Oman navan ympärillä pyöriminen saa nyt riittää, ja on taas aika katsella hieman ympärilleen. Mikä olisikaan parempi keino tähän kuin kameran kanssa häärääminen! Ajattelin osallistua pitkästä aikaa Fat Mum Slimin Photo A Day -kuvahaasteeseen ja ottaa kuukauden ajan joka päivä kuvan annetusta aiheesta. Koska en tykkää Instagramista, laitan kuvat tänne blogiin, ja tarkoituksenani olisi laittaa aina viikon kuvat kerrallaan näin sunnuntaisin.
Vannoin joskus vuosia sitten, etten enää ikinä osallistuisi mihinkään pitkäkestoisiin haasteisiin, koska kyllästyn haasteisiin ennemmin tai myöhemmin, enkä sitten jaksakaan viedä niitä loppuun. Nyt aion kumminkin taas yrittää – silläkin riskillä, että käy vanhanaikaisesti...
Tämän kuukauden kuvausaiheet:
 |
| Kuva: Fat Mum Slim. |
1. Yksi väri
Tähän aikaan vuodesta maisemat on aika valjuja, ja jos maisemassa on jotain väriä, se on joko keltaiseen tai rusehtavaan vivahtavaa.
Kävin viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa kävelylenkillä keskikaupungilla ja totesin, että tätä pitää harrastaa ehdottomasti lisää. Keskustasta löytyy uskomattoman paljon katseltavaa kauniista rakennuksista pieniin yksityiskohtiin. En ole kaivannut kertaakaan takaisin Espooseen, mikä on kyllä ihme. Olin ajatellut, että ikävöisin luontoa enemmän, mutta olenkin nyt tykästynyt kaupunkielämään.
2. Kukkia
 |
| Krysanteemeja Prismassa. |
Ostinkin yhden krysanteemin, ja saa nähdä, kuinka kauan se elää. Villi veikkaukseni on max. kolme viikkoa. Hyvällä tsägällä kolme ja puoli.
3. Sokeri
Minusta sokeri on parhaassa muodossa suklaassa. Jos suklaa olisi terveellistä ja sisältäisi kaikki ravintoaineet, voisin elää pelkällä suklaalla. Meillä on herkkulaatikossa aina suklaata, ja yleensä minulle riittää maksimissaan kaksi palaa, mutta nyt syksyllä (syyttäkäämme tästäkin syksyn pimeyttä) suklaa on maistunut vähän turhankin hyvin.
 |
| Rasvaa ja sokeria. Sikahyvää siis. |
Yleensä laatikossamme oleva suklaa on tummaa suklaata, jossa on kaakaota vähintään 70 prosenttia. Se on riittävän pahaa, jotta sitä ei tee edes mieli syödä paljon kerralla. Viime aikoina olen ostanut "ukkelille" muutaman kerran vähän vaaleampaa tummaa suklaata ja huomannut vetäneeni itse puoli levyä. Ei siis parane ostella liian hyviä suklaita, koska "ukkeli" hotkii ne naamaansa melkein papereineen päivineen.
4. Luonto
En osannut päättää, minkä kuvan laittaisin, joten laitan mukaan pari bonuskuvaa.
5. Keskellä
Olin kävelemässä keskiviikkona entisen Lapinlahden mielisairaalan liepeillä, ja näin maakellarin näköisen rakennelman, jonka edessä paloi kynttilä.
Näky oli niin kummallinen, että sitä oli mentävä tutkimaan lähempää. Kävi ilmi, että rakennus oli toiminut mielisairaalan ruumishuoneena ja että tila toimi nykyään taidetilana, Kammiona. Tällä hetkellä tilassa oli Panu Ollikaisen näyttely Luokkakuva, joka koostui puuveistoksista.
 |
| Pisimmät tyypit ovat luokkakuvassa aina keskellä. |
6. Lintu
Mietin, että mistä pirusta nyt tempaisen jonkin kottaraisen tämän päivän kuvaan. Voisiko kuvausaihetta ajatella laajemmin? Olisiko vaikkapa jotain olutmerkkiä, jossa olisi linnun kuva, tai löytäisinkö jostakin muualta linnun kuvan?
