Lunta tupaan

Muuttolaatikot tulivat tänään, ja olin aivan täpinöissäni, kun pääsin vihdoinkin tositoimiin. Oli ruvettava heti hommiin, ja pakkasinkin suorastaan maanisesti kaksi tuntia. Sitten homma tyssäsi siihen, että oli nälkä ja että piti mennä kauppaan jne. Päätinkin jatkaa pakkaamista vasta huomenna, kun projektikin tuntui etenevän siihen malliin, että minulta loppuu pian työt, jos jatkan samaa rataa. (Oikeasti pakattavaa riittää varmasti väsymykseen asti, mutta ehkä se näin alussa tuntuu siltä, että tämähän menee ihan vihellellen.)

Päätin siis lähteä kävelylle. Juuri kun olin pukenut vaatteet päälleni, tuli ensin valtaisa raekuuro ja sitten oikein kunnolla lunta. Salama välähti ja ukkonen jyrähti, joten oli pienimuotoinen ukonilmakin. Melkoinen vappu tulossa ainakin säiden puolesta. Eipä tässä tosin tarvitse mihinkään lähteäkään, joten siinä mielessä on aivan sama, onko hellettä vai tuleeko lunta. Lintujen ja muiden eläinten puolesta kumminkin surettaa, jos niiden kevätpuuhat häiriintyvät lumen tulon takia.

Onneksi lähdin kuitenkin lopulta ulos, sillä lumen ja vesipisaroiden kuorruttamat kasvit näyttivät aika hauskoilta.

Bongasin rantaraitin varrella linnun, jota en ollut koskaan aiemmin nähnyt.

Pienen googlettamisen jälkeen selvisi, että lintu oli haahka. Edessä on naaras; takana koiras. Haahkakin on muuten erittäin uhanalainen lintu.

Ukko vielä privaattikuvassa.

Fasaanikin tepasteli erään omakotitalon pihalla. 

Eilen meinasi mennä hermo sähköyhtiöihin. Olin tehnyt maanantaina muuttoilmoituksen, ja puhelin rupesi soimaan eilen tuon tuosta, kun kaikki sähköyhtiöt yrittivät tyrkyttää palveluksiaan. En ollut aiemmin tiennytkään, että sähköyhtiöt kilpailevat noin aggressiivisesti. Olin itse asissa vaihtanutkin sähköyhtiötä jo edellisellä viikolla, kun olin saanut yhdeltä yhtiöltä varsin edullisen tarjouksen. En ole koskaan aiemmin viitsinyt kilpailuttaa sähköä, kun olin ajatellut, että hinnoissa ei ole juuri mitään eroa, mutta kyllähän niissä näyttää jonkin verran olevan.

Kaiken huippu oli se, kun ukkeli oli puhelimessa irtisanomassa meidän nykyistä Fortumin sähkösopimusta. Samaan aikaan soi minun puhelimeni, ja kukapa muukaan langan toisessa päässä oli kuin Fortumin myyjä, joka tiedusteli meidän sähköasioistamme. Vastasin, että ne ovat oikein hyvällä mallilla: mies irtisanoo juuri paraillaan teidän sopimustanne. 😀

Saamme huomenna uuden asunnon avaimen ja pääsemme käymään asunnolla ensimmäisen kerran. Kieltämättä vähän jännittää. Millainen fiilis asunnossa tulee? Tuntuuko asunto kalsealta ja vieraalta, vai voisiko sinne kuvitella rakentavansa kodin? Mehän emme ole nähneet tulevaa asuntoamme ollenkaan, sillä näimme esittelykäynnillä vain kolmannen kerroksen esittelyasunnon. Lattiat olivat silloinkin vielä suojapahvien alla, parvekkeelle ei päässyt lainkaan, ja asunto oli muutenkin hieman keskeneräinen, joten kokonaisuus on vielä pienoinen arvoitus. 

Loppuun vielä kertomus aiheesta "tapahtuipa kerran Teboililla".

Olin ollut joulukuussa siivoamassa siskoni kanssa vanhempieni uutta asuntoa Savonlinnassa, ja koska minulla oli asioita hoidettavana Espoossa, oli tultava käymään välillä täällä. Juuri ennen lähtöäni siskon mies huomasi, että autoni vasen ajovalo oli pimeänä. Minua hieman jurppi, koska oli ajettava pimeällä valolla melkein neljäsataa kilometriä, ja joulukuussa on tunnetusti pimeää. Onneksi valo oli palanut kuitenkin tien puolelta eikä pientareen puolelta. Ainakin näkisin, jos tien sivusta pyrkisi hirvi tai vastaava tielle.

