Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Se vei koko käden

Voi tätä elämää. Tiedän, etten saisi valittaa, kun on kumminkin niin hieno matka takana, mutta ehkä juuri siitä syystä oma elämä tuntuu taas niin valjulta ja merkityksettömältä. Tyhjältä. Minuun on tainnut iskeä lomaltapaluuahdistus, kun tuntuu niin vaikealta palata arjen rutiineihin ja kohdata kaikki velvollisuudet. Mietin vain kaikenlaisia tekosyitä, joiden varjolla voisi paeta kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä. Kaikkein eniten huvittaa se, että puolitoista vuotta sitten Intiasta palattuani olin niin tohkeissani Suomesta, etten halunnut matkustaa mihinkään edes lyhyelle lomalle. Nyt kun olen taas päässyt matkustamisen makuun, voisin lähteä saman tien seuraavalle matkalle. Joudun kuitenkin odottamaan seuraavaa matkaa varmasti aika kauan, joten nyt on revittävä kaikki irti tästä viimeisimmästä.

Kyllä se päivä kuitenkin aina valkenee.

Auringonnousu näkyi ensimmäisen SF-hotellimme ikkunasta hieman erikoisesti: ensin aurinko valaisi nuo kukkulat ja nousi vasta sitten muun kaupungin ylle.






San Francisco tunnetaan Golden Gate Bridgen ja mäkiensä lisäksi myös kaapelivaunuistaan. Kaapelivaunut ovat vähentyneet radikakaalisti sitten vuoden 1947, kun San Franciscon edistyksellinen pormestari ilmoitti, että vanhanaikaiset kaapelivaunut pitäisi korvata nykyaikaisemmilla busseilla. Nykyään käytössä on kolme kaapelivaunulinjaa, mikä on vain murto-osa 1800-luvun lopun tilanteesta, jolloin linjoja oli 23.

Paikalliset käyttävät kaapelivaunuja harvoin, mikä johtuu suurelta osin kaapelivaunulla matkustamisen kalleudesta: yhdensuuntainen matka maksaa kokonaiset kuusi dollaria. Kaapelivaunuilla matkustajat ovat siis suurimmaksi osaksi turisteja, ja sen kyllä huomaa.

Tukka hyvin ja selfiekeppi pystyssä.

Pappaa taitaa vähän jännittää.

On muuten mielenkiiintoista, miten joskus vasta valokuvia katsoessaan huomaa joitain juttuja, joita ei kuvaa ottaessaan ollut huomannut. Tätä ylempää kuvaa katsoessani huomasin, että kaapelivaunussa oli seissyt tuommoinen salskea nuorukainen (hirveä moka, kun pääsi ohi silmien), ja tätä seuraavaa kuvaa katsoessani huomasin, että tuollahan roikkuu Suomen lippu!


En ymmärrä, mitä Suomen lippu tekee tuossa Union Squaren laidassa. Jälkimmäinen hotellimme oli jossakin noilla paikkeilla, mutta en osaa tuosta kuvasta hahmottaa, roikkuuko lippu hotellistamme vai viereisestä rakennuksesta. Jos lippu roikkui hotellistamme, se oli siinä tietysti siksi, että minä ja ukkeli asuimme hotellissa. Kyllä meidän takia kannattaa liputtaa.


Kaapelivaunuja ohjataan vain toisesta päästä, joten ne pitää päätepysäkillä kääntää. Sain seurata näytelmää Powell Streetin ja Market Streetin kulmauksessa, josta vaunut lähtivät puskemaan ylämäkeen. Radan päässä on pyöreä kääntölevy, jonka päällä kuljettaja ja apumies kaapelivaunun kääntävät.
 


Itse en kaapelivaunulla ajanut, kun kaapelivaunulla ajelu ei jostain syystä oikein tuntunut kiinnostavalta ajatukselta. Autolla sen sijaan tuli seikkailtua mäkiä ylös ja alas.

