikein sykähdyttäneet, sillä Kauhanevan suo oli vielä liian tuoreessa muistissa. 

Helvetinjärveltä ajelin yhden pysähdyksen taktiikalla kotiin ja saavuin Espooseen hieman ennen yhdeksää. Iltapimeässä motarilla ajellessani tunsin nöyrää kiitollisuutta siitä, että olin saanut nähdä ja kokea niin paljon ja että kaikki oli mennyt niin hyvin.

Jatkukoon syksynne aurinkoisissa merkeissä! 

😘

36 kommenttia:

  1. Oi mikä paluumatka, niin paljon kaikkea kivaa bongailit!

    Meillä Heinolassa on jatulintarha ja se on kyllä aika jännä. Niinkuin on toi lasikotakin! Saiko sieltä edes mitään luukkuja auki, voi tosiaan kesällä muuten olla melko kuuma akvaario...

    Ja hienoa, että pääsit Helvetinjärvellekin vaikka kolut jäi koluamatta. Silloin kun me oltiin siellä, kyllä siinä muutamat näkyi hyppivän aidan yli napsimaan koluselfieitä. Ei nekään kyllä kiipeämään / laskeutumaan lähteneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä harvinaisen kiva ajomatka pysähdyksineen, kun sääkin vielä suosi.

      Täytyykin googlettaa Heinolan jatulintarha! Kiitos vinkistä!

      Kun menin tuonne lasikotaan, siellä rupesi jokin ilmanvaihtolaite (tai näin ainakin oletin) hurisemaan, mutta en kyllä nähnyt, että luukkuja olisi saanut auki. En tosin katsellutkaan sillä silmällä, joten voin olla väärässäkin.

      Kolut jäivät koluamatta, mutta ehkä hyvä niin. Luulin, että siitä on jo kauemmin aikaa, kun te kävitte kolulla ja että aidat olisivat tulleet vasta sen jälkeen, mutta ehkä kirjoittelitkin Helvetinjärvestä vastikään... Muistan kun kommentoin silloin jotain, että tuonne kun pääsisi. 😅

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com25.9.2023 klo 9.57

    Mahtavia maisemia, katselin kuvat moneen kertaan. Kun omistaa auton (minä en) niin sitä pääsee niin paljo erillaisiin paikkoihin . (Tukholman ulkopuolella on useita linnoja joissa haluaisin käydä jos ois auto. ) Tukholman keskustassa kebabpaikat joita oli ennen joka kulmassa on muuttunu hamburilaispaikoiksi joita on nyt joka kulmassa 😊❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit maisemista! Mä rakastan merimaisemia, ja olisin voinut haahuilla tuolla dyyneilläkin vaikka koko päivän. 😅 Ja on ihan totta, että autolla pääsee liikkumaan paljon vapaammin kuin julkisilla. Eipä noihin kansallispuistoihinkaan mitään julkista liikennettä mene.

      Olen ollut havaitsevinani saman, että hampurilaispaikat ovat valtaamassa asemaa kebab-paikoilta. Ehkä se onkin hampurilainen, josta on tulossa uusi suomalaisten (ja ilmeisesti ruotsalaistenkin) kansallisruoka. 🤣

      Poista
  3. Vau mitä kaikkea löytyi paluumatkalla.Vattajasta en minäkään ole koskaan kuullut,mutta hienot rannat siellä.Hih,Virtsa&Kkkara,onpa erikoinen nimi jätefirmalla🤣Mutta tuo Helvetti,sepäs vasta upealta näyttää, ja mitkä hienot näköalat Mistäköhän on tuollainen nimi tullut paikalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti hieman googletella, löytyisikö nimelle jotain selitystä. Helvetinkolulle en löytänyt, mutta Helvetinjärvelle löysin täältä seuraavanlaisen selityksen:

      "Vanha tarina kertoo, että Ruokkeen isäntä otti omin luvin Sipilän merrasta hauen. Siitä sukeutui kiivas taistelu, jota käytiin niin sanoin kuin aseinkin. Kahakan jälkeen Sipilän noita tuhisi Ruokkeen äijälle: "Tästä Helvetinjärvestä ei tule haukia niin kauan kuin minun kynteni ovat pehmeät." Näin tapahtuikin, ja vasta aikojen kuluttua kävi hauki seuraavan kerran kenenkään pyydykseen."