Kävin eräässä kuntosalitarvikeliikkeessä, ja siellä eteeni osui poliisi. Rupesin muistelemaan, että eikö poliiseja sanota sinilinnuiksi tai jotain. Äkkiä kännykkä esille! Nyt tallentuisi lintu kameralle!
 |
| Poliisisetä ostaa jumppavehkeitä, jotta jaksaa jahdata roistoja. |
Kuvan ottamisen jälkeen googletin, että poliiseja sanotaankin sinivuokoiksi eikä sinilinnuiksi. Ei ollenkaan sama asia.
Onneksi näin myöhemmin bensa-aseman vieressä variksen, joka täytti paremmin linnuille asetetut kriteerit.
7. Jotain mitä teen päivittäin
Keitän ja juon kahvia!
Käytin aiemmin pressokeitintä harvakseltaan, kun sen puhdistaminen oli minusta muka niin vaikeaa, mutta Kolumbiassa pressokeitin hivuttautui vaivihkaa osaksi arkea. Kun totuin pressokeittimellä keitettyyn kahviin, tavallinen kahvinkeitinkahvi alkoi maistua kauhealta litkulta, ja tässä uudessa asunnossa ei tarvinnut enää etsiä tiskipöydältä paikkaa tavalliselle kahvinkeittimelle, ja säilöin rumiluksen kaappiin vieraita varten. Tuo kuvassa näkyvä pieni pressokeitin on riittävä yhdelle mukille, ja käytän sitä aamuisin, ja toisella, isommalla keittimellä saa keitettyä kupilliset minulle ja ukkelille.
Toki myös syön päivittäin, ja eilen meinasimme mennä ulkoruokintaan vanhaan tuttuun Merimakasiiniin. En olisi kyllä yhtään viitsinyt lähteä ulos syömään, ja kitisinkin ukkelille, eikö voitaisi vain tilata jotain kotiin. Mutta olemme käyneet viime aikoina niin harvakseltaan ravintoloissa, että ukkeli halusi välttämättä lähteä.
Merimakasiini oli kumminkin täynnä, ja niin oli pari muutakin ravintolaa (hirveä ryysis joka paikassa!), joten päädyimme Il Sicilianoon Espalle. Ruoka oli ihan ok, mutta ei mitenkään erityistä.
 |
| Päät eli häränlihakääryleitä ja ukkelin lautasella suolakuoressa kypsennettyä kalaa. |
8. Lempisana
Tämä oli todella hankala, sillä mietin pitkään, mikä voisi olla lempisanani. Onni? Rakkaus? Koti? Nalle?
Lopulta keksin, että lempisanani voisi olla rauha. Se kattaa oikeastaan kaiken, tai jos ei ihan kaikkea, niin ainakin aika paljon. Jos on rauhallinen olo, se tarkoittaa yleensä sitä, että asiat ovat hyvin, ja vaikkeivät olisikaan, pystyy kuitenkin olemaan sinut tilanteen kanssa.
En ole koskaan aiemmin täysin viihtynyt missään asunnossa, mutta nyt tunnen aina kotioven avatessani syvää rauhaa. Kuulostaa ihan hihhulimeiningiltä, mutta onhan se aika kiva juttu, että koti on sellainen paikka, jossa viihtyy.
Heippa! 😘
Onpas tosi kiva haaste. Voisin joskus kokeilla tätä, mutta marraskuussa mulla menee sen selätyshaaste.
