Muista lähettää joulupakettisi ajoissa, jotta Postilla on tarpeeksi aikaa hävittää se.


keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Haastelua

Olen aloittanut vaikka kuinka monta postausta milloin mistäkin aiheesta, mutta mikään kirjoitus ei ole oikein ottanut tuulta alleen. Pitää siis yrittää takuuvarmaa keinoa eli blogihaastetta, jonka kysymykset olen koonnut internetin ihmeellisestä maailmasta. 

1. Asioita, joista et koskaan kirjoittaisi blogissasi?

En kirjoittaisi läheisten ja tuttavien asioista, raha-asioista, seksistä tai ukkelin työasioista. En myöskään kirjoittaisi aiheista, joista minulla on varsin kärkeviä mielipiteitä, jotka saattaisivat loukata jotakuta (esimerkiksi uskonnoista), tai aiheista, joista en tiedä mitään, kuten politiikka.

2. Missä pihistelet/säästät?

Pihistelen nykyään vähän kaikessa. Ei huvita ostaa vaatteita eikä oikeastaan mitään muutakaan, mitä en todella tarvitse. Toisaalta jos todella haluan jotakin, saatan ostaa sen hetken mielijohteesta, ilman että vertailen hintoja ja tuotteiden ominaisuuksia sen suuremmin. Viimeksi ostin (eli siis tilasin netistä) harjoitusvastuksen polkupyörään, kun joku ystävällinen lukija vinkkasi minulle viime talvena, että semmoisiakin on olemassa. (Harjoitusvastuksen avulla tavallisella polkupyörällä pystyy pyöräilemään sisällä, eikä tarvitse hankkia kuntopyörää tai lähteä kurvailemaan lumikinosten keskelle.) Yleensä nämä pikaostokseni ovatkin jotain liikuntaan liittyviä juttuja. Edellinen ex tempore -ostokseni oli trampoliini, jonka hankin keväällä. Se olikin paras ostokseni ikinä, kunnes terveydelliset haasteet laittoivat tramppatreenit tauolle.

3. Missä et pihistele/säästä?

Ruoassa. Olen hyvin huono vertailemaan ruokien hintoja, vaan ostan sitä, mitä mieli tekee. Tässä asiassa olisi huomattavasti parannettavaa, varsinkin näinä aikoina, kun hinnat ovat nousseet humisten. 

4. Lempikotityösi? 

Olen siinä mielessä onnekas, että tykkään melkein kaikista kotitöistä. Suorastaan rakastan pyykkien silittämistä, astianpesukoneen tyhjentämistä, käsin tiskaamista, ikkunoiden pesua, petivaatteiden vaihtamista ja vessojen pesemistä (huvinsa kullakin 😆). Vähemmän intohimoja herättäviä mutta ihan siedettäviä kotitöitä ovat mm. pölyjen pyyhkiminen, kaupassa käynti ja roskien vieminen.

5. Inhokkikotityösi? 

Imurointi, lattianpesu ja lattiakaivon putsaus. Jännä juttu, että kaikki inhokkityöni liittyvät jollakin tavalla lattiaan! Mistähän se mahtaa kertoa? Imurointia inhoan jo senkin takia, että imuri pitää niin inhottavaa ääntä, ja siksi minulla onkin aina kuulokkeet imuroidessani korvilla. Lisäksi imuroidessa pitää möyriä sohvien ja sänkyjen alle, mikä ärsyttää myös. Kerran edellisessä asunnossa kävi niin, että olin imuroinut musiikit kuulokkeissa pauhaten puoli huushollia, kunnes huomasin, että imuri ei ollut edes ollut päällä! Oli siis aloitettava koko homma alusta, ja sekös vitutti. Jälkeenpäin tosin mietin, että meillä ei tainnut olla kovin roskaista, kun en ollut edes huomannut, ettei imuri ime roskia.

6. Vanhin omistamasi esine?

Mamman eli äidinäidin kihlajaismaljakko vuodelta 1927. Maljakolla on siis ikää 95 vuotta. En yleensä tykkää mistään vanhasta tai antiikkisesta, ja tämäkin esine on meidän taloudessa ihan vain siihen liittyvän tarinan takia.  

7. Eniten käyttämäsi puhelinapplikaatiot (TOP5)?

Spotify, WhatsApp, MTV Katsomo, Ruutu ja YouTube. Kolme viimeksi mainittua ovat listalla lähinnä siksi, että olen kehitellyt itselleni äärimmäisen pahan tavan katsella autoa ajaessani kännykältä aina jotain ohjelmaa. Lisäselitystä asiaan tulee kohdassa 14.

8. Käytätkö vitamiineja? Jos, niin mitä?

En käyttänyt aiemmin mitään, mutta rupesin syömään kiropraktikon suosituksesta kesällä D-vitamiinia ja rautaa, kun kiropraktikko tokaisi minulle, että "mikään tulehdus ei voi parantua noin surkeilla D-vitamiiniarvoilla". 😅 (D-vitamiiniarvoni oli silloin muistaakseni jotain vähän yli 40.) Kiropraktikko neuvoi minua syömään päivittäin oikein kunnon annoksen D-vitamiinia, jotta arvoni saataisiin "tappiin", ja kun syyskuun alussa kävin mittauttamassa D-vitamiiniarvoni uudestaan, se olikin jo 103.

9. Työ, jota et voisi koskaan tehdä?

Olisin huono varmasti monessakin ammatissa, mutta ensimmäisenä mieleeni tulevat kaikenlaiset myyntihommat (varsinkin provisiopalkkaiset) sekä opettajan ammatti. Myyntihommissa suurin rasitteeni olisi se, että en itse voi sietää asiakkaana minkäänlaista tyrkyttämistä tai painostamista, joten minun olisi itsenikin todella vaikea yrittää ylipuhua ketään ostamaan mitään. Minun myyntifilosofiani olisi varmasti jotain tyyliin "jos tuote ei kiinnosta, niin lähde menemään", ja tuollaisella myyntimetodilla tuskin hillottaisi kovin monta roposta taskuun. 

Huono opettaja olisin siitä syystä, että minulla ei ole kärsivällisyyttä vääntää asioita rautalangasta. Jos oppi ei mene kerralla perille, olkoon sitten menemättä! Minkä opettajan maailma on minussa menettänytkään...

10. Mitä piirteitä arvostat toisessa ihmisessä? 

Ensimmäisenä mieleen tulee elämänmyönteisyys, sillä en voi sietää ihmisiä, jotka valittavat koko ajan ja joiden mielestä mikään ei ole koskaan hyvin. Arvostan suuresti myös kykyä kuunnella, ja ihmiset, jotka puhuvat koko ajan toisten päälle, ovat minusta todella ärsyttäviä. Arvostan myös avoimuutta ja sitä, että asioista – hankaloistakin – puhutaan suoraan, jottei toisten tarvitse arvailla, mistä nyt mahtaa tuulla. Sinnikkyys ja periksiantamattomuus ovat myös sellaisia piirteitä, joita arvostan, koska itselläni on tapana luovuttaa liian helposti.

11. Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?

Hehe, siellähän on vaikka mitä, mutta siellä pitää olla aina ainakin hedelmiä, kalkkunaleikettä, raejuustoa, jogurttirahkaa, eineskeittoja, parsakaalia, porkkanaa, kurkkua, tomaatteja, salaattia, maitoa, margariinia, vuolukanaa, kananmunia, Bulgarian jogurttia, sokeritonta mehukeittoa, kivennäisvettä, vissyvettä, olutta ja tonic-vettä.

Lempikalkkunani, jota on oltava aina jääkaapissa.

12. Kaunein näkemäsi paikka?

Tämä onkin todella vaikea, sillä paikkoja on minusta suorastaan mahdoton vertailla. Merenranta voi olla kaunis, mutta niin voi olla myös vuoristo, suo tai kaupunkimaisema. Jätän siis vastaamatta tähän.

13. Mistä pidät itsessäsi?

Olen helposti innostuva, ja suostun asioihin sen tarkemmin miettimättä. Ensin sanotaan kyllä, ja sitten vasta mietitään. 😆 Toki tämä voi olla joskus huonokin piirre. Olen myös ystävällinen ja avulias, ja saan suuren ilon siitä, jos saan auttaa jotakuta tai tehdä jotain jonkun toisen hyväksi. Lisäksi olen mukautuvainen (maailmani ei kaadu siihen, jos joudun tekemään asiat eri tavalla kuin tavallisesti tai jos suunnitelmat muuttuvat jotenkin) sekä energinen.

14. Mistä taas et pidä itsessäsi?

Minulla on todella ärsyttävä tapa jäädä märehtimään jotain mennyttä tapahtumaa. Levy jumittuu päälle, kun jään kelaamaan, mitä minun olisi pitänyt sanoa tai miten minun olisi pitänyt toimia kyseisessä tilanteessa. Olen yrittänyt päästä tästä tavasta eroon, mutta ajatusten kontrollointi on niin helkkarin vaikeaa. En myöskään pidä siitä, miten joskus alennan itseni tai väheksyn itseäni, kun en mielestäni kelpaa sellaisena kuin olen. Tästäkin olen yrittänyt pyrkiä eroon, mutta vaikeaa se on. En myöskään pidä äkkipikaisuudestani, sillä tunteeni kuohahtavat nollasta sataan nanosekunnissa. Tätä luonteenpiirrettä olen oppinut kontrolloimaan jo aika hyvin, ja harvoin enää nähdään lentäviä lautasia tai muita tavallisuudesta poikkeavia esineitä kiitämässä ilmojen halki. 

On kuitenkin yksi paikka, jossa aggressiivisuuden kontrollointi tuottaa edelleen suuria haasteita, ja se on auton ratti. En tiedä, mikä siinä on, mutta minua ärsyttää ihan suunnattomasti, jos eteeni tulee joku nysvääjä, joka hidastaa menoani. Olen keksinyt tähän kuitenkin aika hyvän ratkaisun, ja se on se ohjelmien katseleminen kännykästä. Kun voin kiinnittää huomioni johonkin muuhun kuin siihen edessä matelevaan tyyppiin, tunteetkin pysyvät paremmin kurissa (joo tiedän, erittäin vaarallista ja typerää).

Zen-kuski liikenteessä.

15. Harrastus, jonka haluaisit aloittaa?

Näin yhtenä yönä unta, että maalasin jotain abstraktia taulua keltaisen eri sävyillä, ja aamulla herätessäni olin satavarma siitä, että minusta tulee suuri taiteilija. Rupesin tutkimaan netistä maalausaiheisia videoita sekä etsimään maalaustarvikkeita myyviä kauppoja. Tosiasia on kuitenkin se, että luovuutta ei ole annosteltu minulle kovinkaan isolla lusikalla (ennemminkin sitä on anniskeltu haarukalla), ja tuskin saisin kankaalle mitään, kun jo ahdistuisin, koska "en osaa". Päätin jättää siis maalaustarvikkeet (ainakin toistaiseksi) ostamatta. 

16. Kuvaile kotiasi kolmella sanalla.

Tilava, siisti, miellyttävä.

17. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa?

Ostaisin asunnon jostain meren rannalta (ei välttämättä Suomesta); matkustaisin niin paljon, kunnes kyllästyisin; hankkisin uuden auton ja antaisin kaikille läheisilleni niin paljon rahaa kuin vain saa antaa verovapaasti (tai sitten hankkisin esimerkiksi tarvitsevalle asunnon ja antaisin hänen asua siinä jotain yhden euron vuokraa vastaan). Niin, ja tietysti tekisin siihen asuntooni täydellisen kotikuntosalin, josta ei puuttuisi mitään! Siinähän ne millit palaisivatkin yhdessä kuukaudessa. 😆

18. Lempiherkkusi?

Rakastan makeaa, vaikka syönkin sitä kohtalaisen harvoin. Suurinta herkkua minulle on suklaa, ja sen kanssa sattuu edelleenkin joskus ylilyöntejä. Sen takia ostan kotiin lähinnä vain tummaa suklaata, koska se ei houkuttele vetämään övereitä.

Paras tietämäni suklaa ja siten kai myös lempiherkkuni on Maraboun Big Taste Toffee Whole Nut -levy, joka on minusta niin järisyttävän hyvää, etten uskalla ostaa sitä enää lainkaan.

Suklaalevy helvetistä!

Ostin kyseisen suklaalevyn viime Intian-reissulle, koska ajattelin, että olisi hyvä olla mukana jotain tuttua ja turvallista "pahan päivän varalle". No, kuinka ollakaan, ensimmäisenä yönä ei tullut uni, joten siirryin sängystä sohvalle makoilemaan ja katselemaan läppäriltä ohjelmia. Sitten muistin suklaan ja keksin, että jos söisin levystä pari palaa, minua saattaisi alkaa nukuttaa. Pari palaa muuttui pariksi riviksi, ja pian oli puoli levyä syöty. Sitten totesin, että mitä tätä nyt enää säästelemään, ja söin loputkin. Tuli siis vedettyä 300 grammaa suklaata yhdellä kertaa. Ei ole ihme, että vatsa meni juntturaan pitkäksi aikaa!

19. Mitä et osaa tehdä ilman apua?

Olen tosi huono kaikissa teknisissä jutuissa. Ihan sama, liittyvätkö jutut autoon, tietokoneeseen tai kodinkoneisiin, aina tarvitaan apua. Myös selän rasvaaminen ilman apua on hankalaa. 😆

20. Mieleesi jäänyt YouTube-video?

Päädyin taannoin katsomaan buddhalaisen munkin, Nick Keomahavongin, videota siitä, kuinka tehdä aamuista parempia. 


