Jumala loi maailman, mutta kaikki muu on valmistettu Kiinassa.


torstai 19. toukokuuta 2022

Ajatusten Tonava

Pääsin tutustumaan Helsinki-Vantaan uuden kakkosterminaalin lähtöaulaan pikemmin kuin luulinkaan, sillä käväisimme ukkelin kanssa pienellä matkalla Budapestissä. En yhtään tiedä, miten juuri Budapest valikoitui matkakohteeksemme, mutta näin kuitenkin kävi. Unkarihan on yksi niistä maista, joista on jäänyt lapsuuden asuntovaunumatkoista hieman karvas maku suuhun, enkä olisi siitä syystä kuvitellut ikinä matkustavani Unkariin uudestaan. 

Yhdeksän vuotta sitten kirjoittelin asuntovaunukertomuksessani pätkiä vanhoista matkapäiväkirjoistani ja myös Unkarin-muistoista. Tässä pieni lainaus vanhan postauksen Unkari-osiosta:

"Balatonilta jatkoimme Budapestiin, ja heti alkumatkasta meillä oli epäonnea.

"Ei päästy pitkää matkaa, kun ajettiin kolari. Tien reunalla ajoi polkupyörä, ja pyöräilijältä levisi lompakko tielle. Setelit lentelivät lompakosta edellä ajavan auton tuulilasiin, jolloin tyyppi pelästyi ja iski jarrut pohjaan, ja me pamahdetiin perään. No meidän vikahan se oli, kun liian lähellä ajettiin. Typerin onnettomuuden syy ikinä: setelit tuulilasissa. Kohta tuli poliisit ja sitten tuli englantia osaava eukko, jonka avulla asia selvisikin aika hyvin. Ei siinä mitään: a) kenellekään tyypille ei käynyt mitään, b) autossa ei ole muuta vikaa kuin näkö, eikä sekään kovin pahasti, c) vakuutus korvaa melkein kaiken."

Emme ihastuneet Unkariin.

"Viimeinen ilta Unkarissa, eikä mitenkään itketä, päinvastoin."

Ruokakin oli usein pettymys.

"Alkuruoaksi salaatit+kastikkeet, sitten gulassikeitto+leipä, pääruoaksi täytetyt paprikat perunoilla ja jälkiruoaksi espressokahvia. Hinta vaivaiset reilut 300! Ja paprikat oli gulassikeitossa niin mausteisia, ettö Kekkutia (=kivennäisvesi) meni useita pulloja. Illalla käytiin syömässä huoltoasemalla, hinta oli taas reilun kympin per annos (wienerleike). No, sitä wienerleikkeen makua saikin sitten maistella koko loppuillan."

Kirjoittelin myös syömistäni ruoista nasevia arvioita.

 

"Maistettuja unkarilaisia ruokia:
1. Täytety paprikat (töltött paprika, "kuin kaalikääryleitä")
2. Gulassikeitto ("tosi mausteista")
3. Kalaa ("no meni")
4. Paprikoita ("ihan itketti")
5. Espressokahvi ("väkevää")"

*****

Nämä 16-vuotiaana kirjoitetut muistot takaraivossani oli hyvä lähteä katsastamaan, vieläkö Unkari tökkisi ja vieläkö unkarilainen ruoka olisi yhtä pahaa kuin aiemminkin! 

Ennen Unkaria kuitenkin muutama kuva siitä uudesta lähtöterminaalista.

Istuskelimme odottamassa koneeseen pääsyä Schengen-alueen Finnair Loungessa, joka oli ihan asiallinen.

Tuskin kukaan käytti enää kentällä tai lennoilla maskia, ja menomatkalla vain yhdellä naisella taisi olla minun ja ukkelin lisäksi maski.

Kuvasinpa sitten lentokoneenkin, joka oli tyypiltään Embraer E190LR, eli varsin pieni kone.

Lennolla tarjottu aamiainen.

Unkarissa näyttää vihreältä!

Lukemani mukaan unkarilaiset taksit ovat äärimmäisen epäluotettavia, ja ne yrittävät huijata turisteja mennen tullen, joten otimme Budapestin lentokentältä ns. virallisen taksin kentän ulkopuolella olevasta kopista. 

Systeemi on näppärä, sillä virkailijan tulostamasta kuitista näkyy taksin rekisterinumero sekä matkan hinta.

Meidät hotellille kyydinnyt kuski varoitteli hänkin kaupungin takseista ja kehotti käyttämään aina mahdollisuuksien mukaan taksiapplikaatiota eikä ottamaan taksia kadulta. Hän neuvoi myös meille luotettavan firman, jota emme kuitenkaan käyttäneet, sillä käytimme Boltia. Uberia ei ole ollut Unkarissa sitten vuoden 2016. Taksikuski neuvoi välttämään taksin tilaamista jopa hotellin vastaanotosta, sillä "hotellivirkailija soittaisi kumminkin jollekin kaverilleen". Kokemuksemme mukaan Budapestin taksit ovat varsin kalliita, mutta julkiset kulkuneuvot ovat edullisia ja helppoja käyttää. Toki julkisten kulkuvälineiden kanssakin onnistuu mokaamaan, jos on oikein tunari (nimimerkillä kokemusta on, mutta siitä lisää myöhemmin). 😆

Hotellimme (Marriott Budapest) oli kaupunkia halkovan Tonavan rannalla, ja kaikista hotellihuoneista oli näköala joelle.

