Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole.


tiistai 10. toukokuuta 2022

Kukkia "äidille"

Kevät on nyt virallisesti tullut, sillä sain viimein kesärenkaat auton alle. Renkaiden vaihto meni tänä vuonna vähän myöhäiseksi siitä syystä, että meillä on renkaat säilytyksessä yhdessä Euromasterissa, ja siellä ei kerta kaikkiaan ollut vapaita aikoja (silloin pari viikkoa sitten, kun havahduin renkaanvaihtoasiaan) kuin vasta tälle päivälle. Ruuhkaa seliteltiin lähinnä koronalla, mikä hieman ärsytti. Kauankohan koronaa käytetään (teko)syynä kaikenlaisille puutteille yritysten toiminnassa?

Odotellessani renkaiden vaihtoa odotushuoneessa ajanvarauksia hoitava nainen tuli korjaushallista ja huusi, että kenellä on sen ja sen rekisterinumeron omaava auto. Arvasin heti, että nyt on jotain vialla. Kun tunnustin auton omakseni, nainen ilmoitti, että "autosta on takajousi poikki". Kun kysyin, että mitähän se mahtaa tarkoittaa, nainen vastasi, että "sitä, että takajousi on poikki". Tämä selvensikin paljon. 😆

Minä kun en ymmärrä autoista mitään, en tiennyt sitäkään, kuinka akuutti tämmöinen vika on (voisiko autolla enää edes ajaa?), joten pyysin saada mekaanikon paikalle. Pian paikalle saapui mekaanikko, joka kertoi, että kyllä autolla voi vielä ajaa, mutta vika pitäisi saada pikaisesti korjatuksi. Miehellä oli minulle tuliaisiakin.

Tältä siis näyttää auton takajousi tai ainakin sen palanen.

Miten mukavaa, että sain jotain kotiinviemistäkin! Mietin, että mitenköhän kauan jousi oli ollut poikki, ja kuinka en ollut huomannut ajaessani autossa mitään kummallista? Kai tuommoinen jousi on kumminkin ihan oleellinen osa? Elämä on mysteerejä täynnä. Meikäläinen vain ajelee tyytyväisenä niin kauan kuin auto kulkee eteenpäin. 😆

Palataanpa viime sunnuntaihin eli äitienpäivään. Ovisummerimme soi joskus puolenpäivän jälkeen, ja ukkeli avasi alaoven. Kukaan ei ollut tulossa meille, joten joku oli kai valinnut vahingossa meidän huoneistomme numeron. Viime viikollakin kaksi somalia yritti pyrkiä sisään soittamalla meidän ovisummeriamme, mutta en avannut heille ovea. Valitkoot oikean huoneiston, jos heillä kerran on talossa tuttuja. 

Mutta ukkeli avasi kuitenkin siis nyt alaoven, ja minä tietysti rupesin heti mäkättämään asiasta. Ei ole hyvä päästää tuntemattomia taloon, kun ei tiedä, millä asialla he liikkuvat! Ukkeli ei ollut mäkätyksestäni moksiskaan. Hetken päästä soikin meidän ovikellomme, ja minä kummastelin, että kukahan siellä mahtaa olla. Ukkeli meni avaamaan, ja ovella oli Woltin lähetti kukkapaketin kanssa. Ukkeli ojensi kukat minulle, ja minä ihmettelin, mitä varten ukkeli oli tilannut minulle kukkia äitienpäivänä, kun enhän minä ole mikään äiti. 

Pakettikortti oli hellyttävä ja aivan minun näköiseni.

Avasin kortin, ja kun tajusin, mitä siinä luki, liikutuin niin, että rupesin itkemään. 

Se olikin Nalle, joka oli tilannut minulle äitienpäiväkukkia. 😊

Mie olen sellainen kukkaispoika.

Vaikka ukkeli osaa olla joskus hyvinkin ärsyttävä, hän osaa kyllä myös yllättää ihan totaalisesti. Miten joku voi edes keksiä jotain tuollaista.  ❤

Olen kirjoitellut aiemmin lapsettomuudestani täällä. Mietin hetken, viitsinkö linkata tuota kolme vuotta vanhaa, Kolumbiassa kirjoittamaani postausta tähän ollenkaan, kun kirjoitus on niin henkilökohtainen ja paljas. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että en kadu postauksen kirjoittamista pätkääkään, päinvastoin: olen iloinen, että sain jäsenneltyä kirjoittaessani siihen asti eletyn elämän sellaiseksi kokonaisuudeksi, että ymmärsin itsekin elämänkulkuani taas vähän paremmin.

Lapsettomuus sinänsä ei ole koskaan ollut minulle ongelma, koska en ole ikinä kokenut minkäänlaista kutsumusta äidiksi. Kuten jo aiemmin kirjoittelin, voi hyvinkin olla, etten olisi halunnut lapsia, vaikka olisin pystynyt niitä saamaankin. Suurempi ongelma onkin ollut se, miten lapsettomuus on vaikuttanut omakuvaani ja siihen, millaisena ihmisenä itseni näen. Vaikken pidä itseäni enää vajaana tai puutteellisena (ainakaan kovin paljon!), ajattelen edelleen olevani jotenkin huonompi kuin muut. Opin puhumaan itsestäni silloin teininä niin rumasti ja lytistämään omanarvontuntoni niin täydellisesti, että loppuelämä ei taida riittää vahinkojen korjaamiseen ja minäkuvan muuttamiseen.

Mutta jos jotain positiivista pitää asiasta etsiä, niin se on se, että olen oppinut nauttimaan vapaudestani ja siitä, että minulla ei ole niin vahvoja henkisiä siteitä kuin side omaan lapseen on. Lapset tuovat mukanaan paljon rakkautta ja iloa, mutta myös vastuuta ja huolta, joka ei lopu, vaikka lapsi olisi minkä ikäinen. Aidon ja pyyteettömän rakkauden kääntöpuoli on menettämisen pelko – se, että joutuu luopumaan siitä ihmisestä, joka on itselle kaikkein rakkain ja tärkein. 

Joku kommentoi viisaasti tuossa aiemmassa postauksessa, että "onni ei ole sitä, että saa haluamansa, vaan että haluaa saamaansa". Se on justiinsa noin. Tajusin näitä asioita pohdiskellessani myös sen, että ehkä syy siihen, miksi en osaa haaveilla mistään, ei olekaan elämäni näköalattomuus, vaan se, että koen elämäni olevan ihan riittävän hyvää tällaisenakin. Minun ei tarvitse haaveilla paremmasta millään elämän osa-alueella, koska minulla on hyvä juuri näin. Iloiset asiat ja onnelliset hetket ovat toki aina tervetulleita, mutta ne ovat vain eräänlainen bonus. En elä parempia aikoja odotellen.  