Ei ole hajuakaan, miten päädyin katsomaan kyseistä videota, mutta erityisesti yksi neuvo jäi kummittelemaan mieleeni. Munkit aloittavat aamun itse asiassa jo edellisenä päivänä sillä, että he jättävät illallisen syömättä. He syövät siis ainoastaan aamiaisen ja lounaan. Syynä on se, että raskaan illallisen jälkeen keho joutuu tekemään ikään kuin ylitöitä, kun lepoon ja palautumiseen tarkoitettu nukkumisaika meneekin ruoansulatukseen. 

Jäin miettimään asiaa tietysti siksi, että me syömme ukkelin kanssa päivän pääaterian illalla ja varsin myöhään, yleensä noin kello 19.30. Jos syön liian raskaasti – kuten eilen, koska oli valtava nälkä – se häiritsee ihan selvästi unta. Viime yönä päätäni rupesi särkemään, ja sitten näin puoli yötä sellaista unta, että yritin ehtiä jollekin lennolle mutta pakkasin aina vain kamojani ja menin vielä viime tingassa saunaankin. Aamulla kun heräsin, sydämeni hakkasi, kun lennon lähtöön oli enää 15 minuuttia aikaa, enkä löytänyt lähtöporttia.

21. Lempihedelmäsi?

Vielä jokin aika sitten olisin saattanut vastata mango, mutta mangot alkoivat yllättäen tökkiä – siitäkin huolimatta, että kauppoihin on tullut taas ihania Osteen-mangoja.  

Osteenit ovat taas kaupoissa!

Mangoissa alkoi tökkiä löllö koostumus, joka aiheuttaa minulle muissakin ruokatuotteissa (mm. kiisselissä, marjapuurossa, viilissä ja hyytelökakuissa) sellaisen oksennusrefleksin. Jopa sushien syöminen tuotti viime viikolla hankaluuksia, kun se läpeensä vetelä koostumus alkoi oksettaa. Luulen, että sushitkin jäivät nyt määrittelemättömän pituiselle tauolle meikäläisen elämässä. 

Tykkään monista hedelmistä, mutta lempihedelmäni saattaisi olla omena tai ananas, vaikka ananaksesta menevätkin suupielet rikki. Ja omenan pitää olla ehdottomasti vihreä Granny Smith (jauhoiset lajikkeet eivät ole hyviä).

22. Mitä kaipaisit enemmän elämääsi tällä hetkellä?

Henkisyyttä, enkä nyt tarkoita mitään uskontoon liittyvää, vaan jonkinlaista henkistä sisältöä. En oikein itsekään tiedä, mitä tarkoitan. En kuitenkaan mitään hihhulointia. 😆

23. Horoskooppimerkkisi ja nouseva merkkisi?

Horoskooppimerkkini on oinas ja nouseva merkkini kaksonen. 

24. Mikä rästiin jäänyt asia sinun pitäisi tehdä, mutta et millään viitsisi?

Siivota kellarikomero! Minulle tuli jo keväällä mieleen, että herranen aika, jos kuolisin yhtäkkiä, ukkeli olisi ihan liemessä kaiken minun roinani kanssa. Kellarikomerossa olevasta tavarasta ehkä yksi prosentti kuuluu ukkelille, ja loput ovat minun rojujani. Meinasin tehdä silloin keväällä komerossa kuolinsiivouksen, mutta yllättäen se ei oikein inspiroinutkaan. Olen kantanut sen jälkeen komeroon vain lisää tavaraa, ja komero on entistä kaameammassa kunnossa. Komero vaatisi karsimista todella rankalla kädellä, ja olen miettinyt, että jospa saisin tällä viikolla jotain aikaiseksi. Ennen kuin se kuolema oikeasti tulee!

25. Tärkein asia, jonka olet oppinut elämäsi aikana?

On kyllä mahdoton sanoa mitään yhtä ja tiettyä asiaa tai edes muistaa, mitä elämän aikana on tullut opittua, mutta tässä muutama ensimmäiseksi mieleeni tullut asia: 

  • Ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan. Sellaiset asiat, joihin ei voi itse vaikuttaa, on vain parasta ja helpointa hyväksyä mahdollisimman pian.
  • Itseään ei kannata ottaa liian vakavasti, sillä täydellisyyden illuusiota on hyvin vaikea ylläpitää.
  • Mitään tai ketään ei saa pitää itsestäänselvyytenä, sillä kaikki – ihan kaikki – voidaan ottaa pois minä hetkenä hyvänsä.
  • Epämukavuusalueelle pyrkiminen on yliarvostettua, ja joskus se voi aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin mukavuusalueella pysytteleminen voi synnyttää valheellista tyydytyksen tunnetta.
  • Kaikkia ei voi miellyttää: kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää. On siis parempi kuunnella itseään ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu luontevimmalta. 
  • Ei ole olemassa ongelmia; on vain eriasteisia haasteita.

*****

Jos innostuit haasteesta, nappaa mukaasi! Olisi tosi kiva lukea muidenkin vastauksia. 

Kivaa ja kaunista lokakuun jatkoa, armaat lukijani! 

😘

39 kommenttia:

  1. Voi EI!!! Minä olen ihan hulluna kaikenlaisiin haasteisiin....
    Yllytyshullu ja ties mitä...
    Ihailen tapaasi pohtia asioita ja vielä "kolikon molemmin puolin"
    - filosofistin verta sinussa virtaa!! Jos olisit ollut kärpäsenä katossa kun luin vastauksiasi - niin olisit varmaan lähettänyt mut hoitoon... hihitin välillä ääneen ja välillä taisi nyökytellä ihan itsekseni, kun olet niin-niin samanlainen tietyiltä osilta... vastaus olisi voinut olla mun kirjoittama.
    Kiitos siis.... "yksipuhelustani", ääneen nauramisesta ja kasvojeni kiinteyttämisestä-liikuttelusta!!
    Toivottavasti tramppatreeneihin on paluu lähellä mieluummin kuin kaukana... Minä muuten kävin muutaman vuoden ihan ohjatussa tramppajumpassa... mutta sen sitten loppui totaalisesti, kun ystäväni sulki salinsa kokonaan koronan kurimuksessa!!
    Kaikkea hyvää eloosi! Haasteen tallennan - sinne "joskus" osastoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään tosi paljon blogihaasteista! Ne ovat niin kivoja ja helppoja, kun postauksen raamit on annettu kysymyksissä valmiina, ja tarvitsee miettiä vain vastaukset.

