Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole.


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Fallosta poskeen

Blogi ei meinaa pysyä menossa mukana, mutta minkäs teet. Tulee perässä, jos on tullakseen.

Vuokrasimme ukkelin kanssa viikonlopuksi auton ja lähdimme käymään tänään noin yhdeksänkymmentä kilometriä Medellínistä sijaitsevassa Guatapéssa. Guatapén pikkukaupungilla on kaksi vetonaulaa: Piedra del Peñol, eli 220 metriä korkea monoliitti, sekä kaupungin värikkäät talot.

Aamu valkeni pilvisenä ja harmaana, ja hieman mietitytti, näkisikö sieltä monoliitin huipulta edes mitään, kun pilvet roikkuivat niin alhaalla.

Ylös vuorille tiemme käy.



Tuolla jossain pilvien seassa on Medellínin kaupunki.

Suuri osa matkasta kulki varsin mutkaisia vuoristoteitä, ja oli vähän ärsyttävää, kun liikennettä oli niin paljon, ettei juuri kannattanut lähteä ohittelemaan, vaan oli parempi ajaa kiltisti jonossa. Köröttely kävi hieman hermoille, mutta tulipahan taas harjoiteltua kärsivällisyyden jaloa taitoa.

Mutta sitten!

Ensimmäinen silmäys Peñolin kiveen.
Peñolin kiven kyljessä näkyvät kirjaimet G ja I (josta on ollut tarkoitus tulla U), joilla on mielenkiintoinen historia. Guatapén ja El Peñolin kaupunki kiistelivät aikoinaan kiven omistuksesta, ja Guatapén kaupunki päätti ratkaista kiistan maalaamalla kiveen oman kaupunkinsa nimen. El Peñolissa kuitenkin huomattiin guatapelaisten puuhat, ja tekstin maalaaminen estettiin. G ja osittainen U jäivät kuitenkin tapahtumasta muistoksi.

Nousu kiven huipulle käy varsin jyrkkiä portaita. Jotkin lähteet sanovat portaita olevan 740; jotkin 659.

Portaat näkyvät siksakkimaisena muodostelmana.
Ylhäällä oli parkkipaikka, ja autoletka parkkipaikalle oli sellainen, että epäilin, mahtaisiko autolle löytyä paikkaa ollenkaan. Pysäköintialue oli kuitenkin yllättävän suuri, ja pysäköinti oli hyvin organisoitu, joten parkkipaikka löytyi ongelmitta. Ihmisten määrä mäellä oli melkoinen, ja paikalla oli suorastaan markkinatunnelma. Arkisin Guatapéssa on varmaankin väljempää kuin viikonloppuna, sillä Guatapé on erittäin suosittu päiväretkikohde Medellínistä.


Sitten ei muuta kuin kapuamaan!

Matkan edistyminen eli askelmien lukumäärä on merkitty portaisiin.


Mitä ylemmäs nousi, sitä pienemmältä parkkipaikka näytti ja sitä hienommat maisemat avautuivat.


Olin kuvitellut nousun olevan varsin työläs, mutta nousu kävikin yllättävän helposti ja nopeasti. Kun oli selvittänyt tiensä läpi huipun matkamuistomyymälän, pääsi ihailemaan joka suuntaan avautuvaa näkymää.



Paikalliset väittävät maiseman olevan maailman kaunein, ja vaikka en ehkä ihan samaa mieltä olekaan, niin olivathan maisemat todella huikeat.


Huipulta sai syötävää ja juotavaa joka lähtöön, joten nälän tai janon kourissa ei tarvinnut kärvistellä. 

Alas laskeuduttiin eri reittiä kuin ylös tullessa, joten yhteentörmäyksiltä vältyttiin.

 
Vielä viimeinen silmäys.
Sitten olikin aika hakeutua lounaalle Guatapén kaupunkiin. Täytyy hieman perua puheitani, kun sanoin viime postauksessa kolumbialaisen ruoan olevan hyvää. Nyt en nimittäin olekaan enää ihan varma. Olemme törmänneet täällä samaan ongelmaan kuin Boliviassa, eli siihen, että ruoka on yleensä varsin mautonta. Minulle riittää useimmiten, kun ripottelen ruoan päälle suolaa ja pippuria, mutta ukkeli pyytää kyytipojaksi usein 'picantea' eli tulista chilikastiketta.

Joulu tulee Guatapéenkin.
 
