Elämän neljä vaihetta: 1. Uskot joulupukkiin. 2. Et usko joulupukkiin. 3. Olet joulupukki. 4. Näytät joulupukilta.


lauantai 10. syyskuuta 2022

Muurahaispesä

Lupasin edellisen postauksen kommenttiosiossa kirjoittaa vähän nykyisestä terveystilanteestani, ja lupaukset pitää kai pitää, vaikka ei kyllä yhtään huvittaisi kirjoittaa mitään kuolettavan tylsää terveysraporttia. Koska en voi oikein kirjoittaa nykytilanteesta, jollen palaa ajassa taaksepäin, on varmaankin kirjoitettava koko sairauskertomus. Pahoittelut asiasta.

Kesäkuun alussa heräsin yhden salitreenin jälkeisenä aamuna, ja pakarassani oli niin hirveä kipu, etten pystynyt istumaan kunnolla. Tyyny perseen alla auttoi hieman, mutta pidempijaksoinen istuminen oli silti mahdotonta. Ajattelin kivun olevan jonkinlainen harvinaisen ärhäkkä normaali treeninjälkeinen lihaskipu, koska kipu tuntui toisessakin pakarassa. Kun kipu ei kuitenkaan vähentynyt päivien myötä, vaan takareisikin oireili, tajusin, että kyse taisikin olla jostain muusta kuin tavanomaisesta lihaskivusta. 

Koska toinen SI-niveleni on vaivannut minua varmaan ainakin kymmenen vuoden ajan – välillä enemmän, välillä vähemmän – ja koska selkäni oli ollut pahasti juntturassa jo parin kuukauden ajan, päätin mennä kiropraktikolle. Ehkä pakarakivut johtuivatkin selästäni? Kiropraktikolla selvisi, että SI-niveleni sekä pari muuta nikamaa olivat pahasti jumissa, mutta kiropraktikko sai selkäni kivuttomaksi heti ensimmäisellä hoitokerralla.

Pakaraongelmat kuitenkin jatkuivat, eivätkä ne olleet todellakaan ainoa vaiva. Käteni ja jalkani tuntuivat olevan täynnä muurahaisia, joilla oli formularata ihoni alla. Tuntui kuin muurahaiset olisivat juosseet edestakaisin, ylös ja alas. Muurahaisten lisäksi minulla oli lihasnykäyksiä, jotka olivat ehkä vielä muurahaisiakin inhottavampia, sillä tuntui kuin koko kroppani olisi ollut täynnä elohiiriä. Nykäykset eivät jättäneet rauhaan edes yöllä, mutta onneksi ne eivät kuitenkaan olleet niin häiritseviä, etten olisi saanut nukutuksi. Minulla oli ollut noita muurahaistuntemuksia jo edellisenä vuonna mutta huomattavasti lievempänä, ja olin käynyt tutkituttamassa niitä silloin neurologilla asti. Koska niihin ei ollut löytynyt mitään syytä ja koska vaivat olivat lakanneet itsekseen parin kuukauden jälkeen, en osannut tällä kertaa huolestua niistä.

Sitten olivat muut kivut. Suurimmat ongelmani olivat oikea nilkka ja jalkapöytä, isovarpaat, ranteet sekä kämmenten päällyset. Isovarpaita särki jatkuvasti, nilkka ei kestänyt huonoimpina päivinä edes seisomista, ja kämmenten päällyset olivat niin arat, että jopa käsienpesu sattui, kun vesi osui ihoon.

Kesäkuussa yritin vielä harrastaa liikuntaa, ja keksin, että voisin yrittää treenata ylä- ja keskivartaloa, vaikka alavartalo olikin poissa pelistä. Pari päivää ennen juhannusta tein pelkän ylävartalotreenin, jonka lopputuloksena oli hirvittävä kyynärpääkipu. En olisi todellakaan mennyt kyynärpään takia juhannuspäivänä päivystykseen, mutta käsivarteeni oli ilmestynyt iso mustelma, jota vähän säikähdin. Lääkäri diagnosoi kyynärpääkivun tenniskyynärpääksi, ja sitä se ehkä silloin olikin. Nykyään kivun paikka kuitenkin vaihtelee niin, että välillä tuntuu olevan kyse golfkyynärpäästä, välillä tenniskyynärpäästä ja välillä ei kummastakaan, vaan kipu on enemmänkin ojentajassa. Kyynärpää ja ranteet ovatkin suurin syy siihen, miksi postailen nykyään harvakseltaan. Kädet eivät vain kestä olla pitkiä aikoja samassa asennossa, ja koneella olo kostautuu heti kipuna. 

Meikäläisen parhaat ystävät tätä nykyä.

