Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Pönttöjä puussa

Tulipa käytyä taas muutaman päivän reissulla Savonlinnassa. Äidin on pitänyt tulla koko kesän ajan meille Helsinkiin, mutta meillä on ollut kuumuuden takia niin tuskaisat oltavat, että visiitti on siirtynyt aina vain. Äidillä on kotonaan ilmalämpöpumppu, jolla saa viilennettyä huushollin juuri niin viileäksi kuin haluaa, mikä on ihan huippujuttu äidin jaksamisen kannalta. Meillä on vain tuulettimia sekä siirrettävä ilmastointilaite, joka on todella epäkäytännöllinen, äänekäs, kömpelö ja kaikin puolin typerä laite. Toki sekin on parempi kuin ei mitään! Sitä tulee kuitenkin käytettyä harvakseltaan, ja suurimman osan ajasta sinnittelemme niissä olosuhteissa, jotka meille on kulloinkin suotu. Kuumuuden kanssa vielä jotenkin pärjäisi, mutta kuumuuteen usein liittyvä kosteus onkin jo epämiellyttävämpi juttu. Ei ole yksi tai kaksi päivää, kun ilmankosteus on ollut (sisällä) reilusti yli 60 prosenttia. 

Meidän parvekkeella ollut lämpömittarikin sanoi sopimuksensa irti ja levisi – kirjaimellisesti.
 

Päätin matkata tällä kertaa Savonlinnaan junalla, sillä en enää ihan luota tuohon meidän autoon. Katsastuskin on kohta taas tulossa, joten elämme jännittäviä aikoja. 😆 

Jo ennen Espanjaan lähtöämme ukkeli kurkkasi automme alle ja sanoi, että auton alta "roikkuu jotakin". Sen lisäksi auton alta kuului kuulemma välillä jotain outoa ääntäkin. Minä en jaksanut kiinnostua asiasta, enkä viitsinyt edes katsoa auton alle. Roikkukoon mikä roikkuu. Mitään outoa ääntäkään en ollut autosta kuullut. Espanjasta palattuamme auton alla roikkui ukkelin mukaan edelleen, joten minäkin suostuin vihdoin katsomaan auton alle. Mitä siellä nyt muka oli?

Kävi ilmi, että autosta oli irronnut koko pohja, ja pohja otti melkein maahan kiinni.

Roikkuuhan täällä.

Sanotaanko, että meikäläiseen iski yllättävä tarmonpuuska. Auto oli saatava korjaamolle heti! Ajoin kusi sukassa kaupungin läpi, kun pelkäsin, että pohja putoaa kesken ajon. Muutamassa töyssyssä kuului ihan selvästi, miten pohja raapi maata (miten en ollut kuullut sitä aiemmin?!), ja mukulakivikaduilla ajoin ehkä kymmenen kilometrin tuntivauhtia, ja sain varmasti useammankin autoilijan vihat päälleni. On se vain jännä juttu, miten ihminen voi elää tyytyväisenä ja välinpitämättömänä, kun ei tiedä ongelmien todellista laatua, mutta heti kun ongelman tajuaa, alkaa panikointi.

Nyt vika on kumminkin korjattu, eikä korjauskaan kustantanut tällä kertaa kuin 44 euroa. Jäämme odottelemaan innolla seuraavia jännittäviä tilanteita auton kanssa.

Savonlinnassa on tullut käytyä niin monesti, että varsinaisten nähtävyyksien katselu ei jaksa enää oikein innostaa. Siitä huolimatta innostuin opastetusta kierroksesta, sillä sisko oli bongannut kierroksen, joka tarjosi ihan uuden näkökulman kaupunkiin, nimittäin linnunpöntöt. Savonlinnan seurakunnan haudankaivaja Marko Ruuskanen on tehnyt linnunpönttöjä Talvisalon hautausmaalle yli kymmenen vuoden ajan, ja nykyään hautausmaalla on jo yli 80 Ruuskasen tekemään taidepönttöä. Bongailin pönttöjä itsekin käydessäni moikkaamassa iskää hautausmaalla. 

