Sulkiaan säästävä riikinkukko on pelkkä kalkkuna.


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Testiajo

Käydäänpäs vaihteeksi Intiassa. Muistin nimittäin, että minulla on kirjoittamatta postaus huhtikuisesta testiajelustani Hyderabadin uudella metrolla, joka oli otettu käyttöön puolisen vuotta aiemmin.

Metromatkalle lähteminen vaati pientä taktikointia. En jaksanut selitellä anopille, minne olin menossa, sillä anoppi olisi kumminkin halunnut tietää, mihin minulla oli tarkoitus metrolla mennä. Täytyyhän matkalla nyt jokin kohde olla! Hänen olisi ollut vaikea ymmärtää päämäärätöntä ajelua, varsinkin kun siitä hyvästä pitää vielä maksaakin. 😀 Toiseksi anoppi ei olisi tykännyt siitä, että menen ajelemaan metrolla alkuiltapäivästä, jolloin oli vielä varsin kuuma. Hän olisi antanut kaikenlaisia neuvoja, milloin olisi parempi ajankohta mennä, mutta minä halusin mennä ajelulle nimenomaan iltapäivällä. Onneksi tunnen anoppilan tavat kuin omat taskuni ja tiesin, että anoppi köllähtäisi lounaan jälkeen sohvalle katsomaan iltapäiväsarjoja ja nukahtaisi siihen ennen ensimmäistä mainostaukoa. Lounaalle kotiin tullut appiukko pötköttelisi anopin vieressä divaanilla ja hän olisi nukahtanut jo ennen anoppia. Sitten minulla olisikin hyvä sauma livahtaa ulos, kun kumpikin olisi niin unenpöpperössä, ettei jaksaisi kysellä mitään.

Suunnitelmani osoittautui erinomaisen toimivaksi. Anoppi heräsi, kun avasin ulko-oven, ja raotti silmiään. Kuiskasin meneväni epämääräisesti ulos, ja se riitti selitykseksi.

Lähin metroasema, Ameerpet, on parin kilometrin päässä anoppilasta, ja vaikka olin ensin ajatellut kävellä asemalle, mukavuudenhalu voitti, ja lähdin autolla. Arvelin, että pysäköinti saattaisi tuottaa vaikeuksia, koska metroaseman liepeillä tuskin olisi viljalti vapaita parkkipaikkoja, mutta luotin kuitenkin siihen, että parkkipaikka löytyisi jostain.

Kävikin niin hyvin, että aseman lähellä oli opaste metron liityntäpysäköintialueelle. Hieno homma, että olivat rakentaneet oikein liityntäpysäköintipaikankin! Käännyin merkin osoittamaan suuntaan, mutta se vei sivutielle, joka kulki ruskeavetisen likajoen vieressä.

Liityntäpysäköintiä Intian malliin.

Aikani kujalla oltuani päätin lähteä selvemmille vesille. En tiedä, missä liityntäpysäköinti oli (ja oliko sitä ylipäänsä ollenkaan), mutta tuolla se ei ainakaan ollut. Päätin jättää auton vain jonnekin kadunvarteen, jos löytäisin paikan. Onneksi ihan metroaseman viereiseltä kujalta löytyi tyhjä kolo autolle. Sitten vain kohti metroasemaa, joka näyttikin aika massiiviselta rakennelmalta.


En tiennyt yhtään, miten lippusysteemi toimisi, mutta arvelin sen selviävän lippuluukulta kyselemällä. Aseman opasteet olivat ilahduttavan selkeät, joten niitä seuraamalla ei oikein voinut mennä vikaan.





Kertamatkaa varten lipuksi annettiin poletti, joka piti luetuttaa asema-alueen portilla, jotta portit aukesivat. Jos käyttää metroa enemmän, voi myös ostaa matkakortin, jolle ladataan arvoa.

Sesam aukene. (Nelivetoiset pääsevät pummilla.)
Olkalaukku piti laittaa menemään intialaiseen tyyliin läpivalaisun kautta, tai muuten ei ollut asiaa asema-alueelle.

Ameerpetin asema on kahden eri linjan risteysasema, ja metrot lähtevät kahdesta kerroksesta. Metro ei ole vielä ihan täysin valmis, vaan valmiina on vasta punainen linja L B Nagarista Miyapuriin sekä noin puolet sinisestä linjasta (Ameerpetista Nagoleen). Päätin kokeilla punaista linjaa ja ajaa Ameerpetista pääteasemalle Miyapuriin. 

(Kuva täältä.)


