Lennetään me tandemissa

Kuten viimeksi vähän uhkasin, öttiäiskuvia on taas tulossa.

Rannalla veden ääressä näkee paljon sinisiä tikun mallisia hyönteisiä, jotka joko lentävät tai roikkuvat ruohonkorsiin kiinnittyneinä. Tunnistin ne eläinkirjan avulla tytönkorennoiksi, mutta sen tarkemmin en osaa lajia sanoa (kyseessä saattaa olla okatytönkorento tai keihästytönkorento).

Satuin taas sopivasti paikalle juuri paritteluaikaan.

Sininen korento on koiras; keltainen naaras.

Luonto on kyllä nerokas.  Ajatelkaa nyt tätäkin korentojen parittelurengasta: koiras tarttuu parittelussa naarasta niskasta omalla takaruumiin kärjellään. Parittelu voi kestää parista sekunnista useampaan tuntiin, ja kun naaras on hedelmöittynyt, naaras irrottaa oman takaruumiinsa kärjen koiraan ruumiista ja syntyy ns. tandem, jolloin korennot ovat siis peräkkäin.

Tytönkorennot myös lentävät tällä tavalla, sekä parittelurenkaana että tandemissa, ja nämäkin yksilöt lähtivät lentoon kuvassa näkyvässä asennossa. Taisivat häiriintyä kamerastani. Toivottavasti homma ei keskeytynyt minun takiani.

Lentävien kimalaisten kuvaaminen on hauskaa puuhaa, kun kimalaiset ovat lentäessään jotenkin niin hupaisan näköisiä.

Kameralle tallentui myös pari erilaista ampiaista (?), ja hieman harmittaa, kun en löytänyt niille tarkempaa lajikuvausta.

On muuten tosi vaikeaa ja aikaavievää yrittää tunnistaa jotakin lajia netistä pelkän kuvan perusteella!

Kekomuurahainen on saanut nimensä muurahaisten hienoista keoista. Kekomuurahainen on käsittääkseni suhteellisen harmiton, ja se auttaa pitämään myös käärmeet loitolla.

Kekomuurahainen kuuluu niihin muurahaislajeihin, jotka lypsävät kirvoja ravinnokseen. Kirvat erittävät peräpäästään mesikastetta (sokeripitoista ulostetta), joka on kekomuurahaisten suurta herkkua. Muurahainen saa kirvoilta tätä herkkua sillä tavalla, että se hivelee kirvaa tuntosarvillaan tai etujaloillaan, jolloin kirva erittää ison pisaran mesikastetta peräpäästään, ja muurahainen saa imaistua sen suuhunsa.

Kirvoja hivelemässä.

Kirvat hyötyvät muurahaisten läsnäolosta, sillä muurahaiset suojelevat kirvoja niiden vihollisilta, esimerkiksi leppäkertuilta. Ihmisnäkökulmasta siis leppikset ovat hyviksiä; kekomuurahaiset pahiksia.

Mesikasteen lisäksi kekomuurahaiset syövät muun muassa hyönteisiä, kastematoja, hämähäkkejä ja toukkia.

Saalis on usein paljon isompi kuin muurahainen itse.

Jotkut muurahaislajit järsivät myös puuta, ja ne saattavat jopa perustaa pesänsä talon rakenteisiin. Muurahaiset eivät käsittääkseni varsinaisesti syö puuta, vaan ne vain järsivät puuhun koloja pesälleen. Kolot saattavat olla hyvinkin isoja ja puu kolojen seurauksena lähes ontto. Muurahaisten onkalot ovat erityisen iso ongelma silloin, jos ne sijaitsevat rakennuksen kantavuuden kannalta kriittisissä paikoissa.

Muurahaisten järsimä pölli.

Varoituksen sana hämähäkkejä pelkääville: nyt seuraa vähän hämähäkkijuttuja.

Läheltä katsottuna hämähäkki näyttää melkeinpä sympaattiselta.

Vaikka hämähäkki on monen (myös minun) mielestä hieman iljettävä otus, se on kuitenkin loppujen lopuksi aika harmiton, ja kaiken lisäksi se saalistaa ihmiselle kiusallisia hyönteisiä. Olen myös kuullut, että hämähäkin näkemistä pidetään hyvänä enteenä mutta tappamista huonona: tappaminen tietää huonoa onnea tai jopa onnettomuutta.

Hämähäkin ruoansulatusjärjestelmä on minusta aika mielenkiintoinen, sillä hämähäkki kykenee nauttimaan vain nestemäistä ravintoa. Tärkeä osa hämähäkin ruoansulatuksesta tapahtuu saaliseläimen sisällä: hämähäkki ruiskuttaa uhriinsa myrkkyä, ja ruoansulatusentsyymit muuttavat saaliin kudokset nestemäiseen muotoon. Tämän jälkeen hämähäkki puristelee tai imee "mehun" saaliista suuhunsa. (Wikipedia)

Yllättävää on myös se, että hämähäkeillä on huono näkö: ne näkevät parhaimmillaankin vain 30 sentin päähän.

Hämähäkeillä on takaruumiissaan kehruurauhasia, joista ne voivat erittää ilmassa kovettuvaa seittiä. Kaikki hämähäkit tuottavat seittiä ja käyttävät sitä muniensa suojana, mutta osa kutoo niistä myös pyyntiverkkoja, pesiä, liitorihmoja ja paketteja saalista varten.

Hämähäkin seitti on paksuuteensa nähden teräslankaakin vahvempaa. Seitti on myös tahmeaa, mikä tekee siitä erinomaisen ansan, josta vain harva siihen eksynyt hyönteinen pääsee irti. Hämähäkki joutuu tekemään joka päivä uuden verkon.

Pitkäjalkainen lukki.

Kultakuoriaista ei voi mitenkään olla huomaamatta, sillä se on todella iso ja huomiota herättävän värinen.

Kotimaan luonto-oppaassa kuvailtiin kultakuoriaista varsin osuvasti: sen löytää usein putkikasvien kukinnoista, joissa se möyrii vähemmän hienostuneesti kukkien siitepölyä ja terälehtiä pureskellen.

Lintuja en ole juurikaan onnistunut bongaamaan. Tavanomaisia vesilintupoikueitakaan ei ole näkynyt edellisvuosien tapaan lainkaan. En tiedä, mihin ne ovat hävinneet. On siis ollut tyytyminen hieman tavallisempiin lintuihin.

Tämä västäräkki käy aina laiturilla heiluttamassa pyrstöään, ja sitä on hauska katsella. Hieman huvitti, kun luin västäräkistä samaisesta Kotimaan luonto-oppaasta: "Pesän rakentaminen jää yleensä lähes yksinomaan naaraan huoleksi. Koiras kyllä touhuaa innokkaasti naaraan ympärillä, mutta sen ainoaksi ansioksi jää muutaman ruohon tai sammalen kantaminen." Mitenköhän tämä kuulostaa niin tutulta?

Myös rantasipi käy usein laiturilla piipittämässä. En tiedä, onko tuo taustalla näkyvä lintu rantasipin poikanen vai jonkin toisen lajin edustaja. Ainakin linnun nokassa on vähän samaa muotoa kuin tuossa edustalla näkyvässä linnussakin.

Lopuksi vielä yksi laiturilemmikki: pari säynävää käy aina tyynellä säällä uiskentelemassa laiturin lähellä.

Olen kirjoittanut tätä postausta niin moneen otteeseen ja menettänyt hermoni netin kanssa niin monta kertaa, että toivon todella, että lähettäminen vihdoinkin onnistuu. Mur mur.