Lisäksi liikunta pahensi neurologisia oireita. Vaikka tein vain varttitunnin mittaisen, todella kevyen ylävartalotreenin tuolilla istuen, se lisäsi pistelyä ja puutumisen tunnetta käsissä ja jaloissa. Suurin ongelma oli kuitenkin vasen jalka, joka meni tunnottomaksi ja voimattoman oloiseksi treenin seurauksena. Tuntui todella epämukavalta pyyhkiä jalkaa suihkun jälkeen kuivaksi, kun jalassa ei ollut kunnolla tuntoa. Ihan kuin kropastani olisi roikkunut jotain ylimääräistä, joka ei oikein kuulunut minulle. Kun pari treeniyritystä oli päättynyt samalla lailla, totesin, että on varmaankin parempi lopettaa treeniyritykset kokonaan. Tunnoton jalka tuntui pelottavalta, kun en edes tiennyt, mistä tunnottomuus ja pistely johtuivat. En halunnut pahentaa oloani, joten jätin suosiolla muun liikunnan ja kävin vain lyhyillä kävelylenkeillä. Kävely oli ainoa liikunta, jota kroppani sieti (ja sitäkin vain maksimissaan puolen tunnin annoksina): voimaharjoittelu pahensi neurologisia oireita; vesijuoksu ja uinti ärsyttivät pakaroita ja takareisiä ja pyöräily kipeytti nilkan, kyynärpään ja takaliston.

Tuntui kuin koko kroppani olisi hajonnut yhtä aikaa, ja kaikki, mitä yritin, kostautui heti. Kaikenlainen tekeminen – siis ihan arkisetkin asiat, kuten ruoanlaitto tai palapelin kasaaminen – kipeytti heti jonkin paikan. Juhannus olikin harvinaisen mieleenpainuva, kun en pystynyt istumaan kunnolla takapuolen takia, seisomaan tai kävelemään pidempiä aikoja nilkan takia enkä tekemään mitään oikealla kädelläni kyynärpään takia. Istuinpehmuste oli kova sana, ja vasen käsi oli pakko värvätä hommiin, vaikka se olikin niin kömpelö ja avuton. 

Kämpin terassilla juhannuksena. Gin tonic auttaa kaikkiin vaivoihin – vasemmalla kädellä juotunakin. 😆

Paras vaihtoehto tuntui olevan täydellinen tekemättömyys, mikä hajotti pään. Sohvalla tai sängyssä makoilu keskellä päivää oli minulle täysin vieras asia, mutta niin vain oli tämmöinenkin taito opeteltava. Olen aina ajatellut, että jos minun pitäisi luopua liikunnasta, se olisi minun henkilökohtainen helvettini, mutta vähänpä tiesin. Eihän sitä koskaan tiedä, miltä jokin tuntuu, ennen kuin joutuu oikeasti kohtaamaan kyseisen asian. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun makasin sängyssä itkemässä joko kivusta tai toivottomuudesta. Ukkeli jaksoi yrittää lohduttaa, enkä kyllä tiedä, miten olisin selvinnyt kesästä ilman ukkelia. Ukkeli jaksoi istua vieressäni, kuunnella ja yrittää löytää sopivia sanoja sekä piristää tuomalla nallen kainalooni.

Yhtenä päivänä oloni saattoi tuntui paremmalta, ja silloin toivoni heräsi: jospa tämä olisi vihdoinkin pian ohi! Seuraavana päivänä tuli kuitenkin taas takapakkia, kun jokin ruumiinosa oli entistä kipeämpi. Muistan, kuinka iloitsin Savonlinnaan lähdöstä heinäkuussa, mutta kun heräsin lähtöpäivän aamuna, kantapääni oli niin kipeä, etten pystynyt kävelemään linkuttamatta. Kantapääni ei ollut kipuillut koskaan aiemmin, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin. Onneksi kipu hävisi päivän mittaan, mutta elämäni oli juuri tällaista: mitään ei voinut oikein suunnitella etukäteen, kun en tiennyt herätessäni, millainen vointi minulla tulisi sinä päivänä olemaan.

Juhannuspäivänä kävelylle lähdössä. Olin polttanut edellisenä päivänä kaulani, olkapääni ja otsani, joten oli suojauduttava kunnolla.
Heinäkuussa päätin mennä vihdoinkin lääkärille. Olin pitkittänyt lääkärille menoa, koska ongelmieni monimuotoisuus ahdisti. Mitä lääkärikin oikein ajattelisi, kun lataisin hänelle kaikki vaivani? Varmasti hän pitäisi minua hulluna tai ainakin luulotautisena! Sitten Mehiläiseltä löytyi lupaavan kuuloinen lääkäri, joka toivotti kuvauksessaan tervetulleeksi "lämminhenkiselle ja paneutuvalle vastaanotolle" ja joka oli saanut asiakkailtaan hyvät arvostelut (9.8/10). Kun vastaanottoaikakin näytti olevan riittävän pitkä (45 minuuttia), varasin ajan kyseiselle lääkärille.

