Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Lumiukko katsoo länteen

Ei mennyt taas kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Kävi nimittäin niin, että keskiviikkona ja torstaina Pohjois-Arizonaa riepotteli lumimyrsky, mikä tarkoitti sitä, että monia teitä jouduttiin sulkemaan, koska ajo-olosuhteet olivat niin kehnot. Täällä Phoenixissa ei lunta sentään nähty, vaikka eilen aamulla olikin niin kylmä, että auton ikkunat olivat jäässä. Lumimyrsky oli pohjoisempanakin torstai-iltaan mennessä ohi, mutta esimerkiksi Grand Canyonilla tiet olivat edelleen lumiset ja jäiset. Kaikkia Grand Canyonilla autoilijoita kehotettiinkin varustamaan autonsa joko lumiketjuin tai ottamaan alleen nelivedon.

Eipä ollut tullut autoa vuokratessa mieleen kysellä vuokraamosta, saisiko auton mukaan myös lumiketjut. Miten pääsikin ihan tällainen perusasia unohtumaan? Olisihan se nyt pitänyt arvata, että sen kerran kun meinaamme Grand Canyonille lähteä, niin lumiketjuthan meillä pitäisi olla. Grand Canyon jäi tällä kertaa siis vain haaveeksi, kun ei yhtään huvittanut kaivaa ufoa lumihangesta tai ajaa alas kanjoniin.

Päätimme lähteä lopulta vain Sedonaan, jossa oli alun perinkin ollut tarkoitus Grand Canyonille mennessä käydä. En ollut tiennyt koko Sedonan olemassaolosta mitään, ennen kuin serkku paikasta kertoi. Vaikka Sedona kuulosti mielenkiintoiselta, se tuntui silti vain surkealta korvikkeelta Grand Canyonille. Siihen oli nyt kuitenkin tyytyminen.

Arizonan osavaltio, johon siis sekä Phoenix että Grand Canyon kuuluvat, on suureksi osaksi autiomaata, ja maisemia leimaavat hiekkapitoinen maa ja kaktukset. Kesällä Arizonassa on tukahduttavan kuuma, ja lämpötila saattaa nousta Phoenixissakin 47 celsiusasteeseen.

Tuolla rinteillä kasvaa kaktuksia, vaikkeivät ne kovin hyvin tästä kuvasta näykään.





Hei mäkin olen road tripillä!




Koska lunta oli tullut Sedonassakin, serkku ja hänen miehensä varoittelivat meitä, että ajaisimme varovasti. Heti jos tie alkaisi muuttua lumiseksi tai jäiseksi, pitäisi kääntyä takaisin. Seurasimmekin jännittyneinä, missä vaiheessa lunta alkaisi näkyä, ja pääsisimmekö edes Sedonaan asti, vai jäisikö Sedonakin lumen takia vain haaveeksi.

Ensimmäiset varoitusmerkit lumesta näimme noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Phoenixista, kun pysähdyimme ottamaan kuvia yhdelle levähdyspaikalle.


Lumisia autoja!



Kun jatkoimme matkaa vielä jonkin matkaa eteenpäin, lunta alkoi näkyä jo maassakin.






Ukkeli oli valmis kääntymään takaisin Phoenixiin siinä vaiheessa, kun tien vieressä näkyi ensimmäinen lumikökkäre, mutta minä sanoin, että ei tässä nyt vielä mihinkään käännytä, kun tiekin on ihan kuiva.


Pääsimme kuin pääsimmekin Sedonaan asti, ja ajo-olosuhteetkin olivat ihan hyvät, kun aurinko oli sulatellut lumet teiltä.

Sedona on kuuluisa punaisista hiekkakivimuodostelmistaan, jotka tekevät Sedonan maisemista ainutlaatuisen. Sedona on myös eräänlainen henkisyyden keskus, sillä Sedonassa sanotaan olevan energiakenttiä, jotka voivat johtaa itsetutkiskeluun, mietiskelyyn ja henkiseen valaistumiseen. Ukkelin serkkukin sanoo paikassa olevan jotain selittämätöntä. Sedona toimii myös new age -liikkeen keskuksena.

Punaista maaperää näkyvissä.


Sedonan hiekkakivikukkuloita on todella monta, ja kaikki ovat erimuotoisia ja -kokoisia. Niiden nimet juontuvat osittain kukkuloiden muodosta. Alla oleva kukkula on esimerkiksi nimeltään Bell Rock.