Yksi kaupungin tunnetuimmista kaduista on Lombard Street, jota sanotaan maailman kiemuraisimmaksi tieksi (mikä ei sitten kuitenkaan pidä ilmeisesti paikkaansa). Lombard Street on erittäin jyrkkä (jyrkkyysaste on 27 %), ja 1920-luvulla kadun jyrkkyys oli liikaa sen ajan autoille. Laskua loivennettiin niin, että tiehen tehtiin kahdeksan tiukkaa mutkaa. Lombard Street on nykyään suosittu turistinähtävyys, paljon suositumpi kuin osasin arvatakaan. Autoletka kadulle oli melkoinen. Kun olimme istuneet odottamassa 45 minuuttia, minua rupesi naurattamaan: tässä sitä on istuttu kohta melkein tunti odottamassa sitä, että pääsisimme ajamaan yhden kadunpätkän alas! En yhtään ihmettele, jos alueen asukkailta meinaa mennä hermot, kun nurkilla pyörii jatkuvasti niin paljon autoja. Ilmassa oli myös pientä taistelun makua, kun sivukaduilta Lombardille pyrkivät autot yrittivät tunkea alhaalta asti Lombardia pitkin ajaneiden autojen väliin. Puolensa joutui siis pitämään, että pääsi tämänkin suuren huvin kokemaan.

Tässä sitä mennään.

Ja täältä sitä tullaan.

Enkä ole edes varma, oliko kokemus kaiken vaivan arvoinen.

Paljon mielenkiintoisempi kokemus olikin toinen kadunpätkä, jolle ajauduimme vahingossa ja mitään etukäteen aavistamatta. Parin kadun päässä Lombard Streetista sijaitsee nimittäin Filbert Street, jonka Hyde Streetin ja Leavenworthin välinen katuosuus on kaupungin jyrkin, 31,5 %. Taisin kiljua koko matkan alas.


Seuraava kohde onkin sitten jo näköpiirissä: kaupungin maamerkki Coit Tower.

Kiitos Coit Towerista kuuluu Lillie Hitchcock Coitille, joka jätti kuollessaan vuonna 1929 kaupungille 125000 dollaria, joka oli määrä käyttää sopivalla tavalla kaupungin kaunistamiseen. Niin syntyi Coit Tower, korkealla mäellä seisova 63-metrinen torni, joka tarjoaa luultavasti parhaimmat näkymät yli kaupungin.


Golden Gate Bridge. Enpä ole sitä vielä nähnytkään.



Siellä se Alcatraz taas kummittelee.



Coit Towerissa tuli taas todettua, että maailma on pieni: törmäsimme tornissa ukkelin entiseen kollegaan, jolle meidän oli määrä mennä juuri sinä iltana kyläilemään. Aivan toisistamme tietämättä olimme päättäneet mennä käymään Coit Towerissa juuri samana päivänä ja samaan aikaan! Kollega perheineen ei tosin viitsinyt jäädä jonottamaan ylös torniin pääsyä, sillä jono oli pitkä, ja hissiin pääsi vain kourallinen ihmisiä kerralla.

Mutta siinä jonottaessa oli mielenkiintoista katsella seiniin maalattuja maalauksia, jotka ovat peräisin vuodelta 1934. Maailma kärsi 1930-luvulla Suuresta lamasta, ja hallitus päätti työllistää työttömiä taiteilijoita: taiteilijoille annettiin tehtäväksi maalata Coit Towerin seiniin kuvia, jotka kertoisivat tuon ajan kalifornialaisesta elämästä. Maalaukset aiheuttivat alkuaikoina polemiikkia, sillä maalauksiin oli piilotettu yhteiskunnallista kritiikkiä ja poliittisia teemoja. Myöhemmin maalaukset kuitenkin hyväksyttiin ja niitä opittiin arvostamaan.





Ensimmäisenä päivänä käväisimme Ferry Buildingissa, joka on vähän niin kuin sanfranciscolainen kauppahalli.


