Jos lintu lentää ikkunaasi, älä säikähdä: se on vain Jumala, joka pelaa Angry Birds -peliä.


lauantai 2. syyskuuta 2023

Ilmaista kahvia ja pullaa!

Tarkoituksenani oli palauttaa äiti Viron-matkan jälkeen Savonlinnaan ja palata itse sen jälkeen pikaisesti kotiin, mutta suunnitelmat muuttuivat hierontahommien takia. 😆 Minulta meni nimittäin matkan aikana niska niin armottomaan juntturaan, että oli vaikea kääntää päätäni, ja päätin kääntyä hierojan puoleen. 

Ajattelin käydä hierojalla Savonlinnassa ja lähteä sitten takaisin kotiin, mutta sain kuulla, että niskani oli sen verran jumissa, että minun kannattaisi käydä hierojalla vielä toisenkin kerran. Koska hieroja oli niin mukava ja osaava, päätin ottaa sen toisenkin hierontasession Savonlinnassa ja jäädä kaupunkiin pari päivää aiottua pidemmäksi aikaa. Mutta eipä minulla ollut mitään kiirettä kotiin, kun ukkelikaan ei ole palaamassa Intiasta ainakaan ihan lähiaikoina. 

Citymarketissa oli Pirkan-päivän kahvitarjoilut, ja menestys oli taattu, kun tarjolla oli ilmaista pullaakin. 😆

Luulin, että niskani oli jumittunut huonon nukkuma-asentoni (nukun vatsallani) ja vaihtelevien sänkyjen ja tyynyjen takia, mutta hieroja äkkäsi, että syynä oli luultavasti runsas autolla ajaminen ja huono ajoasento. Tykkään ajaa autoa vasemmalla kädellä, ja koska nykyisessä autossamme ei ole ratin alaosassa semmoista "koloa", jossa voisin pitää kättäni ja ajaa autoa rennosti käsi sylissä, pidän nykyään kiinni ratin vasemmasta reunasta tai yläkulmasta. Johan sen nyt järkikin sanoo, että jos pitää jotakin ruumiinosaa koko ajan samassa asennossa, lihakset jumiutuvat.  

Liikunta on melkeinpä tärkein asia elämässäni, ja jos pääsen salille ja liikkumaan muuten, voin elellä missä vain. Treenaaminen ei ole ongelma Savonlinnassakaan, sillä ostin kesällä kymmenen käynnin passin läheiselle kuntosalille, ja kun käyttökertoja oli vielä jäljellä, pääsin tälläkin viikolla salille. Aiemmin kävin Savonlinnassa ollessani keskustan Kristallisportissa, jonne voi ostaa netin kautta kertakäyntejä, mutta Kristallisport on niin kaukana äidin asuinpaikasta, että se on siitä syystä hieman epäkäytännöllinen sali minulle. 

Saliturismia harrastavana täytyy esitellä täkäläinen Kulmasportkin lyhyesti.

Kulmasportissa ei ole mitään turhia krumeluureja, vaan tilat ovat varsin pelkistetyt.

Kuntosalin kanssa samassa rakennuksessa on padelhalli, ja tämä hieman epäilytti aluksi (siis niin, että häiritsisivätkö palloilijat salitreenaamista jotenkin). 

Pelaajia on kuitenkin sen verran harvakseltaan, että heistä ei ole ollut todellakaan minkäänlaista häiriötä, ja sitä paitsi minulla on treenatessa kuulokkeet aina päässäni, joten en edes kuulisi mitään. 

Kuntosport on varsin asiallinen sali, mutta ehkä suurimpana puutteena pidän sitä, että jos salilla on yhtään enempää porukkaa, tilaa toiminnalliseen treeniin ei hirveästi ole. Mitään askelkyykkyjä tuolla ei pysty juurikaan tekemään.

Yläkerrassa on laitteita ja pieni lämmittely-/jumppa-alue.

Parasta Kulmasportissa on se, että siellä on joitakin sellaisia juttuja, joita ei omalla kotisalillani Espoossa ole. Yksi tällaisista jutuista on seal row -penkki. 