      Hih, filosofin verestä en tiedä, mutta tykkään kyllä pohtia asioita. Tosin viime aikoina pää on jotenkin tylsistynyt, ja pohdiskelu on jäänyt kaiken muun alle. Pitäisikin ottaa pohdiskelu takaisin ”ohjelmistoon”, koska pohdiskelu on kivaa! :-)

      Voi kun olisin saanut ollakin kärpäsenä katossa! :-D Ja hauska kuulla, että meissä on paljon samaa. Sellainen tunne minullakin on ollut! Toki meissä on erojakin, ja sinä olet minua monessa mielessä rohkeampi.

      Tramppatreenejä en uskalla vielä ajatella, mutta nyt olen sentään jo sellaisessa vaiheessa, että en enää harkitse trampoliinin myyntiä, vaan toivon vielä pääseväni joskus trampalle hyppimään. Trampoliini on ihan uskomattoman kiva ja myös tosi haastava treeniväline! Harmillista, että sinun tramppatreenisi päättyivät koronakurjimukseen. Toivottavasti pääset vielä takaisin tramppajumppaan!

      Kiitos, Repolainen! <3 Iloa ja valoa päiviisi.

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com12.10.2022 15.44

    Kaikkia ei voi miellyttää, onneksi tämän asian olen oppinut eli mulla ei minkäänlaista tarvetta miellyttää ketään, olen vain itseni :-) ja nauran itselleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, että kaikille ei voi tosiaankaan olla mieliksi. Ja itselle nauraminen on parasta, koska kun nauraa itselleen, naurunaiheet eivät lopu koskaan. :-D

      Poista
  3. No olila kiva postaus ja oi niin paljon kommentoitavaa! Etten paljasta kaikkea omasta (jos saan sen joskus aikaiseksi) niin tässä pari huomiota:
    *musta tulee kuvailemasi kaltainen ope työpaikan ulkopuolella. Käytän kai viimeiseen rippeeseen kärsivällisyyteni siellä...
    *juu ei jauho-omenia
    *no olipa "ylläri" että oot oinas... 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit, ja olisi ihan mahtavaa, jos innostut joskus vastailemaan haasteen kysymyksiin!

      Opettajan ammatti on minusta yksi vaativimmista, ja kuten sanotttu, minusta ei olisi koskaan siihen. Siksi ihailen kaikkia opettajia, jotka jaksavat sitä työtä tehdä. Ei ole ihmekään, jos ei kärsivällisen opettajan roolia jaksa enää työpaikan ulkopuolella.

      Heh, mä olin kuvitellut olevani jotenkin epätyypillinen oinas, mutta en kai sitten olekaan. ;-D

      Poista
  4. Inhoan tuputtajia ja pätkäisen puheensa lyhyeen. Toisaalta olin huipumyyjä, myyntimäärät ja katteet huippua. Mikrotukena ja helpparina tulin hyvin toimeen, kollegoideni mukaan puhuin pyörryksiin äkäisimmätkin tapaukset. Voin kuulemma pamauttaa ihan kenelle vaan ihan mitä vaan - ja aina tuli hyvät arvosanat kohtaamiskyselyyn. Niin, että ota tuosta nyt sitten selvää.

    Ehkä selittää se, että olen horoskoopiltani didderidoo, nouseva merkki on kuutiomeduusa mutta vompatti on zeniitissä.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet sitten vissiin luonnonlahjakkuus monella alalla, kun hommat menevät putkeen ilman että itsekään huomaat. :-D Ja hyvät puhelahjat ovat kyllä tärkeä taito olla olemassa. Itse olen varustettu melko surkeilla puhelahjoilla, enkä jaksa aina edes yrittää, varsinkin jos on kyse sellaisesta asiasta, joka ei itseäni kiinnosta.

      Sulla onkin mielenkiintoinen horoskooppikombinaatio! :-D Mulla on puolestaan kolvi zeniitissä, mutta vain öiseen aikaan. Päiväsaikaan se on enempi horisontaalitasossa.

      Poista
  5. Tämä oli kiva ja jälleen kerran Satumaisen sujuva ja nokkela postaus. Palaan vastailemaan paremmin tässä tulevien sadepäivien aikana :). Nyt meinaa lomautetulla loppua aika kesken :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit, Annukka! <3

      Minulla käy usein niin, että kun rupean tekemään jotain kotipuuhaa, hommat laajenevat huomaamatta, ja pian on koko huusholli hyrskyn myrskyn. :-D En tiedä, mimmoiset projektit sinulla on meneillään, mutta älä unohda välillä rentoillakin. <3

      Poista
  6. Tämä oli kiva haaste ja taidanpa napata sen matkaani. Mullekin tulee himo välillä pestä vessaa. En oikein tajua kuka siitä voi saada kiksejä, mutta siisti vessa on kiva! Imurointia taas en voi sietää. Juuri se meteli, joka koneesta tulee vie multa hermot. Onneksi mies tykkää imuroida :D

    Olipas kiva katsoa tuo munkin video. Mietin siippaa, joka aina aamuisin istuu ja meditoi. Se on kuulema usein vaikeaa, mutta siltikin, kaveri vaan istuu ja on. Minusta sitä olisi kivointa tehdä ohjattuna, oleminen ja keskittyminen on silloin helpompaa. En siis meditoi, en ainakaan tarpeeksi.

    Musta tuntuu, että sun kannattaisi hankkia ne värit ja jokin kangas. Vetelisit isolla sudilla ja välillä ottaisit sen haarukan ja kuvioisit jännittäviä tunnelmia maaliin. Voisi tulla tosi kivoja tauluja. Et voi tietää jollet kokeile.

    Mä taas olen aika hihhuli, hehee. Ehkä sen takia, että kouluttauduin pari vuosikymmentä sitten elämäntaidonvalmentajaksi ja onnellisuusvalmentajaksi. Tarkoitukseni ei ollut valmentaa ketään muuta kuin itseäni ja se onkin onnistunut suurimmaksi osaksi. No blogista sitä ei uskoisi. Ainakaan viimeisen vuoden teksteistä. Mutta parempaa kohti taas mennään.

    Kellarikomerot on pahoja paikkoja. Mun mielestä siellä saisi olla vain kausikamat, eli joulukoristeet, sukset, luistimet, matkalaukut ja jotain vastaavaa. Miehen mukaan siellä saa olla kirjoja ja lehtileikkeitä. Kulahtaneita vanhoja kenkiä tai muuta ihmeellistä. Miljoona ämpäriä :D Minusta ne kaksi jotka täytetään mustikoilla tai muilla marjoilla riittäisi oikein hyvin.