Ferry Building toimi aluksi nimensä mukaisesti lauttojen lähtöpaikkana, mutta suurien siltojen (Golden Gate Bridge ja Bay Bridge) avaamisen jälkeen lauttaliikenne väheni. Yhä tänäänkin Ferry Buildingin laitureilta lähtee kuitenkin joitakin lauttoja muun muassa Sausalitoon ja Larkspuriin.



Vuonna 2003 Ferry Building remontoitiin uuteen käyttöönsä: nykyään Ferry Building tunnetaan paikallisten ja laadukkaiden ruokatuotteiden myyntipaikkana. Siellä on myös hyviä ravintoloita ja kahviloita.






Mistä tuokin on tänne lennähtänyt.

Ferry Building on pakollinen käyntikohde hyvän ruoan ystävälle, sillä sieltä saa monia sellaisia paikallisia tuotteita, joita ei muualta saa. Minua harmitti, kun kävimme Ferry Buildingissa jo ensimmäisenä päivänä, jolloin olimme liikkeellä jalkaisin, enkä viitsinyt ostaa mukaani yhtään ylimääräistä kannettavaa. Myöhemmin tuolla ei sitten tullut enää käytyä. Toisaalta matkalaukut olivat jo muutenkin niin painavat (ylläri), että niihin ei olisi voinut laittaa yhtäkään oliiviöljypulloa.

Ferry Buildingissa on myös erinomaisia ravintoloita, mutta me söimme vain portobello-leivän ja empanadan hedelmistään kuuluisassa Frog Hollow Farmissa. Oli muuten maukasta - vaikka tarjoilija kaatoikin säheltäessään kahvini lattialle (uusi kahvi tuli kuitenkin tilalle ennätysajassa).

Vielä pitäisi vähän jaksaa. Kyllä tämä kohta loppuu.

Hyde Street Pier Maritime National Historical Parkissa osoittautui melkeinpä lempipaikakseni San Franciscossa, koska eihän meikäläinen voi vastustaa vanhoja laivoja.


Ukkeli ei ollut laivoista niin hirveän innoissaan, mutta minä olisin voinut kuljeskella varsinkin purjevene Balcluthan ja siipiratashöyrylaiva Eurekan uumenissa tuntitolkulla.





Tässä yläkuvassa on sikopahna, jossa kuljetettiin sikoja ja kanoja, jotta merimiehet saivat tuoretta lihaa pitkilläkin matkoilla.

Olin aivan haltioissani Balcluthalla siitä tavaran määrästä, mikä kannen alla oli. Siellä oli vanhoja lohilaatikoita, jauhopusseja, säilyketölkkejä, tynnyreitä ja paljon kaikkea muuta jännittävää.




Ukkeli katosi laivasta ulkoilmaan hyvin nopeasti, enkä voinut ymmärtää, miten jauhosäkit ja säilykepurkit eivät häntä muka kiinnostaneet. Kahteen kertaan ukkeli ehti jo soittaakin minulle tuonne kannen alle, kun luuli minun eksyneen laivaan.

Entä sitten se siipirataslaiva! Siellä oli vanhoja autoja. Jippii! Eureka oli todella massiivinen, ja se oli toiminut aikoinaan matkustaja- ja autolauttana. Oikein pystyin aistimaan laivassa menneen ajan tunnelman.











Näkymä Hyde Street Pierilta rantaan päin.

Lopuksi vielä pari kuvaa Japanese Tea Gardenista ja Ghirardelli Squarelta.



Tässä kuvassa on jyrkästi kaareutuva Moon Bridge, jonka heijastuksen sanotaan muodostavan veteen täyden ympyrän. 





Ghirardelli Square on vanha suklaatehdas, joka on remontoitu viehättäväksi ostoskeskukseksi, jossa oli paljon kivannäköisiä kauppoja. Kuuluisia Ghirardellin suklaita myydään täällä edelleenkin, ja niitä tuli ostettua kotiinviemisiksi vähän enemmänkin.

Jos ei tämä nyt vielä ole käynyt jollekulle selväksi, niin tykkäsin San Franciscosta kovasti, ja lähtisin sinne koska tahansa uudestaan.