Ulkoapäin hotelli ei ollut mikään arkkitehtuurin tyylinnäyte, kuten ei ollut moni muukaan kaupungin hotelli, ja vähän ihmettelin, miksi hotelleista oli tehty niin rumia. Muuten Budapest tarjosi arkkitehtuurin ystävälle paljon kaunista katseltavaa.  

Konserttitalo.

Dunacorso-ravintolaa.

Budan linna iltavalaistuksessa.

Hotellin hissit (joista toiminnassa oli vierailumme ajan kaksi kappaletta) tarjosivat jännittäviä hetkiä ja kysyivät hermoja, kun hissejä oli aivan liian vähän suhteessa hotellivieraisiin. Yksi mies, joka oli asunut hotellissa jo kuukauden, kertoi, että hissiongelmat olivat jatkuneet jo pidempään.

Nälkäisinä suuntasimme ensimmäisenä päivänä hotellin vieressä olevaan ravintolaan, jossa pääsinkin heti tilaamaan unkarilaista ruokaa. Kaalikääryleet ovat yksi lempiruoistani, ja kun nyt oli tarjolla unkarilaista kaalikäärylettä, kuola alkoi valua suupielistäni, ja päätin tilata kaalikääryleannoksen.

Alkupalaksi otimme unkarilaisen tapas-lautasen, joka osoittautui hyvin lihaisaksi.

Kaalikääryleiden aiheuttama kuolan tulokin tyrehtyi, kun sain annoksen eteeni. 

Missä se kaalikääryle on?

Annoksessa oli minun makuuni aivan liian paljon lihatuotteita, ja varsinkaan tuo läskinen lihanpala ei houkutellut yhtään (makkara kyllä aina kelpaa!) Kaalikääryle löytyi lopulta tuon rehukasan alta. Syön kyllä lihaa, mutta syön sitä tosi harvoin, ja kotioloissa syömme punaista lihaa ehkä kerran kuukaudessa, jos sitäkään. Näiden kahden annoksen jälkeen minusta tuntuikin, että lihakiintiöni oli tälle kuukaudelle täynnä, eikä unkarilainen ruokakaan oikein enää houkutellut. Lyhyeksi jäi tämä kokeilu! 😆

Ratikka kulki aivan hotellin edestä.

Mehu- ja struudelimyyjiä.

Tonavan toisella puolella kukkulalla sijaitseva Kalastajanlinnake (eli Fisherman's Bastion eli unkariksi Halászbástya) oli nähtävä, koska se oli näyttänyt kuvissa niin kauniilta. Unkarilaisia paikannimiä ja muita unkarinkielisiä sanoja tavatessani ihmettelin suuresti, miten muka suomi ja unkari voivat olla sukulaiskieliä (vaikka ilmeisesti hyvin kaukaisia sellaisia). Unkari ei kuulostanut eikä näyttänyt yhtään suomelta, ja suurin osa kirjoitetuista sanoista oli niin vaikeita, että ei ollut toivoakaan, että niitä olisi pystynyt lausumaan jotenkin. Puhe taas kuulosti minun korvaani joltain venäjän ja kreikan sekoitukselta. 

Lapsuudenaikaiselta asuntovaunumatkalta minulle ei ollut jäänyt Budapestistä mieleen mitään muuta kuin se, että kaupungissa oli tosi paljon siltoja. Niitä kaupungissa tosiaan oli, sillä Tonava halkaisee kaupungin kahtia, ja joen toisella puolella sijaitsee Buda ja toisella Pest. Hahaa, ihan älynystyröitä hyväili tämäkin oivallus.

Kalastajanlinnakkeella.

Kalastajanlinnake on tyyliltään lähinnä uusgoottinen tai uusromanttinen, ja se rakennettiin vuosina 1895–1902. Nimestään huolimatta Kalastajanlinnaketta ei ole koskaan käytetty puolustustarkoituksiin, vaan se rakennettiin koristeeksi ja näköalapaikaksi. 

Kassi-Alma on lähtenyt taas liikenteeseen.

Linnakkeesta avautuivat hienot näköalat Tonavalle. 

Vastarannalla, kuvan keskellä näkyvä rakennus on muuten Unkarin parlamenttitalo. Rakennus oli huikean kaunis, ja minulla on rakennuksesta jossain parempikin(?) kuva, ja laitan sen myöhemmin, kun löydän sen. Parlamenttitalo oli jostain syystä suljettu, eikä sinne päässyt tavanomaisille turistikierroksille, mikä jäi vähän harmittamaan.