Viime syksystä lähtien Ruuskanen on tehnyt lintupönttöjä myös ympäri Savonlinnan kaupunkia, ja osa pöntöistä on taidepönttöjä ja osa näköispönttöjä, jotka muistuttavat esikuvaansa. Saimme tutustua reilun tunnin mittaisella kävelykierroksella osaan lintupöntöistä ja kuulla ITE-taiteilija Ruuskasesta, linnunpöntöistä, niiden asukkaista sekä Savonlinnan historiasta. 

Savonlinnan Pikkukirkon näköispönttö.

Nälkälinnanmäen ravintolarakennus, joka rakennettiin vuonna 1873.


Nälkälinnanmäen ravintola näkötorneineen purettiin 1960-luvulla uuden kirjastorakennuksen tieltä, joka näyttää tältä:

Nykyään tässä entisessä kirjastorakennuksessa ei ole enää säännöllistä toimintaa, kun kirjastokin on siirtynyt Joeliin.
Olavinlinnan näköispönttö. Tämän tekemiseen Ruuskaselta meni 50 tuntia. Pöntöstä löytyvät kodit sinitiaiselle, talitiaiselle ja varpuselle.

Satulinna.




Mukulakivillä päällystetty Linnankatu on Sisä-Suomen vanhin katu. Taustalla näkyvä Putkan talo toimi aikoinaan siirtovankien putkana, mutta nykyään rakennuksessa myydään käsitöitä.

Areenasta löytyy kiva, viiden minuutin mittainen haastattelu, jossa Ruuskanen kertoo töistään. Kannattaa katsoa! Opastetulle pönttökierroksellekin pääsee tämän kesän aikana vielä kaksi kertaa, 5.8. ja 12.8. Lisää tietoa kierroksista löytyy täältä

Siitä on aikaa, kun olen käynyt syömässä Muikkuterassilla, mutta nyt kävin äidin kanssa syömässä siellä muikut. 

Osui ja upposi!

Muikkuterassi sijaitsee hotelli Seurahuoneen kuudennessa kerroksessa, joten sieltä avautuu kivat näkymät torille ja järvelle. Olipa ihana nähdä Savonlinnan torilla vilskettä, kun muistaa, miten ankealta torilla vielä keväällä näytti. 

Ostimme torilta äiteen kanssa ehkä parhaita perunoita ikinä...

... sekä loimulohta Prisman pihalta.

Nalle ja Enska kesätunnelmissa.

Yhtenä päivänä teimme äidin ja siskon kanssa pienen retken Enonkoskelle. Retken tarkoituksena oli nähdä lähinnä Enonkosken hiekkaveistokset. Enonkoskella oli tarkoitus kisailla tänä kesänä hiekanveiston Euroopan mestaruudesta, mutta korona vei senkin tapahtuman. Enonkosken kunta järjesti kuitenkin taidenäyttelyn, jossa on esitteillä kahden ja puolen metrin korkuisia hiekkaveistoksia. Teemana on "Eteenpäin; me onnistumme...", ja tässä muutama veistoksista:

Sofia Sopanen: Metsän mehiläiset

Riitta Matikainen: Joko päästään

Katja Kuklina & Egor Kuklin: Tekniikan kehitys

Katja Kuklin: Hymyile.
Enonkosken silta.

Laiska bloggari ei jaksa kirjoittaa vaan ottaa kuvan opastaulusta (ja samalla näköjään päättömän selfien).

Enonkoskella oli koskikin. Kuinka yllättävää.

Bodari liikenteessä.

Riisuttu peilimalli.

