Jos lintu lentää ikkunaasi, älä säikähdä: se on vain Jumala, joka pelaa Angry Birds -peliä.


sunnuntai 17. syyskuuta 2023

Kolmijalkainen peura

Matkani toinen päivä alkoi jännittävissä tunnelmissa, sillä terassini oli vallattu! 

Paikallista nuorisoa istuskeli terassilla tekemässä ilmeisesti jotain koulutehtävää.

Olen tässä mietiskellyt sitä, miksi nykyajan nuorten pitää kulkea koko ajan huppu päässä. Tosin kuljeskelenhan minä itsekin (melkein) aina lippis päässä, joten ei ehkä pitäisi ihmetellä.😆

Taas mennään!

Päivän ohjelmassa oli kaksi patikkakierrosta, jotka suuntautuivat Lauhanvuoren kansallispuistoon. Ensimmäisenä oli vuorossa kahdeksan kilometrin mittainen Terassikierros. 

Nimi kuulosti hieman huvittavalta (Tälli-pubista terassikierrokselle...), mutta reitin nimi tulee siitä, että sillä kuljetaan jääkauden jälkeisiä rantavalleja eli terasseja. Tuo kahdeksan kilometrin reittipituus ei pitänyt ainakaan oman kelloni mukaan paikkaansa, sillä kelloni näytti kierroksen jälkeen minun kulkeneen 9,3 kilometriä. Poikkesin tosin yhdessä puuceessä ja näkötornissa, mutta niistä ei tullut kuin ehkä parisataa metriä lisämatkaa. 

Terassikierroksen reitti kulkee pääasiassa mäntymetsässä, ja matkalla on paljon opastauluja, jotka kertovat alueen historiasta. En kuitenkaan jaksanut lukea tauluja, enkä jaksa kirjoittaa tähän mitään syventäviä sepustuksiakaan, vaikka otin tauluista kyllä urhoollisesti kuvat, joten googlettakaa, jos kiinnostaa. 😆

Terassikierros oli minusta vähän tylsä ja ylipitkä suhteessa reitin vaihtelevuuteen, ja reitin loppupuolella kerkesin vilkuilemaan karttaa moneen otteeseen, että milloin tämä piina loppuu. Reitin kiinnostavimmat kohteet olivat minusta Lauhanvuoren näkötorni ja Spitaalijärvi (on siinä järvellä nimi!). 

Näkötornin länsipuolen horisontissa näkyi tuulimyllyjä, jotka tuntuvat olevan muutenkin tavallisia näillä seuduilla. Tornin opastaulun mukaan tornista näkyy hyvällä säällä 50 kilometrin päähän merelle asti, joten kai nuo tuulimyllyt sitten olivat rannikon tuulimyllyjä..

Spitaalijärven vedellä uskotaan olevan parantavia vaikutuksia (sitä on viety aikanaan Venäjän ruhtinoillekin!), ja koska uskon mielelläni kaikkeen humpuukiin, piti käydä kierroksen päätteeksi täyttämässä pullo järven vedellä. 

Spitaalijärven vettä.

Vesi oli sen verran ruskeaa, että en meinaa ainakaan juoda sitä. Ehkä tulen hyödyntämään vettä jollakin muulla tavalla, joka on vielä itsellenikin arvoitus. 

Terassikierroskaan ei ollut ylikansoitettu, sillä näin matkani aikana neljä ihmistä. Alkumatkasta tapasin kaksi miestä, jotka istuivat polun vieressä käärimässä sätkiä. Toinen mies tervehti minua iloisesti ja pahoitteli, kun heidän mukanaan ollut musta labradorinnoutaja haukkui minulle, kun "hän kuvittelee omistavansa koko metsän". Toiset kaksi ihmistä tapasin, kun ohitin reitin loppupuolella äidin ja tyttären – tai näin ainakin oletin.

Terassikierros oli herättänyt ruokahaluni, joten ajoin Isojoelle lounaalle. Siellä lounaspaikaksi valikoitui Cafe Meteora. 

Kävin tarkistamassa lounaspöydän antimet ennen maksamista, ja menin sitten kassalle kysymään, että "onkohan lounaspöytään tulossa täydennystä, kun siellä on kaikki astiat ihan tyhjinä?" 

