Mehukas nenä

Tämä joulu oli vähän erikoinen, sillä vietimme sen ukkelin kanssa eri osoitteissa. Olemme toki viettäneet joulua ennenkin erillämme, mutta se on johtunut siitä, että ukkeli on ollut jossakin ulkomailla ja minä Suomessa. Nyt olimme kuitenkin molemmat Suomessa, ja kun ukkeli halusi viettää joulunsa kotosalla Helsingissä, minä päätin lähteä Savonlinnaan äidin ja siskon perheen luokse. Minulle tällainen järjestely sopi mainiosti, sillä minusta jokainen saa viettää joulunsa siellä missä tahtoo (etenkin jos ei välitä koko joulusta). Aika monena vuonna olemme olleet yhdessäkin jossakin muualla kuin Suomessa (pikainen blogin pläräys osoitti, että joulua on vietetty ainakin Malesiassa, Intiassa, USA:ssa, Brasiliassa ja Kolumbiassa).

Kuvakaappaus jouluvideolta, jonka teimme ukkelin ja nallen kanssa Intiassa vuonna 2009 läheisille Suomeen.

V-käyräni nousi menomatkalla Savonlinnaan huippuunsa, sillä sain ylinopeussakon – taas. Tien vieressä (ohituskaista-alueella!) oli pakettiauto, jonka kamera välähti iloisesti, kun kaasutin ohi. Nyt jäämme sitten jännityksellä odottamaan, kuinka paljon tällä kertaa tuli pikavoittoa ja miten onnistunut valokuva on. Edellinen sakko tuli pari kuukautta sitten Jätkäsaaressa samanlaisen pakettiautokameran toimesta, ja valokuva oli taas erinomaisen onnistunut.

Mitä mulla on päässäkin? Taiteltu lautasliina?

Matkalla Savonlinnaan pysähdyin Ramin konditoriassa Visulahdella, josta tuli aiemmin kertaheitolla suosikkilounaspaikkani. Sisko suositteli kyseistä paikkaa, kun olimme menossa viimeksi äidin kanssa Savonlinnaan, mutta minä hannasin vastaan, että enhän minä nyt voi missään konditoriassa lounastaa, kun minun pitää päästä ABC:lle! Onneksi kuuntelin kerrankin viisaampia, ja kävimme testaamassa konditorian. Ruoka oli aivan äärettömän hyvää, sitä oli paljon, ja varsinkin salaatti- ja jälkiruokapöydät olivat hulppeat. 

Ramin jälkiruokapöytää marraskuun alussa (ABC:llähän ei ole tarjolla jälkiruokia ollenkaan!)

Jos haluaa vain kakutella, Ramilta löytyy kakkuja ihan varmasti jokaiseen makuun. 

Aaatonaatonaattona Rami oli ehkä pienoinen pettymys, sillä paikka oli aivan täynnä, ja moni kulho oli melkein tyhjillään. Mutta ei ole ihmekään, että moni ottanut juuri Visulahden Ramin pysähdyspaikakseen, sillä Rami valittiin vuoden 2022 yhdeksänneksi parhaaksi lounaspaikaksi koko Suomessa (koko lista täällä). Huikea saavutus, varsinkin kun ottaa huomioon, että konditoria avasi ovensa vasta tämän vuoden maaliskuussa!

Olemme ulkoistaneet aattoillan jouluaterian jo monena vuonna jollekin ravintolalle, ja tänä vuonna kokoonnuimme äidin ja siskon perheen kanssa toista vuotta peräkkäin Seurahuoneen Luotoon. Minusta on kiva käydä aattoiltana ulkona syömässä, koska niin kaikki säästyvät ruoanlaitolta ja sen mahdollisesti aiheuttamalta stressiltä. Kotona voi sitten syödä seuraavina päivinä lisää jouluruokaa, jos niin haluaa, ja kyllä minuunkin upposi vielä joulupäivänä jouluruokaa, vaikka olin väittänyt kivenkovaan, että söisin jouluruokaa korkeintaan yhden kerran. Varsinkaan harmaa lihamöhkäle, jota myös kinkuksi kutsutaan, ei houkuttele milllään tavalla, ja kaikkein vähiten ulkonäkönsä puolesta. 