Kalastajanlinnakkeen edessä oleva aukio.

Tuo ruma möhkälemäinen rakennus linnakkeen vasemmalla puolella on Hilton-hotelli.

Näistä kuvista saa Kalastajanlinnakkeesta aivan liian seesteisen kuva, joten laitan tähän videon, josta saa paremman käsityksen siitä, millainen tunnelma paikalla oikeasti oli. Yhdessä linnakkeen osassa oli klubi, jossa bileet olivat jo alkaneet, musiikki raikasi ja jengi bailasi. Onhan se tietysti hienoa päästä bailaamaan sellaiselle paikalle, että sieltä näkee Tonavalle, mutta mielestäni tällainen historiallinen ja kaunis paikka ei oikein sovellu biletoimintaan.


Hotellimme katolla oli terassi, Sky Lounge, joka oli kuitenkin täyteen buukattu. Ukkeli rakastaa kattoterasseja (toki minäkin), joten päätimme käväistä lauantai-iltana kysymässä, josko ihan vain yksien drinkkien ajaksi löytyisi pöytä – ja sehän löytyi! 

Tullessamme oli vielä aika tyhjää.

Kaiken lisäksi satuimme tulemaan paikalle juuri auringonlaskun aikaan, joten näimme, kun aurinko laski Budan linnan taakse.

Se yksi drinkki.

Jokea piti tietysti taas kuvata, kun valaistuskin oli erilainen kuin päivällä. 

Olin ihmetellyt joella kulkevia, yli sata metriä pitkiä mutta hyvin matalia laivoja ja kuvannutkin niitä pariin otteeseen.

Alusten bongaaminen taitaa olla minulla verissä, sillä nyt seuraa taas hieman laivatietoutta. Pahoitteluni!

Kuukkeloituani laivoja kävi ilmi, että nämä alukset tekevät jokiristeilyjä, jotka saattavat kestää jopa 25 päivää! Laivat risteilevät Tonavaa pitkin (tai pidemmällekin), ja tässä on yhden, 16 päivää kestävän risteilyn reitti Budapestista Amsterdamiin, Tonavaa sekä Main- ja Rein-jokia pitkin. 

Jälkimmäisessä laivakuvassani näkyvä SS Maria Theresa oli lähdössä kahdeksan päivää kestävälle risteilylle Budapestista Passauhun, Saksaan. Kävin nyysimässä muutaman kuvan laivan sisätiloista yhtiön nettisivuilta, eikä ulkoapäin laivaa katsellessa voisi kyllä ikinä uskoa, että on samasta aluksesta kyse! 

Perushytti.

Sviitti.

Laivan portaikkoa.

Kahvila.

Loungea.

Uteliaana piti käydä katsomassa hinnatkin, mitä esimerkiksi tuommoinen kahdeksan päivän risteily maksaisi. Kävi ilmi, että mitään ilmaista touhuahan tämä ei ole. Halvimmassa perushytissä matka maksaa 3 799 euroa ja suurimmassa sviitissä 8 499 euroa. Tosin hintoihin kuuluvat kaikki ateriat, juomat (myös hienoimmat viinit), retket, gaalaillalliset ja paljon kaikkea pientä sälää (kuten polkupyörien ja kävelysauvojen käyttöoikeus 😆).

Tonavalla tehtiin myös lukematon määrä lyhyempiä risteilyjä, kuten sightseeing-risteilyjä, illallis- ja lounasristeilyjä ja hanaoluiden maisteluristeilyjä. Viimeksi mainittu kiinnosti niin paljon, että melkein menimme sellaiselle, mutta lopulta ukkeli totesi, että risteilyllä saattaisi käydä aika pitkäksi (risteilyn kesto oli siis kaksi tuntia!). Kun minäkään en hinkunut hirveästi risteilylle, jätimme sen välistä. Ukkeli ei ole yhtään risteilyihminen, ja muistan vieläkin, miten tuskissaan hän oli Panaman kanavaristeilyllä (juttu siitä täällä), joka kesti seitsemän tuntia, eikä laivalla ollut edes wifiä. 😆

Tässä näkyy käyvän taas perinteiset, eli postaukseni paisuu kuin pullataikina, ja vielä olisi paaaaaaljon kuvia jäljellä. Lopetan siis tähän ja jatkan toisella kertaa.

