Moppiterrorismia

Aika monen hektisen päivän ja yön jälkeen rauha on laskeutunut maahan, eli tässä tapauksessa Boliviaan. Lensimme Boliviaan Perun kautta ja laskeuduimme Viru Virun kentälle Santa Cruziin kahden maissa perjantain ja lauantain välisenä yönä. Kun pääsin vihdoin puoli neljän aikaan laittamaan pääni tyynyyn, tuntui siltä, että minun matkustamiskiintiöni oli nyt vähäksi aikaa täynnä. Enpä ollut tiennyt, että pelkkä paikallaan oleminenkin voisi joskus tuntua näin hyvältä.

Aviancan lentokonesafkat välillä Medellin–Lima.

Keskiyön hiilaripläjäys välillä Lima–Santa Cruz. Kahdesta sämpylästä tulee lisäpisteitä. 😆

Olisimme vuokranneet saman Airbnb-asunnon, jossa asuimme Santa Cruzissa aiemminkin, mutta omistaja viestitteli, että asunto oli vuokrattu. Kävi kuitenkin niin iloisesti, että samassa talossa oli tarjolla toinenkin Airbnb-asunto, joka oli vapaana. Koska asunto on lähes identtinen aiemman kanssa, tuntuu kuin olisi kotiinsa tullut. Tiesin heti, missä oli mikäkin huone, valokatkaisija tai pistorasia. Asunto eroaa aiemmasta oikeastaan vain siinä, että tämä on kerrosta alempana ja että ikkunat avautuvat eri suuntaan. Toisenlainen ikkunanäkymä ilahduttaa, sillä ikkunasta näkyvät nyt Urubon metsät, kun edellisestä asunnosta näkyivät viereiset toimistorakennukset ja autopesula. Eipä ole vaikeuksia päättää, kumpaa katselen mieluummin! Kaiken lisäksi jos oikein pinnistelee katsettaan, horisontissa näkyy Andien itäreunaa.

Näkymä sohvan nurkasta, jossa istun kirjoittelemassa tätä.

Vuoret näkyvät selvemmin illalla auringon laskiessa niiden taa.

Aina kun olen saanut uudessa paikassa aseteltua tavarat paikoilleen ja koko huushollin siivottua, tunnen lapsellista iloa siitä, että pääsen vihdoin asumaan uudessa "kodissa". Huvittaa myös huomata, miten minulla on joka paikassa samanlaiset tavat. Käsi- ja kuivauspyyhe pitää saada ripustettua jonnekin (jos ei muualle niin uuninluukkuun, kuten tässä tapauksessa), tiskirätti pitää olla mallia Chifonet ja keittiötasolle pitää saada hedelmiä, pähkinöitä ja suolapaloja sekä pari suklaalevyä. Oven läheisyydessä tulee olla myös lautanen, jossa on muistilappuja ostos- ym. listojen kirjoittamista varten, kynä, sakset sekä asunnon avain.

Medellinin kaappi-inventaario sujui siinä mielessä hyvin, että en löytänyt lisää lentäviä ötököitä. MUTTA. Löysin cashewpähkinöistä, mannasuurimoista, myslistä ja puurohiutaleista valkoisia matoja, jotka ovat nekin tuttuja Intiasta. Kiva kiva. Kaiken lisäksi keittiön kaappiin jäi yksi ukkelin Suomesta tuoma mysli- ja puuropaketti, joiden olin luullut olleen koko ajan yhdessä makuuhuoneessa, mutta ukkeli olikin pitänyt niitä muutaman päivän kuiva-ainekaapissa, ennen kuin oli huomannut lentävät ötökät, joten niissäkin on varmasti matoja. Pitänee aloittaa koko homma alusta, kun palaamme Medelliniin. Voi helvetin helvetti.

Kun olin laittanut täällä Santa Cruzissa tavarat kuiva-ainekaappiin, löysin jo heti seuraavana päivänä kaapista pienen pieniä muurahaisia. Kun olin saanut yhden ötökkäshown Medellinissä (mukamas) päätökseen, niin jo alkoi seuraava! Ötökät vain vaihtuivat. Minua alkoi siepata niin paljon, että nostelin kaikki kuiva-aineet jääkaappiin, vaikka jääkaapin kosteus ei olisikaan hyväksi jauhoille ja sen sellaisille. Parempi kosteuskin kuin muurahaiset!

Ostin aseenkin, mutta en uskallakaan käyttää tätä, kun on kuitenkin ruokakaapista kyse.

Vanha tuttu talo.

Cuarto Anillo eli Neljäs kehätie kulkee ihan ikkunoiden alta, mutta olen tottunut liikenteen meteliin, joten se ei haittaa.

Ukkeli totesi olevansa onnellinen, kun minä olen täällä hänen kanssaan. Mitäpä sitä ihmisen tarvitsee muuta tietääkään. 😊 Joskus tosin kaipaisin elämään sellaista kultaista keskitietä eikä ainaista laidasta laitaan menemistä. Elämä Suomessa on niin täynnä kaikkea, ettei aika meinaa riittää millään, kun taas elämä täällä maailmalla perustuu aika lailla perusrutiineihin ja perusarkeen. Olisi kiva, jos elämässä olisi sopivassa suhteessa kumpaakin, vaikka nyt kun tarkemmin ajattelen, en olekaan ihan varma, osaisinko elää sellaista elämää. Vaikka kai sitä osaisi elää millaista elämää tahansa, jos olisi pakko.

Ekana iltana ravintolassa. Juu lihaa kiitos.

