Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 29. marraskuuta 2018

Karvapuusteja ja kalaisaa lihakeittoa

Tulin käymään taas Itä-Suomessa, sillä joulu jää minun osaltani tänäkin vuonna viettämättä, ainakin näissä maisemissa. Lähden nimittäin itsenäisyyspäivän jälkeen Kolumbiaan, jossa ukkeli jo odotteleekin.

Sopivan asunnon etsiminen on ollut vähän työlästä, sillä kaikkeahan ei voi tunnetusti saada, vaan aina pitää tehdä jonkinlaisia kompromisseja. Varasimme lopulta ainakin ensimmäiseksi kuukaudeksi yhden asunnon, joka näyttää ainakin kuvissa varsin kivalta. Todellisuuttahan ei tiedä, ennen kuin näkee asunnon oikeasti, mutta toivon, että kämppä on viihtyisä ja toimiva. Ukkeli pääsee näkemään asunnon jo tänä viikonloppuna, ja minä sitten ensi viikon lopulla, kun suoriudun perille.

On ollut mielenkiintoista huomata, miten erilaisiin asioihin minä ja ukkeli kiinnitämme huomiota asuntoa valitessamme. Ukkeli katselee enemmän yksityiskohtia, kuten sitä, millainen sohva tai televisio asunnossa on. Myös kylpyhuone on ukkelille tärkeä. Minä taas kiinnitän enemmän huomiota kokonaisuuteen, väreihin ja kotoisuuteen. Sohvaakin ajattelen enemmän käytännön kannalta: mahtuisimmeko me ukkelin kanssa kumpikin sohvalle mukavasti läppäreinemme. Myös keittiö on minulle tärkeä juttu, ja mitä suurempi ja paremmin varusteltu keittiö, sitä parempi.

Rakastamme kumpikin näköaloja, ja tämä tornitalohuoneisto veti minua kovasti puoleensa, juuri ikkunoista avautuvan näköalan takia.




Talon katolla olisi ollut kattoterassi uima-altaineen, ja saatoin jo kuvitella itseni katolla tuijottelemassa kaupungin valoja.

Mutta näköalat eivät yksistään riittäneet, sillä asunto vaikutti minusta jotenkin kovin kliiniseltä, melkein toimistomaiselta. Niinpä hautasimme haaveet tuosta asunnosta, ainakin toistaiseksi. Varaamassamme asunnossa ei ole hulppeita näköaloja, mutta siellä on parveke, jota ei noissa tornitaloissa juuri koskaan ole. Parveke tuntui kumminkin tärkeämmältä asialta kuin hulppeat näköalat ja kattoterassi, koska parveke on sellainen kiva henkireikä kaupunkielämän keskellä.

Mutta nyt olen kumminkin vielä Suomessa. Matkalla itään huomasin, että Koskenkylän ja Korian välille oli tullut uusia nopeusvalvontakameroita, jotka mittaavat nopeuden pidemmältä matkalta kuin vanhat peltipoliisit.


Minun piti tietenkin laskea, kuinka monta kameraa tuolla vajaan kuudenkymmenen kilometrin matkalla oli: kameroita oli 16 kappaletta, kahdeksan kumpaankin suuntaan. Oikein piti taas pahoittaa mielensä, kun autoilijoiden etenemistä tuolla lailla rajoitetaan. Kameran sijoittelulogiikka on kuitenkin varsin selkeä (kaikki kamerat on sijoitettu paikkoihin, joissa satasen nopeusrajoitus vaihtuu kahdeksankympin tai seitsemänkympin rajoitukseksi), joten jos on hereillä aina nopeusrajoituksen vaihtuessa pienempään, lopun ajan saa ajella aika huolettomasti. 😆

Itä-Suomessa oli jo jonkinmoinen talvi, sillä maassa on ehkä viisi senttiä lunta, ja pakkasta on ollut aika reippaastikin.




Järvi ei ole vielä jäässä, mutta rannalle on kerääntynyt hauskoja jäälauttoja, jotka pitävät erikoista kolinaa tuulen liikutellessa lauttoja.



Leivoin tänään jättiannoksen erilaisia pullia. Kun tein ensimmäistä pellillistä korvapuusteja ja leikkasin puusteja muotoonsa, rupesin katsomaan, että mitä hemmetin karvoja pullien kierteistä oikein sojottaa. Kävi ilmi, että äidin pullasudista lähti vähän karvoja, ja kun olin levittänyt sudilla taikinalevylle rasvaa, levy oli saanut samalla myös karvakuorrutuksen.