😘

32 kommenttia:

  1. No joo, kun me kaytiin Budapestissa, se oli muuten edesmenneen lentoyhtio Malevin aikaan. Eli Suomeen mennessa pysahdyttiin muutamaksi paivaksi. Hirvee helle, onneksi olin varannut ilmastoidun hotellin. Ruokapuoli sujui niin etta parin hyvin vaikean unkarilaisen kokeilun jalkeen loysimme kivan kreikkalaisen hotellimme lahella olevan Dionysos-ravintolan ja siella syotiinkin maukasta ruokaa. Nakyy muuten olevan olemassa viela nytkin. No Ateenassa vuorostaan ihastuimmekin intialaiseen ja Raumalla nepalilaiseen ravintolaan mutta se onkin jo eri juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, teillä on siis ollut myös vastaavanlaisia kokemuksia unkarilaisen ruoan kanssa. :-( Jostain luinkin, että unkarilainen keittiö ei ole mikään maailman kulinaristinen ihme, mutta jotenkin sitä toivoisi, että ruokaa pystyisi edes syömään. :-D Toki lihansyöjälle Unkari voi olla oikea kultakaivos. .-)

      Mekin siirryttiin sitten muiden maiden keittiöihin, libanonilaiseen etunenässä. Kreikkalainen harmittavasti missattiin; olisi voinut olla hyvää! No ehkä ensi kerralla sitten (uhkasin meinaan mennä Budapestiin vielä toistamiseenkin, mutta saa nähdä, jääkö vain uhkaukseksi. :-D).

      Poista
  2. Aika hieno tuo uusi terminaali:) Lentokentän uudistus oli vielä aika kesken kun olin siellä viimeksi. Kiitos mielenkiintoisesta Budapest-postauksesta: en ole koskaan ollut siellä paitsi vietin kerran lähes päivän lentokentällä, ja muistissa myös kipeä muisto kun se entinen lentoyhtiö siellä meni konkurssiin ja piti ostaa uusi lippu Suomeen ilman että sain korvauksia. Unkari tai Budapest on tullut tutuksi lähinnä läheisten ihmisten kautta: minulla on tuttu joka on jo vuosia ollut töissä siellä, veljen vaimon äiti asui siellä joitakin vuosia ja ja serkun anoppi asui myös siellä joitakin vuosia .
    Taitaa kyllä olla aika rasvainen ja lihavoittoinen tuo Unkarin keittiö, muistan kun täällä oli joitakin vuosia sitten unkarilaisen ruuan viikko ja se ruoka ei niin minua houkutellut.
    Todella kauniilta näyttää kaupunki kuvissasi., olisi kyllä mielenkiintoista vierailla tuolla joskus.
    Aika pramealta näyttää tuossa Maria Theresa-laivalla ja hintakin aika kova. Tuo mekko mikä sulla päällä kuvassa missä sinulla myös hattu, on tosi nätti ja näyttää hyvältä päälläsi. Muuten täällläkin on lentokentällä samanlainen systeemi että saa kuitin virallisen lentokenttätaksin tiedoista ym. Tosin just kuulin että se sopimus sen taksifirman kanssa oli loppunut ja nyt tekeillä joku uusi sopimus, ja sillä välin kai aika sekavaa taksien kanssa kun mikä taksi tahansa voi tulla sinne mikä ei hyvä juttu.
    Kaunista loppuviikkoa Satu. P.S. yritin ensin kommentoida kännykällä. Nyt kun Blogger muutti tätä kommentointiosaa, niin puhelimella paljon vaikeampaa kirjoittaa kommentti, etenkin jos se vähän pitempi.,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Malevhan se oli joka pahaksi onneksi meni konkurssiin just kun piti mennä Suomeen ja lippu ostettu heidän kautta, eikä ostettu luottokortilla..

      Poista
    2. Terminaali on kyllä tosi hieno, ja jotenkin siellä oli sellainen levollinen tunnelma. Johtui varmaan noista luonnonmateriaaleista (puusta siis lähinnä). Toki väkeäkään ei ollut kentällä hirveästi, ja jos sitä olisi ollut, levollisuus olisi saattanut olla kaukana!

      Mutta olipa sulla todella huono tuuri, kun lentoyhtiö meni konkurssiin kesken matkasi! Etkä saanut mitään korvauksiakaan. :-(

      Unkarilainen ruoka on todella rasvaista ja lihavoittoista, ja mun ei tarvinnut kuin suurin piirtein ajatella syömistä, niin vatsa tuntuikin jo ihan täydeltä! :-D Jotenkin kroppa ei vaan pysty sulattamaan tuommoisia annoksia (johtuu varmasti siitä, että en ole tottunut syömään tuollaista ruokaa, eikä onneksi tarvitse tottuakaan).

      Budapest oli todella kaunis, ja onnekkaasti meille sattui vielä tosi hyvät säät (paitsi viimeisenä päivänä). Ukkeli ei tosin uskaltanut riisua farkkutakkiaan pois vasta kuin kolmantena päivänä, vaikka oli 27 astetta lämmintä. :-D

      Vähän jännäsin, millainen taksisysteemi Helsingin uudessa terminaalissa on, mutta ihan toimiva se oli, eikä kukaan taksikuski yrittänyt kaupata omaa kyytiään aggressiivisesti, kuten rautatieasemalla on tapahtunut. Taksi Helsinkihän ajaa minne tahansa keskustan alueelle 35 eurolla, mikä on minusta varsin kohtuullinen hinta (kun oli vielä iltamyöhä).