Tulipa lähdettyä syville vesille, mutta äitienpäivä sai taas ajattelemaan näitä asioita. Mennään siis kevyempiin asioihin eli meikäläisen lempivalitusaiheeseen – Postin toimintaan. 

On ollut tiedossa jo pidemmän aikaa, että postia ei tarvitse enää jakaa joka päivä, mutta jotta ihmisten päät saataisiin vielä enemmän sekaisin, meillä aloitettiin huhtikuun alussa postin vuoropäiväjakelu. Tässä ote tiedotteesta, jos jotakuta kiinnostaa homman idea ihan kokonaisuudessaan: 

Aurinko paistaa kuitenkin joka päivä. 😆

Lyhyesti sanottuna posti tulee siis yhdellä viikolla kolmena päivänä – maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina – ja seuraavalla viikolla vain kahtena päivänä – tiistaina ja torstaina. Itseäni tämä uusi kokeilu (joka tuskin jää kokeiluksi) ärsyttää ihan suunnattomasti, mutta koska en pysty argumentoimaan ärsytystäni mitenkään järkevästi, annan taannoisen mielipidekirjoituksen (Hesarista) puhua puolestani: 

Täytyy vain sanoa, että onneksi en ole tilannut mitään lehteä kotiin, koska kyllä ärsyttäisi lukea vanhaa lehteä, joka on keikkunut kaupan hyllyillä jo monta päivää! Vähänhän sitä postia nykyään tulee, että siinä mielessä ymmärrän kyllä, että Posti kokee, että postia ei tarvitse jakaa päivittäin, mutta eikö ratkaisuksi olisi voinut kehittää jotain vähän järkempää systeemiä?

Meidän sähkösopimuksemmekin piti uusia, koska olin ottanut muuttaessamme kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen, ja kaksi vuotta Jätkäsaaressa tuli täyteen viime viikolla. Määräaikainen sopimus oli edullisin, ja sillä sai kätevästi kaikki puhelinsähkömyyjät vaimennettua, kun sähköyhtiötä ei voinut vaihtaa kesken kauden. Puhelinmyyjistä tuli mieleeni, että laitoin jokin aika sitten telemarkkinointikiellon, ja kaikenlaiset puhelinmyyjien soitot ovat vähentyneet sen jälkeen todella ilahduttavasti. Ainoastaan 923- ja 924- alkuisista numeroista soitellaan edelleen, mutta niistäkin harvemmin kuin aiemmin. 

Tutkiskelin meidän viimeisintä sähkölaskua ja olin pyörtyä. Maksoimme sähköstä todella vähän! Kolmen kuukauden sähkölaskumme (ajalta marraskuu–tammikuu) oli vain 80,77 euroa. Toki olimme tuona ajanjaksona kuukauden Intiassa, mutta tuskin lasku olisi ollut hirvittävän paljon suurempi, vaikka olisimme olleet kotonakin. (Edellisvuonna laskumme oli ollut vastaavana ajankohtana 105 euroa.) Koska sopimus oli määräaikainen, sähköenergian hinta oli säilynyt koko kahden vuoden ajan ennallaan ollen vielä tänä keväänäkin 3,99 senttiä per kilowattitunti.

Minun oli tarkoitus valita tällä kertaa jokin ympäristöystävällisempi sähköyhtiö kuin Helen, sillä Helenhän käyttää edelleen paljon kivihiiltä kaukolämmän tuotannossa (kivihiilen osuus kaukolämmöstä oli 45,6 % vuonna 2021; tieto täältä). Tämä kivihiiliasia on konkretisoitunut minulle vasta Jätkäsaaressa asuessamme, kun läheisessä Salmisaaren laiturissa näkee jatkuvasti laivoja, jotka tuovat kivihiiltä jostakin, tyypillisimmin Venäjältä. Ukrainan sodan alettua laivoja näki enää harvoin, ja silloinkin ne toivat kivihiiltä muualta kuin Venäjältä. Kuitenkin vielä viime kuun alussa kivihiiltä tuli Venäjältäkin, vaikka Greenpeace yrittikin estää lastin saapumisen satamaan.

Nämä laivakuvat ovat molemmat viime syyskuulta.

Sähköyhtiön valinta jäi kuitenkin viime tippaan (ylläri 😆), ja tuntui helpoimmalta vain uusia Helenin määräaikainen sopimus. Nyt sähköenergia maksaa määräaikaisella sopimuksella 10,56 c/kWh, eli hinta on noussut reilulla kuudella ja puolella sentillä. Toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella hinta olisi ollut 13,99 senttiä per kilowattitunti. 

Tulin katselleeksi myös sähkönkäyttöämme Helenin sivuilta, ja sieltä löytyikin mielenkiintoisia tietoja.

On helppo ymmärtää, että meillä kuluu sähköä eniten sunnuntaisin, kun olemme normaalisti molemmat kotona, mutta sitä ihmettelen, mikä tekee juuri maanantaista sellaisen päivän, että sähköä menee vähiten. Tuo ennätyskulutuskin ihmetytti, mutta asia selvisi päiväkirjaa tutkimalla: kävimme kyseisenä päivänä saunassa! Muuten saunominen on jäänyt kyllä tosi vähiin, vaikka oma sauna oli olevinaan niin tärkeä silloin kaksi vuotta sitten. Huhtikuun 15:nnen pienin päiväkulutus on helposti selitettävissä: emme olleet kumpikaan kotona, sillä minä olin Savonlinnassa ja ukkeli Intiassa. 

Sähkömme lähde oli todellinen yllätys, ehkä jopa järkytyskin. 


Enpä olisi ikinä arvannut, että tässä lataillaan paraikaa läppäriä ydinvoimalla! Mitä sille kivihiilelle kävi? Nämä sähköasiat ovat kyllä ihan liian vaikeita tällaisen yksinkertaisen ihmisen ymmärrettäväksi.  

Kesän risteilykausi on taas alkanut, ja vaikka moni loistoristeilijä on ilmeisesti perunut tulonsa Suomeen Ukrainan sodan takia, laivoja on näkynyt Hernesaaren laiturissa jo yllättävänkin paljon. 

Torstaiaamuna bongasin parvekkeelta kevään ensimmäisen aluksen!

Kevään ensimmäinen risteilijä oli Spirit of Discovery, joka seilaa Ison-Britannian lipun alla. Olin sen verran valveutunut, että lähdin kuvaamaan laivaa lähempää. 

Näiden loistoristeilijöiden hyteissä on yleensä omat parvekkeet.