VastaaPoistaTumma suklaa on kyllä tosi hyvä juuri sen vuoksi, ettei sitä tule syötyä liian paljon. Ja kun siihen oikein ihastuu, niin sen jälkeen tavallinen maitosuklaa tuntuu todella makealta. Mä ostelen kyllä lahjaksi Belgialaisia suklaakonvehteja, mutta onneksi niissä ei ole papereita päällä, eli ei tarvitse pelätä, että ne hotkittaisiin papereineen kaikkineen :D
Mä olen miettinyt monesti, riittäisikö tuollainen pressopannu, mutta vielä mennään keittimellä. Tuo on kyllä kauniin näköinen pannu. Ja kun on sopivan pieni, niin ei vie tilaakaan.
Kun koti tuo rauhan tunteen, niin silloin kaikki on hyvin. Antaa hihhulimeiningin siis jatkua vaan.
Minustakin Fat Mum Slimin Chantellella on aina tosi kivoja ja inspiroivia aiheita kuvahaasteessaan, joten ota ihmeestä tästä koppi! Minä en ole uskaltanut osallistua haasteeseen moneen vuoteen, kun olen pelännyt, että kiinnostus loppuu kesken, mutta mitäs sitten vaikka niin kävisikin. Ei se maailmaa kaada. :-)
PoistaMä odotan innolla sitä päivää, että tavallinen suklaa alkaisi maistua liian makealta. :-D Voi kun joskus kävisikin niin. Mä olen niin perso makealle (mitä makeampi, sen parempi), että on pieni epäilys, voisiko mun kohdalla käydä niin.
Minä tykkään erityisen paljon niistä valkosuklaatoffeerullista, ja onneksi niissäkään ei ole paperia päällä. ;-D En tosin ole ostanut niitä (sattuneista syistä!) pitkään, pitkään aikaan.
Ainakin kahden ihmisen kahveihin pressopannu on riittävä, mutta jos juojia on useampi, niin jonkinlainen keitin on silloin kyllä ehdoton. Tuo meidän pieni pressopannu oli aiemmin sellainen teräksen värinen, eikä yhtään niin nätti, mutta onneksi hajotin sen lasikannun tiskatessa, niin jouduin ostamaan uuden ja nätimmän pannun. ;-)
Mukavaa marraskuun jatkoa, Birgitta! Täytyy tulla katsomaan sinun selätyshaasteesi.
"Vuosien varrella luokat ja ihmiset ympärillä muuttuivat odottaen kärsimättömästi, että koulu loppuu ja vapaus voi alkaa..." -Juu, sitä odotellessa...
VastaaPoistaIhana toi sinilintu! :D Onks se ny niin tarkkaa vuokko vai lintu, luontokappaleita molemmat.
No juu, sinulla siihen koulusta vapautumiseen taitaa kulua hieman enemmän aikaa. ;-D
PoistaMinunkin mielestä on aika sama, vuokko vai lintu. Katselin, että tuo sinilintu taitaa olla jotain harvinaista sinistä töyhtöhyyppälajia. ;-D
Täähän on kiva, jos vaikka matkis.
VastaaPoistaMatki ihmeessä! Ja voihan tähän osallistua vaikka pätkissä tai vain niinä päivinä kuin huvittaa; ei ole pakko tehdä kuukautta kerralla! :-)
PoistaNämä kuvahaasteet on kivoja, tykkään katsella kuvia! Monesti on pitänyt itsekin osallistua, mutta huomaan nämä haasteet aina myöhässä ja pedanttina ihmisenä en voi tietenkään aloittaa mitään tällaisia kuukausikohtaisia haasteita “myöhässä”. :D
VastaaPoistaHyvä idea heittää viikon kuvat kerralla blogiin. Helsingin keskusta on ihana ja kuvauksellinen, lisää vaan stadia meille! Ja pitkää ikää (toivottavasti enemmän kuin ne kolme ja puoli viikkoa, heh) krysanteemille!
Tumma suklaa on tosiaan sen verran kitkerää, ettei sitä juuri tule syötyä – eikä ostettua :D Hieno tuo luokkakuva. Oletko käynyt Lapinlahden mentaalimuseossa (en nyt ole varma, mikä on sen oikea nimi)? Pieni mutta kiinnostava näyttely!
