Muista lähettää joulupakettisi ajoissa, jotta Postilla on tarpeeksi aikaa hävittää se.


sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Kokkailuja

Kerroin muistaakseni jossain kommenttilaatikossa taannoin, että olin innostunut taas pitkästä aikaa kokkailusta. Syynä oli osittain se, että piti keksiä jotain järkevää tekemistä, johon ei liittyisi istumista. Kokkailuinto löytyi siis vähän pakon edessä, mutta pakkohan on erinomainen motiivi.

Ruoanlaitto on ollut minulle vuosikaudet pakkopullaa, ja tunteet sitä kohtaan ovat olleet ristiriitaiset. Mieluusti söisin kotona alusta asti tehtyä ruokaa, mutta ruoan laittaminen on tuntunut vastenmieliseltä. Edelleen ihmettelen sitä, miten olen voinut olla ruoanlaitosta joskus niin innostunut, että olen opiskellut ravintolakokiksi. Tuntuu ihan mahdottomalta käsittää.

Söimme aiemmin usein muutakin kuin intialaista ruokaa, mutta nykyään syömme lähes yksinomaan intialaista. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että nyt kun olen taas innostunut ruoanlaitosta, minulla on myös viitseliäisyyttä keksiä ruokiin vaihtelua. Aiemmin ateriamme olivat lähes aina mallia kuiva paistettu ruoka (ns. fry/vepudu), kastikkeinen ruoka (curry, korma, rasam, sambar tms.), riisi, roti-leipä ja jogurtti sekä mahdollisesti pikkelssi. Suomalaiselle tämmöinen määrä ruokaa yhdellä aterialla tuntuu varmasti paljolta, mutta Intiassa aterioilla on aina useampi kuin yksi ruokalaji. Myös jogurtti kuuluu olennaisena osana aterioihin, ja se syödään aina aterian lopuksi.

Esittelenpä tässä intialaisten mausteiden laatikkoni, jota en ole muistaakseni vielä esitellytkään. Toki keittiön laatikoiden sisältö on sekin esiteltävä somessa. 😆 Muut mausteet ovat toisessa laatikossa, joten mausteita meidän huushollista kyllä löytyy.

Etualalla oleva pyöreä rasia sisältää kaikki tavanomaisimmat mausteet eli sinapinsiemenet, jeeran siemenet, kurkuman, chilijauheen, korianterijauheen sekä urad- ja chana-linssit. Rasiassa on kaksi kantta: välikansi, jonka päällä säilytän punaisia kuivattuja chilejä, ja varsinainen kansi, mutta rasia on nyt kuvauksen takia auki. Garam masalaa, jauhettua juustokuminaa, jauhettua sarviapilaa ja sambarjauhetta menee niin pieniä määriä, että jauhan ne tavallisesti itse. Muut mausteet ostan kaupasta, paitsi että chilijauheen, korianterijauheen ja rasamjauheen saan anopilta.

Meillä syödään kanaa, kalaa ja kananmunaa tyypillisesti 2–4 aterialla viikossa, ja loput aterioistamme ovat kasvisruokia. En tykkää mistään lihankorvikkeista (nyhtökauroista ynnä muista), koska ne tuntuvat olevan liian haastavia minun ruoansulatukselleni. Kerroin viime vuonna, kuinka jouduin menemään yhtenä aamuna päivystykseen kovien vatsakipujen takia, ja syytän episodista edelleen kaurajauhista, jota olin syönyt edellisenä iltana ensimmäistä – ja viimeistä!  – kertaa elämässäni. Pavut ja linssit ovat nekin ruoansulatukselle hieman haasteellisia, mutta ne eivät sentään aiheuta sairaalareissua. 😆

Käyn hakemassa säännöllisin väliajoin kasviksia intialaisista ruokakaupoista, sillä suomalaisten markettien kasvistarjonta on rajallinen, ja tarjonta alkaa pian kyllästyttää, vaikka kyllä tavan Prismastakin saa intialaiseen ruoanlaittoon sopivia kasviksia: perunaa, kukkakaalia, punajuurta, pinaattia, lehtikaalia, viinisuolaheinää, keittobanaania, vihreitä papuja, porkkanoita, kaalia, kajottikurpitsaa, paprikaa, munakoisoa jne. Iso munakoiso ei tosin ole kovin ihanteellinen intialaiseen ruoanlaittoon, sillä Intiassa käytetään lähes yksinomaan pieniä (joko violetteja tai vihreitä) munakoisoja. (Pieni selvennys: intialaisesta ruoasta puhuessani tarkoitan lähinnä eteläintialaista, Telanganan ja Andhra Pradeshin alueen ruokaa, jota olen tottunut syömään ja valmistamaan. Tunnen varsin vähän muiden osavaltioiden ruokia, joten muualla Intiassa asiat voivat olla toisin.)

En ole kuvannut intialaisista kaupoista ostamiani vihanneksia pitkään aikaan, mutta tämä kuva löytyi kahden vuoden takaa. 

Satuin näköjään ostamaan kyseisenä päivänä pelkästään vihreitä kasviksia. 😅

Kuvassa on pullokurpitsa, intialaisia pikkukurkkuja (teluguksi dondakaya), yhdenlaisia papuja (chikkudukaya), vihreä mango, valkosipulia, karvaskurkkuja, okraa, "rumpukeppejä" (drumstick eli munakkaya), korianteria ja currylehtiä.

Tässä on tulossa gutti vankayta eli täytettyjä munakoisoja pähkinäisessä kastikkeessa.

Gutti vankayta, kasvispilauta ja raitaa.

Rumpukeppi-perunacurrya.

Kasvispilausta tuli mieleeni, että ostan basmatiriisinkin intialaisesta marketista, sillä suomalaisten kauppojen basmatiriisi on liian lyhytjyväistä ja puuroutuvaa, jotta pilausta, biryanista tai muista riisiruoista tulisi oikeanlaisia. 

Suosikkibasmatiriisini.

Syksyllä on kiva kokkailla suomalaisten markettien antimistakin, kun tarjolla on niin paljon kotimaisia kasviksia. Kokeilin taannoin ensimmäistä kertaa elämässäni keltajuurta, josta tein yksinkertaisen kuivan kasvisruoan. 