Sitten äiti teki lihakeittoa, ja kun keitto oli melkein valmista, äiti rupesi maistelemaan, että miten tämä maistuu ihan kalalle. Roskapussia tongittuaan äiti huomasi, että oli laittanut kasvisliemikuution sijasta keittoon vahingossa kalaliemikuution! Hienosti äiti sai kuitenkin mokansa peitettyä (mm. lipstikalla), eikä keitto maistunut yhtään kalalle. Aina ei kaikki mene ihan putkeen. Paras moka on ollut kuitenkin se, kun äidiltä katosi kerran yksi kiivi. Äiti etsi ja etsi kiiviä jääkaapista, mutta kiivi oli kadonnut jäljettömiin. Sitten äiti keitti myöhemmin perunoita ja rupesi ihmettelemään, että miten tämä yksi peruna on näin pehmeä. No siellähän se kiivi oli, perunakattilassa. 😀

30 kommenttia:

  1. Kääk. Hulppeat näköalat tosiaan tuolta kattohuoneistosta, mutta korkeanpaikankammoisena mun alkoi melkein vetää jaloista suonta, kun kuvittelin itseni varovasti hivuttautumaan lähelle noita ikkunoita kurkkaamaan alaspäin. Hrrr. En uskaltaisi asua noin korkealla ja välillä mua ihan tosissaan harmittaa tää mun korkeanpaikankammo, koska sen takia jää niin paljon hulppeita paikkoja katsastamatta.

    Heh. Kiivi pottukattilassa kuulostaa hauskalta ylläriltä. Ja karvaiselta :)

    Iloista viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeanpaikan kammo on kyllä ikävä juttu. :-( Jos ihan totta puhutaan, niin minuakin hieman huimasi noita kuvia katsoessa, kun ikkunat ovat ihan lattiaan asti. Mietin, että en varmaan uskaltaisi mennä metriä lähemmäs ikkunaa, kun pelkäisin horjahtavani. Vaikka ovathan nuo lasit varmaan jotain turvalasia, mutta silti.

      Iloista viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  2. Huh sun reissuja, en tiedä saisiko minua koskaan Kolumbiaan, en usko mutta sinulle kaikkea hyvää sinne!! Ja tekevälle sattuu,oli varmaan hyvä kiiviperuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolumbiakaan ei olisi kärkisijoilla minunkaan toivelistallani, minne haluaisin matkustaa, mutta tuleepahan nyt käytyä sielläkin. :-)

      Kiitos, Esther Helmiä! Eiköhän kaikki suju hyvin. Ainakin toivon niin!

      Poista
  3. Kiitos taas - kiiviperuna ja karvapuustit onnistuivat yllättämään. :)
    Ajelin tässä alkuviikosta pääkaupunkiseudulla ja yritin opastaa asiakkaalle noita peltipoliiseja. En ole ihan varma, että tykkäänkö niistä ollenkaan. Hyvää viikkoa sinulle ja tulevaa itsenäisyyspäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kiiviperunat ja karvapuustit eivät ehkä kuulu ihan jokaisen kokin repertuaariin. :-D

      Minä inhoan peltipoliiseja sydämeni pohjasta! Uskon, että niistä ei ole edes mitään hyötyä, sillä jos joku haluaa ajaa ylinopeutta, niin se kyllä onnistuu, vaikka olisi kameroitakin.

      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin! Ja itsenäisyyspäivää tiestysti myös!

      Poista
  4. Voi, just niin mun maisemat tuossa asunnossa. Minulta puuttuu noissa korkeusasioissa itsesuojeluvaisto, vaikka muuten olen ihan varovainen tyyppi. Rakastan juuri sitä tunnetta, kun voin katsoa suoraan jyrkästi alas. Tosin, jos ollaan maanjäristysalueella, en taida nauttia yhtä paljon. Ihanaa, että pääset Kolumbiaan. Ja tietty ukkelisi luokse myös. Iloista reissun odotusta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeissa paikoissa ja niistä avautuvissa näkymissä on kyllä jotain suunnattoman kiehtovaa. Ehkä se liittyy jotenkin vapauden tunteeseen? Minusta ainakin on valtavan rauhoittavaa katsella maisemia ylhäältä käsin.