Yhdellä rinteellä Sedonan laitamilla sijaitsee erikoinen kappeli, Chapel of the Holy Cross.


Kappeli valmistui vuonna 1956, ja se sai alun perin inspiraationsa Empire State Buildingista. Kappeli tuntuu olevan nykyään erinomaisen suosittu nähtävyys, sillä sinne(kin) johti autoletka, ja parkkipaikan vapautumista sai odotella lähemmäs puoli tuntia.









Lopuksi piti käydä vielä ihailemassa Sedonan maisemia lentoaseman kupeessa (Sedonan lentokenttä sijaitsee sekin kukkulan päällä).







Jätimme lounaalla terassilla istumisen välistä, kun terassi ei näyttänyt oikein houkuttelevalta.


Päätimme lähteä paluumatkalle toista reittiä kuin olimme Sedonaan tulleet, koska infopisteen nainen oli suositellut meille ajoa kanjonin ja Flagstaffin kautta, kun tie oli kuulemma maisemiltaan kaunis. Aurinko alkoi painua mailleen, ja navigaattorin nainenkin heittäytyi hankalaksi, sillä hän ei millään olisi antanut meidän ajaa kanjonin kautta. Tieosuus näkyi navigaattorin kartalla punaisena, mikä tarkoitti sitä, että reitillä oli jotakin häikkää, mutta navigaattori ei kuitenkaan antanut mitään selitystä sille, miksi kyseistä reittiä olisi pitänyt välttää. Jatkoin siis ajamista kanjonin reunalla kiemurtelevaa tietä, ja navigaattorin nainen vain jaksoi jankuttaa, että "jos mahdollista, tee laillinen u-käännös".

Ukkelia hermostutti: pian tulisi pimeä; kuinka pitkään joutuisimme tätä tietä vielä ajaamaan, ennen kuin pääsisimme isommalle tielle? Kaiken lisäksi tiellä alkoi näkyä siellä täällä jäätä, ja näimme myös muutaman tieltä sivuun poikenneen auton, jotka olivat jääneet lumeen jumiin. Navigaattori varoitti, että lämpötila oli laskenut 37 fahrenheit-asteeseen, ja minuakin alkoi pelottaa. Mitä jos edessäpäin tiellä olisikin paljon enemmän lunta ja jäätä, ja olisimme edelleenkin tällä samalla tiellä siinä vaiheessa, kun tulisi pimeä? Kovin mieluusti olisin ollut jossakin aivan muualla.

Kun vihdoinkin tuli mahdollisuus ajaa tien sivuun, päätin tehdä navigaattorin naisen mieliksi u-käännöksen ja palata samaa reittiä takaisin. Päätös saattoi olla oikea; ehkä navigaattori olikin varoittanut huonoista keliolosuhteista? Paluumatkalla näimme useammankin onnettomuuden, joista yksi moottoritiellä sattunut näytti tosi pahalta.


Onnettomuus viivästytti matkaamme lähes puolella tunnilla ja muistutti taas siitä, miten pienestä kaikki voi loppujen lopuksi olla kiinni. Yksikin väärä liike, ja se oli sitten siinä.

En kokenut Sedonassa mitään henkistä valaistumista, mutta se ei todellakaan haitannut. Joskus onnellisuuden tunteeseen riittää pelkästään se, että pääsee ehjänä perille.

Täällä ukkelin serkulla on ollut oikein mukavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että hotellissakin voisi taas yöpyä. Smiley

Hotellissa on kyllä vähän tylsää, sillä siellä ei törmää tällaisiin yllätyksiin yöllä kylppäriin mennessään:





30 kommenttia:

  1. Olet taas kuvannut todella upeita maisemia hienosti. Oliko muuten se lumiukko teidän tekemä? Hienoa, jos on noin kehittynyt navigaattori, että osaa varoittaa myös huonosta kelistä edessäpäin, tosi voisi myös osata kertoa sen. Et sentään unenpöpperössä hörpännyt mukista ;)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs tuommoisia maisemia on kuvatessa. :-)

      Lumiukko ei ollut meidän tekemä, vaan jonkun toisen. Tuskin oltaisiin oltu noin kekseliäitä!

      Haha, en sentään hörpännyt mukista, mutta kahteen kertaan piti vilkaista, että näinkö ihan oikein.