Piipahdin vielä yhdessä paikassa, joka olikin minun mielestäni se kaikkein mielenkiintoisin paikka. Kyseessä on Juvolan hylätty tiilitehdas, joka oli ollut viimeksi käytössä vuonna 1966. Käyntini oli aika pikainen, sillä äiti ja sisko odottivat autossa (ja bensakin oli lopussa), joten en ehtinyt tutkimaan kuin yhden rakennuksen.

Tehdasrakennus, jota kävin tutkimassa.

Päädyin taas pohtimaan sitä, miten paljon maailmassa on mielenkiintoisia asioita, joista ei tiedä yhtään mitään – kuten nyt vaikkapa tiilien valmistus. Olisipa kiva palata menneeseen ja päästä tällaiselle tehtaalle pällistelemään, miten tehdas on oikein toiminut. Muutenkin kaikenlaiset tehtaat kiehtovat minua jostain syystä kovasti. Huvinsa kullakin. 😆 

Tiilitehtaita oli 1900-luvun alun Suomessa melkoinen määrä, peräti 198 kappaletta. Tämä johtui siitä, että Suomea rakennettiin vuosisadan alussa voimakkaasti, joten tiiliäkin tarvittiin valtavasti. Juvolan tiilitehdas perustettiin vuonna 1905, ja toiminta lopetettiin siis vuonna 1966. Tiiliteollisuuden huippu oli saavutettu kuitenkin jo huomattavasti aiemmin, vuonna 1912, ja 1920-luvulta alkaen tiilien rinnalle alkoi kehittyä halvempia vaihtoehtoja, kuten betonituotteet. 

Rojukasan yli ja sisään!

Juvolan tiilitehtaalla töissä ollut Aarno Ojasalo muistelee Itä-Savon artikkelissa

"Juvolassa voi nähdä vieläkin jäänteitä isoista kuopista, joista savea kaivettiin tiilituotannon tarpeisiin. Savea nostettiin talvella, hyvinä pakkaspäivinä. Raaka-ainetta saatiin ihan tehtaiden läheltä eri tilojen mailta. Savi ja hiekka sotkettiin maahan kaivetussa montussa massaksi, josta tiilet tehtiin. Montun halkaisija oli noin kahdeksan metriä. Hevonen kiersi monttua ympäri ja montussa ollut vekotin sekoitti massaa. 

Tiilien varsinainen valmistus eli muottiin lyöminen ja polttaminen aloitettiin keväällä, sitten kun säät sallivat. Kevään yöpakkasten aikaan tuotantoa ei voinut käynnistää, koska tiilet eivät olisi kuivuneet kunnolla. 

Parhaimmillaan tehdas työllisti noin 60 henkilöä. Asiakkaat noutivat tiiliä tehtaalta, mutta niitä kuljetettiin kaupunkiin myös laivoilla. Sotien jälkeen kiireet vasta alkoivatkin, kun jälleenrakentaminen pääsi vauhtiin. Tiiliä piti saada kaupunkiin sellaisella tohinalla, etteivät tiilet ehtineet aina edes jäähtyä. Tiiliä hakemaan tulleissa kuorma-autoissa oli myös puulavoja. Kun kuumat tiilet lastattiin lavalle, niin lavathan syttyivät joskus palamaan. Niitä sai tehtaan henkilökunta välillä sammutella."

Minulle jäi vähän hämärän peittoon tämän tehdasrakennuksen "anatomia". Piipusta päätellen rakennuksessa oli uuni, kehäuuni, mutta en oikein osannut paikallistaa, missä uuni oli (tai oli ollut), enkä päässyt jyvälle pelkästään tehdasrakennusta katsellessani siitäkään, millainen tiilinvalmistusprosessi oli oikein ollut.

Polvisuojuksiakin on näköjään tarvittu.

Ylätasanteelle pääsi aika epäilyttävän näköisiä portaita pitkin.

Ylhäältä löytyi lisää tiiliä ja jonkinmoinen kone. 