Vuoroväli punaisella linjalla oli 8 minuuttia ja sinisellä linjalla 15 minuuttia, mikä oli aika pitkä minusta. Mutta eipä minulla toisaalta ollut kiirettäkään, ja odottelu sujui mukavasti maisemia ja ihmisiä töllistellessä.





Nysse tulloo!
Metro oli sisältä oikein siisti ja miellyttävä.

Olin yrittänyt katsella asemalaiturilla, näkyikö jossain merkkiä siitä, että metrossa olisi erilliset vaunut naisille, mutta sellaisia ei näkynyt. Hyderabadin lähijunissahan on erilliset vaunut naisille, tai ainakin ennen oli. Metrossa kaikki matkustavat näköjään samoissa vaunuissa.  


Metro kulkee koko ajan maan päällä, mikä on tosi kiva juttu, kun niin saa katsella maisemia. Metrossa on kuitenkin automaattiovet, joten on turha haaveilla, että matkan aikana saisi roikkua avoimessa oviaukossa, kuten lähijunissa tai pitkänmatkanjunissa voi tehdä.

Videoita tuli otettua aika monta, mutta pelko pois: en meinaa laittaa kaikkia tähän. Muutama pitää kumminkin laittaa näytteeksi siitä, millaista matkanteko metrolla on ja millaisia maisemia matkalla näkyy.

ESI Hospital - Erragadda:



Metrossa tulee kuulutukset kolmella kielellä: englanniksi, paikallisella kielellä teluguksi ja hindiksi.


Hyderabadin koilliskulma on kasvanut todella voimakkaasti, eikä sitä meinaa enää tunnistaa samaksi paikaksi kuin vuonna 2009. Metroyhteys kasvattaa aluetta varmaan entisestään.

Miyapur oli punaisen linjan pääteasema, joten oli jäätävä metrosta pois.


Poletti piti jättää ulosmenoportille, ja jäin miettimään, miten olisi käynyt, jos olisi onnistunut hävittämään polettinsa matkan varrella.


Intialaisten piletti- ja polettiautomaattien vieressä seisoo yleensä vähintään yksi työntekijä vahtimassa, että ihmiset osaavat käyttää automaatteja ja että kukaan ei yritä venkoilla omiaan.

Miyapurin metroaseman uloskäynti.

Miyapuriin päästyäni totesin, että minua ei oikeastaan huvittanutkaan mennä Miyapuriin, joten päätin lähteä takaisinpäin. Ei huvittanut ihan vielä palata anoppilaankaan, joten päätin ajaa takaisin Ameerpetiin ja vaihtaa siellä siniseen linjaan. Tulisipahan kokeiltua sekin linja tässä samalla.

Olin jossakin vaiheessa huomannut, että asemilla oli valokuvauksen kieltäviä kylttejä, mutta päätin noudattaa vanhaa ja hyväksi havaittua taktiikkaa. Kuvaisin niin kauan, kunnes joku tulisi kieltämään sen. Sitten pyytelisin kauheasti anteeksi, kun en ollut tiennyt, että kuvaaminen oli kiellettyä, ja lupaisin pyhästi olla ottamatta enää yhtään kuvaa. Jos kukaan ei tulisi kieltämään kuvaamista, se ei myöskään loppuisi. 😀

Kuvauskieltoa ei tullut, vaikka Miyapurin asemalla tulikin huomauttamista toisesta asiasta. Asemavalvoja joutui viheltämään pilliinsä ja viittilöimään minua kauemmas laiturin reunasta, kun seisoin kuvaamassa ilmeisesti liian lähellä raidetta.



SR Nagar - Ameerpet:



Ameerpetissa piti vaihtaa sinisen linjan metroon, jotta pääsin jatkamaan kohti Nagolea.

Ameerpet - Begumpet:



Parade Groundin asema on sinisen ja vihreän linjan risteysasema, ja siellä näki, että vihreä linja oli vielä aika vaiheessa. 

Jäin pois Secunderabadin asemalla, ja koska tiesin Secunderabadin olevan todella vilkas paikka (lähinnä siksi, että siellä on rautatieasema), päätin jalkautua kadulle töllistelemään.

Asemanseudut ovat potentiaalisia paikkoja taskuvarkaille, joten yritin olla erityisen tarkkana käsilaukkuni kanssa (joka oli tosin piilotettu mustaan kangaskassiin). Huomatkaa tuon takana olevan ruutupaitaisen miehen murhanhimoinen katse. Huomasin sen onneksi vasta jälkeenpäin kuvaa katsoessani.





