Tässä muutama välttämättömyyselintarvikkeeni.
Weetabix
Jos en saa aamiaiseksi Weetabixia, se on suorastaan katastrofi. HIRVEÄ katastrofi. Rakastan rapean Weetabixin ja kylmän maidon yhdistelmää, enkä usko, että tulen ikinä kyllästymään Weetabixiin. Olen syönyt Weetabixeja ehkä viimeiset kymmenen vuotta, joka päivä (miinus hotelliaamiaiset ja kyläreissut), eikä minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä ole vielä ollut havaittavissa. Tulen siis luultavasti syömään Weetabixeja lopun elämääni.
Weetabixit ovat oivaa aamiaisruokaa siitäkin syystä, että niissä ei ole paljon laittamista. Minä kun en halua nähdä aamiaiseni eteen edes sen verran vaivaa, että tekisin esimerkiksi voileivän. Lautasen, lusikan, maidon ja Weetabix-paketin jaksan minäkin kaivaa esille. Hotelliaamiaisilla en Weetabixeja kuitenkaan kaipaa, sillä hotelleissa on muitakin houkutuksia - jotka joku muu on kaiken lisäksi laittanut!
Löfsbergin Kharisma sekä Nescafén kofeiiniton pikakahvi
Aamulla pitää saada myös kahvia. Join ennen tyypillisiä juhlamokkia ja presidenttejä, mutta nykyään juon kotona aamulla vain tuota Kharismaa. Sen jälkeen, kun rajoitin kofeiinillisen kahvin yhteen kupilliseen päivässä (siihen aamukahviin), olen halunnut aamukahvini olevan kunnon tavaraa, ja sitä tuo Kharisma todellakin on.
Kofeiinittomien kahvien valikoima on Suomessa valitettavan huono, ja juon pikakahvia lähinnä olosuhteiden pakosta. Kokeilin kerran kofeiinitonta Cafe Hag -merkkistä suodatinkahvia, mutta se oli ihan hirveän makuista. Pystyn normaalisti juomaan mitä tahansa kahvia, mutta se kahvi jäi juomatta jopa minulta. Kun keitin Cafe Hagia ensimmäisen (ja viimeisen) kerran, ukkeli kysyi, että mikä täällä palaa.
Elovenan karpalo-kinuskikeksit
Miten välipalakeksit voivat ollakin näin järisyttävän hyviä? Olen kokeillut Elovena-kekseistä varmasti kaikkia makuja, mutta mikään muu ei ole yhtä hyvä kuin tämä karpalo-kinuski. Kuola alkaa valua, kun vain ajattelenkin näitä! Joskus tuossa vuosi sitten karpalo-kinuskit katosivat kaupoista, ja tuli melkein maailmanloppu, kun luulin, että keksien valmistus oli lopetettu. Kun sitten näin karpalo-kinuskeja kaupassa pitkän tauon jälkeen, niitä piti hamstrata kaappiin monta pakettia, etteivät ne pääsisi ainakaan loppumaan. Minulla on karpalo-kinuskeja aina käsilaukussa, auton hanskalokerossa, repussa ja milloin missäkin. En ole koskaan oppinut syömään proteiinipatukoita tai vastaavia, ja hiilarihiirenä taidan pysytellä jatkossakin.
Valion sokeroimattomat mehukeitot
Mehukeitoista saa ihania ja terveellisiä välipaloja, kun niitä yhdistelee esim. hedelmiin tai marjoihin ja rahkaan. Eikä tarvitse kärsiä omantunnontuskia kaloreiden takia. Kuvassa ovat tämänhetkiset suosikkimakuni, vadelma ja karpalo-kinuski. Olen kokeillut muidenkin valmistajien tuotteita, mutta ne ovat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Viimeksi ostin Marlin mustaherukka-vadelma-inkiväärikeittoa, sillä makuyhdistelmä kuulosti niin jännittävältä. Keitto oli kuitenkin niin pahaa, että oli pakko heittää loput menemään.
