 |
| Panamericana-valtatietä. |
Panamericana-valtatietä sanotaan maailman pisimmäksi valtatieksi, ja se ulottuu Alaskasta Argentiinan eteläkärkeen asti. Tie ei ole kuitenkaan ihan yhtenäinen, sillä se katkeaa Panaman ja Kolumbian rajalla viidenkymmenen kilometrin matkalta Dariénissa.
 |
| Kuva Wikipediasta. |
Yritimme ukkelin kanssa ensimmäiseksi Coronadoon, jonka piti olla Panaman kehittynein rantalomapaikka. Kävi kuitenkin niin, että vastassa oli puomit ja vartijat, ja puomien toiselle puolelle päästäkseen olisi pitänyt olla jonkinlainen kulkukortti. Koska meillä ei luonnollisestikaan sellaista ollut, päätimme poistua suosiolla takavasemmalle.
Seuraavaksi menimme pyörimään Coronadon naapurikylään Nueva Gorgonaan. Googlen kartat toimivat taas oikein mallikkaasti, ja päädyimme jonkun takapihalle.
 |
| Tämäpä mielenkiintoinen paikka. Taitaa olla oikein turistinähtävyys. |
 |
| Valtatie kutsuu taas. |
 |
| Lapset viihtyvät automatkalla, kun he saavat katsella videoita; miehet, kun he saavat juoda kaljaa. |
 |
| Tie Punta Chameen. |
 |
| Pelikaani. ❤ |
Hetkeä myöhemmin totesin, että tulipa tehtyä kerrankin hyvä päätös. Yksi kiinalainen mies yritti nimittäin ajaa rannalle asti autolla, mutta auto jäi hiekkaan jumiin, ja renkaat vain sutivat tyhjää.
Tunsin syvää myötätuntoa miestä kohtaan, sillä en todellakaan tiedä, mitä itse olisin tuossa tilanteessa tehnyt.
Rannalla oli tosi vähän ihmisiä, mikä vähän ihmetytti. Mutta ehkä Punta Chame on sen verran syrjässä, että ihmiset eivät viitsi lähteä sinne, tai sitten nyt ei ollut lomakausi.
 |
| Päivänvarjoja à la Panama. |
 |
| Mie en olekaan mikään rantaleijona vaan rantakarhu. |
Sitten otimme vihdoinkin suunnaksi Panaman kaupungin, mutta ennen hotellille menoa oli käytävä yhdessä tärkeässä paikassa: intialaisessa ruokakaupassa. Medellínissä ei intialaisia kauppoja tietääkseni ole, joten oli käytävä täydentämässä varastoja nyt kun siihen kerran oli mahdollisuus.
Jäin kaipailemaan palmusokeria ja tamarindia, ja tuoretuotteitakin (esimerkiksi vihreitä chilejä) olisi ollut ihan kiva saada. Mutta toisaalta niiden kanssa olisi saattanut tulla taas lentokentällä vähän ongelmia.
Olin tykästynyt viime Panaman-käynnillä Sortis-hotelliin, ja halusin nytkin samaan paikkaan, eikä ukkelillakaan ollut mitään sitä vastaan. Sen verran suivaantunut ukkeli oli edelliseen hotelliimme, että hän oli korottanut huoneemme yhden makuuhuoneen sviitiksi. Eipä ollut valittamista, kun kylpyhuoneitakin oli kaksi.
 |
| Kas täällä asutaankin jo. |
 |
| Oikein sopivaa syötävää sellaiselle, jonka vatsa ei toimi. |
Oli mennyt jo pari päivää ilman sen suurempaa äksöniä, ja oloni oli kuin Shellin tankkiautolla, joten päätin lähteä brunssin jälkeen paikalliseen supermarkettiin.
Ja katsokaapa mitä siellä oli:
 |
| Etsivä löytää! |
 |
| Panamalaista supermarkettia. |
 |
| Minun mielestäni Panaman kaunein pilvenpiirtäjä, F & F Tower. |
Kun pääsin hotellille, vetäisin naamaani kaikki kolme pitaijaa (en tiedä, mitä oikein ajattelin), ja jäin odottelemaan, olisiko pitaijoista tälläkin kertaa jotain apua.