    Ihanaa viikon jatkoa sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kiva, jos innostut vastailemaan haastekysymyksiin! Toki haastetta voi lyhentääkin, jos et halua vastata kaikkiin kysymyksiin. Mulla lähtee nämä kirjoitushommat aina vähän laukalle, enkä meinannut malttaa lopettaa vieläkään. :-D

      Siisti vessa on minustakin kiva! Eikä pelkästään pönttö vaan myös lavuaari. Mulla on salainen pahe pyyhkiä vesiroiskeita ukkelin jäljiltä lavuaarin reunalta ja hanasta. :-D Ihan mahtavaa, että sulla on imuroiva mies. <3

      Olin tosi iloinen, että löysin tuon munkin videoa. Kuten joku videon kommenteissa kirjoittikin, on aikamoista luksusta istua kotonaan ja saada kuunnella buddhalaisen munkin ajatuksia! Kyllä tämä YouTube-aika on ihmeellistä!

      Minä olen kokeillut ohjattua meditointiakin, mutta sekään ei ole oikein minun juttuni, vaikka sujuu toki paremmin kuin mediointi ilman ohjausta. Mä olenkin jo vähän luopunut kaikista meditointiyrityksistä ja päättänyt sen sijaan keskittyä semmoiseen tietoiseen tekemiseen (esim. ihan arkiaskareita tehdessä), joka on kyllä hemmetin vaikeaa sekin. Useimmiten mieli harhailee ties missä, mutta joskus tulee seesteisempi hetki, ja pystyn tekemään askareita ihan vain tekemiseen keskittyen, ilman ajatusten harhailua. Siitä tulee jotenkin kirkas ja seesteinen olo, kuten arvelen meditoinnistakin tulevan.

      Hih, sait tuon maalaushomman kuulostamaan niin houkuttelevalta, että pitää ottaa varmaankin uudelleen harkintaan. :-D Mulla on vain tosi korkea kynnys kaikkeen luovaan tekemiseen, ja muistan painajaismaisesti esimerkiksi keramiikkakurssiyritykseni lapsena, kun kello kävi ja olisi pitänyt keksiä jokin keramiikkatyö, eikä mulle tullut mitään mieleen.

      Hihhuliudessa ei ole mitään pahaa (sitä en siis tarkoittanut, kun sanoin, etten halua mitään hihhulointia ainakaan), vaan se on mielestäni vain osoitus siitä, että osaa ajatella avarakatseisesti. :-)

      Tuommoinen kellarikomero, jossa on vain kausikamat tai kirjoja ja lehtileikkeitä, kuulostaa ihanalta! Meillä on matkalaukkujakin jo 7+4 kappaletta (nekin tietysti täynnä tavaraa), ja sitten komerossa on muistaakseni 14 tai 15 isoa pahvilaatikkoa täynnä sekalaista tavaraa plus kaikki irtokama, jota on ihan kiitettävästi sitäkin. Noista matkalaukuistakin tuntuu olevan hirveän vaikea luopua, kun jokaisessa on omat hyvät puolensa… Ämpäreitä ei meidän kellarikomerossa taida olla yhtään. Mistähän mahtaa johtua? ;-D

      Ihanaa viikon jatkoa sullekin! <3

      Poista
  7. Ihana haaste, tartun tähän heti, kun seuraavan kerran kirjoitan blogiin! Nyt en kommentoi enempää, kun kännykällä (jolla en osaa kommentoida muuta kuin nimettömänä) on niin tolkuttoman työlästä kirjoittaa! t: Emma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava juttu, jos innostuit haasteesta! Jään odottelemaan innolla vastauksiasi! Ja kiva, että jätit kommentin kännykästä huolimatta. <3 Itse en ole tainnut kirjoittaa koskaan yhtään kommenttia kännykällä...

      Poista
  8. Olipas ihana postaus, kiitos!
    Eikä aikaakaan, kun Stansta tarttuu haasteeseen. Hah, aikaakaan?
    Kivaa loppuviikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla, Stansta! <3 Ja oon tosi otettu, jos innostut vastaamaan haasteeseen. Kivaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  9. Mahtava postaus!
    Aina edelleen hämmästyn, kun kuulen jonkun pitävän kotitöistä. Minä inhoan niitä kaikkia aivan tasapuolisesti :D :D :D

    Vähän minua alkoi huolestuttamaan tuo autoiluagression lievennyskeino. Ettei nyt vaan sattuisi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-)

      Kotityöt tuntuvat varmasti ihan erilaisilta, kun on iso perhe (kuten sinulla), ja sitä siivottavaa ja järjesteltävää on aina ja ihan eri mittakaavassa kuin kahden aikuisen taloudessa. En tiedä, tykkäisinkö minäkään kotitöistä, jos ruokakuntaan kuuluisi useampi ihminen...

      Eihän tuo autoiluaggression lievennyskeino tosiaan ole mikään optimaalinen, mutta parempaa en ole ainakaan vielä keksinyt. Musiikin kuuntelukaan ei toimi. Onneksi tuota puhelimen ruutua ei tartte tuijottaa koko ajan, vaan suurin osa "katselusta" sujuu kuuntelemalla, ja riittää huomiota liikenteellekin. :-)

      Poista
  10. Haasteet on kivoja ja tässä on hyviä kysymyksiä - ja sun vastaukset on hyviä myös. Autoilun suhteen olen vähän varauksellinen...Kiitos kun piristit mun perjantaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että haasteet on kivoja! Eikä ole ihmekään, jos olet autoilun suhteen varauksellinen... Eihän tuo meikäläisen toiminta nyt mikään järjen riemuvoitto ole! Ennen sentään katselin ohjelmia vain pitkillä ajomatkoilla, mutta nyt pitää katsella ohjelmia kaupunkiajossakin.

      Leppoisaa viikonloppua, Leena! <3

      Poista
  11. Tuosta autoilun ja tv-katselun yhdistämisestä tulee mieleen, että onko sulla ehkä todettu adhd-piirteitä? Toivottavasti et pahastu kysymyksestä ja poista tämä kommentti jos haluat! Kiinnostaa asia vaan kun itsellä ja omassa perheessä on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan pahastunut kysymyksestä! Itse asiassa ystäväni totesi mulle Viron-reissulla kesällä, että sulla on varmaan adhd. :-D Mutta oma tietämykseni adhd:stä on niin heikko (en ole kokenut tarvetta perehtyä asiaan), että en voi mitenkään uskoa, että omalla kohdallani olisi kyse sellaisesta. Olen perustanut "tietoni" (lue: luuloni!) siihen, että mulle ei tuota mitään ongelmia ihan vain olla ja rötköttää... Mutta ajattelin itsekin viimeksi tällä viikolla, että onkohan mulla jokin ongelma, kun on niin vaikea keskittyä pelkkään kuuntelemiseen, ilman että käsillä on samanaikaisesti jotain tekemistä.

      Kiitos ajattelemisen aiheesta, ja kivaa viikonloppua!

