Elämän kevät

Meillä ei ollut pääsiäiseksi mitään suunnitelmia, mutta onhan tuo pääsiäinen mennyt ilman suunnitelmiakin, oikein kivasti vielä kaiken lisäksi. Ukkelilla oli aikomus lähteä kavereidensa kanssa pienelle reissulle, mutta hän peruikin sitten matkansa, kun muisti, että minulla oli synttärit. Ei ukkelin olisi tarvinnut synttärieni takia kotiin jäädä, mutta en pannut sitä tietysti pahaksenikaan. 

Perjantaina ukkeli houkutteli minut kanssaan kaupoille ostamaan minulle syntymäpäivälahjaa (ei kyllä tarvinnut paljon houkutella ). Mietin, että mahtaisikohan kaupungilla tai missään kaupassa olla pitkänäperjantaina ihmisiä, vai saisimmeko koluta kaupoilla kaksistaan, mutta kävi ilmi, että Helsingin keskustassa oli ihan kohtalaisesti väkeä. Se, mikä pisti silmään, oli se, että enemmistö oli ulkomaalaisia turisteja. Kielten sekamelska oli melkoinen. Mietin, oliko Helsingissä pääsiäisviikonloppuna harvinaisen paljon turisteja, vai tuntuiko turistien määrä suurelta siksi, että suomalaisia oli liikkeellä ehkä huomattavasti vähemmän kuin tavallisesti. Myöhemmin neljän maissa samana päivänä kävin lähi-Prismassamme, ja sielläkin oli yllättävän paljon porukkaa - suunnilleen saman verran kuin normaalina arkipäivänä päiväsaikaan.

Harmaata on.

Ostosten teon jälkeen kävimme juhlistamassa synttäreitäni vielä samppanjabaarissa sekä kakkukahveilla.

Synttärien juhlinta jatkui lauantaina, kun ystäväni veivät minut ihanalle yllätysbrunssille. Brunssilla tuli syötyä aivan kamalasti - en tajua, miten tulinkin syöneeksi niin paljon. En pystynyt brunssin jälkeen edes seisomaan suorana! Miten ihminen voikin olla niin typerä, että vetää ruokaa niin kuin olisi maailmanloppu tulossa. Lopun päivää makasinkin sitten vain sängyssä, kun vatsani oli kuin jalkapallo. En pystynyt syömään loppupäivänä muuta kuin kaksi viipaletta ananasta ja fenkolinsiemeniä. Fenkolinsiemeniähän käytetään Intiassa muun muassa ruoansulatusvaivoihin, turvotukseen ja närästykseen, ja niitä on meidän huushollissa aina. Ukkeli syö ihan "raakoja" siemeniä, mutta minulla täytyy olla sokerikuorrutettuja siemeniä, tai muuten ne eivät mene alas. Sokerikuorrutetut siemenet ovatkin sitten niin hyviä, että niitä ei fenkolinsiemeniksi uskoisikaan.

Tuli keskusteltua pitkästä aikaa myös anopin kanssa, ja anoppi kyseli, milloin oikein tulisimme Intiaan. Appivanhemmat olivat kuulemma tulleet kiireellä Tirupatista Hyderabadiin, kun he olivat luulleet, että me tulisimme Intiaan nyt loppukuusta. No, suunnitelmiahan tehdään sitä varten, että niitä muutetaan, mieluusti useammankin kerran, enkä voinut nytkään luvata muuta kuin että tulisimme heti kun vain mahdollista.

Huomasin muuten, että pian on yksi lempipäivistäni: aprillipäivä! Jippii! Rakastan käytännön piloja, ja olenkin jymäyttänyt ihmisiä onnistuneesti jo monena vuonna. Yhtenä vuonna, kun vanhempani olivat vasta muuttaneet nykyiselle asuinpaikkakunnalleen, kirjoitin heille "kunnan lähettämän" tervehdyskirjeen, jossa toivotettiin uudet asukkaat tervetulleiksi. Kirjeessä kerrottiin myös, että kunnalla oli tapana antaa uusille asukkaille aina jokin lahja ja että tuo lahja olisi tänä vuonna lintujen uima-allas. Lahja olisi noudettavissa paikallisesta S-Marketista, ja sen saisi lunastettua tätä kunnan tervehdyskirjettä näyttämällä.