En ollut suunnitellut meneväni salille, mutta kun näin hotellin salin, muutin saman tien mieleni. En ole nähnyt missään hotellissa niin upeaa salia kuin Sortisin sali oli. Sali oli aivan valtavan kokoinen, vapaita painoja ja treenipenkkejä oli ruhtinaallisesti, ja laitteetkin olivat laadukkaita Technogymin laitteita.
 |
| Näissä kuvissa on vain osa salia. |
Mietin, että minusta on tullut - kaikkien muiden turismin lajien lisäksi - myös salituristi, jonka pitää käydä huseeraamassa jokaisella salilla. (No siellä Sheratonin salilla en käynyt, kun aika meni muihin huvituksiin!). Olen niin iloinen siitä, että uskallan mennä nykyään uusille ja tuntemattomille saleille reippaasti, sillä vielä reilu vuosi sitten minulla oli niin paha salikammo, että uudelle salille meneminen ahdisti ihan hirveästi. Onnistuin silloin myös panikoidessani aina tunaroimaan jotenkin, kuten ensimmäisellä salikäynnilläni Santa Cruzissa, jolloin en päässyt suihkukopista ulos, kun en tajunnut miten ovi avataan.
Salin jälkeen seurasi sitten hieman toisenlaista jumppaa. Vessa nimittäin kutsui. Ja se kutsui koko illan ja vielä seuraavan aamunkin, joten saatoin jälkiviisaana todeta, että kolme pitaijaa taisi olla pikkuisen liikaa. Pitaijoiden annosteluohje kuuluu siis seuraavasti: Yksi pitaija - todennäköisesti auttaa. Kaksi pitaijaa - jos haluat pelata varmaan päälle. Kolme pitaijaa - en suosittele, ellet pidä erityisen paljon pöntöllä istumisesta.
Ukkeli oli haaveillut jo edellispäivästä lähtien illallisesta jossakin Panaman intialaisista ravintoloista, joten olihan ravintolaan lähdettävä ukkelin seuraksi, vaikken itse jaksanut syödä oikein mitään.
 |
| Masala dosa. |
Seuraavana päivänä palautimme auton lentokentälle ja palasimme Medellíniin. Autoa luovuttaessamme ihmettelin, miksi autovuokraamon mies potki oikeaa takarengasta, ja menin katsomaan lähemmin. Huomasin vasta siinä vaiheessa, että kumi oli aika luto. En ollut huomannut ajaessani autossa mitään erikoista! Epäselväksi jäi, oliko rengas mennyt puhki vai olivatko ilmat karanneet muusta syystä.
Tässä oli tämä Panaman reissu.
P. S. Kirjoittaessani tätä postausta tänään neljän jälkeen tuli taas maanjäristys. Säikähdin todella, sillä talo heilui ihan selvästi, ja ovenkarmit natisivat järistyksen voimasta. Sydän rupesi hakkaamaan, kun mietin, kuinka kauan järistys kestäisi, ja muuttuisiko se vielä voimakkaammaksi. Pikkuisen nyt kyllä ahdistaa. Olisi ehkä pitänyt valita asuinpaikaksi vähän matalampi talo.
Ja siitä huolimatta: tiedättekö, mikä oli ensimmäinen ajatukseni, kun maanjäristys tuli? Että pitäisiköhän minun mennä pukemaan rintaliivit, jos tässä joutuu vaikka lähtemään jonnekin kokoontumispaikalle. 😂
Kiva että löytyi ranta lopulta, ja vielä intialainen kauppakin, vaikkakin puutteellinen. No tosiaankin näkyvät nuo pitayat olevan tehokkaita, ihan mahtava vinkko😏Nam, herkullisen näköinen tuo jälkkärilautanen. Mä olen ollut maanjäristyksessä pari kertaa täällä:ensimmäisellä kerralla kun asuimme eksän kanssa 15. kerroksessa, ja koko talo huojui, oli hetken ihan paniikkimainen olo.
VastaaPoistaIntialainen kauppa on kyllä aina iloinen asia. :-) Ja nyt minäkin uskon, että pitaijat todellakin toimivat, kun olen testannut ne kahteen kertaan. Seuraavalla kerralla kokeilen ehkä sitten vain yhtä hedelmää. ;-D
PoistaSe tunne on kyllä aika kamala, kun talo alkaa yhtäkkiä huojua. Onneksi nämä ovat olleet kohtalaisen pieniä järistyksiä, ja toivottavasti suurempaa ei tule! Tämäkään ei aiheuttanut mitään tuhoa, paitsi että yhdessä supermarketissa tuossa jonkin matkan päässä oli sortunut sisäkattoa.