Yksi asia, jota kaupungissa tosin ihmettelin, oli kodittomien suuri määrä. En tiedä, ovatko kodittomat yhtä suuri ongelma kaikissa muissakin Yhdysvaltojen kaupungeissa, vai onko heitä erityisen paljon San Franciscossa. Eräs taksikuski ainakin oli sitä mieltä, että kodittomia tulee San Franciscoon muualtakin Yhdysvalloista, sillä San Franciscossa on ympäri vuoden suhteellisen miellyttävä ilmasto, ja kaupunki vetää persoonallisen luonteensa takia muutenkin ihmisiä puoleensa. Taksikuski tiesi myös kertoa, että kodittomat saavat ruokaakin jostain ja että heille on tarjolla yösijojakin, ja taksikuskin mielipide olikin, että kodittomat ovat periaatteessa vain laiskoja.


Toinen ihmisryhmä, joka hämmästytti, olivat kaikenlaiset sekopäät, joita varsinkin Union Squaren ympäristö tuntui olevan täynnä. Sekopäillä oli koko ajan oma show menossa, mikä ei tuntunut kauhean miellyttävältä. Muutenkin San Franciscon väki on hyvin monenkirjavaa, ja kun viimeisenä iltana eksyin kävellen hieman kauemmas vilkkaammilta kaduilta, minua jopa pelotti, sillä kaduilla liikkui hyvin epämääräisen näköistä jengiä. Enkä minä ihan vähästä säikähdä. Mutta turvattomuuden tunne on amerikkalaisissa kaupungeissa varmaankin enemmän sääntö kuin poikkeus, ja sen kanssa on vain opittava elämään.


38 kommenttia:

  1. Olipas taas kivaa luettavaa. Juuri kun kirjoitit, vielä vähän, ajattelin että toivottavasti ei vielä lopu :)

    VastaaPoista
  2. Kivoja matkakuvia jälleen.
    Minulle näyttää käyneen sellainen vahinko, että Maritime National Historical Park on jäänyt kokonaan väliin. Miten harmillista :(

    Onhan tämä tammikuu yleensä jotenkin tylsä, etenkin kun säät vaihtelevat niin järkyttävästi. Pakenisin kovin mielelläni johonkin valoisaan ja lämpöisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista tosiaan. Itse ainakin tykkäsin Maritime Parkista kovasti, ja olisin saanut menemään siellä paljon kauemminkin aikaa. Siellä oli kaiken lisäksi aivan todella vähän porukkaa – ehkä kourallinen meidän lisäksi koko aikana – mitä ihmettelin kovasti, kun tuntui, että kaikkialla muualla väkeä oli ihan hirveästi. Ehkä tuo ei kuulu ihan kaikkein suosituimpiin nähtävyyksiin?

      Poista
  3. Voi, nämä matkakirjoitukset ovat olleet niin kivoja, aivan kuin tässä olisi itsekin matkustellut :) Fiilistelin kovasti noita maalauksia, nekin alkavat olla melkein sata vuotta vanhoja, toivottavasti säilyvät vielä useamman sata vuotta. Balcluthan ruumassa oli kyllä varmaan tosi hienoa, olisin itsekin viihtynyt siellä kauan. Siipirataslaivan käytävistä tuli mieleen jokin historiallinen sarja tai leffa, jäi oikein mietityttämään että mikäköhän. Tervetuloa nyt kuitenkin takaisin suomeen, varmasti keksit taas jotain jännää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos olet viihtynyt matkalla. :-)

      Harmitti, kun en tutkinut maalauksia sen tarkemmin, mutta kun ei siitä jonosta voinut oikein lähteä poiskaan, kun muuten olisi oma paikka mennyt. Toivottavasti nuo maalaukset tosiaan säilyvät vielä pitkään – niistä on hieno tutkailla 1930-luvun Kaliforniaa.

      Ruuma, no sehän se oli! Muistelin, että tuolla laivan kannen alusella on jokin nimi, mutta en saanut millään sanaa päähäni. Kiitos, että valaisit!