      Poista
  2. Mahtavat kuvat! Jotenkin ajatuksissaan on aina ajatellut, että tuollaiset punaiset kivimuodostelmat kuuluvat juuri sinne +47 -asteiseen paahtavaan kuumuuteen, joten sen vuoksi lumiset kuvat olivat tosi eksoottisen ja virkistävän näköisiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olen minäkin kuvitellut, että tuommoisissa maisemissa paahtaa aina aurinko. En meinannut millään pystyä ymmärtämään, että kaktusten päällä voi olla lunta. :-D

      Poista
  3. Huh, en tiennytkään, että siellä voi olla noin kylmää ja lumista. Olipa hauska yllätys kylppärissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä vissiin kovin usein noin kylmää ja lumista olekaan, mutta nyt juuri meidän vierailumme aikaan sattui sopivasti se harvinainen poikkeus. :-/

      Poista
  4. Todella mahtavia maisemia, kylla siella varmaan henkistyisi jos noita maisemia paivat pitkat ihailisi. Onneksi selvisitte turvallisesti perille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuolla voisi hyvinkin henkistyä. Nyt joutui keskittymään niin tiukasti ajamiseen, etteivät henkiset asiat tulleet mieleenkään.

      Poista
  5. Pesitkö hampaat kiitokseksi yösijasta:). Kyllä minuakin olisi harmittanut jos olisi Grand Canyon jäänyt välistä. Mutta riittäähän siellä tuota näkemistä muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sitä näkemistä tosiaan onneksi ilman Grand Canyoniakin.

      En sentään jättänyt hampaitani yöksi parkkiin; hampaat taisivat kuulua serkun äidille, joka oli myös samaan aikaan tyttärellään kylässä.

      Poista
  6. Lumihan koristaa noita punaisia vuoria hienosti.

    Ja aamun naurut hammasyllatyksesta kylpparissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olimme siemailleet illan aikana vähän viiniä, ja luulin olevani jo ihan pihalla, kun näin nuo hampaat. ;-D

      Poista
  7. Oi, mitä maisemia! Huonoa tuuria sään suhteen, mutta sillehän ei voi mitään. Googlen ja kartan avulla löytyi tietoa Sedonasta ja kappelista. Välimatkat näyttävät olevan pitkiä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan huonoa tuuria sään suhteen, mutta yllättävän vähän minua kuitenkin harmitti, vaikka Grand Canyon jäikin näkemättä. Onpahan sitten ensi kerraksikin jotain katsottavaa. :-)

      Välimatkat ovat täällä tosiaan pitkiä. Nyt vasta oikein todella tajuan, miten iso maa USA onkaan.

      Poista
  8. Harmi homma, että Grand Canyon jäi väliin. Hyvä, että pääsitte Sedonaan saakka. Paikka on maisemiltaa komean näköinen ja tuo lumi kaktusten päällä on pikantti lisä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sedonakin oli kyllä ihan näkemisen arvoinen paikka. Ensi kerralla pystytään keskittymään sitten paremmin Grand Canyoniin, kun voidaan jättää Sedona välistä. :-)

      Poista
  9. Kyllä tämä takapenkkimatkailu on kiinnostavaa! Nämä kertomuksesi (ja kuvat) ovat parempia kuin missään matkaoppaassa. Vielä kun tietää, että kuvat on itse juuri otettu ja reittiä kuljettu, nähtävyyksineen. Kiitos taas.
    Nyt olikin vaihteeksi keltaisia kaktuksia. Punaiset vuoret ovat kauniita. Vähän pohdin, että miksöhän teitä tuo kermavaahtoterassi ei houkutellut :)
    Olen ottanut nettikartan tuohon viereen ja seuraan siitä reittiänne aina kun luen juttuasi.
    Turvallisista matkan jatkoa ja totelkaa nyt sitä Rouva navigaattoria! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin mukava kuulla, että olet tykännyt höpinöistäni. Kiitos sinulle! :-)

      Täällä noita kaktuksia kyllä piisaa. Arizonan rekisterikilpeäkin koristaa kaktus!

      Kyllä se rouva navigaattori on loppujen lopuksi aika fiksu. Tänään ruvettiin jo kuulemaankin rouvan selostuksia, kun saatiin rouvaan vihdoinkin vähän volyymia. ;-D

      Poista
  10. Onneksi pääsit Sedonaan turvallisesti käymään, vaikka suuremat kanjonit jäikin välistä. Näitä kuvia kattellessa tuli sellainen fiilis, että näyttääpä tutulta - ehkä olen käynytkin tuolla. Heinäkuun helteessä 2005 nimittäin kierreltiin juurikin samoissa maisemissa länsirannikolla.