Keltajuurta tulossa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa myös violetinvärisiä papuja, ja hämmästykseni oli suuri, kun pavut muuttuivatkin kypsennettäessä vihreiksi!

Violetit pavut ovatkin vihreitä!

Viime aikoina olen löytänyt kasoori methin, eli kuivatun sarviapilan, joka nostaa ruoat ihan uudelle tasolle. Olen käyttänyt kasoori methiä toki aiemminkin, mutta vain muutamassa ruoassa, kuten butter chickenissä, ja olen niin iloinen, että repertuaarini on nyt vähän laajentunut (kasoori methiä käytetään enemmän Pohjois- kuin Etelä-Intiassa, ja se on jäänyt siitä syystä minulle aika vieraaksi).

Aloo gobikin (perunaa ja kukkakaalia) saa kasoori methistä ihan uutta potkua.

Rakastan kaikenlaisia chutneyitä, ja innostuin kokeilemaan ensimmäistä kertaa pinaattichutneytä. Olen joskus kokeillut Intiassa asuessamme samantyylistä chutneytä jollakin paikallisella lehtivihanneksella (Intia on lehtivihannesten luvattu maa!), mutta pinaatillakin tuli tosi hyvää. 

Ulkonäkö pettää. 😆

Söimme pinaattichutneytä riisin ja gheen kanssa, kun minusta sen yhdistäminen idliin tai dosiin tuntui hieman liian eksoottiselta. 

Idlien ja dosien kanssa tulee tehtyä yleensä kookos- tai maapähkinächutneytä (sekä sambarkeittoa). 

Kookoschutneytä.

Idlit menossa keittimeen.

Idlit kypsennetään vesihöyryllä tuommoisissa muoteissa erityisessä idlikeittimessä. Onnekseni onnistuin löytämään viime Intian-reissulla induktioliedelle sopivan idlikeittimen. 

Gheestä tuli mieleeni, että harmitti suunnattomasti, kun Arla lopetti huoneenlämmössä säilyvän gheen valmistuksen. Suureksi riemukseni löysin jokin aika sitten Ruohonjuuresta samanlaista gheetä, joka säilyy huoneenlämmössä ja joka on lusikoitavassa olomuodossa. 

Idlikeittimestä tuli mieleeni painekeitin, joka kuuluu intialaisen keittiön perusvarusteisiin. Yksikään intialainen kokki tuskin tulee toimeen ilman painekeitintä! Minä käytin painekeitintä aiemmin tosi harvoin, kun otin hirveät paineet (😅) siitä, että jos keitin vaikka räjähtää. Nyt käytän keitintä jatkuvasti, ja on vaikea ymmärtää, kuinka olen voinut pelätä painekeitintä ja kuinka olen voinut tulla toimeen ilman sitä. 

Painekeittimeni.

Olen tuonut toisen painekeittimeni Kolumbiasta ja toisen Intiasta (näin sitä saadaan matkatavaroihin lisäkiloja! 😆). Haeskelin joskus painekeitintä Suomestakin, mutta jostain syystä painekeittimiä tuntuu olevan kovin vaikea löytää täältä.

Toki painekeittimelläkin onnistuu polttamaan ruoan pohjaan, jos vettä on liian vähän ja/tai keittoaika on liian pitkä, ja siitäkin on kokemusta. Kerran ukkeli teki biryania, ja ruoka paloi pohjaan niin pahasti, että keittimen palaneen pohjan putsaamiseen meni kolme päivää. Itse puolestani onnistuin keittämään jokin aika sitten linssicurryn pohjaan, enkä ymmärrä vieläkään, mikä meni vikaan. Ehkä lämpötila oli liian korkea?

Muutamia pohjaanpolttamisia lukuun ottamatta painekeitin on tosi näppärä, sillä keittoajat lyhenevät painekeittimessä huomattavasti. Esimerkiksi linssit keittyvät alle kymmenessä minuutissa, pavut 15 minuutissa (kidneypavuissa menee hieman kauemmin), ja karjalanpaistilihatkin kypsyvät nyhtöasteelle 25 minuutissa. Sähköäkin siis säästyy, mikä ei ole nykypäivänä ollenkaan huono asia!

Toinen välttämätön vekotin intialaisessa ruoanlaitossa on tehosekoitin tai mikseri – millä nimellä tällaista laitetta nyt sitten suomeksi kutsutaankin. 

Olen tuonut oman mikserini Intiasta joskus ennen Kristusta, ja laitteessa on kolme erikokoista kulhoa erikokoisten annosten jauhamiseen. Mikseri jauhaa mausteet ja linssit, tekee chutneyt ja tahnat, ja on korvaamaton intialaisessa ruoanlaitossa.


Punaista lihaa nähdään meidän taloudessa harvoin, mutta viime viikolla innostuin tekemään tuommoista paistettua liharuokaa, jonka tein juuri karjalanpaistilihoista, kun sopivaa karitsanlihaa on niin vaikea löytää. Intialaiseen kokkailuun sopivat parhaiten pitkää kypsennystä sietävät ruhonosat, kuten etuselkä ja lapa. Oikeaoppiset intialaiset eivät tietysti edes syö nautaa, mutta minun ukkelini ei olekaan oikeaoppinen. Kanan tai broilerin lihasta intialaiseen kokkailuun sopii parhaiten paistileike, ja helposti kuivaksi menevät fileet kannattaa unohtaa. Myös luullinen broileri (esim. koipinuijat) sopii erinomaisesti curryihin. 

Mielestäni ehdottomasti paras paistileike, jota kaupasta löytyy. Käytän aina tätä, jos sitä vain on saatavilla.

Rakastan paistettuja kanaruokia, joihin tulee paljon erilaisia mausteita ja jotka sopivat erinomaisesti leipien – tai rasamkeiton – kanssa syötäväksi.

Yksi versio chicken fry:sta.

Lempirasamkeittooni tulee ananasta, joka on ehkä hieman yllättävä aines suolaisessa ruoassa. 

Ananasrasam tulossa.

Ja ananasrasam valmiina.