      Voi hyvinkin olla, että Eureka on tuttu jostakin sarjasta tai leffasta, mutta en minäkään osaa sanoa, mistä. Tuota Lombard Streetiakin on käytetty kuvauspaikkana ainakin Hitchcockin Vertigossa.

      Kai tässä on jotain jännää yritettävä keksiä, ettei ihan tylsäksi mene. :-)

      Poista
  4. Hieno kuvasarja ja ei ihme että vei koko käden.Ja kyllä kun tuolta tulee takaisin niin on vähän down olo.
    Ghirardellin suklaat ovat hyviä;Miamissakin on heillä kiva kahvila/kauppa ja täälläkin olen pari kertaa ostanut heidän suklaitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi viedä käden lisäksi vielä jalankin. ;-D

      Mun täytyy tunnustaa, että en ole vielä edes maistanut Ghirardellin suklaita. Ovat vielä paketissaan, kun olen yrittänyt päihittää jouluksi saamaani, vajaan kilon painoista pakettia Geishoja. ;-)

      Poista
  5. Olipa mukava matka. Olisin voinut jäädä San Fransicoon asumaan kunnes tultiin viimeiseen sekopääkappaleeseen, e kiitos, sekopäitä on täälläkin ihan tarpeeksi.
    Ymmärrettävää, että tuollaisen reissun jälkeen tulee tyhjä olo, liekö sitten jet lag vai trip lag tai molemmat yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin tosin, että sekopäitä (kuten kodittomiakin) oli kaupungissa vaihtelevasti – joissakin paikoissa heitä oli enemmän ja joissakin ei taas juuri lainkaan. Tuo Union Squaren ympäristö näyttää olevan kaikenlaisen porukan suosiossa, kun siellä heitä tuntui piisaavaan.

      En tiedä, mikä lag on. Onko vain life lag?

      Poista
  6. Kiitos hienosta virtuaalimatkasta!

    VastaaPoista
  7. Huh, olipas pläjäys. Johan tuon kaiken sulattelemiseen helposti hurahtaa aikaa sinne seuraavaan matkaan asti:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan tämä tosiaan aikamoinen pläjäys. :-) Mutta kyllä tätä matkaa on jo sen verran sulateltu, että ihan hyvin voisin lähteä uudelle.

      Poista
  8. Taitaisi tuo SF olla oma kohde ihan itsessään....tuntuu, että siellä riittäisi tekemistä ja sieltä pystyisi tekemään päiväretkiä. Tuo kauppahalli näyttää tosi kivalta. Oma excel taulukkoni on jo niin täynnä, että meidän 2 pv tuskin tulee riittämään. ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SF:ssä on kyllä todella paljon näkemistä ja tekemistä, joten pidemmänkin ajan saisi helposti kaupungissa vierähtämään. Olin tyytyväinen, että oltiin alun perin varattu SF:lle pidempi aika kuin esim. Los Angelesille. Kyllä Losistakin varmasti tekemistä ja näkemistä löytyisi, paljonkin, mutta jotenkin SF viehätti minua enemmän.

      Poista
  9. Ihana postaus, matkakertomuksia on kiva lueskella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit. Ja kiitos kommentistasi! :-)

      Poista
  10. Bongasin tuosta hallin tiskistä suppilovahveroita ja mustia torvisieniä! Ai nuo vanhat ihanat laivat, ymmärrän sinua, minäkin tykkäisin katsella niitä. On tuo SF monipuolinen kaupunki.
    Kiitokset raporteista, matka oli miellyttävä, eikä tullut jetlagiakaaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas katsoin noita sieniä, että komeita ovat, mutta yhtään niistä en tunnistanut. Luultavasti kuitenkin kaikki sienet kelpaisivat syötäväksi, kun kerran niitä kauppahallissa myydään. :-D

      Minua ei ole jetlag vieläkään jättänyt rauhaan. Tänä aamuna nousin ylös 1.40., ja ukkelikin heräsi kolmen jälkeen. Tuli aamukahveissa uusi ennätys: nyt kello oli vain vähän yli neljä, kun oltiin jo kahvittelemassa. :-)