Boliviassa on nyt kevät, sillä Bolivia sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, kuten olen jo aiemmin kirjoitellutkin. Vuodenajat ovat täällä siis päinvastoin kuin meillä Suomessa, mikä tuntuu vähän hassulta. En jaksa lakata ihmettelemästä sitäkään, että aurinko paistaa täällä keskipäivällä pohjoisesta eikä etelästä. Hyljeksitty pohjoinen onkin yhtäkkiä meidän etelä. Santa Cruzin ilma on kuumaa ja kuivaa, mikä ilahduttaa minua, sillä en tykkää Medellinin vaihtelevista säistä ja kosteudesta yhtään. (Tämä asunto on ilmastoitu, joten kuumuudesta ja auringonpaisteesta jaksaa iloita, kun niitä pääsee halutessaan sisätiloihin pakoon.)

Yhden asian olin Santa Cruzin ilmastosta unohtanut, ja se on tuuli. Santa Cruzissa tulee melkein aina, eikä tuuli ole mikään pieni puhallus, joka löyhyttelee mukavasti helmoja, vaan kyseessä on sellainen puhuri, että tukka meinaa lähteä päästä. Hiukset on siis melkein pakko laittaa aina uloslähtiessä kiinni, ellei halua selvitellä päähän ilmestynyttä takkupesää loppuiltaa.

Cevichemyymälä.

IC Norte -hypermarketti.

Näen Bolivian hyvin eri silmin nyt kuin aiemmin, kun pystyn vertaamaan maata johonkin toiseen Etelä-Amerikan maahan eli Kolumbiaan. Vaikka en periaatteessa pidä maiden vertailusta (jokainen maa on sellainen kuin se on joistakin tietyistä syistä, jotka eivät välttämättä päde jossakin toisessa maassa lainkaan), niin en voi silti olla hieman vertailematta Boliviaa ja Kolumbiaa keskenään.

Ensimmäiseksi silmään pisti Bolivian autokanta, joka on todella huonokuntoista verrattuna Kolumbian vastaavaan. Useat taksitkin ovat sellaisia pommeja, että autossa istuessa toivoo vain, että auto kestäisi vielä tämän yhden matkan. Lentokentältä tullessa piti melkein pitää kädet ristissä, kun taksi oli niin eksoottisessa kunnossa, eikä olisi huvittanut jäädä keskellä yötä matkalaukkujen kanssa tienposkeen. Tunnelma oli kyllä katossa, kun ikkunat olivat auki, ja Bolivian yö tarjosi nautintoja kaikille aisteille. Tästä tulivatkin mieleen Bolivian avoviemärit, jollaisia en ole nähnyt missään muualla.

Yksi avoviemäri kauppamatkalla tänään.

Tiet ovat monin paikoin varsin huonossa kunnossa, ja julkisen liikenteen kanssa on vähän niin ja näin. On tosin aika epäreilua verrata Santa Cruzin ja Medellinin julkista liikennettä, sillä Medellinin julkisen liikenteen systeemi on yksi parhaista, mitä olen missään nähnyt. Pitääkin ehkä kirjoittaa siitä joskus ihan oma postauksensa. 

Kauppareissut tuottavat Boliviassa hieman päänvaivaa, sillä tuoteselosteita ja ravintosisältöjä ei juurikaan ole. Tämä tuntuu erityisen ärsyttävältä Kolumbian jälkeen, kun siellä on kaikki niin tarkasti merkitty. Valikoimat ovat monien tuotteiden osalta paljon pienemmät kuin Kolumbiassa, ja joitakin tuotteita ei yksinkertaisesti ole. Bolivian kunniaksi on kuitenkin sanottava se, että vihannesvalikoimat ovat täällä jostain syystä paljon paremmat kuin Kolumbiassa.

Törmäsin kaupassa Finlandia-nimiseen juustoon (Finlandia = Suomi espanjaksi). Miksi ihmeessä juustolle on annettu nimeksi Suomi? Pitäisikö tässä nyt pahoittaa mielensä, kun Suomen nimeä on käytetty tällä tavalla törkeästi väärin? Yritin googlettaa juustoa ja selvittää, miksi sille on annettu tuommoinen nimi, mutta en löytänyt asialle mitään selitystä. Juuston alkuperä näyttää kuitenkin olevan Argentiina.

Boliviassa ihmetyttävät myös kaupoissa pyörivät siivoojat, jotka luuttuavat lattioita ihan koko ajan. Kaiken lisäksi siivoojat eivät tunnu piittaavan asiakkaista yhtään: metriä leveiden moppien kanssa seisotaan keskellä käytävää tai luututaan melkein asiakaskin mukanaan. Toissapäivänä seisoin kassalla, kun siivooja tuli siihen moppinsa kanssa. Odotin, että kassa ottaisi hinnan tavaroistani ja pääsisin maksamaan, ja olin ilmeisesti siivoojan tiellä, kun nainen tuli lopulta niin lähelle, että sohi mopilla jalkojani. Ihmettelin mielessäni, oliko siivoojan pakko päästä siihen juuri nyt – eikö hän mitenkään voinut odottaa minuuttia, jotta pääsisin kassalta pois, jolloin hänen olisi ollut helpompi luututakin? Onhan se hyvä, että paikat pidetään siisteinä, mutta hieman tilannetajua peräänkuuluttaisin. Kaikenlaisesta sitä voi ärsyyntyäkin!

Kookosvettä alkuperäispakkauksissa.

Nyt mie en jaksa enää kirjoittaa, joten päästän teidät pahasta. Öitä. 😘