Kastikkeisia ruokia, jotka tunnetaan mm. nimillä curry tai korma, on lukematon määrä, ja eteläintialaiset curryt ovat usein paljon ohuempia ja kevyempiä kuin täyteläiset pohjoisintialaiset curryt. 

Lempikanacurryni.

Toisinaan kastikkeisten ruokien sakeuttajana käytetään jauheseoksia tai tahnoja, joita voidaan jauhaa monenlaisista aineksista.

Yhdenlaisen kanacurryn tahnan ainekset. 

Valmis tahna.

Ja sitten curry.

Lautasella näkyvästä leipäsestä tuli mieleeni, että sehän ei ole mikään muu kuin täysjyvätortilla. En yksinkertaisesti viitsi paistaa leipiä itse, kun kaiken lisäksi induktiolla on mahdoton saada leivistä oikeanlaisia – siis sellaisia kuin kaasuliedellä tulisi. Tortillat ovat erinomainen korvike roti-leiville, ja ne valmistuvat helposti pikaisesti pannulla ruskeapilkkuiseksi paistaen.

Kananmuna on uskomattoman monipuolinen aines, ja intialaiset käyttävät sitä ruoanlaitossa tosi kekseliäästi. Olen vannoutunut kananmunafani, sillä kananmuna on niin edullinen, monikäyttöinen ja hyvin säilyvä proteiinin lähde. Pitää ehkä joskus tehdä kananmunalle omistettu postaus resepteineen, mutta tällä hetkellä ei ole kananmunaruoista muita kuvia kuin tosi simppelit keitetyt kananmunat, jotka paistetaan mausteissa. 

Kuva ei tee taas oikein oikeutta ruoalle. 😆


Kalaa syömme aivan liian harvoin, ja olen kirjoitellutkin jo aiemmin tuoreen kalan ostamisen vaikeudesta. Ilahduinkin suunnattomasti, kun löysin muutama viikko sitten Cittarista kokonaista siikaa, joka oli kaiken lisäksi varsin kohtuuhintaista (14,5 euroa per kilo). Aivan liian usein kaupoissa myydään vain fileitä, jotka eivät sovellu lempparikalaruokaani eli chepala pulusuun (=kalaa tamarindikastikkeessa). Kun minulla oli kaiken lisäksi vihreitä raakoja mangoja, lisäsin niitä kastikkeeseen, kuten anoppikin joskus tekee.

Chepala pulusu.

Kokonaisen kalan valmistelussa on toki enemmän hommaa, kun kala pitää ensin suomustaa ja sitten leikata poikittain kyljyksiksi, ja syöminenkin on hieman haasteellisempaa kuin fileiden, mutta kalakyljykset ovat minusta huomattavasti maukkaampia kuin fileet.

Inhoan suomustamista, kun niitä suomuja löytyy sitten ties mistä vielä päivienkin päästä, vaikka yrittäisin suomustaa kuinka varovasti. Luin kerran jostain vinkin suomustaa kala pussissa, jolloin suomut eivät pääse lentämään sinne tänne, mutta se tuntui niin kömpelöltä, että pussisuomustus ei jäänyt käyttöön.

Koska ukkeli ei ole käynyt vähään aikaan Intiassa, sunnundu-makeiset, jotka ovat suurta herkkuani, olivat loppuneet meiltä jo aikoja sitten. Piti siis tehdä niitäkin itse. 

Sunnundu-makeisia.

Sunnundujen valmistus on yksinkertaista, sillä niihin tulee vain kolmea ainesosaa – urad-linssejä, gheetä ja sokeria. Ainoa haastavampi osuus on linssien paahtaminen, sillä linssejä pitää paahtaa tarpeeksi, jottei tule vatsakipuja (linssejä ei siis kypsennetä mitenkään muuten kuin kuivalla pannulla paahtaen).

Kun sunnundut loppuivat, tein vaihteeksi ladduja kuivatuista hedelmistä ja pähkinöistä. (Laddut ovat pyöreitä makeisia, joita voidaan valmistaa lukemattomista eri aineksista.)

Näitä kuivahedelmäladduja voisi pitää jopa terveellisinä, sillä niihin ei tule lainkaan sokeria (makeus tulee pelkästään kuivahedelmistä), ja gheetäkin tulee vain pieni lusikallinen.

Tein pitkästä aikaa myös suolaista naposteltavaa, murmura chivdaa.

Seoksen pääasiallinen aines on hieman riisimuroja muistuttava paisutettu riisi (en ole ihan varma suomennoksesta) eli puffed rice/murmura, ja lisäksi siihen tulee mm. pähkinöitä, currylehtiä, chiliä ja mausteita. Tykkään!

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Pitää varmaankin ruveta miettimään, mitä tänään syötäisiin. 

Mukavaa päivää! 

😘

37 kommenttia:

  1. Näyttää ja kuulostaa ihan hurjan ihanalta! Söisin kaikkea! :D

    Kananmunaruokien reseptejä ottaisin mielelläni vastaan, sillä olen yrittänyt syödä vieläkin enemmän lihattomasti ja kananmunaruuat olisivat kiva lisä repertuaariin.

    Methistä olen samaa mieltä, ihan loistava mauste. Haluaisin joskus päästä kokeilemaan tuoretta sarviapilaa, mutta sitä varten pitää varmaan matkata Georgian suunnille, jossa sitä käytetään yleisesti. Edellisellä maustetäydennysreissulla mukaan tarttui muskotinkukkaa. Pitäisi alkaa selvittää, mihin ja miten sitä voisi käyttää.

    Olisipa oma maustelaatikkoni yhtä hyvässä järjestyksessä, mutta valitettavasti ei ole…

    Kiitos kivasta ja inspiroivasta postauksesta. Aurinkoista sunnuntaita! :)

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva kuulla, että sapuskat maistuisi! <3

      Ihan mahtavaa, jos kananmunaruoat kiinnostavat! Kiva että kerroit. :-) Kananmunareseptejä on siis luvassa, kunhan saan ensin kokkailtua niitä, jotta voin ottaa kuvat.

      Täällä saa tuoretta sarviapilaa satunnaisesti intialaisista kaupoista, ja olen joskus kasvattanut sitä itsekin. Anopillakin on aina sarviapilaa kasvamassa parvekkeella. Viimeksi tein sarviapilakanaa, ja voi kiesus, miten paljon koko huusholli tuoksui (tai oikeastaan haisi) sen jälkeen. :-D En muistanutkaan, että sarviapilalla on niin voimakas tuoksu.