Kyseinen penkki on aivan mahtava keksintö sellaiselle, joka ei voi tehdä esim. tavallisia kulmasoutuja. Minähän välttelen kulmasoutuja siitä syystä, että kulmasoutujen asento ("perse pitkällään") selkeästi rasittaa häntäluun aluetta ja aiheuttaa kipua. Mutta onneksi löytyy paljon muita soutuvaihtoehtoja, joita pystyn tekemään – ja onneksi pystyn tekemään nykyään melkein kaikkea muuta paitsi maastavetoja ja vuorikiipeilijän tapaisia juttuja, joissa häntäluun/lantion alue pyöristyy. Tuo seal row -penkki on myös lähes aina vapaa, ja jotenkin tuntuu, että ihmiset eivät ole oikein löytäneet liikettä. Mutta enpä minäkään osaisi kyseistä soutuvariaatiota, ellei PT olisi sitä minulle opettanut.

Toinen mahtava juttu Kulmasportilla on se, että käsipainot ovat kulmikkaita hex-käsipainoja, joita ei niitäkään omalla kotisalillani ole. On ärsyttävää, että kuntosaleilla on niin usein vain pyöreitä käsipainoja. Kulmasportissa pääsen kuitenkin tekemään esimerkiksi rakastamiani devil's pressejä! 

Kaikki käsipainot eivät tosin ole enää niin kovin kulmikkaita mutta kumminkin enemmän kulmikkaita kuin pyöreitä! 😆

Kulmasportissa voi treenata kesällä halutessaan myös ulkona. 

Löysin tällä viikolla myös Nojanmaan kuntoradan, joka kulkee osittain järvimaisemissa.

Ihmettelen, miten en ole löytänyt kyseistä kuntorataa aiemmin, vaikka se on vain kivenheiton päässä äidiltä ja vieläkin lähempänä siskoni entistä kotia.

Kävipä tällä viikolla ilmi sellainenkin asia, että olen ajellut pari kuukautta ilman auton takavaloja. Olen jotenkin ollut siinä uskossa, että jos auton etuvalot palavat, takavalotkin palavat, mutta näin ei näköjään olekaan. 😆 En myöskään ole jaksanut vaivautua selvittämään, mitä automme erilaiset valoasetukset tarkoittavat, vaan olen vain huristellut menemään. Vasta kun tuli syksy, ja siskoni huomasi automme olevan takaa pimeä, oli pakko ottaa ohjekirja esille ja ruveta tavaamaan sitä pitkin hampain. Miten käyttöohjeiden lukeminen voi ollakin niin vastenmielistä puuhaa!   

Piti lähteä ajelemaan iltapimeällä ja testailemaan auton valoja.

Mutta enpä kuulu muutenkaan niihin ihmisiin, jotka varautuvat etukäteen erilaisiin tilanteisiin, suunnittelevat elämänsä ennalta ja yleensäkin huolehtivat asioista jo paljon ennen kuin on viimeinen pakko. Sen sijaan olen vähän turhankin huoleton tyyppi, joka elää päivä kerrallaan siinä uskossa, että kaikki järjestyy aina parhain päin. 

Ukkeli on vähän samaa maata, ja kävipä tämän nykyisen auton oston kanssa sellainenkin nolo juttu, että emme tulleet ukkelin kanssa kysyneeksi ennen auton ostamista semmoistakaan asiaa, oliko autossa bensa- vai dieselmoottori. Vasta kun tuli aika tankata auto ensimmäisen kerran, alkoi salapoliisityö ja rupesi oikein jännittämään, olimmeko tulleet ostaneeksi bensa- vai dieselauton. 😆 

Viime Savonlinnan-reissun jälkeen mieltäni oli jäänyt kaivelemaan yksi patikkareitti, joten tällä kertaa piti käydä kiertämässä kyseinen reitti – tai siis lähinnä yrittämässä sitä. Kaikki ei nimittäin todellakaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Kyseinen reitti on Kolmen Kaijan kierros, joka pitää sisällään Kaijanharjun, Kaijansuon ja Kaijanlammen. Reitillä on pituutta kuutisen kilometriä, eikä lähtöpaikalle ollut äidiltä kuin viitisentoista kilometriä.