Päätin ottaa guatapelaisen lautasen, johon kuuluvat ilmeisesti kaikki paikalliset herkut: riisiä, papuja, jauhelihaa, chorizoa, chicharrónia (possun nahkaa), keittobanaania, salaattia, munaa ja arepaa (eräänlaista maissikakkua).

Herkkua on siinä monenlaista. Mitähän Freud sanoisi tästä annoksesta?

Tämä annos oli itse asiassa parempaa kuin miltä se näytti, vaikka nuo arepat tökkivät edelleenkin. Olen syönyt niitä nyt kolme kertaa, ja joka kerta ne ovat olleet kuivia ja kovia kakkaroita, jotka tarttuvat kitalakeen. 

Tuota annosta sulatellessa olikin sitten hyvä heittää pieni rundi kaupungin kaduilla.



Guatapéta sanotaan Kolumbian värikkäimmäksi kaupungiksi, enkä tiedä, pitääkö asia paikkansa, mutta hyvin voisin uskoa.

Minulla lähti kuvaaminen vähän lapasesta, joten se joka ei jaksa katsoa sataa miljoonaa kuvaa, hypätköön postauksen loppuun.








Jopa autoriksat ja pyörätelineet olivat värikkäitä.



Talojen edustoja koristavat värikkäät maalaukset (zocalos), jotka liittyvät ilmeisesti jollakin tavalla perheen tai rakennuksen historiaan. Ehkä talojen edustat on maalattu värikkäiksi joskus myös ihan vain siksi, että värikkäät kuviot näyttävät kivoilta?





Sitten kun oli muutama valokuva otettu, olikin aika lähteä ajelemaan takaisin Medellíniin.

Ei se ollutkaan vielä viimeinen silmäys. Tämä on!
Medellínin korkein rakennus, Edificio Coltejer, joka symboloi teollistumista.

Nyt päästän teidät pahasta ja lopetan tähän. Tämä kiittää ja kuittaa.

35 kommenttia:

  1. Siellahan on jarvimaisemat melkein kuin Aulangon tornista! Onko vetta yleensakin noin paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuli mieleen noita maisemia ylhäältä katsellessa, että täähän on kuin jossain Saimaalla. Varsin kotoisat oltavat siis.

      Tuo järvi on käsittääkseni tekojärvi ja yhteydessä patoon. Vettä ei siis normaalisti ole Kolumbiassa noin paljon, ainakaan minun tietääkseni.

      Poista
  2. Oi mulle tulee niin ikävä Etelä-Amerikkan kun katsoo sun kuvia. Mikä kivi ja maisemat, vau! Keps, kolumbialaiset arepat ovat kuivahkoja, mutta Venezuelan arepat ne vasta hyviä.ovat.Nyt kun venezuelalaisia on joka puolella Etelä-Amerikkaa maanpaossa, niin varmaan löytyy heidänkim arepa-paikkojaan, ja niitä kannattaa kokeilla(mulla blogissa arwpa-ohje).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon hyvin, että Etelä-Amerikalle voi menettää sydämensä. Boliviaa kohtaan mulle ei jäänyt mitään erityistä kaipausta, mutta Kolumbiaa kohtaan saattaisi jo jäädäkin. Ja onhan se uskomatonta, miten paljon näkemisen arvoisia paikkoja Etelä-Amerikassa on.

      En tajunnutkaan, että arepoissa on eroja. Kiitos tiedosta, Jael! Täytyykin yrittää etsiä venezualaisten paikkoja. Venezualaisiahan täällä tuntuu olevan aika paljon.

      Poista
  3. No jopa on kivenmusa! Aika oiva keksintö laittaa eri meno- ja paluureitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan melkoinen jötikkä! Ja eri meno- ja paluureitit oli kyllä hyvä keksintö, vaikka paluureitti kulkikin suureksi osaksi vähän pimennossa menoreitin takana. Mutta siinä vaiheessahan oli jo kaikki nähty, joten eipä tuo paljon tahtia haitannut. :-)