      Minä käytän muskottikukkaa tyypillisesti riisiruoissa, ja tuossa kasvispilaussakin on sitä. Laitan sen yleensä kokonaisena, ja yksi kukka riittää antamaan makua ruokaan.

      Ei mullakaan ole se toinen maustelaatikko järjestyksessä, vaan siellä on kaikenlaista pussia ja purnukkaa iloisessa sekamelskassa. Tuota intialaisten mausteiden laatikkoa joudun availemaan niin usein, että on kiva, kun se on järjestyksessä.

      Kiitos mukavasta kommentistasi, Anna, ja aurinkoista sunnuntain jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com25.9.2022 18.11

    Mulle on myös ruanlaitto pakkopullaa. Mutta tänään tein lasagnea, ja lasagne on isotöinen ruanlaitto mulle. Mahtavia sapuskoita olet laittanu, ja varmasti hyviä! Jos reseptissä on enemmän kuin 3 mausteita, en laita :-)
    Mahtava maustekokoelma sinulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasagne on kyllä suuritöinen, mutta onneksi siitä riittää ainakin kahdelle aterialle. Hyvä sinä!

      Hih, intialaisessa ruoassa ei taitaisi selvitä alle kolmella mausteella. Mausteet ovat niin olennainen osa ruokaa. Toisaalta tykkään myös siitä, että raaka-aineet maistuvat itseltään. Esimerkiksi paistettu kala (siis suomalaisittain valmistettuna) ei tosiaan kaipaa muuta kuin suolaa, pippuria ja ehkä sitruunamehua.

      Juu, onhan noita mausteita kertynyt. ;-D

      Poista
  3. Olipa aikamoinen kokkauspläjäys! Oli kiva lukea niistä. Itse en oikein osaa syödä intialaisia ruokia ja kun ne ovat niin mausteisia ja se ei sovi minulle ollenkaan. Tosi upeita herkkuja olet kyllä tehnyt! Olen lisäksi allerginen ainakin pähkinöille ja chilille, joten en juuri uskalla syödä mitään. Tein äsken tänään kaalilaatikkoa ja juuri lihankorvikkeella. Olen päättänyt, että ostan vain poronlihaa tai riistaa, mutta voin syödä ravintolassa liharuokia, jos ei muuten ole sopivaa. Eli Itävallassa söin pari kertaa schnitseleitä. Kalaa syön ja teen joskus itse, mutta en oikein uskalla ostaa tai en osaa paljon tehdä kalaruokia. Kuha on suuri suosikkini siian lisäksi.

    Mutta mukavaa viikkoa ja sinulla näkyy noita herkkuja riittävän viikon varallekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mausteet voivat tosiaan olla rankkoja vatsalle ja muutenkin. Minä olen niin tottunut niihin, että jos niitä ei ole (intialaisessa ruoassa siis) tarpeeksi, ruoka maistuu valjulta. Ja allergiselle intialainen ruoka voi olla suorastaan vaarallista, kun Intiassa ei ihan aina ymmärretä ruoka-allergioita samalla lailla kuin meillä. Siis että joskus ei ole kyse siitä, että ei vain pysty syömään jotain vaan että allergisoivan aineen syöminen voi olla jopa vaarallista.

      Minä en ole koskaan oppinut syömään riistaa, kun en pidä riistan voimakkaasta mausta. Mutta poronliha menee, ainakin käristyksessä (jos se on hyvin valmistettu).

      Minäkin tykkään kuhasta, mutta se on niin arvokasta ja hienoa kalaa, että sitä ei oikein viitsi "pilata" mausteilla, vaan se on parasta ihan pannulla paistettuna ja suolalla ja pippurilla maustettuna. Eilen Stockan Herkussa kuhafilee näytti olevan 44 euroa kilo! Ihan järkyttävä hinta.

      Mukavaa viikkoa sinullekin! Herkkuja on tosiaan vielä laatikossa. :-)

      Poista
  4. Oih... nyt oli pakko ottaa se akateeminen vartti tietoisesti ja myöhästyä töistä - sillä... meni niin moni ruokanimike googlailuun, että on jatkettava oikeasti paremmala ajalla. Siis sinäkin olet koulutuksen omaava ammattilainen ja erityisosaamista todellakin 110% intialaiseen ruokaan, ruokakulttuuriin...
    Ihan huippua ja suunpielet kostuivat niin monesta kuvastasi, että perinteinen kaurapuuro itsepoimituin mustikoin ei selvästikään ollut riittävä aamiainen tähän viikkoon!!
    Minäkin rakastan mausteita ja värejä ruoassa - nyt sitä nautintoa oli todellakin.... loppukuusta pääsen tutustumaan tarkemmin Pohjois-Intialiseen ruokakulttuuriin.... näihin sun upeuksiin tulen palaamaan vielä monta kertaa!!
    Iloa viikkoosi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut töistä myöhästymisestä, mutta kiva että otit aikaa ja jätit kommentin! <3 Sinähän se minua inspiroitkin kirjoittamaan tämän postauksen. :-)

      Intialainen ruokakulttuuri on niin monimuotoinen, että minä tunnen siitä vain pienen murto-osan. Mutta olisi kyllä tosi mielenkiintoista opetella kokkaamaan Intian eri alueiden ruokia. Tosin me ollaan ukkelin kanssa niin totuttu A.P:n ja Telanganan ruokiin (ukkeli luonnollisesti vielä enemmän kuin minä, kun on Andhra Pradeshista kotoisin), että en ole ihan varma, tykkäisimmekö muiden osavaltioiden ruoista ja tulisiko se syötyä. Viime viikolla tein pohjoisintialaista, dal makhania ja paneeria, ja vaikka ne olivat ihan syötäviä, eivät kuitenkaan osuneet mun lempiruokamakuhermoon...

      Vau, että teidän matka on jo niin lähellä! Tuskin maltan odottaa postauksiasi Intiasta. Kivaa matkan odottelua! <3 Ja iloa sinunkin viikkoosi!

