Ota rahat ja juokse

Mukavat sattumukset jatkuvat.

Olin jouluaattona maksamassa ostoksiani marketin kassalla, mutta maksu ei jostain syystä onnistunut. Kassamyyjä yritti korttiani uudestaan, mutta maksupääte hylkäsi maksun toistamiseen. Onneksi minulla oli toinen kortti, jolla saatoin maksaa. Luulin, että kaupan maksupäätteessä oli jotain vikaa, mutta pian selvisi, että kortillani ei pystynyt maksamaan missään muuallakaan, eikä sillä saanut käteistäkään. Kortin toimimattomuus ihmetytti suuresti, sillä luottorajat eivät olleet varmasti ylittyneet, ja laskujenkin piti olla kunnossa.

Kyselimme pankista, oliko siellä jotain tietoa siitä, miksi korttini ei toiminut. Vastaus tuli vasta tämän vuoden puolella, jolloin saimme kuulla, että korttini oli suljettu, koska korttiostoksissani oli ollut jotain epäselvyyksiä. Minun pitäisi soittaa Luottokorttien asiakaspalveluun ja selvittää asia. En pitänyt kiirettä soittamisen kanssa, sillä ajattelin, että kyse oli täkäläisistä markettiostoksista. Ehkä pienisummaisia ostoksia oli niin paljon, että ne olivat herättäneet epäilykset?

Kyse ei kuitenkaan ollut siitä. Korttini oli suljettu siksi, että kortillani oli yritetty nostaa useammankin kerran Amerikassa rahaa. Tunnusluku oli ollut joka kerta väärin, mikä oli herättänyt pankin epäilykset, ja korttini oli suljettu. Minä hölmö en tajunnut, kuinka joku oli voinut käyttää korttiani, kun kortti oli ollut koko ajan minun hallussani. Asiakaspalvelun mies väänsi rautalangasta: "Sinun korttisi on kopioitu. Se on skimmattu, kun olet maksanut ostoksia jossakin tai nostanut automaatista rahaa." Voi helvetti.

Kun vihdoin sisäistin sen, että korttini oli tosiaan kopioitu, rupesin miettimään kuumeisesti, missä kopiointi olisi voinut tapahtua. En ollut omasta mielestäni maksanut kortilla tai nostanut rahaa missään epäilyttävässä paikassa. Toisaalta tuskin tuollaisella skimmauspaikalla liehuukaan punaista lippua varoituksena siitä, että täällä kopioidaan luottokortteja! Ukkeli epäili, että kopiointi oli tapahtunut kesällä Virossa, mutta minun oli vähän vaikea uskoa sitä. Jos kopiointi oli tapahtunut jo kesällä, miksi rikolliset olisivat yrittäneet käyttää korttia vasta nyt, joulukuun lopussa? Ukkelin mielestä näin tapahtui siksi, että rikolliset olivat huomanneet minun käyttäneen korttiani Suomen ulkopuolella, joten heidänkään nostojaan ei ehkä huomattaisi niin helposti. Toki tuokin on mahdollista, ja itse asiassa nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, tuo tuntuu hyvinkin todennäköiseltä. Muistelen maksaneeni Virossa enimmäkseen käteisellä (koska minulla oli pieni epäluottamus Viron korttimaksuja kohtaan), mutta esimerkiksi tankkaukset (automaatilla) maksoin aina tällä kyseisellä kortilla.

En voi millään uskoa, että korttini olisi kopioitu jossakin täkäläisessä supermarketissa tai ostoskeskuksen automaatilla, mutta tietysti sekin on mahdollista. Kaikki on mahdollista. Kopioimisen paikka ja ajankohta eivät tule koskaan selviämään, mikä tekee asiasta aika ikävän siinä mielessä, että nyt pitää epäillä jokaista paikkaa. Syytän myös itseäni, että olin niin tyhmä, sokea ja varomaton, etten huomannut kopiointia. Tulinpahan jymäytetyksi oikein kunnolla.

Sitten muihin asioihin.

Uusi asunto oli aika pitkälle sellainen kuin olin ennakkoon ajatellutkin, eli hyvin pelkistetty.  Rakennus oli valmistunut vasta viime vuonna, eli se on aivan uusi, eikä omistaja ollut välittänyt sisustaa sitä mitenkään erityisesti. Huonekalut ja kaikki perustarvikkeet asunnossa on, mutta kodikkuuden eteen ei ole nähty kyllä minkäänlaista vaivaa. Toisaalta omistaja ei ollut itse asunutkaan asunnossa kuin kaksi viikkoa, joten asialla tuskin on hänelle mitään merkitystä.