Tyhjää täynnä.

Myyjä lähti tarkistamaan tilanteen ja palasi sitten ilmoittamaan, että "täytettyjä paprikoita on tulossa lisää, mutta kaikkea muutahan siellä onkin". Tuli taas kermapersefiilis: en halua syödä mitään jämiä, vaan vaadin täydet astiat! 😆

Ruokaa löytyi kumminkin sen verran, että sain vatsani täyteen (todellakin!), ja hernekeitolla ja pannukakulla saa muutenkin aina paljon anteeksi. 

Cafe Meteora.

Lounastin Isojoella siksikin, että siellä on yksi huomattavan tärkeä nähtävyys, joka piti nähdä. Kyseinen nähtävyys oli maailman suurin perunankuorimaveitsi.

Siinä se nyt on. Nyt voin kuolla tyytyväisenä, kun olen nähnyt tämän!

Lounaan jälkeen oli aika siirtyä takaisin Lauhanvuoreen ja Pirunkierros-nimiselle patikkareitille. Kun kurvasin parkkipaikalle, näin metsän laidassa ne samat kaksi miestä koirineen, jotka olin nähnyt Terassikierroksellakin. Kun tulin ulos autosta, se aiemmin minua tervehtinyt mies lähestyi minua kysyen, oliko minulla minkä verran paikallistuntemusta. Minä vastasin, että ei nyt oikeastaan, mutta tiedustelin sitten, minkälaista apua hän olisi tarvinnut.

Mies vastasi, että "ensimmäinen kysymys on se, että tiedätköhän sä, missä mun autoni on". Olin ilmeisen äimistyneen näköinen, kun mies jatkoi selittämistä: "Se on sellainen Mitsubishi, harmaa katumaasturi. Jätin sen jonnekin näille main, mutta en löydä sitä mistään. Oletko sä nähnyt sellaista?" Luulin miehen pilailevan, mutta kävi ilmi, että mies oli ihan tosissaan. Hän oli siis pysäköinyt autonsa jonnekin Lauhanvuoren kansallispuistoon mutta ei muistanut, mihin. Ymmärrän kyllä, että joku voi kadottaa esimerkiksi kännykkänsä, mutta että kokonaisen auton?!

Miehet jäivät siihen mättäälle istuskelemaan ja pohtimaan auton olinpaikkaa, kun minä lähdin kiertämään Pirunkierrosta, joka on neljän kilometrin mittainen lenkki soilla ja mäntymetsissä. Näiden päivien aikana tuli nähtyä runsaasti mäntymetsiä! 😆

Kierroksen tärkein nähtävyys – Kivijata – oli heti reitin alkupäässä, eli jos haluaisi nähdä vain Kivijadan, voisi käydä katsomassa vain sen, ilman että tarvitsee patikoida metriäkään. 

Kivijata on pirunpelto ja ihan uskomaton paikka! 

Otin Kivijadasta videonkin, koska vain videolta pystyy hahmottamaan sen koon. 

Nallet kävivät myös ihmettelemässä paikkaa, ja siinä olikin citykarhuilla ihmettelemistä. Ihan veti naamat vakaviksi. 😆

Takaisin Karvialle ajellessani kohtasin tiellä yllättävän esteen. Luulin eläintä ensin hirveksi, mutta kyseessä olikin ilmeisesti metsäpeura (kiitos siskolle salapoliisityöstä!).

Kuopsuttelen vähän tästä leuan alta...
Otin  eläimestä videonkin, ja kannattaa katsoa video loppuun asti, jotta näkee loppuhuipennuksen.  😆

Vielä ennen Karviaa näin pellolla jotain outoa. 

Mikä ihme tämä on?!