Pysäköin autoni sopivalle levennykselle ja lähdin seuraamaan laavu-kylttiä ja sinisiä reittimerkkejä (reitti oli merkitty lukemani mukaan sinisin täplin). 

Laavu jäi taakse heti alkumatkasta, minkä jälkeen polku nousi harjun päälle.

Kaijanlampikin alkoi vilkkua pian puiden lomasta. 

Mietiskelin, että missäköhän se suo sitten on, ja kaivoin kännykästä Karttaselaimen esille. Hämmästykseni oli suuri, sillä sijaintiani osoittava sininen pallo ei ollut lähelläkään Kaijanlampea, vaan kartta väitti, että katselin paraikaa jotain Ahvenlampea. Karttaselaimen täytyi olla väärässä, joten otin esiin Google Mapsin, joka kuitenkin väitti samaa kuin Karttaselainkin. Harmistuin ja panin kännykän takaisin taskuuni: miten nykyajan karttasovellukset voivat olla noin huonoja, etteivät osaa edes paikallistaa ihmistä oikein. Kai minä nyt itse tiedän, missä olen. 😆

Jatkoin matkaani sinisiä reittimerkkejä seuraillen, mutta pian harju loppui ja edessä oli yllättävä lasku.

Selvisinpä alas asti naarmuitta.

Edessä oli kummallinen metsäaukeama, enkä löytänyt aukeaman miltään laidalta enää niitä sinisiä reittimerkkejä, vaikka kuinka nuohosin joka kulman.

Missä olette, Kaijat?

Viimein oli pakko todeta, että karttasovellukset taisivat olla kuitenkin oikeassa. En ollut lähelläkään Kaijanlampea enkä edes Kolmen Kaijan reitilläkään, vaan olin lähtenyt kiertämään aivan toista järveä, Suurta Herajärveä. Miten tämä oli mahdollista, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Tässä vaiheessa oli tasan kaksi vaihtoehtoa: palata takaisin samaa reittiä tai sitten seurata metsätietä, joka näytti vievän isommalle tielle, jonka varrella autoni oli parkissa. 

Koska en halunnut palata samaa reittiä takaisin, valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, vaikka metsätie ei silmiä hivellytkään. 

Pienen Herajärven rannassa.

Jonkin ajan kuluttua metsätie loppui, ja matka jatkui taas polkua pitkin. Tässä vaiheessa olin jo tajunnut, että seurailin ilmeisesti hiihtoladun pohjaa.

Lopulta saavuin päätielle, ja tarkoitukseni oli ollut kävellä tietä pitkin autolle. Sen verran kuitenkin otti päähän pieleen mennyt patikkayritys, että sisuunnuin ja päätin jatkaa hiihtolatua pitkin Kaijanlammelle, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Hiihtolatu ei menisi lammelle, mutta suunnitelmanani oli rämpiä jostakin metsän poikki ja löytää tieni lammelle.

Nyt on vuorossa hakkuualue.
Lopulta jätin hyvästit hiihtoladulle (punaisella merkitty reitti) ja lähdin kävelemään polkua pitkin kohti lampea.

Yksi lyhyt metsäosuus täytyi voittaa, mutta pian tulin taas polulle, ja siellä se Kaijanlampikin viimein pilkotti! 

Oikea Kaijanlampi.

Täällähän on oikein opasteitakin – toisin kuin Herajärvillä. 😆

Loppupätkän onnistuin kulkemaan ihan oikeaa reittiä, mutta ehkä viisi kuudeosaa Kolmen Kaijan kierroksesta jäi minulta näkemättä, kun tuli haahuiltua väärällä järvellä.

Siellä urhea sotaratsuni odottelee!

Loppuun vielä oikea reitti vs. kiertämäni reitti.

Tuo punaisella merkitty osuus on se osa Kaijankierrosta, jonka onnistuin lopulta kulkemaan.

