Vaikeneminen on kultaa, jeesusteippi hopeaa.


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Lampun henki asuu pullossa

Medellín on kuuluisa jouluvaloistaan, jotka tunnetaan täällä nimellä Alumbrados, eli yksinkertaisesti vain "valot". Jouluvalojen sanotaankin olevan yksi kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. En nähnyt valoja viime vuonna, sillä ajattelin, että on niitä jouluvaloja nähty ennenkin, enkä jaksanut raahautua paikalle. Vähänpä tiesin!

Tänä vuonna tuo virhe piti kuitenkin korjata. Olin lukenut, että suurin jouluvaloalue olisi Parque Nortessa Medellínin keskustasta pohjoiseen ja että valot sytytettäisiin perjantaina 29.11. kello 18.00. Päätin siis pyhittää perjantai-iltani jouluvalojen sytyttämistapahtumalle. Olin käynyt Parque Norten liepeillä aiemminkin (päivänvalossa tosin), sillä kasvitieteellinen puutarha sijaitsee melkein Parque Norten vieressä, ja tiesin alueen varsin turvalliseksi, joten uskalsin lähteä sinne illalla yksinäni.

Parque Norten viereen pääsee metrolla, mutta ensin pitää päästä jotenkin metrolle. Täältä kukkuloiltakin pääsee metroasemalle onneksi näppärästi metron liityntäbusseilla, joita kulkee varsin tiuhaan. Päätin lähteä matkaan hyvissä ajoin, puoli viideltä, sillä tiesin metron olevan erittäin ruuhkainen tuohon aikaan päivästä.

Kyyti tulee!
Odottelen normaalisti bussia tuossa talomme alapuolella olevalla epävirallisella bussipysäkillä, jota moni muukin tykkää käyttää. Bussit pysähtyvät täällä ihan missä tahansa, mitä minun oli aluksi vaikea uskoa. Eihän sitä nyt voi mitenkään pysäyttää bussia missä tahansa, vaan on käveltävä oikealle pysäkille! Virallisia bussipysäkkejäkin on siis olemassa (niissä on katokset ja kaikki), mutta ihmiset käyttävät niitä vain silloin, jos ne sattuvat olemaan sopivassa paikassa tai jos sataa vettä. Nyt on minunkin mukavuudenhaluni kai voittanut, kun uskallan hypätä kyytiin ja kyydistä pois muuallakin kuin virallisella pysäkillä.

Bussimatkaa ei ollut kestänyt kuin muutama minuutti, kun liikenne puuroutui täysin. En tiedä, johtuivatko massiiviset ruuhkat Black Fridaysta, vai seisooko Medellínin liikenne aina yhtä pahasti tuohon aikaan illasta, mutta meikäläisen v-käyrä alkoi pikkuhiljaa nousta. Kun olin istunut bussissa 25 minuuttia, ja matkasta oli kuljettu vasta kolmasosa, päätin tehdä samoin kuin yksi mies muutama minuutti aiemmin: hyppäsin ulos ja rupesin jalkamieheksi. Kahdessakymmenessä minuutissa olin asemalla. Metroon ei kumminkaan noin vain käveltykään, sillä asemallekin oli jonoa.


Olen joskus erehtynyt Medellínin metroon ruuhka-aikana, ja se oli semmoinen kokemus, että olen yrittänyt vältellä sen jälkeen kaikin keinoin ruuhka-aikoina metrolla liikkumista. Olin käynyt silloin kaupassa, ja minulla oli kangaskassissa muun muassa muropaketti ja sekä paahtoleipää. Järkytyin, kun metro tuli asemalle, ja tajusin, että jos halusin kyytiin, minun oli pakko tunkea itseni väkivalloin ihmismassan keskelle. Kun minun piti jäädä muutaman aseman päässä pois metrosta, ja vieressäni seisonut nainen tajusi tämän, hän katsoi minua myötätuntoisesti ikään kuin sanoen: onnea yritykseen. Jotekin kummassa sain tungettua itseni ihmisten läpi ovelle ja ovesta ulos. Sitten olikin aika tarkistaa vahingot: muropaketti oli hajonnut ja paahtoleipäpaketti oli litistynyt tortillaksi, mutta muuten kaikki näytti olevan hyvin.

Eilinen ei tehnyt poikkeusta, vaan metrot olivat yhtä täynnä kuin ennenkin.