Päivän loppuhuipennus oli autiotalo, jonka bongasin Karvialle menevän tien varresta. Tie talolle löytyi sattumalta, ja pian olinkin talon pihassa. Läheisellä pellolla tehtiin peltotöitä, ja autiotalovierailusta tuli siitä syystä vähän hätäinen (koska jätin auton keskelle peltotietä), mutta olipahan huikea paikka kumminkin! Karvialla ja Etelä-Pohjanmaalla on muutenkin todella paljon autiotaloja. En muista nähneeni missään muualla niin paljon tyhjilleen jääneitä, ränsistyneitä taloja kuin täällä. Luulin, että Itä-Suomi pitäisi kärkipaikkaa näissä tilastoissa, mutta ei ainakaan omien havaintojeni perusteella. 

Siellä se odottaa löytäjäänsä.

Päärakennuksen ympärillä oli useita piharakennuksia ja pihalla todella paljon erilaisia työkoneita ja kulkuneuvoja, jotka "kasvoivat heinää". 

Aivan täysin umpeenkasvanut piha ei kuitenkaan ollut, sillä ovelle meni reitti, joka paljasti, että joku oli kulkenut taloon tänä kesänäkin. 

Tallautunutta heinää. Joku on kulkenut tästä ennen minua, mutta milloin?

Ovessa ei ollut kuin hakanen, joten kuvittelin oven avautuvan helposti, mutta jostain syystä ovi ei avautunutkaan, vaikka kuinka vedin tai työnsin. Ähersin aikani, kunnes huomasin, että oven toisen puoliskon yläreuna repsotti saranoiltaan, eikä ovi avautunut luultavasti siitä syystä. Yritin kaikkeni, mutta ovi ei vain avautunut, ja päätin lopulta antaa periksi. Sitä ennen piti kuitenkin tönäistä ovea vielä kerran, ja kappas – se aukesikin.

Talo oli aivan täynnä tavaraa, joten siinä mielessä se ei ollut ihan ideaalikohde autiotalobongaajalle. Itseäni kun kiinnostavat eniten sellaiset autiotalot, jotka ovat "jääneet niille sijoilleen" asukkaiden lähdettyä ja joissa voi kuvitella, millaista elämää talossa on ehkä vietetty. Tältä kannalta minun elämäni ykkösautiotalokohde on tainnut olla Uuden-Värtsilän rautatehtaan asuintalo, jossa kävin vuonna 2016 (postaus siitä täällä). Autiotalojen tarinat kiehtovat, vaikka ne ovatkin useimmiten surullisia.

Otin talossa videon, koska se oli minusta nopein tapa tallentaa talon sisältö (koska ne peltotyöt ja tielle pysäköity auto). 

Jos et jaksanut katsoa videota, niin tässä vielä muutama kuva. 

Porstua/eteinen.

Kukahan tämänkin puimurin on pysäköinyt näin lähelle ovea, ja milloin ja miksi?

Illalla totesin Polarin kellostani, että olin tullut tehneeksi päivän aikana aktiivisuusennätyksen.

Askeleita tuli päivän aikana lähemmäs 32 000, ja kun askeleet olivat suurimmaksi osaksi ihan oikeita askeleita eivätkä mitään "heiluttelen käsiäni kokatessani" -askeleita, tuli liikuttua päivän aikana tosi paljon. (Edellä mainittujen patikkaretkien lisäksi kävin vielä toistamiseen Kauhanevan suolla, kun halusin nähdä Nummikankaan näkötornin, joka oli jäänyt edellispäivänä näkemättä.)

Olen edelleen matkalla ja jatkan tänään kohti pohjoista. Kotiinpaluu on käynyt kyllä jo mielessä, mutta vielä ei ole sen aika. Sade ropisee ikkunaan, ja saa nähdä, millaiseksi sää ja päivän ohjelma muodostuvat.

😘

24 kommenttia:

  1. Ulrika50v.blogspot.com17.9.2023 klo 9.37

    Metsäpeura 💩🤣. Sarvet oli kyllä hienot . Autiotalon verhot ikkunoissa kertoo kyllä konkreettisesti että talossa on asuttu . Café Meteorassa ei ollu ainakaan ahdasta , pöytien välissä tilaa . Joka on nykyään harvinaista ainakin täälä kun yritetään saada mahdollisimman paljon porukkaa sisään , naapuripöydän asiakkaat hengittää välillä niskaan kun on niin ahdasta. Kivaa matkan jatkoa🩷

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peura varmaan ajatteli, että mitäs siinä töllistelet – väännän sulle tortut. 🤣

      Talossa oli tosiaan asuttu, mutta milloin... se olisi kiva tietää. Ihmetytti tuo tavaran määrä ja esim. se, että joulukynttelikköjä oli 3 kappaletta.