Jätin menemättä ylätasanteelle, kun en viitsinyt kokeilla, vieläkö nuo lankut kestäisivät ihmisen painoa, joten otin kuvat tasanteen reunalta.

Ulkopuolella oli jos jonkinlaista roinaa, jolla on kai ollut jotain tekemistä tiilien valmistuksen ja kuljetuksen kanssa – tai sitten ei?

Käyntini jäi edellä mainituista syistä vähän pikaiseksi, ja hieman jäi kutkuttelemaan mennä tiilitehtaalle uudestaan ajan kanssa. 

Tiilitehtaan muita rakennuksia.

Loppuun vielä muutama makrokuva (varoitus ötökkökammoisille!). En olekaan kuvannut ötököitä pitkään aikaa, ja sitä puuhaa on suorastaan ikävä. Jätkäsaaressa kun ei ötököitä hirveästi ole (paitsi hämähäkkejä – niitä riittää!), ja pelkkien ötököiden takia pusikkoon lähteminen kuulostaa jotenkin työläältä. Mutta saatanpa vielä lähteäkin, koska ötököiden tutkailu on niin kivaa.

Mukavaa heinäkuun jatkoa! 😘

33 kommenttia:

  1. Ihania nuo linnunpöntöt.

    VastaaPoista
  2. Hylättyjen paikkojen tutkiminen on kyllä useimmiten hauskaa puuhaa.

    En tiedä löytyykö muualta Suomesta tiilitehdasmuseoita, mutta Tuusulan Jokelasta sellaisen ainakin voi bongata. Ehkä siellä voisi olla tarkemmin kerrottuna tiilienvalmistuksen käytänteistä? http://www.tuusula.fi/jokelantiilitehdas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ärsyttävää se on ainoastaan silloin, jos paikkaa ei saa tutkia jostain syystä rauhassa. :-D

      Hei kiitos ihan miljoonasti tuosta Jokela-vinkistä! Tuolla on ihan pakko päästä käymään, toivottavasti vielä tämän kesän aikana. Ihana olit, kun vinkkasit! <3

      Poista
  3. Huh , voin kuvitella että on kuumaa sisällä, ilmalämpöpumppu tosiaankin tekee olosta ihan erilaisen.Minulla sellaista ei ole vaikka täällä kuukausia todella kuumaa, mutta sen sijaan 4 tuutelinta. Täällä kyllä joka paikassa on ilmastointi mutta muutama vuosi sitten asunnon mukana tullut antiikkinen ilmapumppu hajosi , enkä sitten hankkinut uutta. Täällä on nyt, ainakin seuraavat pari kuukautta, pitkälti yli 30 ylittävät asteet ja kamala kosteus, ja hiki valuu.Kuumuuden vielä kestäisin mutta kosteuden kanssa on tosi vaikeaa.
    Huh, olipa hurjaa että auton pohja oli mennyt noin mutta onneksi sait sen korjattua eikä hintakaan paha.
    Savonlinnassa en ole koskaan käynyt, joten kiva nähdä sitä kuviesi kautta. Tosi ihanat nuo linnunpöntöt. Linnunpöntöistä puheenollen, seuraan turkkilaista linnunpesärakentajaa, jonka koko feedi koostuu vain mielettömän upeista linnunpesistä. https://www.instagram.com/kusevidunyasi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmalämpöpumppu tekee kyllä sisätiloista ihanan viileän. Äiteellä oli välillä jopa melkein kylmä, ja piti kysellä villasukkia. ;-D Yleensä mä käytän villasukkia ympäri vuoden, mutta tänä kesänä olen jättänyt jostain syystä käyttämättä.