      Poista
    2. ADHD voi esiintyä monella tavalla, ei lainkaan kaikilla liity fyysistä levottomuutta, vaan voi olla ihan keskittymisen/tarkkaavaisuuden haasteita. ”Tarkkaavaisuuden säätelemisen vaikeus tarkoittaa sitä, että tietyt asiat ovat henkilölle vaikeampia kuin useammille muille, ja keskittyminen joihinkin asioihin voi olla liki mahdotonta. Joihinkin henkilöä itseään kiinnostaviin asioihin keskittyminen voi kuitenkin olla joskus erittäinkin intensiivistä”. Eli omiin kiinnostuksenkohteisiin (jotka voi vaihtua) voi hyperfokusoitua ihan täysillä, mutta rutiininomaisiin tylsiin asioihin ei pää pysty keskittymään ollenkaan. Kannattaa ehkä vähän tutustua aihepiiriin, itse ymmärsin itseäni paljon paremmin kun tajusin mistä jotkut hassut (ja muita ärsyttävätkin) asiat johtuivat.
      Hyvää viikonloppua!

      Poista
    3. Kuukkeloin nyt hieman aiheesta, enkä oikein tunnistanut itseäni ADHD-kuvauksista. Esim. koulussa/opiskellessa mulla ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia keskittyä, vaikka aihe olisi ollut tylsäkin, vaan olin aina sellainen tunnollinen suorittaja. Keskittymisvaikeuteni (jotka ovat todella lieviä) ovatkin ilmenneet vasta ihan viime vuosina, ja syytän niistä liiallista ärsyketulvaa ja sen aiheuttamaa päättämättömyytta, kun jatkuvasti olisi muka jotain kiinnostavaa jollakin laitteella. Toisaalta olen ollut aina tosi hyvä keskittymään itseäni kiinnostaviin asioihin, ja muu ympäristö saattaa unohtua ihan kokonaan, kun uppoudun johonkin kiinnostavaan tekemiseen. Mutta se on ehkä ihan normaaliakin?

      Hyvää viikonlopun jatkoa sinullekin!

      Poista
    4. Minulla käsillätekeminen, joka ei vaadi aivotyötä, auttaa keskittymistä puheeseen. Värittelen ruutupaperin ruutuja ja piirtelen leikkaavia ympyröitä ja välillä kirjoittelen ylös avainsanoja. Jos aihe on kiinnostava, niin kädet eivät välttämättä tarvitse "työtä". Jos aihe ei ole kiinnostava, on oltava paperilappu. Etätöissä tuhrustelen kaikki kirjekuoret palavereissa. Töissä saatan teeskennellä tekeväni mindmappeja ja piirtelen hienoja nuolia :D

      Poista
    5. Mulla on ihan sama juttu! Puhelimessa värittelen aina jotain aikakauslehden kansia, jos puhelu on epäkiinnostava. Piirtelen esim. ihmisille viiksiä tai värittelen hampaita mustaksi. :-D Tai sitten jos sattuu olemaan isompi tyhjä tila, piirtelen jotain kukkasia, koska paljon muuta en osaa. Ja muistan, että luennoillakin aina värittelin jotain ruutukuvioita luentolehtiön sivuun. Mutta jos kuunneltava asia on kiinnostava tai ihminen on tarpeeksi tuttu, en tartte tekemistä käsille. On muuten tosi mielenkiintoinen aihe tämäkin – mitä ihmiset tekevät käsillään silloin, kun kuuntelevat jotain!

      Poista
  12. Kiitos tuosta postauksesta, nyt tiedän paljon asioita sinusta. Monet sopisivat minuunkin. Paitsi itse halusin aikoinaan opettajaksi, mutta en päässyt sinne koulutukseen. Nyt sitten opetan ilman koulutuksia täällä nykyisessä työpaikassa ja en voi sanoa, että tekisin sitä aina mielelläni. Opiskelija-aines on niin muuttunut viime vuosina. Kotitöistä en pidä enkä oikein ruuanlaitostakaan, lukisin ja löhöäisin mieluiten (ja olisin luonnossa). Mutta mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että monet asiat sopisivat sinuunkin! Tämmöiset postaukset aina vähän mietityttävät, kun pelottaa, että tuleeko paljastaneeksi itsestään liikaa. Mutta toisaalta ihan se ja sama – minä olen mikä olen, ja hyväksyn itseni tämmöisenä. Ja kuten sanottu, kaikkia ei voi miellyttää.

      Kiva että pääsit kuitenkin opettajaksi vaihtoehtoista reittiä. Ja luulen, että jokaisesta työstä löytyy jotain sellaista, että välillä kyllästyttää ja että työ ei aina miellytä. Opiskelija-aineksesta tuli mieleeni, että lähihoitajaopiskelija-aikoinani olin suorastaan järkyttynyt, millaiset ihmiset pääsevät lähihoitajakoulutukseen. En kuvittele olevani itse millään lailla parempi, mutta minusta alalla vaaditaan edes jonkinlaista ihmisläheisyyttä ja ystävällisyyttä. Toki moni opiskelija saattaa käyttäytyä eri tavalla koulussa kuin työelämässä, jos koulunkäynti koetaan pakolliseksi pahaksi ennen sitä varsinaista päämäärää eli työelämää.

      Luonnossa oleilu on jäänyt minulta tosi vähiin viime aikoina, vaikka minäkin tykkäisin siitä kovasti. Täältä kivikylästä pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas etsimään sitä luontoa, ja se lähtemisen ajatus ei jostain syystä oikein houkuttele (ehkä olen tullut laiskaksi).

      Mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  13. Asioiden, joista et kirjoita listalla on yksi, josta toivoisin sinun kirjoittavan ja se on ukkelisi työ, joka vaikuttaa tosi kiinnostavalta, vaikket siitä mitään sinällään ole kirjoittanutkaan :D. Paitsi kulloisenkin asemapaikan vaihdokset maasta ja kaupungista toiseen. Mutta siis ymmärrän hyvin, että se pysyy blogin ulkopuolella, joten tyydyn suosiolla kohtaloon :D.

    Haastevastauksissa oli niin monta kohtaa, joihin matkan varrella ajattelin tarttua, mutta niinkuin perinteisesti käy, en enää muista kaikkea.

    Imurointia vieläkin hirveämpää on omasta mielestäni kuunnella, kun toinen imuroi. Siispä vaihdan suosiolla maisemaa, kun ukkeli kaivaa imurin kaapista. Hän kun taas tykkää siitä, samoin kuin ikkunoiden pesusta, kylppärin suurputsauksesta ja kaikesta muusta "erikoissiivouksesta". On vaan niin tehokas käänteissään, että saattaa purkaa jotain niin osiin, että tarvitaan putkimiestä laittelemaan tiivisteet sun muut takaisin paikoilleen tai vaihtamaan uusiin, jos ukkeli on tapojensa mukaan käyttänyt jotain ihan liian tehokasta pesuainetta, joka hapertaa kaiken.

