Älä ota silloin kun ajat. Juoma saattaa läikkyä.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Taas on viikko taputeltu

Jospa aloittaisin siitä homeasiasta, kun kerran tulin luvanneeksi. Työmiehet tulivat sovitusti keskiviikkona hommiin, ja homma alkoi sillä, että miehet porasivat kaappien seinät täyteen reikiä, joihin he laittoivat putkia.

Tiedän, että tämä on ihan kauhea kuva, mutta pakko laittaa se tähän demonstraatiotarkoituksessa.

En ihan ymmärtänyt, mikä virka noilla putkilla on, mutta kai ne poistavat jollakin tavalla sitä kosteutta. Seuraavana päivänä putkien päät katkaistiin ja reiät pantiin laastilla umpeen, ja homma oli valmis. Seinät maalattaisiin ehkä joskus ensi kuussa.

Omistaja tuli lauantaina työmiesten kanssa tarkastamaan työn jäljen ja antamaan jatko-ohjeita. Kaappien ovet pitäisi pitää kaksi päivää kokonaan auki, ja kolmantena päivänä saisi sulkea yhden kaapin oven. Sitä seuraavana päivänä saisi sitten sulkea kaikki ovet. Omistajalta tuli paljon muitakin ohjeita, kuten sellainen, että huoneen ikkunoita olisi hyvä pitää aina päivisin auki. Kaapit kun ovat tiikkiä, ja tiikki tarvitsee kuulemma ilmaa. Siinä vaiheessa kun omistaja pyysi anopilta rättiä sitä varten, että työmiehet saisivat pyyhittyä pölyt pois putkivalaisimien päältä, anopilta meni hermo, ja hän vastasi, että kyllä he saisivat pölyt itsekin pyyhityksi. Minua taas ärsytti yksi mies, joka oli jonkinlainen työmiesten pomo. Mies oli sellainen kaikkitietävä tapaus, joka kuunteli omistajan puheita viisas "minä tiedän paljon muutakin mutta enpä kerro teille" -virne naamallaan ja pyöritteli samalla intialaiseen tapaan päätään puolelta toiselle. Minun teki mieli mennä ja ravistella ukkoa, jotta saisin virneen hänen naamaltaan pois. 

Nyt kaapin ovet repsottavat vielä rumasti auki, mutta huomenna saamme onneksi sulkea sentään jo yhden oven. 😂

ITC Kakatiya -hotellin uima-allasalue.


Viikkoon on kuulunut paljon kaikenlaista ruokaa. Yhtenä päivänä kävimme appivanhempien kanssa perinteisellä buffetlounaalla ITC Kakatiyan Deccan Pavilion -ravintolassa. Kaikki sujui muuten kuten ennenkin, paitsi että appiukko oli tavallista vaisumpi (hän ei ole tainnut oikein vieläkään toipua sairaudestaan), enkä minä syönyt itseäni ihan niin ähkyyn kuin yleensä.

Perinteinen pot biryani eli mausteista riisiä ja lihaa taikinalla peitetyssä kulhossa.
Meikäläisen pääruokalautanen.

Minusta buffetpöytien ehdottomasti paras osuus (varsinkin Intiassa) on jälkiruokapöytä. Voi mitä herkkuja!



Meikäläisen ensimmäinen jälkiruokalautanen. (Toisesta unohtui ottaa kuva.)
Hotellin kaunis aula.

Anoppi söi taas liikaa, koska hänen piti maistella kaikkea, ja anopin loppupäivä menikin sitten potiessa. Onneksi anopilla oli jääkaapissaan pullo Spritea, joka kuulemma auttaa silloin, jos on ylensyönyt olo.
 
Yhtenä iltana kävimme ukkelin kanssa lempijäätelöpaikassamme Cream Stonessa. Kyseisestä paikasta on tullut entistäkin suositumpi, ja kaaos jäätelöbaarin minimaalisella parkkipaikalla oli melkoinen, vaikka kello oli melkein yksitoista illalla. Kaaos johtui erityisesti siitä, että jäätelöbaarissa on myös sellainen drive in -palvelu, että jäätelöt voi tilata autoon ja myös syödä siellä. Näin mekin olemme ukkelin kanssa aina tehneet. Autoa piti siirrellä edestakaisin, kun parkkipaikkoja oli kolmessa rivissä. Jos siis etummainen auto päätti lähteä pois, kahden takana olevan piti väistää ja ajaa siksi aikaa sivuun.