      Tuulettimetkin ovat hyviä, mutta se veto ei ole oikein hyvä mun silmille, kun silmät alkavat niin helposti vuotaa. Yöllä on kyllä silmärätti silmillä, mutta se lähtee aina päästä jossain vaiheessa yötä. :-)

      Mutta en minä silti valita, koska teillä (ja monella muulla) on varmasti paljon kuumempaa kuin meillä, ja erityisesti vanhuksilla ja sairailla on vaikeaa. Ja meillä tuo kosteuskin on satunnaista, ja useimpina päivinä ilma on aika kuivaa. Kosteus tekee kuumuudesta kyllä ihan käsittämättömän vaikeasti siedettävän. Hyderabadissa saattoi olla reilusti päälle 40 asteen lämpötiloja, mutta siellä ilma oli aina kuivaa, sisämaassa kun oli.

      En vieläkään ymmärrä, miten auton pohja oli voinut tuolla tavalla irrota, eivätkä autokorjaamon miehetkään osanneet sanoa asiaan mitään. Mutta meidän autolla on ihan oma luonto, se tekee niin kuin huvittaa. ;-)

      Täytyypä käydä katsomassa tuota Insta-tiliä. Kiitos vinkistä, ja mukavaa viikon jatkoa, Jael! <3 Ja yritä jaksaa siellä kuumassa ja kosteassa...

      Poista
  4. Onpa hienoja pönttöjä! Olen kerran käynyt siellä lentokentällä, kai se oli Savonlinna, me mentiin sieltä Punkaharjulle ja siitä on aikaa, työmatka oli yli 20 v sitten. Tiilitehtaat ovat tuttuja vain kirjoista kuten Jokelan tiilitehdastutkimuksesta.

    Mukavaa kesän jatkoa, minulla vielä lomaa riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosi ainutlaatuisia pönttöjä. Jos olisin lintu, niin haluaisin ehdottomasti saada kämpän Satulinnasta. ;-D Minua aina sykähdyttävät sellaiset ihmiset, jotka paneutuvat suurella intohimolla siihen, mitä he tekevät. :-)

      Jokelan tiilitehdastutkimus kuulostaa mielenkiintoiselta. Eipä taida löytyä kirjastosta. :-D

      Leppoisaa ja mukavaa loman jatkoa sinulle!

      Poista
    2. Kyllä varmaan löytyy: Sanna-Kaisa Spoof: Savikkojen valtias : Jokelan tiilitehtaan sosiaalinen ja fyysinen miljöö. Kansatieteellinen arkisto 43 , on vuodelta 1997. Löytyy varmaan Tiedekirjasta, koska se on väitöskirja.

      Poista
    3. No niinpä löytyikin, Helkasta! Kiitos tuhannesti, Helena. :-)

      Poista
    4. Kiitos kirjavihjeestä,kookletin sen heti, pitää lukea! kysyn jos kirjasto tilaa sen tänne :)

      Poista
    5. Kyselemällähän se selviää. :-) Kivaa viikonlopun jatkoa! <3

      Poista
  5. Mahtavia linnunpönttöjä! Ihana idyllinen kuva torilta, meilähän ei ole samantyyppisiä toreja kun Suomessa, torikahvilat ja jäätelökioskeineen, torien takia vois muuttaa takasin Suomeen :)
    Tiilitehdas, pala suomen historiaa....
    Kivaa kesän jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, enpä tiennytkään, että teillä ei ole samanlaisia toreja kuin meillä Suomessa. On kyllä iso puute. Mahtaako teillä olla sitten lokkejakaan, jotka pöllivät ihmisten jäätelöt, nakit ja muut vastaavat. ;-)

      Kivaa kesän jatkoa sinullekin! <3

      Poista
    2. Lokkeja on mutta ei niin paljon kun sielä ja laihoja ovat kun ei ole samaa ruokavaliota täälä kun sielä..... :-D

      Poista
    3. :-D Repesin tälle. :-DD

      Poista
  6. Oi miten ihania linnunpönttöjä!! Tuo tekijä on todella taiteilija.
    Voi miten tuollainen Olavinlinna olisi hauska omallakin pihalla. =) Ja ylipäänsä tuollainen linnanmuotoinen on valtavan kaunis. Ihan pihakoriste!