Sisään vaan! Kyllä tänne mahtuu aina yksi, joka käyttää Rexonaa.
Nyt jäin suosiolla ensimmäisen metron kyydistä odottelemaan seuraavaa metroa, joka tulikin heti perässä, ja kuin ihmeen kaupalla se oli puolityhjä. Kaikki ihmiset olivat kai ängenneet sen ensimmäisen metron kyytiin. Jäin miettimään, onkohan muualla maailmassa näin ruuhkaisia metroja. 

Kun vihdoin olin perillä Parque Norten metroasemalla, kello oli tasan kuusi. Totesin, että minulta taisi jäädä valojen sytyttäminen näkemättä, mutta ei se mitään: sytytettyjä valojakin olisi ihan kiva katsella.

Kun pääsin metroasemalta ulos, tajusin heti, että olin hätäillyt ihan turhaan. Valot olivat vielä ihan pimeät, ja tienvarsikojujakin vasta pystytettiin.

Kolme tietäjää, joiden korkeus on yhdeksän metriä (tässä siis vielä ilman valoja).
Kameramiehet valmiina hommiin.

Medellínin jouluvalot olivat työllistäneet kokonaisen vuoden ajan 220 ihmistä, jotka olivat luoneet kaupunkiin yhteensä 32 000 erilaista valohahmoa. LED-valoja oli kulunut 27 miljoonaa kappaletta ja valonauhaa lähes 810 kilometriä. Kyse ei siis ollut mistään pienimuotoisesta näpertelystä. 

Kun portilla olevalla lavalla ei tapahtunut mitään, menin alueen portista sisään, ja löysin sisältä lisää valohahmoja sekä kaikenlaisia esiintyjiä.

Poliiseja oli paikalla varsin paljon, joten olo oli erittäin turvallinen.

Läheltä tarkastellen näkee hyvin, kuinka valoteokset on tehty.
Pyöriskelin alueella aikani, mutta koska valot eivät edelleenkään syttyneet, palasin takaisin portille katsastamaan, josko siellä olisi jotain ohjelman tapaista. Olihan siellä.



Kun lavaesitys loppui, eikä lisää näyttänyt olevan tulossa, palasin takaisin portista sisälle. Ihmisiä oli jo huomattavasti enemmän, ja pientä väentungostakin pukkasi.



Tämä herra pyöri melkoisen taidokkaasti.



Näyttää varsin helpolta, mutta ei taatusti ole!

Kello läheni seitsemää, ja valot olivat edelleen pimeinä. Ärsytti, mutta v-käyrä ei lähtenyt nousuun, sillä olin huomannut, että alueelta sai kaljaakin. Voisin aina ruveta kaljoittelemaan, jos tässä ei tapahtuisi mitään muutakaan. Kävinkin asioimassa yhdessä kojussa, sillä mitäpä sitä ihminen muutakaan osaa joutohetkinä tehdä kuin juoda kaljaa.

Se kyllä ihmetytti, että oluen kanssa sai kävellä minne tahansa, eikä kukaan tullut urputtamaan. Kun on koko ikänsä elänyt anniskelualueiden tiukassa suojeluksessa, tämmöinen vapaus tuntuu ihan järisyttävältä.

Suuntasin istuskelemaan alueelle, jossa oli muitakin istuskelijoita (ja kaljoittelijoita).






Ja voilà! Kahden oluen jälkeen valot vihdoinkin syttyivät.

Nyt kun valot paloivat, eikä tarvinnut enää käyskennellä pimeässä, tajusin, että valoteoksia oli ihan kaikkialla: alueen keskellä olevassa järvessä, järven rannoilla, järven kiertävän kävelypolun molemmin puolin sekä tietysti siellä pääportin tuntumassa.

Erityisesti järvessä olevat valoteokset ihastuttivat, sillä en ollut nähnyt koskaan mitään vastaavaa.




Toki muutkin teokset olivat upeita, ja erityisesti eläinhahmot miellyttivät.

Maatilan pihapiiriä:

Tässä vielä pieni videonpätkä järven takaosan valopolusta: 


Taas on herkkuja tarjolla.
Pääportilla olevat hahmotkin näyttivät nyt valaistuina aivan toisenlaisilta kuin tullessani.