Luulin, että äitini arvaisi heti kirjeen olevan minun tekosiani, mutta kun äidistä ei kuulunut koko päivänä mitään, minun oli pakko illalla soittaa ja kysellä kautta rantain, kuuluiko vanhemmilleni mitään erityistä. Vanhempanihan saattaisivat nolostua kovastikin, jos menisivät tekaistu kirje kourassaan kaupalle olematonta lintujen uima-allasta kyselemään. Äiti kertoikin ilahtuneen kuuloisena, että kunnalta oli tullut heille tervetulotoivotus ja että lintujen uima-allaskin olisi heille kuulemma tulossa! Siinä vaiheessa minun oli pakko tunnustaa, että tuota noin, minulla olisi vähän kerrottavaa...

Tänä vuonna tekisi taas kovasti mieli järjestää jotain pientä jäynää, mutta ongelmana on se, että läheiseni tietävät jo olla aprillipäivänä varuillaan, ja pilani tuskin menevät enää läpi. Olenkin miettinyt, että jospa koventaisin tänä vuonna panoksia ja keksisin jonkin hauskan pilan esimerkiksi kaikille talomme asukkaille. Pilan täytyisi kuitenkin olla mahdollisimman harmiton, ettei kukaan vain pahoittaisi mieltään, ja sellainen, että se ei missään nimessä loukkaisi ketään. Saapa nähdä, keksinkö jotain.

Uutta musiikkiakin on tullut taas etsittyä, ja tässä tämän hetken kahdenkymmenen kärki.



Tulin tuossa musiikkia etsiskellessäni tietämään muuten senkin, että on olemassa bändi nimeltä MUNA. (Juu, tiedän: tämä menee samaan mauttoman huumorin kategoriaan kuin James Perse.) Kyseessä on amerikkalainen tyttöbändi, ja tarina bändin nimen takana tuntuu hassulta, kun ajattelee sanan merkitystä suomeksi. (Vaikka onhan niitä kananmuniakin.)

"What’s the story behind your band name?"

"It was really difficult actually, and it took more than a day. We were talking about luna and the moon. -- We wanted something feminine, but we were also on the verge of nearly killing each other. -- Someone said “luna” and we were talking about femininity because that’s a central piece of who we are as a band, and then someone said MUNA, I really can’t remember who it was."

Muistatteko muuten aikoja, jolloin kaiuttimet olivat harmaita neliskanttisia laatikoita, jotka yhdistettiin johdoilla steroihin? Verkkokaupassa selvisi, että kaiuttimet ovat hieman muuttuneet noista ajoista.

Nyt on taas se aika vuodesta, että auringonnousut näkyvät meidän parvekkeellemme. Olin eilen illalla katsonut, moneltako aurinko tänä aamuna nousisi, ja ajatellut, että kuvaisin auringonnousua, jos vain sattuisin heräämään sopivaan aikaan. Hieman myöhästyin nousuajankohdasta, mutta eipä tuo haitannut, sillä horisontissa oli pilviä.

En saanut kuitenkaan enää unta, ja menin vielä myöhemmin uudestaan tarkistamaan tilanteen. Siellähän se aurinko sitten möllöttikin.

Kaunis ilma innosti heti aamupäivästä lenkille, ja ensimmäiset muuttolinnutkin tuli bongattua.

Tästä se kesä alkaa, kun nokikana on ilmestynyt maisemiin!

Tässä näkyisi olevan joutsenen seurassa telkkiä. Telkät ovat kyllä jotenkin niin suloisia, kun ne ovat tuollaisia pallopäitä. Mukava nähdä teitä taas! ♥

Joutsenia näkyi meren jäällä paljon.

Heipat!