Parvekkeella ei ollut minkäänlaisia tuoleja, ja kun kysyin asiasta, omistaja sanoi olevansa aikeissa ostaa parvekkeelle jotkin kivat tuolit. Parveketuolien puuttuminen oli kuulemma asia, josta omistaja oli saanut eniten palautetta. Ihmiset olivat kommentoineet, että "kun parvekkeelta on noin hienot näköalat, niin olisi kiva, jos parvekkeella voisi myös istuskella". En oikein ymmärrä, miksei omistaja ollut tehnyt asialle mitään, jos hän kerran oli saanut asiasta niin paljon palautetta. Ehkä asia johtuu siitä, että mies asuu itse Miamissa ja käy Medellínissä ilmeisen harvoin. Hän kertoikin tulleensa käymään täällä nyt sen takia, että hän oli aikeissa hankkia asuntoon "joitakin juttuja". Taidamme kuitenkin joutua ukkelin kanssa ainakin niille matto- ja tyynyostoksille. Keittiökin oli varsin pieni, jopa suorastaan ruma ja epäkäytännöllinen, mutta toisaalta asunnossa on sen verran muita hyviä puolia, että ne ehkä kompensoivat keittiötä. Ja jos pitää valita, niin valitsen kuitenkin mieluummin hienot näköalat kuin hienon keittiön. 😆

Jo näköalat rakennuksen sisääntulokerroksesta ovat varsin kauniit.

Asunto on ylempänä kukkulalla kuin tämä nykyinen, mikä tarkoittaa myös sitä, että matka metroasemalle pitenee. Metrobussi kulkee kuitenkin ilmeisesti aika läheltä taloa, joten metroasemalle ei tarvitse kävellä, ellen sitten halua.

Sain muuten yhtenä päivänä (omasta mielestäni) huippuhyvän idean. Haluan kävellä jonakin päivänä täältä meiltä ylös sinne samalle näköalapaikalle, jossa kävimme silloin, kun olimme vuokranneet auton. Ensin täytyy tietysti odottaa, että selkä tulee kuntoon, mutta sen jälkeen olisi kiva kipaista mäkeen. Lähtöpiste, eli tämä nykyinen koti, on 1583 metrin korkeudessa, ja päätepiste, eli se näköalapaikka, on 2077 metrin korkeudessa. Nousua tulisi siis melkein puoli kilometriä, ja matkaa yhteen suuntaan kertyisi vähän yli viisi kilometriä. Alaspäin laskeutuminen tosin hieman arveluttaa polvien takia, mutta ainahan voin tilata Uberin tai ottaa taksin, jos näyttää siltä, että polvet hirttävät kiinni.

Yksi asia, jota en jää tässä asunnossa mitenkään erityisesti kaipaamaan, on lintujen aamukonsertti. Vaikka pidän linnuista muuten kovasti, en välittäisi herätä joka aamu viiden jälkeen siihen, että kaikki kulmakunnan kultakurkut availevat ääntään. En tunnista linnuista kuin vihreät papukaijat, jotka säksättävät yleensä aina kaikki yhteen ääneen. Nyt pyytäisinkin pientä tunnistusapua. Sattuuko joku tietämään, mikä tämä videolla huhuileva lintu on? (Ensimmäinen töräytys on kuitenkin auton torvi. Sen minäkin tunnistin.)



Lintu on varsin huvittava, sillä se ilmestyy aina varsinkin alkuillasta huhuilemaan kavereitaan, ja yleensä kavereita ilmestyykin vastailemaan ainakin yksi, usein useampikin. Minkäänlaista näköhavaintoa minulla ei linnusta ole, sillä lintu piileskelee aina tiiviisti oksien suojassa. Ei siis ole antaa mitään muita tuntomerkkejä kuin tuo ääni.

Pienempien lintujen lisäksi puissa näkyy joskus vähän isompiakin kottaraisia. En meinannut uskoa silmiäni, kun näin ensimmäisen kerran ison värikkään papukaijan lentävän parvekkeen ohi. Olin nähnyt aiemmin isoja papukaijoja vain eläintarhoissa ja sen semmoisissa, enkä ole todellakaan tottunut siihen, että niitä lentelee tuolla ilmassa kuin mitäkin varpusia.

Vapaita kuin taivaan lintu!

Joulukuun puolessavälissä nämä papukaijat, tarkemmin sanottuna puna-arat, kävivät herkuttelemassa läheisissä puissa, jotka olivat joulukuussa täynnä keltaisia kukkia. (Kuvat eivät valitettavasti ole aivan tarkkoja, sillä olen ottanut ne varsin kaukaa. Blogger latistaa näköjään taas väritkin, sillä todellisuudessa lintujen värit ovat paljon kirkkaammat.)

Maistuis varmaan sullekin!

Jaa ei?

Tuommoinen iso papukaija on kyllä aika hieno näky, kun sen näkee lentelevän vapaana luonnossa. Mutta nuo ne vasta kamalaa ääntä pitävätkin. Puna-arojen rääkyminen kuulostaa niin hirveältä, ettei voi kuin ihmetellä, miten noin komealle linnulle on annettu niin ruma ääni. (Ääntä voi käydä kuuntelemassa esimerkiksi täältä.)

Nyt ei muuta kuin hyvät yöt! Ja Suomeen hyvää huomenta. 😘

P.S. Skimmauksesta kiinnostuneet voivat lukea aiheesta lisää esimerkiksi täältä.