Kiva kuulla, että tykkäät kuvahaasteista! Mulla on vähän sama ongelma, että tämmöisissä haasteissa on oltava just kaikki prikulleen, ja sitten tulee hirveät paineet, jos en keksi vaikka jonakin päivänä kuvattavaa. Yritän nyt ottaa vähän rennommin ja soveltaa tarpeen mukaan, ettei tule ressiä. :-)
PoistaTäytyy kyllä ehdottomasti pyöriä enemmän keskustassa (kävinkin siellä taas tänään), ja ihan sellaisilla rennoilla kuvauskävelyillä. Lenkitkin kun pitää ottaa niin tosissaan, että eihän sitä nyt voi pysähtyä kuvia ottamaan.
Onneksi krysanteemi ei ollut mikään kallis investointi, jos/kun kukka kuolee. ;-D
En ole käynyt Lapinlahden mentaalimuseossa, joten iso kiitos vinkistä! En ollut kuullutkaan tuommoisesta, mutta eiköhän paikka googlettamalla selviä. Kuukkeli kovassa käytössä taas. :-D Olen kävellyt siitä sairaalan ohi monet kerrat, mutta tämä oli (noloa tunnustaa) ensimmäinen kerta, kun tutkiskelin sairaala-aluetta tarkemmin. Enkä ole vielä päässyt Hietaniemen hautausmaallekaan, kun olen ollut niin saamaton.
Kiva haaste mutta myös aika vaativa kun pitää joka päivä olla eri aiheesta. Itse tosin postaan lähes joka päivä INstaan, mutta aihehan on omavalintainen. Hienoja kuvia olet ottanut, ja varsinkin kukkakuvaa ja suklaakuvaa jäin katsomaan vähän kauemmin. Mullekin suklaa on se sokeri, eli oikeastaan ainoa makeinen mitä syön ,ja tummaa yleensä kuten sinä. Tosin vähän aikaa sitten yksi herkkukauppa täällä maahantoi Fasun suklaita, ja oli ihan pakko ostaa Geishaa, mutta oli onneksi sitä tummempaakin Geishaa.
VastaaPoistaHih, poliisilintu;D Pressokeitintä minäkin käytän, mutta en aina, mutta just ostin sitä varten kahvia, joten taas käytössä.Kiva kuulla että tuo kotinne on se missä viihdyt hyvin:)
Joo, totta, että haaste on myös aika vaativa, mutta onpahan jotain ajateltavaa, ettei tartte märehtiä omia ns. ongelmia. :-)
PoistaMulla on vähän sama juttu, että suklaa on mulle oikeastaan se ainoa makeinen. En ole koskaan tykännyt esim. irtokarkeista - siis muista kuin suklaisista - saati sitten lakusta, salmiakista tms. Aah, Geisha onkin ihan superhyvää, yks mun lemppareista. Sitä ei parane ostaa ollenkaan. ;-D
Minäkin olin ennen sekakäyttäjä, eli käytin välillä pressokeitintä ja välillä tavallista kahvinkeitintä, mutta ero esim. kahvinkeittimellä keitetyllä Juhlamokalla ja pressokeittimellä keitetyllä tummapaahtoisella kahvilla on niin iso, että kun on tottunut jälkimmäiseen, on vaikea saada alas enää ensimmäistä. Toki juon sitä edelleen kylässä, huoltoasemilla jne. Sitä paitsi vesi valuu kahvinkeittimessä suodattimen läpi niin nopeasti, että miten kahvi voisi edes maistua oikein miltään.
Mukavaa alkavaa viikkoa, Jael! <3
Aika rankka haaste; ei sopis mulle, vaikka tykkäänkin kuvien ottamisssta.
VastaaPoistaPressopannulla täälläkin keittelen kahvia, ei ole keitintä, kun tuohon mahtuu neljä kuppia. Ja espressopannu on kanssa käytössä.