      Poista
  11. No ei kyllä ole mikään ihme noiden maisemien jälkeen, että meinaa vähän tämä talvinen arki ahdistaa. Minä kun enimmäkseen lomailen nykyään vain mökillä, niin olin jo melkein unohtanut tuon matkaltapaluuangstin, nyt muistin senkin tunteen. Olikohan mulla niin, että siihen kului aikaa noin kolmannes matkan pituudesta, eli muutamia päiviä. Sitten se menee ohi. Mielenkiintoinen toi San Fransisco, vaikka turistien määrä toki vähän huolettaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sentään päivä alkaa hieman pidentyä, ja aurinkoakin nähtiin tänään!

      Turisteja oli San Franciscossa todellakin paljon. Tuohon kaapelivaunuunkin oli uskomaton jono. Toisaalta turistien määrä oli senkin takia nyt niin suuri, kun oli lomakausi. En tiedä, millainen määrä mahtaa olla lomakauden ulkopuolella.

      En lapsenakaan olisi koskaan halunnut palata matkoilta kotiin - en edes silloin, kun olimme kiertäneet Eurooppaa asuntovaunulla kuusi viikkoa, ja samoihin naamoihin oli jo moneen kertaan kyllästynyt. Muistan että vain yhdeltä matkalta on ollut ihana palata kotiin - ja se olikin ollut elämäni hirvein matka. :-)

      Poista
  12. Mun täytyy nyt sanoa, että olisin tehnyt ukkelille hyvin pian seuraa ulkoilmaan, jos vaihtoehtona olisi ollut tuo laivan kannen alla oleva varasto. Hui. Ahdisti pelkkä kuvien katsominen, koska tuli ihan sellainen tunne, että kansi voi romahtaa millä hetkellä hyvänsä ja sinne sitä sitten hautautuisi säkkien ja lohilaatikoiden keskelle ikuisiksi ajoiksi. (Ehkä hivenen ylikorostunut ahtaan paikan kammo ihmisellä, joka ei myöskään pidä laivoista :))

    Ja voi hurja noita mäkiä. Saattaisin joutua lopettamaan autoilun kokonaan, jos pitäisi niitä mutkitella ylös alas. Tulee autokouluaikaiset mäkilähtötraumat mieleen :)

    Näköjään tuli nyt bongattua nuo ahdistuksen aiheet tarinasta tällä kertaa :D. Että ihan helpottavaa, kun istun turvallisesti tässä (työ..) tuolilla. Tuli tähänkin hommaan uutta hohtoa, joten kiitos siitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että laivan lastiruumassa pyöriminen ei vastaa kaikkien käsitystä laadukkaasta ajanvietteestä. :-D Ja olisihan tuolla laivassa voinut pelätäkin kaikenlaista, mutta minulla jännitys vie aina tuommoisissa paikoissa voiton, ja kaikki pelot unohtuvat, kun pitää päästä tutkimaan paikkoja. Tuolla oli muistaakseni videokameratkin valvomassa, joten kyllä sieltä olisi joku varmasti tullut auttamaan, jos jotain olisi käynyt. Ainakin joskus. :-)

      Täytyy sanoa, että onneksi oli se automaattivaihteinen auto! Ei olisi nimittäin manuaalivaihteisella ajelusta – ja juurikin niistä mäkilähdöistä – tullut mitään noissa mäissä.

      Hih, mukavaa työpäivää sinne työtuolille! Jos ei enää tätä päivää, niin huomista sitten!

      Poista
  13. Ihana kuvakimara teksteineen taas! Osan paikoista tunnistin, kun olen itsekin käynyt, mutta en kaikkia. Näitkö muuten hylkeitä? Mie näin niitä ihania haisuleita makoilemassa laiturilla Pier 39:n kupeessa. Kiva mesta noin muutenkin.