Sesam Gourmet -näkkileipä
En ole ollut koskaan mikään näkkileivän ystävä, kun en ole tajunnut, mitä ideaa on syödä kuivaa ja kovaa pula-ajan leipää, kun parempaakin on tarjolla. Ystäväni suositteli minulle kuitenkin kerran näitä näkkäreitä, ja ostin kokeeksi paketillisen. Voi hyvänen aika, miten näkkileipä voikin olla maukasta! Näitäkin pitää siis olla nykyään kaapissa aina.
Arlan proteiinirahka
Enpä olisi ikipäivänä uskonut, että meikäläinenkin alkaa joskus syömään rahkaa, mutta näin on valitettavasti päässyt käymään. Olen nimittäin yrittänyt vähän monipuolistaa ruokavaliotani, ja rahka on ujuttautunut jääkaapin vakioasukkaaksi melkein huomaamatta.
Saarioisten pippurikalkkuna
Pippurikalkkuna ilmestyi talouteemme alun perin samasta syystä kuin edellinenkin. Olen kokeillut monenlaisia leikkeleitä, mutta palaan kumminkin ostamaan aina tätä. Tämä ei ole sellaista löllöleikkelettä kuin pakettileikkeleet joskus ovat, ja makuakin tässä on mukavasti, kun viipaleissa on nuo pippurireunukset. Juuston syöminen on unohtunut minulta niin täysin, että viimeisin paketti homehtui kaappiin.
Valion sokeroimaton glögi
Näin joulun aikaan glögiä on saatava vähintään kerran päivässä, ja tämä Valion sokeroimaton glögi on minusta ehdottomasti paras glögijuoma tällaiselle löppäsuulle. Ostin tätä heti monta purkkia, kun glögi ilmestyi taas lokakuussa kauppoihin, ja glögikauteni jatkuu tavallisesti pitkälle joulun jälkeenkin. En tosin ole enää niin hullu kuin joskus aikoinaan, että hamstrasin glögiä kaapit täyteen, kun sitä myytiin joulun jälkeen eurolla purkki. Kerran taisin juoda glögiä vielä maaliskuussakin, ja kerran löysin edellisvuotisen avaamattoman glögipurkin kaapista lokakuussa, kun uusi glögikausi oli jo alkanut.
Maraboun karpalo-pekaanipähkinäsuklaa
Olen makean syömisen kanssa vähän sellainen kausiluontoinen tapaus. Välillä saatan ostaa kolmekin kertaa viikossa ison pussin (suklaisia) irtokarkkeja, ja välillä taas en syö makeaa ollenkaan, kun ei vain tee mieli. Nyt on menossa tämä jälkimmäinen kausi. Kaapissa pitää kuitenkin olla aina jotakin pientä sen varalta, että alkaa tehdä mieli makeaa, ja nykyään sen on oltava juuri tätä karpalo-pekaanisuklaata. (Mikä hemmetin juttu mulla on muuten tämän karpalon kanssa?!) Palat ovat isoja ja muhkeita, ja sattumat runsaita. En ole koskaan aikaisemmin välittänyt tummasta suklaasta, ja olenkin pitänyt tummaa suklaata vain terveysintoilijoiden vouhotuksena, mutta sitten maistoin tätä. Kyllä tätäkin pystyy ihan hyvin levyllisen syömään, jos sille päälle sattuu. Olen testannut.
Tässäpä näitä olikin. Löytyikö mitään tuttua?
Hih, mietin ihan samaa, että karpaloa oli joka toisessa tuotteessa! Sinänsä samoja en omien kaapinsisälmysten kanssa löytänyt, mutta samaa ideaa on minunkin lemppareissa.
VastaaPoistaKiva postaus, tällaisenhan voisi tehdä itsekin...
