Kruunuvuoren huvila-alue on loppujen lopuksi aika helposti löydettävissä, kun vain tietää, mistä etsiä. Alueelle kuljetaan ohi Kruunuvuorenlammen, pitkin hyväkuntoista polkua. Luonto on niin lähellä, että ei uskoisi olevansa (linnuntietä) vain muutaman kilometrin päässä Kauppatorilta.
Kun tulin lammen rannalle, tuon etualalla tönöttävän puun nokassa istui todella iso lintu, joka kuitenkin pakeni lentoon, ennen kuin kerkesin kaivamaan kameran esiin. Olen äärimmäisen huono tunnistamaan lintuja, mutta opin edelliseltä kävelyltäni sen verran, että luulen, että lintu oli huuhkaja. Samaisia lintuja näkyi metsässä myöhemmin useitakin.
Kruunuvuoren huvilat on rakennettu 1800-luvun lopulla, jolloin Helsingin ympäristöön syntyi monia muitakin huvila-alueita. Vuonna 1905 huvila-alueen osti suomalaisen kansakoululaitoksen perustajan Uno Cygnaeuksen poika Jacob Cygnaeus. Omistajuus muuttui jälleen vuonna 1914, kun saksalainen kauppaneuvos Albert Goldbeck-Löwe osti maat Cygnaeuksen suvulta. Kun Saksa hävisi toisen maailmansodan, Kruunuvuoren alue päätyi rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliiton haltuun. Tämän jälkeen alue oli neuvostoliittolaisten ja suomalaisten kommunistien juhlakäytössä.
Vuonna 1955 vuorineuvos Aarne Aarnio osti alueen itselleen. Aarniolla oli tarkoitus rakennuttaa alueelle 2 300 asukkaan lähiö, ja arkkitehtitoimisto teki alueesta suunnitelman, joka sisälsi jopa 12-kerroksisia tornitaloja. Suunnitelmaa ei kuitenkaan hyväksytty, ja alue määrättiin rakennuskieltoon. Aarnio ei tämän jälkeen enää välittänyt rakennusten kunnostamisesta, ja tästä alkoikin Kruunuvuoren alamäki ja rappio. Pikkuhiljaa talot alkoivat rapistua, ja rapistumisen tulos on jokaisen Kruunuvuoren-kävijän nähtävissä: entisajan loistosta on jäljellä vain aavemainen tyhjyys, ja suurin osa taloista on romahtanut kasaan.
Yksi parhaiten säilyneistä rakennuksista on Villa Kissingen Puutarhurin huvila (kuvassa). Talo on rakennettu 1900-luvun alussa, ja sitä asutti Villa Kissingen puutarhuri. Masardikattoinen huvila edustaa kansallisromanttista tyyliä.
Koska rakennus näytti olevan suhteellisen hyvässä kunnossa, päätin mennä sisään.
Sitten piti tutkia yläkertakin.
 |
| Puutarhurin huvila mereltä päin katsottuna. |
Jatkoin polkua eteenpäin, ja seuraava vastaan tullut huvila oli sellaisessa kunnossa, että ei olisi tullut mieleenikään yrittää huvilaan sisälle.
Tässä on Villa Kissinge, jossa oli aikoinaan kymmenen huonetta ja useita kuisteja. Se oli loistokkaampina aikoina koko huvila-alueen komein rakennus, alueen sydän. Kommunistien aikakaudella Villa Kissinge toimi kommunistien kerhotalona ja vieraiden majoitustilana. Nimensä Villa Kissinge on saanut Albert Goldbeck-Löwen omistamasta Kissinge-yhtiöstä.
Rakennuksen mennyttä loistoa voi arvailla katselemalla villaa eri suunnista.
 |
| Kuva: Helsingin Sanomat. |
Villa Kissingen läheisyydessä oli hieman kiusallista olla, sillä talo nitisi koko ajan jotenkin omituisesti - olisivatko laudat painuneet kasaan? Tästäkään syystä en viitsinyt yrittää huvilaan sisälle.
Villa Kissingen edustalla olevilta kallioilta avautui kauniit merelliset maisemat, jotka syksyn harmaudessa eivät kyllä oikein päässeet oikeuksiinsa.
 |
| Potta ja paistinpannu - puussa. |
Villa Kissingen takana, polun päässä, oli niin asutun näköinen huvila, että en arvannut mennä kurkkimaan sitä lähemmin.
