Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kuinka homeongelma hoidetaan

Ensimmäinen päivä Intiassa alkoi vähemmän mukavissa tunnelmissa: tiedossa oli projekti nimeltä kaappien tyhjennys ja pahvilaatikoiden läpikäyminen. Anoppilan vierashuoneen yläkaapeissa oli nimittäin toistakymmentä pahvilaatikkoa, joissa oli meidän tavaroitamme niiltä ajoilta, kun asuimme Intiassa. Kävin laatikot läpi viimeksi pari vuotta sitten, ja totesin silloin, etten tarvinnut laatikoista itselleni mitään. Tavarat sai antaa minun puolestani jollekulle tai heittää pois.

Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, vaan kaikki tavarat olivat edelleen laatikoissa. Laatikot piti käydä toistamiseen läpi siitä syystä, että yläkerran asunnossa oli tehty taannoin kylpyhuoneremontti, ja työmiehet olivat rikkoneet vesiputken. Vesi oli valunut yläkerrasta anoppilan vierashuoneen yläkaappeihin, jotka ovat suoraan kyseisen kylpyhuoneen alla. Hajusta päätellen ainakin osa laatikoista oli homeessa, ja laatikoiden sisältökin saattaisi olla kärsinyt. Anoppi ei ollut uskaltanut koskea laatikoihin, koska niissä oli meidän tavaroitamme, vaan hän oli odottanut, että minä tulisin avuksi.

Ryhdyimme hommaan heti eilenaamulla; autonkuljettaja, minä ja anoppi. Kun autonkuljettaja kiipesi tikkaille ja rupesi ojentelemaan laatikoita alas, asian todellinen laita valkeni meille. Yli puolet laatikoista oli vihreänmustan homeen peitossa, ja myös osa laatikoiden sisällöstä (muun muassa osa liinavaatteista) oli homeessa. Kaappien seinissäkin oli hometta. Ainoastaan pari oikeanpuolimmaista kaappia, jotka olivat kauimpana yläkerran kylpyhuoneesta, olivat säilyneet vesivahingolta ja siten myös homeelta.

Suomalaisen korvaan home on suorastaan kirosana, ja minä olisinkin ollut valmis heittämään kaikki kaapeissa olleet tavarat menemään. Anoppi oli kuitenkin toista mieltä. Hänen mielestään homeisistakin tavaroista saataisiin vielä käyttökelpoisia, jos niille annettaisiin oikeanlainen käsittely.

Keittiötarvikkeista ja muista vastaavista esineistä home poistuu sillä tavalla, että tavarat levitetään parvekkeelle aurinkoon kuivumaan.

Tupperware-esittely. 
Liinavaatteista home lähtee tietenkin pesemällä - vaikka koneen pesuohjelma onkin kolmenkymmenen asteen käsinpesu, koska pidempi ja/tai kuumempi pesu kuluttaisi liiaksi sähköä. Homehtuneisiin kaappeihin auttaa puolestaan se, että kaappien ovet pidetään auki useamman tunnin ajan, ja huoneeseen järjestetään läpiveto. Kattotuulettimetkin saavat pyöriä tuon ajan täysillä. Sitten huoneeseen laitetaan palamaan voimakkaan hajuiset intialaiset tuoksupötkylät, joista lähtee huumaava haju. Kun pötkylät ovat palaneet loppuun, homeen haju on hävinnyt, eikä mitään ongelmaakaan enää ole.

En ole nirppanokka, mutta on pakko myöntää, että ei ole tuntunut ihan hirveän kivalta nukkua huoneessa, jonka kaappien tietää olevan homeessa. Ei tässä tosin oikein muutakaan vaihtoehtoa ole, muuta kuin mennä hotelliin asumaan.

Anoppi ei ottanut kuuleviin korviinsa ehdotustani, että heittäisimme pois kaikkein pahimmin homehtuneet liina- ja vuodevaatteet. Anopin mielestä nekin voisi pestä ja antaa esimerkiksi kotiapulaiselle tai Tirupatin talonvahdin perheelle. Kun kotiapulainen sitten tuli eilen toiselle päiväkäynnilleen, kannoimme homepyykin talon katolle, jossa on perinteinen intialainen käsipyykkäyspaikka.