      Kaunista loppuviikkoa sinullekin! Ja kiitos kehuista, Jael. :-) Kiva kun jätit kommenttia kirjoitusvaikeuksista huolimatta. <3

      Poista
  3. On sulla uskomaton taito nostattaa esiin aina muistoja... ja taas joudun nolona avaamaan auki "törkeääkin" käytöstäni Budan taksikuskille - hotellin respasta tilattu! Hän siis oikeasti yritti kusettaa meitä... se oli vasta paluumatkalla lentokentälle... eli meillä oli tiedossa tulomatkan taksa... ja senttiäkään enempää en aikonut maksaa... vaikka mittarillinen auto kyllä olikin. Vilisi vain sellaista vauhtia, että luulin tik-oireiden iskeneen silmiini...
    Huomautettuani asiasta selitti ensin ettei puhu englantia... mutta
    kummasti kielitaito parani ja varsin nöyränä yritti selittää, ettei voi ottaa paluumatkalle kyytiin ketään kentältä (hänen luvat ei sinne riitä)
    - siksi taksa tulisi olemaan tupla.... mitä hittoa... ei onnistu, sanoin, että pysäytä HETI ja me ei makseta senttiäkään.... "Ei hän voi"
    No voi-voi... en voi minäkään maksaa, joten ota tai jätä.... vilauttelin 20€ ja sanoin, että sen saa kun kentälle vie... muutoin ei mitään, ota tai jätä...
    sit taas englannin kieli katosi... (varmaan kiroili), mut niin vain päästiin terminaaliin ihan samalla summalla millä tultiin.... Mieheni on kyllä eräänkin kerran hävennyt mua... pihiä muijaansa... mutta jo tottunut!!
    No joo... Lounges ei olla kyllä koskaan oltu... kiva nähdä sekin ja aikas huikea hotelli+näköala... klups... en ilkeä mein esitellä!!
    Mutta aivan ihania kuvia... me olimme 2015 Budapestissä, formulakisoja samalla kattomassa ja sitten molemmin puolin kisa viikonloppua seikkailtiin VANHA metrolinja no1 ja oltiin juuri tuollaisella piiiiiiitkällä laivalla illallisristeilyllä-varsin liha/läski-voittoisa oli sekin muistaakseni...
    Voi kääks... Kalastaja Linnake on missattu totaalisesti, mutta
    Budan linnasta mulla on kyllä aika kloonimainen kuva!! Että mä rakastan tätä blogi-matkailuakin... oikeiden/aitojen ihmisten kokemina/kertomina - kiitos kun pääsin matkallesi!!

    Sulla on kyllä niin upeita matkav

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kertakaikkisen törkeä taksikuski! Mulla lähti veri kiertämään väärinpäin, kun vain luinkin tuota. :-D Mutta minusta on ihan mahtavaa, että pidät puolesi etkä anna huijata itseäsi! Minä kun olen tuollaisissa tilanteissa vähän sellainen tissiposki, että mieluummin alistun kuin alan taistella. Iso peukku siis sinulle! Vaikka tietysti puolisot eivät aina ehkä ilahdukaan tinkaamisesta... Minä taas olen ukkelin mielestä usein aivan liian kovaääninen, ja ukkeli kärsii, kun ”huudan kuin torimuija”. :-D

      Voi vitsit, multa on jäänyt formulat ihan kokematta, siis livenä. Pari formularataa olen kyllä nähnyt, toinen oli Intiassa ja toinen oli jossain muualla – missä, en muista? Mutta M1-metrolinjalla ajelin useampaankin otteeseen, ja se oli kiva kokemus! Siellähän minä sähläsinkin niitten lippujen kanssa… Toinen jokiristeily, jolle olisin ehkä halunnut, oli kynttiläillallisristeily, mutta se kuulosti aivan liian romanttiselta ja epäilytti siitä syystä. :-D Ei olla ukkelin kanssa mitään kynttiläillallis-ihmisiä, ja tunnelma olisi saattanut olla vaivaannuttava. :-D Olisi ehkä pitänyt kaivaa kännykkä esiin ja katsoa vaikka krikettiä ajankuluksi!

      Me taas jätimme Budan linnan välistä, kun sieltä olisi ollut käsittääkseni aika lailla samanlaiset näköalat kuin Kalastajanlinnakkeestakin, ja linnassa sisällä oli ”vain” jokin galleria ja museo (kumpikaan ei oikein kiinnosta varsinkaan ukkelia).

      Ihanaa, että olit matkalla mukana! Pus! <3

      Poista
    2. Hih... oli kyllä vähän noloa se "romantiikka" jokiristeilyllä.... tuli kolme viulistia soittamaan siihen jotain.... ei oikein uponnut meihin ja ystäväpariskuntaan , joten huomiota kiinnittämättä musisointiin älysivät siirtyä toisen pöydän ääreen, hih....