Mutta jos tuo talo ei ole niin vanha, niin varmaan se on rakennettu kestämään järistykset. Se talo missä me asuttiin oli rakennettu 1980-luvun lopussa,ja kun sen huojumisen jälkeen menin alas, tapasin naapueun, joka hieman huvittuneena kertoi järkyttyneelle minulle että talo on rakennettu kestämään järistyksiä. Sen sijaan tämä nykyinen 7-kerroksinen,70-luvun alussa rakennettu asuintaloni ei kestäisi kunnon järistystä lainkaan .
VastaaPoistaEn ole ihan varma tämän talon kestävyydestä, vaikka tämä uusi onkin. Kun seinissä on hiushalkeamia, ja seinästä oli lähtenyt se palakin taannoin. Muutenkin tässä talossa tuntuu olevan kaikenlaisia ongelmia. Mutta täytyy uskoa, että rakentamisvaiheessa on kuitenkin otettu huomioon maanjäristykset. Toivottavasti sinä et joudu kohtaamaan maanjäristystä siellä!
PoistaMukavaa päivää, Jael! <3
Olen aina miettinyt, että olisi siistiä kokea pieni maanjäristys. Tosin saattaisin olla eri mieltä, jos sellainen oikeasti osuisi kohdalle! :D Outoa, että ruuat ovat siellä niin mausteettomia. Oletteko vain tottuneet Intian mausteisiin ruokiin vai eikö siellä ole tapana oikeasti maustaa? Luulin, että Etelä-Amerikka maustaisi samalla tavalla kuin Meksiko - eli reippaasti - tosin itselläni ei ole kokemusta sieltä paikan päältä.
VastaaPoista- Tytti
Minä olen myös ajatellut, että olisi kiva kokea pieni maanjäristys, mutta nyt kun olen sellaisen pari kertaa kokenut, taidan pyörtää puheeni. :-D En ainakaan haluaisi kokea sitä tornitalon yhdeksännessätoista kerroksessa!
PoistaLuulen, että kyse on vähän molemmista, että ollaan totuttu mausteisiin ruokiin ja että ruoat ovat täällä oikeasti mauttomia. Paikalliset ihmiset ovat itsekin myöntäneet, että heidän ruokansa on varsin "miedon makuista". Edes meksikolaisissa ravintoloissa ruoat eivät ole olleet voimakkaamman makuisia.
Ihanan näköinen ranta :) Minä olen jotenkin kuvitellut, että Panamassa voisi viettää ihan perinteistä rantalomaakin.
VastaaPoistaJael on oikeassa, että maanjäristysalueella kerrostalot rakennetaan kestämään järistykset. Japanissa kerrostaloissa on yksi "kelluva kulma", joka mahdollistaa talon liikkeen rikkomatta rakenteita. Japanissa kansalaiset on velvoitettu pitämään myös maanjäristyspakkausta kodissaan, repussa pitää olla taskulamppu, jotain kuivamuonaa, sidetarpeita kypärä ja sitten vielä vesivarasto. Tunne, kun kerrostalo huojuu, on kyllä melkoisen epämiellyttävä. Olen paristi ollut jossain 30+ kerroksessa maanjäristyksen aikana. Yllätävää kyllä myös Kaliforniassa kaksi kerroksinen "pahvitalo", jossa asuimme kesti rajun maanjäristyksen, mutta silloin sortui moottoritien ramppi :(
Panama on tosiaan erinomainen rantalomakohdekin. Erityisesti saarilla (mm. San Blas ja Bocas del Toro) on hienoja rantoja. Snorklauskin onnistuu. ;-)
PoistaMinä mietinkin, että miten tuommoinen maanjäristyksiä vastaan vahvistaminen onnistuu, joten oli mielenkiintoista kuulla japanilaisesta systeemistä. Tornitalossa on todellakin erittäin epämiellyttävä olla maanjäristyksen aikana. Kauheaa, jos järistys tulisi yöllä ja heräisi siihen.
Kiva ranta! Kauniin valkeaa hiekkaa. Kaunis on myös tuo kiekurarakennus. Oikein piti kuvaa tutkiskella, että kuin ne sen noi korkkiruuville ovatkin saaneet...