Sitten rupesikin olemaan jo kiire kotiin, sillä minun piti tarkistaa kotona yksi juttu, ennen kuin ukkeli lähtisi Espoosta Helsinki-Vantaalle, ja kello oli jo kahdeksan (Suomessa siis kolme aamuyöstä). Olut alkoi kuitenkin pyrkiä ulospäin, ja oli pakko käydä ennen metromatkaa yhdessä tienvarteen tuoduista bajamajoista. On pakko myöntää, etten olisi välttämättä halunnut tutustua kolumbialaiseen bajamajaan, jos olisin voinut valita, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Vessa oli kuitenkin yllättävän siisti (naisille ja miehille oli eri kopit) – ja paperiakin oli! Onneksi on tullut kyykkäiltyä salilla sen verran, että ei tarvitse istua pöntölle, vaan suoriudun hommasta kyykkyasennossakin (joo tiedän: liikaa tietoa). Salilla rehkiminen kannattaa aina.  😆

Portaat ylös, ja sitten olenkin jo metrolla.
Metroasemalla oli pakko ottaa taas kuvia, kun jossakin hospitaalissa oli ilmeisesti päättynyt juuri työvuoro.


Paluumatka sujuikin joutuisasti, eikä bussimatka metroasemalta kotiin kestänyt sekään kuin reilut kymmenen minuuttia, vaikka bussi joutui kiipeämään koko matkan ylämäkeen.

Kotiovi näkyy jo (vasemmalla).
Ukkelikin on päässyt Kolumbian maaperälle, mutta hän on tällä hetkellä jumissa Bogotassa, kun lento Frankfurtista oli myöhässä, ja ukkeli jäi Medellínin-koneesta. Muisti ilmeisesti kuitenkin ottaa mukaansa toisen passin, kun kerran pääsi maahan!

Raketit rupesivat juuri paukkumaan täällä hullun lailla, enkä minä tiedä edes, mikä juhlapäivä tänään on. Onko vähän noloa?

Loppuun vielä yksi kuva, josta ei voisi joulutunnelma olla kauempana. Medellínin oma poika J. Balwin konsertoi tänään Medellínissä, ja ihmiset jonottivat iltapäivällä stadionille.



Ja ratsupoliisit piileskelivät pusikossa.

20 kommenttia:

  1. Oi millaisia kuvia ja valoja, voi hyvä tavaton! On kyllä nähtävää ja ihmeteltävää riittänyt:) Kuinkahan kauan aikaa tuollaisen valomaailman rakentamiseen on mennyt, varmasti melkoinen tovi:) Meillä satoi toissa päivänä lumi maahan ja täällä on kyllä niin mukavan valkoista ja jouluista nyt. Saisi nyt pysyäkin, kun se loska-kura on niin yöks!!:) Leppoisaa ensimmäistä adventtia ja alkanutta joulukuuta 💕🎄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeteltävää tosiaan riitti, ja olisi riittänyt vielä pidemmäksikin aikaa. Valoissa ja niiden asentamisessa on ollut kyllä hommaa, ja tämä paikkahan on vain yksi Medellinin jouluvaloalueista, sillä kaupungissa on myös pienempiä jouluvaloalueita. Medellinissä taidetaan tykätä jouluvaloista. ;-D

      Jaa niin, se on ensimmäinen adventti tänään, enpäs muistanutkaan. Toivotaan, että lumi pysyy maassa ja etteivät loskasäät palaa! Oikein mukavaa ja tunnelmallista joulukuun alkua sinullekin. <3

      Poista
  2. Ananasvalot on mun suosikki noista kaikista 🍍🍍🍍
    Mäki tykkään kun poliisit on paikalla , tollaset väkipaljoudet vetää myös hullut paikalle 😖
    Mä olen kans sitä tyyppiä joka änkee täyteen metroon vaikka kuulutetaan : seuraava metro tulee heti perässä , mitä jos ei tulekkaan ?! Täälä jos metrot, bussit on myöhässä 20min niin voi ottaa taksin ja SL ( Tukholman paikallisliikenne) maksaa taksin kuittia vastaan . Olen pari kertaa joutunut ottamaan taksin .
    Kivaa sunnuntaita 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on onneksi tuo valvontapuoli järjestetty yleensä tosi hyvin kaikissa tapahtumissa. Tosin tuonne olisi kuka tahansa saattanut kuljettaa jonkin pommin, kun laukkuja ei tutkittu mitenkään. Tosin jos ne olisi tutkittu, niin siitä(kin) olisi taas varmasti pitänyt vetää herneet nenukkaan. :-D

      Täälläkin kuulutetaan samalla lailla, että seuraava metro tulee esim. kolmen minuutin päästä. Minä kyllä jään mieluummin odottelemaan sitä seuraavaa kuin ängen tupaten täyteen metroon.