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo ihan alkumetreillä, sillä minun ei olisi pitänyt lähteä tuon päätien länsipuolelle ollenkaan, sillä Kolmen Kaijan kierros pysyttelee koko ajan tien itäpuolella. Mutta tulipahan kierrettyä Suuri Herajärvi. 😆

Aurinkoista sunnuntaita!

😘

21 kommenttia:

  1. "Kai minä nyt itse tiedän, missä olen." ...meinasin hieman tirskahtaa. Okei, tirskahdin. Onneksi löysit itsesi ja kaijat, etkä eksynyt villiin savolaismetsään!

    Mä olen kerran jumittanut ajamalla toisen hartian / olkapään niin, että kipu oli sietämätöntä. Buranat ei auttanut ja nukkuessa mikään asento ei helpottanut tuskaa. Onneksi meni ohi ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei olisi ollut kännykkää, en tiedä, olisinko osannut metsästä ulos. Yksi koirakin haukkui jossain vaiheessa (jossain kaukana tosin) niin vihaisesti, että pelkäsin, että kohta on hampaanjäljet persiissä. 😅

      Kauheeta. Ajaminen on näköjään vaarallista puuhaa! Onneksi kipusi meni ohi!

      Poista
  2. Mua aina vähän jännittää, jos lähden itse jollekin huonosti merkatulle ulkoilureitille. Minulla on luontainen taito eksyä :D

    Minä olen saanut myös auton ajamisesta niskajumin. Sitä varten minulla on aina roadtripeillä mukana jyväpussi. Jyväpussi mikroon ja lämpö tekee hyvää hartiaseudulle. On minulla tietenkin mukana myös lihasrelaksanttia ja särkistä. Minä kärsin myös kuumuudesta ja helposti tulee pidettyä auton tuuletusta vähän liian kovalla ja kylmällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä päätin, että mun pitää seuraavaksi opetella lukemaan noita maastokarttojen merkkejä. Hyvä jos polun merkin tunnistan. 😅 Yhtä vihreää aluetta luulin suoksi, mutta kävi ilmi, että se oli hakkuualue.

      Jyväpussi on varmasti hyvä idea olla mukana automatkoilla! Mullekin hieroja suositteli kauratyynyä, ja ostinkin semmoisen, mutta en ole huomannut mitään hyötyjä ainakaan vielä. Ja mulla on myös paha tapa pitää ilmastointia hieman liian kovalla ja kaiken lisäksi laittaa puhallus suoraan kohti omaa naamaani...

      Poista
  3. Ulrika50v.blogspot.com3.9.2023 klo 13.57

    Mulla ois tullu paniikki ett olen eksyny, paitsi niin kauan kun kännykkä toimii niin voi hälyttää apua 😊
    Ihania maisemia 😊
    Minäki sitte eläkkeellä menen kyllä kauppojen kahvitarjoiluun , saa päiväksi jonku päämäärän menemiselle 😊 saamari soikoon, täälä eläkeikä nostettiin 2 vuodella, minä kun jo laskin päiviä, vielä 7 vuotta eläkkeeseen 🤨🤨🤨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei vielä ehtinyt tulla paniikki, mutta mietin, että ois kannattanut kumminkin ladata kännykkä täyteen ennen retkeä. 🤣 Jostain syystä en vain viitsinyt. Mutta ehkä tästä eteenpäin muistan ladata kännykän täyteen ennen vastaavia reissuja. 😅

      Voihan kurjuus, kun eläkeikä karkasi tuosta vain pari vuotta kauemmaksi! Toisaalta aika kuluu niin nopeasti, että ehkä se kaksi lisävuottakin menee ihan huomaamatta. 🤗 😘