Hop-On Hop-Off -bussit kaarsivat laivan eteen ja kuljettivat ihmisiä kaupungille. Kansainväliset risteilyaluksethan saapuvat Helsinkiin yleensä aamulla, viettävät päivän Helsingissä ja jatkavat matkaansa taas illalla, tyypillisimmin siinä kuuden aikoihin. Spirit of Discovery oli tullut Kotkasta(!) ja oli menossa Gdanskiin. Ihmettelin, kuuluuko Hernesaaren laituri nykyään hoho-bussien vakipysäkkeihin, ja näköjään kuuluu (tosin tuo osa reitistä on merkitty katkoviivalla, eli ilmeisesti ihan jokainen bussi ei aja satamaan?).

Perjantaiaamuna satamaan oli ilmestynyt toinen laiva, joka näytti minusta ihan samalta kuin edellispäiväinenkin. Sitä en viitsinyt lähteä enää kuvaamaan, vaan kuvasin laivan vain parvekkeelta. 

Kyseessä oli kuitenkin eri alus, Voyager of the Seas.

Lauantaina Hernesaareen oli ilmestynyt MSC Preziosa, mutta en viitsinyt ottaa laivasta kuvaa edes parvekkeelta. Äkkiäpä se laivabongausinto taas lopahti. 😆

Ukkelilla meni perjantaina töissä tosi myöhään, joten minä rentouduin parhaaksi katsomallani tavalla eli tekemällä palapeliä ja juomalla kaljaa. 

Multitaskausta eli kaljanjuontia, palapeliä ja Iholla-sarjaa.
Tulipa sitten taas woltattuakin, vaikka jääkaapissa olisi ollut edellispäiväistä munabiryania. Tällä kertaa kehtasin ottaa eväistä kuvankin, kun ei ollut Herlevin burgeriateria kyseessä. Teki nimittäin ihan hirveästi mieli poke bowlia, joita tuli syötyä Kolumbiassa tosi usein. 

En ollut aiemmin syönytkään Suomessa poke bowlia, mutta kerta ei jäänyt varmasti viimeiseksi, sillä ruoka oli ihan äärettömän hyvää. Ainoastaan riisi oli vähän liisteriä, mutta annettakoon se anteeksi.

Sunnuntaina palapeli jo valmistuikin, vaikka kyseessä oli ehkä haasteellisin tekemäni mysteeripalapeli ikinä ja vaikka en ollut edes palapelin kimpussa koko ajan. 

Mysteeripalapelien ratkaisuja ei kai olisi hyvä laittaa someen, jottei jonkun kasaamisen ilo menisi pilalle (palapelistähän ei tiedä etukäteen, millainen siitä tulee), mutta tein nyt tämmöisen rikoksen, kun tuo palapeli oli minusta niin huikea. Nyt lupaan, etten mainitse sanaa palapeli ainakaan lähimpään... ööh, viikkoon?

Vielä yksi auringonlaskukuva:

sekä Jarlan pilapiirros Hesarista:

Nyt kun olen saanut tungettua menestyksekkäästi samaan postaukseen auton takajousen ja renkaanvaihdon, lapsettomuuden, Postin, puhelinmyyjät, ydinvoiman ja kivihiilen, loistoristeilijät, poke bowlit ja palapelit, on varmaankin hyvä lopettaa. 

Kivaa viikon jatkoa! 😘

26 kommenttia:

  1. Enpäs tiennytkään että autoissa on tuollainen osa. Toivottavasti auto on jo korjattu ja toivottavasti se ei tullut kamalan kalliiksi, Aivan ihana yllätys Nallelta/Ukkelilta, ja söpö kortti:)
    Hyvä että olet sinut lapsettomuuden kanssa, eikä se tee sinua yhtään huonommaksi. Minulla on muutamia omasta halustaan lapsettomia ystäviä, ja harvoin edes tulee ajateltua sitä ettei heillä ole lapsia. Ohoh, aika edullinen tosiaankin oli se sähkölasku 3 kuukaudelta. Täällä ei voi valita sähköyhtiötä, vaan yksi ainoa sähköyhtiö koko maassa, ja on vielä kaiken lisäksi valtion yhtiö,joten ei minkäänlaista kilpailua, mikä joskus vähän ärsyttää, etenkin silloin kun oli paljon sähkökatkoja...
    Laivojen bongaus on kyllä kivaa, ja mä varmaan istuisin usein kiikarilla kurkistamassa laivoihin jos mulla olisi tuollainen näköala laivoihin.
    Tuo palapeli on kyllä tosi vaikean näköinen palapeli, mutta tosi kiva kuva! Oikein hyvää tiistai-iltaa Satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tiennyt, että autoissa on tuollainen osa. :-D Kaikkea sitä oppii, ja varmasti jää mieleenkin, kun saa näitä matkamuistoja kotiin vietäväksi. :.-D Vikaahan ei ole vielä korjautettu, kun korjausajatkin näyttävät olevan kiven alla joka korjaamossa. Sain ajan vasta ensi viikon lopulle. Nyt sitten ajellaan ja pidetään sormia ristissä, ettei puuttuva palanen aiheuttaisi suurempaa vahinkoa…

      Lapsettomuus ei tosiaan määritä mitenkään ihmistä, mutta tuli kai tehtyä silloin teininä asiasta niin iso mörkö (kun en osannut käsitellä tunteitani, että näen vieläkin itseni eri tavalla kuin muut.

      Onpas tosiaan rasittavaa, jos on vain yksi sähköyhtiö ja sekin on vielä valtion! En ole koskaan ajatellut, että noinkin voisi olla. Täällä Suomessa kun on aivan valtavan kova kilpailu sähköyhtiöiden välillä, ja jos mulla ei olisi ollut sitä telemarkkinointikieltoa, niin varmasti olisi puhelin soinut jatkuvasti, kun olisivat tienneet, että meidän sähkösopimus päättyy kohta.

      Kaikkeen tottuu, enkä oikein jaksa innostua laivoista enää sillä tavalla kuin ennen. Toki ilahduttaa valtavasti, että laivat ylipäänsä taas liikennöivät ja että merellä näkyy milloin mitäkin paattia. :-)

      Kivaa iltaa sinullekin, Jael! <3

      Poista
  2. Olipa taas ihana rönsyilevä kirjoitus! Mua ärsyttää paitsi sähkölämmittäjän törkeät sähkölaskut (ja me ei edes saunota!), myös s-bonussähköyhtiöiden vekslaaminen. Me on vaihdettu kai 3-4 kertaa sähköyhtiötä, kun yksi kerrallaan lopettaa bonussähkön myynnin. Ajattelin, että jos tarttee maksaa kauheita laskuja, niin niistä saisi edes bonuksia...