En ollut edes tajunnut, että mulla on jokin karpalopakkomielle, ennen kuin kirjoitin tätä. :-D
PoistaTee ihmeessä sinäkin tällainen! Ihmisten makumieltymyksistä on kiva lukea.
Pisti hymyilyttämään tuo Weetabix ja välipalakeksit, kun muistaakseni joskus kirjoitit, ettet tykkää syödä Runebergin torttuja, koska ovat niin kuivia :D. Ja mulle taas nuo välipalakeksit (joita tosin mullakin on mm. golfbägin taskussa varuiksi, kun niitä usein lahjuksina jaetaan) ja Weetabixit edustaa sitää kuivuutta :).
VastaaPoistaMutta näkkärit ja pippurikalkkunat taas on nam ja kuuluu vakkareihin. Ja tumma suklaa, mutta pitää olla yli 70% kaakaota tai on mulle liian makeaa.
Mun aamupula on varmaan sata vuotta jo koostunut samoista aineksista, joihin kuuluu pari siivua kivikovaksi paahdettua Oululaisen jälkiuunileipää (sitä "banaanin mallista" sanoi jompikumpi pojista), jonka päällä on Ingmariinia (muu ei käy), kylmäsavulohta ja tilliä. Lisäksi kuppi mustaa kahvia ja kipollinen luonnonjugurttia, marjoja, pellavansiemenrouhetta ja vähän hunajaa. Ja joku keksi pitää olla. Tai puolikas, jos on Elovenan välipalakeksin kokoisia.. Ja jos oikein viitseliäs olen, niin keitetty kananmuna. Ja kaiken myös syön aina samassa järjestyksessä. Ensin leivät (+muna), sitten keksi ja lopuksi jugurtti. Mutta jostain syystä juurikin tällä viikolla mulla tuli mitta kaikkien näitten vuosikymmenten jälkeen täyteen jälkiuunileipää, joten heittäydyin villiksi ja vaihdoin merkkiä ilman hiivaa leivottuun (tärkeää, koska hiiva turvottaa) suhta mauttomaan ruisleipään.
Jaa niin. Jos sitruunat on loppu, se on kokokatastrofi. Unohdin meinaan mainita, että aloitan aamun aina juomalla lasillisen yön yli seissyttä vettä, johon puristan puolikkaan sitruunan. Mutta tästä meillä taisi olla jo kerran aiemmin puhetta, joten ei siitä sen enempiä. Nyt olen ajatellut lisätä inkivääriä sekaan. Pitää vaan kuumentaa se vesi.
Iloista loppuviikkoa <3
Heh, hyvä pointti. Rupesin oikein miettimään, että mikäköhän logiikka minulla on tuon kuivan syömisen kanssa. Sitten tajusin, että tykkään kuivan ja rapean yhdistelmästä noin muuten, mutta jos on kyse on herkuista, niin silloin tuote ei saa olla kuivaa, vaan sen pitää olla mahdollisimman mehukas. Eli hilloja, täytteitä, kuorrutteita jne. mahdollisimman paljon, kiitos. :-)
PoistaMinulle taas mikään ei voi olla liian makeaa (paitsi taannoin valmistamani tarte tatin -kyhäelmä), ja siksi olen kartellut tummaa suklaata mahdollisuuksieni mukaan. Tuo karpalohässäkkä sen sijaan uppoaa oikein hyvin. :-)
Hitsi vieköön, sinun aamiaisesi kuulostaa kyllä tosi herkulliselta! Tosin kylmäsavulohi on sellaista, että en pysty syömään sitä hirveän usein, joten tuosta ei voisi senkään takia tulla aamiaisvakkariani. Toinen syy on se, että aamiaisesi kuulostaa vähän työläältä valmistaa. :-)
Sitruunaa pitää minullakin olla aina. Se unohtui tuosta listasta! Olikin tosiaan puhetta jo aikaisemmin lämpimän veden juomisesta aamulla. Tosin menen siitä, mistä aita on matalin (kaamea tunnustaa), ja ostan niitä kaupan valmiita sitruunamehupulloja. En tiedä, onko niissä enää mitään vitamiineja tallella, mutta ainakin se peittää sen lämpimän veden maun. Siinä tarkoituksessahan niitä käytänkin.