    Friscon "keskustassa" on alueita, joihin ei kannata yksin mennä käpyttelemään. Pyysin erään kerran hotellin respalta neuvoa, miten pääsen erääseen tiettyyn museoon (en muista enää sen nimeä) ja respa neuvoi reitin ja kyselin, miksi hän kierrättää eli ei näyttänyt suorinta tietä, niin kertoi ettei kys. alueelle kannata yksin mennä. Alueittain on melko levotonta: epäilyttävän näköisiä ihmisiä hengailee sätkät suussa, tuijottelee ja huutelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nähnyt hylkeitä, kun luin jostain, että hylkeet tulisivat vasta myöhemmin tammikuussa. Minun oli alun perin kuitenkin tarkoitus käydä Pier 39:llä katsomassa, ettei niitä hylkeitä vain siellä olisi ollut, mutta kaiken muun tohinan keskellä asia unohtui! Täytyy vain uskoa, ettei hylkeitä olisi ollut kuitenkaan, niin ei harmita niin paljon.

      Minäkin uskon nyt, että San Franciscossa ei kannata ihan missä tahansa liikuskella. Huomasin alueiden erot siitäkin, että minulle olisi jäänyt täysin erilainen käsitys kaupungista, jos olisimme asuneet vain ensimmäisessä hotellissa (Financial Districtillä) ja liikkuneet siellä päin kaupunkia. Siellä ei olisi tullut mieleenkään pelätä mitään, edes illalla. Tuo jälkimmäinen osuus Union Squarella olikin sitten aivan päinvastainen kokemus ja antoi kaupungista ihan toisenlaisen kuvan.

      Poista
  14. Ihana matka teillä. Muutama tuttu paikka, mutta paljon uuttakin mulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oli. Matka oli kaikin puolin onnistunut, vaikka ihan kokonaan ei kommelluksilta vältyttykään.

      Poista
  15. Todella kivoja kuvia. Tuonne ekee kovasti mieli. hetken mietin, että minkä hirviön olet bongannut, kunnes käsitin, että taskurapu kavereineen ilmeisesti odotti matkaa jonkun muhennokseen.
    Meillä mä en olisi Armastusta saanut niistä laivoista pois varmaan millään. Toisaalta kyllä mäkin tykkään tutkia kaikkea vanhaa, joten hyvä tietää, että jos joskus tuonne pääsee, niin osaa varata tarpeeksi aikaa.
    En tiedä kuinka uskaltaisin noita katuja ajaa, aika hurjilta näyttää. Ja ihan varmasti se Suomen lippu oli ihan teidän takia vedetty salkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taskurapuhan se taitaa tosiaan olla. En olisi itse muistanut nimeä. Noita kavereita oli useampikin kauppahallin akvaariossa, ilmeisesti odottelemassa, että joku niitä siitä ostaa.

      En ollut edes tajunnut, että noissa laivoissa saisi niin vapaasti kuljeskella ja että niissä (varsinkin tuossa Balcluthassa) olisi niin paljon nähtävää. Lisäksi Balcluthan ruumassa oli sellaisia videopisteitä, joissa pyörivät videot kertoivat lisää laivan historiasta. Niitä en ehtinyt juurikaan edes katsoa.

      Kyllä mäkin uskon, että se lippu oli vedetty juuri meidän takia salkoon. :-) Tosin tätä teoriaa vähän vesittää se, ettei salossa ollut sitten myös muiden hotellissa asuvien kansalaisuuksien lippuja, kun olihan siellä muunkin maalaisia kuin amerikkalaisia ja me.

      Poista
  16. Minulle tuli kylla nyt kova into paasta tuonne naiden kirjoituksiesi jalkeen, hienot kuvat ja teikalaisen omantyylinen tarinointi teki saman taatusti monelle muullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva jos onnistuin mainostamaan San Franciscoa. ;-D Itse olin kuvitellut kaupungin jotenkin ihan toisenlaiseksi, vähemmän kivaksi paikaksi kuin se olikaan. :-)

      Poista
  17. Olet onnistunut kertomaan erinomaisesti matkastanne. Kiitos! Tunnustan, että olen katsellut karttaa ja lentojen hintoja sekä kestoja ja puhunut moneen kertaan miehelle, josko San Francisco pantaisiin matkalistalle.