      Poista
  4. Vau, mitkä näkymät ja iloiset värit kaupungilla. Kun kokemukseni ovat aika vähäiset, mieleen tuli lähinnä ehkä Mexico ja toki Chilessäkin oli vähän vastaavaa, mutta vain kalpeana aavistuksena. Arepoista en ole koskaan kuullutkaan. Sitä en tiedä, mitä Freud tästä ajattelisi, mutta mietiskelin, että onko siellä Kolumbiassa hyvää kahvia tai suklaata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolumbialainen kahvi on maailmankuulua, joten kahvi on todellakin hyvää! Tosin sekin on tietysti makuasia, sillä jos tykkää juhlamokista ja sen sellaisista, niin sellaiselle kolumbialainen kahvi ei ole ehkä suurinta herkkua. Minulla on haaveena päästä käymään kolumbialaisella kahviplantaasilla, mutta saa nyt nähdä, miten sen retken kanssa käy. Kolumbialainen suklaakin saattaa olla tunnettua, mutta siitä minulla ei ole hirveästi tietoa, vaikka olenkin muutaman suklaalevyn ostanut (ukkelille ;-D). Täytyykin ottaa selvää asiasta!

      Poista
  5. Vautsi, tässähän tuli ihan into lähteä Kolumbiaan, siellähän te olette? Mielettömät värit ja tuo hauska kukkula, tosi kiva varmaan kiivetä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Kolumbiassa tosiaan olemme, Medellínin kaupungissa. Toistaiseksi ainakin tuntuu ihan kivalta paikalta, vaikka turvallisuus onkin pienoinen kysymys joissain paikoissa.

      Värikäs kaupunki oli minustakin aivan ihana! Tuollaista saisi olla maailmassa enemmänkin. Miksi rakennusten pitää olla aina niin tylsän värisiä?

      Poista
  6. Tuonne voisikin olla kiva kiivetä, jos voisi lähettää muut ihmiset matkoihinsa :D Saattaisin ahdistua kapeissa portaissa ihmismassoihin, kun hermoni ovat piukalla jo Kew Gardensissa “puukävelylle” kiivetessä, jos hiemankin enemmän porukkaa on paikalla. :P Komeat maisemat tuolla kyllä, eipä käy kieltäminen! Onko sinne muuten jokin pääsy- tai parkkimaksu?


    Mauton ruoka kuulostaa erittäin hyvältä :D Tilattiin eilen intialaista (eivät aina ole niin tujuja) kokeilumielessä ja mainittiin tilauksen yhteydessä, että haluamme niin mietoa kuin mahdollista. Mies kyllä tykkää mausteisesta ruuasta, mutta minä en. Ruoka saapui ja jopa vege biryani oli niin tömäkkää, etten voinut syödä sitä. Samoin joku linssisoossi eli jäi sekin syömättä. Bhajit olivat mietoja, joten ei tarvinnut kuolla nälkään. Mutta juu, ei minulle safkaa enää kys. mestasta ikinä koskaan :D


    Ihanan värikästä siellä on ja näyttää siltä, että tarkenee ulkoilla ilman kymmenen kilon vaatekuormaa päällä. Tulispa kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minuakin nuo ihmismassat ärsyttivät, mutta lähinnä siitä syystä, että ei päässyt etenemään haluamaansa tahtiin, kun varsinkin se paluureitti oli niin kapea, että oli pakko köpötellä jonossa. Ärsyttävää. Ja toki ylhäälläkin sai taistella paikastaan auringossa, eli jos halusi ottaa kuvan reunalta, niin joutui välillä vähän tunkemaan.

      Piti kirjoittaa maksuista, mutta oli jo siinä vaiheessa iltaa aivot niin lomalla, että unohdin. :-D Parkkimaksu oli 1.4 euroa (ja sillä rahalla sai kuulemma pysäköidä niin kauan kuin halusi, ja minä sanoin ukkelille, että mitähän sanoisivat, jos pitäisi auton parkkipaikalla vaikka viikon verran) ja kukkulalle pääsy oli 5 euroa, joka on minusta ihan riistohinta. Mutta maksettava on, jos haluaa ylös päästä.

      Jos ei mauton ruoka ole kiva juttu, niin ei sekään ole, jos ruoka on liian mausteista! Harmillista, että ruoka jäi syömättä. Mausteiden ei pitäisi koskaan olla minusta mikään itsetarkoitus, vaan mausteita saisi olla sillä lailla sopivasti. Mutta tietysti tämäkin on maku- ja tottumiskysymys. Muistan kun yksi entinen autonkuljettaja Intiassa kertoi, että kun hän tekee ruokaa, hän laittaa ruokaan 12 vihreää chiliä! No sitten hän olikin yli puoli vuotta pelkällä jogurttiriisidieetillä, kun sisuskalut eivät muuta kestäneet.