Suklaata tekee minunkin mieli ja paras on, että en osta sitä tänne kotiin, koska se tulee syötyä. Tummaa suklaata ei tosin voi syödä kuin korkeintaan pari palaa. Olen laktoosivammanen, joten laktoositonta pitäis ostaa, ja se on usein vähän karvasta tai huonoa. Samoin pähkinöitä ei voi syödä. Halvan olen löytänyt, mutta sitä ei voi tilata siitä kaupasta, josta ruokatavarat tilaan. (mikä on tietty hyvä juttu….)
Hyvää marraskuun jatkoa! Pysyisipä säät näin kivoina kuin nyt nämä pari päivää!
Saapa nähdä, kuinka pitkälle minulla riittää intoa ottaa kuvia. :-D
PoistaVoi olla, että tuohon meidänkin pieneen pressopannuun mahtuisi kaksi kuppia ja isoon neljä, mutta mulla on varsinkin aamukahvimuki niin iso, että pannusta tulee just yksi mukillinen.
Tuo onkin paras keino välttää makean syömistä, että ei yksinkertaisesti osta sitä. Monesti tulee huijattua itseään sillä, että ostaa "vierasvaraa", ja kumminkin kaikki tai ainakin suurin osa päätyy omaan suuhun. :-) Minäkin olen joskus ostanut laktoositonta suklaata, eikä se tosiaan ollut mikään kummoinen makuelämys. Halvaan en ole oikein tykästynyt, vaikka se ihan syötävää onkin.
Hyvää kuun jatkoa sinullekin! Täällä ainakin kauniit päivät loppuivat siihen, ja tänään palattiin taas harmauteen.
Tosi hieno teidän ruokapöytä ja sisustus, kivat verhot :)
VastaaPoistaKiitos, Ulrika. <3 Huomasin kuvan ottamisen jälkeen, että verhot repsottivat vähän rumasti, mutta silloin kun kuva otetaan, niin ei siinä kerkeä mitään asettelemaan. ;-D
PoistaHauska haaste, ei varmaan tulisi itse toteutettua kun sitten olisi suorituspaineita ottaa mahdollisimman täydellinen kuva joka päivä... Ei ole tullut kohta vuoteen edes kaivettua varsinaista kameraa kaapista.
VastaaPoistaHelsingin keskusta on kyllä mukavaa aluetta kävellä ja katsella ympäriinsä. On sääli että ne kauneimmat palat on usein lukittu porttien taakse talojen sisäpihoille. Tosin ne portitkin ovat usein kauniita ja kuvauksellisia. Ainakin kesäaikaan.
Jokunen hakukonetulos muuten viittasi että bluebird olisi englanninkielinen slangisana poliisille. Mistä lienee suomen kieleen tullut niin kukkainen nimitys? :D
Hih, no mulla ei ole muutenkaan paineita ottaa täydellisiä kuvia, joten niitä tuskin nähdään tässäkään haasteessa. :-)
PoistaEn ollutkaan päässyt ajatuksissani niin pitkälle, että olisin ajatellut talojen sisäpihoja. Mutta totta, niillä olisi varmasti paljon katsottavaa. Mutta eipä niille taida paljon päästä pyörimään. Ymmärrettävää kyllä sinänsä.
Enhän mä sitten ihan kauhean pahasti mennyt metsään, jos kerran englanniksi löytyy bluebird-nimitys. Jospa muistinkin nimityksen englannista? (En kumminkaan muistanut; kunhan yritän selitellä. ;-D) Oispa tosiaan kiva tietää, mistä suomeen on omaksuttu sinivuokko-nimitys!
Kiva haaste :) Minullakin on tuollaisten haasteiden kanssa ongelmana nopea hyytyminen. Tulee jotain kiireistä ja hups muutama päivä jäikin välistä ja sitten meni motivaatio.