    Hauska kuulla, että olet tyytyväinen kokemaasi ja näkemääsi ja kenties palaat San Franciscoon. Matkustamiseen liittyvä hyvä vaihe on myös matkojen suunnittelu ja odottaminen. Me odotamme helmikuun alussa alkavaa Lanzaroten matkaa. Kaksi viikkoa aurinkoa ja lämpöä karun kauniilla Lanzarotella, jossa ei tarvitse liukastella, tekee hyvää. Tytär tulee perheineen toiseksi viikoksi, mikä sekin on mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta. :-)

      Matkojen suunnitteleminen ja odottaminen on tosiaan mukavaa. Se vaihe jäi meillä tämän matkan kohdalla lähes kokonaan pois, sillä päätimme lähteä tosi lyhyellä varoitusajalla, ja olin muutenkin ennen matkaa niin kiireinen, etten ehtinyt suunnittelemaan matkaa juuri ollenkaan. San Franciscoon tuli perehdyttyä vähän enemmän, kun se oli ensimmäinen kohteemme, mutta Los Angelesia en ehtinyt tutkiskelemaan oikeastaan lainkaan. Sen takia kaupunki ehkä jäikin vähän vieraaksi.

      Kaksi viikkoa Lanzarotella kuulostaa ihanalta! Toivottelen teille nyt jo oikein hyvää matkaa!

      Poista
  18. Kommentti vain omaan ja läheisten kokemukseen perustuen : ensimmäinen USA vierailu vie käden, toinen enää sormet jne. Innostus alussa on aitoa ja totta, mutta laimenee. Se ei poista sitä tosiseikkaa, että luonto sielläkin on se Juttu. Itse laskeskelin olleeni yli 25 viikon pätkää eripuolilla mannerta, enkä kyllä enää hehku. Latistus ei kuulu luonteeseeni, mutta tosi seikat voin mainita. Kenties olet erilainen tässä suhteessa! Hieno reissu sinulla on kaikesta luetusta päätellen ollut!! Jess! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon mahdollista, että noin tulee käymään (siis jos vielä joskus Amerikkaan pääsen/joudun). Samahan se on lähes kaikkien paikkojen kanssa, että se ensimmäinen matka on aina se paras. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sellaista, että käydään samassa lomakohteessa ja jopa samassa hotellissa vuodesta toiseen. Joillekin se ehkä sopii, mutta itse kaipaan vaihtelua.

      Minulla innostusta lisäsi vielä varmasti vielä sekin, että en odottanut matkan suhteen yhtään mitään, enkä olisi suuremmin edes välittänyt Amerikkaan lähteä. Eihän sitä silloin voi muuta kuin yllättyä positiivisesti. :-)

      Poista
  19. Musta Lombard Street ei tosiaan ollut odottelemisen arvoinen, mutta vaikeahan sitä olisi ollut etukäteen tietää! Jos olisi jättänyt jonkun sanomisten perusteella väliin, olisi kuitenkin ruvennut harmittamaan.

    Itse en huomannut SF:ssä mitenkään erityisen paljon kodittomia. Tuo "kodittomat ovat laiskoja" on harmillisen yleinen ajatus amerikkalaisten keskuudessa, mutta totuushan on, että heistä moni on mielenterveysongelmaisia, veteraaneja, tai molempia. Käy sääliksi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin, että monet SF:n kodittomista ovat mielenterveysongelmaisia, mutta en tiennyt, että kodittomissa on veteraanejakin. Sääliksi käy tosiaan.

      Huomasin joidenkin paikkojen olevan erityisesti kodittomien suosiossa, ja kun esim. ajoimme lentokentälle, näimme eräällä alueella (mm. siltojen alla) todella paljon kodittomia. En tullut katsoneeksi, mitä aluetta se oli.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3