VastaaPoistaIhana toi sun reaktio järistykseen! :D Toivottavasti ei tule kovin isoja järistyksiä, niin ei tartte siitäkään sitten stressata!
Minustakin tuo kiekurarakennus on jotenkin tosi kivan näköinen. Tykkään siitä, että se on kokonaan lasia, ja muodoltaankin rakennus on varsin tyylikäs. Vaikka makuasioitahan nämäkin tietysti ovat.
PoistaTai sitten se on ruvettava pitämään liivejä koko ajan päällä, niin olen aina valmiina, jos lähtö tulee. :-) Mä en vaan tykkää käyttää kotona mitään kiristävää, ja korutkin pitää riisua heti, kun pääsen ovesta sisään. En tykkää käyttää kotona edes sormusta.
Aivan ihana toi Punta Chamen ranta. Ja varsinkin kun ihmisiäkin oli noin vähän. Tuolla viihtyisi tuijotellen kaukaisuuteen hyvänkin tovin. Jo noita sun kuvia katellessa stressin tynkä haihtuu. Erityisen hienoja paikkoja löydätte reissuilla (peukutusta)!
VastaaPoistaTuo on taivahan tosi kuinka ukon ja penskan saa viihtymään automatkoilla :-D
Toivottavasti maanjäristykset pysyvät poissa jotta voit vapaasti oleilla ilman rintsikoita ;-)
-m
Minäkin olisin viihtynyt Punta Chamessa vaikka koko päivän, ja harmitti, että oli jatkettava matkaa eteenpäin. Ja ihmisten puute oli minustakin vain hyvä asia. :-) En tiedä mitään kamalampaa (rannoista puhuttaessa siis) kuin sen, jos rannalla hirveä tungos ja pitää olla melkein jonkun kyljessä kiinni. Vähemmästäkin alkaa ahdistaa.
PoistaJuu miekin toivon, että ei tulisi niitä järistyksiä. Kauheeta jos järistys tulisi yöllä ja pitäisi lähteä sängystä suoraan sinne kokoontumispaikalle. Pitääköhän ruveta nukkumaan meikit naamassa. ;-D
Ihana kuulla, että kuvat miellyttivät. Stressitöntä arkea sinulle! <3
No niin nyt ehdin lukemaan Panama-postaukset, olitkin ehtinyt jo ihan uuteen maahan :D Mua on aina kovasti kiinnostanut juuri Panama, mutta harmikseni en ole päässyt tuolle puolelle maailmaa, Chilessäkin haluaisin käydä. Onko sulla joku suosikki näistä Etelä-Amerikan maista joissa olet käynyt? Nuo vaahtobileet on musta jotain niin outoa, etten ole koskaan tajunnut mitä hauskaa siinä on mutta olenkin suomalainen tylsimys, joka ei varmasti osaa vaan rentoutua tarpeeksi bailatakseen raivoisasti vaahdon keskellä :D Mun isoäiti aina sanoi, että aina on harkittava tarkasti alusvaatteet, kun ei tiedä jos päätyy leikkauspöydälle ja sitten onkin rispaantuneet vanhat alusvaatteet päällä mutta yöaikaan lähtöä ei hänkään tainnut miettiä :D
VastaaPoistaEtelä-Amerikassa olisi kyllä todella paljon nähtävää! Ja matkaa tänne sieltä Euroopasta on sen verran paljon, että kun kerran on tänne asti saanut tultua, pitäisi käyttää tilaisuus hyväkseen ja kiertää niin paljon kuin kerkeää.
PoistaItse olen käynyt (toistaiseksi) Kolumbiassa, Panamassa, Boliviassa ja Brasiliassa, ja Kolumbia ja Panama miellyttävät minua erityisen paljon. Kolumbiaan ja Medelliniin olen tykästynyt niin paljon, että voisin kuvitella jääväni asumaan tänne ihan pysyvästikin. Boliviakin oli ok, vaikka en nähnyt Boliviasta paljon muuta kuin Santa Cruzin. Boliviasta jäi monta paikkaa kaivelemaan. Brasiliasta en sen sijaan suuremmin välittänyt. Siihen saattoi vaikuttaa osaltaan kieliongelmat, sillä en osaa portugalia, ja muita kieliä siellä ei juurikaan osata (paitsi espanjaa siellä täällä). Brasilia ei viehättänyt muutenkaan jostain syystä.