Täällä meillä ei voi antaa itselleen kehittyä pakkomiellettä mistään ruuasta sillä melkein kaikista tuotteista on täällä aika ajoin pulaa tai niitä ei löydy suorastaan kuukausikaupalla tai ollenkaan.
VastaaPoistaSilloin kun on varaa valita, vaikkapa lomalla Suomessa, omat pakolliset ruoka-aineeni eivät ole niinkään ruokakaappi- kuin tuoretta tavaraa. Avokadoja söisin mieluusti päivittäin, samoin mustikoita. Suomalainen ruisleipää muistuttava gluteeniton leipä (en muista merkkiä) on suosikkini ja sitä voisin mielelläni syödä myös ihan joka päivä lopun elämääni jos olisi vain mahdollisuus. Kreikkalainen jugurtti on sekin suosikkini ja sitä syön runsaasti silloin kun sitä on tarjolla.
Sudanissa vakiojutut joita on aina pakko olla kotona ovat ihan vain perusruoka-aineita: kananmunia, maitoa, linssejä, riisiä, kahvia. Näitä onneksi aika lailla täältä aina löytyykin, tosin kahvin tuomme kyllä tänne muualta. Paikalliset kahvit ovat usein maustekahveja ja niistä en ole oikein aamukahvina innostunut.
Weetabixejä en voi enää nykyään syödä gluteenittomuuden vuoksi mutta en koskaan kyllä päässytkään onneksi niiden makuun. Mielestäni ne ovat jotenkin kamalan puisevaa syötävää! Täälläkin niitä näkyy olevan kaupassa tarjolla ainakin ajoittain, eli selvästi maistuvat laajasti maailmalla.
Kuulostaa hyvin tutulta Intian-ajoilta, ettei pidä kiintyä mihinkään ruokajuttuun liiaksi, koska sitä ei kumminkaan ole aina saatavilla. Alkuaikoinahan vein sinne aina mennessäni monta pakettia Weetabixia, mutta sitten kylllästyin niiden kantamiseen ja päätin joko tulla toimeen ilman Weetabixia tai ostaa intialaisia kopio-Weetabixeja. Intialaisista Weetabixeista löytyi aina välillä yllätyksiä, ja kerrankin muistan olleeni niin Weetabixin-tuskissani, että söin Intian-Weetabixeja, vaikka niissä oli mustia ötököitä. Nostelin vain ötökät lautasen reunalle, ja jatkoin syömistä.
PoistaOli kiva lukea ruokamieltymyksistäsi! Jätin tarkoituksella kaikki tuoretuotteet listastani pois, mutta niitäkin pitää olla aina kaapissa laaja valikoima. Rakastan hedelmiä (tällä hetkellä suosikkejani ovat oikein mehukkaat päärynät, kiivit ja mandariinit), ja salaattiaineetkin pitää olla aina valmiina. Ja toki maitoa, munia, riisiä ja sen sellaisia pitää myös aina olla.
Sen mitä olen Weetabix-gallupia tehnyt, Weetabixit eivät taida olla yleisesti ottaen kovinkaan suosittua syötävää. Moni suorastaan ihmettelee, että miten voit syödä tuollaista lastulevyä. :-)
Anoppikin maistoi kerran Weetabixia ja totesi sen ihan syötäväksi – mutta hän olikin ensin muussannut Weetabixit mössöksi ja lisännyt joukkoon runsaasti sokeria, rasvaa ja maitoa. :-D
Jo otsikkosi huvitti suunnattomasti. Alkoi huvittaa myös tuo karpalo siellä ja täällä, en ole koskaan päässyt sen makuun. Elovenan välipalakeksejä voisin syödä, mutta kaikki tuntuu olevan niin makeita sokerirajoitteiselle.