Mutta odotus palkittiin, sillä oma suklainen annokseni oli aivan järisyttävän hyvä. (Jos joku nyt kuvittelee, että olen jotenkin makean perään, niin hän on aivan oikeassa. 😀)


Ajoin ensimmäistä kertaa appivanhempien uudempaa ja isompaa autoa, ja ajokokemus oli erittäin miellytävä siitäkin syystä, että autossa on automaattivaihteisto. Sillä ajaminen rasitti polvea huomattavasti vähemmän, kun ei tarvinnut käyttää kytkintä. (Isompi auto on päivisin yleensä autonkuljettajan käytössä, kun hän kuskailee ukkelia ja appiukkoa.)

Silloin kun jäätelönhimo iskee, on lähdettävä jäätelölle - vaikka yöpuvussa.

Viikon parhaiden näköalojen palkinto menee Avasa-hotellin Sky Barille.

Näkymät yhdennestätoista kerroksesta olivat varsin miellyttävät, ja rakenteilla oleva metrokin näkyi.

Kävin muuten koeajamassa metron valmiin osuuden, ja siitä kokemuksesta on tulossa postaus joskus myöhemmin.

Erikoinen punainen käytävä kattoterassilla.
Koska joskus on hyvä syödä jotain terveellistäkin, kävimme anopin kanssa hedelmäostoksilla. Anoppihan ei tykkää ostaa vihanneksia ja hedelmiä supermarketeista, vaikka niitä sieltäkin saa, ja siksi käymme ostoksilla näissä ehkä suomalaiseen silmään epämääräisiltä näyttävissä paikoissa.

Sapota-hedelmiä.
Mosambeja moottoripyörämyyjältä. (Salman Khan mainostaa taustalla alusvaatteita.)



Ganesha.
Tyypillinen tienvarsiruokala.
 
Enhän minä malttanut pysytellä pois niiltä vaatekaupoiltakaan, vaikka niin uhkasin. Minun oli tarkoitus ostaa vain muutamat legginsit, mutta toisin kävi. (Intia on oikea leggiensien luvattu maa, sillä tarjolla on legginsejä ihan kaikissa väreissä, yksivärisinä ja kuvioituina. Legginsejä on mukava käyttää kurtien kanssa.)


Kun kurtavalikoima avautui eteeni, en voinut vastustaa kiusausta katsella hieman ympärilleni. Seuraavaksi huomasinkin, että olin ostanut kuusi kurtaa ja kuudet legginsit. Oho.


Mopo lähti käsistä varmaankin taas siitä syystä, etten voinut vastustaa kaikkia värejä. Tämä sininen kurta on sieltä neutraalimmasta päästä, mutta tuon lisäksi tuli ostettua myös keltainen, oranssi, punainen, valkokuvioinen sekä turkoosi kurta. Vieläkös jokin väri jäi puuttumaan?

Kuten kuvasta näkyy, pukeutumiseni täällä on hyvin erilaista kuin esimerkiksi Boliviassa. Tykkään pukeutua Intiassa varsin peittävästi, vaikka lämpötila lähenteleekin neljääkymmentä astetta. En halua tieten tahtoen järkyttää appivanhempia tai muita vanhempia sukulaisia paljastelemalla liikaa ihoa enkä muutenkaan vetää epätoivottua huomiota puoleeni.

Katsellessani kauppojen valikoimaa rupesin miltei harmittelemaan, etten sittenkin ollut tullut ostamaan häävaatteita Intiasta. Täältä kun saa näköjään nykyään myös sellaisia moderneja pukuja - intialaisissa väreissä! - joista minäkin tykkään. Ehkä ostan seuraavat häävaatteeni täältä (tai sitten en)?

Esimerkiksi tuo keskimmäinen olisi aivan ihana,  jos se olisi vähän värikkäämpi. Menisi se toki sinisenäkin.


Hyderabadiin on tullut reilun puolentoista vuoden aikana paljon uusia kauppoja, ja kaupunki on muuttunut muutenkin varsin paljon. En meinannut uskoa silmiäni, kun näin Jubilee Hillsillä jättimäisen H&M -liikkeen!