      Itse Kalastajalinnake näyttää monin kerroin satumaisemmalta kuin Budan turistisuuhkainen linna oli...
      Mut nyt heitän sulle SANA-haasteen, käys kurkkaamassa blogistani - olisi kiva nähdä ja lukea sinun vastaukset!!
      Mielekästä viikonloppua lempipuuhin!

      Poista
    3. Minä olen aina ahdistunut tuommoisista viulusoittajista tms., jotka tulevat pöydän viereen soittamaan! Mikähän siinä onkin... Eihän siinä pysty edes syömään. :-D

      Kiitos haasteesta, tulen kurkkaamaan! Kivaa viikonloppua sinullekin! :-)

      Poista
  4. No onpas teillä ollut kivanoloinen reissu! Niin kesäistäkin jo Unkarissa.

    Aivan ihanaa arkkitehtuuria, kuin jostain Prinsessa Ruususen kuvituksesta. Tuo öinen linnakuva on aivan ihana!

    Meillä on reissu edessä syyslomalla ja mä en yhtään pane pahakseni, ettei lennolla tarvitse enää käyttää maskeja. Mulle tuli niistä hirveä päänsärky ja käytinkin pahimpaan aikaan visiirejä maskien sijaan. Lennoilla mulle tulee usein päänsärky muutenkin, joten siihen päälle tuntitolkulla istumista maski naamalla ei oikein houkuttele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unkarissa oli tosiaan yllättävänkin kesäistä! Tosin sääennusteiden mukaan sää myös vaihtelee siellä rajusti – välillä oli luvattu 27 tai 28 astetta lämmintä ja sitten välillä vain 17. Mutta onneksi meillä oli hyvät ilmat, lukuun ottamatta vikaa päivää.

      Budapestin arkkitehtuuri oli upeaa, ja olisin voinut perehtyä arkkitehtuuriin paremminkin. Mutta jäipä jotain tutkittavaa (mahdolliseksi) seuraavaksi kerraksikin!

      Mun on pakko myöntää, että mulla on ollut pieniä hankaluuksia tottua olemaan ilman maskia. :-D Käytän maskia edelleen kauppareissuillakin, vaikka suurin osa ihmisistä on ilman maskia. Havaintojeni mukaan maskia käyttävät enää lähinnä vanhukset, reilusti ylipainoiset ja meikäläinen. :-D

      Poista
  5. Kiitos taas mukavasta työtuolimatkasta Eurooppaan. Kakkososaa odotellessa. Ei ole ikinä tullut Unkarissa käytyä...

    Yhden Unkarista kotoisin olleen työkaverin kanssa tuli jonkin verran pähkäiltyä tätä kieliasiaa ja kyllä molemmissa kielissä jotain samoja piirteitä on, vaikka eroavaisuuksia on ehkä enemmän, jos mietitään että kuulutaan osittain samaan haaraan. Hän oli viettänyt Suomessa sen verran aikaa, että oli oppinut suppean sanavaraston, joten keskustelumme oli yleensä iloinen sekoitus englantia, unkaria ja suomea. En kyllä enää itse muista yhtään sanaa unkariksi, vaikka jokusen keittiötermin itsekin ehdin oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos viihdyit nojatuolimatkalla. :-)

      Kaipa se on minunkin pakko uskoa, että unkari ja suomi ovat sukulaiskieliä, vaikka ensi silmäyksellä/kuulemalla (eikä toisellakaan :-D) kyllä siltä näytä. Tosin luin jostain, että suomi ja unkari ovat yhtä kaukaisia sukulaisia kuin vaikkapa ruotsi ja kreikka. Pari sanaa unkaria tarttui minunkin päähäni, kun samat sanat toistuivat koko ajan (tyyliin aukio, tie jne.). Unkaria olisi kyllä todella korkea kynnys puhua, kun se kuulostaa niin älyttömän vaikealta. Mistä tulikin mieleeni, että tässähän voisi aikansa kuluksi ruveta vaikka opiskelemaan unkaria! Itseni tuntien tämä jää kyllä ajatuksen tasolle...

      Poista
  6. Kiva nähdä Budapestia pitkästä aikaa. Olin kerran viikon siellä töissä ja nautin kaupungista, mutta se ruoka oli kyllä itäeurooppalaista raskasta liharuokaa. Cafe Gerbeaudin kakku oli hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cafe Gerbeaud sijaitsi ihan meidän hotellin lähellä, ja se päätyi yhteen videoonikin. Ei tullut kuitenkaan käytyä kahvilassa, kun ukkeli fanittaa Starbucksia (plääh), eikä olla oikein kakkuihmisiä.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  7. Kaalikääryle on kyllä piilotettu hyvin tuossa lautasessa :)

    Missä on noin kauniita kassilamoja?? Sulla on aina niin tyylikkäät ja kivat asut reissussa.