Anoppi toimii työnjohtajana, ja kotiapulainen pesee.
Otin pesuoperaatiosta pari videota, joista toisen olenkin jo laittanut aiemmin Instagramiin.



Tästä jälkimmäisestä näkee, kuinka pyykkiä hakataan kiveä vasten. On se ihme, jos eivät homeetkin lähde!



Ja pyykki näyttää taas kuin uudelta.


Laatikkoshow oli hieman rasittava siitäkin syystä, että anoppi kysyi sen aikana ainakin 274 kertaa, miksi olimme hankkineet niin paljon tavaraa. Samaa ihmettelin itsekin. Olimmeko todella tarvinneet niin monta lautasta, muovipurkkia, keittiöpyyhettä, tyynyliinaa tai leikkuulautaa? En ymmärrä. Minun oli ollut tarkoitus mennä eilen vaatekaupoille ostamaan uusia intialaisia tunikoita eli kurtia, mutta homeisia laatikoita pengottuani minulle tuli sellainen tunne, etten halua ostaa enää ikinä yhtään mitään.

Kunnia ihan kaikesta tavarasta ei kuulunut kuitenkaan pelkästään minulle, sillä oli joukossa anopin tavaraakin. Laatikoista kuoriutui esiin esimerkiksi kolme riisinkeitintä, eikä meillä ollut todellakaan ollut kolmea riisinkeitintä. Emme keksineet mitenkään, miksi riisinkeittimiä oli niin monta, mutta sitten anoppi muisti, että joku tuttu oli tuonut hänelle yhden keittimen Dubaista. Yksi keitin ei siis kuulunut minulle. 😆

Onneksi homma on nyt takanapäin ja tuostakin episodista on taas opittu jotain! Asunnon omistaja kävi tänään katsomassa homehtuneita kaappeja remppamiehen kanssa ja päättämässä, mitä asialle tehtäisiin. Mies on todella ystävällinen ja hauskaluonteinen, ja olemme käyneet ukkelin kanssa miehen perheellä pari kertaa kylässäkin. Kerran toimme hänelle suomalaisia suklaita, kun mies oli niitä erityisesti toivonut. Nyt mies päivitteli, miksi appivanhemmat eivät olleet kertoneet kaappien homeongelmasta aikaisemmin. Syy oli tietysti se, että appivanhemmat eivät olleet itsekään tienneet ongelman vakavuutta kuin vasta nyt, kun tyhjensimme kaapit. Omistaja käy kuulemma omat kaappinsa läpi kerran kahdessa viikossa ja tarkistaa, ettei kaapeissa ole kosteutta. Juu niin varmaan.

Homeesta ruoka-asioihin. Anoppi tietää, että tykkään dosa-lätyistä, joten hänellä on aina dosa-taikina valmiina, kun tulemme Intiaan.

Eilen oli tarjolla chilitahnalla täytettyjä kaaram dosia. Voiko parempaa ruokaa olla? Ei voi, jos minulta kysytään!

Minäkin auttelen anoppia keittiöhommissa ja opin siinä samalla aina jotakin uutta. Eilen sain seurata, kun anoppi teki jogurtista voita. Olen nähnyt saman tapahtuman toki ennenkin, mutta en ole koskaan oikein syväntymällä syventynyt prosessiin. Minun jogurttini kun tulee kaupasta. 😀

Anoppi tekee jogurttia kerralla aina ison satsin, ja jogurtin päälle muodostuu paksumpi rasvakerros. Anoppi kaapii tuota paksumpaa kerrosta päivien aikana talteen, ja kun sitä on tarpeeksi, hän laittaa sen astiaan ja alkaa kirnuta voita puisella "vatkaimella", kavvamilla.

Kun voita on kirnuttu tarpeeksi kauan, seos alkaa näyttää vetiseltä raejuustolta. Kun rasvapalloset kerää yhteen ja niistä rutistaa nesteen pois, onkin saatu aikaiseksi köntti voita.