Huomatkaa, että H&M on kirjoitettu myös teluguksi. 😀



Liikkeen yhteydessä on myös Starbucks, jossa kävimme ukkelin ja anopin kanssa tänään kahvilla, kun olimme tulossa yhdestä kyläpaikasta lounaalta. Sain kyseisessä kyläpaikassa taas muistutuksen intialaisen vieraanvaraisuuden nurjasta puolesta: lautaselle mätetään ruokaa aina vaan, vaikka kuinka sanoo, ettei halua enempää, kunnes on siinä pisteessä, että melkein halkeaa. (Täällähän on sellainen tapa, että talon emäntä seisoo koko ajan pöydän vieressä ja serveeraa vieraille ruokaa. Lisää, lisää, lisää!)




Minä vähän epäilen, että Henkkamaukka ei tule pärjäämään Hyderabadissa kovin hyvin. Minusta kun tuntuu, että hyderabadilaiset ovat kuitenkin vielä niin perinteisempään intialaiseen pukeutumiseen päin kallellaan, että liike ei tule menestymään. Voin tietysti olla väärässäkin!

Täällä pitäisi ehtiä jossakin välissä käymään.

Auringonlaskuja on tullut taas ihailtua anoppilan katolta.


Lopuksi pitää päivittää vielä KBR-puiston kissaperheen kuulumiset. Kissaäiti pentuineen oli tullut jo lähemmäs polkua, eivätkä pennutkaan olleet enää niin arkoja kuin vielä torstaina.

Mikäs se tämä on?
Pojat, pojat, ottakaas rauhallisesti nyt!
Nyt taisi tulla vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia, mutta ehkä hyvä joskus näin?

25 kommenttia:

  1. Olispa mullakin anoppila Intiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siinä on puolensa ja puolensa. ;-D

      Poista
  2. On teillä ollut taas menoa ja meininkiä! Mulle vaan jäi mieleen, että mitä sitten, jos on kylässä ja joku lappaa sitä ruokaa lautaselle vaikka sanot, ettet jaksa enää ja sitten vaan jätätkin syömättä? Tyyliin "mähän sanoin, ettei mahdu". Onko se suurikin "synti"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan kokeillut ruoan jättämistä lautaselle, enkä ole tullut katsoneeksi, onko kukaan muukaan jättänyt. Voisin kuvitella, että ihmiset eivät halua jättää ruokaa lautaselle siitä syystä, että ruoanlaittajalle voisi tulla paha mieli. Palaan aiheeseen vielä, jos muistan kysyä anopilta!

      Poista
  3. Lisää kurta- ja ruokakuvia kiitos! Nuo kojukuvatkin ovat mielenkiintoisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katsotaan, josko saisin aikaiseksi. :-)

      Poista
  4. Mulle tuli nyt nälkä! Ihanat nuo kurtat ja legginsit, en varmaan osaisi valita;D Miten valmis tuo metro on? Täällä metroa on tehty kai nyt 3 tai 4 vuotta, ja vielä pitkä matka edessä, ja alun aikataulun mukaan se ei ainakaan valmistu, Seuraavan linjan pitäisi kulkea ihan taloni edestä,mutta siihen voi mennä niin paljon aikaa että näenköhän sitä koskaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vaatekaupat ovat aika painajaismaisia juuri siksi, että niistä haluaisi ostaa kaiken. ;-D

      Metrosta on valmiina nyt ehkä noin vajaa puolet. Loputkin ovat rakenteilla, mutta en tiedä, milloin loppu mahtaa valmistua. Joissakin paikoissa näyttää siltä, että metro voisi avautua hyvinkin pian, ja joissakin taas näyttää siltä, että metroa saadaan odotella vielä aika kauan.

      Poista
  5. Vihrea kurta taisi jaada puuttumaan!

    VastaaPoista
  6. Tuo edellinen olin siis mina....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä taisikin! Tämä turkoosi (on mulla just päällä) on jotenkin niin vihreän oloinen, että laskin sen kai vihreäksi. :-)

      Poista
  7. Homeongelma ei taida olla niin suuri ”ongelma” missään muualla kuin Suomessa, mutta tuollainen tuulettamalla korjaaminen on kyllä vertaansa vailla! Hih.