      Täällä on kyllä mukavan lämmmintä, ja lämpötila on oikeastaan aika sopiva, sekä päivällä että illalla. Illalla tosin saattaa tulla hameessa vähän kylmä, ja myös ylhäällä vuorilla on viileämpää.

      Poista
  7. Uskomaton ja komea ilmestys tuo monoliitti, minua olisi huipulla huimannut(ja ihmismassat "ahistaneet"). Myös zocalos-maalaukset ovat kiinnostavia - mitähän suomalaiset niihin laittaisivat, jos meillä olisi moinen perinne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guatapé oli kyllä käymisen arvoinen paikka, kivineen ja taloineen! Ja pakko sanoa, että kyllä minuakin jossakin vaiheessa hieman huimasi, kun katsoin alas. Bussitkin näyttivät niin pieniltä, ja ihmiset olivat kuin muurahaisia.

      Hih, mulle tulee aina ekana mieleen musta makkara, kun mietin jotain tyypillistä suomalaista. Mitähän Freud tähän sanoisi? :-DD

      Poista
  8. Mun korkeenpaikan kammolla en olisi tonne kiven päälle menny .Mutta pelkän paikan näkeminen olis niin mahtavaa ettei haittais :)
    Uskomattoman värikästä .....toi värikkyys vaikuttais mun mielialaan kyllä positiivisesti, kylläpäs me asutaan harmaassa maassa meidän harmaissa "talomaisemissa" ......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ei ole tosiaankaan mikään paras paikka korkeanpaikan kammosta kärsivälle. Mutta aivan kuten sanoit, kivi on jo alhaalta katsottunakin varsin vaikuttava näky!

      Sama juttu mulla, että saan jotain ihmeellistä energiaa väreistä. Joku ehkä saattaa kokea, että tuollainen värien sekamelska tekee rauhattomaksi, mutta mulle värikylläisyys tekee jotenkin rauhallisen olon.

      Poista
  9. Luulen, että sinulla on hyvä kunto - näyttää aika hurjalta määrältä portaita ! Jostain syystä olen yllättynyt siitä, kuinka paljon vettä näkyy sieltä tornista - mutta en toisaalta tiedä mitään Kolumbiasta. Värit on hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla niinkin. Olen huomannut, että kunto on parantunut jo tässä viikon aikana, kun olen paarustanut mäkiä ylös ja alas. :-) Tämä kotimäki on mennyt nyt jo pari päivää ilman pysähdyksiä, kun ensimmäisinä päivinä minun piti pysähtyä mäkeä ylös tullessa monta kertaa.

      Tuo järvi on tekojärvi, eikä täällä käsittääkseni ole normaalisti noin paljon vettä, että siinä mielessä olet ihan oikeassa. Tosin minäkään en tiedä juuri mitään Kolumbian vesistöistä, joten pitää varmaan ottaa selvää!

      Poista
  10. Kyllä on kiva katsella kuviasi ja siten matkustaa myös. Ihanan värikästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Esther Helmiä! <3 Mukavaa sunnuntain jatkoa!

      Poista
  11. Maisemat ovat komeat :) Minä olisin saattanut hyytyä moiseen porrasmäärään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinäkin olisit ihan varmasti jaksanut. Eihän sitä ole pakko hirveällä kiireellä nousta, vaan voi ottaa rauhallisemminkin. Niin ainakin väittävät. ;-D

      Poista
  12. Sattumalta törmäsin tänään kaupungilla Gloriaan, kolumbialaiseen ystävääni, enkä voinut olla kysymättä häneltä suuresta kivestä, ja hän tiesi heti mikä kivi oli kyseessä;D Näytin hänelle myös tuon ruoka-annoksesi kuvan, ja hän sanoi että tuo kuvasi arepa onkin mauton, sitä ei voi täyttää niinkuin mm. venezuelalaisia arepoja. Hän sanoi että tuolla alueella arepat ovat tuollaisia mauttomia, mutta muualla Kolumbiassa sitten parempia, joskin ne venezuelalaiset aina vievät pidemmän korren;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellinen arepa on tällainen:https://appelsiinejahunajaa.blogspot.com/2014/10/ooh-mika-iloarepa.html

      Poista
    2. Kiitos, ihana Jael, tutkimustyöstäsi! <3 Kyllä mun on nyt ihan pakko löytää niitä venezuelalaisia arepoja jostain.