'Lämminhenkinen ja paneutuva vastaanotto' sai aivan uuden merkityksen, sillä lääkäri puhui ainakin puolet vastaanottoajasta itsestään. Vastaanoton aikana selvisi mm. lääkärin poliittinen kanta, hänen mielipiteensä Trumpista, hänen asuinpaikkansa sekä se, miten hän tulee töihin (sähköpotkulaudalla); hänen harrastuksensa (mm. sukellus) ja perhetaustansa (lääkäri oli kasvanut neljän naisen kanssa ja piti kuulemma aina naisten puolia). Lisäksi lääkäri kertoi seikkaperäiset kuvaukset kahdesta asiakkaastaan, joiden kohdalla ikä oli todellakin vain numero, sekä selkävaivan takia peruuntuneesta Italian-matkastaan. Muistipa lääkäri suositella minulle vielä Perseilevän Pertin Instagram-tiliäkin. Kaksi kertaa vastaanoton aikana lääkäri huudahti minulle yllättäen, että "aivokasvainta sinulla ei ole!". Ensimmäisellä kerralla jätin huudahduksen noteeraamatta, kun se tuli niin puskista, mutta toisella kerralla vastasin, että "eipä ole tullut mieleenikään, että olisi, mutta kiitos kumminkin tiedosta". Vastaanottokäynnin lopuksi lääkäri totesi vielä tapaukseni olevan monimutkainen mutta mielenkiintoinen ja vannoi löytävänsä syyn vaivoihini. 

Lääkärin teettämät veri- ja ulostenäytteet olivat kaikki normaaleja, ja jatkohoidosta oli määrä keskustella puhelimitse. Kun lääkäri sitten soitti puhelinvastaanottoaikana, hän soitti 20 minuuttia myöhässä autostaan, selvästi kiireisenä, ja kuuluvuuskin oli tosi huono. Lääkärin ratkaisu pulmiini oli Osmosal eli liuos, jota käytetään estämään veden ja suolojen menetystä äkillisen ripulitaudin yhteydessä. "Et ainakaan menetä mitään, jos kokeilet sitä", lääkäri neuvoi. Tuntui käsittämättömältä, että lääkärin mielestä jokin ripuliliuos ratkaisisi ongelmani, kun minulla ei edes ollut mitään ripulia, ja natrium- ja kaliumarvonikin olivat täysin normaalit. Tajusin, että minun ei kannattanut käyttää enää enempää aikaani kyseiseen lääkäriin, joten en viitsinyt kyseenalaistaa lääkärin mielipidettä, vaan olin vain iloinen, että pääsin hänestä eroon. 

Olin käynyt edelleen kiropraktikolla, ja kiropraktikko suositteli minulle oireideni perusteella neurologilla käyntiä. Olin päättänyt tuon edellisen lääkärikokemuksen jälkeen, etten menisi enää yhdellekään miespuoliselle lääkärille, jos vain pystyisin mitenkään välttämään sitä, sillä kokemukseni miespuolisista lääkäreistä olivat olleet elämäni aikana muutenkin pääsääntöisesti (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) huonoja. Niinpä suunnistin Savonlinnasta palattuani neurologille, koska onnistuin saamaan vasta silloin ajan naispuoliselle neurologille. Kiitin luojaa, että Savonlinnan-lento ei ollut kestänyt kauempaa kuin 55 minuuttia, sillä koneen tärinä pahensi pistelyä ja tuikkimisen tunnetta kehossani, ja koko kroppaani nipisteli lennon aikana. Muutenkin kaikenlainen tärinä pahensi tuntemuksia erityisesti vasemmassa jalassa ja kädessä, ja jopa ostoskärryjen työntäminen tai hampaiden harjaaminen sähköhammasharjalla tuntui epämiellyttävältä.

Nyt tilanne on se, että olen käynyt neurologilla ja ortopedilla. Olen käynyt pään magneettikuvauksessa, jossa ei löytynyt mitään poikkeavaa (ei aivokasvainta eikä MS-tautia, jotka neurologi halusi lähinnä poissulkea). Pään magneettikuvauksen jälkeen oli vuorossa keskushermoston magneettikuvaus, ja minulta kuvattiin kaula- ja rintaranka. Kaularangasta löytyi pienehkö pullistuma, joka voisi selittää yläkropan neurologiset oireet. (Minusta ongelmani ydin on ollut alusta alkaen lantiossa/selässä, mutta neurologin mukaan selän alueen ongelmat eivät aiheuta neurologisia oireita yläkroppaan, joten syyn täytyi olla "ylempänä"). 

Eivätkä magneettikuvaukset tähän loppuneet! Ortopedi laittoi minut vielä lannerangan magneettikuvaukseen, jonne olisin itse ensimmäiseksi mennyt, ja lannerangasta löytyi myös jonkinlainen pullistuma, joka voisi selittää vasemman jalan neurologiset oireet. Nyt olen siis käynyt kolmessa (tai oikeastaan neljässä, kun kaula- ja rintaranka kuvattiin samalla kertaa) magneettikuvauksessa lyhyen ajan sisällä, ja voin kertoa, että magneettikuvaukset sujuvat jo melkoisella rutiinilla. 😆 Näin sitä ihminen kouliintuu, kun on pakko. 