Aattoilta jatkui perinteisesti joulupukin vierailulla. Vanha tuttu pukki osasi hyvin siskoni uuteen osoitteeseen, ja Pörre oli tietenkin ovella vastassa.

Jee, pukki tulee!

Pörre oli pukista taas niin innoissaan, että ei meinannut karvoissaan pysyä, ja jokainen paketti oli Pörren mielestä tietenkin hänelle.

Mulle, mulle!

Sekin oli ihan varmasti mulle!

Perinteisten aattojuttujen jälkeen piti käydä kuvaamassa Olavinlinnaa, joka oli saanut juhlavalaistuksen. Värit vaihtuivat sen verran tiuhaan, että muutaman minuutin seisoskelun aikana kerkesi hyvin näkemään linnan kaikissa eri väreissä.

Jokin väri saattoi unohtua, mutta ehkä jäämme henkiin. 

Minä tykästyin tänä vuonna jouluiseen poronaamariin ja kuljeskelinkin se päässä niin sisällä kuin ulkonakin. Huono puoli naamarissa oli se, että se ei oikein soveltunut yhteen joulujuomien nautiskelun kanssa. Rupesin nimittäin yhtäkkiä ihmettelemään, miten nenäpallukka oli aivan litimärkä, kunnes tajusin, että sehän ui glögimukissa joka kerta, kun otin kulauksen. Oletteko nähneet ennen niistävää poroa?

Kysyin äidiltä, että laitetaanko tortuille kananmunaa, ja äiti vastasi, että joo.

Kävimme tietysti myös moikkaamassa iskää hautausmaalla, ja kyllä hautausmaalla olikin taas tunnelmallista. 

Tämä oli nyt toinen joulu ilman iskää, tai oikeastaan kolmas, koska vuoden 2020 jouluna iskä oli kuntoutusosastolla puolitiedottomassa tilassa. Silloinkin iskä tunnisti vielä ukkelin, kun ukkeli tempaisi maskin naamaltaan pois. Muistan aina, miten iskä ilahtui ukkelin naaman nähdessään ja sanoi tälle moi.

Savonlinnan jouluvaloja.

Ukkeli juhli aattoa Espoossa intialaisten kavereidensa kanssa, ja juhlat olivat olleet ilmeinen menestys, kun ukkeli laittoi minulle viestin joulupäivän aamuna kello 3.40, että hän oli tullut juuri kotiin ja kävisi nyt nukkumaan. 

Edelliset intialaispippalot olivat meillä (minä olin silloinkin Savonlinnassa), ja silloin ukkeli viestitteli minulle, että oliko meillä kotona vihreitä chilejä. Ukkeli ja kaverinsa kun olivat ostaneet 24 kananmunaa ja olivat nyt aikeissa tehdä munakkaita. En malttanut olla kysymättä, että oletko ihan varma, että tuo määrä kananmunia riittää. Kun jälkeenpäin kyselin ukkelilta, olivatko naapurit mahtaneet häiriintyä heidän pippaloistaan miten pahasti, ukkeli vastasi, että eivät yhtään! Joku juhlijoista oli kuulemma käynyt käytävässä kuuntelemassa, miten selvästi äänet kuuluivat asunnostamme käytävään, eikä sinne ollut kuulunut yhtään mitään. No ei kai, kun kaikki sisällä olijat olivat tietysti istuneet hipihiljaa sen yhden kuunnellessa käytävässä. 😆

Joulupotretti nallen kanssa. Tonttulakit ovat muuten sieltä Intiasta, vuodelta 2009!

Semmoinen oli se joulu. Nyt voimme sitten ruveta odottelemaan uuttavuotta! 

😘