      Cafe Meteorassa oli tosiaan ihmeen väljää! Mutta ehkä Isojoella eivät istumapaikat täyty koskaan viimeistä paikkaa myöten, joten ei ole tarpeen ahtaa pöytiä kovin lähekkäin. 😅

      Kiitos, Ulrika, ja kivaa sunnuntai-iltaa! ❤️

      Poista
  2. Oli kiinnostavaa lukea ja nähdä kuvia Lauhavuoresta.Autiotalon lähellä oleva hökötys on harakkatuulimylly, josta ovat siivet pudonneet. Harakkamyllyn yläosaa käännettiin tuule suunnan mukaan.Niitä on velä Pohjanmaalla ja Satakunnassa , mutta yksi myös Seurasaaressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, harakkatuulimylly! Suuri kiitos tiedosta, Katariina! 😘 Mun veikkaukseni olisi ollut se, että tuo on jonkin omaperäinen taideteos – vajan katolle nostettu mökki. 😅 Ja tosi mielenkiintoista tietää, että tuota yläosaa pystyttiin vielä kääntämään.

      Poista
  3. Voi paska, mikä elukka! Ei edes muista mihin autonsa jätti... Niin ja toi peurakin oli kyllä mainio tapaus.
    Äiti oli veljen ja vaimokkeensa (siis veljen vaimokkeen) kanssa reissussa Lauhanvuorella elokuussa ja hekin kävivät tuossa näkötornissa. Mäkin haluun! Toi kivijatakin on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no juu, elukoita molemmat. 😅

      Kivijata oli oikeastaan se syy, miksi ylipäänsä lähdin noihin kansallispuistoihin. Se näytti niin hienolta ja olikin sitä! Myös näkötorni oli kiva, mutta sitä vähän jännäsin, olisiko se vielä auki, kun en ollut löytänyt ennen matkaa muuta tietoa aukioloajoista kuin että sitä pidetään auki "kesäisin". Mihin kesä loppuu, on tulkinnanvarainen kysymys...

      Poista
  4. Siis MISTÄ siä bongaat noita kohteita?? Jättimäinen kuorimaveitsi?? Ja onko todellakin Suomessa Spitaalijärvi?? Älä vaan hölvi tuolla vedellä itseäsi! Mieti nyt vähän jo vesistön nimeä!
    Aivan hirveää hukata tuollaiseen paikkaan auto! Nyt pitäisi olla se sovellus autossa, että kännykästä näkisi, missä se on parkissa.
    Surullinen on tosiaan oikea sana kuvaamaan tuollaista autiotaloa. Miten monta ihmisikää on tuokin talo nähnyt? Ken tietää (ei se barbie -Ken).
    Etkö sanonut, että olit ainoa asukas tuossa nukkumispaikassa? Että mistä nuo läksyjentekijät tuohon ilmestyivät?
    Piti oikein käydä katsomassa, että laitoinko viimeksi tuon kommentin vai en... tuli silloin iltasella mieleen, että jäi vissiin kesken, kun aloin yhtäaikaa laittamaan kissoja pihalle, siitä soittamaan huilulla ja välillä tyhjentämään tiskikonetta... iski oikein sekametelihommat ;) Näköjään kuitenkin laitoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kuorimaveitsen bongasin ihan Google Mapsista etsiessäni Isojoelta ruokapaikkoja. Ja Spitaalijärven vesi kuulostaa tosiaankin hyvin epäilyttävältä...😂 Mutta jos tulee jokin hankala tilanne (esim. jokin paikka on tosi kipeä), niin silloin on kaikki keinot käytössä, ja ehkä kokeilen Spitaalijärven vettäkin. 🤭 En kuitenkaan sisäisesti.

      Siitä auton paikannussovelluksesta voisi tosiaan olla joskus hyötyäkin! Esim, juuri tällaisissa tilanteissa!