      Poista
  5. Nam, tuli nälkä😋Jännää että niin pitkään ruuanlaitto tuntui pakkopullalta, etenkin kun olet opiskellut kokiksi ja sulla oli se tosi kiva ruokablogikin, joten kiva että ruuanlaiton ilo on taas löytynyt💚Itse tykkään tosi paljon intialaisesta ruuasta, jota teen aina välillä. Ja rohtosarviapilan siemenet... Just eilen tein, kun olin kutsuttu uuden vuoden illalliselle, nepalilaista perunasalaattia, johon piti tulla sitä, mutta koska mulla ei niitä ollut, laitoin jotain muuta. Pitäiskin käydä ostamassa niitä siemeniä, niitä sa täällä helposti, koska esim. jemeniläistaustaiset. käyttää niitä paljon, mutta tiedän että rupee haisemasn🤣jos niitä käyttää liikaa. Kivaa uutta viikkoa Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten ruoanlaitto olikin niin monen vuoden ajan sellaista pakkopullaa. Eikä sitäkään tiedä, miten kauan tämä innostus kestää, ja milloin kokkailu alkaa tuntua taas pakkopullalta! :-D

      Piti kuukkeloida tuo rohtosarviapila, että onko se sama asia kuin sarviapila, ja näyttäisi olevan. Harmi, että et löytänyt sitä perunasalaattiisi, mutta kiva että keksit muuta tilalle. Sarviapila sopiikin perunan kanssa loistavasti yhteen! En muistanut, että sarviapilalla on niin voimakas haju, mutta ehkä laitoin sitä sitten pikkuisen liikaa (sarviapilakanaan, jota taannoin tein). Tai sitten keittelin ruokaa liian pitkään.

      Kivaa viikkoa sinullekin, Jael. <3

      Poista
  6. Todella mielenkiintoinen postaus ja upeat kuvat! Haluaisin päästä maistamaan noita kaikkia ruokia.

    Kotona en ole yrittänyt kokata muuta kuin butter chickeniä ja nuoriso valittaa, että se ei ole lainkaan sama ruoka, jota saa ravintolasta 😆😆😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta. <3

      Intialaisten ravintoloiden ruokia voi ollakin vaikea kopioida kotona. Usein ravintolat käyttävät valmiita tahnoja ja currypohjia, joita ei luonnollisesti ole kotona saatavilla. Tai saattaahan kaupoissa ollakin jotain butter chicken tms.-tahnoja. Niitä samoja currypohjia voidaan käyttää ravintoloissa monessakin eri ruokalajissa, ja siksi eri ruoat saattavat samoilta, mikä ärsyttää ainakin itseäni suunnattomasti.

      Minua vähän harmittaa, että juuri butter chickenit, naanit, palak paneerit ja muut vastaavat ovat se, mikä mielletään esimerkiksi Suomessa intialaiseksi ruoaksi, vaikka intialaisella keittiöllä olisi tarjota niin paljon muutakin. Mutta minkäs teet, kun ravintoloista ei muuta saa, ja sitten jos saakin (kuten Helsingin South Indianista), ruoka on ihan kaameaa kuraa. Paitsi että nyt kun kuukkeloin kyseisen ravintolan, selvisi, että ravintola onkin ilmeisesti tullut tiensä päähän. En yhtään ihmettele.

      Poista
  7. Oh my, mikä maustevarasto ja kuinka siistikin vielä! Arvostan. Ja samalla tunnustan, että suuri osa luettelemistasi mausteista oli itselleni täyttä hepreaa, samoin kuin ruokien nimet. Pitäisi lukea tämä jotain kymmenen kertaa, että menisi tajuntaan.

    Syön keitettyä kananmunaa liki joka päivä (en tiedä onko se hyväksi vai pahaksi) ja välillä se kyllästyttää ihan huolella, joten olisin kovasti kiinnostunut lukemaan mainitsemiasi munareseptejä. Tai vaikka edes yhden, joka on jotain muuta kuin keitetty tai paistettu muna :). Ne hallitsen ja joskus teen jotain kasvismunakasta, jos kaapissa ei ole muita aineksia, mutta siinä se sitten onkin.

    Lihaa jäljittelevät "kasvis"jutut on monesti aivan kammottavia yksistään tuoteselosteen perusteella (esimerkkinä erään nimeltämainitsemattoman alunperin saksalaisen ketjun "next level vegejauhis", joka sisältää mm. metyyliselluloosaa ja bambukuitua). Ne jää kyllä auttamatta kauppaan, koska en todellakaan kaipaa sen sortin "kasvis"vaihtoehtoja.

    Nostan olematonta kokinhattuani sulle erittäin korkealle, kun olet noin monipuolinen taitaja. Mulle vartti kerrallaan keittiössä on kokolailla maksimi :)

    Jaa niin. Pakko vielä mainita painekattilasta, jollainen meillä oli, kun olin pieni. Pelkäsin sitä ihan hulluna ja mun tehtävä oli usein vahtia, että heti kun kattilaan ilmestyy kaksi viivaa, siitä pitää päästää ne paineet (ettei räjähdä). En uskaltanut liikkua kattilan läheltä mihinkään, koska en halunnut nähdä kuinka kaalipata lentää pitkin seiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentistasi (siis tuosta, että suuri osa mausteista ja ruoista oli sinulle hepreaa) tuli mieleeni ihan ensimmäiset vuodet ukkelin kanssa. Minä en ollut edes maistanut intialaista ruokaa ennen ukkelin tapaamista, ja sitten kun ukkeli kokkasi minulle kerran, luulin ruoassa olevia siemeniä ötököiksi. :-D Ja joskus seurustelun alkuaikoina ukkeli osti mulle intialaisen keittokirjan, ja minä ajattelin, että älä unta näe – en varmasti rupea kokkaamaan sinulle intialaista ruokaa! Ja tässä sitä nyt ollaan. :-D Mutta ei minua kukaan pakottanut laittamaan ruokaa, vaan intialaisen ruoan kompleksisuus ja sen mukana avautunut uusi maailma viehättivät. Intialainen keittiö tuntui niin haasteelliselta, että minusta tuntui, että en ole koskaan valmis tai täysin oppinut, vaan voin aina oppia jotain uutta, ja se tuntui kivalta.