Mehiläisen magneettikuvausaula on tullut pikkuisen liian tutuksi.

Mikään ei kuitenkaan ole pystynyt selittämään pakaran ja takareiden ongelmia, eikä kukaan tunnu tietävän, mistä kipuni johtuvat. Kaikki tuntuvat ajattelevan, että ne johtuvat selästä, vaikka omasta mielestäni peräpään ongelmillani ei ole mitään tekemistä selän kanssa. Ortopedin jälkeen seuraava etappi oli fysioterapeutti, jonka luona kävin tällä viikolla ja jonka neuvosta olen nyt tehnyt venytyksiä ja aktivointiliikkeitä, mutta ainakin näin muutaman päivän jälkeen tuntuu, että noinkin vähäinen rasitus pahentaa sekä kipua että neurologisia oireita. Mutta ehkä alku on hieman hankalaa, ja sitten helpottaa? Haha.

Viimeinen mahdollisuus on sitten ENMG, jonne minulla on neurologin lähete mutta jonne en kuitenkaan ajatellut meneväni, kun peräpään oireetkin olivat helpottaneet levon seurauksena. Nyt kun fysioterapia on taas tuntunut ärsyttävän kyseistä aluetta, taidan kumminkin katsoa vielä tuon ENMG-kortinkin, jos vakuutusyhtiön päätös tulee myönteisenä (ja vaikka ei tulisikaan). Olen kumminkin lepäillyt nyt jo kolme kuukautta, enkä haluaisi lepäillä loppuelämääni, jos on muita ratkaisukeinoja. Kai se on käännettävä viimeinenkin kivi, kun on kerran hommiin ryhdytty.

Muut kivut (kuten isovarpaiden ja kämmenten päällysten kipu, jotka ovat vaivanneet minua pisimpään) ovat jääneet täysin ilman selityksiä, sillä en jaksanut edes kertoa niistä enää neurologille ja ortopedille. Pitäisivät minua kuitenkin ihan kajahtaneena tapauksena! Onneksi nuo muut kivut ovat helpottaneet itsekseen, mutta silti tekemisen kanssa saa olla varovainen, koska liika tekeminen kostautuu kyllä.  

P.S. Joku kyseli aiemmin borrelioosista ja koronarokotuksista. Borrelioositesti on nyt tehty, ja se oli negatiivinen, enkä näe ajallista yhteyttä koronarokotuksiinkaan, sillä kävin edellisessä rokotuksessa tammikuussa, ja oireeni alkoivat kesäkuussa.

Kivaa viikonlopun jatkoa! 

😘

30 kommenttia:

  1. Heh, yleensä kommentoin pitkästi, mutta nyt kysyn vain,
    että onko sulle tehty hermoratatutkimus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, välillä lyhyemmin. <3 Käsittääkseni tuo ENMG tarkoittaa juuri hermoratatutkimusta, eli sitä odotellessa. :-)

      Kivaa illanjatkoa! Pus! <3

      Poista
    2. Ha-haa... kiinni jäin... huolimattomasta lukemisestani... tosiaan ENMG on juuri yksi viimeinen valttikortti... tosin joskus on vaan niin, että kaikki valttikortitkin on käännetty ja mitään ei vaan löydy... me ihmiset ollaan niin merkillisiä ja kokonaisvaltaisia kapistuksia... ettei lääkärin homma tosiaankaan ole helppo... luovuttaa mieleuummin, mut täydestä sydämestäni toivon, että jokin selittävä tekijä löytyisi ja sen myötä mahdollisuus estää jatkosaa riesa.... elämänilon palautuminen on kuitenkin se tärkein... haleja mieleen ja kehoon ja kätösiisi itsellesi iloisia asioita... taidan haastaa sun pian skräppäämään tai askartelemaan vaikkapa "samoista matskuista"!

      Poista
    3. Sellaista sattuu välillä kaikille, että jää joku rivi lukematta. :-)

      Minä olen varautunut kyllä siihenkin, että mitään selittävää syytä ei löydy, ja varmaan pystyisin elämään niinkin, jos nuo pahimmat kivut eivät vain palaisi. Mutta nuo pakaran ongelmat ovat niin kiusalliset, että niiden kanssa olisi kyllä vaikea elää. Toivottavasti se ENMG nyt paljastaa jotain. Itse veikkailen, että siellä on jokin hermo jumissa tms., mutta voi olla, että veikkaukseni menee metsäänkin.