    Oi, Savonlinnan muikkuja.... nam!! Herahti vesi suuhun kuvasta.

    Olipa mielenkiintoinen juttu tiilitehtaista. Mehän asumme tiellä, jonka nimi vaihtuu puolivälissä Tiilpruukintieksi sattuneesta syystä: hoodeilla on vanha tiilitehdas. Se on vaan pelkkä runko ilman seiniä, joten en pysty tutkimaan samalla tavalla, mutta mielenkiintoista historiaa siitäkin on yhden kävelypolun varren kylttiin koottu.

    Kuulostaa hauskalta kesäretkeltä. Ja muuten, tuo autojuttu: minä kuuntelen parhaillaan jotain "outoa ääntä" omasta autostani. Mies ei suostu kuulemaan mitään.... hivenen jännittää ajatus lähteä ajamaan pohjoiseen ensi viikolla.... =D Tulee sitten seikkailu, jos jotain sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todellakin taiteilija. <3 Kaikkein hienointa on se, että tämä kaikki tulee taiteilijan sydämestä, sillä hän ei ota töistään edes mitään maksua. Voiko hienompaa asiaa maailmassa olla kuin noin suuri intohimo omaa tekemistä kohtaan!

      Hih, siitä vaan askartelemaan omaa Olavinlinnaa. Jos mulla olisi piha, niin varmasti yrittäisin (tämän innostamana) tehdä puusta esimerkiksi Helsingin tuomiokirkon linnuille. Uspenskin katedraali olisi jo astetta haastavampi. ;-D

      Oho, vau, että saat oikein asua vanhan tiilitehtaan lähistöllä! Harmi, että se on enää pelkkä runko.

      Teillä on sitten tuo auton äänten kuuntelu ihan päinvastoin kuin meillä! Meillä ukkelilla on oikein ärsyttävän tarkat korvat, ja hän on muka kuulevinaan moottorin äänestä senkin, milloin öljyt on vähissä (ja kaiken lisäksi tuo on vielä yleensä oikeassa, mikä ärsyttää vielä enemmän :-D). Mä havahtuisin outoihin ääniin todennäköisesti vasta sitten, jos esim. pakoputki irtoaisi. :-D Mun taktiikka on semmoinen, että jos olen kuulevinani jotain outoa, niin musat vain kovemmalle, niin johan äänet loppuvat. :-)

      Teillä on jännitystä ilmassa jo ennen kuin olette edes päässeet matkaan. Toivottavasti kaikki menee auton kanssa ja muutenkin hyvin!

      Mukavaa viikonloppua, Vivi! <3

      Poista
  7. Ensi vuonna voi olla toisin päin: Suomessa sataa koko kesän kaatamalla ja meillä on hirveä helle. Suomessa ja meillä Keski-Euroopassa ei koskaan voi olla samanlaiset kesäilmat. Ensi vuonna saatte iloita, että saatte käydä saunassa lämmittelemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan niitä kaikenlaisia kesiä nähty. Yhtenä juhannuksena "grillattiin" makkaraa vanhempien leivinuunissa, kun ulkona oli niin kylmä, että siellä ei pystynyt olemaan. :-D Vuodet ei taida olla veljeksiä missään päin maailmaa, varsinkaan nykyään, kun on kaikenlaisia ääri-ilmiöitä.