VastaaPoistaVälillä haaveilen asuvani jossain keskeisemmällä paikalla Helsinkiä. Sitten iskee heti epäilys, että tottuisinko kerrostalonäkymiin. Minä olen ehkä lapsuuden kerrostalolähiötraumasta johtuen kammonnut liian kaupunkimaisia näkymiä ikkunasta. Oliko sinulla ennen muuttoa epäilyksiä, että kuinka totut kaupunkinäkymiin?
Yleensä mulla alkaa näissä haasteissa hyytyminen jo tokalla viikolla, kolmennella viikolla alkaa hampaiden kiristely ja neljännellä vituttaa jo ihan kunnolla. :-D Mutta vielä ei ole hyytymisen merkkejä näkyvissä, joten ehkä tämä on hyvä enne?
PoistaVoi kuule, mulla ei paljon muuta ollutkaan kuin epäilyksiä, että miten totun kaupungissa asumiseen. Rakastan luontoa, ja se oli suurin syy, miksi epäilin kaupunkiin muuttamista. Miten ihmeessä pystyisin elämään paikassa, jossa luontoa ei olekaan samalla lailla ympärillä kuin Matinkylässä oli? Mutta onneksi oli jonkinmoista kokemusta kaupunkiasumisesta mm. Kolumbiasta, vaikka ei ihan keskustassa asuttukaan, ja sen perusteella tiesin, että pärjäisin kyllä kaupungissa ja saattaisin tykätäkin kaupunkiasumisesta. Taidan olla näissä asumisjutuissa loppujen lopuksi kumminkin aika sopeutuvainen. Ja onhan kaupungissa omat hyvät puolensakin, kuten Woltin laajentunut valikoima. ;-D
Krysanteemit on ihania ja kestävät yleensä pitkään, pitääkin muistaa ostaa kimppu! Tämä on tosi kiva haaste, tosin itse en kyllä voisi osallistua, koska olen niin surkea ja laiska valokuvaaja, että tulos olisi ihan kamalaa kuraa. Mutta tällaisenhan voisi tehdä myös kirjallisena?
VastaaPoistaNauratti toi "sinilintu", hauska muistinlipsahdus :) No, sininen joka tapauksessa. Sen sijaan tuo Kammio aiheutti jopa vähän pelottavan tunteen, mutta samaan aikaan myös uteliaan. Että pitäisikö lähteä katsomaan sitä? Me käydään tällä hetkellä niin harvoin Helsingissä, että taitaa mennä tuo installaatio ohi, mutta ehkä sieltä jatkossakin löytyy jotain mielenkiintoista?
Mun mielestä ei ole ollenkaan hihhulimeininkiä, että koti saa aikaan rauhan tunteen. Näin ei tietenkään (surullista kyllä) ole kaikilla, mutta iloitaan me, joilla se on, asiasta.
Mukavaa viikon jatkoa Satu <3
Juu toki haasteen voisi tehdä myös kirjallisena, erinomainen idea!
PoistaSininen mikä sininen. Mulla on aika paha poliisipelko, ja jos näen poliisin vaikka kävellessänikin, niin heti tulee mieleen, että onko mulla turvavyö, en kai ole juonut alkomahoolia jne. Outoa.
Helsingissähän olisi vaikka mitä mielenkiintoista! Mullakin on tällä hetkellä kaksi näyttelyä, joissa haluaisin käydä, kun olen nähnyt niistä mainoksen. Ongelmana on vaan se, että tuppaa tuo toteuttamispuoli olemaan nykyään niin vaikeaa. :-D Että tervetuloa tänne vaan!
Minusta on ihan outoa, että koti tuo mielenrauhan, kun ennen on ollut ennemminkin niin päin, että kun olen avannut kotioven, eka ajatus on ollut, että voi helvetti, taas täällä. Joten parannusta on tapahtunut aika huimasti. :-)
Mukavaa viikon jatkoa sinullekin! <3