Palloilin Secunderabadissa aikani ja ostin muutaman sanomalehden. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä takaisin anoppilaan, kun kukaan ei edes tiennyt, mihin olin lähtenyt.

Prakash Nagar - Begumpet:



Ameerpetin asemalla oli aika jäädä metrosta pois ja lähteä katsomaan, vieläkö auto oli siellä, minne olin sen jättänyt.





Ja siellähän se oli! Jippii!



Sokeriruokomehua.


Sellainen oli se reissu. Seuraavan kerran kun olen Hyderabadissa, pitää ajaa tuo punainen linja vielä toiseenkin päähän, koska L B Nagarissa en ole (muistaakseni) koskaan käynyt. 

30 kommenttia:

  1. Hieno metro! Tel Avivissa on jonkinlaista metron tapaista suunniteltu ja rakennettu (etupaassa suunniteltu) kuin sita kuuluisaa Iisakin kirkkoa. Meilla on kotona hieno kiiltavapaperinen esite jossa lukee etta se avautuu vuonna 2013! Nyt sanotaanetta 3 vuoden paasta pitaisi ekan linjan olla valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän metro on tosiaan aika paljon myöhässä, jos sen piti valmistua jo 2013. Mistähän mahtaa kiikastaa...

      Sama oli tuon Hyderabadin metron kanssa, että rakentaminen kesti ja kesti, ja olinkin vähän ihmeissäni, että metro saatiin lopulta valmiiksi, tai siis ainakin osittain. Hyvää kannattaa odottaa?

      Poista
  2. Varmasti antoisa reissu ja kun se vielä helpottaa muutenkin siellä olevia ruuhkia,liikennekaaosta niin hyvä hyvä. Värikästä ja elämää täynnä olevia kuvia. Olikohan se kuvan mies etsityimpien listalla :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä tosiaan, mikä etsintäkuulutettu tuo mies mahtoi olla. :-)

      Ihmettelin metrossa sitä, että siellä oli niin vähän ihmisiä (siis intialaisittain ajatellen). Ajattelin ensin, että ehkä olin liikenteessä pahimpien ruuhka-aikojen ulkopuolella, ja väljyys johtui siitä, mutta myöhemmin kuulin, että ihmiset eivät oikein tykkää käyttää metroa, sillä metrolla matkustaminen on kallista esimerkiksi autoriksaan verrattuna. Toivottavasti ihmiset kuitenkin löytävät metron!

      Poista
  3. Kammoan metroja, koska maan alle puristuksiin tai jumiin jäämisen mahdollisuus pelottaa, mutta tästä virtuaalimatkasta ei tullut ollenkaan sellainen pelottava olo, kun liikuttiin koko ajan maan pinnan yläpuolella niin, että näkee ikkunoista ulos. Ja ilmeisen korkeallakin käydään, jos tosta yläilmoihin pykätystä keskeneräisestä vihreästä linjasta päättelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en suuremmin pidä metrosta, mutta ulkomailla tykkään käyttää metroa siitä syystä, että sitä on yleensä varsin selkeä, helppo ja edullinen käyttää. Bussien reittejä ja pysäkkejä ei tiedä, ja taksilla matkustaminen on varsin hintavaa ja monessa kaupungissa liikenneruuhkien takia hidastakin.

      Metro tosiaan kulkee enimmäkseen aika korkealla, ja metron ikkunasta olikin mielenkiintoista katsella kaupunkia vähän toisenlaisesta perspektiivistä kuin tavallisesti.

      Poista
  4. Uuuuu mikä lämpö, valo ja värikylläisyys! Ihan kuin vettä janoiselle sanoisin. Terkut vaan vihdoin täältä Suomen marraskuusta minultakin. Täälä ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olette päässeet turvallisesti Suomeen, mutta tuntuu pahalta ajatella, miten hirveiltä nämä harmaat ja pimeät päivät tuoreen paluumuuttajan mielestä varmasti tuntuvat. Toivottavasti päivät muuttuvat pian vähän aurinkoisemmiksi ja valoisemmiksi! Yritähän jaksaa. <3

      Poista
  5. Voi mikä ihana kuvapläjäys ja niin kivoja nuo värikkäät koristeelliset talot:) Hui..pikkuisen oli kyllä "julma" katse tuolla raitapaidalla! Taskuvarkaista varoitellaan usein, meillä on käynyt hurjan hyvä tuuri kuin ikinä reissulla ei ole mitään ikävää sattunut..kop kop!! Täällä on juurikin ihan kamalan sateista ja harmaata, joten kesää ja aurinkoa on kyllä jo ikävä:) Mukavaa päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla, että on käynyt melkoinen mäihä, kun maailmalla ei ole koskaan sattunut mitään. Toivottavasti hyvä onni jatkuu, sekä teillä että meillä. :-)