    Ihanat noi "nallen kukat"! Mahtava ajatus ukkelilta. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, rönsyilevä on varmasti aika oikea termi. :-D Mulla ei ollut ekaksi muka mitään kirjoitettavaa, mutta sitten kun rupesin kirjoittamaan, lähti taas vähän laukalle…

      Mä en ole koskaan ajatellut sähköyhtiötä bonuksien kannalta. Harmillista, jos yhtiöt lopettavat bonussähkön myynnin! Olisi tosiaan näppärää, jos laskuista saisi edes osan takaisin, vaikka sitten niiden bonuksien muodossa. Mahtaakohan bonuksien lopettamisen syynä olla se, että näillä sähkön hinnoilla sähkölaskuista tulee S-ryhmän mielestä liikaa bonusta...

      Nallen kukat meni kyllä suoraan sydämeen. <3

      Poista
  3. Minulla on aina toiveissa ollut lapsia. Ja onneksi niitä myös mieheni kanssa saimme. Minusta lapsi ei ole naisuden eikä parisuhteen mitta. Se että on vapaaehtoisesti lapseton on jokaisen valinta.
    Lapset tuovat elämään paljon erilaisia asioita kuten vaikka tuon autonjousen. Minulla 19 on aina näperrellyt ajonauvojen parissa, ensiksi korjattiin omat ja kavereiden pyörät sitten mopot ja nyttemmin autot. Pakastimessa, kuistilla ja valillä wc:ssä pesussa on milloin mitäkin osaa. Kun poika oli alaikäinen niin tietysti kuljetin hänet varaosaliikkeisiin ja maksoin laskut. Nyttemmin osat tulee nettitilauksia suoraan kotiin ja koska olen kotitoimistolla niin minähän ne vastaanotan. Myös hitsaaminen kuuluu vakiotöihin pihassa.
    Toinen pojista harrastaa veneilyä joten pihassamme on vene trailerissa ja viimeksi sitä korjailtiin moottoria.
    Yksi pojista ompelee vaatteita ompelukoneella ja tuunailee milloin mitäkin vanhoista laukuista ja vaatteista.
    Tyttäreni toi futisharrastuksen, kävimme kentillä joka viikonloppu ja parhaana aikan oli 6 lähtöä viikossa futikseen.
    Nyt kun nuorikin jo 16, tuntuu illat aika rauhallisilta.
    Siksi ostimmekin matkailuvaunun joten ukon kanssa nähdään kaksin maailmaa.Viimeksi kun lähdimme vaunuilemaan oli pihassamme 5 nuorta korjaamassa autoja.
    Joten kun autoon tarvi vaihtaa talvirenkaat huikkaan lapsilleni että talvirenkaiden vaihto olis nyt niin 15 min päästä homma hoidettu. Itse joudun kyllä pesemään renkaat ennen varastoon laittoa.
    Mieheni auto oli seisonnassa 4 kk koska emme tarvinneet kahta autoa. Seisonnan aikana tallissa oli jousi mennyt poikki. Kun jouset tuli postilla niin poikamme ne vaihtoi yhtenä iltana.
    Monesti lapsista puhutaa että niistä on vaivaa ja valvottaa, toki sekin on totta. Nyt kun kaikki lapset jo nuoria niin on heistä kyllä apua. Minusta on upeaa katsella kun kaikki pikkuhiljaa löytää paikkansa maailmasta. Välillä on viikko etten kuule mitään omillaan asuvista ja yhtä'äkkiä joku viikonloppu kaikki lapset kumppaneineen pöllähtää ruokapöydän ympärille syömään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin näppärää, jos jokainen lapsi on kiinnostunut vähän eri asioista, niin löytyy osaajaa joka alalle ihan kotipiiristä. :-D Ja samalla siinä varmaan oma elämänpiirikin laajenee, kun tulee tutustuttua lasten kautta sellaisiin aihealueisiin, joihin ei ehkä muuten tutustuisi. Tosin pahoin pelkään, että kaikki lapset eivät ole yhtä auliita auttamaan vanhempiaan, kun omat kaverit ja menot kiinnostavat enemmän. :-)

      Mutta aivan ihanaa, että olet löytänyt lastesi kautta sellaisen elämän, josta haaveilit. <3 Se onkin elämässä parasta, jos haaveet toteutuvat, ja unelmien kohde osoittautuu vielä kaikkien haaveiden arvoiseksi.

      Ei minustakaan lapsi sinänsä ole mikään naiseuden mittari, vaan lapseton nainen on ihan yhtä lailla nainen kuin lapsellinenkin. Minulla vajauden ja huonommuuden tunne kumpuavat lähinnä niistä syistä, jotka ovat lapsettomuuteeni johtaneet. Mutta ei niistä sen enempää.

      Poista
  4. Miten ihanan yllätykset Nalle sinulle hankki! Kyllä menee Ukkelillesi pisteet täältäkin. Laivabongailua monet harrastavat ja itse olen kyllä ihmetellyt sitä, että kun tänne tuli nyt uusi Viking Linen laiva Kiinasta, niin ihmiset olivat sitä katsomasa pitkin saaria ja rantoja. Ja joitakin risteilyaluksia kai kanssa. Asuessani Hampurissa, niin sen lähellä sijaitsevassa entisessä kalastajakylässä (nykyisessä ökyasuinpaikassa) oli kahviloita, joissa oli aikataulut milloin mikäkin laiva menee ohi pitkin Elbeä ja kiikareita, joilla laivoja sattoi ihailla. Olihan ne Hampurin Satamapäivät (kesäkuun alussa muistaakseni) tosi hienot! Noita ökyristelyaluksia ei kyllä jaksaisi joka päivä katsella - ehkä risteily jollakin vähän pienemmällä olisi kivaa. Mutta jos nyt pääsisi edes Ruotsiin laivalla...
    Toivottavasti saat auton pian kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkeli osaa kyllä yllättää joskus ihan täydellisesti. Oli kuulemma keksinyt tuon kukkajutun jo lauantaina, ja sitten sunnuntaina pani suunnitelman toteutukseen. :-)

      Olisin minäkin saattanut olla bongaamassa sitä Kiinasta tullutta laivaa, jos olisin ollut lähempänä. :-D Mutta ihmiset bongaavat kaikenlaista, ja joskus toisten bongauksen aiheet aiheuttavat kanssaihmisissä lievää hämmästystä. Minun on hieman vaikea ymmärtää esimerkiksi katubongausta, että bongataan jonkin kaupungin katuja aakkosjärjestyksessä (kuten tässä jutussa). Mutta toisaalta kun ajattelee, niin on valtavan mielenkiintoista, miten monenlaiset – ja erilaiset – asiat ihmisiä kiinnostavat.