    Navigaattorit on yllättävänkin fiksuja. Kuulemma Argentiinassa tietyissä kaupungeissa ne varoittavat mm. huonommista asuinalueista, joissa ei kannata yömyöhään jäädä liikennevaloihin odottelemaan vihreää valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sedona ei ollut sitten ilmeisesti kovin mieleenpainuva paikka. ;-)

      Tuosta meidänkin navigaattorista on löytynyt yllättävän paljon fiksuja ominaisuuksia. Luulin, että navigaattorit osaavat kertoa vain reitin, mutta nehän osaavat paljon kaikkea muutakin. :-)

      Poista
  11. Mä olen tottunut noihin tekohampaat mukissa -ilmiöihin lapsuudenkodissani, kun isältä on vedetty jo kaksikymppisenä kaikki omat hampaat veks, niin kaikki tekohampaisiin liittyvät ilmiöt ovat tulleet tutuiksi jo lapsena. Että mua ei häiritsis moiset vermeet kylppärissä. Hotellissa mua voisi häiritä mietinnät siitä, että onkohan joku tehnyt tässä huoneessa itsarin ja se, että ne ei oikeasti pese niitä huoneen wc:n juomalaseja, vaan pyöräyttävät käytettyyn pyyhkeeseen tai jotain. Mutta toisaalta, oma rauha on aina oma raha ja siksi hotelli on joskus kivempi, kuin kotimajoitus sukulaisilla tai tuttavilla. Ainakin niin kauan kun ei ole liikaa tuttuja töissä hotellissa ja kuullut liikaa juttuja, mitä siellä oikeasti tapahtuu... Niin, että mukavia hotelliyöpymisiä sitten vaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, luulen, että ihan mukava hotelliyöpyminen on tulossa. Sängyt ovat niin mukavat, että tuskin maltan odottaa nukkumaanpääsyä :-)

      Mun täytyy tunnustaa, että minua vähän iljettää toisten tekarit. Minun puolestani muut saisivat laittaa tekarinsa jonnekin näkymättömiin kuin jättää ne kylppärin pesualtaan reunalle muiden katseltavaksi...

      Ääh, oliko pakko puhua noista itsareista ja muista. Heti rupesi mielikuvitus laukkaamaan!

      Poista
  12. Onpas hienoja maisemia! Matkakuume heräilee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noita olisi katsellut pidempäänkin...:-)

      Poista
  13. Komeita kuvia, tykkasin myos kaktus lumessa kuvista ! Ei se lumessa ajaminen ole ollenkaan vaarallista, tosin taalla taytyy pelata muita autoilijoita (jotka voivat nahda lunta ensimmaista kertaa elamassaan !)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on jäänyt hirveä trauma talviajosta muutaman vuoden takaa, kun ajoin vanhempien autolla melkein satasen vauhdissa lumiselta tieltä yhdessä kurvissa ulos. Äiskä oli kyydissä, ja hän oli edellisenä päivänä kotiutunut sairaalasta, jossa hänelle oli tehty sydämen rytminsiirto. Kun sitten auto pysähtyi parin kiepin jälkeen (ei onneksi sentään osunut puuhun), äiti totesi, että meinasit sitten laittaa mun sydämen rytmit uusiksi. :-( Sen jälkeen olen pelännyt hirveästi talviajoa talvirenkaillakin, saati sitten kesärenkailla.

      Lumiset kaktukset olivat minulle ihan ennenkuulumattoman eksoottinen näky. :-)

      Poista
  14. Nyt mua rupesi harmittamaan, ettei matkalla Grand Canyonille ehditty pysähtyä Sedonassa muuten kuin pari valokuvaa napsimaan! Tie Sedonasta Flagstaffiin oli kyllä todella kaunis, mutta luulen, että teitte oikean päätöksen, sillä se kohoaa todella paljon ylöspäin. Alussa näkyy kaktuksia, lopussa kuusia, joten veikkaisin, että keliolosuhteet eivät olleet erityisen hyvät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kuultuani minäkin uskon, että teimme oikean päätöksen. Sydäntä kylmää kun ajattelenkin, että olisimme jääneet pyörineet sinne mutkaisille ja mahdollisesti liukkaille teille pimeässä...

      Poista