      Poista
  8. Hauskaa, että jollain on valtava luovuuden puuska tehdä erikoisia linnunpönttöjä ja pääsee niillä sitten ihan nähtävyydeksi asti.
    Aika halpa korjaus 44e..
    Sinulla on kyllä varsin erikoisia nuo tutustumiskohteet! Eikö sinun lähimmäiset ole ihan äimän käkenä sinun kanssasi?? Piti tsekata, milloin Korian tiilitehdas on perustettu, 1951. Muistan, että yksi nainen on töissä kertonut minulle olleensa tiilitehtaalla töissä ja se oli tosi rankkaa hommaa. Kulutti kehoa ja niveliä valtavasti. Hatunnosto sille raskaalle raadannalle. Nykyään on koneet joka lähtöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä ihminen loppujen lopuksi kummempia nähtävyyksiä kaipaa, kun tuommoinen erikoinen linnunpönttökin voi ilahduttaa niin kovasti. :-) Mutta tuohan tämä mainetta Savonlinnallekin, kun oopperajuhlatkin on taas peruttu. Meidänkin kierroksella oli oikein Yle Mikkelin toimittaja mukana. Hän kysyi kierroksen aluksi, että onko täällä henkilöitä, jotka eivät missään nimessä halua tulla haastatelluiksi, ja mulla oli tietty heti lapanen pystyssä. ;-D

      Hih, mun läheiset on jo tottuneet siihen, että jos jossain on jonkinlainen autio tönö (tai vähän isompikin laitos; ihan sama mikä, kunhan on autio :D), minun on pakko päästä tutkimaan sitä. Oikein nauratti, kun ukkeli jokunen vuosi sitten Kreikassa huomautti mulle, kun näki aution hotellin, että tuolla on tuommoinen; pitäisköhän sun mennä tutkimaan sitä. Ja sitten hän istui itse kiltisti autossa odottamassa. <3

      No himputti sentään, enpä muistanut, että Koriallakin on tiilitehdas, vaikka olen itse asunut Korialla! Voihan kökkeli sentään. Hyvä että muistutit. Piti oikein käydä kuukkeloimassa sitä. Ja voin todellakin kuvitella, että tiilitehtaalla työskentely on ollut rankkaa.

      Mukavaa viikonloppua, Sartsa. Rutistus Merrille! <3

      Poista
  9. Jopas on hienoja linnunpönttöjä! Aloin juuri himoitsemaan siihen ainoaan pihani puuhun näköislinnunpönttöä. Minkäköhän valitsisin, jos voisin ihan vapaasti valita? Ottaisiko Petäjäveden puukirkon, Helsingin suurkirkon, Taj Mahalin vai Linnanmäen vuoristoradan. Tässäpä nyt mietittävää :D

    Nuo hylätyt paikat ovat mielenkiintoisia, mutta myös alakuloisia. Niin se maailma ja tarpeet muuttuvat ja perään jää vain aikamoinen sotku.

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavia linnunpönttöideoita! Taj Mahal kuulosti sattuneista syistä meikäläisen korvaan kaikkein parhaalta! Mua pikkuisen harmittaa, että ei ole edes sitä yhtä puuta. Jos olisi, saattaisin päräyttää Bauhausin pihaan ostamaan puutavaraa. ;-)

      Hylätyt paikat ovat tosiaan alakuloisiakin, jos niin ajattelee. Ne ovat konkreettinen osoitus siitä, miten aika ja ihminen muuttuvat.

      Kivaa viikonloppua sinullekin! Ja tietysti myös ihanaa loman jatkoa!

      Poista
  10. Ai kamala, autosta pohja romahtanut :D Ihmeen edukas korjaus! Minua ei kyllä olisi siihen autoon saanut, rohkea sinä!

    Meillä oli täällä ihana hellejakso, joka nyt päättyi ainakin toistaiseksi. Olen niin lämpöihminen, että nautin ja olin oikein energinen. Tänään harmaata ja sateista ja tekisi mieli kömpiä takaisin peiton alle :D