Osa rakennuksista oli puiden peitossa, ja tämäkin punainen tupa, Villa Schwiegermutter (huh, mikä sana!) lymyili hieman piilossa.
Mökki toimi aikoinaan muun muassa Villa Kissingen kodinhoitohuoneena, myöhemmin kesäasuntona ja leikkimökkinä. Nyt siellä näyttää tältä:
Näitä seuraavia sisäkuvia en enää muista, missä huvilassa ne kuvasin.
Hetekoita näkyi olevan joka puolella, niin taloissa kuin keskellä metsääkin. Huoneiden lattiat olivat useimmiten täynnä vanhoja kalusteita, lasinsirpaleita, käyttökelvottomia taloustavaroita, patjoja, rättejä, kenkiä, mainoksia, puhelinluetteloita ja sanoma- ja aikakauslehtiä. Sen mitä lehtien päiväyksiä katselin, ne näyttivät olevan enimmäkseen 1980- ja 1990-luvun lopusta. Eivät siis kovin vanhoja.
Kengät ihmetyttivät aivan erityisesti. Miksi niitä oli kaikkialla?
Villa Lindberg piileskeli sekin puiden keskellä.
Villa Lindbergin viimeinen asukas Naima Lindberg kuoli vuonna 1975. Naima oli naimaton (mikä paradoksi!), eikä hänellä ollut sukulaisia paikkakunnalla, joten rakennus sai rauhassa rapistua.
Oli hieman surkuhupaisaa, että vaikka rakennus oli täysin rönsistynyt, ovessa oli kuitenkin kaksi lukkoa, molemmat tiukasti lukossa.
Huvila-alueen kierrettyäni palasin vielä lammen ympäristöön seikkailemaan.
Hyvä oli, että palasin, sillä lammen takaa löytyi vielä Villa Kronberg sekä minusta kaikkein mielenkiintoisin kohde, Lilla Kronberg.
Villa Kronberg on ollut rakennuksista kauimmin tyhjillään, eikä se Kruunuvuoren loistoaikoinakaan jostain syystä houkutellut kesävuokralaisia yhtä hyvin kuin alueen muut huvilat. Kun Aarne Aarnio osti alueen, hän vuokrasi talon yrittäjänuorille. Nuorten lähdettyä taloa yritettiin kunnostaa, mutta kunnostus jäi kesken, ja Villa Kronbergista tuli kummitustalo.
Lilla Kronbergin ikkunoissa riippuivat pitsiverhot, jotka lepattivat tuulessa.
Kuistin edessä aukeni kaunis järvimaisema, mutta minua kiinnosti enemmän penkillä lojunut kirjanen, Gästbok Lilla Kronberg.
Kirja paljasti jotain rakennuksen historiasta sekä ihmisistä, jotka ovat täällä viime vuosina käyneet.
Lilla Kronbergista kiipesin vielä viereisille kallioille luomaan viimeisen silmäyksen kallioisiin rantoihin ja merimaisemaan.
Jos olette yhtään kiinnostuneita tämäntyyppisistä paikoista, käykää ihmeessä Kruunuvuoressa - ja käykää siellä pian, sillä huvila-alueen lähistölle nousee pian jopa 10 000 asukkaan merellinen asutusalue, ja Kruunuvuoren huvila-alue lampineen muokataan virkistyskäyttöön. Voi siis olla ihan viimeinen hetki käydä tutkimassa Kruunuvuoren huviloita. Alueen historia on myös tallennettu kirjan kansien väliin, ja lisää Kruunuvuoresta voi käydä lukaisemassa kirjasta nimeltä Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina.
Jotkut suosittelevat käymään Kruunuvuoressa pimeällä, jolloin hylättyjen huviloiden jännitys olisi huipussaan, mutta itselleni se olisi kyllä vähän liian extremeä. Minulle käynti päiväsaikaan on oikein passeli. Tosin ihmettelen sitä, että minua ei pelottanut tuolla alueella lainkaan, vaikka siellä ei ollut minun lisäkseni ristinsielua. Taisi uteliaisuus viedä voiton.
Uskomaton paikka!! Tietaakohan tuosta moni helsinkilainenkaan?
VastaaPoistaMitä netistä lueskelin tuosta paikasta, niin aika hyvin säilynyt salaisuus tuo paikka taitaa olla. Tosin esim. Metro-lehti kirjoitti Kruunuvuoresta pari vuotta sitten, ja muutaman vuoden takaisia kuvia katseltuani tuntuu, että paikka on rapistunut muutaman viime vuoden aikana todella radikaalisti. Eli ilmeisesti aika moni on tuon paikan kuitenkin löytänyt.