VastaaPoistaNäkkileivästä tykkään, ostan Suomessa aina Ryvitaa kun kuvittelevan sen olevan ainoa rapea, pula-ajan koulunäkkäri on aiheuttanut suoranaisia traumoja :)
Enpä tajunnut itsekään olevani karpalofriikki. Ja varsinkin karpalon ja kinuskin yhdistelmä näkyy olevan kova sana. :-D
PoistaHei mullakin on varmaan trauma niistä koulun näkkäreistä! Nyt vasta tajusin. En ole tainnut syödäkään näkkäriä sitten kouluaikojen. Onneksi näkkäritkin ovat vuosien saatossa muuttuneet. :-)
Hauska postaus! Varmasti kiinnostavaa itsellekin löytää mieltymyksistään jokin punainen lanka. Niinkuin vaikkapa karpalo ;).
VastaaPoistaTäytyypä katsastaa omaakin kaappia sillä silmällä..
Ratsaa ihmeessä omatkin kaappisi! Olisi kiva lukea, millaisia makumieltymyksiä sinulla on. :-)
PoistaHauska juttu taas! Monet noista voisi olla munkin vakiokavereita jos asuisin Suomesssa. Taytyykin miettia mitka omat must-tuotteet on.
VastaaPoistaKiitos, Anu! Hauska kuulla, että saattaisit tykätä samoista jutuista. :-)
PoistaWeetabix on ollu kans mun juttu kausittain , laitan aina maidon lisäksi hilloa. Sitä kun ei asu Suomessa niin suklaan pitää aina olla Fazerin (olin muuten Maraboun tehtaalla töissä noin 30v sitte)
VastaaPoistaJee, kiva löytää toinenkin, joka syö Weetabixia! En ole koskaan kokeillut Weetabixia hillon kanssa, mutta ei tuo yhdistelmä ihan kauhean pahakaan voi olla. :-D
PoistaMinä taas tykkään enemmän Maraboun suklaasta, koska se on makeampaa kuin Fazerin suklaa. Mutta ymmärrän, että kun asuu siellä Ruotsissa, Fazerin suklaa houkuttelee varmasti enemmän.
Olisipa erään koulutehtäväni deadline ollut vasta ensi viikolla, tarkastelin nimittäin minkälaisissa tuotteissa karpaloa käytetään Suomessa ja selkeästi jätin huomiotta monta mahdollisuutta...
VastaaPoistaKävin hetken tuijottamassa kuiva-ainekaappiani, mutten keksinyt mitään muuta kuin kahvin, jonka loppuminen aiheuttaisi välittömän reissun kauppaan. Kun vielä tuli asuttua rehellisesti korvessa ja kauppareissulle kertyi mittaa aina yli 80km, oppi aika hyvin varmistamaan ettei mikään päässyt yllättäen loppumaan. Nyt kaupungissa asuessa onkin luksusta, kun tarjolla on jopa 247-ruokakauppa, mutta edelleen kaapissa on kaikkea mahdollista perustavaraa varmaan useamman viikon tarpeiksi.
Itsekin join ennen Löfbergsin Kharismaa, mutta tänä syksynä tuntui että ovat vaihtaneet jauhatusastetta, eikä karkeus enää toimi yhtä hyvin Aeropressin kanssa. Nyt olenkin siirtynyt Wilson coffeen paahtoasteisiin 4 ja 5, enää en aio palata takaisin. Kannattaa kokeilla jos haluaa välillä vaihtelua. :)
Harmi, että tämä postaus tuli vasta nyt, jos tästä olisi ollut sinulle hyötyä.
PoistaSehän on vain hyvä, jos et ole koukussa mihinkään tuotteeseen erityisesti. Minulla on ehkä vähän huono tapa jämähtää käyttämään aina samoja ruokajuttuja, jos löydän omasta mielestäni jonkin hyvän. Mutta toisaalta, mitä sitä hyväksi havaittua vaihtamaankaan.