    Upeat kuvat punaisesta auringosta! Vau, miten kaunis <3 Samalla melkeinpä vähän suolaa haavaan, kun justiinsa eilen illalla oltiin liikenteessä, enkä saanut kuvaa pienen hetken näkyvissä olleesta punaisen punaisesta laskevasta auringosta. Höh. Ei pitäisi lähteä äkkiä kaahaamaan ja etsimään parempaa kuvakulmaa (vaaran lakea), kun se meni jo, heippa. Ahneen loppu ja niin eespäin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei muuta kuin kaikki luukut auki, niin homeongelma poistuu. Tai ainakin homeen haju häviää, ja jos ei ole hajua, niin ei ole homettakaan. :-D

      Kiitos. <3 Harmillista, että sinulta meni hieno auringonlasku sivu suun. Tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun näkee jotain valtavan hienoa ja haluaa saada siitä kuvan, eikä sitten jostain syystä saakaan. Näen jopa toistuvasti sellaista unta, että yritän ottaa kuvaa milloin mistäkin, mutta en saa kuvaa otetuksi, kun kamera ei toimi tai muuta vastaavaa, ja se tuntuu ihan maailmanlopulta. Eräänlainen painajainen tämäkin. :-)

      Poista
  8. Tuolta tienvarsiravintolasta saa varmaan vatsataudin jos ei ole itse Intialainen , turistit ym maan ohikulkijat .
    Hieno sun outfit !
    Ihanan tilava vaatekauppa, aika usein kaupoissa kun jää katseleen jotain vaatetta niin siinä sitt seisot tientukkona sen verran ett kyll se vaate jää katsomatta .......
    Mitä tossa sun jäätelön päällä toi musta on ? lakritsia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nuo tienvarsiravintolat ovat joskus aika riskaabeleja paikkoja, jos ei ole sellaisiin tottunut. Vaikka ruoka tulisikin tuoreena ja kuumana lautaselle, ruoanlaitossa käytetty vesi saattaa olla sellaista, että siitä menee vatsa sekaisin.

      Täällä on vaatekaupoissa arkipäivisin aika väljää, joten jos haluaa mahdollisimman paljon tilaa ja rauhaa katsella, niin kannattaa käydä kaupoilla silloin. Toisaalta jos kaupoissa ei ole hirveästi muita asiakkaita, se tarkoittaa myös sitä, että myyjät ovat hanakammin palvelemassa (lue: ahdistelemassa), kun ei ole muita palveltavia. Viikonlopun shoppailureissuun saa varautua hyvin hermoin, kun sovituskopeille on jonoa, eikä jonotussysteemi aina välttämättä pelaa ihan samalla tavalla kuin esim. Suomessa..

      Tuo jäätelön päällä oleva musta köntsä oli kuumaa suklaakakkua. Voi juma mitä herkkua. :-D

      Poista
  9. Tuo kurta olisi varmaan se meikäläisenkin asu. Vähän kuin meidän tunikat. Tosin hyviä tunikoita on nykyään vaikea löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että tykkäisit kurtasta. Tosin kurtat eivät ole ehkä ihan samalla tavalla mukavia päällä kuin tunikat (vaikka niissäkin on tietysti eroja), sillä kurtat ovat puuvillaa, eivätkä ne jousta yhtään mihinkään suuntaan. Jos haluaa väljemmän kurtan, on ostettava isompi koko, mikä taas tarkoittaa sitä, että se ei istu päällä yhtä hyvin kuin tismalleen oikea koko istuisi.

      Poista
  10. Tulisin ihan hulluksi tuolla kurta- ja legginssi taivaassa! Tuo sunkin asu on aivan ihana, en tiedä mit8än ihanampaa asua arkena kuin tunika ja legginsit ja tosiaan kivoja tunikoita on nykyisin vähän mutta Intiassahan ne kaikki sitten onkin! Mielenkiintoinen tuo homeenkarkotuskeino :O Mulla jää buffassa melkein aina jälkiruokapöytä koskematta koska satsaan aina niihin alkupaloihin ihan liikaa, joskus en ole muuta syönytkään kun monta lautasellista niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täällä Intiassa ne kaikki tunikat ovat. :-D Suomessa en osta tunikoita juuri koskaan, joten en tiedä Suomen valikoimista, mutta Paluumuuttajatar tuossa sanoikin, että hyviä tunikoita on nykyään vaikea löytää. Intia-tyylisiä löytäisi varmaan Indiskasta?

      Minä olen sitten ihan päinvastainen buffetsyöjä kuin sinä, sillä syön aina alku- ja pääruokia sen verran säästeliäästi, että mahtuu varmasti kunnon satsi jälkiruokaa. :-)

      Poista
  11. Kiitos taas mielenkiintoisista kuvista, matkakuume pahentuu vain. Katsoin jo että syksylle saisi parillasataa menolennon Delhiin...