PoistaJa upeita kuvia viela nain syksyn ruskan vareissa. Jotenkin viela korostaa talojen rappiotilaa.
VastaaPoistaSyksy antaa tuolle paikalle tosiaan entistäkin surullisemman ilmeen. :-(
PoistaMiten ihmeessä on tuollainen paikka hylätty? Siis tuon ensimmäisen huvilan ylkerta oli niin ihana, että kunnostaisivat nyt edes sen jälkipolville ihmeteltäväksi!
VastaaPoistaMinäkin katselin tuota yläkertaa ja ajattelin, että eikö tuosta vielä jotain saisi...
PoistaKäsittääkseni Kruunuvuoren kohtalon aiheutti se, että alueen omistaja, Aarne Aarnio, on yrittänyt joka vuosikymmenellä saada kaavoitussuunnitelmansa hyväksytyksi. Asukkailla oli jatkuvasti se pelko (ja varmasti oletuskin), että miehen suunnitelmat hyväksytään ennemmin tai myöhemmin, ja siksi he eivät viitsineet remontoida huviloita, kun ajattelivat, että ne laitetaan kumminkin maan tasalle. Varmasti heitä itseäänkin suretti, kun näkivät talojen tuhoutuvan pikkuhiljaa.
Mä olen tuolla kävellyt joskus kauan sitten.On ihan uskomatonta,että noiden villojen on annettu mennä tuollaiseen kuntoon;surullista rappiioromantiikaa tuolla. Ensi kesänä pitää ehdottomasti käydä tuolla uudelleen! Kiitos rundista:)
VastaaPoistaOlisinpa minäkin tajunnut kävellä tuolla kauan sitten! Harmittaa, että löysin Kruunuvuoren vasta nyt – mutta toisaalta hyvä, että löysin edes nyt. Toivottavasti huvilat ovat vielä ensi kesänä pystyssä.
PoistaWow mikä paikka, aivan uskomatonta, että tuollaista on olemassa.
VastaaPoistaMinustakin se on ihan uskomatonta, ja vielä kaiken lisäksi niin lähellä kaupunkiakin. Tuntuu, että nykyään jokainen paikka pitää rakentaa asuintaloja täyteen, ja onkin todellinen ihme, että tuo on säilynyt koskemattomana.
PoistaVau, toiset ne etsii suurennuslasin avulla autiotaloja ja sinä heität kehiin kokonaisen kylällisen niitä tuosta vaan! Olipa mielenkiintoinen paikka, en ole kuullutkaan aiemmin, mutta en tunnekaan Helsinkiä kovin hyvin. Ihme, että tuollaisen paikan on annettu ränsistyä. Todella hieno kuvasarja!
VastaaPoistaHih, no ei sentään koko kylää. :-) Olisko noita huviloita ollut joku kymmenisen kappaletta, ja rakennuksia kaikkiaan viitisentoista.
PoistaMinäkään en ollut koskaan kuullut paikasta, vaikka olen pyörinyt pääkaupunkiseudulla jo aika pitkään. Ihan sattumalta tuohon törmäsin, jotakin muuta etsiessäni.
Erikoinen paikka. Mutta mitä tekee potta puussa??
VastaaPoistaPottaa ja paistipannua ihmettelin minäkin! Luulen vähän, että potan on laittanut puuhun joku tuolla viime aikoina käynyt vierailija; tuskin se aikojen alusta asti puussa on ollut. Johon syysmyrskyjen ja lumen olisi luullut tiputtavan sen.
PoistaVau, en ole alueesta koskaan kuullutkaan! Ja mikä varsinainen epäkulttuuriteko on ollut hankkia tuollainen alue haltuunsa ja sitten antaa sen rapistua käyttökelvottomaksi! Ympäristö näyttää kovin kauniilta, mutta nuo ruhjotut huvilat melkein suututtavat! Varmasti moni olisi pitänyt niistä huolta, jos olisi ollut mahdollisuus. Ihan surkeaa, että ovat nyt niin huonossa kunnossa, ettei oikein mitään voi enää tehdä.
VastaaPoistaMinuakin ihmetytti ja suututti tuon paikan tilan, mutta ennen kaikkea se teki surulliseksi. Kun katsoi paikan ympäristöä, luontoa ja merinäkymiä ja kun ajattelee, minkälainen paikka voisi olla, jos siitä olisi pidetty huolta... Kuinka tuollaista voi edes tapahtua ilman, että kukaan on puuttunut asiaan.