Minä en ole muuten koskaan oppinut hyödyntämään kauppojen laajempia aukioloaikoja. Ei tulisi mieleenkään lähteä kauppaan keskellä yötä (muuta kuin ehkä hupimielessä), vaan noudatan edelleen kauppojen vanhoja aukioloaikoja. Lauantainakin pitää ehtiä käymään kaupassa ennen kuutta.
Kiitos kahvivinkistä! Tulen takuulla kokeilemaan jossakin vaiheessa suosittelemaasi kahvia. :-)
Minun vakiotuotteeni Alku sadonkorjuu-puurohiutaleet. Niillä lähtee päivä käyntiin erinomaisesti. En varmasti muuten söisi joka päivä puuroa, mutta huono mahani tykkää siitä todella paljon.
VastaaPoistaWeetabixistä tykkään toki ja noista Valion mehukeitoista, mutta niistä pitää olla se sokeroitu versio, koska mahani ei kestä yhtään aspartaamia.
Wasan sesame gourmet menee kyllä kokeiluun. Näkkärissähän on parasta se rapeus!
Puuro on todellakin hyvää vatsalle, ja sitä pitäisi syödä useamminkin. Minulla puuro ei oikein pidä nälkää – tai ehkä pitäisi kokeilla jotakin muuta kuin tavan Nalle-hiutaleita.
PoistaKokeile ihmeessä tuota näkkäriä. Siinä on todella paljon makua!
Herrrkullinen postaus:) Muistan että olet joskus kauan sitten postannut Weetabixin metsästyksestä,jota oli vaikeaa löytää,ehkä Intiassa? Itse en lainkaan pidä muroista , tai muron tapaisista, mutta tahinia on aina pakko olla kaapissa. Tuosta sun listasta ottaisin nyt nuo glögit,suklaan ja ehkä tuota proteiinirahkaa, en ole koskaan sellaista maistanut.
VastaaPoistaIntiassa tuli tosiaan metsästettyä Weetabixia usemmastakin kaupasta, ja varmasti olen kirjoittanutkin etsiskelyistäni. :-)
PoistaMuroista en minäkään suuremmin pidä siitä syystä, että ne ovat vähän sellaista höttösyötävää (eivät pidä nälkää), mutta muuten ne kyllä maistuisivat.
On helppo uskoa, että tahini kuuluu sinun välttämättömiin ruokatarvikkeisiisi. :-)
Weetabix on silleen hyvinkin tuttu, että olin joskus nuorna tyttönä hulluna niihin :) Enkä mäkään muistaakseni koskaan kyllästynyt, vaan jäivät jostain muusta syystä.
VastaaPoistaMuuta tuttua ei sit ollutkaan. Ollaan ruuan suhteen niin hintatietoisia ja käydään niin harvoin kaupassa, että eei meillä noin kalliita eväksiä. Tai hetkinen... mehukeittoa on jääkaapissa. Mut sekin taitaa olla Rainbown eikä Valion :D
Aijaa. En minä ajatellut, että nämä olisi jotenkin kalliita eväksiä. Tuokin näkkäri maksaa muistaakseni alle kaksi euroa, vaikka onkin gourmet. :-D
PoistaMutta Rainbown tai Pirkan tuotteita meillä ei hirveästi näy, koska ukkeli ei suostu syömään niitä. Tosin ei hän syö näistä hirveästi mitään muutakaan - nämä on mun herkkujani. :-)
Se on katsos kilo- tai litrahinta se merkitsevä, ei paketin hinta ;D
PoistaMut joo, ymmärrän ja tiedän tosi hyvin ettei semmoiset kiinnosta useimpia millään lailla. En määkään vuosikausiin ees katsonut mitä mikin maksaa, ostin vaan. Sittemmin kun yksin elättää koko perheen kotoa käsin tehtävillä töillä ja maksaa päälle kaikkien sairaus- ja lääkekulut, niin alkaa kummasti kiinnostella kaikki mahdolliset kuukausi- ja vuositason säästöt :) (joita muuten syntyy yllättävän merkittävästi aika pienellä vaivalla)
Tää ei kuitenkaan ollut millään muotoa valitus tai muuta sellaista. Pihistely on myös ainakin mun mielestä kiva harrastus, kasvattaa luovuutta, kekseliäisyyttä, olennaisuutta, riittävyyttä ja vaikka mitä. Ihan tosi :)
No joo, ymmärrän hyvin. Kyllä minäkin hintoja jonkin verran katselen, mutta en niin paljon kuin voisin. Kilohintoja tulee vertailtua tosi harvoin. Varmasti minullekin tulisi paljon säästöä, jos vain katselisin vähän tarkemmin, mitä ostan.