      Mukava kuulla, että sinäkin tykkäisit munaresepteista! Niitä on siis ehdottomasti tulossa, kunhan vain saan ensin tehtyä ja kuvattuja ruokia. Minusta kananmunan haittoja (kolesteroli kai lähinnä) on liioiteltu, ja jos kolesteriarvot ja ruokavalio ovat muuten kohdallaan, ei niitä muutama muna heilauta. Sitä paitsi munassa – ja juuri siinä suuresti paheksitussa keltuaisessa – on valtavasti vitamiineja, ja kananmuna onkin oikea terveyspommi.

      Minä en ole edes lueskellut noiden kasvisvalmisteiden ravintosisältöjä, mutta jo nuo mainitsemasi ainekset saivat aikaan pahan olon. Onhan se hyvä, että kasvisruokavalion proteiinilähdevalikoima on monipuolistunut viime vuosina, mutta en voi olla hieman ihmettelemättä sitä, miten paljon noiden tuotteiden valmistus vaatii energiaa ja raaka-aineiden käsittelyä, kun papuja yms. voisi syödä tuosta vain ilman minkäänlaista prosessointia. Jokin tässä yhtälössä mättää minulle.

      Kiitos, Annukka. Meinasin sanoa, että en minä oikeastaan mitään ihmeellistä osaa, mutta yritän kerrankin antaa itselleni arvostusta ja olla vain iloinen kehuista. <3 On sitä kai tarttunut vuosien varrella hanskaan jotain osaamista. Ja intialainen ruoka on kyllä todella aikaavievää! Pelkästään illallista kokatessa keittiössä saa ihan helposti menemään pari tuntia, saati sitten, jos söisi intialaista vielä aamiaiseksi ja lounaaksikin. Anopilla menee keittiössä päivän aikana varmasti ainakin neljä tuntia, varsinkin silloin, jos syöjiä on enemmän (jos minä ja ukkeli ollaan esim. kylässä). Ei ole ihme, että monen keski-ikäisen ja vanhemman intialaisen naisen suurin ongelma on polvet, jotka alkavat vaivata kaiken sen seisomisen seurauksena, kun monella on vielä ylipainoakin rasitteena.

      Tuo sinun lapsuudenaikainen painekattila kuulostaa todella pelottavalta! Onneksi painekattilatkin ovat kehittyneet vuosien varrella ja ovat varmasti varsin turvallisia käyttää. Mutta toki niiden kanssa voi käydä edelleen onnettomuuksia, eikä kattilan tarvitse välttämättä edes räjähtää. Ukkelin serkun poika oli tukehtua lapsena tuohon painekattilan ”korkkiin”, kun hän oli nielaissut sen. Poika oli jo ihan sininen, mutta onneksi hänet saatiin pelastettua.

      Poista
  8. Kananmunaohjeista puheenollen, onko intialaisessa keittiössä jotain tämän tapaista? Olen tehnyt aika usein, koska tosi hyvää.
    http://appelsiinejahunajaa.blogspot.com/2017/01/burmalainen-munacurry.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munacurryja on Intiassa monenlaisia, ja itsekin teen vähän samantapaista currya joskus. Kivan kuuloinen ohje! Kalakastiketta tosin ei Intiassa käytetä, eikä ukkeli voi sietää sitä jo pelkästään hajun takia (intialaiset inhoavat kalan hajua kaikissa muodoissaan :-D). Jos laitan johonkin ruokaan kalakastiketta, sitä pitää laittaa tosi vähän, ettei maku varmasti erotu ruoasta. :-D

      Poista
    2. Joo itsekin laitan vain vähän kalajastiketta, in sen verran voimakas maku siinä

      Poista
    3. Multa hajosi kerran edellisessä asunnossa kalakastikepullo jääkaapin eteen, ja saimme nauttia kalakastikkeen hajusta pitkän aikaa. ;-D Haju ei meinannut lähteä millään pois, vaikka kuinka luuttusin. Parkettilattia oli vissiin jo niin huonossa kunnossa, että kastike jotenkin imeytyi siihen.

      Poista
  9. Apua! Tämä oli niiiiin ihana postaus!
    Saisinko tulla teille aina ruoka-aikaan. Olisin hiljaa jossain nurkassa syömässä ja olisin vain onnellinen. Kaikki ruuat näytti niin herkullisilta! Lähtisin sitten ihan hiljaa pois, enkä häiritsisi yhtään enempää :D

    Mä muistelen, että löysin sut jonkin maustesekoitus-postauksen perusteella ja nyt tuli mieleen, että onkohan sulla jokin ruokablogi? Menen heti katsomaan jos sellaista on.

    En yleensä himoitse mitään härpäkkeitä, mutta tuo pieneltä näyttävä mixeri voisi tulla meidänkin pieneen keittiöön.

    Sitten ihmettelen mitä tuossa "yhdenlaisen kanacurryn tahnan ainekset" lautasen vasemmalla puolella näkyy. Onko siinä mahdottoman paljon jotain siemeniä, vai mitä? Tein just eilen kukkakaalicurrya ja siitä tuli hyvää, mutta tuo tahna olisi varmasti ollut vielä parempaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sinapinsiemeniä? linssejä?
      Löysin sun ruokablogin :) Jippii!

      Poista
    2. Oi miten lämmitti sydäntä kuulla, että tykkäsit. <3

      Hih, kyllä meillä on tilaa ruokapöydässäkin, että ei tartte nurkassa istua. Eli tervetuloa pöytään vain. :-D Tosin joskus ruoka saattaa olla hieman tulista, ja eilenkin inkiväärichutneyhin luiskahti muutama chili enemmän kuin olin ajatellut, ja meinasi nousta itsellenikin muutama hikikarpalo otsalle. :-D

      Hyvä jos ruokablogini löytyi. :-) Hitsi kun mulla olisi niin paljon uusia hyviä ohjeita sinne, mutta en millään viitsi aloittaa blogia uudestaan. Niin monta kertaa olen sen aloittanut ja sitten taas vähän ajan päästä lopettanut, että ei enää kantti kestä. :-D Eikä mulla ole yhtään kärsivällisyyttä ”somistaa” kuvia mitenkään, kun en ole mikään visuaalinen ihminen, ja sitten itseäni hävettävät kaikki karmeat kuvat, joita blogissa on. Varsinkin jos rupeaa vertailemaan muihin ruokablogeihin...