    Upeita nuo linnunpöntöt, jos olisin lintu niin olisi vaikea päättää missä asuisi. Minunkin mielestä tuo hylätty tiilitehdas on mielenkiintoisin paikka! Ei voi mitään, mutta noissa on jotain alkukantaista tunnelmaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kuumotti ajella autolla, vaikka eipä tuo kai sinänsä iso ongelma ollut (ei sentään ollut moottori romahtanut tms. :-D). Mutta olisihan se ollut hirveän noloa, jos se pohja olisi pudonnut tielle ajaessa... Mitähän olisin siinä tilanteessa tehnyt? Yrittänyt tunkea irronneen pohjan takakonttiin? :-D

      Mä olen myös sen verran meteopaatti, että aurinko/pilvisyys vaikuttaa mielialaaan yllättävänkin paljon. Mutta kuumuus alkaa vituttaa viimeistään siinä vaiheessa, kun pelkästään aamukahvia juodessa tulee hiki. No eipä taida vastaavanlaisia kuumia jaksoja olla enää näköpiirissä, joten nyt voi varmaankin ruveta valittamaan kylmyydestä. ;-D

      Oon joskus miettinyt, mikä hylätyissä paikoissa oikein viehättää, mutta en ole päässyt vielä selvyyteen. Varmaan se on yhdistelmä monta eri syytä.

      Poista
  11. Areenasta löytyy Suuri keramiikkakisa, jonka 4. kauden toisessa jaksossa kilpailijat mm. tekevät tiiliä perinteisesti käsin muotilla. Tuossa lainaamassasi pätkässä mainittiin "muottiin lyöminen", ja se kyllä vastaa kuvaukseltaan aika hyvin sitä, mitä tuossa ohjelmassa kilpailijat tekivät. Eli jos asia kiinnostaa, niin siitä ehkä voi nähdä mallia ainakin tuosta muottiin lyömisestä. Lyhyt osuus suunnilleen kohdassa 22:30. :) https://areena.yle.fi/1-50761444

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, vau! Kiitos paljon vinkistä ja linkistä, Anna! <3 Luin tuosta keramiikakisasta Hesarista(?), mutta en ole itse seurannut kyseistä ohjelmaa. Täytyy nyt käydä vilkaisemassa ainakin tuo mainitsemasi kohta. Mukavaa viikonloppua sinulle! :-)

      Poista
    2. Kävinkin katsomassa sen saman tien. Sehän muistutti jollakin tapaa kakun leipomista. Olin kuvitellut muottiin "lyömisen" olevan vain jonkinlainen ilmaisu, mutta massa todellakin lyötiin muottiin.

      Poista
  12. Meillä Heinolassakin on kaupungin rakennuksista näköislinnunpönttöjä. Ihania nuo savonlinnalaisetkin, toi Olavinlinna on kyllä upea!

    Me on viime aikoina nähty erityisen paljon autoja, joissa pohjasta roikkuu jotain ja mietitty juurikin, että eikö se kuski kuule mitään epäillyttävää... onneksi selvisi noinkin halvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän piti oikein kuukkeloida, että kumpi oli ensin, Heinola vai Savonlinna. Ja kyllä se niin on, että teillä niitä näköispönttöjä taisi olla ensin (juttu täältä)! Mahtaakohan muissakin kaupungeissa on näköispönttöjä...

      Mäkin olen ihmetellyt joskus liikenteessä, kun olen nähnyt vastaavanlaisia tapauksia, että autosta roikkuu jotain, ja kuski on vain ajanut tyytyväisen näköisenä. Nyt ei varmaan kannata enää ihmetellä. ;-D

      Poista
  13. Nyt vasta löysin blogisi. Hauskaa että olit mukana kierroksella. Lisää uusia linnunpönttöjä on taas ilmestynyt katukuvaan, mm. Kaurosen rautakaupan pönttö ja Piispanmäen pönttö. Terv. Auli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne! Ja pönttökierros oli aivan mahtava; lähtisin uudestaankin! Ja kiitos pönttövinkeistä – täytyypä käydä katsastamassa nuo, kun tulen seuraavan kerran Savonlinnaan!

      Mukavaa toukokuun jatkoa, Auli!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3