    Tuo Kalastajanlinnake näyttää mielenkiintoiselta. Risteilyalusten sisäpuolet aivan uskomattomilta. Miten ulkokuori ja sisällys voi erota noin paljon :) No, hintakin on sen mukainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kaalikääryle siellä alla oli, kun vain jaksoi kaivaa kasaa tarpeeksi sinnikkäästi. :-D

      Hih, tyylikkyys ja kauneus on minusta kyllä kaukana, mutta kiitos, ihanasti sanottu. <3 Mulla on jatkuva käsilaukkuongelma, kun veskan pitäisi olla riittävän suuri, että sinne mahtuisi tyyliin vesimeloni, mutta sitten se saisi olla kuitenkin siro ja kaunis. Mahdoton yhtälö! :-D

      Minustakin on aivan käsittämätöntä, miten nuo laivat voivat näyttää sisältä niin erilaiselta kuin ulkoa. Piti oikein vertailla laivojen kuvia ulkoapäinkin, kun en meinannut millään uskoa. Ulkoapäin katsottuna nuo näyttävät ihan joltain pikalautoilta...

      Poista
  8. Olipa kiva katsoa kuvia, kun olen itsekin tuolla käynyt! Me käytiin sellaisella lyhyellä jokiristeilyllä, jossa oli ruokailukin. Kyllä se ihan sukkelasti kului ;D Aika uskomatonta, että tekevät noinkin pitkiä risteilyitä! Ja hulppeat ovat sisätilat laivoissa!
    Sinä olit linnakkeen kanssa ihan sävy sävyyn :)
    Tuo ruoka-annos ei tosiaan näytä kovin vetovoimaiselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että Budapest on tuttu sinullekin! Ja jokiristeilynne kuulostaa oikein mukavalta. Taitaa ukkeli olla niin pahoin traumatisoitunut siitä wifittömästä Panaman-risteilystä, että häntä ei saa enää millekään paatille. :-D

      Heh, no niinpä olinkin ihan linnakkeen värisissä vaatteissa. :-D Enpä tullut ajatelleeksi.

      Odotapas, kun näet koko matkan pohjanoteerauksen, eli elämäni hirveimmän ravintola-annoksen. Tuo nakki- ja liha-annos oli siihen verrattuna vielä aika houkuttelevan näköinen. :-D

      Leppoisaa viikonloppua! <3

      Poista
  9. Tulipa ikävä Budapestiin tai Unkariin! Budapest on yksi minun suosikkikaupunkejani, mutta nyt en ole käynyt siellä muutamaan vuoteen. Monesti olen ollut siellä työmatkalla tai työmatkaan yhdistetyllä reissulla, jolloin työmatka meni Szegediin tai johonkin muualle symposiumiin. Usein olen Budapestissa asunut kavereitteni (ja toisen äidin) luona, kerran olin hotelli Gellertissä (ennen sen remonttia). Koskaan en ole ollut noin kalliissa hotellissa kuin Marriot (tai Hilton siellä). Niistä olisi kyllä upea näköala! Tuttuja maisemia oli sulla kuvissa! Ruoka on kyllä aika lihavoittoista, mutta minun kaverit osaa aina löytää kivoja paikkoja ja ruoka on yleensä tosi hyvää. Ja onhan se myös joskus mausteista, siis chiliä menee runsaasti niihin keittoihin siellä. Ja ne kahvilat! Nyt tulee niin kaikki Unkarin muistot mieleen, niistä reissuistani voisi kirjoittaa melkein kirjan. :) (en kyllä kirjoita)
    Mutta nyt setä O:n aikana tuo Unkarin tilanne on vähän nem-nem, mutta ehkä pääsen käymään elokuussa siellä ihan pikaisesti. Nyt täytyy kyllä ottaa pikku lasillinen Unicumia, se on mulla aina Unkarin ikävään. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että Budapest on lähellä sydäntäsi. Sinä tunnet kaupungin sitten varmaan kuin omat taskusi! Parasta onkin asua tuttujen luona, koska siten pääsee näkemään myös sitä ihan tavallista paikallista elämäntapaa (ja syömään ehkä kotiruokaa ;-D). Hotellit ovat aina oma todellisuutensa, varsinkin nuo ketjuhotellit, jotka ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia joka puolella maailmaa. Ukkeli ei tykkää yllätyksistä mitä tulee majoittumiseen, ja siksi hän suosii noita ketjuhotelleja. Ja toki kun käyttää aina saman lafkan hotelleja, saa myös jäsenyysetuja.

      Oli kiva lukea Unkari-muistojasi. Vaikka ruoka olikin omalla kohdallani mitä oli, niin olisin valmis antamaan Unkarille vielä toisen (tai siis kolmannen) mahdollisuuden. Maassa olisi varmasti paljon tutkittavaa, ja ihmiset olivat ystävällisiä.

      Mä en uskaltanut ostaa Unicumia, kun luin, että se on vähän sellainen "acquired taste" -juoma. Tosin niin on ollut monen muunkin maan juomat (kuten Riian musta balsami), ja hyvin ovat menneet alas. ;-D

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! Täällä ainakin herättiin aurinkoiseen aamuun, mutta kylmä taitaa olla.