      Noilla nuorilla oli ilmeisesti jokin koulutehtävä ulkona, kun näin pari muutakin nuorta kulkevan kadulla kartat käsissä. Mutta nämä kaksi päättivät jostain syystä parkkeerata tuohon terassilleni pitämään taukoa. 😅

      Kivaa illanjatkoa sinne sekametelihommien keskelle!

      Poista
  5. Totta,nuo huput päässä ärsyttävät..Mahtava kierros taas ,kaikkea sinä löydätkin👍,ja kaikenlaista sitä löytyykin Suomenmaasta,kuten tuo iso kuorimaveitsi🤣En minäkään olisi innostunut lounasbuffetista jossa vain jämiä tarjolla,mutta hyvä.kun silti löytyi mahan täytettä.
    Toivottavasti se autonsa kadottanut mies löysi autonsa...
    Metsäpeuravideon loppuhuipennus,no.pitihän se katsoa🤣💩Surullinen kohralo tuolla autiotalolla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut uskoa silmiäni, kun näin kartassa tuon kuorimaveitsen. Tuumasin, että siinä on semmoinen ihme, joka on ihan pakko nähdä omin silmin. 😅

      Se hernekeitto pelasti paljon, vaikka sen kanssa ei ollutkaan pilkottua sipulia. 🤣 Sinappia kuitenkin oli, joten soppa oli pelastettu.

      Kyllä oli kumma juttu tuon auton katoaminen! Itse otan aina kartasta sijainnistani ruutukaappauskuvan, jos jätän auton sellaiseen paikkaan, jonka muistamisesta ei ole takeita.

      Peura päätti varmaankin, että siinä sulle, kun jäit siihen häiritsemään mun rauhaani. 🤣

      Poista
  6. Voin ylpeänä huikata, että olen myös vieraillut Lauhanvuoren kansallispuistossa. Reissusta on tosin 20 vuotta, enkä muista oikein muuta kuin, että mäntymetsää oli. Mitä Suomessa ei juuri muualla näekään...Vähän epäilen, että jäi tuo pirunpelto näkemättä, kun ei ole siitä muistikuvia. Todennäköisesti jäi etukäteen selvittämättä, että sellainenkin siellä on. Mutta täytyy olla tyytyväinen siihen, että autoa en sentään hukannut. Mukavaa reissua! -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että tiedät käyneeksi Lauhanvuorella, vaikkei niin selvää muistikuvaa olekaan. Mulla on joskus sama juttu. Viimeksi eilen mietin, olenko käynyt aiemmin Kalajoella vai en... No mutta tämänkertainen visiitti oli niin mieleenpainuva, että nyt muistan varmasti käyneeni. 😅

      Kiitos, ja kivaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  7. Komea peura!

    Hih, maailmansuurin perunankuorimaveitsi. Olet todellakin nähnyt kaiken :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aika huikea peura, varsinkin nuo sarvet!

      Kaikessa sitä ihmiset kilpailevatkin, kuten sillä, kenellä on suurin perunankuorimaveitsi. 😂

      Poista
  8. Minäkin olen käynyt Lauhanvuoren kansallispuistossa joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Siskoni asui Kristiinankaupungissa ja siellä ollessamme kävimme kansallispuistossa. Näkötornissa kävimme, mutta se torni on joskus palanut. Uusi on rakennettu myöhemmin. Kyllä se pirunpelto oli ihmetys meille. Itä-Suomessakin on kiviä, mutta ei ne ole yhdessä paikassa. Pirjo Itä-Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin olet käynyt Lauhanvuorella! Kansallispuistot ovat mukavia paikkoja, ja näkötorneista tykkään myös. Taisin lukeakin jostain tuon Lauhanvuoren tornin palamisesta, tai niin ainakin muistelen... Pirunpellot ovat kyllä uskomattomia. On vaikea ymmärtää tuotakin paikkaa todeksi. Keskellä metsää tuollainen kivikasa!

      Kivaa syyskuun jatkoa!