      Minäkin toivon, että saataisiin auto pian kuntoon, mutta vielä saadaan odotella reilu viikko sitä tapahtumaa. En ymmärrä, miten kaikki autokorjaamotkin ovat niin täyteen buukattuja. :-/

      Poista
  5. Olipa ihana yllätys Nallelta! Joskus ukkelit ovat yllättävän timanttisia, vaikka arki ei aina niin glamoröösiä olekaan.Tässähän puhun toki vain tästä omasta arjesta, jossa istumme flunssaisina etätöissä ja ihmettelemme, kuka käytti hunajan loppuun. Ties vaikka kuinka juhlavaa muilla on :D Täälläkin on vissiin tuo vuoropäiväjakelu alkanut. Itse olen ratkaissut sen niin, että käyn postilaatikolla vasta viikonloppuna/ kun muistan :D Sitten ehkäpä joku mystinen arkipäivä postia on sinne kiikutettu. Kovin kiireellisiä viestejä ei toivottavasti ole tulossa... -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjesta on tosiaan glamour kaukana, varmasti meillä jokaisella. Mutta onneksi elämässä on näitä pieniä spesiaaleja hetkiä, jotka havahduttavat huomaamaan, miten erityinen ihminen joku on. Enkä millään lailla väheksy arkeakaan, päinvastoin. Juuri muistelin sitä vuodenvaihdetta, kun ukkeli oli saanut Kolumbiassa aivoverenvuodon, vanhemmilla oli muutto jne., ja miten ihanaa oli, kun kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja sai huomata elävänsä taas sitä tavallista, ns. tylsää arkea.

      Hyvä ratkaisu vuorojakeluongelmaan! :-D Meillä tulee posti luukusta, ja postia on vaikea olla huomaamatta – silloin kun sitä tulee – mutta se myönteinen asia on vuorojakelun alettua myönnettävä, että posti tulee nykyään ihan ihmisten aikoihin, eikä joskus kahdeksan aikaan illalla, kuten aiemmin.

      Mukavaa viikonloppua! <3

      Poista
  6. Ulrika50v.blogspot.com14.5.2022 16.32

    Mitä teet valmiille palapeleile? <3

    VastaaPoista
  7. Ihanat pionit osasi nalle valita! <3

    Sähköasioissa olisi tosiaan paljon opiskeltavaa, jos haluaisi olla erityisen perillä eri energiantuotantomuodoista. Meillä on jo pitkään valittu tuulivoima kalliimmasta hinnasta huolimatta, vaikka onneksi vielä viimeksikin sain silti aika mukavan diilin (hinta ei siis lainkaan kirpaissut); saa nähdä, miten ensi kerralla käy, kun sopimus pitää uusia syksymmällä.

    Itsekin teen palapelejä ja kuuntelen niiden aikana usein podcast-tyyppisiä YouTube-videoita. :) Nuo Wasgij-tyyliset palapelit ovat kyllä hauskoja ja tarjoavat mysteerin lisäksi hurjasti eri juttuja, tekstuureja ja värejä (vrt. esim. 2000 palan palapeliin, josta puolet on tasaisen sinistä taivasta, plääh!).

    Koska itse olen vielä toistaiseksi koukussa silmää hiveleviin palapeleihin, jotka tekee mieli ripustaa seinälle, en osta mitään kaoottisia palapelejä, ja kriteerini kuvitukselle ovat tiukat, mutta se kaiketi muuttuu viimeistään sitten kun seiniltä loppuu tila eli aika pian! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, ne oli siis pioneja! Mähän olen maailman surkein kukkatunnistaja, joten taas tuli opittua uutta! Ukkelin kukkaset kestävät aina tosi hyvin, ja tuokin kimppu on vielä ihan freesin näköinen. Edelliset synttärikukkaset kestivät nekin kaksi viikkoa. Jos mä ostan itse kaupasta kukkia, niin ne alkaa lerpsua viimeistään jo seuraavana päivänä...

      Hieno homma, että onnistuit saamaan hyvän sähködiilin! Mun on valitettavasti myönnettävä, että en ole ympäristön suhteen niin valveutunut, että jaksaisin alkaa selvittää noita sähköjuttuja perusteellisemmin. Ei mikään hyvä juttu. :-(

      Wasgijt ovat ihania juuri mainitsemastasi syystä, että kahta samanlaista palaa ei niissä juuri ole! Inhoan yli kaiken sinistä taivasta ja muita isoja, samanvärisiä alueita, joita tavan palapeleissä on aika usein. Mulla ei vain hermo kerta kaikkiaan kestä sellaisia! Ja palapeliä kasatessa on tosiaan kiva kuunnella/katsella jotain. Mä en edelleenkään ole löytänyt itseäni kiinnostavia podcasteja, joten on tyydyttävä ns. laatusarjoihin, kuten tuohon Iholla-sarjaan. :-D Myös Big Brother on hyvää taustalätinää palapeleille.

      Wasgijt eivät tosiaan oikein ole sellaisia, että niitä tekisi mieli ripustella seinälle ja katsella päivästä toiseen. Mulla ei ole yhtään palapeliä seinällä, kun en tykkää oikein muutenkaan ripustella seinille mitään. Lapsena tykkäsin kyllä laittaa palapelejä seinälle, mutta en enää. Niin, ja olipas kiva kuulla, että sinäkin tykkäät kasata palapelejä! <3

      Poista
  8. Ihana kukkayllätys! Kyllä mies ja nalle osaavat ilahduttaa.

    Se on yksi tärkeimmistä elämänohjeista, että yrittää keskittyä siihen hyvää, jota elämässä on, eikä siihen mitä elämästä puuttuu. Helpommin sanottu kuin tehty.

    Minä odottelin 25-vuotiaana leikkausta, jonka pahin skenaario saattoi olla kohdun poisto. Se oli tuonikäisellekin kova pala, vaikka kyseessä oli vain pahin vaihtoehto. Se ei onneksi toteutunut, mutta kaikenlaista mutkaa tuli lasten saamiseen. Ehdin jo miettiä monenlaista muuta vaihtoehtoa, että kuinka haluaisin elämääni viettää. Uskon, että olisin ollut onnellinen eläessäni aivan erilaista elämää.

    Olen sivistynyt yhden auton osan tunnistamisen verran, kiitos siitä :D

    Ihana tuo viimeinen taivaskuva.

    Kivaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkeli ja nalle ovat hyvä parivaljakko. ;-)

      Päivät ovat tosiaan erilaisia, ja joinakin päivinä on helpompi nähdä kaikki hyvä elämässä ja keskittyä vain siihen. Ja sitten on olemassa päiviä, että jo pelkkä olemassaolo vituttaa niin ettei veri kierrä, ja hienot mietelauseet ja elämänohjeet vain lisäävät ärsytystä. :-D

      Sinäkin olet joutunut nuorena perustavanlaatuisten kysymysten eteen. Uskon myös siihen, että asiat menevät aina niin kuin on tarkoitettu, vaikka tapahtumien syytä on joskus kovin vaikea ymmärtää. Sinutkin oli varmaan tarkoitettu kolmen upean pojan äidiksi, ja oli ihana asia, että asiat menivät lopulta niin kuin menivät. <3 Mutta tunnut niin mukautuvalta tyypiltä, että olen ihan varma, että olisit ottanut elämästä kaiken ilon irti, vaikka elämä olisi kääntynyt mihin suuntaan tahansa. :-)

      Saa nähdä, tarjoaako automme pian lisää uusia osia tunnistettavaksi. ;-D

      Kivaa viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  9. Kauhea autodraama, onneksi ei kuitenkaan ollut mistään vakavasta kyse :D

    On tuo sinun ukkelisi kyllä mainio yllättäjä! Samastun sinuun tuossa mäkätysasiassa: itsekin olen sitä mieltä, ettei ovea avata emmekä yleensä edes vastaa summeriin, jos se soi. Siellä yleensä rimputtelee joku lähetti väärää kelloa :D

    Pakko kyllä sanoa, että Suomen Posti kuulostaa nykyään lähinnä (erittäin huonolta) vitsiltä. Mutta kiva, kun ovat oikein kuvallisen jakoaikataulun laatineet. Alkaa olla aika monimutkaista tuo jakelu – ei ne varmaan kohta enää itsekään muista, että ovat postilaitos, jonka pääasiallinen tehtävä olisi jakaa sitä postia. Tuolla tyylillä on turha ketään houkutella mitään minnekään lähettämään.

    Ihania kuvia taas, tykkään niin katsella stadikuvia ja tietty muitakin! Minulle(kin) lapsettomuus on iloinen asia. En ole koskaan kokenut halua saada lapsia enkä edes pysty kuvittelemaan itseäni äitinä ja lapsiarjen pyörittäjänä – se olisi suunnilleen pahin painajaiseni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei tuo autodraama nyt vielä ihan pahimmasta päästä ollut, mutta meikäläinen saa revittyä draamaa mistä tahansa. ;-D Ja varsinkin autoista, koska en ymmärrä niistä mitään, joten ongelmista tulee aina isompia kuin ne oikeasti ovatkaan.

      Mua niin ärsyttävät nuo turhat ovikellon soittelijat. Jos ovat kerran tulossa jollekulle kylään/tuomaan jotain toimitusta, niin ottaisivat edes sen verran selvää, että soittaisivat oikeaa summeria. Kerranhan meille tuli perjantai-iltana kaksi pizzaa oven taakse, vaikka ei ollut tilattu mitään.

      Mä olen niin samaa mieltä, että Posti on nykyään lähinnä huono vitsi. Ja mitä surkeammaksi palvelun taso menee, sitä enemmän Posti ampuu omaa nilkkaansa, sillä sitä vähemmän ihmiset viitsivät enää käyttää Postin palveluja. Muahan vituttaa jo ihan tavallisen postikortin lähettäminenkin, kun se pitäisi lähettää tyyliin viikkoa ennen, jotta se ehtisi ajoissa perille. Viimeksi lähetin äitienpäiväkortin ja laskin, että kahden arkipäivän pitäisi riittää kortin perille menemiseen, mutta eihän se mitä riittänyt, vaan kortti oli perillä vasta äitienpäivän jälkeen.

      Kiva jos tykkäsit kuvista! <3 Ja onneksi me ihmiset saadaan olla juuri sellaisia kuin olemme. :-) Ainahan niitä toisten elämäntyylin arvostelijoita löytyy, mutta niiden ihmisten mielipiteet kertovat enemmän heistä itsestään kuin muista.

      Poista
  10. Ensinnäkin ihanan nautinnollista reisua-sinne missä olettekaan ja kuvia tietysti odotellen.... Onneksi sain tämän toivotuksen laittaa ensin, sillä en tiedä mistä muutoin olisin aloittanut - no ehkä KIITOS Upeaakin upeammasta junamatkasta Intiassa... kuinkahan kauan matkasinkaan blogissasi ahmien tunnelmia.... kauaaaan... mut pehkei tosiaan enää vastaavaa oveta-auki matkaa tuoksuineen ja ilmavirtauksineen pääsisi kokemaan... vähän, siis lu tosi vähän vastaavaa koimme Sri Lankassa, kun Colombosta Hikkaduwaan matkasimme... ovet auki pelti/pahvilaatikkokattojen vilistäessä rannan
    puolella lähes käsinkosketeltavissa...
    Minä olen ihan UNO autojen kanssa.... tankata osaan, mutta katsastustakin olen yrittänyt vältellä siitä saakka kun katsastusmiehen housut kastelin.... pyysi avaamaan etuluukun ja minä vedin vivusta, joka olikin etulamppujen pissapoika.... klups.... nyt naurattaa - silloin ei!!
    Mut joo - te asutte aivan uskomattoman upealla paikalla, ihan takuuvarmasti olisin laivabongari ja kiitos kun otat kuvia - niin pääsee näin fiilistelemään.
    Äitiys... se onkin merkillinen asia ja niin montaa mieltä olen ehtinyt siitä eloni aikana olemaan... nuorena sanoin useinkin: "Lapset on ihan kivoja, kun ei oo omia!" Mut sit kuitenkin - tuon "oikean" löydyttyä niitä alkoikin hankkimaan ja onneksi onnistuikin kolme kertaa, se neljäs, joka oli ihan lähellä viedä henkeni, mutta veikin sitten vain naiseuteni oli aika mullistava vaihe myös elossa... ei tippaakaan lohduttaneet lauseet, että nauti, sinullahan on 3 lasta.
    Tuntui, etten ole kykenevä enää mihinkään... myöhemmin olen vain pohdiskellut että on tämä ihmismieli kummallinen... varsinkin SE, mitä se OMA MIELI tekee ITSELLE. Aivan ihanasti sanoit tuolla aiemmassa postauksessasi: "Onnea ei anneta, se on otettava!" Se on juurikin näin... ja jokaisen ONNI on vielä niin-niin erilainen. Ei kukaan voikaan olla onnellinen samoista asioista kuin MINÄ... tai SINÄ, elämä on muokkautunut sellaiseksi kuin on - niistä seikoista missä ympäristössä (fyysisessä/sosiaalisessa) olemme vuosiamme viettäneet... ja kumpa jokainen tietäisi mitkä asiat tuo iloa (sitä onnea) omiin kulloisiinkin päiviin... ja tavoittelisi sitä kohden - hih... joku sanoo, että itsekästä - sanokoot... samaa itsekkyyttä toivon jokaiselle - arkeen ja päivään jokaiseen asioita, joista eniten nauttii... Huoli minulla on vain ihmisistä (mm. asiakkaistani) jotka eivät tiedä yhtäkään asiaa, joka heille tuo iloa, edes hitusen parempaa mieltä... Kaikenlaiset roolit ja niihin liittyvät päivät, äitien-, isien-, joulu-juhannus ja ties mitkä kissanristiäiset.... ei niillä päivillä ole sen suurempaa arvoa ja onnea, ellei itse tee niinäkin päivinä niitä itselle nautinnollisia asioita välittämättä mitä ne muut tekevät sen "heidän onnensa" eteen... mut kylläpä on varsinainen Vekkuli Ukkelisi - oikein huokuu aito rakkaus ja välittäminen!! Ihania asioita päiviinne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Repolainen, kommentistasi! Piti lukea se useampaankin otteeseen. <3 Ja kiitos myös hyvän matkan toivotuksista! Matka meni kivasti, ja nyt ollaan jo kotiuduttukin. Hinku päästä kirjoittamaan matkapostausta on kova, mutta hirvittää se ottamieni kuvien määrä! :-D Mistä sitä osaa edes aloittaa. Eikä kyseessä ollut todellakaan mikään maailmanympärysmatka, vaan ihan muutaman päivän pikareissu.