      Poista
    2. Laitan tähän yhden linkin Balatonilta, jossa ystävilläni on kesämökki, ollut suvun hallussa 1930-luvulta lähtien. http://serendipitybyanethnologist-helena.blogspot.com/2017/05/kesamokkeily-balatonilla.html

      Poista
    3. Ja vielä toinen Szegedistä, jossa kävin Erasmus-opettajana. Ihanaa, kun aina järjestetään pikkuretkiä, joita ei kyllä turistina pääsisi kokemaan. Nyt kyllä tuo sinun kirjoitus aiheutti Unkari-ikävän, Seta O:sta huolimatta.

      Poista
    4. Aivan ihana ja kiinnostava tuo Balaton-juttu (olikohan toisesta jäänyt linkki pois...?)! En seurannut blogiasi vielä tuohon aikaan, joten linkkaa ihmeessä, jos sinulla on lisää mielenkiintoista luettavaa! <3

      Poista
    5. Kiitos, oli jäänyt se on tässä: http://serendipitybyanethnologist-helena.blogspot.com/search/label/Szeged Nyt rupean lukekemaan sinun toista postausta Budapestistä ja riudun Unkarin ikävässä!

      Poista
    6. Kiitos linkistä, Helena! Ihana oli lukea tuotakin! Olet kokenut kyllä niin mielenkiintoisia juttuja!

      Poista
  10. Ulrika50v.blogspot.com20.5.2022 22.54

    Kassialmalla on tosi kiva mekko ja kaulakoru :)
    Kiva postaus, jään odotteleen kakkos osaa <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulrika. <3 Ruinasin tuon kaulakorun äidiltä synttärilahjaksi, kun hän mietti, mitä mulle ostaisi. :-)

      Kivaa viikonloppua, Ulrika! <3 Yritän saada kakkososan tulille pian.

      Poista
  11. En ole käynyt pitkään aikaan Budapestissä. Minä tykkään siitä, ei se nyt mikään kaikista rakkain kohde ole, mutta minulla on ollut sinne aina onnistuneita reissuja. Tosin johtuu varmaan osittain siitä, että siellä on ollut suomalaisia työkavereita, joita olen tavannut tai jopa joiden luona olen asunut. Omat suosikkini Budapestissä on kahvilat ja kylpylät.

    Se kuva, jonka alle olit kirjoittanut, että kassi-Alma liikkeellä, niin se mekko on minusta todella kaunis päälläsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samanlainen maku minullekin jäi Budapestistä. Ei mikään suosikkikohde, mutta ihan käymisen arvoinen (ja kestää käydä useammankin kerran). On kyllä ihan erilaista matkustaa jonnekin silloin, jos siellä on tuttuja, jotka tuntevat paikat. Paikallisoppaita ei voita mikään! Budapestissä on tosiaan ihan uskomaton kylpylävalikoima, mutta me ei olla ukkelin kanssa oikein kylpyläihmisiä.

      Kiitos kaunis. <3

      Poista
  12. Näyttääpä tutulta tuo lounge, taidettiin olla siinä viime syksynä kun palattiin Suomesta. Inhoan tosin noita korkeita pöytiä, joissa myös tuoli on niin korkealla että pöydän alle mahtuu vain superohuet reidet. Noita en tosin ole testannut eli en tiedä saisinko survottua omani sinne.

    En ole Budassa käynyt, joten kiva päästä sinun siivelläsi sinne! Kalastajanlinnake näyttää super kiinnostavalta. Ihastuin myös sinun leveähihaiseen kukkamekkoosi! <3

    Anonyyminä nyt (Ele siis tässä), koska Blogger ilmeisesti on uudistumassa enkä pääse kommentoimaan kirjautuneena. Muutenkin kommentointi tökkinyt jo monta päivää, argh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin ruveta väittämään vastaan, että tuo loungekin on uusi, mutta nyt kun tarkemmin muistelen, niin Finnairin lounge taisi tosiaan olla olemassa ja samalla paikalla jo ennen uutta terminaaliakin (portin 25 lähellä). Minä en ole koskaan ennen käynyt siellä, kun ollaan lennelty viime aikoina lähes yksinomaan Lufthansalla. Mä inhoan loungeissa kaikenlaisia tuoleja, joilla pitää istua kuin kirkossa. Tykkään kaikenlaisista löhösohvista (joita ei kyllä tuolla ollut).

      Kiva että olet matkalla mukana! <3 Nuo mekon hihat ovat vähän ärsyttävät, jos yrittää pestä käsiä, kun ne valuvat koko ajan alaspäin ja meinaavat kastua... :-D

      Blogger on kyllä niin syvältä nykyään. Olisi varmaan korkea aika vaihtaa jollekin muulle alustalle, mutta pelkään, että koko blogini sisältö katoaa siirto-operaatiossa. Mä olen niin tunari tällaisissa jutuissa, että takuulla kävisi jotain sellaista.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3