      Hih, älä hemmetissä haasta skräppäämään. :-D Mie en kumminkaan osaisi, ja sitten tulisi stressi. Ensin pitäisi varmaan opetella Youtubesta, että miten skräpätään. :-D

      Lämmin kiitos, Repolainen. <3

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com10.9.2022 22.01

    Todella kurja tilanne! Oletko ajatellut vitamiinin tai mineraalin vajausta? esim B 12 vajaus on aika yleinen, lihasnykäyksiin auttaa magnesium. Itse tein hiusmineraalianalyysin, sieltä selvis syy mun kropan jäykkyyteen, joka oli tosi paha kun nousin tuolista ylös ja kipuihin. Tänään olen 100%palautunut. Paranemisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että löysit syyn vaivoihisi ja avun niihin! <3

      D-vitamiini oli mulla alhainen, samoin kuin ferritiini, ja olen nyt syönyt sekä D-vitamiinia että rautaa kiropraktikon suosituksesta kesäkuusta asti. B12 ja magnesium olivat ihan normaalit.

      Kiitos, Ulrika! Kivaa sunnuntaita!

      Poista
  3. No jo on nyt ollut kaikenlaista vaivaa. Toivon, että tilanne helpottaa ja parastahan olisi jos löytyisi joku syy ja sitä sitä pystyisi hoitamaan.

    Toivon sinulle paljon parempia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva olisi tosiaan löytää jonkinlainen syy. Se on just ärsyttävintä, kun ei ole mitään selitystä vaivoihin, vaan kaikki on niin epämääräistä.

      Kiitos sinulle, ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  4. Pakara ja takareisi kuulostaisi kylla selästä johtuvalta. Mutta ei nuo muut! Onko fibromyalgian mahdollisuutta mietitty?
    Toivotaan että ainakin oireet lievittyisivät pian!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oireeni eivät oikein sovi fibromyalgiaan, vaikka onhan se tietysti yksi mahdollisuus. Olen käsittänyt, että fibrossa kipu on hieman eri paikoissa, ja ilmeisesti siinä on myös voimakasta uupumusta (mulla ei ole mitään uupumusta, vaan päinvastoin, energiaa olisi vaikka muille jakaa).

      Kiitos, toivotaan näin. <3

      Poista
  5. Voi Satu, miten paljon oletkin joutunut kestämään. Toivon että käikkien toimenpiteiden kautta löytyy joku apu noihin kipuihin. Paljon tsemppejä❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan tässä ollut kaikenlaista. Onneksi parempaa kohti ollaan menossa. Tai enpäs sanokaan näin, ettei tämäkin taas kostaudu. :-D

      Kiitos, Jael. <3

      Poista
  6. no huhhuh! onpa sekavaa ja outoa.
    tsemppiä silti, toivottavasti jostain löytyy joku "tohtori House" joka keksii selityksen vaivoillesi ja osaa hoitaa niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekavaa ja outoa on. Melkein nolotti mennä fyssarillekin, kun mulla on niin pitkä "rikosrekisteri". Eikä nolotusta lieventänyt yhtään se, että fyssari sanoi ensimmäiseksi, että "no sinua on tutkittu" (paino sanalla tutkittu). :-D Pöpilään tässä vissiin joutaisi...

      Kivaa sunnuntain jatkoa! <3

      Poista
  7. Olen tosi pahoillani puolestasi! Tuollainen epätietoisuus vie hermot ihan totaalisesti. toivottavasti joku selkeämpi syy löytyy vaivoihin. Yleensähän liikunta kuitenkin pitäisi olla hyväksi, vaikka on kipujakin. Kohtuudella tietysti. Tuttavalla oli ties mitä vaivoja ja tehtiin hirmuinen määrä tutkimuksia ja oltiin jopa löytävinään jotakin. Lopulta rautainfuusio helpotti kaikkia vaivoja, myös niitä vakavampia ehkä-diagnooseja.
    Voi itku mikä lääkärikokemus. Lääkäriin on muutenkin tosi korkea kynnys mennä, kun tuntuu, että onko tämä nyt niin paha kuitenkaan. tuollaisen kokemuksen jälkeen tunne vaan vahvistuu. hyvä että menit vielä toisellekin lääkärille. Minulla meni usko kiropraktikoihin yhden ikävän kokemuksen jälkeen. Urheiluhierojan moninainen käsittely oli jonkin verran helpottava, vaikka en mikään urheilija olekaan ;D
    Toivottavasti löydät helpotuksen ja pääset normaaliin elämänrytmiisi takaisin. Minä olen miettinyt, mitä tekisin, jos vaikka yhdelle sormelle kävisi jotain, niin huilun soittaminen loppuisi siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötäelämisestä, Sartsa. <3 Hermot ovat menneet kyllä monta kertaa... mutta sitten kun lakkasin odottamasta, että parempi päivä joskus vielä tulisi, olo helpottui huomattavasti. Kun lakkaa toivomasta ja odottamasta, ei ainakaan pety.

      Ja liikunnan pitäisi tosiaan olla hyväksi, mutta minun tapauksessani se ihan selkeästi pahensi vaivoja. Jo pelkkä käsipainojen pitäminen käsissä kipeytti kädet. Mutta onneksi tilanne on nyt vähän parempi (paitsi takaliston osalta) ja olen pystynyt aloittamaan kevyen liikunnankin.