PoistaMinusta taas pihistely on ärsyttävää, jos siis sitä ei ole pakko harrastaa.
Mukavaa loppuviikkoa sinulle! <3
Herkkuja! Eipä ole noita tullut maistettua tai kokeiltua, sen verran aikaa olen poissa sieltä ollut. Kahvia juo harvoin ja se on pikakahvia. Mutta kun käyn minun on saatava mustikkakeittoa, punajuurisalaattia ja suolakurkkua, niitä herkkuja ei samanlaisia täällä ole, mustikkamehua ei ollenkaan. HARMI! Kerran raahasin sitä tänne mutta nykyään kuljen vaan käsimatkatavaroiden kanssa eikä sitä voi tuoda. Mukava postaus ja kivaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaAah, punajuurisalaatista tykkään minäkin! Se oli ennen vakkariaines meidänkin jääkaapissa, mutta sitten se korvautui tonnikalalla. Ja suolakurkku (tai siis mauste-) kuului myös ennen suosikkeihini, mutta nyt se on jotenkin jäänyt.
PoistaMukavaa viikonloppua sinullekin! Me vietämme tänään joulua. :-D
Nam nam..paljon tuttuja herkkuja:) Kaurapuuron päällä mehukeitto on niin hyvää, minun lempparia on mustikka-vadelma gefilus keitto! Nuo välipalakeksit on niin tuttuja että välillä tuntuu tulevan korvista:) on kyllä nopea ja helppo tapa kun työn touhussa alkaa hiukomaan ja syömään ei aina kerkiä. Glögi on tämän vuodenajan "pakko"juoma, minä ihastuin valion hehku-juomaan, ihanan pehmeää ja makiaa:) Leppoisaa viikonloppua♥
VastaaPoistaPuuron päällä en ole mehukeittoa kokeillutkaan. On varmasti hyvää. Voisin kuvitella mehukeiton olevan erityisen hyvää riisipuuron kanssa. :-)
PoistaEn ole vielä kyllästynyt noihin karpalo-kinuskikekseihin, mutta niihin tumma suklaa -versioihin tuli jo kyllästyttyä.
Mukavaa viikonloppua sinullekin! <3
Hämmästyttävän monta samaa tuotetta löytyy minunkin ruokakaapistani. Keitot, weetabixit toisinaan, rahka, sitten juuri tuo pippurireunusleike. Vaikken yleensä syö edes kalkkunaa tai juuri muutakaan lihaa, kanaa joskus. Hassua. Koiralle ostin joskus tuota ja huomasinkin syöväni sitä itse :D
VastaaPoistaOnpa hauska kuulla, että ollaan kaappisamiksia! Tai miksi sitä nyt voisi kutsua, että kaapeista löytyy samoja tuotteita. Ja olen aina yhtä ilahtunut, kun joku toinenkin sanoo syövänsä Weetabixia. :-)
PoistaVai söit sinä Sirin eväät. :-D