    Kohdalle 10 nyökyttelen täällä, koska samoja piirteitä arvostan ja en arvosta itsekin.

    Myös ostokäyttäytymisessä meillä on paljon samaa. Saatan olla ikuisuuksia ostamatta mitään, koska en enää jaksa yhtään tavaraa, jolle ei ole käyttöä tai ainakin ennalta päätettyä paikkaa. Mutta sitten taas jotain isompaakin voin ostaa ilman sen kummempaa ennakkomietintää, jos tiedän, että se päätyy varmasti käyttöön.

    Kyllä tähän ihan selvästi täytyy vastailla itsekin, että tulee vähän tutkailtua oman päänsä sisältöä :). Koitan vaan ensin unohtaa nämä sinun vastaukset, ettei tule liiaksi samaa, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Joskin eroavaisuuksiakin, joista yksi suurimmista on jääkapin sisältö. Aloin sitä äsken haasteesi innoittamana perata ja tulos on justiin niin epämiellyttävä kuin arvelinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa niin. Yksi mihin piti tarttua, mutta unohdin, oli tuo inhokkityöksi mainitsemasi myyntityö.

      Itse päädyin justiin sellaiseen työhön kolmisenkymmentä vuotta sitten , kun löin matkaoppaan hanskat tiskiin ja palasin keskelle syvää lamaa vailla mitään tietoa siitä, mitä teen seuraavaksi.

      Koska myyntiartikkelikin on melko haastava ja siinä on iso vastuu (olen siis samassa ammatissa edelleen), olin alkuun ihan paniikissa ja koitin liikaa olla "myyjä". Ihan siksikin, että alalla on/oli totuttu enemmän miehiin ja ensimmäinen kohtaamani kysymys oli "onko täällä ketään myyntimiehiä paikalla"? Koin siis, että minun olisi pitänyt tehdä kaksinverroin vaikutusta ollakseni uskottava. Kunnes pikkuhiljaa tajusin, että lopettamalla kokonaan myymisen aloinkin saada kauppaa. Olin vain oma itseni, enkä ottanut mitään kaupantekoon liittyvää sinällään edes puheeksi, vaan pistin ainoastaan itseni ja asiantuntemukseni (joka sekin on tässä vuosikymmenten varrella karttunut) peliin ja joskus kävi niin, että asiakkaat joutuivat ihan patistamaan, että voitaisko nyt tehdä se sopimus ja että oletko Annukka tajunnut, että me ihan oikeasti halutaan ostaa :D.
      Ja sellainenhan olen asiakkaana itsekin, että kaipaan sitä, että myyjä kuuntelee ja vastaa kysymyksiin luotettavasti ja asiantuntevasti, en sen kummempaa (ja se just on siltä myyjältä ihan hitsin paljon vaadittu, sen tiedän).
      Mikään "kylmäpuheluiden" soittaja en missään tapauksessa ole, mutta silloin kun joku osoittaa jo valmiiksi kiinnostusta asiaa kohtaan, olen itsevarma ja hyvä. Etenkin, jos kemiat potentiaalisen asiakkaan kanssa kohtaa luontevasti.

      Sori sepustus, mutta oli ihan pakko käydä vielä tämä kirjoittamassa ,koska ymmärrän hyvin mitä tarkoitit :)

      Poista
    2. Kiitos kommenteistasi, Annukka! <3

      Ukkelin työ on kyllä satavarmasti semmoinen asia, että siitä ei tule blogipostauksia. Ja luulen, että jos ukkelilta kysyttäisiin, hän olisi melko varmasti eri mieltä työnsä kiinnostavuudesta. :-D Mutta sen verran voi paljastaa, että ukkeli on it-alalla, ja työ liittyy teleoperaattorijärjestelmien kehittelemiseen eri maissa. Eli tulikin paljastettua jo aika paljon, mutta tämä oli sentään vain kommenttilootassa; ei postauksessa. :-D

      En osaa ottaa kantaa, miltä toisen imurointi kuulostaa, kun en ole päässyt sitä ihan vähään aikaan todistamaan.:-D Mutta onhan se varmaan aika korviasärkevää! Naurattikin nykyistä imuria ostaessa, kun ukkeli kokeili imureita kaupassa suuren imuroijan elkein, vaikka ei koskaan tartu kotona imuriin. :-D Enkä siis mitenkään valita asiasta, koska meillä on työnjako mennyt aina niin, että minä olen hoitanut kaikki kotihommat. Minusta asiassa ei ole mitään ihmeellistä, vaikka monen korvaan tämmöinen työnjako kuulostaa nykyaikana suorastaan pöyristyttävältä ja vanhanaikaiselta. Mutta tällainen järjestely sopii meille. Sinun ukkelisi kuulostaa mukavan toimekkaalta. :-)

      Minua ärsyttää omassa ostokäyttäytymisessäni varsinkin tuo vaatepuoli ja se, miten paljon olen ostanut aiemmin vaatteita, joita olen käyttänyt vain kerran tai pari – tai pahimmassa tapauksessa en kertaakaan! Nyt olen jättänyt sellaisen tyhjänpäiväisen kaupoissa kuljeskelun ihan kokonaan, ja rahaa on säästynyt. Ja samoin olen päättänyt, että en osta enää yhtään vaatetta, joka on "ihan kiva" tai josta en edes tiedä, minkä kanssa sen yhdistäisin, koska tuommoiset ostokset ovat juuri niitä hutiostoksia. Vaatteen pitää olla sataprosenttisesti minun näköiseni ja oloiseni, ja silloin voin ostaakin sen.

      Kirjoittelit tosi samastuttavia ajatuksia myyntityöstä! Uskon, että itsellenikin sellainen aggressiivinen "osta, osta" -asenne on kaikkein luotaantyöntävin, sekä asiakkaana tai jos olisin itse myyntityössä. Kyllähän se niin on (tai ainakin pitäisi minusta olla!), että oma tietous, luottamus omaan osaamiseen sekä oma persoona ovat suurimpia myyntivaltteja. Aito ja osaava ihminen saa myytyä ainakin minulle jonkin tuotteen paljon varmemmin kuin joku lipevä heppu, josta paistaa kilometrien päähän, että hän luettelee samat litaniat kaikille ja että asiakas on olemassa hänelle vain sitä tarkoitusta varten, että saadaan kaupat tehtyä (eikä esim. että asiakas saisi lisää tietoa myytävästä tuotteesta).