      Intialaiset talot ovat joskus tosiaan varsin persoonallisen näköisiä. Pieni nuhruisuuskaan ei haittaa, kun on väriä riittävästi. ;-)

      Mukavaa illanjatkoa ja valoisampia päiviä! <3

      Poista
  6. Upeita kuvia <3 Khih, ihana etten ole ainoa, joka aina joskus heittäytyy vielä vähän tietämättömämmäksi kuin mitä onkaan ;)
    Mukavaa keskiviikkoa Sinulle ihanainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Hiluseni. <3

      Juu, joskus on hyvä heittäytyä vähän tietämättömäksi, koska sillä tavalla saattaa saada monia asioita anteeksi. Ei kai kukaan nyt voi olla vihainen sellaiselle, joka on vilpittömästi pahoillaan ja hymyilee viattoman näköisenä. ;-D

      Mukavaa keskiviikon jatkoa sinullekin. Pus! <3

      Poista
  7. Voi Begumbet =). Siellä tuli talsittua. Eikä aikaakaan ole kuin yli seitsemän vuotta. Silloin metroa suunniteltiin ja nyt vihdoin se on valmis! Haluaisin niin lähteä käymään siellä. Kiitos tästä virtuaalimatkasta. Meidän taloa ei tainnut näkyä metrosta? Oletko milloin menossa Intiaan? / Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kuluu kamalan nopeasti! Onko siitä tosiaan jo seitsemän vuotta!? Hyderabad on muuttunut kyllä tosi paljon seitsemässä vuodessa. En tiedä, oliko siellä Sparin ostoskeskuksessa, jossa ekan kerran treffattiin, enää mitään toimintaa, ja muutenkin moni kauppa oli lopettanut niiltä kulmilta. Enkä tiedä sitäkään, onko Barbeque Nationia enää olemassa. Pitää käydä ensi kerralla tutkimassa! Vieläköhän sieltä saisi niitä hyviä perunoita. ;-)

      En tullut katsoneeksi, näkyikö teidän taloa, mutta voisin kuvitella, että se saattaisi näkyäkin, kun metro kulkee ihan siinä päätien vieressä, ja eikös se teidän talo ollut aika korkeakin.

      Meidän on pitänyt mennä Intiaan koko syksyn, mutta meno on aina siirtynyt ukkelin työhommien takia. Viimeisimmäksi oli tarkoitus mennä sinne joulukuussa, mutta eiköhän sekin matka taas siirry. Saa nähdä! Anoppi on kysellyt kovasti, enkö voisi tulla yksin Intiaan, mutta vähän hirvittää se homeinen vierashuone...

      Poista
    2. Ne perunat Barbeque Nationissa olivat taivaallisia. Selvititkö koskaan niiden reseptiä? Olisi kyllä kiva nähdä, miten Hyderabad on muuttunut. Meidän talo oli korkea. Ehkä se olisi näkynyt metroon. Kiva, jos pääsisit taas käymään Intiassa. Niitä postauksia on niin kiva lukea. Ymmärrän silti, jos homehuone ei houkuta ;). Marja

      Poista
    3. En tullut selvittäneeksi, harmin paikka. Enkä tiedä, oisko kokki antanut mulle salaista reseptiään. :-)

      Minustakin olisi kiva päästä käymään Intiassa, mutta pelottaa, että jos siellä homehuoneessa tulee taas jotain oireita, ja kaikki kamat haisee sen jälkeen homeelle. Huoneessa on kyllä tehty ainakin jotain maalauksia meidän viime käynnin jälkeen, mutta en tiedä, mikä siellä nyt on tilanne. Appivanhempien pitäisi kyllä löytää uusi asunto ja vähän äkkiä.

      Poista
  8. Kiva oli olla mukana metroreissusasi näin virtuaalisesti. Kuten Anukin tuolla mainitsee, niin aika pahasti myöhässä on tämä metro+kaupunkijuna täällä; kyllä sitä tehdään koko ajan mutta kestää kestää...ja vaikeuttaa liikennettä.. Uusi nopea junarata Jerusalemiin sentään toimi hyvin kun kävin siellä viime viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän metro on tosiaan ihan kamalan paljon myöhässä! Hyderabadin metro taisi valmistua siihen verrattuna aika nopeasti, vaikka minusta siihenkin meni ikuisuus.