PoistaKävin Kruunuvuoressa joskus 90-luvun alussa, silloinen poikaystävä tiesi paikan. Kaikki rakennukset olivat vielä silloin pystyssä ja ihmettelin kovasti miksi niitä ei kunnosteta. Tuli jotenkin surullinen fiilis, miksi vanhaa ja kaunista ei arvosteta. Kiitos tästä katsauksesta, olen aina joskus miettinyt mitä paikalle kuuluu!
VastaaPoistaOlisi ollut kyllä kiva nähdä tuo paikka 90-luvulla. Ajatella, että siitä on jo parikymmentä vuotta, ja nuo talot ovat kaikkien näiden vuosien aikana vain pikkuhiljaa kohdanneet loppunsa. Todella surullista.
Poista:-D Taas Satu uskalsi mennä kameran kanssa sinne minne muut eivät - rapistuvan huvilan yläkertaan! :-D Kiitos. En tiennyt mitään tuosta alueesta (muuta kuin että sinne tulee se uusi asuinalue ja yhteys keskustaan meren yli, joka helpottaisi pääsyä Laajasalossa asuvan isoäitini luo, paitsi että hän tuskin on enää elossa kun se valmistuu). Hämmästyttävää, että noin iso pala täyteen ahdettua ja sikakallista Helsinkiä on saanut autioitua ja rapistua!
VastaaPoistaMinä kun täällä asunnottomia mietin niin nyt haluaisin vinkata heille että Kruunuvuoressa voisi olla vielä hetken rauhallista nukkua.
Hih, no tuo talo, jonka yläkertaan menin, oli vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Tai ainakin se näytti siltä. :-D
PoistaKruunuvuoressa olisi kyllä nukkumapaikkoja, vaikka kovin karuahan siellä on. Mutta esimerkiksi tuo yläkerta vaikutti (olosuhteisiin ja ympäristöön nähden) ihan viihtyisältä paikalta. Tosin ei taida tuossa uunissa enää voida tulia polttaa – saattaisi palaa koko huvila maan tasalle?
Kiitos tästä tietopaketista! Viime talvena lapset taisivat piipahtaa pulkkamäessä tuolla rannalla, mutta emme tienneet koko huvila-alueesta mitään useita kertoja jäällä kävellessämme. Jahka jäät taas tulevat menen kyllä tästä toiselta rannalta kameroineni tuonne retkelle. Ellen autolla jo ensi viikolla, sen verran uteliaisuus alkoi painaa. Mutta epäilen, että miten käy tämän hannarin, paitsi jos saan jonkun seuraksi.
VastaaPoistaMene ihmeessä jo ensi viikolla, jos kerran asutkin niin lähellä. Eihän sitä tiedä, milloin päättävät nuo rakennukset purkaa.
PoistaMinä todella ihmettelen, miten minua ei pelottanut tuolla. Etten ruvennut kuulemaan portaiden narinaa ja näkemään liikettä ikkunoissa tai tyhjissä huoneissa... Minulla on muuten niin hyvä mielikuvitus, että pelottomuus on arvoitus itsellenikin. Sen täytyi johtua uteliaisuudesta, joka sai pelon unohtumaan niin, etten tullut edes ajatelleeksi, että tuolla voisi pelätäkin. Suurin pelon aihe oli, riittääkö kameran akku loppuun asti. :-)
Mun kaveri oli käynyt myös tuolla kuvailemassa kesällä. Sääli, että noin upeiden rakennusten annetaan vaan rapistua.
VastaaPoistaOlisikin kiva nähdä, millainen tuo paikka on kesällä, kun puut ovat täydessä lehdessä ja ympärillä kaikki on vihreää. Ja toisaalta olisi kiva nähdä paikka talvellakin. Varmaan paikka tuntuu hieman erilaiselta joka vuodenaikana.
PoistaPuutarhurin huvilan kuvat olisin voinut jättää näkemättä. Tuli meinaan niin surku tuota taloa. Miten joku on rakkaudella maalannut tuon yläkerran ja kaikki nuo kukkakuviot ja ornamentit. Jan nyt se on tuossa tilassa. Miten sille ei ole löytynyt ostajaa tai onkohan se edes ollut myynnissä? Kukakohan sen omistaa nyt ja mikä sääli... Tuolla olisi ollut jännä kesällä olla yötä. Sinne ei edes ole herttoniemestä kovin pitkä matka. Ehkä ensi vuonna jos se vielä on siellä.