      Mene ja tiedä tarinan todenperäisyydestä, mutta on ainakin yksi mahdollinen selitys. 😅 Ja ehkä kolu on sitten saanut nimensä tuosta järvestä?

      Poista
    2. Mielenkiintoinen tarina😁

      Poista
    3. Niin minustakin. 😁

      Poista
  4. Vattaja kuulostaa eksoottiselta, kuin Pattaya, mutta ei sinne päinkään ;) Onkohan tuo pengertie aina pinnan päällä, vai meneeköhän myrskyissä vetiseksi?
    Reissussa on mukavaa, mutta kotiin on aina mukava palata. Ei olis niin mukavaa, ellei olis välillä poistunut. Kiitos matkailumahdollisuudesta näin virtuaalisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😂 No ei tosiaan ihan Pattaya, mutta sinne päin.

      Minäkin mietin pengertietä, että mitenköhän mahtaa käydä syysmyrskyjen aikana. Tielle oli nytkin kertynyt hiekkaa edellispäivän tuulien takia, tai enhän minä tiedä, voihan tiellä olla aina hiekkaa.

      Minä en ole ihan samaa mieltä tuosta, että kotiin on aina mukava palata. 😅 Olin jo lapsena semmoinen, että olisin voinut reissata vaikka kuinka pitkään. Kerrankin kierrettiin asuntovaunulla Eurooppaa kuuden viikon ajan, ja kilometrejäkin kertyi 10 000, ja kaikki muut olivat kotiin palattuamme, että onpas kiva olla taas kotona. Minä sen sijaan totesin, että voisin lähteä saman tien uudestaan reissuun. 😅

      Poista
  5. Ompa ollut kiva seurata matkaraporttiasi, vaikka en ole joka postaukseen kommentoinutkaan. Jannia paikkoja. Ohtakari mekin tutkittiin vuosi sitten kesalla.

    VastaaPoista
  6. Voi vitsi kun olet taas käynyt mielenkiintoisissa paikoissa! Vattaja on tuttu säätiedotuksista ja pari tuttua asuu siellä ja ovat joskus fb:ssä kuvia laittaneet. Siellä olisi hienoa, pidän tuollaisista avarista paikoista, joissa voi katsoa vain horisonttiin välillä ja se on kaukana. Mutta en mitenkään ymmärrä tuota sotaperinnealuetta, että miksi sellainen on tehty? Eikö niitä ns. "oikeita paikkoja" ole jo ihan tarpeeksi?

    Mutta Jatulin tarha on hieno ja olen nähnyt niitä saaristossa. Mielenkiintoista on se, että emme tiedä että miksi ne on tehty.
    Olen muuten käynyt tuolla Helvetinkolulla joskus entisessä elämässä, siis 80-luvulla. On näköjään paikat muuttuneet paljon siitä, mutta hieno retki se silloinkin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama, että tykkään tuijotella horisonttiin! Se on jotenkin rauhoittavaa, melkein kuin meditointia.

      Minä luulin tuonne sotaperinnealueelle mennessäni, että tuo on sellainen "oikea paikka". Vasta kyltistä selvisi, että se onkin vain nähtävyydeksi rakennettu. Mietin sitä, että ehkä tuolla lännempänä ei ole niitä oikeita paikkoja samalla lailla kuin itärajalla Salpalinjalla. Ehkä tuo on tehty siitä syystä, että länsisuomalaisetkin pääsevät tutustumaan korsuun ja juoksuhautoihin. Voin olla väärässäkin, kun en tiedä, miten korsuja ja vastaavia on muualla Suomessa kuin Salpalinjan läheisyydessä.

      Jatulintarha oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta todella kiehtova ja mielenkiintoinen! Herättää paljon kysymyksiä ja arvailuja.