      Poista
  9. Kiva postaus ja aina niin ihanan värikästä kaduilla! Me ajoimme metrolla tuolla Nyc:ssä kolme viikkoa sitten.Ei ollut kovinkaan vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aikku! Jos missä on värikästä, niin tosiaan Intiassa. :-)

      Minäkin ajelin New Yorkin metrolla maaliskuussa. Systeemi oli yllättävän selkeä, vaikka linjoja oli paljon. En edes onnistunut ajamaan yhtään kertaa väärin. :-)

      Poista
  10. Tosi mielenkiintoinen juttu taas!!!! Onneksi täälä nämä metrot on vähä erilaisia: paljon penkkejä, Intiassa täytyy näköjään seistä ! en jaksais raskaan työpäivän päätteeksi vielä seistä metromatkan .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyderabadin metrossa oli tosiaan penkkejä aika vähänlaisesti. Mutta ehkä siinä on taustalla se ajatus, että ihmisiä mahtuu seisomaan enemmän kuin istumaan. Tilankäytön maksimointia. :-)

      Poista
  11. Kiitos virtuaalisesta metromatkasta. Itsekin pidän metrolla liikkumisesta enemmän, koska asemat voi etukäteen katsoa kartalta ja yleensä ne on vielä itse junassakin jotenkin merkitty kun kohdilla ollaan, toisin kuin busseissa. Intialaisissa junissa kyllä meinasi välillä jännittää kun piti jäädä jollain tietyllä asemalla pois aamuvarhaisella, etkä yhtään tiennyt kuinka paljon juna on myöhässä tai mille asemalle ollaan pysähtymässä. VR sentään useimmiten kuulutaa vaikkeivät vaunujen näytöt yleensä toimikaan.

    Delhin metroon silloin viisi vuotta sitten tuli hankittua viiden päivän matkakortti, koska ajattelin että polettien jatkuva ostelu käy vaivalloiseksi. Eihän se kortti sitten läheskään aina toiminut ja kummallisen usein toimimattomuus sattui ulosmenoportilla, jolloin vaksi juoksi haukkana paikalle vaatimaan lisää rahaa tai uhkailemaan viranomaisilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bussipysäkeissä on tosiaan kauhea kyttääminen! Tuntui kamalan vaikealta jäädä oikealla pysäkillä pois jo Suomessakin (kun ajoin Helsingistä Vantaalle Tammistoon :-D), saati sitten Intiassa. Ja sama junan kanssa, varsinkin yöllä. Me jäätiin kerran junasta Nelloressa joskus kolmen aikaan yöllä, mutta en muista oliko siinä mitään hankaluuksia. Ei kai, kun ei ole jäänyt mieleen?

      Voin oikein nähdä silmissäni tuon metroaseman haukan! Ajattelin, että semmoinen kortti saattaisi olla näppärämpi kuin poletti, mutta siinäkin on näköjään huonot puolensa.

      Poista
  12. Kiitos kivasta matkasta! Tosi hauska päästä näille sun retkille mukaan :)

    Ihan mielenkiinnosta kyselen, että kuinka paljon metrolla matkustelu maksaa tuolla päin maailmaa? Ja miten metroilun hinta vertaantuu ihmisten palkkoihin? (Siis onko metrolla matkustelu halpaa/kallista keskimääräisen paikallisen palkalla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla, että viihdyit mukana retkellä. :-)

      Tuo koko minun seikkailuni – yhteensä 32 asemanväliä – maksoi 120 rupiaa eli noin 1.5 euroa, mikä oli minusta tosi vähän. Mutta anoppi ja ukkeli, jotka tuntevat intialaisen tulotason paremmin, olivat sitä mieltä, että tuo on tosi paljon ja että köyhimmillä ei ole todellakaan varaa matkustaa metrolla. Köyhimmillä olisi varmasti muutenkin aika korkea kynnys lähteä seikkailemaan metroasemille, koska ovathan asemat kuitenkin todella haasteellisia, jos ei ole koskaan vastaavanlaisessa paikassa käynyt. Mutta jo keskituloiselle metro on ihan kelpo kulkuväline.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  13. Ihan pätevän näköinen metro.
    Yllättävää, että vaunussa oli noin tyhjää. Naureskelin itsekseni, että kyllä Vuosaaren metro on jokaisena kellonaikana täydempi kuin Hyderabadin metro :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyderabadin metro oli kyllä kaikin puolin miellyttävä yllätys! Ja sinäpä sen sanoit: on tosiaankin huvittavaa, että Hyderabadin metrossa on väljempää kuin Vuosaaren metrossa. :-D Kun kaupungin asukasluku on kuitenkin 7 miljoonaa. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3