    Hyvän näköinen tuo kurta ylläsi, hauska tuo liukuvärjäys sävy sävyyn legginseihin. Esittele toki loputkin ostokset! Itsekin pidän suuresti tunika ja housut -yhdistelmästä, vaikka käytänkin mieluummin löysempiä housuja kuin legginsejä. Oletko törmännyt siihen, että kurtaa ostaessa hihat ovat irrallaan ja ne pitää sitten mitata ja ompeluttaa paikoileen? Olen miettinyt mikä siinä on ideana, vaikka sinällään se on epänaisellisen haban omaavana kyllä hyväkin juttu, koska länsimaisissakin vaatteissa tuppaa välillä hihat käymään pieniksi.

    Olen kerran mennyt ostamaan alusvaatteita keskellä päivää tavaratalosta ja olihan se suomalaiselle ahdistavaa, kun neljä myyjätärtä kilpaa esittelee tuotteita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpa Delhiin tarjolla halpoja lentoja! Eihän noin halpaa tarjousta voi millään jättää käyttämättä. ;-)

      Kurtaesittelyä on tulossa yleisön pyynnöstä, kunhan ehdin kirjoittaa postauksen. Minä en ole koskaan oppinut käyttämään löysempiä alaosia, kun jotenkin tykkään siitä, että vaatteet istuvat kohtuullisen hyvin päälle, vaikka olisivathan löysät alaosat näissä olosuhteissa paljon mukavammat. Olen kyllä kokeillut löysiä housuja (taisivat olla patiala-tyyppiset), mutta tunsin oloni niissä ihan pelleksi. Patialat ovat tietysti aika äärimmäinen esimerkki löysistä housuista.

      En ole koskaan törmännyt tuollaisiin irrallaan oleviin hihoihin. Kuulostaa erikoiselta. Ehkä siinä on takana juuri jokin kokojuttu? Täytyypä yrittää googlettaa asiasta.

      Alusvaatteet ovat semmoinen juttu, että minäkin ostaisin ne mieluummin ihan rauhassa, ilman esittelijöitä. Onneksi ne myyjät olivat sentään naisia eivätkä miehiä!

      Poista
  12. Kiitos ihanista Intia-postauksista! Mahtavia kuvia ja paljon hauskasti kirjoitettua tekstiä!!! Hyvää reissunjatkoa terv. Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi, joka ilahdutti todella paljon! :-) Oikein mukavaa kevättä sinulle! <3

      Poista
  13. Heips Satu. Tässä meni maratonina muutamakin postauksesi, jotka olivat jääneet oman blogi-taukoni aikana lukaisematta. Mieleen tuli paljonkin kommentoitavaa, mutta päälimmäisenä ehkä tuo home-riesa.

    Täällä Alankomaissa on tunnetusti aika kosteaa kanavineen kaikkineen. Lääkärit eivät kuulemma ota homeesta oireilevia oikein tosissaan, eikä asiasta puhuta samalla tavalla kuin Suomessa. No onneksi ainakin vanhoissa taloissa, kuten meillä, on niin hyvä ilmanvaihto, että se taitaa vähentää homeen mahdollisuuksia. Sisällä suorastaan tuulee ihan ilman mitään koneellista systeemiä. Ulkoseinissä on isot reiät suoraan ulkoilmaan! Asuntolaivat ja pohjakerrosten asunnot ovat sen sijaan varmasti jonkinlaisia homeloukkuja, mutta niissä sitten maalataan home tainnoksiin uudella maalikerroksella. K aina sanoo, että täällä pelaa sellainen luonnonvalinta. Homeelle herkistyneet ovat karsiutuneet joukosta aikojen saatossa. Turhaan Hollantia ei kutsuta Sammakoiden maaksi ;-)

    Ihania ovat Intia-postauksesi ja niitä saamme toivottavasti vielä lisää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että jaksoit postausmaratonin. :-)

      Olipa mielenkiintoista lukea, miten siellä suhtaudutaan homeeseen. Minäkin epäilen, että täkäläisissä asunnoissa ilmanvaihto pelaa hyvin ihan ilman mitään laitteitakin. Ikkunat eivät ole todellakaan tiiviitä! Ja esimerkiksi keittiössä ja kylppärissä on sellaiset pyörivät tuuletusjutut seinissä, joiden edessä on vain verkko, ja aukko on muuten täysin ulkoilmaan avoin.

      Lämmin kiitos sinulle! <3

      Poista