      Kiitos, Helena, kun olet jaksanut lukea postauksiani ja kommentoidakin. ❤️

      Poista
  7. Sähän löydät vaikka mitä hienoja paikkoja, wow.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut itsekin vähän yllättynyt, miten paljon Suomesta löytyy kaikkea mielenkiintoista. Ei tylsä matkailumaa ollenkaan. 😅

      Poista
  8. Sinä ehdit kyllä joka paikkaan. On ollut kiva lukea kesäreissustasi. Me olimme heinäkuun alussa yhden yön Ohtakarissa. Ja tietty otimme kuvan tuosta kyltistä 'virtsa ja kikkare'. Kiitos lukuhetkistä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Leena, että olet ollut mukana matkalla ja tykännyt! 🤗

      Hauskaa, että virtsat ja kikkareet päätyivät teidänkin kuviinne. 😅 Minäkin katselin jälkeenpäin yöpymismahdollisuuksia Ohtakarissa ja löysin ainakin paikallisen kalastusseuran mökkejä. Mutta yleisesti ottaen yöpymispaikat tuntuvat olevan hieman kiven alla, ainakin verrattuna moneen muuhun paikkaan.

      Kivaa viikon jatkoa!

      Poista
  9. Enpä muista, olenko aiemmin kommentoinut vaikka mielenkiinnolla olen kirjoituksiasi lukenut.
    Nyt olet käynyt minulle niin tutuissa paikoissa, että pitää kommentoida. Nauraen luin Karvian reissustasi ja kuvaus osuvaa ja sieluni silmin näin sinut siellä ihmettelemässä. En siis itse asu Karviassa, mutta usein ajan hiljaisen kylän läpi ja olen jopa käynyt siellä Salessa. Lauha kivijatoineen myös tuttu paikka.
    Ohtakari myös tuttu paikka ja samoja polkuja olen tallannut ja kalastajakylässä kyläillyt. Eilen juuri ajoin ohi Helvetin tienhaaran. Kyllä olit löytänyt minulle tuttuja mutta myös aivan vieraita paikkoja kotikulmiltani. Tuurin kyläkaupassa olen toki käynyt mutta hotellin nähnyt vain ulkopuolelta.
    Minkähän mahdat suunnata seuraavaksi, nämä matkataporttisi on tosi mielenkiintoisia. Oletko käynyt Saarenmaalla, sekin minulle tuttu paikka. Kiva olisi lukea minkälainen kuva siitä kauttasi syntyisi. T. Rita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt näköjään pysty kirjautumaan omaan blogiini vastatakseni kommenttiisi, mutta vastataan nyt sitten nimettömänä. 🙄

      Oli kyllä tosi kiva lukea ajatuksiasi! Kiitos paljon, että viitsit kirjoitella. 🤗 Paljon yhtäläisyyksiä löysitkin matkareittiini!

      Vaikka Karvia olikin minulle hyvin eksoottinen paikka (kun ei kaupastakaan saanut sitä islantilaista jogurttia 🤣), niin se oli omalla tavallaan myös kiehtova. Ehkä se kiehtovuus tuli siitä, että se muistutti minua niistä ajoista, jolloin kaikki palvelut eivät olleet jatkuvasti saatavilla (tyyliin Prisma läpi yön auki), eikä kaupoissa ollut hurjaa tavaravalikoimaa, vaan sitä ostettiin, mitä oli. Niin paljon on maailma muuttunut minunkin lapsuudestani!

      Helvetistä tuli mieleen, että minulle taisi tulla kyllä enemmän kuin se 15 kilometriä ylimääräistä ajoa, kun Google Maps ajatti taas jotain ihme tietä. Ihmettelin päätieltä kansallispuiston pikkutielle kääntyessäni, että mikäs tämä tällainen kansallispuisto on, kun ei tänne ole edes mitään opasteita. Takaisin Google Maps olisi osannut jo ajattaa ilmeisesti virallista tietä, mutta minä tyhmä ajoin vanhasta muistista samaa kautta kuin olin tullutkin. 🤣 Hetken päästä sitä isoa tietä ajettuani ohitin toisen tienhaaran Helventinjärvelle, ja kun siinä oli oikein kansallispuiston opasteetkin, katsoin että jaaha, tuossa taisikin olla virallinen tie kansallispuistoon. Mutta tulipahan katseltua taas metsäteitä!