      Reissu tuntuu vielä varsin kaukaiselta ajatukselta, vaikka eihän sinne ajallisesti enää kovin kauan ole. No, eiköhän tässä saada taas jokin viime hetken matkastressi järjestettyä, kun hommat jäävät viime tippaan. ;-)

      Poista
  5. Hehehee 😂😂😂 ihanat karvapullat ja kalalihakeitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aina ei kaikki mene ihan putkeen. :-D

      Poista
  6. Vau, upeat näköalat Bogotaan? Olepa sitten varovainen Kolombiassa, minuthan ryöstettiin siellä,tai hyvän hotellin respassa kopioitiin luottokorttini, ja sillä lähdettiin törsäämään (onneksi pankkini huomasi sen ajoissa...) Kiva kun pääset tutustumaan uuteen latinomaahan; sellaiseen missä minäkin olen ollut. Zona Rosa Bogotassa on tosi kiva, jos olette siis Bogotassa. Ihania lumikuvia, olin niin iloinen kun pääsin yhden päivän ajan nauttimaan talvesta Suomen reissulla. Hih mitä kulinaarisia katastrofeja, toivottavasti oli kuitenkin ihan syötävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, en muistanutkaan tuota ryöstöjuttua, että se sattui juuri Kolumbiassa. Onneksi huomasit luottokorttikopioinnin ajoissa!

      Olen menossa Medellíniin, joten nuo näkymätkin ovat sieltä. Toki Bogotaankin olisi kiva tutustua, ja moneen muuhunkin paikkaan. :-)

      Keitto oli tosi hyvää, eikä sitä kalalientä olisi enää siinä syömisvaiheessa edes huomannut. Pullatkin menivät karvoineen päivineen. ;-D

      Poista
  7. Ai niin vielä , muistan että menimme Monserrate vuorelle kaapelivaunulla, ja Boteron museohan on ihan must:) Sitten ei niin kaukana Bogotasta on Zipaquiran suolakatedraali,jota suosittelen myös näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, Jael! Laitan nämä korvan taakse, jos pääsemme käymään Bogotassa. Suolakatedraalia olen jo katsellutkin sillä silmällä, ja se vaikuttaa kyllä tosi hienolta paikalta!

      Mukavaa loppuviikkoa! <3

      Poista
    2. Ooh, Medellin, hieno kaupunki, en ole itse ollut,mutta kolumbialainen ystäväni on kertonut siitä, ja eksä on myös käynyt ja tykännyt.Eli hyvää matkaa sinne.,

      Poista
    3. Kiitos, Jael! Uskon ja toivon, että Medellin viehättää!

      Poista
  8. Hauskaa matkaa ! odottelen kuvia , toivoo sohvamatkustaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulrika! Kuvilta tuskin voidaan välttyä. ;-)

      Poista
  9. Oijoi, ei hassumat näköalat! Minäkin jään innoissani odottelemaan kuvia ja juttuja Kolumbiasta. On varmaan mukava päästä pois koleasta ja synkästä Suomesta? Täälläkin on synkkää ja sateista, mutta aika leutoa. Silti tekisi mieli häipyä jonnekin aurinkomestaan. En ole vieläkään valmis talveen, haluan ikuisen kesän! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että odottelet Kolumbia-juttuja ja kuvia. Niitä tulee sitten aikanaan varmaan kyllästymiseen asti. :-)

      Olet oikeassa, että on ihan kiva päästä vähän kesäisempiin maisemiin. Lumeakin on ollut nyt ihan kiva ihastella, kun tietää, että tämä "huvi" ei kauan jatku. :-D Tosin olen ymmärtänyt, että Medellinissä, jonne siis olen menossa, sataa melkein joka päivä, ja inhoan sadetta melkein yhtä paljon kuin kylmää ja lunta. Mutta on siellä ainakin lämpimämpää kuin Suomessa.

      Ikuinen kesä kelpaisi mullekin. Myös sellainen kevät-kesä-syksy-kesä -vuodenkierto kelpaisi. :-)

      Poista
  10. Mukavaa että pääset taas Ukkelisi luo! Pidä myös Nallukasta hyvää huolta siellä. Meidän kummipoikamme on freelancertoimittajana Kolumbiassa ja kertoilee kaikenlaisia juttuja. Odottelen innolla postauksiasi! Nallukalle halauksia Hertalta ja Herbertiltä ! Turvallisen matkan toivotuksin Reija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvän matkan toivotuksista ja kommentistasi, Reija! On se maailma pieni. :-)

      Nallukka odottaa jo innoissaan matkaa, vaikka edessä onkin taas tuskallinen sulloutuminen matkalaukkuun. Mutta ehkä hän pääsee taas lentokentillä ulos laukusta ihmettelemään maailman menoa. ;-) Kovasti terkkuja meiltä Hertalle ja Herbertille! <3 Pus pus!