      Olen tosi iloinen, jos tartut joskus haasteeseen! Tuskin maltan odottaa vastauksia! Pohdintojasi kun on niin ihana lukea. <3

      Poista
  14. Myyntityön ihanuudesta, olin aloittaessani ujo ja arka, en varsinaisesti enää. Opin vanhempia kollegoita matkimalla ja säveltämällä. Lahjani alalle on autismikirjon häiriö, diagnoosi muutaman vuoden takaa. Jos jotain päätän oppia, se jää päähän helposti. Tuotetieto jäi kerralla muistiin siis. Kykenen myös analysoimaan tilanteita vauhdissa ja kertaamaan analyysiani tarpen mukaan. Mitä se halusi, miksei ostanut.
    Menestyksen salaisuus oli se, että en tuputtanut. Kuuntelin mikä on ongelma ja löysin siihen ratkaisun. Tämä toimii myös mikrotuen hommissa oikein hyvin. SysAdminkin hyötyy tästä. Ylläripylläri.
    En pätenyt, vastasin selkokielellä kun kysyttiin - sama tekniikka toimi ATK:n ja nyt ICT:n kanssa
    Uteliaisuus on hyve, kun vaihdoin elektroniikkamyymälästä rautakauppan luin rautakaupan oppikirjan läpi - löytyi kirjastosta, 50-luvun opus. Tämän jälkeen oli selvää mikä on tasataltta, kourutaltta, sorvitaltta ja romutaltta - viimemainittu ei ole romua eikä taltta. Mikä on tuura ja mikä tuurna - eikä nyt ole puheena vuoristoneuvos. Kankirauta on eri asia kuin rautakanki, joka on oikeasti terässeiväs. Ja joka voi olla alumiinia. Tietysti.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ICT-ukkeli! Olen tosi pahoillani, etten ole vastannut kommenttiisi aiemmin. Kommentti-ilmoitukset eivät ole tulleet jostain syystä normaalisti sähköpostiini, ja kun en ole käynyt blogissa muutenkaan, tämä oli jäänyt ihan kokonaan huomaamatta.

      Mun mielestäni kuulostat ihan täydelliseltä myyjältä! Tai ainakin itse tykkäisin sellaisesta myyjästä, jolla on tuotetiedot hallussa ja joka pystyy mukautumaan eri tilanteisiin ja asiakkaisiin. Sellainen samat sepustukset kaikille asiakkaille -linja on niin läpinäkyvää ja ärsyttävää.

      Mulla on myös kotona atk-ukkeli, ja hänellä on vähän samantyylinen, pragmaattinen lähestymistapa asioihin: ongelmat analysoidaan ja sitten ne ratkaistaan parhaalla mahdollisella tavalla.

      Ja tuo on kyllä niin totta, että uteliaisuus on hyve! Koskaan ei voi tietää liikaa, ja kaikesta saattaa olla hyötyä! Mutta sellaisesta besserwisseröinnistä en pidä, että joku pätee koko ajan nippelitiedolla, joka ei kiinnosta ketään muita häntä itseään (tyyliin kuka alitti ensimmäisenä 20 sekunnin haamurajan 200 metrillä ja minkä vuoden olympialaisissa tämä tapahtui :-D).

      Kivaa syksyn jatkoa!

      Poista
  15. Olipa kiva postaus, ja taas oppi jotain uutta sinusta Satu. Löysin paljon yhtäläisyyksiä vastauksistasi, ja esim itsekin olen suklaaholisti, ja jos sitä on kotona, niin vaikeaa olla ottamatta. Kivaa uutta viikkoa Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot pahoittelut sinullekin, Jael, että en ole huomannut kommenttiasi aiemmin! Ja kiva jos löysit vastauksista yhtäläisyyksiä!

      Juu, parempi vaan pitää koti suklaavapaana vyöhykkeenä, niin välttyy houkutuksilta! :-D

      Kaunista marraskuun jatkoa, Jael! <3

      Poista
  16. Kuolinsiivous on tehtävä juuri sillä hetkellä, kun inspiraatio iskee ja jos ei iske, ei hetki ole oikea!
    Puhut liian hellämielisesti suklaasta... olen just vähän aikaa pystynyt olemaan sitä ilman (ihan ilman varsinaista päätöstä!). Näyttää aika hyvältä tuokin ;D
    Sinulla on tosiaan aika massiivisen kokoinen pahe puhelimen kanssa.
    Miten olet voinut? Onko olo kohentunut, selkä parempi? Minä olen alkanut käydä salilla. Aika kesysti varmaan sinuun verraten ;D Kaikki on kuitenkin paljon enemmän, kuin aiemmin. En edes uskalla vielä tehdä mitään liiallista kuntooni nähden. Ihan pikkuisen olen jo kuitenkin pystynyt nostamaan painoa joissain laitteissa, siis ei enää se minimi ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, mä en ole ihan varma, olenko samaa mieltä tuosta, että kuolinsiivous pitää tehdä silloin, kun inspiraatio iskee. Mulla kun nää ikävämmät hommat tuppaa olemaan sellaisia, että jos jään odottelemaan inspiraatiota, kuolema tulee kyllä ensin. :-D

      Kirottu olkoon se ihminen, joka on keksinyt suklaan! Ja samalla voisi kirota kaikkien muidenkin herkkujen keksijät! :-D Mihin ihminen edes tarvitsee herkkuja? Terveysruokaa napaan vain aamusta iltaan, niin elämä on mallillaan!

      Olen voinut yleisesti ottaen ihan jees, kiitos kysymästä. Vaivoja on ollut, mutta ne eivät ole onneksi yltyneet miksikään monen kuukauden pakkolevoksi. Tajusin itse asiassa vasta nyt, kun kysyit, että selkä ei ole vaivannut pitkään aikaan! Sellaisia nämä terveysjutut ovat: silloin kuin ei vaivoja ole, terveyttä pidetään itsestään selvänä, ja vasta kun terveys pettää, terveitä päiviä muistaa arvostaa.

      Hei ihan mahtava juttu, että olet alkanut käymään salilla! Toivon harrastuksellesi pitkää ikää ja sali-innostuksen kasvamista! Tuo onkin ainoa tapa aloittaa treenaaminen, että alkaa treenata kuntonsa mukaan, pikkuhiljaa painoja, treenikertoja yms. lisäten. Monen treenaaminen kaatuu juuri siihen, että aloitetaan liian kovaa ja korkealta, ja se altistaa myös loukkaantumisille, jos treenaa omaan kuntotasoonsa nähden sopimattomalla tavalla. Minäkin olen päässyt treenailemaan salilla jo muutaman kuukauden, ja olen kyllä niin onnellinen joka minuutista. :-)

      Tunnelmallista syksyn jatkoa, Sartsa. <3

      Poista
  17. Olipa ihana kysymyskaavake! 😃 Kopsaan omaan blogiini tämän aivan ehdottomasti! Ja nyt pohtimaan vastauksia…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, jos innostuit haasteesta, Thilda! :-) Ja kiva kun jätit kommentin, niin osaan tulla lukemaan vastauksesi. Mukavaa marraskuun jatkoa! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3