Anopilta kuulee myös mielenkiintoisia, intialaiselle kulttuurille ominaisia juttuja. Jäin hämmästyneenä tuijottamaan, kun anoppi otti palasen voita ja rupesi sivelemään sillä käsivarsiaan. Anoppi selitti, että voita käytettiin entisaikaan - ja käytetään vieläkin monessa paikassa - myös ihonhoitoon. Maaseudulla ei varsinkaan aiemmin tunnettu mitään purkissa olevia voiteita, joten käytettiin sitä, mitä oli saatavilla. Voi kosteuttaa ihoa ihan samalla lailla kuin voileipääkin. 😀

Anoppi aloittaa ruoanlaiton jo aamutuimaan, ja minunkin eteeni saattaa ilmestyä työtä jo heti aamusta. Kun istuin eilen juomassa aamukahvia, eteeni ilmestyi tämmöinen.

Tiedossa oli siis pullokurpitsan pilkkomista!




Vihannesten ja hedelmien ostaminen anopin kanssa on mukavaa, kun minun ei tarvitse muuta kuin töllistellä vieressä, kanniskella ostoskoreja ja vastailla uteliaiden paikallisten kysymyksiin siitä, kuka olen ja mistä tulen. Tänään yksi mies uteli ensin, puhunko telugua, ja kun olin vastannut puhuvani sitä vähän, mies tiedusteli äidinkieltäni, ja miten sana 'vähän' sanottaisiin minun kielelläni. Sitten mies toisteli selvällä suomen kielellä moneen kertaan, että "vähän, vähän", mikä kuulosti hieman hassulta, vaikka mies lausuikin sanan niin hyvin, että kuulosti melkein suomalaiselta.

Tänään ostimme vihanneksia kuorma-auton lavalta.





Toki vihanneksia myytiin perinteiseen tapaan tien vierelläkin.

Hinnat oli merkitty selvästi listaan, joten ehkä minuakaan ei olisi yritetty huijata, vaikka olisin ollut ostoksilla yksin? Esimerkiksi tomaatit maksoivat 16 rupiaa (20 senttiä) per kilo ja okra 36 rupiaa (45 senttiä) per kilo.

Anopin saamat currylehdet eivät miellyttäneet anoppia, joten myyjä joutui kaivamaan kaupanpäällisiä. 😂

Anopin oli ollut tarkoitus ostaa vain muutamaa eri vihannesta ja jotain hedelmiä, mutta tulimme takaisin täyden ostoskorin ja kahden muovikassin kanssa. Ahneella ei sentään tällä kertaa ollut paskainen loppu, kuten kerran aiemmin, kun vihannekset levisivät hissiin.

Nyt taidan lopettaa höpinäni tähän! 

30 kommenttia:

  1. Kiitos, kirjoitat niin hauskasti näistä Intian (ja myös ulkomaisista) asioista. Luen näitä mielelläni, aivan kuin itse olisi mukana. Ja tiedän, että en varmaan koskaan matkusta Intiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Helena! :-) Mukavaa loppuiltaa sinulle. Ja tietysti myös tervetuloa matkalle mukaan!

      Poista
  2. Kiva postaus , ei ole mikään turistina Intiassa postaus :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kyllä ajattelen, että olisi kivempi lojua ihan turistina hotellin uima-altaalla kuin tonkia esimerkiksi jotain homeisia kaappeja. ;-D

      Poista
  3. Ihanaa olette taas Intiassa! Oletteko pitkään? Nämä ovat niin mielenkiintoisia tarinoita! Kiva anoppi sinulla hih :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matkatar. <3 Emme ole Intiassa kuin jokusen viikon, kun enempää ei kerkeä. Täytyisi kyllä käydä täällä useammin, ettei pääsisi tulemaan näin pitkää väliä. Edellisestä käynnistäni kun on jo yli puolitoista vuotta.