      Poista
  11. khih, voi kiivi! Kaikkea tosiaan voi sattua ja tapahtua :D
    Toivotaan, että asuntonne on oikein viihtyisä <3 Oletko vielä täällä Kouvolan seudulla? Jos olet, niin koodaile, jos vaikka kerittäisi törmätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä koskaan tiedä, mitä perunakattilastaan löytää. :-D

      Kerkesin jo luikahtamaan takaisin kotiin Espooseen. Harmi! Yritän aloittaa matkavalmistelut tällä kertaa jo ajoissa, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin enköhän minä vielä sulattele jotain pakastinta puoli tuntia ennen lähtöä. Kumma kun pitää ottaa joka kerta lentävä lähtö! :-D

      Ukkeli tuntui olevan ihan tyytyväinen asuntoon, vaikka asunto on ilmeisesti aika pieni (ukkelin sanojen mukaan 'kompakti'). Laittoi heti ensimmäiseksi minulle kuvan parvekenäkymästä. :-)

      Poista
    2. No voi hitsi. Seuraavan kerran, kun tulet seuduille niin hihkaise ;)
      Kompakti kuulostaa jotenkin hyvin miehiselle, khih :D Toivotaan, että se on kivalla tavalla kompakti :D

      Poista
    3. Hih, minä en oikeastaan vielä tiedäkään, mikä on ukkelin mielestä kompakti. Mutta pianhan se selviää, että onko ukkelin kompakti mun mielestä tosi pikkuruinen vai kuitenkin ihan kohtuullisen kokoinen. :-D

      Näkyilläänhän joskus. Toivottavasti pian! <3 Mukavaa joulun odotusta!

      Poista
  12. Minä jään myös odottelemaan Kolumbian kuulumisia, onpa tosi kivaa sillä mun vanhempien hyvät tuttavat muuttivat muutama vuosi sitten Kolumbiaan, ja viihtyvät siellä hyvin, toinen heistä on alunperin kolumbialainen. Mä taidan myös aina tiirailla asuntoa vuokratessa kylpyhuonetta, mulle on tärkeää että se on kohtuullisen siisti ja kiva, sitten seuraava onkin parveke/piha, sillä en kestä sellaista ettei asunnosta pääse johonkin ulkoilmaan. Meilläkin mies tutkii pikkutarkkoja asioita kuten tv, nettiyhteys jne. kun taas itse keskityn suuriin linjoihin, mutta niinhän se meillä menee muissakin asioissa :D Keittiössä aina sattuu ja tapahtuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että vanhempiesi tuttavat viihtyvät Kolumbiassa! Mulla ei ole Kolumbiasta oikein mitään ennakkokäsitystä, sillä olen usein huomannut, että on parempi mennä uuteen maahan ilman minkäänlaista ennakkovalmistautumista. Niin saa muodostaa itse oman mielipiteensä ja käsityksensä. :-)

      Kyllä mäkin tykkään siististä ja isosta kylppäristä, mutta en katsele, onko kylppärissä sadesuihku vai tavallinen suihku, kuten ukkeli tekee. :-D Meillä taitaa mennä samalla lailla, että ukkeli tarkastelee pikkujuttuja, ja minä suurempia linjoja.

      Poista
  13. Kolumbiaan- kuulostaa huikealta! Hyvää ja turvallista sekä jännittävää reissua! Ps.vieläkin tuntuu että takaraivo irtoaa kun vain ajattelenkin sitä ikkunaseinäistä asuntoa=hurja korkeanpaikankammo joka ei lapsena vaivannut lainkaan mutta pahenee vuosi vuodelta ja todellakin rajoittaa tekemisiä välillä. Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitos, Tarja, hyvän matkan toivotuksista! Jännitystä tuskin tulee puuttumaan, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. :-D

      Pahoittelen, jos kuva aiheutti kauhistusta. Itseänikin hieman huimasi, kun katsoin ikkunasta avautuvia näkymiä. En tiedä, miten olisin pystynyt asumaan moisessa paikassa. Olisi pitänyt liikkua varmaan vaan asunnon keskiosassa, kaukana ikkunoista!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3