VastaaPoistaMinullekin heräsi niin paljon kysymyksiä noita rakennuksia katsellessani, ja tuli halu tietää ihan kaikki. Pitänee varmaankin lukea tuo Kruunuvuori-kirja, jos siitä saisi vähän vastauksia kysymyksiinsä.
PoistaMinä en kyllä uskaltaisi olla tuolla yötä, en kesällä enkä talvella. Muistelen, että olet joskus haaveillut yöpyväsi jossain luolassakin, mikä ei sekään kyllä minulta onnistuisi. Sinulta taitaa löytyä enemmänkin rohkeutta tämmöisiin juttuihin. :-)
Tuonne pääsee muuten Herttoniemestä näppärästi bussilla numero 88. Päätepysäkiltä ei ole hirveän pitkä kävelymatka huvila-alueelle.
Voi ei mikä paikka, ehtisinpä vielä käydä siellä tutkimassa ennen kuin alue laitetaan maan tasalle. Tosi hienoja kuvia olet ottanut. Kaveri oli käynyt paikalla elokuussa myös kuvailemassa, sillon vasta sain siitä itsekin tietää. Täällä kaverin kuvia paikalta.
VastaaPoistaToivottavasti ehdit vielä Kruunuvuoreen! On kyllä mieleenpainuva paikka. Olin ihan eri maailmoissa vielä jonkin aikaa tuon vierailun jälkeenkin.
PoistaKiitos linkistä. Olipa kiva katsella kuvia samasta paikasta, ja hieman eri näkövinkkelistä. Jännä miten ihmiset kiinnittävät samassa paikassa huomiota niin eri asioihin – mulla taisi olla ykköskiinnostuksena nuo graffitit. :-)
Olipa kiintoisa postaus! Minä olen niin vellihousu, etten varmaan uskaltaisi sisälle tuollaisiin rakennuksiin, mutta oli upea katsella ottamiasi kuvia:)
VastaaPoistaVellihousu olen minäkin, ja yhä edelleenkin on arvoitus, miten uskalsin olla tuolla yksin ilman, että "kuulin" ja "näin" kaikenlaista. Vasta illalla kotona, kun ajattelin, missä olin käynyt, minua alkoi pelottaa, ja tuli sellainen tunne, että en kyllä uskaltaisi mennä tuonne enää toistamiseen. :-D
PoistaOlen käynyt tuolla ja paikka on aivan mahtava, juuri minunlaiseni <3
VastaaPoistaMutta voi apua, mitä sille on tapahtunut!!! Villa Kissingen on ainakin kokenut karuja sen jälkeen, kun siellä olen käynyt. Jotkut urpot ovat nähtävästi rikkoneet ikkunat, hyi! Kun kävin siellä reilu vuosi sitten, olivat ikkunat ehjät ja me ryömimme rikkoutuneesta ikkunasta sisään.
Laitan linkin kuviini, jos haluat vertailla millaista siellä on aiemmin ollut:
http://suolihuuhtelu.blogspot.co.uk/search/label/Elegia%20Apartments
Tuo on myös minunlaiseni paikka, ja nyt on jo mietinnässä, että minnehän vastaavanlaiseen paikkaan sitä seuraavaksi menisi. Voi kyllä olla, että Kruunuvuoren jälkeen yksittäiset autiotalot eivät tunnu enää miltään.:-)
PoistaHih, olihan tuolla linkin takaa asuntomessut. :-D Itse asiassa muistankin nuo postauksesi, ja olen näköjään kommentoinutkin (silloin nimellä Hippu). Lainaus omasta kommentistani: "Nämä asuntomessut näyttävät sellaisilta, joihin minäkin voisin mennä, hih. Sentään jotain mielenkiintoista katseltavaa. :-)"
Olin tyystin unohtanut nuo postauksesi, mutta niin se sattuma vei minut kumminkin messuille. :-)
Mutta onpa siellä tosiaan ollut erinäköistä sinun käyntisi aikana! Ja Puutarhurin huvilan yläkerrassa on paksu ja muhkea sänky! Ihmettelin sitä, että siellä ei näkynyt edes laitapuolen kulkijoita, mutta ehkä hekin ovat todenneet jo paikan turvattomaksi. Kuvistasi päätellen sinun käyntisi aikana siellä on saattanut heitä vielä pyöriäkin.