      Tuo mikseri on ihan paras laite, enkä voisi elää ilman sitä. Esim. unikonsiemeniä on tosi vaikea jauhaa millään muulla laitteella, ja tiukkaa tekee tuollakin, jos määrä on kovin pieni.

      Siinä kanacurrytahnalautasen vasemmassa reunassa on korianterinsiemeniä, kokonaisia mustapippureita, jeeran siemeniä, fenkolinsiemeniä ja cashewpähkinöitä. Muut tahnaan tulevat ainekset olivat punaiset kuivatut chilit, kuivattu kookos (kopra) ja vesi. :-)

      Kivoja kokkailuja ja aurinkoista viikon jatkoa! <3

      Poista
  10. Oih mikä ihana postaus 💗 Harmittaa, kun en ole ehtinyt sun edellisiin postauksiin kommentoimaan mitään, mutta nyt oli ihan PAKKO tulla pari sanaa höpisemään, koska aihe niin mahtava. Me tykätään koko perhe tosi paljon intialaisesta ruuasta, mutta teen sitä (tai siis jotain sen tyyppistä, ei varmaan ole lähelläkään ihan "oikeita" reseptejä) yleensä vain kylmään vuodenaikaan - eli aika pian taas aloittelen. Sain sun kuvista ja ohjeista heti tosi paljon inspiraatiota 💗 Meinasin pyörtyä onnesta, kun näin sen ekan maustekuvan ja ensin vähän kateudestakin, mutta sitten muistin, että mullahan on samantyyppinen kokoelma intialaisia mausteita itsellänikin. Ei nyt sentään ihan noin montaa purkkia, mutta n. kymmenkunta kuitenkin. Ja tuntuu, että aina niitä käyttämällä (vaikka vähän sokkonakin "ripaus tota ja sitten ripaus tätä") lopputulos onnistuu!

    Minä myös olen kiinnostunut munaohjeista. Noista keitetyistä munista, jotka sitten paistetaan mausteiden kanssa olen edelleen ihan että "häh??", mutta pakko uskoa, että niin voi tehdä, kun on kerran kuvakin todisteena :D Reseptiä odottelen mielenkiinnolla!!

    Nyt mulle tuli niin nälkä, että pakko lähteä syömään (kun ruokala vielä on auki puoli tuntia), joten heippa tältä kertaa! Toivottavasti vointisi on kohentunut ja elämä muutenkin hymyilisi 💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit. <3

      Juu, ymmärrän hyvin, jos intialainen ruoka tuntuu (mausteisuudessaan ja tulisuudessaan) enemmän kylmään vuodenaikaan sopivalta ruoalta. Ja ruokaohjeiden oikeellisuus voi olla hieman tulkinnanvarainen asia, sillä jokaisella kokilla on usein samasta ruokalajista vähän oma versionsa jo riippuen omista makumieltymyksistä. Joku esimerkiksi tykkää huomattavasti tulisemmasta kuin toinen, tai jokin mauste voi miellyttää enemmän/vähemmän kuin jotakuta toista. Mutta tietysti intialaisessa ruoassa on joitakin periaatteita, ja esimerkiksi järjestys, missä raaka-aineet menevät pannulle, noudattavat tiettyä kaavaa, ja mausteiden määrässäkin on tiettyä säännönmukaisuutta. Jos jotakin maustetta laittaa liikaa, ruoka ei ole enää tasapainossa, ja koko ruoka on pilalla. Olen esimerkiksi nähnyt suomalaisissa lehdissä/netissä "intialaisia" ruokaohjeita, joihin tulee jopa 2 teelusikallista kurkumaa, enkä kyllä ymmärrä, miten kukaan voi syödä sellaista ruokaa. (Kurkumaa ei käytetä Intiassa koskaan enemmän kuin puoli teelusikallista per ruokalaji, jos on siis kyse semmoisesta normaalinkokoisesta, 4–6 hengen annoksesta). Mutta hyppysellisen mausteita laittamalla ei voi mennä kovin pahasti vikaan. :-)

      Hieno juttu, että löytyy munaohjeista kiinnostuneita, niin tiedän laittaa niitä tulemaan (toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa)! Minusta kananmuna on ihan mahtava aines, kun siitä saa tehtyä vaikka mitä, enkä oikein tykkää siitä, miten muna on demonisoitu. Toki kananmunan syönnissäkin (kuten kaikessa muussakin) on rajansa. Tiedän yhdenkin intialaisen nuorukaisen, joka veti jokaisen salitreenin päälle 18 kananmunaa, ja siinä on kyllä muutama liikaa. :-D

      Toivottavasti kerkesit syömään ruokalaan ja sait sieltä maittavan lounaan. Lounasaikaan on muutenkin kiva käydä syömässä, kun ravintoloilla on niin hyviä lounastarjouksia (ja buffetteja :-D)

      Kivaa syyskuun loppua! <3 Eipä ole tätä kuuta enää monta päivää jäljellä... Kääk!

      Poista
    2. Vitsit olisi ihan mahtavaa, jos kirjoittaisit postauksen tohon järjestykseen liityen (suora lainaus sun tekstistä: "esimerkiksi järjestys, missä raaka-aineet menevät pannulle, noudattavat tiettyä kaavaa, ja mausteiden määrässäkin on tiettyä säännönmukaisuutta. Jos jotakin maustetta laittaa liikaa, ruoka ei ole enää tasapainossa, ja koko ruoka on pilalla"). Mä olisin ihan täpinöissäni, jos saisi tohon aiheeseen liityen lisätietoa!