      Tuo lääkärikokemus oli kyllä ihan hirveä. :-( Pelkään aina lääkärillä eniten sitä, että minua ei oteta vakavasti, ja tuo kokemus sai aikaiseksi juuri sellaisen tunteen.

      Todella ikävää, että sinun kohdallesi osui huono kiropraktikko. Minulle kävi paremmin, sillä kyseistä kiropraktikkoa oli suositeltu minulle, ja hän osoittautuikin loistavaksi tyypiksi. On oikea järki-ihminen.

      Kai sitä ihminen oppii elämään kaikenlaisten vaivojen kanssa, jos on pakko. Eikä tämä minun ongelmakaan nyt kovin suuri ole, kun asiat voisivat olla niin paljon pahemminkin (jos olisi ollut esimerkiksi se aivokasvain). Pitäisi muistaa olla kiitollinen, mutta se on joskus kovin haastavaa.

      Poista
  8. Äsh... Onpa tylsää, kun joka paikkaa juilii eikä tiedä miksi. Ainakaan vielä. Toivotaan, että löytyisi selitys ja sitä kautta apu vaivoihin.

    Parempaa syyskuun jatkoa ja iso hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Menninkäinen, halista ja myötäelämisestä! <3 Kivaa ja reipasta syyskuun jatkoa sinulle!

      Poista
  9. Olisin minäkin kääntymässä tuon jo mainitun fibromyalgian kannalle. Kannattaisi ehkä tutustua reumaliitti.fi/reuma-aapinen sivustoon fibromyalgian ja palindromisen reuman osalta. Sairaus olisi hyvä diagnosoida mahdollisimman nopeasti oikean lääkityksen aloittamiseksi sairauden kroonistumisen estämiseksi. Itselläni oli käytössä hydroksiklorokiini, metotreksaatti ja aluksi myös kortisonia, josta pääsin eroon varsin varhaisessa vaiheessa. Oireet olivat saman tyyppisiä kuin sinulla, mutta lievempiä. Nyt olen lähes oireeton.
    Koronarokotuksen immuunivastetta heikentävät seuraukset voivat ilmaantua erilaisten sairauksie puhkeamisina pitkänkin ajan kuluttua. Toivottavasti saat pikaisesti apua. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kokemuksistasi, Sari. Olen jotenkin ajatellut, että oireeni eivät sovi fibroon, mutta nyt on pakko ajatella asiaa uudestaan, jos sinulla kerran on ollut samankaltaisia oireita, ja sinulla on diagnosoitu fibro. Mutta tuntuu kyllä kovin vaikealta mennä taas uudelle lääkärille valittelemaan kipuja, kun en ole kertonut niistä neurologille tai ortopedillekään. Ääh, vaikeaksi menee. Mutta onneksi niitä kipuja ei olekaan tällä hetkellä pahemmin. Se kyllä sopisi fibroon (luin tämän jostain), että joskus fibron saattaa laukaista jokin stressaava tekijä, ja tuo saliepisodi saattaisi olla juuri sellainen.

      En muuten edes tiennyt, että fibroon on olemassa lääkkeitä! Luulin, että fibro on sellainen sairaus, jonka kanssa vain eletään ja kärsitään. Olipa hyvä tietää.

      Kivaa syksyn jatkoa sinulle! <3

      Poista
    2. Ensimmäisten äkillisten kipujeni kanssa menin terveyskeskukseni yöpäivystykseen. Seuraavana päivänä muutamaan röntgeniin (niska, jalat, kädet). Seuraavaksi borrelioositesti, joka oli negatiivinen ja labrakokeet, joissa mm. ccp-vasta-aineet koholla (ei tosin kaikilla potilailla). Varsin nopeasti ajanvaraus keskusairaalan reumaosaston reumaerikoislääkärille, joka oli todella alaansa paneutunut ja perusteellinen - suurkiitos hänelle. Tehokas lääkitys alulle, seurantalabrat ja käynnit säännöllisesti reumalääkärillä, kuntotestit sairaalassa. Todella nopeaa ja tehokasta tomintaa. Nykyisin satunnaisia, nopeasti ohi maneviä paikallisia kiputiloja. Lääkkeitä en enää tarvitse. Ei mitään diagnosia pitkittäviä neurologi- ja ortopedikiemuroita. Sari

      Poista
    3. Olitpa onnekas, kun kaikki järjestyi noin nopeasti ja sujuvasti! Kivuttomia päiviä sinulle jatkossakin!

      Poista
  10. Mulle tuli ihan ensimmäisenä mieleen revähdys siinä kohdassa, missä pakaralihas ja takareisi kiinnittyy..... ootas nyt, hamstring-revähdyksestä puhutaan.
    Itse keilasin kavereiden kanssa, siis ihan höntsäilyä, ja kotiin tullessa tajusin, että pakara/reisi sattuu ihan saamaristi, ja reidessä oli golf-pallon kokoinen patti, jota en voinut antaa miehen hieroa kivun vuoksi. Se laski yön yli mutta esim. portaiden kävely alaspäin oli monta viikkoa järjettömän kivuliasta.
    Mutta toki siihen ei liittynyt mitään pistelyitä yms. Kuulostaa jotenkin oudolta ja vähän pelottavaltakin! Toivottavasti apu löytyy joltain taholta.