      Poista
  4. Hui hometta, tosi kurjaa, ja hmmm. hieman arveluttavat tavat käsitellä homehtuneita juttuja. Itse pesisin vaatteet etikkaa käyttäen. Toissa vuonna pelkäsin että minullekin tulee hometta kun yläkerran vesivahinko valui pitkin seiniäni ,ja sitten minulta alakerroksen asuntoon. Koko vuosi piti pitää ikkunoita auki ja kuivatella seiniä, ennenkuin niitä pääsi korjaamaan, eikä yläkerran asunnon lähettämä korjaaja edes tehnyt hyvää jälkeä, mutta pääasia ettei tullut hometta.
    Kivasti taas kerrot asioista siellä Intiassa, olinkin kaivanntu näitä Intia-juttujasi:)
    Dosa nam:) Teen niitä usein ja tykkään ,ja nyt vielä useammin kun en syö viljaa (toistaiseksi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin anopin tavat käsitellä hometta ovat vähintäänkin arveluttavat, mutta minkäs teet. Täällä tunnutaan suhtautuvan homeeseen hyvin eri tavalla kuin meillä Suomessa, mutta sama pätee moneen muuhunkin asiaan. :-)

      Vesivahingot ovat todella ikäviä, mutta onneksi säästyit homeelta!

      Dosat ovat ihania, ja anopin tekemät maailman parhaita. :-)

      Poista
  5. Kiva lukea taas näitä Intian postauksia. Huh sitä hometta, pitäiskö niitä tavaroita lajitellessa laittaa sellainen naamio vai mikä se on suomeksi, saksaksi Mundschutz, ettei hengitä sitä homeilmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sellaisesta naamiosta varmasti ainakaan mitään haittaa olisi. En tosin usko, että täältä saa sellaisia, ja nythän se on myöhäistä muutenkin.

      Poista
  6. Kääk anoppisi homeenpoistoniksejä :D ja sitä kaappejaan tarkastelevaa vuokranantaja, Hihii! Uskon kun näen! Toivottavasti kaapit kuitenkin laitetaan nyt oikeasti kuntoon ja teitä onnistaa vielä paremman asunnon haussakin.

    Tuo tavaramäärän mystinen kertyminen kävi meillekin ilmi muuttaessamme. Kaikki oli käytävä läpi ja ihmeteltävä mistä meillekin moinen tavaravuori oli kertynyt, muutamassa vuodessa! Toisinaan on ihan hyvä tehdä näitä kaapinpenkojaisia ja aloittaa vähän kevyemmin kuormin :) vaikka mistä sitä tietää koska tulisi tarvinneeksi vaikka useampaa riisinkeitintä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin on vähän vaikea uskoa, että omistaja kiipeilee joka toinen viikko tarkistelemaan yläkaappejaan kosteuden varalta. Mutta onhan se hyvä olla jälkiviisas. Vieressä seisonut remppamieskin nyökytteli päätään niin viisaan ja tietävän näköisenä, että oikein ärsytti. :-D

      Remppamiehet kävivät jo aamulla ja tulevat uudestaan myöhemmin, kun ovat saaneet hommat yläkerrassa tehtyä. Tai niin he ainakin sanoivat!

      Tavaroiden kertyminen on todella kummallista. Kai sitä vain tulee ostettua sitä ja tätä "tarpeellista" aina silloin tällöin, eikä tavaran kertymistä edes huomaa, ennen kuin täytyy muuttaa tai muuta vastaavaa. Kunpa pääsisi kerralla kaikesta eroon, jotta voisi aloittaa ihan alusta vähemmin tavaroin. Mutta toisaalta, sitten sitä tarvitsisi taas kaikenlaista, ja sama rumba alkaisi ehkä alusta. :-D

      Poista
  7. Reipasta pyykinpesua - ja näytti anoppikin tarttuvan työhön. Kiva lukea näitä Intia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se anoppikin hommia tekee - ainakin näyttääkseen kotiapulaiselle, kuinka hommat pitää hoitaa. :-D

      Kiva kuulla. <3

      Poista
  8. Olen luullut, että hometta ei saa tekstiileistä pois. Minulle kävi nuorena vaimona nimittäin niin, että laitoin pestyt lakanat hieman kosteana laatikkoon ja nehän homehtuivat. Vaikka kuinka pesin, niin pilkut oli siellä ja lakana piti heittää pois. Siitä opin kuivattamaan pyykit tarpeeksi pitkään:). Kiva taas katsella ja lukea värikkäitä Intia-tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin ajattelisin, että home ei pesemällä lähde. Mutta anoppi on eri mieltä, ja mitäs minulla on siihen sanomista. :-D

      En ollut koskaan ajatellut, että hometta voisi tulla noinkin helposti kuin kosteiksi jääneistä pyykeistä, mutta hyvä että kerroit, niin tiedän varoa.