Selvisin kuitenkin hyvin perille Espooseen, ja seuraavana päivänä ajotietokone ilmoitti, että toinen parkkivalokin oli palanut. Ajattelin, että tämäpä hyvä: saisin vaihdatettua molemmat valot samalla. Kului kuitenkin vielä muutama päivä, ennen kuin minulla oli aikaa viedä auto korjaamolle (lue: vätystelin). Ihmettelin, kun ajotietokone ei sinä aamuna ilmoittanutkaan enää mitään palaneista polttimoista, ja ärsyynnyin: nyt on ajotietokoneessakin jotain vikaa! No, korjauttaisin ensin valot ja miettisin ajotietokonetta sitten myöhemmin.

Ajoin tutulle Teboilille, koska olin vaihdattanut polttimot siellä monesti ennenkin. Tiesin, että homma sujuisi siellä nopeasti ja helposti. Selitin korjaamon pojille, mitkä valot olivat palaneet, ja menin itse kahvilan puolelle kahville. Olin ehtinyt hädin tuskin istuutua, kun korjaamon pojat seisoivat taas edessäni. Ei kai Teboilillakaan sentään näin nopeasti polttimoita vaihdeta, ettei ihminen kerkeä edes istumaan! Oliko asiassa jokin ongelma?

Pojilla oli naama leveässä virneessä, ja ihmettelin, mikä nyt on noin hauskaa. Poikien asia kuului seuraavasti: voisinko kertoa heille vielä uudestaan, mitkä polttimot autosta olivat mielestäni palaneet. Pojat olivat tarkastaneet kaikki valot, eikä mikään niistä ollut palanut, vaan kaikki toimivat moitteetta.

Miten niin mikään valo ei ollut palanut ja kaikki toimivat? Eihän se ollut mahdollista! Ällistyneenä selostin, että olin ajanut pari päivää sitten pimeällä valolla Savonlinnasta Espooseen. Lamppu oli ollut ihan satavarmasti pimeä! Siskon mieskin oli nähnyt sen! (Autoasioissa kannattaa vedota aina miestodistajan lausuntoon.)

Pojat katsoivat toisiaan merkitsevästi: nyt on lähtenyt naisautoilija liikenteeseen. Kuin myönnytykseksi minulle toinen pojista sanoi, että "voidaan me silti vaihtaa ne polttimot sulle, jos haluat". Olin jotenkin niin hämmentynyt asioiden saamasta käänteestä, että huomasin sanovani, että juu, vaihtakaa vain.

Pojat lähtivät hymistellen tekemään työtä käskettyä. Minä istuin juomassa kahvia, enkä tiennyt, miten päin olisin ollut. Olisin halunnut piiloutua pöydän alle. Mitä ihmettä olin oikein ajatellut? Siellä pojat nyt vaihtavat täysin toimivia valoja uusiin! Mahtaa heillä olla hauskaa. Varmaankin naureskelevat, että kunpa kaikki autoilijat olisivat yhtä pölvästejä. Rahan tuloa ei voi estää!

Ahdistavan pitkän odottelun jälkeen toinen pojista tuli tuomaan avaimeni. Yritin olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kiittelin ja hyvästelin ja siirryin kassalle maksamaan neljänkymmenen euron laskun. Laadukkaasta työstä maksaa toki mielellään. 😆 Sitten luikahdin autoon ja poistuin Teboililta niin nopeasti ja huomaamattomasti kuin vain osasin.

Mietin asiaa jälkeenpäin ja tulin siihen tulokseen, että pakkasen oli täytynyt tehdä tepposet ajovaloille. Savonlinnassa oli ollut melkein viisitoista astetta pakkasta, ja kovemmat pakkaset jatkuivat vielä muutaman päivän. Luultavasti pakkanen oli aiheuttanut ajovaloon ja myöhemmin parkkivaloon jonkinlaisen toimintahäiriön. Kun ilma sitten taas lauhtui, valot alkoivat jälleen toimia, eikä ajotietokonekaan ilmoitellut siksi enää mitään.
Mitäpä tästä opin? No ainakin sen, että:

1. Varmista, että polttimo on oikeasti palanut, ennen kuin menet vaihdattamaan sitä.
2. Etsi uusi korjaamo.

Mukavaa vappua! 😘