      Poista
  4. Voi harmi tuota niskaasi,ja voin samaistua,sillä minulla myös niskaongelma,ja myös nukun vatsallani.Viime vuonna kävin fysioterapeutille niskan vuoksi,ja hän ehdotti että ostan halvimman tyynyt,jota voi vääntää ja kääntää,minulla kun tyyny ei nykyään koskaan tarpeeksi sopiva.Ikeasta löytyi sellainen tyyny,joka vähän ollut parempi niskalle kuin muut,mutta nukkumaan mennessä aina kestää löytää se paras asento niskalle.Kahvia ja pullaa ilmaiseksi,eihän sellaisesta voi kieltäytyä😁☕KIva että löytyi Savonlinnasta hyvä kuntosali
    Huh,onneksi löysit takaisin tuolta reitiltä.,mullekin. varmaan olisi tullut pieni paniikki Ulrika tapaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella harmillista kuulla, että sinullakin on ongelmia niskasi ja nukkumisasentosi kanssa! Toivottavasti löydät jonkin hyvän tyynyn, josta helpottaisi nukkumistasi. ❤️

      Minulla ei ole niin väliä sillä, millainen tyynyni on, sillä mulla on myös sellainen omituinen tapa, että nukun pää tyynyn alla. 🤭 Vasen käsi sitten pitää kiinni tyynyn kulmasta, jotta tyyny varmasti pysyy pään päällä. 😅 Äiti ihmetteli Viron-matkalla kovasti nukkumistapaani ja yöllä vessassa käydessään oli kuulemma tuumannut vain, että "kai tuolla kasan alla joku on". 😂

      Mulle tuli metsässä pieni paniikki siinä vaiheessa, kun kuulin jossain kaukana vihaisen koiran haukkuvan ja pelkäsin saavani koiran kimppuuni. Mutta onneksi koira taisi olla kiinni, eikä muutakaan sattunut, vaan löysin tieni metsästä ulos!

      Ja kuka nyt tosiaan voisi kieltäytyä ilmaisesta kahvista ja pullasta! 😅Harvoin muuten enää näkee mitään ilmaiskahvitarjoiluja missään, vaikka ennen niitä oli minusta useinkin.

      Kivaa syyskuun jatkoa, Jael! 😘

      Poista
  5. Hih, en voi enää nukkua vatsallani, koska siitä on kasvanut niin ISO!
    Ilmaista kahvia ja pullaa - ottaisin varmaan vain kahvin. Savonlinnassa olen käynyt lapsena. Metsään? En lähtisi ennen viileämpiä ilmoja, koska hirvikärpäset, punkit ja ennen kaikkea HÄMÄHÄKIT!!??
    Hyvää alkanutta uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väärinkäsitysten välttämiseksi: vatsani on läski - ei iso mistään muusta syystä. ;)

      Poista
    2. Hih, kiitos selvennyksestä. 😅

      En mäkään ottanut kuin kahvin, vaikka pulla ois ollut kuulemma just mun makuuni – mehevä ja sellainen vähän raa'an oloinen.

      Punkkeja en osaa pelätä, ja vaikka metsässä varmaan on hämähäkkejä, niitä harvoin näkee (seittejä kyllä sitäkin enemmän). Hirvikärpäsiä kammoan yli kaiken, ja yhden sain saalistaa niskastani, mutta se jäi onneksi siihen. Kaijanlammelle saavuttaessa parvi (hirvikärpäsiä?) tosin hyökkäsi kimppuuni, ja siksi en saanut lammesta parempaa kuvaa, kun piti sännätä menemään...

      Kivaa päivää sinulle! 😘

      Poista
  6. Huh mikä seikkailu! Olen itse nyt täällä kotipuolessa, joten tunnen kyllä lähiympäristöä ja eilenkin olin metsässä, kun oli kirkas päivä. Huomenna on tarkoitus mennä lähitunturiin, mikäli ei sada. Ruska ei vielä ole kuin alussa. Olen iloinen, että täällä ei ole punkkeja eikä hirvikärpäsiä ja mielestäni ne, kesän räkkään (sääsket, mäkärät ym) ovat ihan harmittomia noihin verrattuna. En ole käyttänyt sääskimyrkkyä vuosikausiin, vaan pukeudun siten, että ne eivät häiritse liikoja. :) Täällä on nyt ollut polttiaisia, varsinkin niitä oli kun olin naapureiden vadelmapuskissa keräämässä itsellekin niitä.