      Mukavaa päivää sinulle! :-)

      Poista
  9. Ihanaa kuulla pitkästä aikaa Intian juttuja. Minusta on tainnut vuosien aikana tulla lepsummin paikallisiin home ongelmiin suhtautuva, siltä kun ei voi kosteina talvina täysin välttyä. Olen jo pitkään suunnitellut jogurtin tekoa sillä se on niin hyvää mutta enpä ole saanut aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että Intia-jutut kiinnostavat. :-)

      Minustakin tuntuu, että monessa muussa maassa suhtaudutaan homeeseen paljon lepsummin kuin Suomessa. En tiedä, onko home oikesti niin kauhea asia kuin meillä Suomessa tunnutaan ajattelevan, vai olemmeko me suomalaiset jotenkin herkempiä homeelle.

      Minun on pakko tunnustaa, että tykkään kaupan jogustista enemmän kuin itse tehdystä. Kaupan jogurtti on jotenkin täyteläisempää kuin itse tehty, joka on usein vähän sellaista vetistä tai "lasista".

      Poista
  10. Ei ole taalla Israelissakaan homeesta yleensa tehty ongelmaa. Maalia paalle tai kloriittipesu. En ole kuullut etta kukaan olisi siita oireitakaan saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa varsin samanlaiselta lähestymistavalta kuin täällä. Enkä ole koskaan kuullut Intiassakaan minkäänlaisista homeen aiheuttamista terveysongelmista.

      Poista
  11. Olihan taas mukava lukea Intian tapahtumista!

    VastaaPoista
  12. Olen kuullut että kosteiden ja kuumien maiden home (jolta näissä maissa on tosiaankin vaikea välttyä) ei olisi terveydelle yhtä haitallista kuin se suomalainen kammohome. Tiedä sitten, mutta ei meilläkään homeen takia yhtään panikoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin järkeenkäyvältä selitykseltä. Ajattelin ensin, että kyse on rakennustapojen erilaisuudesta, esim. että rakennukset eivät ole "etelän maissa" yhtä tiiviitä ja eristettyjä kuin Suomessa. Mutta homekin voi tosiaan olla erilaista kuin Suomessa.

      Poista
  13. Ihanaa Satu. Sä oot taas Intiassa! Mäkin tahon! Kirjoitahan usein ja pitkästi. Mun ainut tapa päästä nyt sinne on lukea sun blogia. Oulussa oli tänään 6 astetta lämmintä, jee. Puhallatko sieltä vaikka 20 astetta lisää, lämpöähän siellä nyt riittää ��. Kirjoitin jo aiemmin tänne, mutta se ei sitten tallentunutkaan.. /Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittelisin mieluusti vaikka joka päivä, mutta kun en meinaa ehtiä. On muka niin kiire koko ajan!

      Kuusi astettahan on jo melkein kesä. :-) Minä laitan sinne 20 astetta ja vielä bonuksena kymmenen lisää tulemaan. Täällä nimittäin lämpöä piisaa vaikka muille jaettavaksi.

      Kesäisempiä päiviä sinne Ouluun! <3

      Poista
  14. Huh, kieltämättä hurjan kuuloinen asenne hometta kohtaan :D
    Ihania vihannes valikoimia, uulalalaaa :) Kiva katsella näitä kuviasi, kun ollaan niin eri maailmoissa <3 Kivaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisen korvaan intialainen asennoituminen hometta kohtaan tuntuu kieltämättä aika hurjalta.

      Vihannekset ovat täällä kyllä ihan huippuhyviä, ja niitä on valtavasti erilaisia. Täällä voisi ruveta ihan hyvin kasvissyöjäksikin - ainakin näin ajatuksen tasolla. ;-D

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! <3 <3

      Poista
  15. Olipas kiva päästä mukanasi vihannesostoksille ja anopin keittiöpuuhiin!!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3