      Onpas hyvä systeemi tuo taksimahdollisuus! <3

      Kivaa sunnuntain jatkoa sinullekin!

      Poista
  3. Holy sh...smoke mitkä valot! Mä heti pihinä miettimään, että mitä tuokin sähkömäärä maksaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kävi mullakin mielessä. Täällä on näköjään vallalla ajatus, että enemmän on enemmän. :-D Ei haittaa kyllä mua yhtään, sillä mielelläänhän noita katselee.

      Poista
  4. Upeeta! No, siinähän ovat kaikki raamatun ja joulun elementit mukana, tallista ja elukoista, enkeleihin, kalastajiin ja itämaan tietäjiin asti. Siellä näkyvät olevan hyvin uskonnollista väkeä. Huippua ovat valaistut poronsarvet! Onneksi amerikkalaiset jouluporot osaavat lentää, suomalaiset eivät osaa. Jolkottelevat ja tolvaavat joulunakin vain lumessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpäs tosiaan olikin. En ajatellut asiaa uskonnolliselta kantilta ollenkaan. Ja se on ihan totta, että täällä – kuten myös Boliviassa – ollaan varsin uskonnollisia. Tuon läheisen kirkon parkkipaikkakin oikein pullistelee messujen aikaan autoja. Vähän toista kuin meillä Suomessa, jossa kirkossa käydään lähinnä vain jouluna ja pääsiäisenä.

      Valaistut poronsarvet olivat aika hienot. Voisin huolia sellaiset. Olisiko vähän siistiä mennä Prismaan tai Alepaan semmoiset päässä. ;-D

      Lentävä poro olisi kyllä kiva nähdä. Tai lehmä. ;-)

      Poista
  5. Tosi upeat jouluvalot, kyllä noita kannatti lähteä katsomaan.
    Myös Caracasissa ruuhkaiseen aikaan metrokyyti oli yhtä helbettiä, ei tosiaankaan ole kiva olla kuin sardiinipurkissa. Caracasissa omi kyllä jonkinlaisia bussipysäkkejä, mutta bussit lähti liikkeelle vasta kun bussit olivat täyttyneet, mikä tällaiselle joka tulee yleensä aina ajoissa paikalle oli vähän vaikeaa kestää. Toivottavasti ukkeli on jo päässyt Medelliniin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan kannatti! Mulla ei ollut aavistustakaan, että valot olisivat noin hienot ja että niitä olisi noin paljon!

      Mä en kestäisi tuollaista systeemiä, että bussit lähtevät vasta sitten, kun ovat täynnä. Täällä on ihan viralliset bussiaikataulutkin, mutta bussit eivät kyllä noudata niitä minusta ollenkaan. Eivätkä aikataulut pitäisi varmasti paikkaansakaan liikenneruuhkien ja -jumien takia.

      Ukkeli pääsi Medelliniin vihdoin kahden aikaan yöllä. Ollaan jo aamukahviteltu parvekkeella. :-)

      Poista
  6. Vau upeeta! Nuo hyppelevat kalat olivat ehka mielestani paras idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, mistä kukakin tykkää eniten. :-) Sinä tykkäsit hyppivistä kaloista, Ulrika ananaksista ja minä ehkä hevosesta (vai aasista?), jolla on kärry perässä. Tai sitten lampaista.

      Poista
  7. Jopas on komeat valot! Kannatti vaivautua katsomaan niitä.

    Mä olen aika ekspertti metroon tunkemisessa. Tokiossa kuljin töihin päivittäin silloisella tukkoisimmalla metrolinjalla. Ikinä en jäänyt kyydistä. Siellähän on myös ammatti: metrojunan täyttäjä, jonka tehtävänä on sulloa vielä pari tyyppiä lisää vaunuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kannatti raahautua paikalle. :-D

      Melkein järkytyin tuosta metrojunan täyttäjästä. Mulle jo tuollainen tavan tunkeminenkin on liikaa, saati sitten että joku vielä tunkisi minua. :-D

      Poista
  8. Mitäs tähän enää sanoisi, kun edelliset kommentoijat ovat käyttäneet melkein kaikki sanat noiden valojen suhteen? Komeita ovat ja ah, niin uskonnollisia! Kyllä noita ihailisi. Muuten, Hampurin joulumarkkinoilla on lentävä joulupukki, lensi vain tiettyinä aikoina. En tosin tiedä tästä vuodesta mitään.
    Mulle tulisi kyllä kauhistus tuossa ihmispaljoudessa; en kestäisi tuollaisia metrojunia enkä edes- asemia. Komein noista valoista oli kyllä tuo makaava kameli! Tosin monet muutkin oli aika ihmeellisiä.
    Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa jäi tosiaan uskonnollinen aspekti ihan kokonaan tajuamatta, mutta se elämän osa-alue on mulle muutenkin aika vieras.