    Hyvä, että niska-hartia- ym selvisi; kyllä vain ajaminen on vaarallista. :)
    Täällä on nyt vaarallista ulkoilla, kun on hirvailla (niillä urosporoilla) rykimä- eli kiima-aika. Niillä on kauheat sarvet ja tuolla pellolla niitä taas näkyy. Eilen otin mukaani kävelysauvat, jos ne auttavat jotain, mikäli hirvaat tulevat liian lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, pääsispä tunturiin. Nautihan sinä tunturimaisemista minunkin puolestani! Minäkin koen sääsket lähinnä ärsyttävinä, ja niitä pystyy pakenemaankin, jos ei kauheasti pysähtele. Muistan, että yhtenä vuonna, kun lähdin ex tempore -matkalle Pyhä-Luostoon (vai -Luostolle), hyttysiä oli ihan hirveästi. Mutta mitä nopeammin kapusin tunturiin, sitä äkkiämmin helpotti, sillä jonkin ajan kuluttua hyttysiä ei enää ollutkaan. Eivät vissiin viihdy kovin korkealla...

      Mutta hui hemmetti, että kiima-aikaiset porot sarvineen kuulostavat pelottavilta! Olehan varovainen!

      Kivaa oleilua sinulle sinne kotipuoleen!

      Poista
    2. Hirvikärpäset on inhokkini kun kaivautuvat tukkaan ja vaatteisiin ja kulkeutuvat mukana sisätiloihin. Suomen hyttyset on aika harmittomia, mutta polttiaiset ärsyttäviä. Keski- ja Etelä-Euroopan hyttysistä tulee kamalia paiseita ja kutiavat pitkään. Aasian tiikerihyttynen leviää kohti pohjoista ja levittää tauteja. Punkkeja en pelkää, mutta punkkitarkastus on tehtävä kun en halua borrelioosia enkä muutakaan punkkitautia. Etelä-Tiroliin Trentinoon en mene retkeilemään koska siellä on liikaa karhuja liian pienellä alueella ja ne käyvät ihmisten kimppuun ja juoksentelevat pitkin kylien ja pikkukaupunkien katuja. Huhtikuussa karhu tappoi lenkkeilijän. Urosporot voivat varmaan myäs olla aika agressiivisia.
      Kivoja nämä sun tarinat. Viro-kirjoituksiin täytyy vielä palata tarkemmin. paskeriville

      Poista
    3. Sama minulla, että inhoan hirvikärpäsiä enemmän kuin mitään muuta. Ne menevät tosiaan joka paikkaan ja niitä on tosi vaikea saada nirhattua, kun ovat niin sitkeitä. Ällöjä. Mulla jää kyllä metsäretket kalkkiviivoille, jos metsässä on hirvikärpäsiä. Kerran menin vanhempien edellisellä kotipaikalla mustikkametsään, ja heti metsään päästyäni lauma hirvikärpäsiä hyökkäsi kimppuuni. Juoksin metsästä ulos niin pian kuin pääsin ja palasin tyhjän ämpärin kanssa häntä koipien välissä vanhemmilleni. 🤣

      Suomalaiset hyttyset tuntuvat aika vaarattomilta noihin muihin verrattuna! Intiassakin levittävät vaikka mitä tauteja... Minäkin voisin olla ahkerampi punkkitarkastusten kanssa, mutta en jaksa tarkastella mitään, kun "eihän mulla kumminkaan mitään punkkeja ole".

      Nuo kuvailemasi karhut kuulostavat todella pelottavilta! En ikinä uskaltaisi mennä metsään, jos olisi mahdollisuus törmätä karhuun. Apua. Ehkä valitsen kumminkin hirvikärpäset kuin karhun. 😅

      Kivaa loppuviikkoa, Paskeriville! Kiva jos höpinäni miellyttävät!