Minä voisin osallistua vaahtobileisiin, jos olisin saanut ensin pari drinksua ja jos musiikki olisi minun mieleistäni. :-D Muuten en minäkään oikein ymmärrä vaahtobileitä, ja varmaan seisoisin siellä tönkkönä suolasillinä.
Minä taas olen kuullut sellaisen, että ulos lähtiessään pitää olla kunnon alusvaatteet, jos joutuu vaikka onnettomuuteen ja päätyy ambulanssiin, ja olenkin noudattanut tätä ohjetta. :-) Mulla on erikseen ulkoalusvaatteet ja kotialusvaatteet - ulkoalusvaatteita käytän silloin, jos lähden jonnekin, ja kotialusvaatteita käytän vain kotona. Kotialusvaatteissa tärkeintä on mukavuus, ja mukavuuden maksimoimikseksi olen ostanut pari numeroa liian isoja alkkareita, etteivät varmasti purista eikä kiristä. Pysyvät päällä kuitenkin. ;-D Ukkeli joskus huomauttelee alkkareistani, mutta siinäpähän huomauttelee. :-D
Hei pitkästä aikaa! Minäkin olen taas messissä. Luin pötköön monta viimeisintä postaustasi ja eläydyin reissuun täysillä.
VastaaPoistaPetran tapaan ihmettelen hieman noita vaahtobileitä ja ainakin sun kuvista silmääni pisti eräs seikka; naiset ovat pukeutuneet biksuihin, mutta miehenköriläillä on vähintäänkin paita päällä.
Minä kammoan maanjäristyksiä ja muistan elävästi, kuinka keskimmäisemme oli juuri muuttanut Chileen opiskelemaan paikallisesa yliopistossa ja eräänä aamuna katsoimme täällä kotona telkkarista, kuika siellä oli ollut todella iso ja vaarallinen maanjäristys. Onneksi tyttö säilyi ehjänä. Kun kävimme hänen luonaan vierailulla, en voinut olla hermostumatta pienistäkin värinöistä. No, niistäkin ajoista on kohta kymmenen vuotta...
Sitävastoin mulle tuli mieleen rintsikka-ajatus viime viikolla kotona, kun kerrostalomme palohälyttimet pärähtivät soimaan, eivätkä lakanneet pitkään aikaan. Oli pakko vetää vermeitä päälle, ja lähteä alas kyselemään, mikä oli meininki. Ilmeisesti jollakin oli vähän pöperöt kärähtäneet ja oikeata vaaraa ei siis ollut.
Kiitos taas Satu kivoista jutuista. Täällä ollaan ja lisää odotellaan!
Heippa Leena! Kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa. <3
PoistaNyt kun sanoit, niin miehillä oli vaahtobileissä tosiaan useimmiten t-paita päällä, ja monella oli vielä lippiskin päässä. Mistähän mahtoi johtua. Muutama ukko oli erityisen huvittavan näköinen, kun heillä oli valtava kuorrutus vaahtoa päällään.
Hui kamala. Äitinä on varmaan ollut todella tuskaista odotella tyttären kuulumisia maanjäristyksen keskeltä. Minä en ole aiemmin osannut pelätä maanjäristyksiä, vaan olen ajatellut niitä lähinnä eksoottisina erikoisuuksina, jollainen olisi "kiva" kokea, mutta nyt täällä tornitalossa olen ruvennut vähän pelkäämään niitä. No, ei auta muuta kuin luottaa siihen, että isompia maanjäristyksiä ei tule, ja jos vaikka tuleekin, niin tämä talo kyllä kestää.
Hih, sellaista se joskus on kokkauspuuhissa, että pöperöt vähän kärähtävät. Minä kypsensin taannoin Suomessa kokonaista munakoisoa uunissa, ja jostain syystä se munakoiso sai palohälyttimen koko ajan laulamaan niin, että oli lopulta pakko ottaa hälyttimestä patterit pois. Ja eilen kokeilimme ensimmäistä kertaa uutta leivänpaahdinta, ja ensimmäisillä paahtokerroilla paahtimisesta nousi niin paksu savu, että pelotti, että milloin palohälytin alkaa huutaa.
Mukavaa viikkoa, Leena! :-)