      Lentävä joulupukki piti toki heti googlettaa, ja siitä löytyi videoitakin (yksi esim. täällä).

      Sama juttu, että tuollainen ihmispaljous ärsyttää. Pystyn kyllä tunkemaankin, jos on ihan pakko, mutta mukavuudenhaluisena matkustaisin mieluummin pikkuisen väljemmin. :-)

      Makaava kameli oli tosiaankin aika komea. Oli kokoa ja oli näköä!

      Poista
  9. Hih, minusta noi kamelit ja lampaat kivoimmat. Hienoja ovat kyllä kaikki, mutta en minä kyllä noista joulutunnelmaa saisi kohoamaan.. Tarviin varmaan lunta ja muunlaista valaistusta. Täytyy kyllä tunnustaa, että meidän kylän valot taitavat jäädä silti toiseksi ;-D

    Kamala tuo väen paljous metrossa, pelkäisin kyllä!

    Mukavaa ekaa adventtia sinne <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lampaat oli minustakin ihania. Jotenkin niin sympaattisen oloisia. Yksi onneton lammas oli kaatunutkin, mutta en viitsinyt laittaa sen kuvaa, kun kävi niin sääliksi.

      Eivät pelkät jouluvalot saa minunkaan joulutunnelmaa syntymään. Kyllä siihen aitoon joulutunnelmaan tarvitaan lunta, glögiä, pimeyttä, joulutorttuja, jouluruokia (valikoiden tosin), joulukuusi jne. Tosin sen "oikean" joulutunnelman tavoittaminen on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Ei vain jostain syystä tule sellaista joulufiilistä kuin joskus ennen.

      Mua ei väenpaljous metrossa pelota, mutta ärsyttää kyllä. En tykkää olla ihan kiinni vieraissa ihmisissä jo ihan hygieniasyistäkin. :-D

      Nyt en ehtinyt toivottelemaan hyvää ekaa adventtia, kun se meni jo, mutta jospa toivottelen jo hyvissä ajoin hyvää tokaa adventtia. <3

      Poista
  10. No jessus sentään, millaisia koristuksia ja valoja! On todellakin panostettu ja irroteltu. Kyllä kalpenee täkäläisetkin jouluhörhelöt noiden rinnalla :D Varmasti oli mahtava tunnelma tuolla livenä. Tuo ihmishyrrä on jotenkin hypnoottinen, piti katsoa video kaksi kertaa! Tuollaista rengasta olisi jännä kokeilla, vaikka luulen että seuraukset olisivat aika tuhoisat :D


    Tykkään käyttää julkista liikennettä, mutta hmmmps… hieman voisi ahdistaa tuollainen ryysis! Tokiossa konduktööri tmv. Sulloo ihmisiä ruuhka-aikana junaan. Täällä on joskus ruuhkaista tubessa, mutta käytän enemmän busseja, joten ei kosketa minun liikehdintääni. Olisi kyllä kiva, jos dösä pysähtelisi sinne, missä ne ihmiset ovat eli minne sattuu. Toisaalta hermo voisi mennä siinäkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en enää ihmettele, että täällä tehdään opastettuja turistikierroksiakin Medellinin jouluvaloja katsomaan. Aiemmin olin ihmetellyt tätä suuresti, mutta mulla oli mielessä kai lähinnä Helsingin jouluvalot. :-)

      Heh, mäkin luulen, että naama saisi uuden muotoilun, jos kokeilisin tuollaista ihmishyrrää. :-D

      Jos haluaa mennä täällä keskustaan, metro on oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto, sillä busseilla menee aikaa, ja kyyti on välillä sellaista, että penkillä ei meinaa pysyä. Toki joskus on pakko ottaa bussi, kun metrolinjoja on vain kaksi, eikä metrolla pääse joka paikkaan. Toissapäivänä piti käydä kaupungin toisella laidalla ja päätin ottaa bussin. Matkassa kesti puolitoista tuntia, ja olin sen jälkeen ihan nääntynyt, kun aurinkokin paistoi melkein koko matkan suoraan minun paikalleni. Mutta tulipahan ajeltua koko rahan edestä. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3