      Poista
  7. Mikä siinä on, että usein saat jonkun korvamadon soimaan???
    Nyt soi, Kappale kauneinta (KOTI)-Suomea.
    Tämä kesä meni oikeasti ilman Savonlinnassa käyntiä - lienee ensimmäinen kesä liki 6-kymmeneen vuoteen, klups!! Sen se teki, kun äiti muutti tänne.
    Toivottavasti niska voi jo paremmin, mutta Herranjestas... kävelitkö sä yli 60kilsaa? Me ollaan siellä fillaroitu, mutta että... APUVA!
    Sali näyttää oikealta "äijäsalilta" - mulla ei nousisi noilla painoilla!!
    Kiitos kotiseutu-kuvista, ei niihin kyllästy koskaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en tiedä tuota mainitsemaasi korvamatoa, koska se rupeaisi pyörimään nyt varmasti minunkin päässäni! 😅 Mulla on pyörinyt jo monta päivää korvamatona se HK:n mainoksen renkutus (Todella HK...), ja olen kurkkuani myöten täynnä sitä. Tuollaiset tarttuvat renkutukset pitäisi lailla kieltää. En varmasti osta yhtään HK:n tuotetta, kun ärsyttää niin paljon. 😂

      Hih, en todellakaan kävellyt 60 kilsaa... Mistä semmoisen keksitkin. Ei tuolle lenkille (=metsässä rämpimiselle) tullut mittaa kuin n. 7 kilsaa.

      Tuskin minäkään kävisin Savonlinnassa niin usein, ellei siellä asuisi äiti ja sisko. Eli samoja vierailumotiiveja löytyy täältäkin. 😊 Kiva jos tykkäsit kotiseutukuvista!

      Onhan tuo Kulmasport vähän sellainen äijäsalin näköinen, ja kyllä siellä niitä kaapin kokoisia äijiäkin on. Mutta on myös "tavallisia" miehiä, nuoria, naisia ja vanhuksiakin oli viimeksi useampi kappale, eli treenaajia löytyy kyllä ihan joka lähtöön.

      Poista
  8. Mä luulin, että siellä saa vain ämpäreitä ilmaiseksi. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan niitä ämpäreitäkin saa jostain, mutta mä pysyttelen ämpäreistä kaukana. 😅

      Poista
  9. Pirkan päivänä mietiskelin, että onpa harmi kun ei enää tuolloin ole kahvitarjoilua kaupoissa niin kuin ennen. Että onkin edelleen, kiva juttu :)

    Piti etsiä kartalta missä oikein olet seikkaillut, kun on tuttuja seutuja. Äidinäiti asui aikoinaan siellä päin, Pöntönharjuntiellä, mutta itselleni tuttu seutu on jäänyt autotien varteen. Täti asuu nykyisin mummon talossa (joka oli myös äitini koti aikoinaan) ja kertoo käyneensä Herajärvellä uimassa, eikä meikäläisellä ole ollut hajuakaan missä moinen sijaitsee. Mutta nytpä tiiän, ihanhan tuo on siinä Makkolaan menevän tien lähellä :) No enpä ole juurikaan Niittylahdentietä Pöntönharjuntien risteyksestä eteenpäin kulkenut. Siellä järvellä tädit ja enot ovat käyneet uimassa lapsena.
    Kivoja iltakuvia kaupungilta. Tuossa viimeisessä kuvassa taitaa näkyä Kalmarinkadun Sininen talo ja torni jossa on valot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kahvitarjoilut ainakin Savonlinnassa – en tiedä, miten muualla. Ja pullien ja kahvien lisäksi tarjolla oli myös ainakin vohveleita ja purkkaa, eli oli vara, mistä valita.

      Olipa kiva lukea muistoistasi! Mulle tuo seutu oli ihan tuntematonta, mutta nyt tiedän minäkin Pöntönharjuntien, Niittylahdentien ja varsinkin Herajärvet. 🤣 Kaijanlampi jäi kyllä vähän kaivelemaan, eli ehkä pitää ottaa joskus revanssi? Mulla oli tarkoitus jatkaa patikan jälkeen vielä katsomaan uudestaan Juvolan tiilitehdasta, mutta sekin jäi toiseen kertaan, kun en sitten enää jaksanutkaan tuo seikkailun jälkeen.

      Voi olla, että viimeisessä kuvassa näkyykin Sininen talo. En oikein osaa paikallistaa sitä kuvasta, ja löydän sen lähinnä vain päivänvalossa, kun ajan autolla ohi. 🤭

      Kivaa loppuviikkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3