    Lääkäri vaikutti kyllä NIIN toivottoman mölliltä tapaukselta, että toivottavasti laitoit kunnon palautteen laskemaan keskiarvoa. Uskomatonta, minkälaisia tyyppejä alalla voi olla.

    Jätän sanomatta mitä ajattelen ehdotuksista rokotusreaktioihin. Näitä rokotusvastaisia juttuja kun pyörii vähän liiankin kanssa.... *roll*

    Toipumista hurjasti! Kun tietää miten liikkuminen on tärkeää, tuntuisi tosi hirveältä joutua pakkomakaamaan/lepoon epämääräiseksi ajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, saitpa keilaamisesta tosi ikävän kuuloisen vaivan! Kaikkea sitä pitää sattuakin.

      Mulla on itselläni sellainen tunne, että takapuolessa on jokin hermo jumissa, mutta tämä on vain mun teoriani. Olen ymmärtänyt, että tämmöiset hermojumit näkyisivät ENMG:ssä (magneetissahan näkyvät käsittääkseni vain hermojuurten puristustilat), ja siksi menen takuulla ENMG:hen, kunhan nyt vain saan ensin tietää, joudunko itse maksamaan laskun vai maksaako vakuutusyhtiö. Persevaivat on kyllä hankalia, koska ihminenhän on luotu istumaan. :-D

      Mä kuulin jostain, että lääkäreille ei ole mitään psykologisia pääsyvaatimuksia/testejä, ja tuokin lääkärikokemus vahvistaa käsityksen siitä, että alalle pääsee näköjään kuka tahansa. Mulle tuli oikeasti sellainen tunne, että lääkärillä ei ollut ihan kaikki muumit laaksossa. Kun hän kirjoitti reseptiäkin, hän hakkasi tietokoneen näppäimistöä kummankin käden etusormella (kaksisormijärjestelmä käytössä :-D) sellaisella voimalla, että tuntui varmasti Kiinassa asti.

      Pakkolepo vielä jotenkuten menisi, jos tietäisi päivämäärän, jolloin lepo päättyy, ja voi ruveta elämään taas normaalisti. Kaikkein hirveintä on se, että ei tiedä, milloin palautuu taas ennalleen – ja palautuuko edes koskaan.

      Kiitos, Vivi, ja ihanaa syyskuun jatkoa! <3

      Poista
  11. No jopas on melkoista! Ihan jäätävät oireet. Ja jäätävän pässi lääkäri! Teki mieli lähteä tältä istumalta vähän ravistelemaan ukkoa. Grrrr.....

    En ala tähän nyt mitään omia kokemuksiani kertaamaan, mutta sen olen niistä oppinut, että ikinä syy ei tunnu olevan siellä missä kipu, vaan ihan jossain muualla. Ja että aina lopulta löytyy se velho, joka sen syyn pystyy paikallistamaan niin, että tuntuu hälle olevan peruskauraa, vaikka kaikenlaiset "huippuosaajat" on siihen mennessä arponeet jokainen vuorollaan kaikenlaista. Ja aina on itse joutunut poistumaan vastaanotolta yhtenä kysymysmerkkinä.

    Uskon ja toivon ja olen ihan varma, että myös sun tapauksessa se ratkaiseva lenkki löytyy ja saat käyttöön konstit, joilla pääset vaivoista eroon. Ja parhaassa tapauksessa konsti on lääkkeiden sijasta jotain, mitä voi tehdä itse. Ainakin uskon, että ollaan siinä suhteessa samanlaisia, että ollaan valmiita itse tekemään kaikkemme, kun vaan joku, joka ihan oikeasti tietää, kertoo mitä.

    Ja tämä on niin totta "Pakkolepo vielä jotenkuten menisi, jos tietäisi päivämäärän, jolloin lepo päättyy, ja voi ruveta elämään taas normaalisti. Kaikkein hirveintä on se, että ei tiedä, milloin palautuu taas ennalleen".
    Se on just noin. Antakaa päivämäärä, niin minä kyllä kestän siihen asti.

    Kestämistä Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi lääkäri oli kyllä ihan järkyttävä tapaus. Teki mieli sanoa monta kertaa, että anteeksi vain, minä olen täällä potilas ja että en ole tullut kuuntelemaan sinun asioitasi, mutta en kehdannut. Tuli sellainen tunne, että lääkärillä ei ollut hajuakaan, mitä mun kanssa pitäisi tehdä, mutta hän halusi käyttää koko 45 minuuttia, ja se aika piti täyttää jollakin.