      Ja kiitos linkistä! Nuo linkkaamasi arepat ovat kyllä niin kaukana kuivista känttyröistä kuin olla ja voivat! Niitä täkäläisiä arepoja ei todellakaan saa täytettyä mitenkään, kun ne ovat sellaista tiukkaa kamaa. Hyvä jos niitä pystyy edes syömään. :-D

      Poista
  13. Ihania kuvia! Ja nuo maalaukset olivat erittäin mielenkiintoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että tykkäsit! <3 Mukavaa alkavaa joulunalusviikkoa sinulle!

      Poista
  14. Taas niin korkealla. Kääk.

    Sumukuvat on tosi kauniita <3.

    Värikkäästä kapungista mulle tuli ihan mielen Wasalandia tai joku muu huvipuistotyyppinen "kaupunki". Vähän sellanen niinkuin lavastettu, vaikka ilmeisen aito onkin.

    PS. Jos saan veikata, teikäläinen oli kuskin paikalla ja ukkeli kyydissä :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, Annukka. Yritän postailla seuraavaksi kuvia jostakin muulta kuin korkeuksista. <3

      Ja nyt kun sanoit, niin Guatapé muistuttaa tosiaan sellaista filmikaupunkia, jossa on vain komeat lavasteet pystyssä. Mutta ihan oikeita taloja nuo kumminkin olivat.

      Ja juu, niinhän se meillä menee aina ulkomailla, että minä ajan ja ukkeli istuu pelkääjän paikalla. Ei hän kyllä oikeasti taida pelätä, tai ei hän ainakaan koskaan ole sanonut mitään sellaista. Päinvastoin, kerrankin Boliviassa yhdellä vuoristotiellä ukkeli käski ajamaan kovaa, kun hän halusi päästä äkkiä kotiin. Voisko mieluisampaa käskyä mulle olla. :-)

      Poista
  15. On niin ihanaa postauksiesi kautta päästä matkustelemaan=)
    Onko miehesi nyt kauan siellä töissä ja siirtyykö taas sitten jonnekin muualle vai joko tulee Suomeen kohta?Ajattelitko itse olla Kolumbiassa kauan?
    Hyvää Joulua ja tietenkin uutta vuotta 2019!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla, että viihdyt matkalla mukana. <3

      Nuo kysymyksesi ovat kaikki sellaisia, että en valitettavasti osaa vastata niihin. Ukkelin työ on sellaista, että hän ei voi tehdä hirveän pitkän tähtäimen suunnitelmia, ainakaan tällä hetkellä, eikä hänkään osaa kai tarkalleen sanoa, miten kauan hän tulee täällä olemaan. Omasta olemisestanikaan en osaa sanoa sen paremmin. Suomalainen saa olla Kolumbiassa kolme kuukautta ilman viisumia, ja se aika tulee minulla ainakin varmasti täyteen. On hyvin mahdollista, että olen täällä pidempäänkin (jos lupa-asiat järjestyvät), mutta varmasti en voi sanoa. Pahoittelen, että vastaukseni oli näin epämääräinen. :-)

      Hyvää joulua sinullekin, ja oikein onnekasta uutta vuotta!

      Poista
  16. Aikamoinen kukkula! Mulla ei ole korkeanpaikankammoa mutta tuo ihmismassa saataisi kammottaa, musta on tullu nykyisin sellainen että alan panikoida ja pelkään ihmismassan voimaa, en voisi mennä enää mihinkään konserttiin paikoille jossa seisotaan massana lavan edessä. Apua! Ihana värikäs kylä, aloin muistella että jossain Turkissa on myös samantyylinen mutten muista yhtään missä, pitää tutkia. Sulla kulunee sitten vuodenvaihde siellä, mukavaa lukea Kolumbian kuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä kuulosta kivalta tuommoinen ihmismassojen aiheuttama ahdistus. :-( Mutta toisaalta ymmärrän tunteen, kun onhan väkijoukoissa sattunut viime vuosina niin paljon kauheita juttuja. Sellainen on omiaan aiheuttamaan pelkoja.

      Juu, vuodenvaihde menee tosiaan täällä. Saa nähdä, miten Kolumbiassa juhlitaan uuttavuotta. Tuskin kuitenkaan yhtä näyttävästi kuin Riossa. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3