      Poista
    3. Katsotaan, jos saisin aikaiseksi, mutta en lupaa mitään. Muutenkin vähän arveluttaa nämä ruokajutut, ettei niitä tule liikaa, kun ei tämä kumminkaan ole mikään ruokablogi, ja (suurta?) osaa lukijoista ruokajutut ei kiinnosta varmaan pätkän vertaa. Mutta kattellaan. <3

      Poista
  11. Hei Satu! Olipas kiva lukea ruokajuttujasi pitkästä aikaa. On aina niin mielenkiintoista nähdä, että vaikka miehemme ovat samasta maasta niin kuinka erilaisia ruokansa ovatkaan!
    Mulle kanssa on ehdottomia painekattila, mikseri ja masala dabba. Ilman niitä ei tule intialaista ruokaa! Voin kuvitella, että roteja on hankala tehdä induktiolla. Mä osaan käyttää vaan kaasuliettä. Kun muutettiin Intiasta tänne Enkkulaan, ostin rotikoneen kun ajattelin etten jaksa itse tehdä roteja alusta saakka. En ole vieläkään keksinyt, miten sillä voisi tehdä hyviä roteja- hyvät pari purit sillä kyllä voi tehdä.
    Oletko menossa Intiaan vielä tänä vuonna? Me olemme menossa 3,5 vuoden tauon jälkeen syyslomaksi käymään. Kunhan kaikki menisi hyvin (nytkin tikussa taas kaksi viivaa)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Anna! Olipa kiva kuulla sinusta. <3

      On niin totta, että intialainen ruoka voi olla todella erilaista riippuen siitä, mistä päin on kotoisin. Oikeastaan on väärin edes puhua mistään "intialaisesta" ruoasta, kun ei mitään yleisintialaista ruokaa edes ole (paitsi ehkä riisi?). Sen ns. intialaisen ruokakulttuurin sisällä on ikään kuin monta mikroruokakulttuuria (kuulostipa hienolta :-D).

      Riisistä tuli mieleen vielä, että myös riisinkeitin on ihan välttämätön ainakin mulle! Anoppi kokkaa riisinkin painekeittimessä (säästää sähköä ;-D), mutta minusta riisinkeitin on paljon näppärämpi, kun sitä ei tartte vahtia.

      Ajattelin oikeastaan phulkia, kun puhuin (selvyyden vuoksi) roteista. Phulkat ovat ainakin meidän intialaisessa perheessä se perusleipä, ja niitä on vielä vaikeampi paistaa induktiolla, kun leipä heitetään kaasulla kokatessa liekin päälle, jotta leipä pullistuu. Vanhalla sähköliedellä edellisessä asunnossa onnistuin vielä tekemään phulkia tuolla metodilla (heitin leivän kuumalle sähkölevylle :-D), mutta induktiolla tuo ei oikein onnistu. Olen muuten nähnyt rotikoneen mainoksia Intiassakin, mutta en tiedä, kuinka monesta taloudesta niitä oikesti löytyy. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisköhän tuoda seuraavalta Intian-reissulta semmoinen mukanani? ;-)

      Mä luulin, kun puhuit tikusta ja viivoista, että olet raskaana ja että oli kyse raskaustestistä. :-D Tosin enhän mä tiedä, kuinka monta viivaa raskaustestissä on, kun ei ole koskaan tarvinnut tehdä semmoista. Mutta taisitkin tarkoittaa koronatestiä! Minä en ole vieläkään (ainakaan tietääkseni) sairastanut koronaa, mikä on kyllä melkoinen ihme.

      Suunnitelmissa olisi mennä vielä tämän vuoden puolella Intiaan, mutta ei ole vielä mitään konkreettisia suunnitelmia. Saa nähdä, mihin suuntaan nämä mun terveysjutut yms. kehittyvät. Toivottavasti te pääsette pitkästä aikaa Intiaan!

      Kivaa syksyn jatkoa sinulle! <3

      Poista
  12. Ai etta!!! Jos asuisin lahempana tunkisin luoksesi kokkauskurssille vaikka ihan vakisin. On niin herkullisen nakoisia annoksia kuvissa. Ja maustelaatikkokin niin siisti. Olen etsinyt kaupoista maustepurkkeja (tyhjia siis) eika mieleisia ole loytynyt mistaan. Pitaisi olla siis myos se sirottelureikajuttu niissa ja viela sopivan kokoiset reiat.
    Eli tuloksena on kaaos kaikenlaisine purkkeineen ja purnukoineen, pusseista puhumattakaan.
    Sarviapilan ongelmana myos se etta koko keho (ja eritteet!) haisee sen syomisen jalkeen aika hurjalle. Jemenin juutalaisethan kayttavat sita myos ja sen kylla huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, nauratti tuo, että tunkisit kokkauskurssille vaikka väkisin. :-D

      Oikeanlaisten mauste- ja muidenkin purkkien löytäminen voi olla kyllä joskus tosi vaikeaa! Mulla on käytössä nuo Ikean purkit, jotka olivat edellisessä asunnossa pystyasennossa maustekaapissa lieden yläpuolella, mutta oikeastaan tuo laatikko on paljon näppärämpi säilytyspaikka (tässä asunnossa ei ole maustekaappia, enkä kyllä sellaista kaipaakaan). Olisi tosiaan kiva, jos kaikki jutut olisivat yhteneväisissä astioissa, niin kokonaisuus näyttäisi harmonisemmalta.

      En ole koskaan ajatellut, että keho ja eritteet haisisivat sarviapilan syömisen jälkeen, mutta täytyypä tarkkailla ensi kerralla. Paitsi että nyt meni oikeastaan mielenkiinto edes syödä sarviapilaa, koska en halua lemuta kaamealle. :-D Hävettää viedä illalla kokkailun jälkeen roskapussejakin, kun pelkään, että joku osuu samaan aikaan mun kanssa hissiin, ja mä "tuoksahtelen" pikkuisen intialaiselle sapuskalle..

      Poista
  13. Tää kokkailupostaus oli ihana! Toivon jatkoa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että tykkäsit! En kyllä uskalla luvata jatkoa, mutta laitan toiveen muistiin. :-)

      Poista
  14. Ihan vaan on I-K-Ä-V-Ä-!!
    Toivottavasti kaikki on hyvin.... pakkanen piristämässä punaa poskiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Repolainen! <3 Kyllä täällä on kaikki ihan hyvin (kop kop), mutta olen taas päässyt vieroittumaan blogimaailmasta ihan täysin. Jospa saisin kömmittyä takaisin... katsotaan. Kivaa loppuviikkoa halin kera! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3