      Poista
  9. Voin ilmoittaa, että mie en ole käynyt Lauhanvuoren kansallispuistossa, mutta onpa komea perunankuorimaveitsi. Että joku keksii tehdä tuollaisen ja että se on näkemisen arvoinen! Varohan noita metsäpeurahirvaita, sillä niillä on kai nyt myös rykimä- eli kiima-aika, ja voivat hyökätä ihmisten päälle. Paitsi teillä oli auto välissä. Itse tänään jätin metsäretken kesken, kun näin muutaman poron kauempana ja pelkäsin, että siellä oli mukana myös hirvasporo, muut olivat kyllä vaatimia.
    Tuo pirunpelto on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan komea perunankuorimaveitsi. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä tuonkin taustalla on. Pitääkin googlettaa, jos löytyisi jokin selitys.

      Tuo peura (lähinnä sen sarvet!) pelotti kyllä aluksi, vaikka auto olikin välissä (ikkuna mulla oli toki auki). Mutta aika pian huomasin, että tämä on ihan ystävällinen kaveri – vai pitäisikö sanoa, että välinpitämätön. 😅 Hyvä, että sinä osaat tunnistaa mahdolliset vaaratilanteet porojen kanssa ja välttää niitä jo ennalta!

      Poista
  10. Olipa upea retki! Täytyy lukea tuosta pirunpellosta joskus enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä monipuolinen ja kiva päivä. 😊 Mukavaa päivää sinulle!

      Poista
  11. Olisin luullut poroksi...
    Huikea se pirunpelto! Kiitos, että otit siitä videonkin! Katselin sitä autiotupaa ja minussa asuvä 'pieni' hamsteri rekisteröi pinnatuolit. Niistähän maksetaan nykyään ihan mukavasti, heh. Minä muuten huomasin kolmen sijaan neljä kynttelikköä, kun yksi niistä oli toisessa huoneessa. Tuulimyllyksi katsoin sen siipirikon, mutta nimeä sille en olisi tiennyt. Mitähän vielä? Jatkoa odottelen ja toivotan antoisaa reissun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ensin katsoin, että eläin oli poro, mutta sitten järkeilin, että ei noilla leveysasteilla. Seuraava ajatus oli, että hirvi, ja siihen käsitykseen jäin, ennen kuin sisko löysi vastauksen

      Hih, en tiennytkään, että pinnatuoleista maksetaan mukavasti! 😅 Näyttivät aika hyväkuntoisiltakin. Minulta jäi sitten yksi kynttelikkö huomaamatta, kun näin vain ne kolme samassa kohtaa olevaa. Olitpa tarkkasilmäinen. 😊

      Mukavaa päivää sinulle! ❤️ Ja kiva jos pidit pirunpelto-videosta. Videoita on helppo ottaa, mutta niiden lataaminen YouTubeen kestää ihan älyttömän kauan, vaikka on noinkin lyhyestä videosta kyse.

      Poista
  12. Voi perhana, noi autiotalot on niin surullisia! Mä suren niitä aina ja omienkin esivanhempien taloja on autiona, enkä voi sille mitään. 😢😢
    Mutta yhtä asiaa on pakko ihmetellä; siitä ”Lauhanvuoresta” on aina mun elinaikana puhuttu Lauhavuorena, ei LauhaNvuorena. Eihän se ees tarkota mutään; siis kenen Lauhan? 😳 Kartassa se on Lauhavuori, mutta kaikkialla muualla sit tossa toisessa muodossa. Käsittämätöntä. Vähä sama ku Leväluhta. Monessa paikassa puhutaan nykyään että ”Levänluhta”. 🤦‍♀️
    Sori, mää oon vähä kielipoliisi… 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autiotalot ovat surullisia, vaikka urbaanin löytöretkeilijän näkökulmasta (jos siis ei syvenny miettimään taloa ja sen asukkaiden kohtaloa tarkemmin) ne ovat myös kiinnostavia.

      Muakin hämmensi tuo Lauhanvuori, kun näin siitä kumpaakin kirjoitusasua, mutta enimmäkseen tuota n-versiota. Mulle on kyllä ihan sama, miten se kirjoitetaan, kunhan vain kirjoitettaisiin joka paikassa samalla lailla.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3