      Me ollaan tässä mietitty ukkelin kanssa puolivakavissamme, että pitääkö tässä lähteä Intiaan lääkärille. Siellä nimittäin on noita velhoja, jotka osaavat kertoa suurin piirtein saman tien, kun astuu kynnyksen yli, missä on vika. Intiassa on niin tolkuton määrä ihmisiä, että lääkärit näkevät jatkuvalla syötöllä kaikenlaisia tapauksia, joten heillä on paljon laajempi kokemus kuin suomalaisilla lääkäreillä. Tosin jollakin ukkelin kaverilla oli ollut takareisiongelmia, ja ongelmiin oli kokeiltu ensimmäisenä kuppausta… En kyllä ihan välttämättä haluaisi tulla kupattavaksi Intiassa (enkä kyllä missään muuallakaan). :-D

      Tuntuu, että nämä lääkäriasiat ovat joskus hyvinkin tuurista kiinni, ja siitä, millainen lääkäri kohdalle osuu. Onhan se tavallaan ymmärrettävääkin, kun lääkäreillä on omat osaamis- ja erikoisalueensa, ja voi olla, että joku on nähnyt aiemminkin samanlaisen tapauksen ja joku toinen taas ei.

      Olisin tosiaankin valmis tekemään kaikkeni päästäkseni vaivoistani eroon, jos vain löytyisi syy ja sen jälkeen jotain, mitä voin tehdä. Leikkaushoitoon esimerkiksi en todellakaan haluaisi, ja lääkkeitäkin on tullut syötyä jo ihan tarpeeksi.

      On kyllä perseestä, että tämä elämä ei toimi sillä tavalla, että ongelmien mukana tulisi päivämäärä, jolloin ne ovat ohi. Helpottaisi kyllä kummasti, jos niin olisi! Aika vain kuluu, ja olen edelleen (takaliston osalta) enemmän tai vähemmän samassa jamassa kuin kesäkuussa.

      Kiitos, Annukka, ymmärryksestä ja myötätunnosta. <3

      Poista
  12. Voi ei mitkä oireet ja kivut! Toivottavasti syy löytyy ja tepsivät lääkkeet, sillä tuollainen epätieto on niin perk..stä. En arvaile/luule/arvele mitään, mutta sanonpa vain, että törmäsitpä törppöön lääkäriin. Sen siitä saa, kun niillä ei ole mitään soveltuvuustestejä! Toivon todella, että saat avun ja pääset taas liikkumaan kuten ennenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epätietoisuus on tosiaankin kaikkein pahinta. Jos tietäisin, mistä kaikki johtuu, osaisin suhtautua vaivoihin toisella tavalla – tai näin ainakin kuvittelen. Niin kauan kuin vaivoille ei ole selitystä, niistä ei saa oikein minkäänlaista otettakaan.

      Minä olen kohdannut elämäni aikana todella monta törppöä (mies)lääkäriä, mutta tuo ns. lämminhenkinen lääkäri oli kyllä yksi ikimuistoisimmista. On ehkä väärin vertailla mies- ja naislääkäreitä, mutta valitettava tosiasia ainakin omien kokemusteni perusteella on se, että monelta mieheltä tuntuu puuttuvan kyky asettua potilaan asemaan tai edes valita sanansa niin, etteivät ne toisi potilaalle enää enempää kärsimystä. Monesta mieslääkäristä tulee sellainen vaikutelma, että he kuvittelevat olevansa puolijumalia, jotka vain jakelevat totuuksia potilaille, ja potilaat saavat pärjätä näiden totuuksien kanssa, miten parhaiten taitavat.

      Kiitos, Helena! <3 Kivaa viikon jatkoa!

      Poista
  13. Mullekin tuli mieleen fibromyalgia, vaikkakaan ei omakohtaisten kokemusten vuoksi vaan ennemminkin siksi, että ymmärtääkseni sen oireet on niin omituisen moninaiset. Ja sinuna kyllä kertoisin ihan joka ikisen oireen. Ehkä se joku tietty ihan hassulta ja tosi epämääräiseltä kuulostava juttu saattaa olla juuri se, joka antaa lääkärille tai muulle vastaavalle oivalluksen.
    Kovasti tsemppiä ja toivottavasti selitys kivuille löytyy pian! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mikä on, mutta tällä hetkellä onneksi pärjäilen tämän kanssa jotenkuten (paitsi että takapuoliosasto kyllä ärsyttää, kun se ärtyy kaikenlaisesta tekemisen yrittelystä ja jopa ihan vain fysioterapiasta). Mutta onhan se pakko mennä taas lääkäriin, jos kivut palaavat yhtä pahoina kuin ne olivat kesällä. Ja hyvä pointti tuo, että jokin itsestä tosi pieneltä ja mitättömälta kuulostava juttu saattaa olla lääkärille tärkein johtolanka! Kiitos uudesta näkökulmasta. <3

      Kivaa syksyisen viikonlopun jatkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3