      Saarenmaalla en ole käynyt, mutta itse asiassa harkitsin sitä kesällä, kun kävi ilmi, että äiti lähtee mukaan Viroon. Saarenmaalla ei oikein houkuttele se, että se on saari. Pelkään, että siellä ei ole tarpeeksi näkemistä/tekemistä, ja aika tulee pitkäksi. 🤭

      Saapa nähdä, mikä on seuraava suunta. En tiedä vielä itsekään. Villi veikkaus: Intia?

      Kiitos vielä kommentistasi ja oikein mukavaa syksyn jatkoa! Lämpimin terkuin, Satu!

      Poista
    2. Hyvää syksyä myös sinulle 🍁.
      Minäkin luulen, että sinun vauhdillasi Saarenmaa olisi päivässä nähty 😂.
      Niin ja piti minunkin heti etsiä kaupasta islantilaista jogurttia ja hyvää oli 😋. T. Rita

      Poista
    3. Kiitos!

      Niin minäkin vähän ajattelin, että Saarenmaa olisi minulta aika äkkiä katsottu. 🤭 Mutta en ole kokonaan hylännyt ajatusta Saarenmaasta... Kyllä sekin pitää varmaan jossain vaiheessa elämää käydä katsomassa.

      Olipas hauska, että innostuit kokeilemaan islantilaista jogurttia, ja kiva että tykkäsitkin siitä! 😅

      Poista
  10. Ihan mahtavaa päästä "koluamaan" kanssasi upeisiin paikkoihin.... tuttuihin ja tuntemattomiin. Eli matkassa pysytty, vaikka kommentit jääneet laittamatta, kun inhottaa kännykällä kommentointi... mun kapula vaan tekee sitä, että pomppaa pois yxkax sivulta ja sit on naputtelut kadonneet... ja anonyymi on omassakin blogissa, mutta siis... lähes reaaliajassa seurattu ja se mikä mahtavaa, niin aina tutulta paikaltakin olet löytänyt sellaista, mihin ei olla kiinnitetty lainkaan huomiota tai sitten läheltä jotain sellaista, joka on meiltä jäänyt kokonaan noteeraamatta...
    Tähän jätän kommentin - sillä ihan oikeasti huvittaa VAARA-Suomemme, on sortumavaaraa, liukastumisvaaraa ja putoamisvaaraa.... Kyllä on elämä muuttunut VAARAlliseksi, liikkua, melkeimpä hengittääkin... ainakin Suomessa. Männävuosina ennätimme vaarattomasti "koluta läpi Helvetin" hengissä, ilman mustelmia - vain sielussa/sydämessä ihania muistoja. Elokuussa Malawilla tunnistin kyllä jo jonninmoisen vaaranpoikasen - mutta hengissä selvittiin sieltäkin - eikä kenellekään tullut mieleen varoitella... päinvastoin kannustaa kohti "vaaroja", hih...
    Purkauduin... mutta siis... aivan ihanat reportaasit... KIITOS kun jaksat kuvata ja kirjoittaa sekä informatiivisesti, että hauskan omakohtaisesti - niin kiva lukea!! Seikkailevaa syksyn jatkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos on löytynyt vielä jotain uuttakin, vaikka uskon, että te olette kolunneet kaiken mahdollisen. 😅

      Tuosta kirjautumisongelmasta… löysin siihen ratkaisun eilen, kun vähän googlettelin. Mulla on ollut ennenkin noita kirjautumisongelmia muiden blogeihin kommentoidessa, mutta ei vielä koskaan omassa. Muiden blogeissakin olen päässyt yleensä kirjautumaan lopulta, kun olen vain sinnikkäästi yrittänyt tarpeeksi monta kertaa. Mulla auttoi se, että poistin selaimen (Firefox) asetuksista cookiesien eston. Firefox oli tehnyt jonkin päivityksen, ja siitä se oli kai mennyt jotenkin päälle. Periaatteessa haluaisin estää cookiesit, mutta jos en pysty kommentoimaan omassa blogissani kirjautuneena, niin onhan se aika syvältä.

      Suomi on tosiaankin muuttunut monella tapaa vaaralliseksi, ja ihmisten toimintaa kytätään paljon enemmän kuin ennen. En minä sitä sano, joskus kyttäily on tietysti ihan tarpeenkin, mutta tuntuu, että se mitä nykyään saa tehdä ja mitä ei, on muuttunut paljon esim. minun lapsuusajoistani. Toisaalta kai se kertoo siitäkin, että meillä on Suomessa perusasiat tosi hyvin, kun riittää aikaa ja energiaa kaikenlaiseen jonninjoutavaan.