      Ihana kuulla, että tykkäsit junapostauksesta. Minä olen muuten aina halunnut Sri Lankaan, ja kerran oli jo hilkulla, ettei mentykin sinne. En muista enää, mihin homma lopulta kaatui. Sinä olet tainnut muuten reissata tosi paljon! Minulle matkat ovat melkeinpä arvokkainta ”omaisuutta”, mitä elämässään voi kerätä. Matkoilla nähtyä ja koettua ei mun mielestäni voita mikään, ja matkat voivat olla myös hyvin opettavaisia, kun joutuu selviämään joskus yllättävistäkin tilanteista. Sitä paitsi matkoilla oppii valtavasti myös itsestään, kun joutuu välillä näkemään sellaisia juttuja, joiden kanssa ei Suomessa joutuisi ikinä kasvotusten.

      Tuo pissapoikajuttu – että mä repesin! :-D Mitä kaikkea sinulle on sattunutkaan! :-D Mä olen myös autojen kanssa ihan kujalla, ja joskus olen harmitellut, kun en ole opiskellut autojuttuja vaikka jossain kansalaisopistossa ja mitä niitä nyt on. Ei tarttis pelätä autoliikkeiden huijatuksi tulemistakaan, kun itse vähän ymmärtäisi, mitä auton konepellin alla tapahtuu. Tai ei tapahdu. ;-D

      Tänä aamuna satamassa odotti uskomaton näky, sillä siellä oli kolme (siis KOLME) isoa jättiristeilijää! En ole koskaan nähnyt satamassa niin monta isoa ulkomaanlaivaa yhtä aikaa. Harmi vain, kun päivä on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt kuvaamaan laivoja lähempää, ja tuskin ehdinkään.

      Onneksi sinulle löytyi se oikea ja kaikki kääntyi parhain päin, vaikka tuo tilanne neljännen lapsen kanssa kuulostaakin hurjalta. Ihmisillä on kyllä erinomainen taito töksäytellä joskus asioita, ja varsinkin lapsiin/lapsettomuuteen liittyvät kommentit saattavat mennä todella syvälle ihon alle, kun aihe on monelle niin arka.

      Minä olen tullut siihen tulokseen, että olemme monesti oman itsemme pahimpia vihollisia, sillä kukaan toinen tuskin on meille niin ankara kuin itse olemme. Tämä elämä taitaakin olla enemmän tai vähemmän yhtä kamppailua oman pääkoppansa ja ajatustensa kanssa, ja mitä vähemmän painoarvoa antaa sille, mitä omassa päässä liikkuu, ja mitä enemmän keskittyy muihin ihmisiin, sitä onnellisemmalta elämä tuntuu. Tällaiseen tulokseen minä olen (omalta kohdaltani) tullut, ja siksi nykyään vähän karsastan nykyajan trendiä, että ihmisten pitäisi kääntyä sisäänpäin (meditoida jne.) löytääkseen onnen ja sisäisen rauhan. Mutta tämä on vaan mun mielipiteeni. :-) Ja allekirjoitan täysin myös nuo, mitä sinä kirjoittelit juhlapäivistä ja omien ilonlähteiden löytämisestä. Viisaita ajatuksia. <3

      Iloa ja valoa sinulle!

      Poista
    2. Komppaan sua täysin matkojen suhteen.... ne on arvokkainta, ne on tehneet minusta/meistä juuri sellaisia kuin nyt olemme... Suomessa emme olisi ikinä/koskaan kokeneet vastaavia ja joutuneet/PÄÄSSEET selviytymään todellakin ennalta-arvaamattomista asioista... ja ne "sattumukset" seikkailuilla onkin oikeastaan niitä parhaita (näin jälkikäteen ainakin), sillä ilman niitä ne sekoittuisi johonkin muuhun matkaan, mutta uniikin on usein tehnyt sairaalakeikka, tai hämärille kujille eksymiset tai tietoisesti uskaltamiset luottaen paikallisiin...
      Siksi maailmanjano on sammumaton... ja aika paljon olemme kyllä seikkailleet... minä saanut sen geenin jo "isänmaidossa" (evakon lapsi- Suomessa syntynyt), mutta krooninen matkakuumekin lienee tarttuvaa tautia, kun isäntäkin sen sitten sai....
      Ja siinäkin komppaan sua, ettei kukaan muu ole ollut mulle yhtä ilkein sanoin arvosteleva, kriittinen, kuin just minä itte... onneksi kun näin vanhaksi tullut, niin ei viitti aina sitä "omantunnon-ääntäkään" kuunnella... vaientaa senkin ja hyväksyy mokailunsa, nauraa ja nauttii niistä!! MItes se Matti-legenta sanoikaan: "Elämä on ihmisen parasta aikaa!" Ja paras ystäväni-Päivi aina jatkaa, et ei väliä kuinka paljon elämässä on Päiviä, vaan kuin pal Päivissä on elämää!! Repolaiseenkin olen tuota soveltanut.... ja sopii kaikille muillekin!!
      ja nyt ahmimaan reisupostaustasi.... sitä jo odottelin....

      Poista
    3. Samaa mieltä kaikesta! Ja ihan jo sekin opettaa, kun maat ovat niin erilaisia... Muissa maissa käytyään näkee Suomenkin ihan uudessa valossa ja oppii arvostamaan sitä kaikkea, mitä meillä Suomessa on. Vaikka joskus tuleekin valitettua ihan naurettavista asioista, mutta se taitaa kuulua ihmisen perusolemukseen...