      Kiitos kommentistasi ja kiva jos tykkäsit olla matkalla mukana. Kaikin puolin mukavaa syksyn jatkoa sinullekin! ❤️

      Poista
  11. Hieno paikka tuo Vattajanniemi, se on minulle entuudestaan tuntematon.

    Meidän pojat ovat rampanneet edes takas Helvetinkolua aikoinaan, kun teimme sinne retken. Näyttää olevan vähän paremmat aidat tulleet näköalatasanteellekin 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aidat olivat tosiaan aika hyvät, mutta vielä oli mahdollista hyppiä kallioilla aitojen ulkopuolellakin. 😅

      Ja Vattajanniemi oli kyllä hieno paikka. Haluaisin viettää siellä päivän joskus kesällä!

      Poista
  12. Tulin, kuten uhosin. ;)
    Luen todella hitaasti, kun jään tiiraamaan joka kuvaa tarkasti, mutta eipä mulla ole kiire mihinkään (paitsi ehkä keittiöön..). Nautin kuvistasi, imen infot, pidän kirjoitustyylistäsi ja olen jotenkin 'ihan täysillä' mukana. Kiitos!
    Sade muuttuikin tänään auringonpaisteeksi - mukavaa kuun viimeistä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas kiva kuulla. Siis että tulit, jaksoit tiirailla ja tykkäsit. ❤️

      Niin se on tämäkin kuukausi kohta taputeltu. Kuka voisi kellot seisauttaa... Kivaa kuun viimeistä sinullekin!

      Poista
  13. Mageita seikkailuja sulla! Mäkään en oo koskaa kuullu tosta hienosta hiekkarannasta! Kiva ku esittelit. 😊
    Mä oon vähä kans tollanen, että jos pääsy jonnekin ei oo ehdottoman hankalaa, niin sit mennään! Läpi aitojen ja esteiden. 😄 Mutta toki turvallisuus täytyy kuitenki muistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säännöt on tarkoitettu sovellettaviksi, useimmiten ainakin. 😅 Kaikkea ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, vaikka turvallisuus on tosiaan hyvä muistaa.

      Kivaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  14. Ai että, nyt alko tehdä mieli Kalajoelle. Oon viimeks käynyt joskus ala-asteen alkupuolella. Pitäis ehdottomasti käydä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinpa lähteä itsekin Kalajoelle uudestaan vaikka samoin tein. Saattaisiin tosin katsella sääennustuksia hieman tarkemmin ja valkata vähemmän tuulisen päivän. 🤣

      Olipa kiva kuulla sinusta, Marra! Oon kaipaillut kovasti blogiasi. 🤗

      Poista
  15. Upeat biitsit! Vähän myöhässä täällä annan elonmerkin, vaikka olen kyllä lukenut kaikki postauksesi jo aiemmin. Ehdin tässä välissä siirtyä himaan. Missattiin toisemme parilla viikolla. Olet nimittäin käynyt aivan liki Suomen piilopaikkaamme (enkä tarkoita noita upeita korsuja nyt)! :D

    T. Ele, jolla ongelmia kommentoinnin kanssa (samperin Blogger taas, huoh)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, että olen hilpaissut ohi ihan teidän nurkilta. 😊 Korsujuttu nauratti. 😂 Toivottavasti teillä oli oikein kiva ja kaikin puolin onnistunut Suomi-loma – ja toivottavasti paluu sikäläiseen arkeen on sujunut ongelmitta. ❤️

      Mulla auttoi kommentointiongelmissa cookiesin eston poisto... Periaatteessa haluaisin estää cookiesit, mutta nää jatkuvat kommentointiongelmat on kyllä ihan perseestä.

      Poista
  16. Olipa upeaa matkata kanssasi. Kiitos kun annoit meille lukijoille taas monta herkkupalaa "märehdittäväksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että postauksistani löytyi jotain uutta mietittävää. Kiitos matkaseurastasi! ❤️

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3