      Ja minä olen myös ihan samalla lailla oppinut olemaan välittämättä siitä omantunnon-äänestä, ainakin joskus. Toki se joskus ottaa edelleenkin ylivallan, mutta paljon harvemmin kuin aiemmin. Ei muita ihmisiä kiinnosta mun tekemiset/sanomiset/se miltä näytän yhtään niin paljon kuin itse kuvittelen. :-D

      Hih, elämä on tosiaan ihmisen parasta aikaa. <3 Iloista viikon jatkoa sinulle! Mulla on huomenaamulla vihdoin tärskyt autokorjaamon kanssa, ja pitäisi varmaan mennä nukkumaan, että jaksaisi herätä.

      Poista
  11. Minä olen ulkoistanut kaiken autoon liittyvän asioinnin yms mieshenkilölle. En ymmärrä niistä mitään. Olen kymmeniä vuosia asunut autoharrastajan kanssa ja jossain vaiheessa vaan käsitin, että minun ei edes tarvitse ymmärtää.
    Yhtään sen enempää en ymmärrä meidän sähköistä ja vakuutuksistakaan...
    Nalle oli todella kiltti sinulle!
    Tuo multitaskaamisen puute on minun tämänhetkisistä ongelmistani suurimpia. Se ärsyttää tosiaan, kun ikkunanpesuunkin saa kulutettua ylettömästi aikaa. Siis yhden ikkunan. Olen siis saikulla, koska en osaa enää multitaskata. 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet onnekas, kun sulla on tuommoinen autoista jotain ymmärtävä mieshenkilö lähistöllä! <3

      Työpaikalla multitaskaaminen on varmasti vähän toisenlaista (=haasteellisempaa) kuin kaljan, palapelin ja tv-sarjan kanssa multitaskaaminen. :-D Lepoa ja voimaannuttavia asioita sinulle! <3

      Poista
  12. Ei voi muuta sanoa, kuin, että aivan ihana mies sulla. Ja nalle :)

    Luettuani sun aikaisemman postauksen mietin, että mulla on todella monta ystävää tai tuttua, joilla hyvinkin eri syistä ei ole lapsia. Joillain aika on mennyt ohitse, ei löytynyt sopivaa kumppania, yksi tiesi jo nuorena ettei halua lapsia. Yhdellä sairaus esti raskaudet ja sitten on monia, jotka eivät yrityksistä huolimatta saa lasta. Jokainen tilanne on ollut rankka henkisesti, myös hänellä joka on tiennyt ettei halua lapsia. Hän on joutunut selittelemään (miksi kenellekään täytyy selitellä tai puolustella omia asioitaan?) muille mitä miksi ja milloin.

    Opin hyvin nuorena, ettei keneltäkään tule kysyä lapsista, jollei hän itse nosta asiaa esille. Siinä voi tökätä todella pahasti toista miinaan, enkä halua loukata ketään edes tahattomasti. Anitta Stuartilta tuli juuri aiheesta kirja Näkymätön onnellisuus. En ole lukenut sitä vielä, tai katsonut saako kirjaa kirjastosta.

    "En elä parempia aikoja odotellen", tosi hyvin sanottu. Jos vaan odottaa, että tulevaisuudessa asiat olisi paremmin, niin todennäköisesti aika kuluu hukkaan. Kun mitään tulevaa ei tiedä varmasti tapahtuvaksi (paitsi kuoleman ;-)), niin parempi olla tässä hetkessä läsnä. Voi olla että asiat menee tulevaisuudessa hyvin tai sitten voi olla, ettei niin tapahdukaan. Ja kun tämän päivän toiminto vaikuttaa huomiseen, niin todennäköisesti tästä päivästä kannattaa tehdä hyvä :) Tarkoitan, että jos tänään pesee 2 kertaa hampaansa, niin huomennakin ne voi hyvin, tai ainakin paremmin, kuin jos ei olisi pessyt hampaitaan.

    Risteilyaluksista tuli mieleen, että kun kävin eilen kaupungilla töissä niin oli kiva huomata, että turisteja oli tosiaankin tullut. Siellä ne pörisivat Suurkirkon portailla ja ympäristössä. Eihän niitä paljoa ollut, mutta enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan.

    Ihanaa viikonjatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Lapsettomuutta on tosiaankin hyvin monesta eri syystä, eikä kenenkään pitäisi joutua selittelemään mitään kenellekään. Mutta ihmiset ovat joskus tosi ajattelemattomia ja kuvittelevat kysyvänsä vain ihan viattoman kysymyksen, vaikka tosiasissa saattavat osua siihen kipeimpään ja arimpaan kohtaan. Mulla itselläni on kuitenkin pelkästään päinvastaisia kokemuksia, ja olen kohdannut ainoastaan hienotunteisuutta. Monesti ihmisten kasvoilta on näkynyt, kuinka he ovat miettineet meidän lapsettomuutta, mutta he eivät ole kuitenkaan kysyneet mitään. Se on joskus vähän jopa harmittanut, sillä minua ei olisi haitannut yhtään puhua asiasta, päinvastoin. Mutta toisten ajatuksia ei voi etukäteen tietää, joten on varmasti parempi olla hienotunteinen.

      Kävin kuukkeloimassa tuon mainitsemasi kirjan, ja se rupesi heti ärsyttämään, vaikka en lukenut kirjasta kuin esittelytekstin. :-D Itselleni on niin itsestäänselvää, että elämä voi olla onnellista ilman lapsiakin, että en oikein ymmärrä, miksi aiheesta pitää kirjoittaa oikein kirja. Toki kirjailijalle kirjan kirjoittaminen on voinut olla terapeuttinen kokemus, eli siinä mielessä kirja on varmasti ajanut asiansa, ja ehkä joku samojen ajatusten kanssa painiva saa kirjasta tukea ja lohtua.

      Tuo on niin totta, että kaikki mitä teemme tänään, vaikuttaa huomiseen. Me ihmiset ollaan monesti sellaisia, että me tykätään elää aika lyhytnäköisesti ja vaikkapa syödä roskaruokaa tai valita sohvalla makaaminen liikunnan sijaan, koska se tuntuu juuri siinä hetkessä hyvältä. Mutta kun näitä samoja huonoja valintoja kertyy päivä toisensa jälkeen, tulevaisuus saattaakin muovautua hyvin erinäköiseksi kuin jos ei olisi aina valinnut sitä, mikä juuri siinä hetkessä tuotti suurimman nautinnon.

      Turisteja on tosiaan jo sen verran, että heidät huomaa katukuvasta! Mulle jo tuo risteilyalusten suuri määrä on ollut melkoinen ihmetyksen aihe. Melkein joka päivä satamassa on jokin ulkomainen alus, parhaimpina jopa kolme!

      Kaunista ja iloista viikonloppua! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3